29.11

Ilta ei mennyt aivan niin kuin suunnittelin. Leiriytyminen meni taas täpärälle. Koska moldovassa ei ole metsiä joudun katselemaan peltoteiden varsia missä kasvaa puita. Niin, ei niitä sielläkään kasva kuin jonossa. Yksi tai maxs kaksi puuta rinnakkain. Puita kasvaa kummallakin puolella, jos toisella puolen on pelto niin sitten vain toisella puolen.

No joka tapauksessa kun olin juuri saanut ruuan syötyä alkoi alhaalla oleva usva nousta ylös päin. Aurinko oli juuri laskeutunut. Punainen taivaan ranta alkoi jo tummumaan. Sumu tuli tunnettu ylös todella nopeasti. Oli pessyt juuri hampaat ja olin menossa pikku hiljaa telttaan. Näin kun usva alkoi käymään otsalampun valossa. Pieniä pisaroita leijailin valokeilassa. Sumu oli niin tiheää että se ehti kostuttaa hupparin sekä tarpin ennen kuin olin teltassa.

Jossakin välissä tuuli alkoi yltymään. Olin juuri menossa nukkumaan . Tarppi paukkui kun helmat läpättivät tuulen voimasta. En voinut muuta kuin lähteä tarkistamaan kiinitylser. Yö vaatteet päällä ja sadetakki suojana sekä otsalampun otsalla lähdin ulos. Tuuli oli todella voimakas, viima sai minut toimimaan nopeasti. Onneksi tuuli oli vienyt sumun pois. Laitoin muutaman kiinnityksen lisää sekä tarkistin kaikki solmut ja lisäsin pari telttan kiinnitys rautaa teltan kulmiin. Näillä toimilla sain nukuttua yön rauhassa.

Aamulla ei tuullut kovin paljoa mutta sen sijan alkoi satamaan. En pitänyt kiirettä vaan söin rauhassa odotellen sateen taukoamista. Kun sade lopulta loppui otin tarpin pois. Teltan oli jo purkanut aikaisemmin pois. Eniten minua huolestutti peltotien kunto. Olin jo eilen miettinyt miten käy jo tulee sade.

Peltotien pintaan näytti kovalta vaikka oli satanut. Heti kun siihen astui multa tarttui kengänpohjaan kun iilimato. Saati sitten jos siinä ajoi polkupyörällä. En voinut muuta kuin kokeilla. Lähdin luottavaisin mielin ajamaan eteen päin. Pinta oli nuljakas, melkein sliksit renkaa eivät pitäneet kunnolla. Multa pakkautui lokasuojiin. Kun lokasuojat olivat täynnä, mutta alkoi lentelemään sieltä mistä pääsi. Onneksi matkaa ei ollut kuin 200m. Sain ajettua pätkän ilman suurempia haavereita.

Loppu päivä oli rankka. Vesisade sekä nousut eivät sovi yhteen. Jatkoin sitkeästi eteenpäin, pysähdelleen välillä. Sade taukosi 13 aikaan päivällä. Myrskypilvet hävisivät kumpuilevan maaston taakse. Aurinkokin pilkisti välillä hävitäkseen hetken kuluttua pilven taakse.

Kävin yhdessä välissä ostamassa bensa. M3 ja Cabuliin menevä liikenneympyrän vieressä on huoltamo. Kävin siellä mutta en saanut sieltä bensa. Syytä en tiedä joten Kävin toisella huoltamolla joka oli Cabulikn menevällä tiellä, 50 metrin päässä.

Ajoin sen jälkeen muutaman kylän ohi ennen kuin aloin etsimään kauppaa. Aluatu kylästä löytyi pieni kauppa. Vesisade oli alkanut uudestaan kun menin kauppaan. Sisällä oli jo pariskunta. Naisella oli musta silmä, mies lähti melkein heti kun tulin. Kauppa oli tosi pieni, sieltä kyllä löytyi kaikki tarvittava, paitsi kananmunat. Ulkona satoi edelleen kun tulin kaupasta. Kauppa oli tavallisen harjakattoisen talon yhdessä huoneessa, eli sadsuojaa sen ulkopuolella ei ollut.

Ennen leiriytymistä edessä oli vielä vuoren ylitys. Liikennemerkkissä oli varoitus. 30 asteen nousu. Pystyin ajamaan alussa pyörällä nousua. Tie oli täysin ajokelvotonta asfaltti tietä. Työnsi kuitenkin suurimman osan matkasta. Minulla meni 45 minuuttia että päädi pahimmasta noususta. En onnistunut ylittämään koko vuorta tänään. Etsin jälleen peltotien minkä varrella oli puita.

Matka 37.77km, aika 3;03h, keskinopeus 12.32kmh, Vinogradovca, Moldova

28.11

Nukuin erittäin hyvin kahden makuupussin voimin. Kylmä ei päässyt hiipimään sisemmän makuupussin sisälle koska ulompi toimi stopparina. Kun kömmin aamusella pussista pois totuus iski heti, kuinka kylmään ulkona todellisuudessa oli. Kun keitin alkoi toimimaan ja teltta lämpiämään, aloin pakkaamaan tavaroita.

Tuntui masentavalta mennä lämpimästä teltasta ilos. Paksu sumu leijui kuin huntu laakson yllä. Aurinko oli juuri nousemassa taivaanrannan yläpuolelle kun aloinkuivaamaan telttaa. Kun veden pyyhkäisi pois siihen jäänyt loppu vesi jäätyi valkoiseksi kuoreksi. Yritin kuivata telttaa parhaan mukaan sormet kohmeissa. Kun aamupala oli syöty pääsin lopultakin lähtemään eteen päin.

Paksu sumu oli tämän päivän riesa. Tie nousi koko ajan ylemmäksi joten sumukin tiheni sitä mukaan.  Vesi tiivistyi hupparin pintaan ja imeytyy siihen pikku hiljaa. Kaiken lisäksi paita sekä ohkasempi huppari joka oli paksumman hupparin  alla olivat hiestä märät.  En uskaltanut pysähty lepäämään koska olisin voinut vilusta helposti.

Kun lopulta pääsin Comrat kaupunkiin huokaisin helpotuksesta. Olin päässyt jälleen yhden ison ezteen yli. En sen kummemmin pysähtynyt koska sumu ei ollut hävinnyt mihinkään, eikä paistamaan ollut sen kuivempi.

Tie oli tasaista, sitä oli mukava ajaa koska siihen oli tehty parannuksia.  Kylä toisen jälkeen jäi taakse kunnes oli aika alkaa valmistautumaan iltaan. Olin katsonut kartasta kaupungin missä pysähdynkäymään kaupassa. Congss kaupunki oli kuin lännen kylä. Päätie olibhyvä mutta jos erehtyi kääntämään pään ja katsoi sivuteiden kuntoa, niin järkyttyi.

Kun kauppa reissu oli tehty, vähän huonolla menestyksellä, palasin pyörän luokse.  Pakatessani kassia, tuli kulku koira pyörimään lähistölle. Se Istuin metrin päässä ja katseli mitä teen. Välillä se tuli lähemmäksi häntä koipien välissä.  Heitin sille yhden karkin jonka Victorin vaimo oli tehnyt . Olin saanut pussillisen niitä mukaan. Niin , en löytänyt kaupasta sipulia enkä punaista paprikaa joten joutuisin ostamaan ne muualta.

Kun lähdin ajelemaan eteen päin kävin ensin pankkiautomaatilla nostamassa rahaa.  Kävinnyhdessä pikkukaupassa kysymässä onko heillä irtosipulia mitta turhaan. Nainen kaupassa neuvoi menemään takaisin keskustan suuntaan

En lähtenyt ajamaan takaisin koska olisin menettänyt kallisarvoista aikaa siihen  Onneksi en lähtenyt, vastaan tuli vihannes puoti joka oli kadulla. Karsin kojun luokse ja ostin sipulin ja paprikan.

Kun kaupunkkn jäi taakse huomasin olevani sellaisessa ympäristössä joka oli vähintäänkin haasteellinen. Kaikkialla oli pelto,  ainoastaan tienn varressa oli puita. Sain ajaa tovin ennen kuin näin puita sivutien varrella. Kun lopulta olin löytänyt tien minkä varrella oli puita menin heti tarkistamaan tilanteen

Sain ajaa luulemaan tietä, joka olikin peltotie, 300 metriä ennen kuin löysin sopivan telttapaikan.

Matka 58.53km, aikacon 4.05h keskinopeus 14.30kmh. Congaz . Moldova.

27.11

Eilen päivä oli tuulinen. Kun illalla sain leirin pystyyn, tuuli vaimeni vähsen. Kun olin tehnyt iltahommat ja menin 10 pintaa yöpuulle, tuuli yltyi myrskyksi. Juuri kun sain unen päästä kiinni, polkupyörä kaatui teltan päälle. Olin laittanut sen pressun alle sadesuojaan. Se olisi pysynyt pystyssä mutta tarpin kaksi telttakiilaa lähtivät maasta irti ja tarppi kaatoi pyörän. Onneksi teltta säilyi ehjänä. Sain toisella kädellä nostettua ja pidettyä teltan seinän läpi polkupyörää sen verran että pääsin samalla ulos ottamaan toisella pyörästä kiinni. Sain näin nostettua sen pois teltan päältä. Siirsin polkupyörän pois tarpin alta puun alle ja kiinnitin suojan uudestaan maahan kiinni. Laitoin kulmiin tupla kiinnitykset että s pysyisi maassa kiinni. Myrskytuuli jatkui pitkälle aamuun, kunnes se tyyntyi auringon noustessa.

Päivä oli tänään raskas. Kun lähdin liikenteeseen sain ensimmäisen tunnin työntää pyörää ylämäkeen. Kun lopulta saavutin huipun, oli vuorossa hien kuivatus alamäki. Vaikka ensimmäinen ylämäki oli pitkä niin seuraava vei voiton siitä. Ylämäki oli spagetti nousua, se jatkui ja jatkui. Pysähtelin välillä lepäilemään ja hengittämään. Juuri kun luulin että pahin oli jo ohi, noin ei. Nousu sen kun jyrkkeni. Vastaan tuleva kaista erkani omastani. Se laskeutui jyrkästi kaksikaistaisen minun suuntaani kun katselin sitä. Omani hävisi jyrkkään mutkaan joka kaartui oikealle.

Kun pääsin mutkan kohdalla ja näin minne tie meni minulta pääsi muutama kirosana. Alussa oli pienen pätkän tasaista mutta sen jälkeen se kääntyi vasemmalle ja näytti kuin olisin katsonut seinää. Mietin , millä hiivatilla saan työnnettyä pyörän ylös, kun autoillakin oli vaikeaa. Sain pyörä kyllä ylös mutta 30 metrin välein piti lepuutella käsi ja jalkoja. Onneksi seinänousu ei ollut kovin pitkä vaan se kääntyi jyrkästi oikealle ja tasaantui melkein normaaliksi nousuksi.

Kun näistä oli selvitty, olin päässyt , pitkän alamäen jälkeen, laaksoon ja Hincestin kaupungin lähelle. Siitä eteen päin olikin tasaista tietä 30 km. Tie seurasi jokea ja kulki laaksoon pohjalla Cimislian kaupunkiin asti. Kävin siellä kaupassa koska ilta alkoi olemaan käsillä. Olin elätellyt jo toivoa että pahin oli jo ohi tältä päivältä. Kun pääsin laitakaupunkiin, tie kääntyi pois Jokilaaksosta. Ja vastassa oli jumalattoman pitkä mäki, ainakin se tuntui siltä. Pyörä oli painava, siinä oli vedet ja jogurtti lisäpainona. Ja kaiken lisäksi taistelin kelloa vastaan. Työnsi mäkeä ylös sen minkä jaloista sain irti. Vilkaisin välillä missä aurinko on ja laskin aikaa. Kun mäki lopulta loppui oli vastaavasti lasku. Ja se oli jyrkkä mutta lyhyt. Laakson pohja oli lyhyt, tie nousi vastakkaisella rinteellä melkein pystysuoraan ylös. Ainakin se näytti kun katsoin mäen päältä. Laskin laakson pohjalle ja huomasin vähän kauempana tiestä muutaman puun ja pusikon. Laakson pohja laski tiestä pois päin, sen keskellä kulki traktorin jäljet. Laakso oli kuin lännen elokuvista, traktorin jäljet näyttivät kauempana vankkurin jäljiltä. Ainoastaa karja puuttui, muuten näkymä menisi täydestä.

Kävin katsastamassa pusikoiden luona miltä siellä näytti. Löysin tasaisen paikan. Jouduin ottamaan muutamia puiden alkuja pois että sain teltan tasaiselle pystyyn.

Matka 63.42km, aikA 4.56h, keskinopeus. 12.85kmh. Cimislia, Moldova.

26.11

Kävimme eilen illalla ajelemassa sähkölaitoksen padolla. Ilta oli jo pimeä joten paljoa en nähnyt, olihan pato tosin valaistu. Kävelimme patoa pitkin jonkin matkaa , ilma lli tuulinen ja kylmä. Lapset olivat ottaneet lampun mukaan millä he leikkivät. Lampun valoteho oli voimakas ja sillä näki kaus. Usvainen ilma näkyi hyvin lampun valossa. Kun palasimme takaisin päin kävimme yhden pikkukylän museon pihalla. Siellä oli vanhan ajan kaivo missä oli vipuvarrella toimiva vedenotto systeemi. Talossa oli paanukatto.

Aamulla minun piti nousta jo kukonlaulun aikaan. Kukalla oli tosin epävireinen ääni. Kylässä on monta kukko joten laulua riitti pitkälle aamuun. En noussut aivan heti ylös koska olin tarkoituksella laittanut herätyksen aikasemmalsi. Halusin pötkötellä ja nauttia olosta. Luin uutisia puhelimesta kunnes minun piti päästä käymään wc:ssä. Takaisin päin tullessani otin kaapista kilon purkin jogurttia. Perhe oli ostanut sen eilen minulle kun kävivät kaupassa.

Juttelimme aamula ruokapöydässä koronasts. Perhe ei ole rokote innokkaita koska uskovat trollien puheita. No asia ei minulle kuulu. Victor ja hänen vaimo auttoivat minua pyörän pakkaamisessa. Ennen lähtöä sain kummaltakin isot halit. Mahtava Perhe, lapset ovat mukavia. Pienin , 5 v poika on oikea energia pakkaus . Keskimmäiset ovat ahkeria opiskelijoita. Vanhin tyttö on musikaallinen ja harrastaa piirtämistä. Victorin vaimo on sydänmellinen, ahkera ja energinen. Talon koirat, kanat, kissat ovat mitä ovat.

Päivä oli muuten rankka. Työnsin pyörää mäkiä ylös yhteensä 2 tuntia. Jouduin tulemaan Chisinaun keskustan läpi. Tie joka kulkee sen läpi on yhtä nousua. Se alkaa esi kaupungista , jatkuu keskusta läpi ja päättyy toisella puolen kaupunkia olevaan kylään. Työnsin mäkeä ylös 1 tunnin.

Kun mäki lopulta päättyy on vuorossa hulppea lasku. Tie on 4paikoin 6 kaistainen, reuninmainen on huonokuntoinen ja sitä on hankala laskea pyörällä alas. Kävin kaupassa kun pääsin kunnolla kaupungista ulos. Vaikka auringonlaskuun oli vielä aikaa aloin etsimään leiripaikkaa. Kun alamäki loppui sen lähellä on tekojärvi. Ajoin tekojärven ympäri menevää metsä/peltotietä jonkin aikaa kunnes aloin tutkimaan sen ympärillä olevia rinteitä. Aikani etsittyäni löysin lopulta paikan mäen huipulla, puun alta.

Matka 42.94km, aika 3:57h, keskinopeus 10.58kmh. Dànceni, Moldova.

25.11

Heräsin aamulla kun kuulin keittiöstä ääniä, perheen lapset lähtivät kouluu..  En viitsinyt vielä nousta, odotin  että lapset lähtivät ulos. Pötköttelin vielä sängyssä jonkin aikaa, lueskelen uutisia puhelimesta. 

Kun perhe oli noussut ylös, nousin minäkin  sängystä pois. No, en varsinaisesti nukkunut sängyssä vaan lattialla. Laitoin sängyn kasaan ja menin juttelemaan perheen kanssa. Juttelelumme oli ennemmin pantomiinia kunnes victor nousi ylös ja tuli keittiöön.

Kun aamupala lli syöty Victor meni töihin , hän työskentelee kotona freelancer töitä. Itse lähdin huoltamaan polkupyörää.

Siitä ei kuitenkaan tullut kovin helppoa. Kun pyyhin hiekkoja pois takavanteesta huomasin että takatarakan pidike ylhäältä oli hävinnyt jonnekin matkan varrella. Kävin etsimässä laukustani putkiklemmaria millä voisin laittaa sen uudestaan kiinni. Löysin yhden mutta se oli liian iso. Meni kysymään Victorilta olisiko hänellä klemmareita. Victor lähti kaivelemaan miljoonan dollarin laatikoita , itse lähdin suunnittelemaan miten saan pyörän parhaiten korjattua. Pian Vicoria tuli mukanaan klemmari ja työkalukassi. Yritimme korjata tarkkaa vanhalla klemmarilla. Kun se ei onnistunut lähdimme polkupyörällä käymää läheisessä rauta/rakennusliikkeessä. Victor osti minulle muutaman klemmarin. Kun palasimme takaisin saimme pyörän korjattua niillä.

Kävimme vielä pimeän tultua paikallisen vesivoimalan luona kävelemässä. Loppu ilta menin syödessä ja teetä juodessa.

24.11

Olin illalla pessyt vaatteet joita kuivattelin ilmalämpöpumpun avulla. Ripustin vaatteita kuivumaan hengarin avulla  ilmalämpöpumpun eteen . Heräsin yöllä johonkin aikaan , käänsin vaatteita ja jatkoin unia.

Hotelli  oli siisti ja viihtyisä, en kuullut minkäänlaista meteliä mistään suunnasta. Paitsi ikkunan kautta vähäsen. Olin jättänyt osan varusteista alakerran aulaan ettei minun tarvitse kantaa niitä hissin luokse eikä huoneeseen.  Kun aamulla pakkasin tavaroita aulassa polkupyörän päälle, huomasin että yksi varuste oli kadonnut. Heijastin liivi oli löytänyt uuden omistajan. Yritin etsiä sitä mutta en löytänyt . Annoin asian olla, jos joku oli sen ottanut niin uskon että se meni silloin tarpeeseen.

Kun Orhein kaupungista ajaa ulos ja lähtee Chisinaun kaupungin suuntaa tulee ensimmäisenä iso nousu. Kun siitä on selvinnyt tulee vielä isompi nousu. Ennen sitä pääsee nauttimaan alamäen hurmasta liikenteen joukossa. Ison nousun jälkeen pääsee jälleen nauttimaan pitkästä alamäestä.

Kun vihdoinkin sain näkyviin Chisinaun kaupungin isot kirjaimet olin revetä riemusta. Vihdoinkin olin päässyt tänne, olin jo monesti haaveillut tästä hetkestä. Tänne tulo oli kovan työn takana.

Laitoin viestiä Victorille, hän oli kutsunut minut kyläilemään luoksensa. Olin juuriehtinyt laskemaan ison mäen alas milä tulee Chisinaun kaupunkiin tullessa. Sain sellaisen viesti että minun pitäisi palata takaisin samaa reittiä jos meinaa päästä heille menevälle tielle. Tulin siihen tulokseen että etsin hotellin, en varmasti lähde polkemaan tai työntämää monen kilometrin nousua. Ilmoitin Vicorille asiasta mahdollisimman ystävällisesti.

Kun aloin etsimään hotellia sain viestin että hän tulee hakemaan minut autolla keskustasta. Jäin odottamaan että vicoria tulee autolla erään Bisnescenterin eteen.

Noin 45 minuutin päästä auto kurvasi ruuhkaisen kadun läpi tien viereen. Tervehdin häntä ja kättelimme vanhan maailman tapaan. Pakkasimme pyörän sutoon, jouduin ottamaan etupyörän pois että saimme sen mahtumaan autoon.

25km päästä olimme perillä. Minusta matka oli pidempi mutta se voi johtua siitä että istuimme autossa. Kun saavuimme perille, meitä oli vastassa monta kanaa ja kukko. Yhtäkki kuulin huudon vähän alempaa pihalta. Miehen vaimo oli takapihalla hoitamassa lintuja. Menin tervehtimään myös häntä . Purimme sen jälkeen tavarat autosta. Kun laitoin eturenkaan paikoilleen ja kokeilin valoja, ne eivät toimineet enään. Heitin pyörän ympäri ja aloin selvittämään ongelmaa. Kiristin samaa kyytiä muutamaa osaa kun oli mahdollista. Sain vian korjattua joten olin tyytyväinen.

Miehen vaimo oli mennyt tekemään silöä välin ruokaa kun me Victorian kanssa juttelimme hänen työstä sekä muista asioista.

Illalla pariskunta lähti harrastamaan brasilialaista itsepuolustus lajia Capoeira. Heillä on 4 lasta joista 3 jäi seurakseni. Nuorin poika on vintiö. Se kyllä keksi kaikenlaista tekemistä kuten olettaa saattoi.

Jään tänne yhdeksi päiväksi lepäilemään, pyörä tarvitsee huoltoa ja saan itsekin levätty.

23.11

Heräsin yöllä sateen ropinaan. Kello oli 3 pintaan yöllä. Nousin sen verran ylös että lisäsin patjaan ilmaa ja jatkoin unia.

Sade jatkui aamulla, se ei ollut yhtenäistä vaan tihkusadetta, joka taukosi aina välillä. Vilkaisin puhelimesta koska sateen pitäisi lakata. Sää ennusteen mukaan sen pitäisi vähentyä ja loppu 13 aikaan. 

Pötköttelin 7 asti ennen nousua. Laitoin tavarat pikkuhiljaa kasaan ennen kuin oli tarkoitus mennä ulos. Minulla vain oli pieni ongelma, betonilaatta minkä päällä teltta oli, oli juuri teltan kokoinen. Toiseksi en levittänyt tarppia kokonaan suureen mittaan.  Niinpä en voinut mennä ulos vaan jouduin pakkaamaan laukut osittain teltan sisällä koska muuten olisin kastunut.

Kun se oli hoidettu ja laukut sijoitettu niin, että ne olivat sateelta suojassa, oli seuraavaksi teltan vuoro.

Tee vesi oli koko ajan ollut lämpiämässä kun purin telttaa.  Kun teltta oli pakattu pääsin lopultakin väljempään tilaan tarpin alle tekemään aamupalaa. Tihkusade alkoi lakkamaan kun aloin ottamaan tarppia pois. Vesi oli kastellut sen joten sen laittaminen kasaan oli vähintäänkin märkää hommaa.

Katselin vähän kauempaa tietä kun rekat pyyhälsivät ohitse suuressa vesisumussa. ”Ja tonne pitäisi vielä mennä”  no , sinne piti mennä jos halusi eteen päin.

Olen aikaisemminkin ajanut vesi sateessa. Mutta kun siihen lisätään vielä tien penkereellä ajoa sekä peltotie  ralia,   niin se nousee eXpotettiaalisesti paskaisemmaksi.  Rapa rpiskui kun ajoin peltotietä pitkin. Tien penger oli vaarallinen ajaa. Paikoin siinä oli isoj kiviä , autot ajoivat liian lähellä toisinaan niin etteivät nähneet mitään. Rekat pyyhälsivät vesisumun peittäminä, henkilöautot perässään.

Saavuin lopulta Orhein kaupunkiin. Juuri kun  ajoin toista sen läpi menevää päätietä pitkin ja pysähdyin, vaihteet katosivat jonnekkin.  Käänsin kahvaa mutta se pyöri tyhjää.  ” voi perse ” vaijeri on mennyt poikki.  No, aloin etsimään ihmistä joka osaisi englanti, huonolla menestyksellä.

Löysin lopulta erään naisen joka puhui vähäsen englantia.  Hänen ja toisen avustuksella löysimme torimyyjän jolla oli vaijereita. Vika ei ollut kuitenkaan vaijerisaa ,vaan eräs osa oli irronnut vaihteen vaihtajasta. Ostin kuitenkin vaijeri jos sattuu käymään niin että jompikumpi vaijereista menee rikki. Sain vielä kaiken lisäksi sen lahjaksi myyjältä. Miehen nimi oli Roman.

Yöpaikkaksi etsin hotellin mutta se taas on oma tarina , kuten varmaan arvaatte.

Matka 25.38km, aika 1.42. Keskinopeus. 14.91kmh. Orhei, Moldova.

22.11

Eilinen hotellin valinta ei  osunut aivan kohdalleen. Vieressä olisi ollut uudempi mutta huomasin sen liian myöhään. Hotellin Balti on halpa hotelli, siellä ei ole oikeastaan minkäänlaista palvelua . Ei edes respassa. Nainen oli rahat ja iski avaimen tiskiin. Avaimenkin se työnsi pienestä luukusta mistä mahtuisi juuri pieni hiiri.  Huone oli uuden näköinen mutta sitä ei oltu siivottu kovin hyvin.wc pöntön reunuksella oli karvoja. Ilmeisesti sitä oli vain pyyhkäisty jollakin lattia rätillä. Desifioin reunukset käsidesillä.

Nousin aikaisin aamulla mutta en noussut heti. Pystyin löhöilemään yliaikaa koska minun ei tarvinnut purkaa leiriä.

Olin eilen saanut huoneen 3 kerroksesta. Onneksi talossa oli hissi joten laukkujen kuskaaminen onnistui helposti. Pyörän olin jättänyt ala aulaan. Laitoin sen kiinni  isoon puutuoliin lukolla. En ottanut kaikkia tavaroita ylös. Jätin teltan sekä muut siihen liittyvättavarat tuolin viereen pyörän luokse.

Saatuani tavarat huoneeseen lähdin heti kävelemään läheiselle aukiolle. Sen ympäristössä oli paljon liikkeitä, suurin osa liikkeistä oli elektroniikkaan liittyvää. Puhelin kauppoja oli paljon sekä vaateliikkeitä. Myös iso tori on aukion laidalla. Iso rakennus oli kokonaan täynnä myyntikojuja  myös rakennuksen ympöristö oli  kokonaan täynnä kojuja. Kojut oli rakennettu yhteen ja niissä oli myös yhteinen katto.

Aurinko paistoi koko päivän pilvettöltä taivaalta. Baltic keskusta on sokkeloinen. Sain huomista sen kun suunnistin sieltä ulos. Kaupungista on kaksi reittiä mitä kautta pääsee Chisinaun suuntaan.  Itse lähdin ajamaan R6 koska se näytti seuraavan jokia. Tie on aluksi Baltista eteen päin mäkistä. Nousut ovat pitkiä, osa on myös jyrkempiä. Kun päästään singerein kaupunkiin, niin siitä eteen päin on tie lasku voittoista.  Tien kunto on myös siitä eteen päin vaihtelevaa. Koko matkan mitä olen tullut Moldovassa, niin tietä on uusittu. Baltista eteen päin sitä on tehty vaiheittain. Osassa matkaa tie on todella karmeassa kunnossa. Sitä uusitaan kuitenkin koko ajan joten hyvään suuntaan ollaan menossa.

Kävin kaupassa pienessä kaupungissa,  Sârâtenii vechi nimisessä paikassa. Kysyin eräältä mieheltä mistä löydän kaupan. Yllätys oli suuri kun hän puhui englantia. Juttelimme jonkin aikaa pyöräilystä. Mies sanoi että 1 km päässä vasemmalla oli iso kauppa. Lähtiessäni hän vielä kysyi onko minulla moldovan rahaa. Syy siihen oli se et kaupassa ei ole korttimaksua. 

Ajelin vielä jonkin aikaa kunnes löysin leirin vanhan anteeni tolpan juuresta. Iso betoni laatta oli sopiva alusta. Jouduin raivaamaan oksia pois että sain teltan siihen. Kävin repimässä alustaksi ison kasan heinää minkä päälle laitoin alustan ja sen päälle teltan.

Matka 67.38km,  aika 3.48h, Sârâtenii vechi, Moödova

21.11

Aamu oli kylmä. Telttan kangas oli kostea hengitys höyrystä joten se oli saanut valkoisen huurun ylleen. Olin yöllä noussut ylös ja ottanut toisen makuupussin käyttöön. Lippu yö meni lämpöisessä nukkuen.

Aamulla laitoin keittimen pöhisemää kun nousuin ylös. Teltan sisällä ei huomannut kuinka kylmää ulkona todellisuudessa oli. Onneksi aurinko alkoi nousemaan joten se toi helpotusta  kylmään.

Laittaessani aamupalaa sain vieraita leiriin . Kaksi koiraa alkoi pyörimään ympärillä. Toinen häipyi vähän ajan päästä. Uutta isompi jäi katselemaan kauemmaksi mitä teen. Annoin sille kesän palan ja vähän leipää.

Jun leiri oli purettu ja aamupalan syöty oli sika heittää hyvästä leiripaikalle ja koiralle. Koira ei lähtenyt perään vasn istui ja katseli kun ajoin pois pellon vierusta.

Olin pysähtynyt tien viereen  kun auto kääntyi toiselta kaistalta u käännöksen ja pysäköi pyöräni taakse.  Poliisi nousi autosta ja kysyi Romaaniksi tai Ukrainaksi jotakin. Vastasin enkuksi takaisin. Poliisilla ei ollut varsinaista asiaa vaan hän oli tullut kyselemään  onko kaikki hyvin. Minne olin menossa. Pian Istuin pakettiautossa, pyörä taakse nostettuna. Poliisi halusi heittää minut 25km eteen päin koska oli itsekin menossa sinne, vaikka olikin ajanut toiseen suuntaan. Ehkä hän oli mennyt ohitseni, enkä huomannut sitä .

Pysähdyimme käymään teellä, tai oikeastaan otin kaakaon ja hän kahvin. Koska yhteistä kieltä ei ollut käytimme kääntäjää. Hän kertoi että oli ollut 4 vuotta poliisina . Sain häneltä muistoksi maan lipun joka oli hänellä autossa.

Ajoin viimeiset 25 km mäkisessä maastossa Balti kaupunkin. Käydessäni pankkiautomaatilla sain juttu seuraa.  Kaksi miestä tuli juttelemaan kanssani. He olivat myös pyöräiljöitä mutta eivät tee kuin päivä matkoja. Kysyin heiltä hotellia ja sain neuvot mistä sen löytää.

Kun olin ottanut huoneen lähdin etsimään ruokakauppaa. Kävelin muutenkin pienen lenkin koska ilma oli upea.  12c lämpötila tuntui mukavalta.

Matka  30.12km, aika2:23, autolla n 30km

20.11

Eilen iltapäivällä 15 jälkeen tuuli yltyi myrsky lukemiin. Olin etsimässä leiripaikkaa kun tuuli alkoi riepottelemaan pyörää. Metsään en uskaltanut mennä koska puiden kaatuminen oli todellinen uhka. Toiseksi kun täällä ei ole metsiä kovin paljoa.

Olin löytänyt omenapuutarhan, sen tienvarressa oli vanha bussin raato, ei pakettiauton kuten edellisessä jutussa mainitsin. Laitoin sen taakse tuulen suojaan teltan ja viritin siihen vielä tarpin sade suojaksi.

Tuuli jatkui kovana myös aamulla. Olin laittanut tarpin alareunan telttapiikeillä maahan kiinni. Tuuli oli irrottanut kummatkin reunat irti. Olin lyönytv kolmisakaraiset, alumiiniset pikki syvälle poljettuun maahan. Toinen oli vääntynyt tuulen voimasta vähäsen.

Purin ensimmäisenä teltan pois että sain tilaa tehdä ruokaa. Vesi oli jo kiehumassa ja kuumaa kun laitoin teltan pussiin. Tuuli oli todella voimakas . Oksat ja lehdet rapisivat bussin kylkeen kun puuska iski oikein kunnolla.

Tuulesta oli myös apua kun lähdin jatkamaan matkaa. Ylämäen nouseminen helpottui kun myrskytuuli puhalsi takaa. Jos tie kääntyi niin että tuuli oli sivusta, silloin alkoi vaikeudet. Kumpuilevassa maastossa on myös hyvät puolensa, jyrkkän nousun jälkeen oli pitkä lasku.

Bricenin jälkeen tie kääntyi kumpuilevan maaston mukaiseksi. Tie kulki pitkiä matkoja harjan päällä. Se laski loivasti harjalta laaksoon, nousi jyrkästi seuraavaa rinnettä ylös ja laski taas loivasti alas. Matka eteni jojevasti eteen päin

Ajoin Edinetin läpi, pysähdyin siellä ja kävin ostamassa apteekista multivita+ mineraali poretabletteja. Seuraavassa kaupungissa kävin jo kaupassa ostamassa iltaruuat. Ostin ison kassin ruokaa+vedet. Se tuli majaansa 319mld rahaa eli 15 euroa. Ruuan määrään nähden aika edullista.

Ajelin vielä jokusen kilometria eteen päin. Oli vaikea löytää leiripaikkaa koska varsinaisia metsiä ei ole. Tien varret ovat pelkää peltoa mihin on istutettu omenapuita, viinirypäle köynnöksiä tai sitten ne on juuri puitu. Suurin viljelylajike on maissi. Löysin lopulta paikan pellon varresta. Iso risukkometsä peitti näkyvyyden asutuksen suuntaa, toisella puolen on peltoa.

Niin se meinasi unohtua mainita että ennen kuin saavuin Briceniin ja olin pysähtynyt napsimaan valokuvia. Eräs auto pysähtyi tien toiselle puolelle. Sietä tuli mies ulos ja tuli juttelemaan. Hän oli paikallinen tv toimittaja joka teki juttuja urheilusta sekä kaikesta muustakin. Hän kuvasi haastattelun puhelimella ja se tulee sitten kait ulos jotakin kautta.

Matka 64,36km, 4:27h, Edinet, Moldova