Juuri kun sain laitettua tarpin sekä teltan sen alle alkoi hirveä sade. Ensin alkoi tuulemaan, sen jälkeen kuului kauempaa lehtien rapinaa kun sade rintama lähestyi telttaani. Tämä tapahtui eilen illalla kun oli leiriytynyt (29.8)

Vaikka telttasuojani on iso rankassa sateessa se tuntui pieneltä. Yritin parhaani mukaan lämmittää vettä sekä pestä vaatteita trapin alla. Laitoin vaatteet roikkumaan naruun joka piti suojaa ylhäällä. Heti kun sain lämmitettyä pesuvedet itseäni varten menin teltan sisälle suojaan. Vesisade jatkui pitkälle iltaan.

Aamulla kun työnsin pääni ulos näky ei ollutkaan niin karmeaa kun ajattelin. Teltta oli periaatteessa kuiva, myös teltan ympäristö oli kuiva joten kaikki oli siinä mielessä kunnossa.

Vaatteet eivät luonnollisesti ollet kuivuneet sitten yhtään. Puristelin niistä pahimmat vedet pois ja vetäisin ne niskaani. Aika nopeasti ne kuivuivat kun laittelin leirin pois.

Lähtiessäni jatkamaan matkaa päätietä pikin, ei se rekkaliikenne ollut muuttunut mihinkään. Tasaiseen tahtiin niitä valui kumpaankin suuntaan. Pääsin aika nopeasti leirpaikasta Liettuan rajalle. Poliisi auto oli väijymässä epäonnisia matkustajia rajalla. Yksi auto pysäytettiin juuri nenäni edestä, se pääsi kuitenkin.hetken päästä jatkamaan matkaa.

Marijampolen kaupunki on minulle jo tuttu paikka. Olen ollut siellä monesti yötä. Tällä kertaa en jäänyt vaikka olisi tehnyt mieli. Olin jo viikon ollut teltta majoituksessa, päätin kuitenkin jatkaa matkaa kohden Kaunasia. Kaunasiin kulkeva tie on hyvänlaatuinen, no ainakin alussa. Tie kulkee kumpuilevassa maastossa moottoritien läheisyydessä. Suuria mäkiä matkalla ei tule vastaan,. Matkalta löytyy ainakin kaksi kauppaa jos täytyy yöpyä.matkan varrella. Kaunas-Marijampole väli on noin 53km. Yksi kauppa on Sasnava nimisestä kylässä. Se löytyy lähempänä Marijampolea missä 230 tie on juuri irronnut moottoritiestä. Ehkä noin 5 km. Kylä on pikkaisen irti 230 tiestä, noin 1 km.

Toinen on taas toisessa päässä(Kaunas, rinkunai ) 230 tietä Veiveriai niminen paikka, se löytyy suoraan 230 varresta. Matkaa sinne on 11.9km moottoritien päästä mistä alkaa sivutie myös .

Matka 84.75km, aika 5:26h

Ilta oli todella lämmin, hiki valui jo pelkästä ajattelusta. Olin leirytynyt eilen Sulawakin lähellä olevaan mänty metsään. Metsä oli oma saareke tien vieressä. Sen molemmilla puolilla oli peltoa, toisessa kasvoi maissia. Muista pelloista en tiedä mitä niissä kasvoi.

Laittaessani leiriä pystyyn jouduin valitsemaan tarkasti paikan mihin laitoin teltan. Muurahaiset olivat vallanneet koko metsän. Katsoin sellaisen paikan missä ei ollut murkkujen valtatietä. Totta kait niitä vipeltäjiä oli joka paikassa, aina oli joku puremassa nilkkaa tai varvasta. Kumma juttu, mutta teltan kimpussa ne eivät ähränneet. Muutaman näin, enemmän niitä kiinnosti minun likaiset jalat.

Aamu tuli aikanaan. Nukuin todella huonosti, ” tyynyni” ei ollut mukava. Teen joka ilta tyynyn ilmapatjan suojapussista. Tungen siihen vaatteita kunnes se on täynnä. Liikenteen melu oli tällä kertaa häiritsevää. Raskaat rekat pitivät meteliä kun ne nousivat mäkeä ylöspäin. Taisin torkahtaa jossakin välissä mutta heräsin aina kun piti kääntää kylkeä.

Ajoin koko päivän päätietä pitkin. Liikenne oli kova koska tie menee Augustovin kautta Sulawakin ja se on pää tie kuorma-autoille. Pysähdyin muutaman kerran syömään ja nauttimaan jouten olosta. Ohitettuani Sulawakin ilma alkoi olemaan hiostava. Olin katsonut puhelimen säätiedoituksesta että ukkoskuurot olivat suurella toden näköisyydellä mahdollisia juuri kello 19 jälkeen.

Aloin heti etsimään leiripaikkaa kun olin käynyt kaupassa. Pysähtelin ja kiersin muutamia metsäteitä. Monet paikat olivat ryteiköitä joihin en enää mene. Ne on vihon viimeisiä hyttys sekä kaiken maailman purijoiden tyyssija.

Lopulta minua tärppäsi. En aikaisemmin ollut käynyt tutkimassa tätä metsää missä nyt olen.Olin seurannut isoa ukkosrintamaa edessäni sekä takanani. Muutama pisara oli tippunut jo nenälle nenälle. Laitoin ensimmäisenä tarpin suojaksi, vasta sen jälkeen aloin laittamaan teltan pystyyn. Telttapaikka ei ollut oikein tasainen joten sekään ei tullut ensiyrittämällä oikein.

Matka 87.39 km, aika 5:21

Korppi pariskunta lenteli illalla leirin lähistöllä pitäen omanlaistaan ääntää kun ne keskustelivat keskenään. Ilmassa lensi myös toisenlainen siipiveikko. Lentovarjo liitäjän moottori pärisi kuin pahinkin mopo pojan viritys. Katselin kun varjo katosi hiljalleen etelän suuntaan seuraten tietä.

Aamulla korpit olivat taas lähistöllä kraakkuen ja äännellen omiaan. Kello oli jo soinut joten nousin ylös. Korppi pariskunta keskusteli vielä silloinkin kun menin hakemaan ajovaatteita narulta. Vaatteet olivat märät mutta minkäs teet. Menin telttaan ja vedin aluksi märän paidan päälle. Annoin sen aluksi lämmetä päälläni, kasailin sillä välin varusteita läjään. Kun paita oli tarpeeksi lämmin oli ajohousujen vuoro.

Laitoin ensimmäisenä vedet tulelle kun tulin ulos. Saisin aamiaista sekä pesuvettä kunhan vesi lämpenisi. Purin teltan sekä ehdin pakata telttakepit kun vesi jo höyrysi.

Olin illalla aika varma että tietyö miehet tulevat koneineen teltan lähelle töihin. Jälleen kerran on mukava olla väärässä. Sain touhuta kaikessa yksinäsyydessäni ilman ulkopuolisten häiriöitä, no jos koppeja ei lasketa mukaan.

Bialystok oli reilun tunnin ajomatkan päässä. Alkumatkasta pääsin ajamaan aivan omalla kaistalla. Toinen puoli nelikaistaisesta tiestä oli suljettu joten pääsin ajamaan suljettua puolta rauhassa.

Moottoritie ei ollut vielä aivan valmis vaan jouduin poistumaan muutaman kerran ohitustien ajamaan. Liikennesuunnittelu ei ollut kovin onnistunutta. Muutama liikenneympyrä oli tukkona liikenteelle. Ympyrän toinen puoli oli suljettu niin että siitä ei voinut ajaa kuin yhteen suuntaan kerralla. Liikennevalot laski vuorotellen toisesta päästä autot, sitten toisesta päästä. Ajaessani liikenneympyrän läpi oli toiselle puolelle tullut jo 600 metrin jono. Eräs rouva kysyi Puolaksi ilmeisesti miksi liikenne on tukossa. Jatkoin matkaani sanomatta mitään.

En ajanut ollenkaan kaupunkiin vaan lähdin 4 kilometria ennen keskustaa trasa Niepodlegtosçsi pitkin kohden Eĺķ kaupunkia. Moottoritien vieressä kulki todella hyvin tehdyt pyörä sekä jalankulku väylät. Yksi asia minua ihmetytti, moottoritiellä ei ollut liikennettä. Valotolppiin oli laitettu kolme Puolan lippua kiinni , lippuja oli koko matka joka tolpassa. Ilmeisesti Eu- herrat olivat tai jokin muu tapahtuma oli kyseessä koska huomasin matkalla myös tv-väkeä. He virittelivät juuri kolmea mikrofonin jalustaa valmiiksi, yksi mies veti juuri jatkopiuhaa pakettiautosta ulos.

Ajon 65 tietä Monki nimisen kaupungille asti. Siitä käännyin sivutielle joka meni sen läpi. Monen käännöksen jälkeen sekä monen kylän läpi päädyin lopulta Suchowola kaupunkiin (E67) varressa. Kaupungin tunnistaa helposti suuresta riemukaaresta. Se on tehty metallista ja sen huipulla on risti. Väriltään se on harmaa.

Riemukaaren alla tai takana on kaksi suihkulähdettä. Toinen on iso ja toinen on pieni. Iso kirkko sekä puisto ovat myös paikan tunnusmerkkejä.

Istuin puistossa jonkin aikaa. Minulla oli pizza sekä jogurtia että multivitamiina laukussa. Söin ja join sekä elvähdin vähän aikaa. Seuraavaksi menin käymään kahdessa eri ruoka kaupassa. En löytänyt ensimmäisestä kaikkea joten menin vastapäätä olevaan kauppaan hakemaan täydennystä. Enimmäkseen vettä, ekassa oli vesi liian kallista.

Ajoin noin kolmekilometriä kun huomasin sopivan metsikön mihin pysähdyin.

Matka: 93, aika 5:54

Aamuinen leiri purettuna.

Eilinen eksyminen oli ehkä hyvää tuuria. Löysin suhtkoht hyvän leiripaikan. Paikka ei kuitenkaan ollut aivan rauhallinen kuten odotin. Olin juuri saanut viritettyä riippumaton kahden puun väliin ja loikoillut puolisen tuntia kun kuulin pyöräilijä pariskunnan aivan tietä pitkin. Olin luullut että olen suojauksessa paikassa istutusmäntyjen takana. En ollut katsonut tarpeeksi tarkkaan näkyykö tieltä juuri riippumaton kohtaan. Pariskunta pysähtyi kuuri siihen kohtaan mistä oli osittainen näkyväisyys riippumatolle. En tiedä huimasivatko he pyöräni ja riippumattoa mutta pian he liite kin lähtivät pois. Purin tämän jälkeen loikolupaikan pois ja siirsin telttapaikkaa vähän lähemmäksi mäntyjä. Sinne ei voinut nähdä muuten kuin tulemalla männikön taakse tieltä.

Heräilin jo 6:lta paikallista aikaa. En noussut heti ylös vaan suunnittelin päivän reittiä mielessäni. Tärkeintä on päästä ensin oikean tien luokse, sen jälkeen ei pitäisi olla ongelmia. Minulla oli pieni aavistus missä risteyksessä olin mennyt harhaan. Olin käynyt pikaisesti katsomassa metsätien risteyksessä telttapaikkaa.

Laitoin nopeasti aamiaista sekä pakkasin pyörän. Olin veden lämmetessä käynyt katsomassa paremman reitin takaisin tielle.

Risteys oli juuri se mitä olinkin arvellut. Lähdin ajamaan varovaisesti koska tie oli hienoa valkoista hiekka mihin rengas ei vaan purrut. Ajoin välillä keskellä metsätietä mihin oli jo kasvanut lyhyttä ruohoa, sammalta, sekä siihen oli kasaantunut myös havun neulasia

Pääsin aika sujuvasti ensimmäiset kilometrit, yhdessä välissä tuli huonompaa polkua. Maaperä oli saven ja mullan sekoitusta, traktori oli tehnyt siihen paikoin syvät urat. Huonon metsätien osuus ei onneksi ollut kuin 200 metriä.

Päästyäni päätielle joka menee Bilystok kaupunkiin pysähdyin ostamaan välipalaa 19 tien varressa olevasta kaupasta.

Päivä oli jälleen kuuma. Aina kun oli mahdollista joita tuli turhan harvoin, menin varjoon, söin sekä join kunnolla. Pidin tälle päivälle 3 taukoa.

Reitti:

Siemiatyzce, hornowo, dziadkowice , dotubowo, bransk, tapy , uhowo.

Matka : 97km, Puola

Aamut ovat yleensä olleet rauhallisia mutta nyt kun on metsästys sekä sienestys aika niin kaikkea muuta.

Olin ollut hereillä teltassa jo tovin. Kuulin kun kaukana oksat paukkuivat joten päätin kurkistaa että mikä äänet aiheuttaa. Iso mies käveli 150 metrin päässä metsästysliivit päällä. Hän pysähtyi ja katselin telttani suuntaan. Kohta mies oli hävinnyt näköpiiristäni.Ei kait siinä auttanut muu kuin nousta ylös.Olin pessyt vaatteet illalla joten menin hakemaan ne ensimmäisenä. Eivät ne kuivat olleet, vedin ne kuitekin päälleni. Vaatteet kuivuvat nopeammin kun ne ovat päällä.Katselin aina silloin tällöin ympärilleni näkyisikö metsämiestä kun kasailin tavaroita laukkuihin.

Laitoin keittimeen tulen ja pistin pannun tulelle. Ehdin purkaa teltan melkein kokonaan kun vesi oli jo lämmintä. Olin eilen ostanut knor kuiva muona purkin missä oli muusi sekä lihapulla yhdistelmä. Siihen piti vain lisätä vesi. No, minä kaadoin siihen vettä ja laitoin sen hautumaan. Koska luonto kutsui oli minulla aikaa piipahtaa hoitamassa asiat.

Ruoka oli valmista kun palasin. Ensivaikutelma oli se että kyllä sitä syö jos on nälkä. Retkimuonan se on kevyttä tavaraa kantaa. Ruoka on pahvisessa purkissa joten sen voi poltaa lopuksi tai viedä mukanaan pois lähimmälle roskikselle. Roskiksita puheen ollen nää Puolalaiset eivät taida tietää mikä se on. Tien varret on täynnä muovipulloja sekä alumiinisia tölkkejä. Niitä löytyy noin kolmen metrin välein pitkin tienvartta. Maaseutu on pahinta, varsinkin pellonvarret.

Päivä oli kuuma, ajelin pikkuteitä koko päivän. Suuntana oli Sarnaki kaupunki. Se sijaitsee tie n 19 varrella. Tie menee Bialystokiin pysähtelin muutaman kerran huilimaan. Kuumuus sekä auringon paiste alkoivat pehmittämään pikkuhiljaa.Eksyin loppupäivästä aivan kokonaan. Minun piti lähteä pikkutietä pitkin kiertämään pieni lenkki koska päätie oli liian vaarallinen ajaa. En tiedä missä menin harhaan koska tätä tietä ei ollut minun GPS kartassa. Niinpä etsin leiripaikan koska ilta alkoi olemaan lähellä. Palaan huomenna samaa tietä takaisin kunnes löydän itseni taas kartalta.

Matka 91km. Puola

Olin illalla pessyt ajopaidan siinä toivossa että se ehtisi edes tiputtaa vedet pois ennen kuin vedän sen päälle. No olihan se kostea mutta vesi ei kuitenkaan enää tippunut..

En muista mainitsinko jo eilisessä kertomuksessa autoilijasta joka ajeli metsätietä pitkin. No, sain joka tapauksessa olla rauhassa koko yön. Aamulla laitoin heti ensimmäisenä teltan kasaan. Vaikka kello ei ollut edes 9 oli metsässä jo täysi tohina päällä. Yksi mies lampsi suoraan kohden telttaani mutta kääntyi sitten metsätien suuntaan kun huomasi minun seisovan polulla. Niin olin laittanut teltan vanhan metsätien päälle joten siksi se mies kai tuli kohden.

Häivyn vähin ääni pois etten enempää häiritsisi heidän arkista rauhaa.

Ajelin metsätietä vielä jokusen kilometrin ennen kuin pääsin takaisin sivistyksen pariin eli 829 tielle joka vie Lęczna kaupunkiin.

Pysähdyin pitämään Lęcznassa pienen tauon. Minun piti suunnitella mitä reittiä ähtisin ajamaan eteen päin.
Lähdin 813 Witaniów kautta kohden
Ostrõw Lubelski kaupunkia. Tie ei ollut ihan tasainen, muutamia loivia nousuja matkavarella on. Ajettuani muutaman kilometrin kaupungista pois tien varressa oli betonisia hirmuliskoja. Suurin niistä oli 5 metrin luokkaa.

Aamusta ilma oli viileää mutta puolen päivän jälkeen aurinko paistoi jo mukavasti kirkkaalta taivaalta.

Matkani jatkuu seuraavaksi Parczewiin kävin matkalla hakemassa pienen kivennäisvesi pullon eräästä kioskista. En juonut sitä heti vaan ajoin seuraavaan kylään missä pysähdyin myös syömään vähäsen. Olin jo aikaisemmin ostanut isommasta kaupungista evästä joten söin sekä nautin varjossa olemisesta.

Parczewin kaupunki ei ollut kovin iso, en löytänyt sieltä kuin yhden ruokakaupan. No kait siellä on useampikin mutta yksikin riittää. Ostin jo valmiiksi iltaa varten vedet sekä ruuat.

En ajanut kuin 8 km kum aloin katselemaan metsästä leiripaikka. Kello ei ollut kuin paikallista aikaa 17, Suomessa se oli 18.

Virittelin riippumaton metsään, loikoilin siinä muutaman tunnin ennen iltatouhujen alkua.

Matka: 73 km Puola

Eilen iltapäivällä siirryin päätiellä pois, metsätielle ajamaan. Alussa se oli suhtkoht hyvä ajaa. Monet jäljet pettivät tietä joten se oli kovassa käytössä. Ajoin sitä yhteensä 25 km, mahdollisesti enemmänkin. Pysähdyin illalla etsimään tien varresta leiripaikkan.

Kuivakangas on parhaimpia telttapaikkoja mitä löytyy. Ilta oli jo pitkällä kun pääsin peseytymään ja levolle.

Aamulla oli mukava tulla teltasta ulos kun ei ollut heinää eikä mustikan varpujan kutittamassa nilkkoja.

Aamupäivä oli rankka, metsätie muuttui upottavaksi valkoiseksi hiekaksi. Seurailin muiden pyöräilijöiden jälkiä mutta kuormani oli sen verran raskas että etsin oman reitin. Keskellä oli ruohikkoinen alue missä pystyi ajamaan. Välillä tuli isoja monttuja mitkä olivat täynnä vettä. Kiersin ne kieli keskellä suuta muutaman kymmenen sentti olevan reunan kautta. Samasta paikasta olivat myös muut pyöräilijät menneet. Pienikin horjahdus tai väärä ohjausliike niin että rengas olisi menettänyt pidon, silloin olisi tullut kurainen uintireissu.

Lopulta kun pääsin pois metsästä lähimpään kaupunkiin Frampol. Kaupunki on tie n 835 varrella. Kävin ostamassa jogurttia sekä kefiriä. Katsoin varjoisen paikan puistosta ja istahdin puoleksi tunniksi.

Matkani helpoin osuus oli vasta takana. Seuraavat 50 km oli yhtä ylä että alamäkeä. Jalat eivät toimineet heti alussa muuta kun päivä meni pidemmälle homma alkoi sujumaan. Mittarikin nollantui matkan aikana muutaman kerran joten kilometrit olivat tiukassa tänään.

Päätin tänään että en aja Lublini kautta. 34 km ennen käännyin Piotrków Pierwsxy kylän kohdalta ( tie 386 ) vasempaan kohden Pieski kaupunkia. Luulin että olisin päässyt vähän helpommalla kun poistuin päätiellä. Mitä vielä, ensimmäisenä tuli vastaa hemmetin pitkä 7% nousulla oleva kumpare. Aluksi se alkoi loivasti mutta tasaisesti jyrkkeni kohden huippua. Siihen kun sitten lisäsi vastatuulen päivä alkoi näyttämään hyvältä. Työnsi ensimmäiset 2 nousua ylös. Jos tuuli ei olisi ollut niin kova olisin saattanut jaksaa ajaa mäet ylös.

Piaeski kaupungissa menin kauppaan. Kello alkoi lähettelemään uhkaavasti jo kuutta. Minulla ei ollut kuin muutama tunti aikaa ennen kuin aurinko alkaisi painumaan taivaanrannan taakse.

Pieskistä lähdin Lęczna kaupungin suuntaan ( 829) . Ajoin kun tuulispää mutta se ei auttanut. Tien varsi on tiuhaan asuttu joten pysähdyin etsimään reittiä kauempana näkyvään metsään. Välissä oli vielä joki jonka yli piti vielä päästä.

Löysìn tien joten lähdin heti ajamaan sitä pitkin. Ajoin noin 30 minuuttia että pääsin asutus alueelta pois. Jouduin vielä.kerran kääntymään että pääsin varsinaiselle metsätielle.

Teltta paikka löytyi mutta ei helpolla. Illalla ennen pimeän tuloa auto ajoi läheistä metsätietä, ilmeisesti paikallisia metsästäjiä. He huomasivat leirin mutta en ole aivan varma. Olen kuitenkin saanut olla illan rauhassa.

Matka noin 100 km .Puola

Illalla olin kohden vaiheilla laitanko trapin teltta suojaksi. Iso ukkosrintama oli tulossa leirin suuntaan. Ukkonen jyskytti kauempana kuin olisi ollut sota. Pimeys ehti laskeutua joten uskoin että selviäisin pienestä sateesta uudella teltalla. Kello lähenteli 23 kun sade alkoi, onneksi ukkosrintama ohitti paikkani. Ehdin nukahtaa ennen sateen loppumista.

Heräsin aamulla 6.45, löhöilin vähän aikaa miettien samalla miten saisin kuivattua teltan. Minulla ei ollut laukuissa mitään sellaista kangasta mitä voisi käyttää. No, hätä keinot keksii, niin myös tässäkin tapauksessa. Olin illalla laittanut puhtaat pikkuhousut jalkaani joten päätin uhrata kuivaamis työhön. Minulla oli onneksi varat housut mukana joten hätä ei ollut pahin.Kun se ongelma oli ratkaistu, laitoin tavarat kasaan teltassa. Seuraavaksi aloin kuivata teltan seiniä sisältä päin alkkareilla. Seinät olivat tulleet likaisiksi joten pyyhkiminen oli paikallaan.Päästyäni lopulta ulos ilman pahempia kastumisia, totesin että teltan kuivaaminen ei olisi kuitenkaan ylivoimainen tehtävä. Laitoin ensin ruuan valmistumaan, kun munakas kypsyi pikku hiljaa pannulla laitoin samaan aikaan telttaa pakkaamis kuntoon.

Päivä kului normaalisti ajellessa. Eilinen päivä alkoi tuntumaan 50 km jälkeen. Reiden lihakset tuntuivat olevan irti ja niitä poltti. Vaikka olin harjoitellut ahkerasti niin kuukausi liian pienellä harjoittelulla aiheutti nyt aluksi ongelmia.

Pidin pienen lepotauon Tarnogród kaupungissa. Kaupunki sijaitsee 835 tien varressa. Tie alkaa Sieniawan kaupungista ja se menee Lublinin kaupunkiin. Tie ei ole mikään pääväylä mutta se on raskaasti liikennöity. Poikkesin kaupassa ostamassa syötävää. 50 km matka oli syönyt sen verran energiaa että piti saada tankkausta. Veren sokerit alkoivat olemaan sen verran alhaiset. Löysin puistosta varjoisan sekä vapaan penkin mihin sitten majoituin vähäksi aikaa. Puistossa pyöri myös koira. Se haukkui kaikkea mikä liikkuu. Koira oli aika vanha, se makasi maassa ja kääntyi välillä toiseen suuntaa ja alkoi haukkumaan. Koira ei ollut vihainen vaikka se räksyttikin. Yhdessä välissä se tuli minun penkin taakse varjoon. Se vilkaisi minua ja lässähti maahan. Sen katse oli lempeä joten tiesin heti että siitä ei ole harmia.

Matka 90km, aika : 5:44h Puola

Pysähdyin napsimaan muutaman valokuvan matkan aikana.

Olen viettänyt Imperium hotellissa melkein kaksi viikkoa. On muuten mahtava nimi mutta paikka ei ole nimen veroinen. En voinut enään viettää aikaa Sambir kaupungissa koska minun on palattava pikku hiljaa Suomeen.

Kello oli normaalisti soimassa 6.45 kuten se on soinut koko kesän. Kävin ensimmäisenä suihkussa että heräsin kunnolla. Söin mitä kaapista löyty ja pakkasin tavarat laukkuihin. Katsoin pikaisesti huoneet läpi ennen kuin suljin oven. Jätin laukut 4 kerrokseen hissin luokse ja menin toiseen kerrokseen missä respa oli. Ilmoitin että olen lähdössä, pyöräni oli lukitun oven takana joten respa nainen tuli samalla avaamaan sen. Jätin pyörän hissin lähelle ja menin hakemaan laukut yläkerrasta.Olin jättänyt telta sekä muut telttailuun liittyvät tavarat alas tullessani. Nyt ne olivat aivan pölyssä, yritin pyyhkiä niitä parhaani mukaan. Sain tavarat aika puhtaaksi joten olin tyytyväinen. Pakkasin pyörän hissukseen valmiiksi, kävin sen jälkeen aukaisemassa muutaman oven valmiiksi että mahduin ovesta kuorman kanssa ulos..

Reitti oli tuttu. Ensimmäistä kertaa Ukrainan aikana mitä olen käynyt siellä satuin ajamaan samaan suuntaan toisen matkapyöräilijä kanssa. Ehdimme ajaa 10 km samaa reittiä kun tiemme erosivat. Sen verran ehdimme jutella että hän kertoi tehneensä 14 pyörämatkaa. Mies asui Saksassa ja hänen yksi pyöräily kaverinsa on veljen poika . He käyvät monesti pyöräilemässä vuoristossa.

Matka Mostyska kaupunkiin joka on ensimmäinen iso kaupunki ennen raja asemaa. Kaupungista oli vielä 14 km matkaa rajalle.Raja-asemalla oli onneksi jo tuttu, ensimmäisenä oli Ukrainan puolen passin tarkastus ja leimaus. Työnsin pyörän ovesta sisälle. Joskus oven vieressä on toinen ovi joka on isompi, se on tarkoitettu juuri pyöräilijöille tai jos on isompia tavaroita.

Pääsin aika nopeasti läpi. Puolan puolella oli hervoton jono. Menon jonon ohi toiselle ovelle mikä oli tarkoitettu pyöräilijöille. Sen oven edessä ei ollut jonoa. Sisällä oli muutama ihminen passin tarkastuksessa. Koputtelin oveen muutaman kerran, jouduin odottelemaan jonkin aikaa ennen kuin vartija tuli luokseni. Hän katsoi ensin passini ja koputtui sen jälkeen oveen. Mies aukaisi oven ja sanoi että täällä on suomalainen pyöräilijä. Kyllä se vain on niin että saa olla iloinen siitä että on syntynyt Suomessa. Pääsin suoraan sisälle, nainen vilkaisi laukkujani. Jouduin aukaisemaan kaikki laukut, onneksi niitä ei tarvinnut otta pois tarakoilta.

Loppupäivä sujui sitten hitaasti ajellen.Pysähdyin erään jalkapallokentän huoltokopille huilimaan sekä syömään. Kopin lipan alla oli sopivasti kaksi puiston penkkiä, itse tehdyt. Laitoin ne vierekkäin ja heittäydyn selälleni vähäksi aikaa. ÄTälle päivälle ei tullut kovin tarkkoja kilometrejä koska kalibroin mittaria matkan aikana. Käytin puhelimen GPS hyväkseni. Asensin puhelimeen matka sekä nopeusmittarin. Jouduin välillä nollaamaan mittarin että sain tarkan luvun ylös.

Matka noin 94 km, aika 7 h. Puola

Työnnettyäni pyörän sivummalle aloin järjestelemään tavarat paremmin. Kaivoin etulaukusta ylimääräiset tavarat pois, riippumaton joka oli vedenpitävässä pussissa. Kiinnitin sen etutarakkaan muutamalla mustekalalla jonka jälkeen olinkin jo melkein valmis lähtemään.

Bussiasemalla oli aika rauhallista, muutamia ihmisiä oli talon sivulla missä olin. Työnnettyäni pyörän nurkan takaa näin pääsisäänkäynnin. Sen lähistöllä oli kymmenkunta matkustajaa odottamassa joko kyytiä tai bussia. Vähän kauempana meni pariskuntia jotka olivat juuri nousseet busseista, he vetivät tai kantoivat laukkujaan keskustelen keskenään

Ilma oli heti aamusta kostean kuumaa. Katsoin puhelimesta suunnan minne minun pitäisi lähteä ajamaan. Kuten aina, lähdin aluksi väärään suuntaan ennen kuin tajusin miten päin karttaa pitää katsoa. Sen jälkeen minulla ei yleensä ole ollut ongelmia.

Matka Sambir kaupunkiin on mäkinen. Kiersin aluksi pikkuteitä pitkin koska muuten olisin joutunut ajamaan vilkasliikenteistä kehätietä. Viimeksi kun ajoin lvivstä Sambiriin tie oli huonommassa kunnossa. Nyt asfaltti oli paremmassa kunnossa. Ainut mikä haittasi ajoa oli tien reunoille, ei koko ajan , kaadettu betoni. Myös kasaantunut hiekka piti valppaana

Mäkinen osuus oli kuin isoa nimismiehen kiharaa. Osuutta oli noin 20 km . Sen jälkeen alkoi tasainen rataosuus. Tie seuraa rataa aika lähellä, suoraa riitti silmänkantamattomiin. Suorat ovat kaikkein vaarallisimpia. Autokuskit ajavat kuin olisivat kilpailussa.

Pysähdyin 9 km ennen kaupunkia eräälle huoltamolle ostamaan juotavaa. Olin ajanut koko 60 km vähällä vedellä. Olin säästänyt vettä laiskuuttani, en pysähtynyt niissä harvoissa paikoissa ostamaan juotavaa kun oli mahdollista.

Huoltamo oli remontissa, bensapumpuista yksi oli suljettu, toinen oli vielä toiminnassa. Huoltamorakennus ei ollut kovin iso, sen pääoven eteen oli vedetty lippusiima. Suljetun bensapumpun eteen oli parkeearattu ruskea pakettiauto. Kaksi miestä sekä lapsi touhusivat auton kimpussa. Luulin aluksi että huoltamo on suljettu, toinen miehistä käveli huoltamon sivuovesta sisälle. Seurasin perässä ovelle, ofotteöin että mies lähti oven edestä pois. Menin sen jälkeen hakemaan kylmäkaapista 1.5 litran kivennäisvesi pullon. Maksettuani 20 hrv palasin pyörän luokse. Huomasin laudan palan maassa joten otin sen ja istahdin kiinni olevan bensapumpun lähelle varjoon. Katselin kun miehet touhuavat auton moottorin kimpussa. Auton moottori oli takatilassa, toinen miehistä kaatoi vettä moottorin jäähdytykseen niin että vesi valui pitkin moottoritiloja, valuen lopulta maahan.

Koin litran verran kivennäisvettä ennen liikkeelle lähtöä. Auto oli ehtinyt lähteä jättäen jälkeen ison vesilammikon.

Ajoin viimeiset 9 km hitaasti, katselin tutuksi tulleita taloja kun saavuin keskustaan. Menin suoraa Romantic hotellille varaamaan huonetta. Yllätykseksi siellä ei ollutkaan vapaita huoneita. Kiroilin vähän aikaa ulkona ei minun auttanut kuin lähteä keskusta hotellille kysymään huonetta.

Matka Imperium hotellille ei ollut pitkä. Pian olin hotellin respan luona. Ihmetteli kun paikka näytti autiolta. Onnekseni respan lähellä oli siivoja töissä, nainen ymmärsi mitä hain ja neuvoi minua toiseen kerrokseen. Respa oli siirretty sinne.

Sain huoneen mutta meillä oli aluksi kieli ongelmia. Sain selitettyä heille että halusin pyörän turvalliseen paikkaan. Sain sen lopulta laitettu lukkojen taakse erään käytävän varteen.

Alin kuva: Hotel Imperium keskellä kuvaa kuusen vasemmalla puolella.

Matka 70km