Polkupyörällä Länsi-Euroopassa

Alkusanat

Vuosi on vierähtänyt edellisestä Keski-Euroopan pyöräily reissusta. Toipuminen rankasta matkasta vie aina oman aikansa. Paluu neljänseinän sisälle sekä arki ottavat kaikkein eniten voimille, varsinkin henkisesti.
Aika parantaa haavat, on vanha sananlasku. Se auttaa myös tässäkin tapauksessa. Muutaman kuukauden jälkeen kotiutumisesta alkaa uuden matkan suunnittelu.
Halu päästä liikenteeseen, kevään saapuessa, saa sydämen sykkimään kiivaammin. Sillä vapauden tunteella on suuri voima, se vie mennessään myös kokeneemmankin reissaajan.

Kristoffer Kolumbus oli aikamme suurimpia löytömatkailijoita, väheksymättä muitakaan suuria nimiä. Mitenköhän on, olikohan hänelläkin samanlaisia ongelmia sopeutua senaikaiseen arkeen. Kun laiva saapui satamaan pitkän matkan jälkeen, alkoikohan Kolumbuksen mieli halaja heti uusille matkoille.
Jos historian kirjoihin on uskomista, niin vastaus on varmaan kyllä.
Se sisäinen polte päästä näkemään uusijamaailmoja tai mantereita on niin vastustamatonta että se vie vaikka läpi harmaan kiven tai arjen. Oli hän sitten löytömatkaaja tai pyöräilijä.
Eli olkaamme me nykyajan löytöretkeilijöitä niin arjessa kuin vapaa aikanamme. Olkoon voima kanssamme.

20.3 lähtö

Olin viikkojen ajan p-ähkäillyt mitä ottaisin mukaan. Nyt oli alkukevät, yöt ovat silti kylmiä joten varusteita pitää olla tuplasti mukana. Lähettäisin ylimääräiset tavarat takaisin matkahuollon kyydillä Järvenpäästä, kunhan ensin pääsen sinne.
Viime vuoden matkasta viisastuneena osasin ottaa suunnilleen oikeat talvivarusteet mukaani. Ainahan sitä tulee kuitenkin otettua jokunen ylimääräinen paita mutta parempi liikaa kuin liian vähän. Tuskinpa kukaan haluaa palella kylmässä teltassa märissä vaatteissa.
Pyörän olin laittanut reissukuntoon menneiden viikkojen aikana. Tankonauhat sekä muut kuluvat osat oli
vaihdettu uuteen. Päällyskumit olivat pistosuojatut, niillä pitäisi pystyä ajamaan 30000 km joten voin lähteä huoletta matkaan.
Aina kuitenkin sattuu kaikenlaista lähtiessä liikenteeseen. Ei kaikkeen voi varautua, vaikka kuinka yrittäisikin.
Laittaessani laukkuja pyörään päälle epäilin jo etukäteen, että homma ei onnistu ensimmäisellä kerralla. Kuten ei onnistunutkaan.
Olin vaihtanut uuden tarakan taakse talven aikana. En laittanut silloin laukkujen pidikkeitä oikeisiin kohtiin joten ne osuivat tarakassa olevien poikkipinnoihin.

Kaivoin työkalut esiin, laitoin säädöt kohdalleen, seuraavaksi olisi vuorossa etulaukut.
Laukut sujahtivat paikoilleen mukisematta, kokeilin samaa kyytiä myös kuinka ne lähtevät pois.
Vasemman puoleinen laukku tarttui alhaalta kiinni dynamosta tulevaan johtoon. Olin laittanut siihen uuden johdon mutta teipannut sen väärään paikkaan. Ei auttanut, purin muutaman teippauksen ja käänsin sen putken vastakkaiselle puolelle.
Niin, sain siinä laukkujen kanssa touhutessa haavoja käsiin ja katkaistua yhden sangankin poikki.
Sanka toimi pyörälaukun lukkojen aukaisijana sekä nostokahvana. Se on tehty nailonkankaasta mutta oli haurastunut vuosien varrella.

Pääsin matkaan 12.30 aikaan. Ajoin Hakaniemen (Kempele) kautta käyden samalla tervehtimässä ystävääni matkalla. Hän on eräässä autoliikkeessä
töissä. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja vaihdoin hikiset ajovarusteet sisätiloissa kevyempiin tamineisiin.
Olin laittanut liian raskaat ajovarusteet aamusta päälle joten se kostautui heti alkukilometreillä.
Seuraava etappi oli Bilteman. Kävin ostamassa lamppuöljyä keittimeen. Olisin ostanut myös zippo bensaa mutta se oli loppu.
Jatkaessani matkaa ehdin ajaa muutaman sata metriä kun huomasin eksyneeni Limingan tieltä.
Pysähdyin katsomaan GPS: uutta suuntaa. Ihmetellessäni sijaintiani, pari koululaista pysähtyi kysymään, tarvitsenko apua. Kerroin että Liminkaan pitäisi päästä mutta risteys oli sotkuinen, enkä pystynyt edes gps:än avulla löytämään reittiä oikealle tielle. Etsin vanhaa tietä joka kulkee moottoritien läheisyydessä, sanoin pojille
Koululaiset neuvoivat aluksi, mutta sanoivat sitten että heillä on sama suunta, seuraa meitä.
Tie löytyi ja pääsin lopulta tutulle 4 tielle.

Loppu päivä meni hengittäessä pölyä. Rekat antavat kyllä reilusti tilaa ajaessaan ohi, mutta nostattavat keskiviivalta kunnon pölypilven vaihtaessaan kaistaa. Se on kuitenkin pienempi paha, kuin ajaisivat liian läheltä ja imu vetäisi minut pyörien alle.

Iltaruuat jäivät melkein ostamatta. Keskityin liikenteeseen enkä huomioinut tarkkailla kello enkä sijaintiani. Oli jo melkein pimeää kun löysin ruokapaikan, kello oli19-20 välillä.

Hesen valot paistoivat tienvarressa antaen toivoa iltapalasta. Ajoin pihaan ja kävin hakemassa 3 hampurilaista. Pimeässä oli vaikea löytää leiripaikkaa
mutta löysin sen kuitenkin hämäränrajamailla ja hyvällä onnella 10 min ajomatkan päästä hampurilaispaikasta.
Vettä minulla ei ollut kuin litra, sen mitä ostin. Sulatin kattilallisen lunta kahvia varten säästääkseni juomavettä.
Loppuilta meni varusteita kuivatellessa. Keitin on ollut koko ajan päällä. Ulkona on pakkasta, mutta teltassa on lämmintä.
Ensimmäiset päivät tulevat olemaan raskaita mutta eiköhän se tästä. Huomenna on uusipäivä.

Matka:89km,aika 5h, paikkakoordinaatti 64as21’08″N, 25as53’17″E, Voronan risteyksen lähellä. Uijaan tekojärvi

21.3

Talvi matkailu on kylmää hupia. Pakkanen, hikiset ajovarusteet sekä lumi tuovat lisähaasteen leiriytymiseen. Pysähtyessä kylmyys hiipii nopeasti luihin ja ytimiin, siksi on tärkeää pysyä liikkeessä myös leiriytymisvaiheessa. Jatkuva pieni liikkeelläolo kuivattaa myös kosteita vaatteita sekä pitää kehon lämpimänä siihen asti että pääsee vaihtamaan kuivaa yllensä. Yleensä siihen menee ainakin sen verran että on saanut teltan pystyyn sekä keittimen tohisemaan.
Myös yöt ovat omahaasteensa sinänsä. Itse pidän keitintä koko illan tohisemassa teltassa ennen kuin menen nukkumaan. Keittimen kanssa saa olla varovainen ettei se sytytä makuupussia tai muuta palonarkaa tuleen.
Käytän kahta pipoa kömpiessäni makuupussiin nukkumaan. Samoin minulla on kahdet lämpökerrastot päällekkäin, kait sitä voisi sano että tuplana kaikkea.
Keittimellä on tärkeä osa myös silloin kun nousee ylös. Laitan sen aina ensimmäisenä tohisemaan teltassa. Kun siellä alkaa olemaan jokunen aste lämmintä alan kuivattamaan päälle pantavia varusteita, samalla laittelen muita tavaroita pois.

Yöllä oli ollut kova pakkanen. Vedet olivat jäätyneet puuroksi vaikka ne olivat teltan sisällä suojassa.
Laittaessani leiriä kasaan yritin toimia mahdollisimman nopeasti pysyäkseni lämpimänä. Aurinko ei paistanut kovin korkealta. Kello oli 10 pintaan aamulla ja metsä varjosti myös auringon lämpöä.
Olin jossakin välissä rikkonut laukusta toisen kannattimen. Huomasin sen kun laitoin takalaukkuja telineeseen. Kannattimen lukko oli mennyt kärjestä poikki. Sen tarkoitus on pitää laukku telineessä kiinni. Lukon sai auki kun nostaa kangas kahvasta. Se on yhdistetty molempien kannattimien lukkoon. Pystyin kuitenkin jatkamaan normaalisti matkaa vaikka pala puuttuikin siitä. Otin samantien puhelimen käteen ja tilasin uudet osat Järvenpäähän. Varaosat saapuvat ensi viikon aikana ystäväni laukussa.
Päivä oli raskas vaikka myötätuuli oli apuna. Kylmä vaikutti niveliin ja ne tulevat helpommin aroiksi. Vasen polvi alkoi oireilemaan joten aloitin Buranakuurin. Riittää kun syö viikon kuurin, niin polvi on tottunut liikuntaan.
Pysähdyin Pukkilan abc huoltamolla täydentämässä hätävarastoja. Eilinen oppi meni perille.

Kärsämäellä kävin ostamassa iltaruuan sekä täydensi lisää hätävarastoa.
Aloin etsimään leiripaikkaa ajoissa. Huomasin että hanki on todella kantava. Se kesti pyöräni painon joten työntelin pyörää hankaliin paikkoihin ongelmitta.
Sopivan metsän löydettyäni, oli aika syödä ja lepäillä.
Yhteen vetona, koko päivästä, pölyinen ja kylmä. Hieno auringonpaiste pelasti osan siitä. Autoilijat kaavailivat, ohittelivat välillä huolimattomasti jonoissa aiheuttaen vaara tilanteita.

Matka: 58,90 km, aika 3:50, paikkakoordinaatti 63as52’47″N, 25as48’33″E, pelkoperäntie ja 4 tien risteys, Venetpalo.

22.3

Päivästä oli tulossa raskas, säätiedotus lupasi lumisadetta ja vastaista tuulta. Aamulla taivas oli harmaan pilvipeiton peittämä. Lämpötilan muutoksen huomasi ja tunsi, pakkanen oli lauhtunut yön lukemista reilusti.

Sytytin herättyäni keittimen, saadakseni kosteuden pois teltan sisältä. Teltta oli jäähileen peitossa kauttaaltaan. Kun kattoon koski sormella, siitä varisi hienoinen lumi sade kasvoille. Yöllä on täytynyt olla aika kylmää että jäähile on muodostunut kattoon
Sisäteltta kuivuu nopeasti. Päällyskangas ei ehtinyt edes sulaa kun olin saanut tavarat sisältä kasaan ja oviaukosta pihalle
Aamupalan valmistumista odotellessa pakkasin teltan ja muut tavarat laukkuihin. Syötyäni keitin vielä kahvit, purin keittimen ja pakkasin sen omaan laukkuunsa.

Pääsin 12 pintaan liikenteeseen. Alusta asti matkanteko tuntui nihkeältä. Tuuli puhalsi vastaisesti, lunta ei vielä silloin satanut, se alkoi yhden aikaan. Tuuli yltyi päivä mittaan sen verran kovaksi että ajovauhti tyssäsi kävelyvauhdiksi.
Rekat pölyttivät vastasatanutta lunta ohi ajaessaan niin, että takana ajavat eivät näe muita liikkujia, jos ovat puskurissa kiinni. Olin ottanut keltaisen suojaliivin mukaan joten siellä oli heti käyttöä.
Pysähdyin Vaskikellon Abc huoltamolla Salessa ostoksilla. Lamppuöljy oli tärkeä kuten myös kananmunat, american beconi. Sitä kun syö pysyy suola tasapainon kohdallaan eikä makkarat katoa vyötäröltä ihan heti.

Laittaessani tavaroita laukkuun pysähtyi nainen ja poika vierelleni. Nainen uteli minne olen menossa vai olenko jo tulossa. Kerroin matkani päämäärän Portugali. Nainen sanoi, ilmat ainakin paranevat sinne päin mentäessä. Aivan, vastasin. Vaihdoimme vielä muutaman sanan. Sen jälkeen nainen ja poika lähtivät kävelemään kaupan suuntaan.
Sade ja tuuli yltyi lähdettyäni Adc huoltamolta. Tulin siihen tulokseen että päivä alkaa olla pulkassa. Aloin katselemaan sopivaa paikkaa mihin pysähtyä.
Linjojen alla kulki sopivasti kovettunut hanki josta pääsin pyörän kanssa läheiseen metsään.
Leirin pystytys pyryssä on haastavaa, hangen ollessa paksu, teltta puikoilla ei tee yhtikäs mitään. Käytin oksan pätkiä ankkurina kietaisin narun sen ympäri ja upotin sen hankeen. Näpsäkkää.

Jotta päivä ei olisi liian täydellinen alkoi keittimen tiiviste temppuilemaan. Olin jo eilen vähän ihmetellyt lievää hajua mutta olin laittanut miedon tuoksun muun syyn piikkiin.
Ilta meni varusteita kuivatellessa. Hörpin pikakahvia ja kääntelin vaatteita narulla. Välillä napostelin karkkia.

Matka:35,14km, aika 3:03h, paikkakoordinaatti 63as37’46″N, 25as47’01″E, Pyhäjärven ja tapanila-väätti tien läheisyydessä.

23.3

Koko yön oli satanut räntää. Aamu ei tuonut muutosta siihen. Mietin pitkään jäisinkö viettämään räntä päivää.
Olin saapunut leiripaikkaani hankea pitkin ja pelkona oli että räntäsade pehmittäisi hangen ja se alkaisi pettämään. Tielle pääsy vaikeutuisi huomattavasti. Lumella on paksuutta 40-70 cm, siinä ei paljoa kävellä ilman lumikenkiä jos pinta alkaa pettämään.

Näillä ajatuksilla päätin lähteä eteen päin. Leirin purkaminen ei ollut kovin mukava operaatio. Kaikki oli valmiiksi märkää, teltan päällä oli kyllä pressu mutta hikoilu kasteli sen yhtä tehokkaasti kuin reipas sade.
Kokkailin munakkaan räntäsateen siivittämänä. Munakkaan valmistumista odotellessa purin teltan ja runttaisin sen läpimärkänä pussiin. Yritin kuivata sitä mutta taivaalta satoi saman verran lisää joten luovuin sovinnolla, pitää illalla kuivata se keittimellä.
Pääsin tielle ilman suurempia hangen pettämisiä.

Tien reunukset olivat paksun sohjon peittämät joten se toi lisähaasteen ajamiseen. Päivä oli kuitenkin sen verran pitkällä että osa oli ehtinyt sulaa osittain pois, ehkä liikenteen ansiosta.
Pysähdyin melkein joka bussi pysäkillä pitämään taukoa ja hieroin jalkoja saadakseni niihin lisää potkua. Meno tuntui edelleen tahmaiselta.
Kamppeet alkoivat olla aika märkiä. Minulla oli kyllä sadeviitta matkassa mutta en laittanut sitä vielä ylleni. Laiskuus sekä viitan hankaluus olivat siihen osa syynä.

Kävin Pihtiputaalla kaupassa. Sain kuivatettua vaatteita tehdessäni ostoksia, joten päätin laittaa viitan päälle kun lähdin eteenpäin.
Sade yltyi lähtiessäni ajamaan. Aloin heti katselemaan leiripaikkaa päästessäni tarpeeksi kauas kylästä.
Jälleen kerran paikka löytyi hankitien päästä metsästä. Viritin ensin pressusta katoksen että pystyn laittamaan leirin pystyyn sen alla. Kuivatin ensin teltan, vasta sen jälkeen kokkailin.
Loppuilta on mennyt vaatteita kuivatellen, sekä vettä lattiasta pyyhkien. Lattia hikoilee koska alla on kylmälumi mutta teltassa on lämmintä Ei ehdi pitkästyä.

Matka: 41,64kn , aika 3:09, paikkakoordinaatti 63as19’06″N, 25as36’45″E, viitasaarentie, n 5km etelään Pihtiputaalta

24.3

Eilinen ilta venyi pitkälle yli puolen yön. Olin jo makuupussien sisällä kun toisesta pussista hajosi vetoketju. Ei siinä auttanut muu kuin aloittaa korjaustyö.
Jouduin ottamaan toisen vetoketjun vetäjän pois. Samassa vetoketjussa oli kaksi vetäjää eli toisesta sain silloin toimivan vetäjän. Ompelin toisen pään kiinni vetoketjusta ja volaa, minulla oli ehjä pussi.

Päivä alkoi niin että ensimmäisenä menin katsomaan kantaako hanki metsätiellä. Ei kantanut tarpeeksi. Olin suunnitellut valmiiksi mitä teen jos käy niin että se pehmenee eikä kanna pyörän painoa lastissa.
Purin leirin, kannoin laukut sekä muut irtotavarat metsätien varteen. Levitin toisen pressuista maahan, seuraavaksi kannoin kaikki tavarat sen päälle. Vedin sen sitten päätien suuntaan. Noin puolessa välissä palasin takaisin ja hain pyörän metsästä. Työntäessäni pyörää päätien läheisyyteen upposin muutaman kerran polvia myöten hankeen. Ylös pääsy oli hankalaa mutta vanha kokemus hangessa rymyämisessä auttoi tässäkin asiassa. Sitten olikin taas sen pressun hakeminen.
Pakkasin pyörän ja lähdin ajamaan kohden Viitasaarta. Matkalla tuli muutamaan otteeseen lunta mutta parempi se kuin räntä.

Yhdessä välissä luki kyltissä; Äänekoskelle asti 80 km matkalla ohituskaistoja. Se tietää paljon nousuja mutta vastaavasti myös saman verran laskuja.

Rekkiliikkeen on aika vilkasta arkisin, muutama poliisi autokin näkyi. Autoilijat antavat hyvin tilaa eivätkä pyri tulemaan samalle kaistalle. Kiitos heille.!
Viitasaaressa kävin ostamassa illaksi purtavaa.
Leiri löytyi hirviaidan takaa pikkumetsästä. Tasaisen sekä suojaisen paikan etsiminen tuntui välillä tuskaiselta. Maa oli jäässä eikä sitä saanut tallattua tasaiseksi vaikka paikka olisi ollut muuten hyvä. Kun löysin lopulta sellaisen, tuuli alkoi yltymään lumisateen kera. Laitoin leiriä pystyyn, kilpaillen illan hämyä vastaan. Lumi sade loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Ilta kului ruokaa laitellessa, sekä normaalissa varuste huollossa. Niin, keitin on välillä reistaillut. Vaihdoin 22 jälkeen siihen uuden nahkan joka toimii ilmapumpussa mäntänä.
Suurin vika taitaa olla säätösuuttimissa, en saa puhdistettua sitä kunnolla joten putkesta irtoaa karstaa ja se tukkii polttimen.

Matka: 44.46km, aika 3:06h, paikkakoordinaatti 62as59’42″N, 25as49’22″E, Äänekosken tie, kortesuon lähellä, tien toisella puolella.

25.3

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, pakkasta oli jokunen aste. Tällaiset aamut kelpaavat minulle hyvin. Mieluummin sitä touhuaa kylmässä kuin on kylmissään märissä varusteissa.

Illalla oli satanut lunta. Suojapeite oli lumen peitossa ja se oli jäätynyt pintaan kiinni. Hyvä näin, parempi siinä kuin teltan pinnassa.

Nautin ilmasta täysin rinnoin. Kokkailin ja paistattelin auringon vienossa lämmössä. Saatuani syötyä, pakkasin pyörän ja työnsin sen hirviaidan luokse. Jouduin irrottamaan narun portista. Olin eilen kietaistu sen muutaman kerran portin lukon ympäri. Lukko oli harja terästä ja se oli keskeltä väännetty L muotoiseksi. Saranana oli tappi joka oli hitsattu taitekohtaan. Narun tarkoituksena oli estää lukon liikkuminen sekä portin aukeaminen. Hirvet pääsisivät muuten sotkemaan liikennettä sekä aiheuttamaan kolareita.
Saatuani pyörän toiselle puolelle, kietaisin narun huolellisesti lukon ympäri ja solmin sen tuplasolmulla.

Matka ei alkanut kovin hyvin. Vaihteet reistailivat pitkin päivää. Epäilin vaijereita, säädin niitä moneen otteeseen, jyrkissä mäissä vaihde löi välillä yli mutta palasi kuitenkin takaisin. Voitelin kaikki siihen liittyvät osat aseöljyllä, oikein reilulla kädellä.
Tien pinta oli välillä loskan peitossa, varjo kohdissa ilma oli pakkasen puolella joten tie oli vastaavasti jäässä. Lokasuojiin pakkautunut märkää lumi jäätyi lopulta aivan kökäreeksi, joten jouduin pysähtymään välillä ottaakseni sitä pois.

Äänekoskella kohdalla katselin, jos tien läheisyydessä olisi ollut ruokakauppaa mutta en huomannut sellaista. Olin vähällä ajaa illan viimeisenkin huoltamon ohi. Jouduin tekemään U käännöksen vaarallisessa paikassa sillan luona, odottelin sopivaa rako liikenteessä ennen tien ylittämistä. Liikenne on aivan omaa luokkaansa Äänekosken risteyksen lähistöllä.

Ajelin huoltamo Väisäsen pihaan ja meni ostoksille. Henkilökunta oli ystävällistä ja avuliasta. Juttelin myyjän sekä parin asiakkaan kanssa pyöräilystä.
Päivä oli ollut raskas. Hieno auringon paiste auttoi jaksamaan iltaan asti. Leiri löytyi metsiköstä muutaman km päästä Äänekoskelta.

Matka: 51.47km, aika 3:42, paikkakoordinaatti 62as34’51.5″N,25as41’31.9”E, Äänekoski, myllyntaus 1km eteenpäin.

26.3

Ilta ei mennyt ilman ongelmia. Ne ovat kyllä mukavia silloin kun ei ole tekemistä mutta ei puolen yön jälkeen. Keitin on reistailut pitkän aikaa, olen yrittänyt puhdistaa bensasyöttö systeemiä mutta nyt jouduin purkamaan ja puhdistamaan sen kunnolla. Kello oli kahden pintaan, kun pääsin lopultakin nukkumaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen, nousin vähän aikaisemmin ylös. Jyväskylään oli 40km matka ja sen ohitukseen menisi oma aikansa.
Kaupungin läpi ajaa tunnissa, jos kaikki menee hyvin. Tällä kertaa ajoin vain kerran harhaan. Huomasin sen ajoissa, eikä siihen kulunut 30min enempää. Eikä siinä vielä kaikki, lähimmät leiripaikat löytyvä Muuramen jälkeen. Ainakin sillä reitillä, mistä ajan yleensä.

Kevät tuo muutakin suomeen kuin linnut. Maantie pölyn, ja sitä tuntui olevan tänään erityisen paljon
Pölyä oli välillä sen verran sankasti että sitä olisi voinut lapioida sivuun. Yksi rekka on ok, se ei vielä kamalasti pölläytä, kaksi tai parhaimmillaan kolme, nostattaa jumalattoman kasan likaa tien pinnasta, että oksat pois. Siinä on naurussa pitelemistä, kun hampaitten välissä narskuu bensan makuinen hiekka.
Ei sen puoleen, liikennettä on sen verran paljon joten kapasiteettia riittää pölytykseen. KöhKöh, keuhkot tykkää.

Leiripaikan löytyminen meni viime hetkeen, ennen pimeän saapumista. Kello oli 18.30 kun sellainen löytyi sivutien varrelta. Paikka on heti Muuramen jälkeen, metsikössä, hiihtolatujen keskellä. Yksi maastopyöräilijä ajeli jo melkein teltan päälle. Onneksi paikkani ei ole ladun lähellä. Mitähän silloin kävisi, sukset teltan seinästä läpi.

Matka: 66.72km, aika 5:29h, paikkakoordinaatti 62as06’42.2″N, 25as38’48.5”E, Muurame, kultarannantie.

27.3

Leirini sijaitsi rinteessä, joten raikas rinnetuuli puhalsi kasvoilleni työntäessäni pään aamutuimaani teltasta ulos. Aloitin aamutoimet tomerasti vienossa pakkasessa, sytyttämällä keittimien sekä laittamalla pannu tulelle. Mysli sekä jogurtti olivat tämän aamun ruokana.

Illalla suurin pelkoni oli että hiihtäjät tulevat suksineen teltasta läpi. Onneksi hiihtäjät eivät harrasta yösuunnistusta, puhumattakaan maastopyöräilijöistä.

Suuntana tänään on Korpilahti ja Tammihaara. Vähän ennen Korpilahtea on risteys, tien n.610 josta pääse Särkilahteen ja siitä eteen päin aina Vääksyn, tai sitten sinne Tammihaaraan, joka risteää matkan varrella.
No, joka tapauksessa, ensimmäiseen etappiin ei ollut kuin 10km.

Päästyäni lähtemään ja ajettuani muutaman kilometrin, huomasin tien vieressä katkenneen tolpan. Sata metriä eteenpäin oli vuorossa auto. Keskellä auton keulaa oli tolpan muotoinen monttu. En katsellut sen kummem-min, miten kuskille tai kanssa matkustajille oli käynyt. Kovaa on täytynyt ajaa että saa puutolpan poikki. Paikalla oli käynyt jo pelastushenkilökunta koska romut oli raivattu pois.

Korpilahden risteys näkyi 40 minuutin ajon jälkeen. Matka oli tähän asti sujunut hyvin. Rekkaliikenne oli vähäistä johtuen ajan kohdasta. Kello ei ollut edes puolta päivää.
Risteyksen kohdalla on Nesteen huoltamo. Päätin poiketa siellä kysymässä onko reitin varrella kauppoja, jos ei, ostan Nesteeltä sen mitä löytyy. Yöpyisin kuitenkin ennen Tammihaaraa.

Tiskin ääressä oli vanhempi mies juttelemassa myyjän kanssa. Odottelin vähän aikaa vuoroani, taisin odottaa 3 sek, kun pääsin jututtamaan mies myyjää.
Kerroin minne päin olen menossa ja kysyin asiani. Hän kertoi että 20 km päässä on pikkukauppa, Putkilah-dessa. Juttelimme myös pyöräilystä jokusen sanan.
Tie Putkilahteen on mäkinen, sain tehdä tosissaan töitä. Suomessa tiet nousevat suoraan mäkeä ylös. Täällä ei tunneta makaroni teitä.
No, se kauppa on todella pieni mutta sieltä löytyy kaikki tarvittava ja palvelu on ystävällistä. Kiitos heille.
Kauppareissun jälkeen alkoi pyöräongelmat. Etukeskiön laakerit olivat löystyneet matkan aikana. Huomasin sen äänen perusteella ensimmäisen kerran. Pysähdyin ja kaivoin työkaluja laukusta.
Jatkoin matkaa 100metriä, sama juttu. Tällä kertaa kokeilin käsillä polkimen varresta. En ensin ymmärtänyt missä tein virheen, korjauksen pitäisi olla rutiini juttu. Kiristin laakerit vähän kovemmalla kädellä.
Kolmannen kerran hain kivenmurikan vasaran korvikkeeksi. Naputin lukkomutterin piikin ja kiven avulla tiukkaan. Se kannatti, ongelmat loppuivat siihen.
Leiriydyin n.10km ennen Tammihaaran risteystä. Pappisten jälkeen. Mäet ja vastatuuli tekivät tehtävänsä. Löysin mukavan pienen metsäsaareke missä voi viettä yön yli.
Matka 50.71km, aika 4:06, paikkakoordinaatti 61as48’38.2”N, 25as58’18.5”E, Pappinen , tie610

28.3

Säätiedotus oli luvannut iltapäivästä jatkuvaa sadetta ja sitä pitäisi sitten riittää hamaan tulevaisuuteen. Pelkkä ajatuskin aiheutti masennusta.
Siinä oli aamutoimien lisäksi ajateltavaa. Toinen oli mahan toiminta. Sai todella vääntää että sai jotakin aikaiseksi. Toisella kerralla ei tarvinnut kun pieraista niin oli jo housussa. Kolmas kerta menikin taas äheltämiseksi. Voi pojat, kyllä se kilo juusto pitää mahan kovana..heh.. Tai sitten ei. Siinähän se aamu meni paskatalkoissa.
Että sellaista..

Kun näistä hurjista aamutohinoista oli selvitty, tietysti ilman sadetta, pääsin lopulta liikenteeseen.
Matka Tammihaaraan oli 8km, pelkkää mäkeä. Vuorotellen ylä sekä ala. Tammihaarasta eteenpäin väli Joutsa – Hartola on vaarallinen ajaa. Asfaltointiin ei ole jätetty pyöräilijöitä varten omaa kapeaa kaistaa. Onhan siinä hiekkapengertä joka on varmaan kesällä hyvä pyöräillä, mutta Maaliskuussa se on pehmeää lillua jossa renkaat eivät tahdo pitää.
Kello 14 aikaan alkoi sade. Olin juuri saapunut Hartolaan, mistä eteenpäin on leveämpi tie. Sadeviitan kanssa ajaminen ei ole kapealla tiellä helppoa saati sitten jos se on leveä.
Tuntui turhauttavalta puskea sateessa vastasivuttaiseen tuuleen. Nopeus vaihteli 10-15 välillä. Yksi hyvä puoli sateesta on, tie ei ainakaan pölise.

Päivästä tuli lyhyt. Etsin Sysmän risteyksen läheltä paikan mihin pystyttää leirin. Pingotin ensin puiden väliin pressun minkä alle laitoin teltan. Säästyin näin monelta turhalta vesipisaralta joka tippui puista.

Matka:50.50 km, aika 3:53h, paikkakoordinaatti 61as26’48.5″N, 25as59’04.9”E, Sysmän ja E75 risteys.
29.3

Yöllä olisi pitänyt siirtää kello, luotin kuitenkin puhelimen automaattiin enkä tehnyt asialle mitään illalla. Ainut mikä meni sekaisin oli herätyskello. Se ei joko soinut tai sitten en herännyt. No, ei sillä ole suurtakaan merkitystä tässä kaaoksessa.
Olin tyytyväinen leiripaikkaani jonka eilen löysin. Aamu toimet sujuivat kommelluksitta. Katto, jonka tein pressusta, suojasi puista varisevalta vedeltä.
Tämän päivän suunnitelmissa olisi ajaa Lahden lähelle. Päivä ei riitä sen ohittamiseen joten yksi yöpyminen tulee vielä, ennen kuin pääsen tavoitteeseen.
Lusin risteykseen oli 15 km matkaa, ehkä vähän enemmänkin. Tie on mäkistä mutta hyvä ajaa. Pysähdyin Heinolan kk ostamassa evästä. Seuraavan kerran hidastin vauhtia Heinolan huoltamolla. Minun oli tarkoitus hakea sieltä vettä mutta jäinkin sinne kahville ja munkille. Huoltamon pihalla oli kaksi miestä, he katselivat kun ajoin pihalle. Toinen kysyi minne asti olen menossa. Juttelimme hetken aikaa. Toinen tokaisi että maistuuko kahvit jos hän tarjoaa. Totta kai, kahvit aina maistuu. Saimme samalla vaihtaa kuulumisia.
Sain oikein munkkikahvit. Ette arvaa maistuivatko ne hyvältä. Keskustelimme enimmäkseen pyöräilystä ja sen hyvistä että huonosta puolista. No ne huonot puolet olivat onnettomuuksiin liittyviä.
Kello 15 kahvila meni kiinni joten paikan kaunein, myyjätär, paimensi meidät ulos.
Olin aikaisemmin kysynyt miehiltä Heinäsaaren Campingalueesta olisikohan se mahdollisesti auki. He eivät olleet varmoja mutta epäilivät että se on kiinni. Vaihdoimme vielä muutaman sanan asiaan liittyen ja oli aika lähteä eteenpäin.
Poikkesin Campingalueella todeten että se oli kiinni. Soitin Reseptioni ovessa olevaan numeron. Sieltä sanottiin että heillä ei ole henkilö kuntaa Sunnuntaina alueella.
Ei auttanut, lähdin ajamaan kohden Vierumäkeä. Tie oli mukava ajaa, pyörätie seuraili vanhaa 4 tietä koko matkan sinne. Sen jälkeen se loppuu ja joutuu siirtymään tielle. Kävin tutkimassa yhden metsikön heti Vierumäen jälkeen mutta siellä oli liian paljon kävelijöiden jättämiä polkuja. Paikka ei välttämättä ollut turvallinen.
Seuraava paikka löytyi muutaman kilometrin päästä, soramontun vieressä olevasta metsiköstä.
Päätin asettua sinne. Ajoin pienen pätkä soratietä montun reunalle mistä aloin tähyilemään metsikköön. Huomasin sopivan paikan 50 metrin päästä tiestä. Suoraa polku sinne ei ollut vaan jouduin palaamaan takaisin päin.
Työnsin pyörän kantojen ja osaksi risujen peittämää metsää pitkin löytämälleni paikalle.
Etsin neljän puun rykelmän mihin saisin viritettyä pressun ja sen alle laitoin teltan. Se suojaisi telttaa jos ilma äityisi kovin pahaksi. Ilta saapui vauhdilla laittaessani leiriä pystyyn. Huomenna on uusi päivä.

Matka: 53,89km, aika:4:14h, paikkakoordinaatti 61as05’24.6″N, 25as52’51.3″E, Vierumäki, soramonttu.

30.3

Yöllä satanut lumi painoi pressun telttaa vasten tiukasti, kuin toinen nahka. Ilma teltan sisällä oli kosteaa ja kylmää. Pieniä vesipisaroita oli tiivistynyt sisäkaton pintaan yön aikana. Yritin kuivata niistä osan pois paperilla voidakseni nousta ylös sytyttämään keittimen. Pipo kastui kuitenkin märäksi vaikka yritin varoa kattoa.

Saatuani tehtyä tulet, kuivattelin makuupussia liekin lähellä. Minulla on kaksi pussia päällekkäin. Uloin kastuu yleensä kondenssi veden takia sen osuessa märkään seinää tai lattiaan.
Päästyäni siihen pisteeseen että voisin siirtyä ulos teltasta, työntelin kädellä teltan sisältä suurempia lumia pois pressun päältä. Samalla katto nousi jonkin verran ylös

Ulkona oli koiran ilma. Tuulen puuskat tekivät siitä vieläkin inhottavamman. Pyöräkin oli kauttaaltaan jäässä ja lumessa.
Aloin pakkaamaan pikkuhiljaa tavaroita laukkuihin saadakseni teltan tyhjäksi. Sen jälkeen putsailin ylimääräiset lumet pois pyörän päältä että se olisi valmiina lähtöön.
Sormet puolikohmeessa, pyörä lähtökunnossa, katsastin vielä ympäristöä etten unohtanut maahan mitään tärkeä.

Työnsin ajopelin tielle paksun lumen peittämä metsikön poikki. Tie ei näyttänyt lupaavalta, sen reunukset olivat sohjon peittämät. Ainut sopiva ajoura oli auton renkaiden jättämät lumeton ura.
Lähdin ajamaan uraa pitkin, toivoen että sliksit pitäisivät edes jonkin verran liukkaalla pinnalla.

Lahteen oli 20 km. Olin illalla päättänyt nousta paikallisjunaan Lahdesta, jos ilma äityy pahaksi. Se 20 km oli yhtä taiteilua, alku matkasta vedin tiensivuun aina kun takaa tuli auto. Kyllästyin taiteilemaan tienreunassa joten päätin ajaa uraa pitkin vaikka takaa tulisikin jokin kulkuneuvo. Pari kertaa autot ajoivat vaarallisen läheltä.

Lahden asema löytyi muutaman avun kautta. Ajoin pyörän tunneliin mistä pääsisin nousemaan Z raiteelta lähtevään Helsingin junaan. Tunnelissa oli mies töissä joten päätin jutella hänen kanssa. Kyselin häneltä mitä kautta pyörän saisi vietyä ylös ja mistä saan ostettua lipun. Mies sanoi että invalidihissillä tavarat ja pyörän saa helposti ratatasolle. Kysyin myös paljonko pyörästä joutuu maksamaan kun sen vie junalla. Mies arveli 5€ luokka.
Katselin tunnelia ja kysyin missä olisi turvallinen paikka pyörälle. ”Jätä pyörä nojaamaan seinää vasten, hän on kuitenkin vielä jonkin aikaa töissä tässä ja voi pitää silmällä pyörä” mies tokaisi. Kyllä se minulle sopisi.

Lippujen ostamiseen ei mennyt 10 minuuttia pidempää, kun olin jo takaisin pyörän luona.
Jatkaessamme keskustelua, siitä mihin jäimme, joku nainen tuli myös uteliaisuuttaan kuuntelemaan meitä. Hän alkoi myös kyselemään pyöräilystä ja siihen liittyvistä asioista. Meidän jutellessa mies lähti jatkamaan töitään.
Kello alkoi olemaan jo sen verran että olisi aika lähteä hissillä raidetasolle. Nainen häipyi omille teilleen. Kävin vielä kiittämässä miestä pyörän vahtimisesta ennen kuin vein pyörän hissin ja nousin raide tasolle.
Junassa oli pyörälle oma paikka joten työnsin sen sinne, leimasin liput ja menin istumaan läheiseen osastoon.
Junan lähtiessä liikenteeseen pyörä kaatui. Olin omasta mielestäni laittanut sen hyvin mutta painovoima lait eivät sellaisesta välitä.
Nostin pyörän takaisin pystyyn ja jäin vahtimaan sitä Haarajoelle asti. Olin ensimmäisenä menossa Keravalle mutta muutin suunnitelmaa, Minulta on lyhyempi matka Haarajoen asemalta Järvenpäähän.

Ilma oli vielä huonompi kuin lähtiessäni Lahdesta. Räntää tuli taivaan täydeltä. Onnekseni matkaa ei ollut kuin 4 km ensimmäiseen etappiin. Matka sujui liukastellen sekä GPS:ssä välillä vilkuillen. Haarajoen seutu ei ole kovin tuttua minulle vaikka tunnen muuten Järvenpään alueen.
Pääsin lopulta perille. Seuraavaksi on viikon lepo. Lähden laivalla 7.4 Tukholmaan ja siitä eteenpäin kohden Tanskaa, Alankomaita, Ranska,
Espanja, Portugali.

7.4 terminaalissa

Viikon lepo teki hyvää. Matka oli rankka Oulusta Lahteen. Ilmat eivät suosineet kuin muutaman päivänä. Eteen päin kuitenkin mentiin.
Päätin siirtyä junalla Järvenpäästä Helsinkiin. En ole käynyt satamassa kuin muutaman kerran joten matka rautatieasemalta satamaan meni vähän etsimiseksi. Löysin sen kuitenkin mutta oikean portin etsimiseen meni enemmän aikaa kuin sataman löytämiseen. Portti mistä autot menevät laivaan oli sataman laitimmaisessa paikassa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Odottelen terminaalissa laivan lähtöä. Jos kaikki menee hyvin laiva lähtee klo 17.00 .

Pääsin laivan sisälle 15.40. Laiva miehet ohjasivat minut ensimmäisenä sisälle. Ajoin pyörän laivan toiseen päähän. Kesti hetken ennen kuin sain kiinnitettyä pyörän kunnolla laivan runkoon. Kun olin hoitanut kiinnityksen loppuun, lähdin etsimään hyttiäni.
Hyttini oli 11 kerroksessa, laivan perällä. Kävin ensimmäisenä suihkussa. Sen jälkeen lähdin syömään, muutaman kerrosta alempana sijaitsevaan ravintolaan. Olin etukäteen maksanut päivällisen ja aamiaisen, ostaessani matkaa.
Ruokailuun meni mukavasti n.2 tuntia. Vastapäätä istuu mies joka oli matkaillut Afrikassa. Hän kertoi nähneensä Keniassa norsuja ja leijonia. Puhuimme myös pyöräilystä, kuinka vaikeata on tai olisi ajaa Afrikan halki. Hän varoitteli myös Kenialaisista ihmisistä. Turismi on tuonut sinne lieveilmiönä ahneutta ja älytöntä hinnan nousua.
Laiva saapuu klo 9.55, 8.4 Tukholmaan. Nyt on aika toivottaa Hyvää yötä. Palaan linjoille kunhan ehdin.

8.4 Tukholma

Olin laittanut kellon soimaan aamusta 6 aikaan herätäkseni aamupalalle. En olisi tarvinnut herätystä, nukuin muutenkin huonosti. Nousin parikertaa yöllä käymään wc joten yöunet menivät siinä.
Reippaana poikana pomppaisin kellon soidessa ylös ja kävin aamupesulla. Vähän ennen 7:ä olin jo jonossa odottamassa lasiovien aukeamista muiden aamuvirkkujen kanssa. Tosin suurimmalla osalla porukkaa oli hapan naama. Mistäköhän se voisi johtua. ?
Söin todella ruhtinaallisesti. Kävin seisovat pöydät läpi. Kahvia meni pannullinen. Maha pullollaan lähdin pakkaamaan tavaroita.

Menin ruumaan 9.15 irrottelemaan kiinnitykset pyörästä. Olin ehkä turhankin aikaisin siellä. Luppo aikaa ei jäänyt kuitenkaan paljoa koska ovet aukesivat melkein heti kun olin saanut pyörän ajokuntoon. Purin osan tavaroista pois tarakalta että sain laukun laitettua takaisin sinne minne ne kuuluivat.
Jouduin odottamaan jonkin aikaa että pääsin pois ruumasta. Annoin hätäisempien mennä ensin, en halunnut jäädä toisten jalkoihin.

Seurailin kylttejä päästäkseni satama alueelta pois. Ennen portteja pysähdyin ottamaan kuvia. Portit ehtivät mennä kiinni ennen kuin pääsin niiden ohi. Odottelin muutaman minuutin että kauempana olevat bussit kerkesivät porttien luokse. Pyöräni on sen verran pieni etteivät anturit reagoi siihen, eivätkä portit aukea sen avulla.

Tukholman läpi oli helppo ajaa. Pyörätiet kulkevat joka suuntaan joten siinä mielessä ei tullut ongelmia. Pysähdyin katsomaan muutaman kerran gps:ää pysyäkseni suunnassa.

Ajoin Södertäljen kautta Saltäaan. Pieni sivutie seuraa E4 Nyköping suuntaan mihin olin seuraavaksi menossa. Pysähdyin Icamaxsissa ostamassa ruokaa. Maksaessani ostoksia kysyin myyjältä mistä löytäisin tikkuaskeja. Myyjä katsoi ihmeissään, toistin kysymyksen. En muistanut sillä hetkellä, että täällä ei myydä tiskillä niitä. Myyjä kävi hakemassa pari askia tikkuja.
Kuten aina, täällä Ruotsissa on kaupan edessä, ovien luona, kerjäläinen menet minne tahansa. Annoin 1kr kerjäläiselle jos se vaikka katselisi vähän pyöräni perään.

Leiripaikka löytyi Mörkö nimisen paikan läheltä.
Matka: 77.46km, aika 5:22h, paikkakoordinaatti 58as58’52.2″N , 17as34’50.9″E, Ruotsi.

9.4

Ennen matkan jatkumista Suomesta, olin rankannut varusteita rankalla kädellä. Nyt se meinasi kostautua, koska yö oli viileä. Selvisin siitä kunnialla, enkä usko että yöt ainakaan sen kylmemmiksi muuttuvat.
Keitin aamukahvit ja söin sen kanssa lihapiirakan. Pakkailin normaalisti varusteet laukkuihin. Olin illalla joutunut työntämään pyörää pitkän matkaa metsässä ennen kuin löysin tarpeeksi suojaisen paikan leirille. Menin samaa reittiä takaisin välttääkseni rikkomasta pyörääni turhaan johonkin oksaan tai monttuun.

Päivä oli tuulinen ja mäkinen. Pitkät pelto osuudet ovat pahimpia, tuntui että matkan teko tyssää siihen. Vauhti tippuu 10-12km tunnissa kun se normaalisti on 18-21km h. Pahinta on jos pelto osuudelle sattuu mäkinen osuus, tuulen lisäksi.
Liikenne vaihteli koko päivän. Tie kulki välillä moottoritien vieressä. Liittymien kohdilla oli vilkkaampaa mutta muutaman kilometrin päässä siitä se alkoi rauhoittumaan. Rekka liikenne on mitään sanomatonta verrattuna Suomen teihin.
Nyköpingin läpiajo sujui rauhallisesti. Menneissäni läheltä keskustaa sen pääkatu oli vilkas mutta sivummalla oli hiljaisempaa.
Pysähdyin huoltamolla ostamassa lamppuöljyä sekä keksejä. En tarvinnut muuta koska ruokaa oli laukussa täksi illaksi aivan tarpeeksi.

Olin vähän huolissani miten löydän leiripaikan kun se aika koettaa. Talot on sijoitettu harvakseen pitkin peltoja maaseudulla. Metsiä ei ole isojen teiden lähettyvillä mutta sivuamalla kyllä. Jos viitsii ajaa jonkun kilometrin sivutietä paikka löytyy etsimättä.
Kuten tähänkin asti, onni oli matkassa. Näin kaukaa radan vieressä olevan kallioisen mäen. Sen toisella puolen oli maalaistalo, jonka takana isokallio, sen ympärillä kasvoi metsää. Ajoin satakunta metriä taloon menevän tien ohi päätietä, kun huomasin radan ali menevän tunnelin.
Tunnelin toisella puolella tie jatkui loivana mäkeä ylös. Sen oikealla puolella oli iso pelto. Pellon vieressä kulki traktorin tekemä tie joka vei metsään.
Paikka oli sopiva joten jäin sinne. Ilta aurinko paistoi mahtavasti puiden takana luoden upeat näkymät vastapäätä näkyvälle pellolle.

Matka: 66.84km, aika 4:45h, paikkakoordinaatti 58as44’39.0″N, 16as45′,55.6″E, Jönåker, Ruotsi

10.4

Tänään ajattelin kirjoittaa eräästä asiasta jota minulta on usein kysytty. ”Matkalla varmaan kerkiää ajattelemaan kaikenlaista” tämä lause on usein monen huulilla kun olen jutellut heidän kanssaan.
On totta että ajaessa ehtii ajattelemaan asiat maailmojen synnystä, kuolemaan asti. Päivät kuluvat kuitenkin arkisten asioiden pohdinnassa, kuten onko illaksi ruoka, mikä on vesitilanne, onko seuraava kaupunki kuinka iso, paljonko tarvitsen aikaa läpi ajamiseen, mitä tietä ajan kaupungin läpi, mihin aikaan pitää aamulla nousta että ehdin suorittaa päivän ohjelman läpi.
Nämä ovat normaaleja päivä rutiineja, joista ei voi luistaa mikäli haluaa päästä eteen päin kunnialla.
Sitten on myös otettava huomioon sää. Itse en seuraa kuin silloin tällöin netistä maailman säätä. Ystäväni kyllä kertovat viesteillä seuraavan päivän sään joten sää palvelu pelaa.

Sitten kun ilma on ajaessa hyvä, laukussa on ruokaa ja kaikki muut asiat ovat kohdallaan, on aika kuunnella musiikkia, on aika antaa ajatusten lentää. Silloin voi herkutella ajatuksella päätavoitteesta, minne sitten onkin menossa.

Mutta sitten tähän päivään. Aamu oli tuulinen. Tuuli haittasi kaikkea mitä teki. Yö oli lämmin joten nukuin vähän paremmin kuin yleensä.
Matkan teko oli hidasta, tiet olivat mäkisiä eikä vastatuulikaan helpottanut asiaa.
Nyköping- Norrköpingin väli ei ole tässä säässä pyöräilijän unelma. Suurin osa matkasta on isoja pelto osuuksia, metsä on kaukana peltojen takana joten tuuli pääsee puhaltamaan kunnolla ilman puiden tuomaa suojaa.
Tie on yksitoikkoista, asfaltti on karkeaa ja se jarruttaa etenemistä huomattavasti. Paikoin se on huonoa mutta pääosin ajettavaa.
Norrköpingin läpi oli helppo ajaa. Aivan keskustaan ei tarvitse mennä. Seurailin vanhaa e4s tietä osittain sen luikerrellessa läpi kaupungin. Gps on hyvä kaveri, kannattaa katsoa reitti valmiiksi mistä menee.
Pysähdyin hakemassa huoltamolta vettä pulloihin, säästin näin muutaman euron joka päivä, ne tulevat sitten tarpeeseen myöhemmin. Aivan sen vieressä oli kauppa josta kävin hakemassa kuivaruoka illaksi. Kaupassa ei myyty maitotuotteita, ne jouduin hakemaan myöhemmin vielä toiselta huoltamolta.
Leiri löytyi sopivasti mäenrinteestä, juuri kun nälkä alkoi olla pahimmillaan ja voimat vähissä.

Matka: 67.71km, aika, 5:04h, paikkakoordinaatti 58as31’49.6″N, 15as58’40.8″E, Tie215, Kimstad ja Norsholm puolessa välissä, Ruotsi

11.4

Lämpimän yö jälkeen oli vastaavasti taas koleaa. Aamusumu teki ilmasta kylmempää kuin se oli. Keittelin kahvit lämpimikseen, samalla kun pakkailin tavaroita. Pääsin hyvissä ajoin liikenteeseen.

Ajettuani muutaman kilometrin leiripaikasta eteenpäin, tie muuttui kuin taikaiskusta. Mäet loppuivat, tie leveni huomattavasti. Aurinko paistoi puolen päivän jälkeen lämpimästi. Sääli että en voinut vaihtaa toisia ajovaatteita päälle. Ne olivat takimmaisen laukun pohjalla enkä viitsinyt alkaa purkamaan koko pakettia sen takia. Luut ainakin sulavat kunnolla alkumatkan kylmästä taivaleesta.

Tänään oli Linköpingin ohitus. Reitin kanssa ei ollut ongelmia. Linköping ensivaikutelma oli hyvä. Iso kirkko näkyi kauas. Sen lähistöllä oli isokirjasto ja suuri puisto. Kaupungissa oli myös iso opiskelijacampus. Keskustaa halkoi silta ja sen läheisyydessä oli rautatieasema.
Kaupungin jälkeen seurailin e4s tietä. Se kulki Vikingstad kautta Mjölbyhyn asti. Sieltä ajoin Högstad ja Väderstad läpi. En erityisesti suosittele Linköpingin ja Ödeshög väliä koska leiripaikan löytäminen on todella vaikeaa. Jos menee sivutielle silloin mahdollisuudet paranevat. Itse löysin paikan hylätyltä laitumelta jonka piikkikasvit ovat tehneet kelvottomaksi. Matkani sinne kulki piikkipensaiden, mutalätäköiden sekä yhden kallion yli.
Kallion toisella puolella oli isokuusi. Noin 60 metrin päässä. Sen alapuolella oli hyvän näköinen leiripaikka. Mietin pitkän aikaa laittaisinko teltan siihen mutta tulin siihen tulokseen että telttani näkyisi mahdollisesti tielle kun pitäisin illalla valoja päällä. Toinen syy miksi en laittanut, oli lahot oksat puussa.
Lähistöllä oli kuitenkin toinen paikka joten suuntasin mielenkiintoni siihen Alustan siivoaminen oli kova urakka piikkien takia. Työ kuitenkin palkittiin tasaisella, puiden varjossa olevalla paikalla. Pressu suojasi tiensuunta ja vattupusikot antoivat myös lisäsuojaa.
Katsellessani ympäristö tarkemmin huomasin se hylätyksi laidunmaaksi. Piikkikasvit olivat vallanneet ympäristön. Se taisi olla suurin syy miksi aluetta ei enää käytetä laidunmaana.
Tien toisella puolella oli isonavetta joten en usko että lehmien puute olisi ollut suurin syy laitumen kesantoon.
ilta saapui nopeasti saatuani teltan pystyyn. Ihailin auringonlaskua juoden kahvia ja kokkailen samalla ruokaa,
Matka:95.94km, aika 5.58, paikkakoordinaatti 58as15’25.8″N, 14as44’00.0″E. Ödeshögistä 10 km pohjoiseen. Ruotsi.

12.4

Yö oli myrskyisä. Tuuli puhalsi sen verran kovaa että vieressä oleva kuusi kohisi ja humisi kuin pikajuna olisi tulossa. Olin kiinnittänyt sadesuojan teltan päälle sen verran hyvin että se oli aamulla vielä tallessa eikä naapurikunnassa.
Sade oli lakannut aamuun mennessä, taivas oli melkein pilvetön, mutta tuuli puhalsi melkein samalla raivolla kuin yöllä. Aamukahvin keittämistä varten jouduin väsäämään tuulensuojan keittimelle.

Olin eilen työntänyt pyörää pitkin vanhaa laidunta joten nyt se pitää mennä samaa reittiä takaisin. Seurailin vanhoja jälkiä piikkipensaiden läpi. Ainut vaikea paikka oli kallion kumpare. Se piti nousta osittain ylös, pystyäkseni kiertämään pahimmat piikkipensaat kallion juurelta. Punnersin pyörän metrin verran ylöspäin rinnettä. Kallio oli sammalten peitossa ja liukkaan näköinen sateen jäljiltä. Kengät pitivät kuitenkin hyvin eikä sammal ollut irtonaista. Alas tulo onnistui jarrujen avulla. Edessä oli vielä pellon pätkä joka olisi vetinen ja kurainen. Tullessani eilen pellolle olivat renkaat uponneet siihen reilusti. Nyt kun pääsin katsomaan ajan kanssa, löysin kuivan reitin tielle.

Päivä oli yhtä puurtamista. Oli aivan sama oliko alamäki vai ylämäki. Vastatuuli puhalsi puuskittani, välillä se puhalsi joka suunnasta. Aivan sama missä ajoi, tuuli pysyi kuin kuppa huulessa, keskinopeus ei päätä huimannut. Neljän tunnin ajon jälkeen totesin että riittää tälle päivälle. Turha tuhlata voimia, on se päivä huomennakin.
Ödeshog-Gränna väli on maisema reitti. Minulla oli vain huono tuuri tuulien suhteen, aika meni tiellä pysymiseen. Totta kai sitä kerkesi jotakin näkemään mutta ei ehkä nauttinut niin paljoa kuin olisi voinut. Suosittelen.

Leiri löytyi Ölmstad ja Siringe kylien välistä e4s tien varresta.
Matka:48.20km, Aika 4:02h, paikkakoordinaatti: 57as54’46.8″N, 14as23’35.4″E, Ruotsi.

13.4

Nukuin huonosti kylmyyden takia. Heräsin kertaalleen mutta en jaksanut kömpiä pussista ulos laittaakseni lisää varusteita päälle. Tuuli piti omaa mekkalaansa yön
Aamun tullessa se oli jo laantumaan päin. Hyvä niin.

Hörpättyäni kahvit ja syötyäni olin taas valmiina päivän taistoon. Tie Ölmstadista Jönköping on alkumatkasta mäkistä. Kaxholmin kohdalla on yksi isonousu mutta sen jälkeen voi lasketella alamäkeä melkein koko matkan Jönköpingiin.
Matkan varrella on myös taidetta. Suuri merikäärme on sijoitettu tien varteen. Vaikka se on tehty raudasta ja maalattu, aikaansaannos on mieleen painuva. Ei se pelottavan näköinen ollut mutta pimeässä sitä voisi huonolla tuurilla pelästyä.

Ajellessani kaupungin rantatietä, keskustan suuntaan, pysähdyin ihailemaan järven selkää. Maapallon kaartuminen näkyi hyvin horisontissa. Järvi on oikeastaan väärä sana, sisämeri olisi kait oikea sana. Aallokko on sen verran suurta että siihen tarvitaan suurvesistö.
Kaupungin keskusta on sokkeloinen, paljon pieni katuja, talot ovat matalia, muutama kerroksen luokkaa. Ainakin siinä osassa missä ajelin.
En ollut varma, mitä tietä lähtisin ajamaan kun saavun kaupunkiin. Tanska olisi seuraava maa. Sinne pääsisi monesta paikasta, joko lautalla tai siltaa pitkin. Silta on kuitenkin minulta suljettu pois. Päätin lähtee Göteborgin kautta. Siis sinne.
Tie Göteborgiin on vilkas. Meinasi ensin ajaa normaalisti tietä pitkin mutta tulin toisiin ajatuksiin ajettuani sitä 5km. Rekkaliikenne on mahdoton, muusta puhumattakaan. Tien vieressä kulki aita ja sen toisella puolella näytti olevan pyörätie. Sopivan kohdan tullessa siirryin sinne.

Pyörätie seikkaili välillä metsäpolkuja pitkin, välillä se muuttui metsätieksi, yhdessä välissä se kulki vaellusreittiä pitkin. Tulihan samalla katseltua upeaa luonnonsuojelualuetta. Oli siinä se hyvä puoli myös että ei tuullut koska metsä suojasi.
Leiri löytyi tie 40 vierestä. Hestra niminen pikkutie Botnaryd ja Gullered nimisten kylien välimaastosta. Aivan järven vierestä.

Matka: 65.53km, aika 5:10h, paikkakoordinaatti:57as46’25.1″N, 13as41’12.7″E, Ruotsi.

14.4

Jos päivä voi olla kurja niin nyt niitä on taas yksi lisää. Sade alkoi päästessäni metsästä tielle. Aluksi se oli sumua mutta siitä kehkeytyi kunnon vesi, lumi, räntäsade. Olin viime kesän matkaltani ottanut oppia sadeviitan suhteen.ja ottanut mukaani raskaana sarjan viitan. Siitä ei vesi tule läpi eikä tuuli riepotella sitä ympäri korvia, kuten edellisenä kesänä, jos kohdalle sattui ukkoskuuro.
Tänään oli yksi kaupungin ohitus. Matka Ulricehamn ei ollut helppo. Päätie on itsemurha paikka, joten joudun kiertämään pikkuteitä pitkin ja kuten arvata saattaa, ne ovat mäkisiä, kapeita ja paikoin mutaisia. Nyt kun vielä satoi, muta roiskui alamäissä niin että olin kurassa polvia myöten, ja kuka vielä sanoo että matkailu ei avara.
Kävin Ulricehamnissa lidlissä, kun sellainen sattui olemaan matkan varrella. Taisin olla näky kun pyyhälsin pihalle viitta hulmuten.
Kengät ja lahkeet kurassa painoin pitkin kauppaa kananmunia etsin. Loppujen lopuksi ei kukaan kiinnittänyt minuun huomiota sen enempää kuin normaalisti, toisin en kävele silloin kuraisena
Olen huomannut että jok’ikisen kaupan edessä on kerjäläinen purkin kanssa, niin myös tämänkin edessä. Taisi kerjäläisellä olla kovemmat oltavat kun minulla, vaikka olin ajanut jo pitkän pätkän räntäsateessa. Toivottavasti saavat kunnon peräpukamat, että muistavat kun seuraavan kerran tulevat Romaniasta asti kerjäämään. Olivat sitten omasta tahdostaan tai rikollisten tahdosta.
Lähtiessäni kaupungista ajoin pitkän matkaa pyöräteitä pitkin. Pyörätiet kulkivat metsänsuojelualueiden läpi suuriman osan matkaa Boråksen suuntaan.

Leirin löytäminen oli vaikeaa. Kävin monessa paikassa katsomassa, mutta maasto oli liian kivistä tai soista. Juuri kun aloin vaipumaan epätoivoon, löysin laavun. Se sijaitsee Dalsjöfors-Gånghester kylien puolimatkassa (pyörätietä ajaen).

Istuskelin ja katselin, kuinka ruuhkaista laavulla on ennen leiriytymistä. Paikka oli rauhallinen joten jäin siihen yöksi.

Matka: 60.91km, aika 4:32, paikkakoordinaatti 57as43’02.0″N, 13as04’49.5″E, Ruotsi.

15.4

Eilen illalla katsoessani säätiedotusta se ei luvannut hyvää, niinpä päätin pitää lepopäivän sateen kunniaksi. Tein oikean ratkaisun, koko päivän on ollut oikea koiran ilma. Oli se luojan lykky, kun löysin tämän paikan eilen.

Minulla on hyvät näkymät suolle ja vasta puolella olevaan metsään. Välillä kun olen ollut laittamassa ruokaa, katselen suonlaidassa olevia puita, joita tuuli riepottelee miten sattuu. Sade menee vaakatasossa aaltomaisesti, harmaana utuna pitkin puiden latvoja.

Lueskelin aikani kuluksi yhden Englanninkielisen artikkelin Word pressistä. Se kertoi matkustamisesta ja niiden vaaroista, varsinkin yksin matkustavien naisten ongelmista.
Daily mail’s oli kirjoittanut ja varoittanut yksinäisiä naisia matkustamaan seuraaviin maihin, top ten: Brazilia, Intia, Turkki, Thaimaa, Egypti, Columbia, Etelä-Afrikka, Maroko, Meksiko ja Kenia.
Artikkelin, minkä luin oli kirjoittanut nainen ja hänellä on tapana matkustelee yksin. Hän kertoi artikkelissa että pelkästään New Yorkissa tapahtuu rikos joka 6 minuutin välein. FBI mukaan, siis naisiin kohdistuvia rikoksia.
Tietysti media myllyttä pelkoa lisää. Yleensä kun matkustelee yksin pitää käyttää maalaisjärkeä, sama onko nainen vai mies. Alkoholin kanssa tulee aina ongelmia niin Suomessa kuin ulkomailla. Väärä sana, väärässä paikassa, antaa melkein aina saman tuloksen. Vääränlainen ele naiselta miehelle ulkomailla, myös ilman alkoholia, voi, vai sanoisiko, tuo aika varmasti ongelmia, liikkuessaan yksin.
En ole moraalin vartija mutta varovaisuus on valttia.
Mielenkiintoinen artikkeli. Tekijän nimi on, Road essays, WordPress. Jos kiinnostaa lisää, koeta hakea pressistä.
Huomenna, toivon mukaan, jos ei sada ja vaikka sataisi, matka jatkuu Göteborgin suuntaan. Minä alan syömään iltapalaa. Nam.. tonnikalaa öljyssä..

16.4

Sadepilvet olivat yön aikana kadonneet taivaanrannan taakse. Aamuaurinko paistoi puoliksi puiden takaa hälventäen suon yllä leijuvaa sumua.
Oli mukava laittaa kuivat tavarat pyörän päälle. Jos olisin ollut metsässä sateen aikana, olisi sekin jäänyt vain haaveeksi eikä päivä olisi alkanut yhtä mukavasti.
Työnsin kulkuvälineen huonosti rakennetun sillan yli pyörätielle. Katsoin vielä viimeisen kerran selkäni taakse jättäen hyvästit laavulle. Laavun löytäminen oli, jälleen kerran, luojan lykky, kiitos yläkerran herralle.
Pyörätie seikkaili pitkin metsiä, ohittaen muutaman pikkukylän, se ei mennyt kuitenkaan keskustan läpi vaan kiertäen ne sopivalta etäisyydeltä. En halunnut ajella, tässä vaiheessa aamua, hidastavien liikennevalojen tai risteysten läpi kuin pakosta.

Tapasin matkan aikana Turkkilaisen kuntopyöräilijän. Hän sanoi että oli lähtenyt liikenteeseen Boråksesta ja oli matkalla samaan Göteborgin suuntaa. Sinne oli vielä matkaa 60km. Hän neuvoi mukavan reitin joten lähdimme ajamaan sitä pitkin. Kaveri kertoi matkan aikana, että hänen olisi tarkoitus lähteä ajamaan Turkkiin kesän aikana. Hänen olisi tarkoitus käyttää Coutchsurfing palvelu hyväkseen sekä nukkua välillä ulkona. Telttaa tai vastaava ei kuulemma ottaisi mukaansa. Kuntoaan hän oli kasvattanut ajamalla 4 kertaa viikossa pyörälenkin.

Tässä vaiheessa olimme ajaneet 15 km ja nousseet kaksi jyrkkää mäkeä. Kolmannessa mies jäi jälkeen ja minä lähdin omille teilleni. Koko saakurin matka ei ollut muuta kuin mäkeä. Mitä tästä opimme, kannattaa luotta omaan vaistoon ja karttaan. Jos olisin lähtenyt ajamaan toista reittiä olisin päässyt helpommalla tai sitten en. No kaikenlaista sattuu.

Näin kaverin seuraavan kerran, ajaessani takaisin päin samaa tietä. Olin katsonut puhelimen avulla yöpaikan ja varannut hostellista huoneen itselleni. Ainut huono puoli siinä oli se että jouduin palaamaan takaisin omia jälkiäni 6:sen kilometriä.

Hostelli/oppilasasuntolat oli mäenpäällä oleva vanha kartano, kivisineen seinineen ja torneineen. Sen lähistölle oli rakennettu kaksi isoa sivurakennusta joissa asuntolat olivat. Päärakennuksessa oli kaksi ruokalaa sekä muita tiloja vapaa ajan viettoon.
Pihamaa vietti asuntoloita kohden aika jyrkästi kunnes se tasaantui niiden lähellä. Rakennukset oli sijoitettu L muotoon. Niiden välistä kulki polku joka meni asuin alueelle. Pihan keskellä oli uimalampi vai sanoisiko ankkalampi mieluimmin. Lammen vieressä oli 4 kuution kivi jota käytettiin, jäljistä päätellen, hyppyalustana lampeen.
Iso pihamaa oli nurmikkoa mutta siellä kasvoi tammea sekä muutamia ruusupensaita.

Haettuani avaimen päärakennuksesta, laskettelin loivaa mäkeä asuntolan luokse. Olin kysynyt receptionista minne saisin vietyä pyörän turvaan, en halunnut jättää sitä pihalle varastettavaksi. Nuorehko tyttö, ilmeisesti opiskelija, sanoi että voin viedä sen huoneeseeni. Ainut ongelma oli se että se oli toisessa kerroksessa. Talossa oli hissi joten sen ei pitäisi olla mahdoton tehtävä.
Luiska, mistä mentiin asuntolaan pääovelle, oli tehty kivilaatoista. Tie kaarsi loivasti nousten samalla oven suuntaa. Ovi aukesi painamalla isoa nappulaa.
Jätin pyöräni oven viereen kunnes olisin tarkistanut huoneeni sijainnin sekä reitin. Katsoin käytävän opastuskylttejä missä päin huoneeni sijaitsi. Kyltit olivat aika sekavat. En löytänyt ensi yrittämällä oikeaa paikkaa. Olin mennyt väärälle käytävälle joten palasin takaisin ja yritin tulkita uudestaan oikean suuntaa.
Menin hissillä toiseen kerrokseen josta löysin kyllä huoneen numeron mutta sen paikalla olikin keittiö. Olin ymmälläni joten päätin mennä takaisin päärakennukseen kysymään asiaa.
Receptionin tyttö lähti mukaani katsomaan ongelmaani. Saavuttuamme keittiön luokse selvisi että huoneeni oli keittiön toisella puolella. Siellä oli ovi joka oli laitettu kiinni. Siksi en löytänyt huonettani. En ollut aikaisemmin törmännyt tällaiseen huone sijoitteluun matkoillani. Kerta se ensimmäinen.
Kiitin tyttöä avusta, menimme samaa matkaa pääovelle, mistä nappasin pyöräni mukaan.

Menin hissillä toiseen kerrokseen ja työnsin pyöräni keittiön läpi huoneeni eteen. Purin varusteet pois pyörän päältä, kannoin laukut huoneen nurkkaan, pyörän niiden seuraksi.

Ilta oli kiireinen. Kokkailin ruuat keittiössä, sekä ostin lipun Tanskan laivaa. Se lähtee huomenna kello 16, joten aamusta tulee kiireinen
Yritin myös löytää aikaisempaa laivaa, mutta varaus järjestelmä ei antanut varata niitä. Saan ehkä ostettua johonkin muuhun lähtevään laivaan lipun suoraan portilta. Pelaan vain varman päälle. Nyt on aika mennä nukkumaan.

Matka: 87.65km, aika 5:55h, paikkakoordinaatti 57as39’50.0″N, 12as07’14.7″E, Stf wendrlsberg Hotell&Hostell. Ruotsi.

17.4.

Päivä lähti käyntiin aamupalalla. Kävelin päärakennukseen tietä pitkin, se kiersi jonkin verran enemmän kuin suora polku nurmikon läpi. Halusin nähdä kiven sekä lammen lähempää.
Lampi oli sanan mukaisesti sammakkolampi. Vesi oli vihreää eikä siinä taida viihtyä muut kuin sammakot ja sorsat. Voi siinä varmaan uidakin mutta suurella riskillä.

Ruokalaan mentiin pitkää käytävää pitkin. Käytävän molemmin puolin oli avonaisia lukusaleja. Isot kirjahyllyt olivat täynnä kirjoja ja niiden edessä oli isoja sohvatuoleja.
Ruokasalin oven edessä oli puhujapönttöä muistuttava pöytä. Odottelin sen luona hetken aikaa mutta ketään ei tullut paikalle joten menin suoraan ruokasalin puolelle ja odottelin että keittiöstä tulisi henkilökuntaa ulos. Pian sieltä tulikin esiliinaan pukeutunut nainen. Kävelin hänen luokse ja kysyin mihin voisin maksaa aamupalan.
Nainen lähti kävelemään puhujapöntön luokse jonka luona oli maksupääte. Maksoin ruuan jolla oli hintaa 7€.

Söin itseni aivan ähkyksi seisovasta pöydästä. Puuroa, sämpylää, muroja, mehua ja kahvia sekä pullaa jälkiruuaksi.
Maha täynnä, kävelin mietteissäni käytävää pitkin. Syödessäni olin katsellut opiskelijoita heidän saapuessaan ruokalaan.
Lähipöytään oli istunut 4 miehen ja 3 tytön porukka. Osalla oli ollut raskas yö takanaan, ilmeisesti valvoen, osa oli juuri herännyt, tukka sekaisin, puoliksi nukuksissa.
Pöydän isoimmalla miehellä oli valtava ruoka annos nenänsä edessä, vastaavasti pienimmällä naisella oli vain leipä ja kupponen kahvia. No, kait sitä noinkin pienellä pärjää ajattelin kävellessäni.

Olin eilen tuonut pyörän 2 kerrokseen hissillä ja nyt se piti saada myös pois sieltä. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes pääsin hissiin. Ajoin kaksi kertaa väärän kerroksen ennen kuin löysin oikean. Ensimmäisellä kerralla menin pohjakerrokseen koska oletin normaalisti että sitä kautta pääsee ulos.
Jätin pyörän hissin sisälle lähtiessäni katsomaan ulosmeno reittiä. Totesin nopeasti tulleeni väärään kerrokseen, toisella yrittämällä menin oikeaan kerrokseen.
Pyörä oli mennyt hissiin helposti mutta sen saaminen ulos oli vaikeampaa. Käytävä oli kapea joten vastapäisen seinän ja hissinoven välillä ei ollut paljoa tilaa. Taiteilin pyörän, peruuttamalla muutaman kerran takaisin saadakseni sen ulos hissistä. Laukut ottivat hissinoveen kiinni joten pienet manööverit olivat paikallaan.

Aikani ähellettyä sain pyörän asuntolasta ulos. Ajoin hissukseen mäkeä ylös päärakennuksen luokse. Kävin viemässä avaimen receptionin tytölle, kiitin vielä lähtiessäni paikan siisteydestä sekä hyvästä aamupalasta.

Matkani sataman suuntaan kulki Mölnlycke keskusta läpi. Ajoin kaupan ohi, missä olin eilen pysähtynyt ostamaan ruokaa. Kauppa sijaitsi tiheästi rakennetun keskustan ytimessä.

Vastassa on kaksi pidempää nousua ennen kuin on Mölndalin kylässä. Sieltä olisi vielä 6 kilometriä matkaa Göteborgin satamaan.

Terminaali.
Olen satamassa odottelemassa laivan lähtöä Tanskaan. Istun jälleen kerran terminaalissa. Pyörän olen jättänyt terminaaliin rappukäytävään jossa se on toivon mukaan turvassa. Laiva saapuisi Tanskaan aika myöhään joten saa nähdä mistä löydän yöpaikan. Toivottavasti sieltä löytyy joku pusikko minkä taakse saan teltan turvallisesti.
Palaan kuvioihin joko laivalta tai kun saan netin taas toimimaan.

17.4 Tanska

Laivaan pääsy sujui helposti. Jonottelin muiden autoilijoiden kanssa lippuluukulle pääsy. Aikanaan tuli minun vuoroni, annoin paperin jonka olin aiemmin päivällä käynyt hakemassa terminaalista.
Nuorehko tyttö sanoi että seuraa keltaista viivaa laivalle asti. Sinne päästyäni laivamies viittoi ajamaan suoraan sisälle. Pääsin monen autoilijan ohi. On tuosta pyörästä jotakin hyötyä, jää ainakin osa turhasta jonottamisesta pois.

Laivan ruumassa tapasin kaksi moottoripyöräilijää jotka olivat matkalla Amsterdamiin. He olivat myös Suomesta.
Parituntinen meni kierrellessä laivaa ja istuessa. Laivaan oli tehty pieni osasto mihin oli laitettu istuin paikkoja 4:jään riviin. Jonossa oli 30 riviä. Tuolit olivat varattuja koko matkan mutta löysin kuitenkin oman paikkani.
Viime matkastani jäi kismittämään se että otin liian vähän kuvia. Nyt olen yrittänyt ottaa aina kun on mahdollista. Olin kannella kun laiva lähti ja silloin kun se saapui Tanskan satamaan.
Olin ehkä liiankin innokas koska meinasin myöhästyä laivasta lähdön kanssa. Kun pääsin ruumaan, ja sain pyörästä lukon pois, alkoivat laskusillat menemään alas.
Olin ensimmäisten joukossa jotka pääsivät ulos. Lähdin ajamaan ensin pois satama alueelta että pystyin suunnistamaan missä olen. Kun suunta löytyi käänsin etupyörän sinne päin. Jouduin ajamaan aikaa ja hämärää vastaan. Matkaa oli 12 km leirialueelle.
Yksi asia täytyy heti sanoa Tanskan pyöräteistä. Ei ole turhaan kehuttu tämän maan pyöräily kulttuuria ja sen pyöräteitä. Ne on hyvin suunniteltu, olisi suomessakin tie insinöörillä paljon opittavaa.
Leirintäalue löytyi Saebyn läheltä. 13 €. Paikka on siisti, täällä on lämpimät tilata suihkussa sekä keittiössä.
Matka:30.45km, aika: 2:02h, paikkakoordinaatti, Svalereden Campin Hytteby, 57as21’35.3″N, 10as30’40.1″E. Tanska
18.4

Leirintäalueella ei tarvitse herätyskelloa, karavaanarit alkavat valmistautua poislähtöön jo 7 aikaan. Hiljaista porukkaa ne muuten ovat, mutta aamuisin kun on aivan hiljaista, äänet korostuvat tuhatkertaisesti.
Ei siinä auttanut muu kuin nousta ylös. Aamuaurinko paistoi mukavasti suoraan nurmikolle. Otin pressun pois teltan päältä saadakseni sen mahdollisimman kuivaksi ennen pakkaamista. Yökosteus on melkein yhtä paha kuin sade.
Lähdin valmistamaan aamupalaa saatuani ensin tavarat kuivaksi ja pyörän päällä. Ajoin kulkuvälineeni huoltorakennuksen eteen, aseteltuani sen seinää vasten, oli ensimmäisenä vuorossa toimisto, vasta sitten menin tekemään aamupalaa.
Aamupalani koostui myslistä, näkkäristä, kääretortusta sekä litrasta kahvia. Taisin syödä vielä muutaman suklaapatukan kyytipojaksi.
Poikkesin vielä päärakennuksessa informoimassa jatkavani matkaa ennen kuin ajoin ulos campingalueelta.

Tanskan tiet ovat kyllä vähämäkisiä mutta kovatuulisia. Mäet ovat loivia, hyvä kun nousua erottaa mutta kyllä nekin alkavat tuntumaan kun pituutta on kilometri tolkulla.
Olin varannut tämän päivän kaupungin ohitukseen. Matkaa sinne oli 50km. Matka taittui auringon paisteessa, tuulivoimaloita katsellen ja loivia mäkiä ihmetellessä. Tuuli oli puuskittaista, joka suunnan tuulta, sivulta ja välillä suoraan edestä. Maalaistaloja oli harvakseltaan pitkin mäkisiä laaksoja. Traktorit olivat pelloilla levittämässä sitä itteensä. Viime reissulla, kun olin Saksassa, ne oli kipattu pyöräteiden varsille.
Suurimman osan matkasta pääsin ajamaan pyöräteitä pitkin. Oli siinä muutama tieosuus, en jaksanut puikkelehtia kaikkia kiertoteitä.

Aalborgin kaupunki on iso city. Upeita kirkkoja, hienoja vanhoja taloja ja paljon pyöräilijöitä. En mennyt ihan keskustaan joten en osaa arvioida kuinka vilkasta siellä oli. Kulttuuri kaupunki.

Leiri oli vähän hakemisessa, koska ne maalaistalot on rakennettu harvakseltaan, eikä sitä metsää ole yleensä kuin just sen talon vieressä tai lähellä. Paikka löytyi kuten aina. Näin kaukaa istutusmetsä joka vaikutti hyvältä.
Tässäkin paikassa oli sama ongelma, talot harvakseltaan metsän läheisyydessä. Onni oli siinä mielessä mukana että metsä oli risteyksessä ja vielä sillä puolella mihin käännyin. Kaiken lisäksi metsän toinen puoli päättyi peltoon joten sillä puolella ei ollut taloja. Koska metsä oli istutusmetsää, olivat puut metrin, puolentoista välein laitettu. Löysin keskemmältä sopivan aukean, mihin sain leirin. Ainut hankala asia oli pyörän saanti sinne. Jouduin tekemään oksasavottaa oikein reilulla kädellä. Tuskinpa metsänomistaja sitä edes tule huomaamaan ennen kuin metsä on kaadettu.
Nyt nukkumaan, hyvää yötä.

Matka: 81.68km, aika 5:03h, paikkakoordinaatti 57as03’26.6″N, 9as55’05.5″E, tie_ prajestevej, lähin kaupunki. Aarestrup. Tanska.

19.4

Taisi olla ensimmäinen kohtuullisen lämmin yö tällä reissulla. Yökosteuttakaan ei pahemmin ollut, joten plussan puolella on oltu ja reippaasti.

Työntyessäni aamulla teltasta ulos, minun piti varoa oksia ja silmiäni. Puut olivat lähekkäin istutettu, alimmat oksat jotka ovat jo kuivuneet, ovat pelkkiä paksuja tikkuja ja vaarallisen teräviä. Olin illalla tehnyt raivausta, johon metsurikin olisi tyytyväinen.

Vaikka pyörän työntäminen metsään oli ollut hankalaa, niin pois saaminen oli tuplasti vaikeampaa. Syystä että, tuodessani pyörän metsään työnsin sitä vasemmalta puolelta, silloin katkoin siihen suuntaan mennessäni oksat, mitä tarvitsin. Kiersin myös kaatuneet puut työntösuunnan mukaan. Nyt menin vastakarvaan, joten jokainen katkottu oksantynkä oli este, myös kaatuneet puut.
Monen kirosanan, oksaan tarttumisen jälkeen pääsin lopultakin pois metsiköstä.

Aurinko paistoi lämpimästi, metsässä sitä ei huomannut, siellä oli huomattavasti kylmempää ja hämärämpää kuin tienvarressa.
Tänään oli Viborgin ohitus. Matka sinne kulki tie n13 pitkin. Voimakas myötä tuuli nostatti hymyn huulille. Oli aika laittaa napit korviin ja kuunnella musiikkia.
Matka taittui joutuisasti, muutama pitkä loiva nousu hidasti sitä mutta ei pahemmin. Matka nopeus oli keskimäärin 24-27 välillä koko päivän, kaupunkiosuus meni vähän hitaammin. Kaupungin yleiskuva oli siisti, kiersin keskustan omakotitalo alueiden kautta talot olivat hyvin siistejä. Ihmiset olivat pihatöissä näin aurinkoisena päivänä. Osa haravoi lehtiä, toiset istuttivat puutarhaansa kevätkukkia.

Maisemat olivat suurimmaksi osaksi peltoa, siellä täällä kasvoi metsäalueita. Myös tuulivoimaloita oli 2-4 kpl ryppäinä pitkin matkaa

Leiri löytyi illemmalla sopivasti P-paikkaa vastapäätä olevasta metsiköstä. Paikassa oli tehty hakkuita, mutta kaukana tiestä näytti olevan tiheämpää pusikkoa, Pusikon takana oli tiheämpää metsää.
Pyörän saaminen sinne oli hankalaa metsätietä pitkin. Oksat sekä metsätraktorin jättämät urat antoivat haastetta illan päätteeksi.
Kierrettyäni pusikon jätin pyörän nojamaan puuta vasten. Lähdin katsastamaan tasaista paikkaa leiriä varten.
Maasto oli epätasaista, siellä täällä oli mättäitä sekä vanhoja kantoja, sopivin välimatkoin että en saanut telttaa pystyyn. Metsikön takana oli jyrkkärinne, joka päättyi suoalueeseen. Rinteen lähellä, metsikön puolella, oli isomonttu. Sen pohja oli tasainen, ainoastaan jokunen käpy piti siivota pois.
Ennen teltan pystyttämistä katsoin säätiedotuksen netistä. En halunnut herätä yöllä uima-altaasta, huolimattomuuteni takia.

Matka 86.39km, aika 4:43h, paikkakoordinaatti:
56as15’01.9″N, 9as19’02.7″E. Tanska.

20.4

Pohjoistuuli muistutti kevään hauraudesta. Pystyttäessäni illalla leiriä pakkasukon kylmä henkäys kutitteli niskaani. Yöllä kylmyys hiipi myös ohuen kesämakuupussin sisälle pakottaen unisen mieleni välillä hereille.

Aamuyöstä ilma oli lämmennyt sen verran että pystyin nukkumaan paremmin.
Alkumatkasta vietetyt talvi/räntä aamut palautuivat herkästi mieleeni, silloin ei lämpöä saanut kuin keittimellä tai kovalla vitutuksella. Polkemallakin sai mutta kun pysähtyi siitä sai kärsiä kaksin kerroin, hikisten vaateiden viilentäessä ihoa liikaa.

Päivä oli helppo, seurailin tie numero 13toista joka kulkee välillä Vidorg-vejle. Tie oli sen verran rekkaliikenteellä kyllästetty, että katsoin parhaaksi lähteä seikkailemaan pikkuteitä pitkin. Ajoin välillä kunnon maisemapolkua monta kilometriä, välillä eksyin suunnasta mutta aina oikeatie löytyi.

Vejle kaupungin läpiajaminen oli päivän kohokohta. Oli kuin paratiisiin olisi saapunut. Kaupungin läpi kulkeva joki veti ihmisiä puoleensa kuin hunaja karhua. Vesi kulkee kuusi metriä leveässä, kivestä tehdyssä uomassaan. Sen yli oli rakennettu pieniä siltoja, pitkin kanaalia on tehty oleskelu paikkoja. Ihmiset viihtyivät selvästi sen äärellä. Tämä kaupunki on paras, viihtyisin, upeasti rakennettu, missä tähän asti olen käynyt. Laittakaa nimi mieleen, jos menet käymään, varatkaa aikaa keskustassa kiertelyyn.
Ei kaikki kuitenkaan mennyt siellä kuin paratiisissa. Yritin hankkia preepaid kortti internetiä varten. Muuten meni hyvin mutta kun yritin ostaa sitä kioskista, myyjä oli kait Bangladeshista, hän ei osannut Englantia eikä Tanskaa eikä sen puoleen Ruotsia. En muuten minäkään, sitä Ruotsia saati sitten Tanskaa.
Hommassa kävi sitten niin että sain kortin jolla ei pääse nettiin mutta voin soitella sillä kotimaahan. Joudun edelleen päivittämään kotimaan liittymällä sivuja.

Tuhrasin kortin hankkimiseen tunnin jonka olisin tarvinnut leirin etsimiseen. Löysin viime tingassa ennen pimeää kasvatusmetsän, jonka ympärillä on asutusta aika tiheässä. Metsikön keskeltä löytyi suojainen paikka, sitä ympäröi piikkikasvit, risukko ja kaatuneet puut.

Matka: 98.18km, aika 5:35h, paikkakoordinaatti 55as35’26.4″N, 9as29’35.5″E, tie 170, Viuf-Almind kylien välissä. Tanska.

21.4

Korpi kuusen alla on peikolla pienoinen pesä. Näinhän se yksi lastenlaulu alkaa. Kyllähän tuo herääminen kuusikon keskeltä kirvoitti laulun huulilta. Yö meni rauhallisesti nukkuessa.
Aamusta oli pieni hiki päällä, hyvä niin. Sitä on kait ollut niin paljon kylmässä teltassa että se on mennyt jo selkäytimeen tuo kylmässä herääminen.

Matka kulki pienen takkuilun puitteissa. Ehdin tänään Saksan puolella. Haderslev, Aabenraa ja Flensburg.
Seikkailin suurimmaksi osaksi pääteitä pitkin. Tiet olivat aika tylsiä ajaa, pitkiä suoria mutta aika rauhallista liikenteen suhteen.
Ylittäessäni Saksan rajan sen huomasi. Saksalainen kuri ja järjestys näkyy maanteistä rakennuskulttuuriin.
Tänään oli ongelmia visan kanssa. Kävin puhelinliikkeessä katsomassa yhtä kaapelia. Löysin sellaisen minkä halusin, maksaessani ostostani kortilla myyjä sanoi että heillä ei käy visa.
Toinen tapaus sattui kun yritin saksan puolella ostaa eräästä paikasta iltaruokia. Kassalla sitten selvisi että liike ei huoli visaa maksukortiksi. Ei auttanut, käteistä ei ollut joten ruuat jäi tiskille.
Yö paikkakaan ei löytynyt helpolla. Maa on rakennettu aika tiheästi mutta onneksi Saksalaiset jättävät puistoja kylien väliin joten se oli pelastukseni.

Tullessani erääseen risteykseen kahden kylän välissä, sen vasemmalla puolella näkyi metsän pahanen. Päätin lähteä katsomaan tarkemmin paikkaa.
Metsän halki kulki voimalinja, linjojen tolpat olivat jykevää rautaa joiden juuressa oli yleensä hakkuu- aukeaa.
Linjan alla meni metsäpolku, päätin lähteä seuraamaan sitä syvemmälle metsään, näin välttyisin turhalta räm-pimiseltä.
Metsä koostui lyhytkasvuisesta pajukosta, lehtipuista sekä siellä täällä olevista kuusi ja mäntypuista. Metsänpohjan oli vallannut piikkikasvit. Pääosaksi köynnös, takiasi sekä myös nokkoskasvit.
Löysin parikin hyvää paikkaa mutta ne olivat liian lähellä polkua. Päädyin lopulta pellonreunaan mistä oli matkaa tielle parisataa metriä. Pellonreunaa kiersi, metsäpuoleisella osuudella, puolenmetrin korkuinen multavalli ja sen vieressä poluntapainen ura.
Talutin pyörääni uraa pitkin, kunnes löysin sopivan paikan missä ei ollut liikaa piikkikasveja. Raivasin alustan ja laitoin leirin pystyyn.
Iltapala ei ollut kummoinen. koska en saanut kaupasta ruokaa söin nuudeleita, juustoa, 2näkkileipä, lämminkuppi pussi, pähkinöitä. Se mitä löytyi laukun pohjalta, hätäruoka

Ilta oli tuulinen, onneksi multavalli suojasi sopivasti telttaani ja sen ympäristöä.
Katsoessani tuulisen pellon yli toiselle puolelle, kolmensadan metrin päässä oli yksinäinen maalaistalo ja sen takana näkyi tuulivoimaloiden armada. Tuntui kuin yksinäisyys olisi tiukentanut otettaan ympärilläni mennessäni nukkumaan. Olihan minulla kuitenkin yksi ystävä, tuuli. Sen suhina tuuditti minut untenmaille, teltta kankaan rapistessa sen tahtiin

Matka:118.82km, aika 6:53h, paikkakoordinaatti 54as40’25.7″N, 9as22’45.2″E, Tarp. Saksa.

22.4

Paikka mihin leiriydyn ei ollut kovin hyvä mutta minkäs teet kun parempaa ei ollut tarjolla. Hyvä kun löysin edes tämän.
Aamulla laitellessani leiriä kasaan, sain katsojia. Vähän matkan päässä mummeli käveli koiransa kanssa aamulenkillä. Koira jäi haistelemaan maata, joten mummeli jäi parkkiin polun mutkaan.
Matkaa sinne oli suunnilleen 40 metriä, eli sieltä oli hyvät näkymät leiriin. Mummeli kurkki sivusilmällä touhujani, todettuaan että olen pyöräporukkaa, hän kyllästyi ja lähti.

Koska evääni olivat illalla huonot, päivästäni ei tullut kovin pitkä. Nälkä kurni heti aamusta lähtien. Pysähdyin Eggepegissä pankkiautomaatilla nostamassa rahaa ja ajoin sen jälkeen ensimmäiseen vastaan tulevan leipomo &kahvion luokse hakemaaan purtavaa.
Ostokset eivät maksaneet kuin 4€. Kahvi, pizzan pala, pikkupullo tuoremehua.
Menin ulos syömään auringon paisteeseen, ihan kun ei saisi sitä tarpeeksi, 24h ulkona.
Syödessäni aamupalaa pysähtyi vanhempi pariskunta autollaan parkkipaikalle. Nainen meni sisälle mutta mies jäi pyörimään lähistölle. Pikku hiljaa hän tuli lähemmäksi ja kyseli mistä tulen. Kertoessani tarinaa mies oli kaivanut lompakkoonsa esiin ja antoi minulle 10€. Perään hän sanoi että seuraavalle pitstopille, kahvi rahat. Olin aika ällikällä lyöty, kiitin ja sanoin että olette todella ystävällinen. Mitä siinä voi oikein muuta sanoa. En tiedä olinko niin nälkiintyneen näköinen että miestä kävi sääliksi. Kaikkea sitä sattuu, hyvä näin kuin jos olisi toisin päin.

Reittini kulki tänään Eggebek, Harenburg, Jubek, Silbersted, Ostertria, Dörpsted, Norderstapel, Efde, Pahlen, Dörping, Tellingstedt, Weide oesterborstel. Sen vieressä on tuulipuisto jonne päätin pyrkiä sinne yöksi.
Suunnistaminen oli jossakin mielessä arpapeliä. Google karttani ei ollut ajan tasalla joten yrityksen ja erehdyksen avulla puisto löytyi. Tiet olivat tasaisia, ei mäkiä, muutamaa pientä lukuun ottamatta, pyörätiet paikoin huonossa kunnossa.

Kuten mainitsin, Google karttani ei ollut aivan ajan tasalla tuulivoimala puistosta. Päätiet näkyi mutta pienet risteävät tiet eivät näkyneet siinä.
Lähestyessäni puisto seurasin katseellani metsän yläpuolella näkyviä lapoja että osasin kääntyä oikeasta risteyksestä puiston suuntaan. Tie kaartui aluksi poispäin mutta eräässä risteyksessä sinne lähti suoratie. Näin ensimmäisenä kolmen potkurin ryppään ja niiden takana oli vielä neljä lisää. Kävin ensin katsomassa lähempänä olevia. Niiden ympärillä ei ollut pusikoita mutta yhden takana oli iso hiekkakasa. Ajoin sen luokse ja jätin pyörän nojamaan voimalan kylkeen. Kiersin hiekkakasan taakse ja totesin että siellä olisin suojassa vaikka paikalliset tulisivat pyörähtämään parkkipaikalla. Päätin kuitenkin käydä katsomassa vielä muutaman voimalan jos sieltä löytyisi parempi paikka. Kiersin 15 kilometrin lenkin todetakseni että ensimmäinen paikka oli aivan loistava. Katsoessani paikkaa teltalle löysin kuolleen tuulihaukan. Se oli ilmeisesti lentänyt päin potkuri ja kuollut iskun johdosta. Oli kohtalon tuuria että juuri se paikka mihin halusin laittaa leirini makasi kuollut haukka. Siirsin sen varovasti hiekkakasan juurelle, siunaten sen mielessäni ja toivoen parempaa elämää haukkojen taivaassa.

Syötyäni ja juodessani iltakahvia ihailin auringonlaskua sen painuessa metsikön taakse. Reipas tuuli oli noussut iltaa kohden, voimalanlavat pitivät pientä suhinaa niiden pyöriessä sen voimasta. Välillä kuului voimakas naksahdus ja ratina kun voimalan koneisto vaihtoi vaihteitaan. Olin kuitenkin jo niin tottunut sen ääniin että minulle se oli kuin unimusiikkia.

Matka: 102.23km, aika 6:02h, paikkakoordinaatt 54as12’09.1″N, 9as18’14.0E, Saksa.

23.4

Tuulivoimalan lavat humisivat tasaista koko yön. Telttakangas aaltoili voimakkaasti tuulenpuuskan tarttuessa siihen, saaden sen väpättämään ja paukkumaan sen voimasta. Voiko parempaa unilääkettä olla.
Aamu oli kylmän kostea, raikas tuuli herätti mukavasti valmistaessani aamupalaa. Tavaroiden kanssa piti muistaa, varsinkin kevyiden, että voimakas puhuri saattoi viedä ne mennessään.
Sain kaikki tavarat kunnialla kasaan, ilman sadan metrin pikaspurtteja tai vastaavia kommelluksia.
Lähtiessäni työntämään pyörää hiekkakasan takaa, minulle muistui mieleen illalla saamani aavistus. Hiekkakasat olivat ylimääräistä tavara, eikä niitä varmaan jätetä siihen. Ne olivat varmaan pohjatöistä jäänyttä hiekkaa. Minun tuurilla ne haetaan pois juuri silloin kun minä olen niiden takana.
Niinhän se aavistus kävi toteen.

Miehet olivat sen toisella puolella kaivurin kanssa valmiina töihin. Kolme traktoria peräkärryjen kanssa sekä keskikokoinen kaivuri.

Jos minä olin vähän hämmästynyt, niin traktori miehet olivat sitä enemmän. Työnsin pyörää miesten suuntaan mennäkseni sanomaan hyvän aamuun toivotukset. No, eihän siitä oikein mitään tullut. Englanti ei kuulunut heidän kieli varantoihin, mutta kait ne sen verran osaisivat, että tiesivät mitä ”Good Moorning” tarkoittaa.

Reippaana miehen jätin maajussit traktorien luokse ja hyppäsin pyörän selkään. Vähän matkan päässä oli heinäladon tapainen rakennus jonka luokse pysähdyin. Katsoin puhelimesta suunnan ja lähdin ajamaan kohden Elbenia.

Ensimmäisenä minulla oli kuitenkin Nordostsee kanaalin ylitys. Ajoin muutaman kerran harhaan ennen kuin olin ylitys paikassa. Burch (Dithmarschen) kylästä on alle kymmenen kilometriä lautalle.

Seuraavaksi oli Elben ylitys. Se maksoi 3.50 pyörän kanssa. Lautta lähti Gluckstad ja saapui Wichhafeniin vastarannalle. Juttelin yhden pariskunnan kanssa puolituntisen, mitä ylitys kesti. He olivat tehneet ainakin yhden pyörämatkan Tanskassa.
Tänään he olivat käyneet Elben toisella puolella syömässä. Viisaina olivat jättäneet auton vastarannalle ettei tarvitsisi takaisin tullessa jonottaa turhaan muiden kanssa.

Sanoimme hyvästit ja jatkoin matkaani. Kävin pikku kaupassa ostamassa evästä ja etsin sen jälkeen leiripaikan. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta kun olen turvesuolla metsäsaarekkeessa yötä. En ainakaan äkkiseltään muista että olisin ollut samanlaisessa paikassa. Suolla kyllä olen muutaman kerran yöpynyt.

Matka:83.20km, aika 4:53h, paikkakoordinaatti 53as45’33.7″N, 9as16’07.3″E, Wischhafen , Saksa.

24.4

Turvesuolla alkoi heti aamusta kuhina. Valkoinen Mersu saapui betoni tietä pitkin puoli 8 aikaan. Olin varautunut miesten töihin tuloon laittamalla kellon vähän aikaisemmin soimaan. Kokkailin jo kukonlaulun aikaan, joten näin kaukaa auton valot. Miehet eivät välttämättä nähneet minun telttaa koska pusikoissa oli pieniä lehden alkuja ja ne peittävät sen hyvin.
Söin rauhassa ja pistin kaiken valmiiksi. Jouduin työntämään pyörän läpi piikkipensaiden ja osan peltoa pitkin ennen kuin olin betonitiellä.
Ajoin rauhassa miehiä kohden. Vasta lähempänä huomasin että pellolla oli miehiä enemmän kuin laki sallii. Se oli ainakin varma että Saksalaisia ne ei eivät olleet.
Kaksi miestä käveli samaan aikaan vastaan, kohtasimme työmaaporukan kohdalla. Jos silmäni ei pahemmin valehdellut niin minusta miehet näyttivät Bolivialaisilta. Kaukaa ovat työn perässä lähteneet.

Miesten pääasiallinen tehtävä oli kulkea koneen perässä ja laittaa sen tekemiä turverullia kasaan. Kasat kerättiin koneellisesti pois.
Ajoin rauhassa 3 kilometriä turvesuota ennen kuin saavuin tienvarteen. Pysähdyin katsomaan vielä viimeisen vilkaisun pellolle ennen kuin tarkistin suunnan minne päin lähtisin ajamaan

Maasto oli alkanut muuttua mäkisemmäksi, loivat mäet ja laskut seurasivat toisiaan. Pikkukyliä on 5km välein.
Reittini kulki Wischhafenista alkavalta tie n.495 Glibdeen asti, missä muutin suuntaa Bremen kaupunkiin. Seurailin tie 74 aina Stöhreen missä kävin ostoksilla.
Koska edessä oli ainoastaan kaupunkeja, lähdin pikkuteiden varsilta etsimään leiriä. Sellainen löytyi Axsted nimisen kylän lähellä olevasta metsiköstä. Noin 5km kylästä etelään.
Ilta meni ruokaa laittaessa ja seuratessa pellolla touhuavaa traktoria. Maajussi oli peltotöissä 22.30 asti. Äänestä päätellen siellä painettiin tosissaan hommia. Rauha saapui kun tuli tarpeeksi pimeää, melkein. Ketut pitivät loppuillan omaa esitystään lähellä olin paikkaani, äänistä päätellen.

Matka: 86.19km, aika 5:32h, paikkakoordinaatti 53as19’58.2″N, 8as45’21.4″E, Saksa.

25.4

Olin illalla katsonut säätiedotuksen puhelimesta, eikä se luvannut hyvää. Sateen pitäisi alkaa puolen päivän aikoihin.
Aamulla ilma oli pilvinen, sade ei ollut vielä alkanut. Nousin 7 jälkeen pakkailemaan tavaroita pois. Keittelin aamukahvit tavalliseen tapaan sekä paistoin munakkaan.
Ensimmäiset varoittavat kuurot tulivat 9 jälkeen joten kiiruhdin toimiani.
Päivä oli vastatuulen täyttämä. Vettä satoi tihkuttamalla pitkälle iltapäivään. Ylitin lautalla Weserjoen Weserdeich kohdalta.
Oldenburg kaupungissa pysähdyin käymään Lidlissä. Sitten sattuma puuttui kulkuun.

Olin liikenne valoissa pysähtyneenä kun toiselta puolelta nainen hihkaisi jotain saksaksi. Jäin odot-tamaan että hän pääsi tien toiselle puolelle. Kysyin häneltä mitä asiaa hänelle oli.
Olinko eksynyt vai etsinkö hostellia, nainen toisti ensin saksaksi sitten englanniksi. Sanoin että en kumpaakaan mutta otin kuitenkin hostellin puheeksi. Ensin nainen yritti neuvoa missä se on, mutta lähti sitten näyttämään koska reitti oli sen verran monimutkainen. Olisin varmaan tehnyt aivan samoin koska olisi ollut aika mahdotonta selostaa englanniksi reitti kaupungin toiselle puolelle.
Kun pääsimme perille, nainen sanoi että jos paikka ei miellytä, hän voi miehensä kansa majoittaa minut yhdeksi yöksi heille. Hän antoi puhelin numeronsa ja kehotti soittamaan jos siltä tuntuu.
Koska en ollut kovin innokkaan näköinen menemään hostellin, hän sanoi että lähde mukaan heille niin he katsovat jonkin sohvan nurkan mihin mahtuu nukkumaan. Se sopi minulle aivan hyvin. Parempi sekin kuin märkään metsään meneminen.
Ajoimme heidän kotinsa luokse ja parkkeerasimme pyörät sisäpihalle. Mennessämme sisälle kysyin missä hänen miehensä on. Hän sanoi että tyttären kanssa volleyboll harjoituksissa, poika olisi kuitenkin kotona.

Tervehdin poika kun pääsimme taloon. Poika oli 15 vanha. Joimme kahvia ja söimme pullia jotka nainen oli tehnyt.
Nainen kertoi että hän harrastaa laulua ryhmän kanssa, heillä ei kuitenkaan ole musiikkia taustalla. Agapella laulua.

Kysyin lopuksi naiselta saanko lainata heidän konetta pyykin pesuun
Saatuani luvan nainen lähti näyttämään paikan missä kone oli. Laitoin vaatteeni koneeseen.
Sain pestyä vaatteeni ja jätin ne kuivumaan heidän kellariin.
Kysyessäni missä voisin nukkua poika kertoi että voisin käyttää hänen sänkyä koska oli itse lähdössä tyttöystävänsä luokse. En alkanut sen enempää utelemaan. Asia sopi minulle aivan hyvin.

Illalla, kun mies oli saapunut tyttären kanssa harjoituksista, lähdimme käymään vastapäätä olevassa talossa, syntymäpäiväjuhlissa. Tarjolla oli ruokaa ja juotavaa.
Talon isäntä oli kotoisin Australiasta joten juttu luisti aina kun hänellä oli aikaa piipahtaa seurassamme. Mies oli muuttanut Saksaan työnperässä ja halusta nähdä maailmaa. Saksassa hän oli tavannut naisen ja he olivat menneet naimisiin.
Juhlissa oli 30 henkilöä, suurin osa heistä jäi minulle tuntemattomaksi koska en halunnut tunkea ryhmien joukkoon keskustelemaan ilman talonisännän esittelyä. Muutama pariskunta kävi illan aikana juttelemassa kanssani. Olin oikeastaan hyvilläni ettei minun tarvinnut kokoajan toistaa samaa tarinaa jokaiselle.

Ilta meni nopeasti joten lähdin juhlista aikaisemmin päästääkseni tekemään iltatyöt.
Pariskunta saapui omia aikojaan juhlista. Olin jo nukahtanut kun he tulivat.

Matka: 64.94km, aika 4:19h, paikkakoordinaatti 53as09’38.2″N, 8as13’32.3″E, Oldenburg, Saksa.

26.4

Että oli mukavaa herätä sängyssä. Patja oli juuri sopiva minun selälleni. Tuntui kuin viikon univelat olisi kuitattu muutaman tunnin unella. No, ehkä se on vain harhaa ja todellisuus tulee vastaan illemmalla.
Olin laittanut herätyksen päälle, voidakseni pakkailla rauhassa, ennen kuin talon väki alkaa heräilemään.

Eilen pesemäni pyykit olivat alakerrassa kuivumassa joten lähdin hakemaan ne pois.
Jouduin menemään monta kerrosta alas päästääkseni kellariin missä pesuhuone sijaitsi.
Saksalaisten asunto oli kapea ja pitkä mutta myös korkea. Siinä oli neljä kerrosta, asunto oli kuin pieni labyrintti. Ei siellä eksymään päässyt. Kuntokin pysyy kohdallaan kun rappusia juoksee edes takaisin.
Kävin hakemassa pyykit kellarista ja laitoin ne omiin pusseihin. Pian alkoi kuulumaan ääniä alempaa joten arvelin pariskunnan heränneen myös, vaikka haki-essani pyykkiä en .kuullut mitään.
Otin vielä pussilakana peitonpäältä valmiiksi pois ettei emännän tarvitse tehdä ksitä. Nappasin muutaman laukun mukaani ja menin alakertaan.
Rouva oli laittamassa aamupalaa ja mies oli hake-massa leipää läheisestä leipomosta.
Talon emäntä oli laittamassa aamupalaa keittiön puolella joten kysyin naiselta, olisiko termarissa kahvia. Myöntävän vastauksen saatuani, hain kupin pöydältä, täytin sen termarista ja menin hörppimän aamukahvia keittiön pöydän ääreen.
Sanoin rouvalle että joudun aloittamaan aamupalan aikaisemmin, koska minun on syötävä tupla määrä siitä mitä ihminen normaalisti syö.
Olimme eilen jutelleet heidän matkapyörä harrastuksestaan. Pariskunta oli pyöräillyt myös paljon joten nainen tiesi heti mistä puhuin. Kulutin kaksi kertaa enemmän kaloreita kuin normaalisti liikkuva ihminen

Juttelimme pöydässä pyöräni vaihteistosta sekä mitä illalla oli tapahtunut synttärijuhlissa.
Ei mennyt pitkään kun vastapäisestä talossa asuva Australialainen mies tuli kolkuttelemaan porttia. Hän sanoi kuulleensa ääniä ja halusi tulla katsomaan kulkupeliäni.
Kaveri kertoi eilen käyneensä Suomessa matkus-telemassa. Rovaniemellä hän oli syönyt poronkäristystä ja oli ihastunut siihen.

Oli aika jättää jäähyväiset. Pariskunta sanoi että jos ajelen täällä päin takaisin tullessani olisin tervetullut heille kylään. Sanoin ottavani yhteyttä jos liikun täällä päin.
Mies oli neuvonut minua menemään kanaalin luokse koska siellä olisi hyvä pyörätie ja se menisi Alankomaihin.

Kanaalin vieressä kulki 401 tie. Seurailin kanaalia Bockhorst-Estetwegen risteykseen asti mistä lähdin ajamaan Börgen suuntaan. Pysähdyin Breddenbetgissä hakemassa täydennystä vesi tilanteeseen.
Muutaman kilometrin päässä kylästä on iso tuulipuisto. Päätin käydä katsomassa sitä varmuuden vuoksi vaikka ilta ei ollut ihan vielä käsillä. Ajoin ensin kilometrin verran peltotietä joka oli päällystetty hiekalla. Sen jälkeen seikkailin pellonläpi lähimmälle tuulivoimalalle. Päästyäni sen läheisyyteen, tienvarressa oli kyltti, yksityisalue. Aluksi meinasin olla välittämättä koko kyltistä mutta hetken tutkailtuani ympäristö, hylkäsin paikan sen tuulisuuden sekä avoimuuden takia, en yksityisyyden takia. Pitäköön, ajattelin, tämä paikka ei ollut minua varten. Kävin myös katsomassa muutaman muunkin paikan mutta tullessani samaan lopputulokseen palasin samoja jälkiä takaisin päätielle.

Aivan tuulivoimaloiden läheisyydessä oli karavaanarien leirintäalue. Yritin katsoa voiko sinne mennä telttailemaan mutta en nähnyt kylttiä joten ajoin eteenpäin. Leiri löytyikin kivenheiton matkan päästä viereisestä metsästä.
Päivä oli sateinen mutta ilta oli jo parempi. Sain laitettua ruuat ilman sateessa kärvistelyä.

Matka: 75.14km, aika 4:36h, paikkakoordinaatti 52as56’16.9″N, 7as34’12.7″E, Börge, Saksa.

Matkamittarin lukema. 2004km

27.4

Nukuin yöni varsin hyvin. Maa ei ollut kylmä joten se ei hohkanut selkääni patjan läpi. Jokunen viikko taaksepäin asia oli toisinpäin. Ei riittänyt että selkä oli jäässä, hampaatkin olivat aivan siniset aamulla.

Aamupalaksi oli tänään beconia, kahvia sekä mysliä veden kanssa. En saanut eilen ostettua maitoa, oli Sunnuntai. Ajoin ainoastaan pienien kylien läpi ja niissä kaupat olivat kiinni. Kävin katsomassa muutamalta huoltamolta mutta valikoimiin ei kuulunut sellainen herkku kuin maito, eli oli pakko tyytyä siihen mitä oli mukana.

Leiripaikan ympäristö oli aikamoista ryteikköä. Olin eilen raivannut pahimmat pois mutta ei se paljoa näkynyt. Kompuroin muutaman kerran purkaessani sadesuojaa pois.
Pakatessani trangiaa, pellolle ilmaantui pari traktoria pörräämään. Olin näkevinäni heittolaitteen traktorin perässä. Maajussit laittoivat viimeisiä siemeniä tai lannoitetta maahan, koska eivät viihtyneet pitkään pellon kimpussa. Hyvä niin. Sain rauhassa poistua metsästä.

Päästyäni P-paikalle minkä kautta oli ajanut metsään, vilkaisin matkalla kylttejä joihin en ollut kiinnittänyt huomiota eilen. Sydän hyppäsi kerran kun huomasin olleeni yötä sotilasalueen rajalla. Heh, onneksi huomasin sen vasta nyt. Olisi voinut tulla pitkä yö kun olisin joutunut olemaan väijyssä koko yön.
Matka taittui joutuisasti myötä tuulen ansiosta. Lämpimäksi sitä kyllä ei voinut sanoa. Heti kun pysähtyi, alkoi tulemaan kylmä.

Reitti kulki Meppen, Lingen(ems)Emsburgen kautta. Lingrenin ja Emsburgen välin pystyy ajamaan osittain kanaalin tuntumassa. Puut varjostavat sopivasti sen pyöräteitä joten kuumana päivänä ne tuovat helpotusta. Tänään niillä oli päin vastainen vaikutus. Aurinko paistoi, mutta kylmätuuli vei tehon auringon lämmöstä.

Pysähdyin Emsburgen kaupungissa ihailemassa Lidlin valikoimia ennen kuin suunnistin sieltä ulos.
Leiripaikkani ei ollut kovin rauhallinen tänään. Kylät on rakennettu sen verran tiheästi että isot metsäalueet ovat harvassa. Löysin pienen metsikön radanvarresta mihin pysähdyin. Alkuilta oli radalla vilkasta, onneksi se rauhoittui kun yö saapui.
Iltahämärässä sain uteliaita vieraita. Paikallinen metsäkauris kävi kurkkimassa kauempana mitä metsässä oikein tapahtui. Taisin olla sen vaellusreitillä.

Matka: 83.11km, aika 4:51h, paikkakoordinaatti 52as22’10.9″N, 7as19’20.1″E, Emsburgen, Saksa.

28.4

Yö oli rauhallinen. Liikenne vilkastui radalla vasta aamutunteina kun aamujunat alkoivat kulkemaan ja työväki meni töihin. Samalla se alkoi minullakin työpäivä.

Aamu lähti kankeasti käyntiin. Vaatteet olivat yö jälkeen kosteita enkä viitsinyt alkaa virittämään tulia keittimeen. Syy siihen oli bensassa. Olin ostanut biolamppuöljyä ja se tuppaa käryttämään saadessaan tulta alleen. Kun kuppia on lämmennyt, savuttaminen loppuu. Muuten se palaa ihan hyvin.

Vedin kosteat vaatteet niskaan ja pakkasin vermeet teltassa. Aamupalan väsääminen sujui pahemmitta kommelluksitta, joten pääsin ajoissa tien päälle.

Työntäessäni pyörää metsätietä pitkin tien suuntaan oli sen läheisyyteen pysäköitynä auto. Se oli siviili auto joten ajattelin että metsänomistaja on käymässä palstallaan.
Päästyäni auton kohdalle, sisällä istui mies, syöden kerrosleipää. Nou hätä, ajattelin. Tien varressa oli metallinen pömpeli, päättelin siitä että liikenne poliisi oli parkkeerannut konttorinsa vähäksi aikaa metsän siimekseen. Sen kummemmin en jäänyt ihmettelemään metalliboksia, vaan ajoin vähän matkaa ja pysähdyin seuraavassa mahdollisessa paikassa laittamaan laukkusuojata paremmin.
Päivä oli osittain rikkonainen tuulen ja saderintaman takia. Kova puuskittainen tuuli alkoi vaivaamaan heti aamusta enkä nähnyt mitään syytä koska taivas oli pilvetön. Syy kuitenkin selvisi kun tulin Rheinen kaupunkiin. Kaukana näkyi harmaa pilvirintama joka aiheutti voimakkaan tuulen.

Pieni pelko kastumisesta, lähdin jatkamaan matkaa Heekin suuntaa, Laskeskelin mielessäni että ehtisin sateen alta saapuessani sinne.
Kävi juuri niin kuten olin ajatellut. Juuri kun saavuin kaupunkiin, saderintama alkoi olla sen päällä.
Viime kastumisesta ei ollut montaa päivää, joten se oli tuoreessa muistissa enkä ainakaan nyt halunnut ottaa uusintaa. Näin kauempana Lidl kyltin joten päätin hyödyntää sadekuuron ja päätin lähteä shoppailemaan kauppaan.

Ostin perustarvikkeiden lisäksi energiapatukoita 0.89€ kappale. Paketissa oli 8kpl. Ostin niitä pari pakettia. Ei tarvinnut ostaa erikseen kahvipullaa, niitä voi napostella pullan sijasta. Koska en tiennyt miten pitkään sade kestäisi, ostin myös yhden valmiin pikkupizzan.
Pakkasin ruokatarvikkeet katoksen alla olevaan pyörääni ja odottelin että sade lakkaisi. Söin samalla hissukseen pizzan pois.
Olin mukava hengähtää sekä katsella ihmisiä jotka tulivat kiireisen näköisinä kaupasta. Ei se meno näköjään muutu mihinkään, oli sitten missä päin maailmaa tahansa. Kait sitä tottuu siihen normaaliin arkirutiiniin ettei sitä kiirettä huomaa itse.
Aikanaan sade lakkasi mutta matkalla Ahaus kaupunkiin sain muutaman matti myöhäisen pisaran kasvoille.
Kello oli taas sen verran että etsin leiripaikan. Sellainen löytyi rajanpinnassa olevan Vreden ja Wenningfeld tien varresta. Jouduin ajamaan päätieltä vähän sivummalle jotta rauhallinen metsäsaareke ilmaantui.

Matka: 70.91km, aika 4.38, paikkakoordinaatti 52as00’32.3″N, 6as50’38.4″E, Vreden ja Wenningfeld, half way, Saksa.

29.4

Aamu meni normaalisti laittaessani tavarat kasaan, tosin, tuntui vähän nihkeältä, saada oikeat tavarat oikeisiin paikkoihin. Joskus vaan alkaa tökkimään ja silloin koko juttu menee pyörimiseksi.
Päivä suju vastatuulen kanssa taistellessa. Päätin ajaa lenkin Alankomaan, eli Netherlandin kautta. Ajoin Oedingin kautta tien n 319. Menin Kotten kylän kautta ja sieltä lähdin pikkuteitä pitkin takaisin. Opastus oli todella hyvä. Kylttejä seuraamalla löysin helposti Varingholtin kylään Saksan puolelle . Matkaa oli 15km siksak reittiä.
Pikkutiet kulkivat tuulipuistojen, metsikköjen ja peltojen läpi. Traktori kuskit kaahasivat todella kovaa kärryjen kanssa peltoteillä joten niitä sai oikeasti varoa.

Minulla on alkanut olemaan ongelmia keittimen kanssa. Tiivisteet alkavat olemaan vanhoja joten ne alkavat pikku hiljaa vuotamaan. Olin ottanut korjaussarjoistani osia mukaan ja yritin jo kerran korjata silikoni tiivistettä. Yhden sain poikki mutta toisen onnistuin laittamaan paikoilleen. Joko tiiviste oli vanhentunut tai sitten en saanut sitä kunnolla paikoilleen koska se ei pitänyt kunnolla.

Tämän päivän käytän keittimen varaosien etsimiseen. Pitää ensin löytää liike josta voisin ostaa uusia tiivisteitä sekä mahdollisesti pyörään liittyvää osia
Ajoin seuraavaksi Rhede nimiseen kylään ja menin siellä olevaan puutarha liikkeeseen.
Menin kysymään kasteluosastolta tiivisterenkaita. Aluksi en löytänyt ihmistä joka ymmärtäisi Englantia mutta lopulta sellainen löytyi. Oli erittäin vaikea selittää mitä tarvitsen ja mihin, mutta kynän sekä paperin avulla saimme jonkinlaisen yhteisymmärrykseen.
Ostin kaksi erilaista tiivisterengassarjaa mutta niiden toimivuudesta ei ollut takeita.
Kokeilin illalla tiivistettä mutta se ei auttanut. Huomenna sitten uusi yritys. Täytyy kokeilla eri paksuisia tiivistetä jos se pitäisi paremmin.

Ajoin vielä sen jälkeen, kun olin käynyt ruoka kaupassa Rees kylässä, tie 67 Appeldorniin ja Kehrumin risteykseen asti. Risteyksen kohdalla on pienimetsikkö jota tiet kiertävät. Löysin sieltä tiheän pusikon mistä ei näkynyt tielle joten pysähdyin siihen.

Matka:72.57km, aika 4:43h, paikkakoordinaatti 51as42’47.4″N, 6as19’52.2″E, Kehrum, Saksa.

30.4

Siellä koti suomessa on vappu. En edes muista koska olen ollut vappuna kotona. No ainakaan tähän hätään. Ei’s muuta kuin vappuja kaikille .. Omasta puolestani.

Nukuin kuin lapsi koko yön. Jos ottaa huomioon paikan, missä olin ollut yötä. Liikenne hiljeni jo ennen puolta yötä ja alkoi vilkastua 5 jälkeen aamulla. Metsäsaareke oli keskellä kahden vilkkaan tien välissä. Liittymä kiertää saarekkeen niin että se jää sen ja teiden saartamaksi.
Paikka oli ollut taianomainen 50 vuotta sitten. Keskellä metsikkö on aukea, en käynyt aivan sen keskellä koska en halunnut paljastua. Metsä reunat ovat kasvaneet tiheää pensaikkoa täyteen, aivan kuin aidaksi. Kun tieltä siirtyi pois laskeutui hiljaisuus, ei aivan kokonaan mutta eron huomasi, pusikot eristivät ääntä sen verran hyvin. Luulen että metsikkö on ollut joskus puisto mutta se on hyljätty vilkkaan liikenteen takia. Linnun laulun sekä muut metsä äänet kuuli aivan selvästi. Elämä on ihmeellistä, muutama metri tieltä pois niin olet kuin toisessa maailmassa.

Olin eilen ostanut, etsiessäni tiivisteitä, kaasupullon koska bensakeitin vuotaa vähäsen. Kaasulla ruoka ja kahvia valmistuvat puolta nopeammin. Sen huomasi heti. Olin aikaisemmin tien päällä kuin normaalisti. Bensa tai oikeastaan lamppuöljyä on halvempaa kuin kaasu mutta vastaavasti siinä tuntuu olevan vähemmän tehoa.

Päivä oli tuulinen ja pilvinen. Muutaman sade kuuro ajelehti pitkin taivasta mutta ei sattunut kohdalle. Reitti kulki ristiin rastiin pitkin rajan pintaa. Reitillä oli paljon suuria peltoaukeita joissa kasvatetaan ilmeisesti mansikoita, oli myös isoja kasvihuoneita.
Illan lähestyessä aloin katselemaan paikka mihin pysähtyisin. Kylät olivat tiheässä joten suuntasin katseeni puistoihin matkan varrella.
Erään sellaisen kohdalla totesin puiston olevan sen verran iso, että uskalsin lähteä etsimään leiripaikkaa sen siimeksestä.
Metsän halki risteili teitä moneen suuntaan, ajoin päätietä pitkin niin pitkälle että vastaan tulivat viljapellot. Silloin tiesin että voisin kääntyä takaisin päin etsimään leiripaikka, ilman että minua huomattaisi metsästä.
Lähdin seuraamaan metsätraktorin uraa syvemmälle metsikköön. Se alkoi kaartumaan muutaman sadan metrin päästä metsästyskopin luona. Päätin katsastaa ympäristö kopin ympäriltä leirin toivossa.
Sellainen löytyikin lähistöltä. Kaatuneet puut suojasivat leiriäni tiensuuntaan joten jäin siihen.

Kello on 23.19. Ilotulitteet paukkuvat läheisissä kylissä ja musiikki kuuluu aika selvästi tänne metsään. En ole varma mutta jotkin kevät pippalot täällä varmaan on.

Matka: 66.96km, aika 4:46h, paikkakoordinaatti 51as15’15.4″N, 6as14’36.2″E, Brugen, Viersen välimaastossa. Saksa.

1.5

Vappu päivä alkoi hienosti, aurinko paistoi mutta aamu oli tosin kolea. Muutama pilven hattara ajelehti taivaalla etsien toisiaan
Laitoin rauhassa aamiaisen ruhtinaallisesta varas-tostani ennen liikkeelle lähtöä.
Pakatessani pyörääni totesin ruokakassina toimivan laukun painavan kuin synti. Sieltä löytyy kaikkea paitsi härän sisäfileitä tai mämmiä.

Pyörä pakattuna, aloin työntämään sitä metsätietä pitkin tiensuuntaan. Matkaa sinne kertyi kaikkineen mutkineen noin 200metriä. Kiroilin mennessäni oksan pätkiä jotka tunkivat pinnojen väliin, laukutkin tarttuivat välillä oksiin kiinni. Sain kuitenkin pyörän hiljalleen tielle ilman näkyviä vaurioita.

Tänään oli pitkästä aikaa sellainen päivä että tuuli oli sivumyötäinen. Matka ei taittunut yhtään sen nope-ammin.
Saksan tiet ovat suunniteltu autoille. Suorat moottoritiet kulkevat isojen kaupunkien välissä. Pikkutiet, missä voi ajaa pyörällä, on rakennettu pitkin maaseutua ja ne risteilevät minne sattuvat

En edennyt päivän aikana oikeastaan mihinkään, koska en tahdo löytää suoraan vievää tietä sinne päin minne olin menossa. Muihin suuntiin kyllä olisi.
Reittini Aacheen kulki monen pikkukylän läpi. Linnich, Alsdorf, Wurselen ja Aachen.

Lähestyessä Belgian rajaa tie alkoi muuttua mäkisemmiksi. Aachenin vieressä on pienehkö 330m korkeamäki, johon on tehty puisto. Olin aikaisemmin suunnitellut hakevani kyseisestä paikasta telttapaikkaa, mutta kartastani ei näkynyt että se on puisto. Nyt sitä oli myöhäistä katua, koska ilta alkoi olemaan käsillä, eikä aika riittäisi hakemaan toista paikkaa.
Lähdin ajamaan mäkeä ylöspäin. Tie oli alussa loivahko mutta muuttui ylöspäin mentäessä jyrkemmäksi. Ehdin mennä muutaman kymmenen metriä eteenpäin, kun takaani tuli pariskunta tandemilla. En halunnut pitää kiirettä, joten annoin heille tilaa.

Tie kiersi spagetin lailla ylöspäin, Puskin eteenpäin hikihatussa kunnes pääsin mäenhuipulle. Matkalla oli tasanteita joissa oli opastauluja. Niistä näkyi polut ja opastaulujen paikat. Pieni epäilys hiipi mieleeni, löytäisinkö tarpeeksi rauhallista paikkaa, mihin uskaltaisin laittaa leirin pystyyn. Puistossa oli edelleen paljon kävelijöitä sekä pyöräilijöitä, vaikka kello alkoi olemaan kahdeksan illalla.
En keksinyt muuta ratkaisua kuin suunnistaa puistosta hiljalleen poispäin. Lähdin laskettelemaan jarrut puoliksi kiinni rinnettä alaspäin. Seuraavaan paikkaan oli arviolta matkaa 6-10km. Tie kulki edelleen puiston reunamia pitkin joten katselin rauhassa telttapaikkaa, illan pikkuhiljaa hämärtyessä ympärilläni.
Puisto hiljeni sitä mukaan kun pääsin mäkeä alaspäin. Pysähdyin muutamia kertoja katsomaan lupaavan näköistä paikkaa mutta pusikot olivat liian harvoja. Lopulta huomasin rinteessä kuusikko keskittymän jonka ympärillä oli sopivan tiheää pusikkoa. Kävin nopeasti katsomassa sen ja toteisin sen sopivaksi. Rinne oli loivasti viettävä mutta puun juurella oli sen verran tasaista että siihen sai teltan pystyyn.

Saatuani leirin pystyyn, aloin laittamaan ruokaa. Olin aikaisemmin käynyt huoltamolla hakemassa maitoa ja jogurttia. Kaupat ovat tänään kiinni, joten oli oikeastaan hyvä kun ruokalaukku oli pullollaan ylimääräistä tavaraa. Juuri tällaisia päiviä varten.
Kuulostelin samalla ympäristö koska en halunnut jäädä kiinni leiriytymiseni takia. En tehnyt mitään rikollista paitsi että täällä ei saanut leiriytyä. Kait. Hätä ei lue lakia.

Huomenna siirryn Belgian puolelle. Yritän saada prepaid kortin sieltä, tosin pitää katsoa kannattaako se vai ostanko sen vasta Ranskassa.

Matka: 78.35km, aika 5:39h, paikkakoordinaatti 50as43’44.9″N, 6as04’09.8″E, Aachen, Saksa.

2.5

Eilinen iltapäivä otti koville. Pitkän päivän päätteeksi huipulle nouseminen otti voimille, saati sitten sen leiripaikan löytäminen. Ihmisiä oli paljon liikenteessä, oli Toukokuun juhla, monella oli myös vapaata töistä.

Oli rauhallista nukkua paikassa, missä ei ole asutusta, eikä vilkasliikenteistä tietä. Yleensä kuntoilijat saapuvat aikaisin mutta nyt niitä ei kuulunut, saati sitten koiraihmiset haukkuvineen koirinensa pilaamassa aamun rauhallista tunnelmaa. Anteeksi vaan kaikki koiranomistajat.
Sain rauhassa kalistella pannuja, eikä tarvinnut varoa ääniä. Oli helppoa lähteä liikenteeseen tarvitsematta varoa ihmisiä.
Koska eilinen ilta päättyi ylämäkeen, nyt pääsin nauttimaan alamäestä. Lasku oli pitkä, se mutkitteli ristiin rastiin pitkin metsää. Pysähdyin välillä opastaulujen luokse tarkistamaan meninkö oikeaan suuntaan. Lasku jatkui pikkukylän läpi päättyen lopulta rautatien puomien luokse, johon matkan tekoni tyssäsi.

Puomit olivat alhaalla joten ei auttanut muuta kuin jarrutella. Puomin luona seisoi yksinäinen auto. Kuskia ei näkynyt ratintakana.
Puomin luona seisoskeli yksinäinen mies, ilmeisesti kadonnut kuski. Hän puhui keltaiseen laatikkoon joka oli kiinnitetty tolppaan. Mies toisti jotakin lausetta monta kertaa, mutta mitään ei tapahtunut.
Radan toisella puolella oli nainen koiransa kanssa ja hän yritti myös omalla puolellaan samaa temppua. Lopulta joku vastasi ja puomi alkoi nousemaan. Kiiruhdin nopeasti samaa matkaa auton kanssa kiskojen yli ettei minun tarvitse alkaa tekemään samaa manöveeria Suomen kielellä. Heh.. se vasta olisi ollut hupaisaa..

Tarkoitukseni oli ajaa Liegeen ja seurata jokea. Päästääkseni sinne asti minun piti punnerrettava vielä kaksi isoa mäkeä ylös.
Sen jälkeen olisi loivaa laskua aina Liegeen asti viimeistä laskua lukuun ottamatta.

Matkan varrella oli mielenkiintoinen taideteos. Jos olette lukeneet Tinttisarjakuvia, varsinkin Kuuraketti nimistä sarjakuvaa. Sarjakuvan kannessa on punavalkoinen kuuraketti. Löysin erään koulun pihalta samanlaisen taideteoksena. Raketti oli 4 metrin korkuinen, punavalkoinen, tarkka kopio siitä
Kopio seisoi koulun pihalla, mäen korkeimmassa kohdassa. Sen ympärillä kasvoi metrinkorkuinen aitaa ja sinne kulki polku. Moni käytti paikkaa pissapaikkana, ympäristöstä päätellen.

Kaupungin läpi ajaminen oli aika vauhdikasta hommaa. Ajoin muun liikenteen seassa yrittäen varoa samalla pysäköityjä autoja. Jotkut kuljettajat eivät katso peiliin vaan aukaisevat oven yllättäen. Yleensä juuri silloin kun olen melkein kohdalla, onneksi kuitenkin aika harvoin.
Löysin joen ja aloin seuraamaan sitä. Pahaksi onneksi, tietysti juuri väärä jokea. Joki haarautuu, enkä katsonut tarpeeksi usein suuntaani gps kartasta. Huomasin erehdyksen ajettuani liian pitkälle kääntyäkseni takaisin joten jouduin etsimään uuden tien. Jouduin ylittämään pienen vuoren päästääkseni takaisin oikealle joelle.

Erehdykseni maksoi ajallisesti 1.30 min, mutta vastaavasti löysin kaupan, josta sain iltaruuan.
Päästyäni oikealle joelle seurailin sitä, samalla kun hurjastelin monen esikaupungin, kylien ja pikkukaupunkien läpi. En kyllä erottanut niitä muuten kuin kartasta tai nimi kyltistä, milloin ne vaihtuivat. Kaikki on rakennettu yhteen pötköön. Teollisuusalueet rikkoivat yhtenäisyyttä jonkin verran.
Ilta oli jo pitkällä mutta en löytänyt leiripaikkaa. Jouduin katsomaan vähän tarkemmin kartasta mihin suuntaan pitää lähteä jos haluaisin nukkua teltassa enkä bussi pysäkillä. Lähdin ajamaan vuoristoon koska siellä oli metsää.

Matkalla tapasin myös muita pyöräilijöitä. Pysähdyin tarkastamaan suuntaani kun viereeni saapui mies ja hänen tyttärensä. He olivat 5 päivän pyörämatkalla Pariisin. Mies tiedusteli pyöräreittiä, sen pitäisi seurata joenvartta kulkevaa kanaalitietä.
Koska en ollut aivan varma kyseisestä reitistä, tutkimme yhdessä paperisia karttoja joita he käyttivät. Tulimme lopulta siihen tulokseen että he olivat oikeassa paikassa. Reitti jatkuisi joenvartta pitkin eteenpäin. Ilta oli jo sen verran pitkällä että heilläkin häämötti yöpaikan etsiminen. Kysyin mieheltä nukkuvatko he hostelleissa. Mies sanoi että tyttären turvallisuuden takia he käyttävät majoituspaikkoja. Hyvä niin..
Sanoimme hyvästit, oli aika lähteä eteenpäin.

Olin ajanut tietä ylös reilun tunnin verran kun löysin yhden varteenotettavan paikan mutta se oli aidan toisella puolella, portin takana.
Lähdin uteliaisuuttani katsomaan paikkaa tarkemmin vaikka verkossa roikkuikin kieltomerkki. Portti oli helposti aukaistavissa, salpa piti sitä näennäisesti kiinni
Portin takana tie nousi rinnettä ylös mutta tasaantui vähän matka päässä tasanteeksi.
Katselin paikkaa mutta mieleeni tuli kyltti joka oli portissa. Siinä luki ” yksityinen metsästysalue, villisikoja” Päätin jättää alueen tosihätä paikaksi.
Katsastin huipulla erään tienpätkän kokeilu mielessä. Ajoin sen päähän mutta sielläkin oli kyltti yksityisalue.
Mennessäni takaisin samaa tietä, sen oli jo ehtinyt tukkia auto peräkärryn kanssa. Pysähdyin ja tunnistin sen samaksi autoksi jonka olin nähnyt aikaisemmin kauempana, linjojen alla, hakkuu alueella, muutaman sadan metrin päässä tiestä.
Kärry oli täynnä puita, joten sen täytyi olla sama. Autosta nousi mies, hän meni sulkemaan porttia metsätien päästä.
Päätin ajaa miehen luokse kyselemään olisiko lähistöllä mahdollisesti majoituspaikkoja.
Mies katsoi kun lähestyin häntä. Sanoin”hey”, kerroin englanniksi kuka olen ja millä asioilla liikun. Pian kuitenkin selvisi että lähistöllä ei olisi majoituspaikkoja. Mies puhui murtaen englanti joten en ymmärtänyt kaikkea, Hän höpisi jostakin toisesta miehestä joka mahdollisesti tietäisi. Tässä vaiheessa katsoin parhaimmaksi pyrkiä pois tästä juttuseurasta. Kiitin ja sanoin yrittäväni läheisestä kaupungista.
Mies neuvoi reitin kaupunkiin, nousi autoon ja lähti.
Päätin palata samaa pääreittiä mistä olin tullut, eli alamäkeen. Poikkesin kuitenkin ensin tien toisella puolella katsastamassa löytyisikö sieltä leiripaikkaa. Ajaessani sitä pitkin huomasin että tie vei suoraan jollekin maatilalle.
Palatessani takaisin päätien suuntaan, katselin uudestaan risteyksen lähellä olevaa metsikköä. Puusto oli kuin olikin tarpeeksi tiheä peittämään telttani ainakin tästä suunnasta.

En päässyt aivan suoraan sinne joten jouduin katsomaan päätieltä mahdollista pääsyä metsään. Se löytyikin polun muodossa. Parimetriä korkea valli suojaisi leiriäni tästä suunnasta joten paikka oli loistava. Tosin jouduin työntämään pyörän muutaman metrin korkean vallin yli päästäkseni metsään mutta tässä vaiheessa iltaa se oli pienempi paha.
Vallin toisella puolella oli keskenkasvuista haapametsää. Osa puista oli kuollut pystyyn, osa oli kasvanut mahtavankokoisiksi lehtipuiksi.
Olin tyytyväinen löytämääni paikkaan. Laitoin leirin pystyyn, söin, peseydyin ja sitten nukkumaan.

Reitti: Kelmis, Henry chapelle, Battice, Fléron, Liege, Seraing.
Matka:77.26km, aika 5:50h, paikkakoordinaatti 50as33’50.0″N, 5as26’08.0″E, Belgia.

3.5

Aamu alkoi suhtkoht mukavasti. Tavarat menivät oikeisiin paikkoihin , sain syötyä sekä juotua kahvit ilman sen kummempia kommelluksia.
Olin koko aamun seurannut tiellä meneviä kilpa-pyöräilijöitä. Välillä tuli muutama, sitten tuli isompi rypäs kerralla. Kaikilla oli sama suunta jonne minunkin olisi mentävä. Osalla oli numerolappu selässä, toisilla ei.
Saatuani pyörän valmiiksi työnsin sen tien läheisyyteen. Olin eilen punnertanut pienen penkan ylös päästääkseni metsään, nyt olisi pyörä saatava oikein päin alas. Odottelin sopivaa rakoa etten hyökkää väärään aikaan ja aiheuta suurta rysäytä.

Kun ketään ei näkynyt, eikä pulinoita kuulunut, jarruttelin kumpareen alas. Lähdin rivakasti laskemaan reilun 2km alamäkeä. Ei mennyt kuin hetki kun peilistä alkoi näkymään kilpapyöräilijöitä. Jouduin olemaan koko alamäen tarkkana takaa tulevien pyöräilijöiden takia. Jarruttelin pahimmissa mutkissa koska pyörä oli raskaasti lastattu enkä ollut oikein varma renkaiden käyttäytymisestä tiukoissa kaarteissa. Vauhtia oli 40-50välillä.

Päästyäni lopulta alas asti ja siellä selvisi että jokin kisa täällä oli. Liikenteen ohjaaja katsoi vähän kummeksuen kun tulin kilpailijoiden joukossa liikenne ympyrään. Liikenteen ohjaaja pysäytti liikenteen kun suhahdin vauhdilla siitä läpi. Kiitin matkalla kaveria heilauttamalla kättäni. Säästyinpä turhilta kolareilta.
Lähdin seuraamaan jokea kuten olin suunnitellut. Joki mutkitteli aika paljon joten suoraksi reittiäni ei voi sanoa. Mäkiä siinä ei ainakaan ollut, paitsi aivan loppupuolella päivää. Päätin oikaista yhden isonjoen mutkan, mutta kuinkas ollakkaan, eksyin reitiltä.
Oikaisusta tulikin mäkiharjoitukset. Yritin seurailla mahdollisia opastuskylttejä mutta ei auttanut.
Vaikka reitti on aika hyvin opastettu, yksi väärä päänkääntö, väärään aikaan, niin kyltti jäi huomaamatta. Löydettyäni takaisin joen varteen, hymy nousi taas kasvoilleni.

Seurailin Meuse jokea Namurin kaupunkiin asti. Joki haarautuu siellä ja sen nimi muuttuu Sambre joeksi.

Päivä alkoi kääntymään pikkuhiljaa iltapäiväksi joten aloin etsimään paikkaa, mistä saisin maitoa, jogurttia ja vettä. Kaupat olivat kiinni eikä huoltamoja ollut kovin tiheässä.

Namurista löytyi huoltamo, mistä sain tärkeän maidon. Pitäähän sitä maito kahviin saada, ei se muuten maistu miltään. Jogurttia siellä ei ollut. Ostin veden sekä pientä lisä purtavaa varmuuden vuoksi.
En lähtenyt tällä kertaa etsimään sen kummemmin telttapaikkaa. Ajelin kanaalin vartta kunnes löysin tarpeeksi suojaisen paikan.

Matka: 79.31km, aika 5:36h, paikkakoordinaatti 50as26’56.6″N, 4as42’00.9″E, Mornimont, Franier, Belgia.

4.5

Eilinen telttapaikka oli täysosuma. Puolenyön jälkeen kuului kaukaa traktorin ääniä, jossakin aloitettiin lastaamaan hiekkaproomua. Onneksi sekin hiljeni ja rauha palasi hiljaa virtaavan kanaalin ääreen
Aamu oli aurinkoinen, oli mukava lähteä liikenteeseen. Ranskan rajalle ei pitäisi olla kuin päivämatkan ajo.

Olin katsonut kartasta parasta reittiä Pariisiin. Parhaiten pääsisin sinne seuraamalla Samber jokea. Siinä on hyvänä etuna se että maasto on tasaista polkiessani kanaalin vieressä kulkevaa tietä, polkua tai vastaavaa. Jos poikkean joenvarresta, maasto muuttuu kumpuilevaksi.
Päivä oli monessa mielessä erillinen kuin normaalisti. Kanaalin varrella tehdään patoremontteja. Joissakin kohdissa on mentävä kiertotietä.

Päivän aikana ajoin erääseen paikkaan missä kanaalin tie oli suljettu verkkoaidalla sekä portilla. Kiersin portin jatkaakseni matkaa. Kauempana seisoi nainen joten päätin mennä katsomaan mikä on tilanne. Ajoin naisen ohi, tervehdin mennessäni ja jatkoin matkaa. Ei mennyt montaa minuuttia kun tuli kyltti, 500m. Road kaput. Teksti oli tosin franskaksi.
Jatkoin kuitenkin matkaa kunnes aloin näkemään porauskalustoa. Olin käsittänyt tekstiä lukiessa että kyseessä on patoportteihin kohdistuva työmaa. Ajoin aivan työmaan viereen ja totesin ettei tästä pääse. Pikkuisen sivukanaalin silta oli poikki mistä olisin mennyt yli ja keskellä kulkureittä oli isoporakone.

Olin varautunut mahdolliseen täyskäännökseen katsomalla valmiiksi ojan yli kulkevan polun, mistä pääsisin kiertämään työmaan..
Käänsin pyörän ja lähdin kokeilemaan onneani mihin seuraavaksi päädyn. Menin ojan yli, kiersin pienen lenkin ja olin takaisin työmaalla. Tällä kertaa olin porakoneen toisella puolella. Pukkasi pyörän pienen ojan yli ja jatkoin työmaan halki. Työmaalla oli valut meneillään ja kaksi traktoria seisoi rinnakkain, kuskit paikoillaan. Menin lähemmäksi, odottaen koko ajan milloin tulisi käsky kääntyä ympäri.

Koska mitään ei kuulunut lähdin jatkamaan matkaani kanaalitietä. En päässyt kuin 1km verran kun vastaan tuli silta. Sen editse oli vedetty verkkoaita ja sen eteen oli laitettu pienen Fiat auton kokoinen kivi. Ihan kun se ei olisi riittänyt, oli näiden kahden ympäri laitettu vielä jykevä riimu kunnon lukolla. Eihän tuosta pääsisi läpi edes panssarivaunulla.

Olin ollut huomaavinani, taas, polun, jota oli käytetty ahkerasti. Palasin sinne ja lähdin työntämään pyörää. Polku päättyi isolle aukealle. Ainut tie, mistä olisin päässyt pois, oli suljettu hiekka vallilla. Alue oli täynnä ratakivi kasoja. Ilmeisesti tietyömaalle.
Kiersin aluetta, mutta en löytänyt ulospääsyä. Hiekkavallin toisella puolella olisi kulkenut vilkasliikenteinen maantie. Palasin penkan luokse. Yhdestä kulmasta oli joku mennyt moottoripyörällä yli. Kokeilin ensin puskea pyörän ylös mutta se oli liian raskas. Hetken mietittyäni päätin yksinkertaisesti kantaa laukut ja pyörä erikseen vallin yli.
Ei mennyt kuin hetki kun pakkasin pyörää vallin toisella puolella. Maantiellä oli hurja liikenne. Kumpikin puoli oli kaksikaistainen. Odottelin sopivaa rakoa että pääsin yli.
Jouduin ajamaan kilometrin verran ennen kuin pääsin tieltä pois. Tien ali meni tunneli ja hiljainen kylätie sen läpi.
Laskeuduin pyörän kanssa hiljalleen jarrutellen rinnettä alas kylästien varteen.
Tie jatkui suoraan oikeaan suuntaan, mihin olin menossa. Vaikka työmaan kiertäminen oli työn ja tuskan takana, se kuitenkin kannatti. Olisi tämäkin kokemus jäänyt kokematta.

Loppupäivälle tuli vielä yksi kiertolenkki mutta siitä selvisin paremmin. Ylitin Ranskan rajan kanaalia seuraten. Pysähdyin rajakaupungin Lidlissä, mutta en ostanut mitään. Olin hakenut jo aikaisemmin Chaleroi kaupungista ruokatarvikkeita. Sama tuote mikä oli edullista Belgiassa, oli Ranskassa 20c kalliimpaa.

Leiri löytyi joutomaa/kaatopaikasta kanaalin varrelta. Ajoin paikan ohi muutaman kerran ennen kuin uskalsin lähteä työntämään pyörää nokkosten ja vattupusikoitten läpi. Kanaalitiellä oli myös sen verran liikennettä, että sopivan raon löytäminen kesti. Suurin osa liikkujista oli kävelijöitä tai pyöräilijöitä.

Jätin pyörän nojaamaan lahonneen viikunapuun runkoa vasten ja lähdin kävellen etsimään viikunapuiden lomasta telttapaikkaa.
Paikka, mitä olin aluksi luullut metsiköksi, olikin saareke. Joka puolella maassa näkyi viitteitä, että paikkaa oli käytetty todella pitkään. Talon raunioita, erivärisiä lasinpaloja, kattotiilen palasia ynm oli pitkin maata. Nokkoset sekä piikkikasvit peittivät ne sopivasti näkyvistä. Viikunapuiden alla oli maa paljaampaa joten näky ei ollut kovin lohduttavaa.

Paikka löytyi köynnöskasvien valloittaman puun alta. Raivasin maan puhtaaksi lasispaloista sekä muusta mitkä voisivat aiheuttaa vahinkoa teltalle sekä ilmapatjalle. Laitteessani pressua suojakatokseksi alkoi satamaan hiljalleen. Sade jatkuikin sitten pitkälle yöhön. Ukkonenkin jyrähti muutaman kerran.

Matka: 83.52km, aika 5:44h, paikkakoordinaatti 50as17’10.9″N, 4as03’01.7″E,Boussois, Ranska.

5.5

Kömpiessäni aamulla teltasta ulos tiesin jo siinä vaiheessa kastuvani aika märäksi. Yöllä ei tuullut joten pusikko sekä metsäsaareke nokkosineen olisivat kosteita. Vaikka pressu suojaisisi jonkin verran ei se estäisi kastumista kun puran leirin.
Laittelin aamupalan pressun kulman alla, katsellen samalla kosteaa ruohikkoa sekä kuunnellen linnun laulua
Syötyäni laitoin leirin kasaan, vetäisin tuulihousut jalkaan ja lähdin työntämään pyörän läpi ryteikön. Kanaalitielle oli matkaa 100 metriä. Nokkoset, piikkikasvit sekä vattupusikot tienvarressa repivät ihon pahan näköiseksi ilman suojautumista.
Olin jo ensimmäisen metrin jälkeen navasta alaspäin litimärkä kuten olin arvellut jo aamusella.

Tämän päivän ohjelmaan kuului prepaid kortin hankkiminen joten oli aika löytää kaupunki. Kylistä kortti saa harvemmin, joten suuntana oli ensimmäinen lähin kaupunki, Maubege .

Aikani ajettua saavuin lopulta kaupunkiin. Ensin jouduin kysymään mistä löydän puhelin liikkeen koska Ranska on outo maa. En tunne heidän puhelinliikkeiden tunnuksia, joten en osaa etsiä niitä kuten kotimaassa. Se ei ole ainut ongelma. Ihmiset eivät, korostan, eivät, tahdo puhua englantia vaikka osaisivat. Sain siitä myöhemmin vahvistuksen paikalliselta naiselta.
Saatuani neuvot ranskaksi, muutamalla huutomerkillä, lähdin hakemaan paikkaa. Mies neuvoi minua ajamaan jonkun sata metriä eteenpäin kunnes saavun Samber joen sillalle. Olin noussut vähän aikaisemmin juuri Samber joelta pois. Kiersin pienen lenkin, jos olisin ajanut suoraan jokea seuraten, olisin tullut samalle sillalle.
Miehen neuvoista ei paljon apua ollut. Pyörin kuin pieru Saharassa enkä nähnyt yhtään liikettä. Niinpä kysyin uudestaan. Olin kuin olinkin sillan väärillä puolella.
Menin SFR puhelin liikkeeseen, joka minulle osoitettiin. Jotta asiat eivät olisi liian helppoa, edessä oli kieli ongelmia.
Myyjä ymmärsi joitakin englannin sanoja ja pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. Ainut ongelma oli se että minun pitää tulla takaisin uudestaan 2h kuluttua. Sen verran kestää kun linja aukeaa. Mies laittoi sim kortin puhelimeen.
Samalla kun maksoin 9.90 kortista, tuli sisälle uusiasiakas pyöräily vaatteet päällä. Lähdin juuri ulos, joten tervehdin mennessäni miestä.

Ulkona oli nousemassa paha ukkosmyrsky. Puhurit olivat aika kovia, myös taivas oli tumman puhuva.
Pyöräni oli tuulenvoimasta kaatunut keskelle katua. Kirosin ja nostin pyörän pystyyn. Kaikki oli muuten kunnossa paitsi rakas peili. Se oli haljennut keskeltä kahtia.
Samalla kun aukaisin lukkoa, taivaan portit aukesivat ja vettä alkoi tulemaan kaatamalla. Tuuli voimistui kahta kovemmaksi.
Työnsin pyörän sekä itseni seuraavan nurkan taakse suojaan. Tuuli ei puhaltanut sinne aivan suoraan. Vedin sadeviitan päälle, samalla kun tuuli yritti repiä sitä päältä pois. Sain pitää siitä tosissani kiinni kahdella kädellä. Muutaman kerran viitta kävi korvissa. Onnekas sain napattua sen kiinni muuten tuuli olisi vienyt sen Ranskan maalle. Heh

Mies jonka näin liikkeessä käveli nurkan ohi. Hän huomasi minut nurkalla seisoskelemassa, joten hän tuli juttelemaan. Vettä tuli kuin aisaa. Vaihdoimme pari sanaa ja lähdimme kävelemään yhtä matkaa sateeseen. Hänen vaimonsa oli vähän matkan päässä odottamassa häntä pyörän kanssa. Pariskunta oli liikenteessä tandemilla.
Eikä millään tavallisella sellaisella, etummainen poikija istui huomattavasti alempana kuin takimmainen. Versio oli lepopyörästä tehty muunnelma. Takan istuva oli kuin normaalissa pyörässä mutta edessä oleva istui kuin lepopyörässä.
Siirryimme porukalla sateen suojaan. Koska ilma oli hirveä ja lähistöllä näkyi hotelli päätimme lähteä sinne. En olisi kuitenkaan voinut lähteä mihinkään, minun piti käydä vielä puhelin liikkeessä.

Paikkaa ei voi sanoa edes hotelliksi. Sen arvosanaksi ei voi antaa muuta kuin 5 tähteä. Etumerkki on kyllä miinus. Kaikkien käytössä oli yksi wc. Hotellissa oli 16 huonetta. On mahdollista että muissa kerroksissa oli oma wc, en käynyt katsomassa. Minun huoneessa oli parisänky, plussaa, nurkassa oli suihku. Sen vieressä oli lavuaari. Kaappi jonka sisällä oli tv, sekä toinen mihin sai laitettua vaatteet. Kaikki samassa huoneessa. Pyörät saimme turvaan autotalliin.

Käytyäni suihkussa, lähdin puhelin liikkeeseen. Loppujen lopuksi kävi selväksi että linja ei toiminut Nokian puhelimessa. Puhelin oli liian vanha tai sim kortti ei tukenut sitä. Olin odottanut kaksi tuntia turhaan. Sain rahat takaisin joten meni seuraavaksi Orange yhtiön liikkeeseen. Matkaa sinne oli vain 50 metriä. Sieltä sain toimivan linjan, mutta sekään ei toiminut suoraan puhelimesta. Tarkistan sen kun on aikaa, vielä paremmin. Sain 4g mokkulan mukaan jolla linja toimii. Tosin ei samana päivänä sekään.
Pariskunta oli ottanut tällä välin nokoset. Olimme sopineet että käymme kaupassa porukalla. Koputtelin oveen kun palasin hotelliin.
Kaupasta tultuamme, pariskunta halusi lähteä baariin. Päätin säästää ja jäin syömään huoneeseeni mysliä, jogurttia sekä vaalea leipää. Pureskellessani leipää tunsin suussani jotakin kovempaa kuin leipä. Ottaessani sen suutani pois, en voinut muuta kuin todeta että hampaasta oli irronnut paikka. Että tämä vielä, ajattelin.
Pahin painajainen oli käynyt toteen. Mieleeni nousi kauhujutut ulkomaiden hammaslääkäreistä
Loppuilta menikin sitten miettiessä miten löydän hammaslääkärin. Toivottavasti olen aamulla viisaampi ja keksinyt jonkin keinon. Muutama ajatus on jo mutta sen näkee sitten.

Matka 9km

6.5

Kello oli soimassa 7.30. Pakkasin tavarat laukkuihin ja yritin syödä jotain kevyttä välttääkseni ärsyttämästä hammasta.
Olin illalla katsonut yhden hammaslääkärin mihin yrittäisin päästä paikkauttamaan hammasta.

Kuulin pariskunnan puolelta myös ääniä joten päätin koputtaa heidän oveensa. Odottelin vähän aikaa mutta ketään ei tullut ovelle. Ei mennyt kuin hetki kun nainen ilmestyi käytävää pitkin kävellen. Hän sanoi että mies on suihkussa.
Kerroin illan tapahtumista naiselle, sanoin että hampaasta oli lähtenyt paikka. Kerroin myös että olin katsonut yhden hammaslääkäri paikan. Nainen kysyi olinko soittanut sinne. En, joten hän kysyi, haluaisinko että sinne soitetaan ensin.
Kerroin että omapuhelin linjani toimi kotimaan kautta ja se olisi aika kallis. Nainen sanoi että hän voi soittaa omalla puhelimellaan. Olin enemmän kuin kiitollinen
Loppujen lopuksi selvisi että kyseiseen paikkaan oli 3 kuukauden jonot. Aloimme etsimään toista paikkaa. Löysimme parin puhelinsoiton jälkeen yksityisen hammaslääkärin jolla sattui olemaan juuri se päivä, jolloin pääsisi ilman ajan varausta suoraan hoitoon. Ainut huono puoli oli se että se oli toisessa kylässä. Sinne oli matkaa 7km. Minun pitäisi olla siellä ennen 11.30.
Kiitin pariskuntaa avusta. Toivotin heille hyvää matkaa. Heillä olisi vielä pitkä matka edessä päin. Puoli maailmaa
Ei auttanut, lähdin vauhdilla hotellista pois. Vein tavarat alta aikayksiön autotallin eteen odottelemaan sen aukaisua.

Pakkasin tavarat pyörän päälle ja lähdin ajamaan Boussouis nimiseen kylään.
Saavuttuani sinne jouduin kysymään tietä koska halusin säästää aikaa. Paikka löytyi toisella yrittämällä. Hammaslääkärin vastaanotto oli omakotitalossa. Talon päädyssä oli ovi puoliksi auki joten astuin sisälle. En tiennyt yhtään mitä odottaa. Käytävällä seisoi nainen, silmälasit ja huvi päässä. Menin hänen viereensä seisoskelemaan. Odotushuone oli täynnä porukkaa. Odoteltuani vähän aikaa, päätin uskaltaa aukaista suuni ja kysyä osaisiko kukaan englantia. Ei osannut. Odotus huoneen väki puisti päätään. Olisin halunnut kysyä miten jonotus systeemi toimii.

Seuraavaksi saapui tummahiuksine nainen vastaanoton ovesta. Seisottuani hetken hän kysyi Ranskaksi jotain. Vastasin englanniksi. Nainen ei kummastellut vaan kysyin uudestaan englanniksi. Jippii, löysin ihmisen joka ymmärtää enkkua. Hän halusi tietää miten täällä toimitaan. Nainen sanoi että oli ensimmäistä kertaa tässä paikassa.
Kerroin että olen itsekin myös ummikko. Hän kurkisti odotus huoneeseen ja kysyi heiltä. Pian selvisi että vanha kunnon jonotussysteemillä mennään.

Juttelimme niitä näitä naisen kanssa. Hän kertoi olleensa jonkin aikaa Venäjällä, koska mies oli ollut työtehtävissä siellä. Hän ei pitänyt venäläisestä liikenteestä ollenkaan. Siellä voi menettää henkensä myös ilman kolaria.
Jono lyheni pikkuhiljaa. Pari tuntia myöhemmin istuin hammaslääkärin tuolissa. Homma sujui nopeasti, ehkä liiankin nopeasti.
Kun piti alkaa maksamaan laskua, visa ei kelvan-nutkaan. Ainoastaan käteinen kelpasi. Eihän minulla ollut tarpeeksi mukana. Kävin hakemassa naisen odotushuoneesta tulkiksi. Lääkäri puhui muutaman sanan englantia mutta ei riittävästi. Lähin pankkimaatti oli 7 km päässä. Yritin kertoa että olen pyörällä liikenteessä joten siihen menisi aikaa. Nainen tulkkasi puheeni ja lupautui käyttämään minua siellä kunhan hän on korjauttanut hampaansa ensi. Seuraavaksi olikin hänen vuoro.
Puolituntia myöhemmin olimme jo matkalla automaatille. Nosti 40€ rahaa. Hammaslääkäri lasku oli 33.78€.
Kiitin naista ystävällisyydestä. Lupauduin antamaan hänelle bensarahaa mutta hän kieltäytyi. Hän sanoi että auttoi mielellään koska tiesi kuinka hankalaa on hoitaa asioita ulkomailla, jos ei puhu maan kieltä.
Kävin maksamassa laskun ja lähdin lopultakin jatkamaan matkaa.
Päivä oli sen verran pitkällä että ajoin muutaman tunnin ja kävin kaupassa. Leiri löytyi joenvarresta. Sopivan kokoinen metsikkö. Illalla satoi muutama vesikuuro.

Matka:55.71km,aika.4.18h, paikkakoordinaatti 50as09’46.6″N,3as46’35.5″E, Hachette, Ranska.

7.5

Nousin vähän myöhemmin ylös aamusta. Ilta oli venynyt sen verran myöhään kirjoittaessani matka-kertomusta.
Aamutoimissa ei ollut sen kummempaa. Jatkoin siitä mihin illalla jäin, eli joen seuraamista.
Samberjoki virtasi rauhallisesti uomassaan kuten ennenkin. Tiestä/polusta ei voinut puhua aivan samaa. Se muuttui sen verran huonoksi että jouduin välillä siirtymään maantielle ajamaan.
Joissakin kohdissa, jouduin palaamaan joenvarsitietä takaisin päin. Tie oli laitettu poikki, yleensä patoporttien kohdalta. Erään patoportin kohdalla oli silta jäänyt yläasentoon.

Saavuttuani sen luokse odottelin aikani jospa se laskeutuisi alas. Kun mitään ei tapahtunut, aloin katselemaan patovahdin asunnon suuntaan. En kuitenkaan voinut olla varma, oliko se asuttu, monesti ne ovat autioita. Automaattinen järjestelmä hoitaa sulkuporttien noston ja laskun.

Juuri kun epätoivo alkoi iskemään, ovi aukesi ja patovahti tuli koirien kanssa luokseni.
Ranskaksi höpöttäen hän kertoi, niin ainakin ymmärsin, että sähköpuolella on ongelmia.
En jäänyt sen enempää ihmettelemään, toiselle puolelle pitää päästä. Purin lastin ja kannoin pyörän sekä laukut kanaalin sillan yli. Mies katseli vähän aikaa ja lähti sitten sisälle koirineen päivineen.

Päätin lopultakin luopua Samberjoen seuraamisesta. Suuntasin kohden Meaux kaupunkia joka on lähellä Pariisia. Sieltä lähtisi kanaali, mitä pitkin pääsen Pariisin läpi ja samaa kyytiä pois.
Leiri paikan löytäminen oli kiven alla. Kaupungit ovat tiheässä ja alue on enimmäkseen peltoa.
Pelastus löytyi rakkaista tuulivoimala puistoista. Jouduin kiertämään pitkän lenkin puistossa, voimalat oli rakennettu keskelle peltoa eikä niiden juuressa ollut pusikoita joiden suojaan saisin teltan pystyyn.
Vasta kun ajoin kauempana näkyvän toisen puiston läpi, löysin sieltä juuri sellainen propellitolppa, jonka juurella kasvoi 2-3 metristä pusikkoa.
Toinen mikä vaikeutti leiriytymistä oli maanviljelijät. Tähän aikaan vuodesta vilja on jo kasvanut pitkäksi joten maanviljelijät myrkyttävät peltojaan. Sen takia heidän päivät venyvät pitkiksi, niinpä minunkin päivät venyvät samalla tavalla pitkiksi. En voi laittaa leiriäni aivan näkyvälle paikalle.

Jouduin venyttämään leiriytymistä pitkälle iltaan. Maisemat olivat upeat joten aika meni katsellessa laajoja peltoja, sekä ihaillessa propellitolppia.

Matka 75.47km, aika 5.24h, paikkakoordinaatti 49as45’35.9″N, 3as26’35.5E, Sery-les mezieres. Monumet des cadets se Gascogne, Ranska.

8.5

Ropellitolppa, jonka lähellä yövyin, oli viallinen. Sen yksi lapa vihelsi pyöriessään. Saapuessani illalla tolpan juurelle oli ollut tyyntä, joten en kuullut ääniä.
Auringon painuessa taivaanrannan taakse oli tuulikin yltynyt. Olin jo siihen mennessä saanut leirin pystyyn. En viitsinyt enää purkaa sitä vaikka lapa vihelsikin mennessään ja tullessaan.
Ei sen puoleen, nukuin oikeastaan hyvin potkurin pitäessä tasaista humina eikä se vihellys ollut häiritsevää, päinvastoin.

Tänään on Ranskassa juhlapäivä. Kaikki paikat olisivat kiinni. Olin varautunut siihen ostamalla vähän ylimää-räistä ruokaa.

Suuntasin tänään Soissons kaupungin suuntaan. Nousua kertyi 10 kilometriä. Koska ajoin sivuteitä, ne ovat yleensä mäkisiä, mutkaisia ja vaarallisempia kuin päätiet. Näin matkalla upeita asuintaloja, keskiaikaisia pie-niä kyliä ja linnoja, tosin nykyajassa..
Pysähdyin kaupungissa konditoriassa hakemassa vettä, sain samalla ostettua maitoa.
Suureksi yllätykseksi löysin ison kaupan joka oli auki. Olin eksynyt reitiltä lähtiessäni seikkailemaan kaupungin läpi, joten nyt se ei mennyt hukkaan

Sattumalta tapasin kaupan pihalla matkapyöräilijän. Olin laittamassa ruokia laukkuun kun kuulin englanniksi kysyttävän, mistä päin mies on tullut. Käännyin ja katselin isoviiksistä vaaleapäistä saksalaista. Juttelimme vähän aikaa. Hän oli matkalla Roomaan, kunhan ehtii sinne joskus.
Sain häneltä myös vinkin bensaongelmaani. Kerroin hänelle että minun on ollut vaikeaa löytää keittimeeni bensaa tai alkoholia.
Saksalainen kirjoitti paperille muutaman sanan. Minun olisi helppo näyttää sitä kauppaostoksilla myyjälle. Jälleen kerran onni oli matkassani, yksi suuri ongelma ratkesi kuin itsestään.
Mies hävisi kauppaan ja minä lähdin eteenpäin. Ajoin N31 vähän matkaa eteenpäin ennen kääntymistä D943. Käännyin eräässä risteyksessä väärään suuntaan, joten jouduin jälleen kerran puurtamaan erehdykseni takia mäkeä ylöspäin. Ehkä se oli tällä kertaa onni koska löysin sopivasti yöpaikan tien varresta.

Matka.73.75km, aika 4:54, paikkakoordinaatti 49as22’23.3″N, 3as08’52.5″E, Maubrun, Tie D201, Porte de laon linna, Ranska.

9.5

Illalla kirjoittaessani matkakirjaa aloin ihmettelemään pienoista rapinaa pressun alla. Tömistelin maata ja ajattelin että siellä on myyrä kaivamassa tunnelia. Vähän ajan päästä rapina alkoi uudestaan. Aukaisin teltan vetoketjua vähän ja katsoin otsalampun valossa mitä välitilassa tapahtuu. Pressun pinta kohoili vähäsen laukkujen edestä.
Otin sandaalin oven edestä ja löin pari kertaa liikkuvaan kohtaan. Jokohan riittää, ajattelin. Yksi kohta väpätti vielä joten löin vielä varmuuden vuoksi. Odottelin vähän aikaa. … Taisi riittää.

Aamu alkoi mukavasti, ilma oli hieman kolea ja tuulinen. Laitoin varusteita hissukseen kasaan, ruuan valmistuessa samaan aikaan pannulla. Purkaessani leiriä rapinan aiheuttajakin löytyi, pieni metsähiiri. Kahvin jälkeen pakkasin keittimen laukkuun, oli aika lähteä eteenpäin..

Päivästä tuli rankka, suurimman osan siitä oli vastatuulta. Muutaman mäen jouduin työntämään ylös, koska tuuli oli jo liikkaa. Niiden yhteisvoima nujersi lopultakin vauhtini.
La ferte milon kohdalla löysin joen, jonka vieressä kulki huoltotie. Vai voisiko sitä sanoa kanaalipenkereeksi.

L’Ourcq nimeä kantava joki kulki mutkitellen kohden Meauxia. Yritin muutaman kerran lähteä ajamaan tietä pitkin mutta se jäi siihen, todetessani maaston olevan erittäin mäkistä. Käännyin silloin takaisin joelle.

Ajoin D405 Varreddes kylään josta kävin hakemassa lisää purtavaa. Olin aikaisemmin käynyt Lidl kaupassa ostamassa perustarpeita mutta leipä ja vesi olivat vähissä.
Kysyin kauppiaalta, joka ihme kyllä ymmärsi vähän englantia, leirintäalueista. Onko niitä täällä, jos ei, mistä sellaisen löytäisi.

Yksi paikka oli 500m päässä joten lähdin sinne. Paikan nimi on La village parisien. Hinta on 17€ teltta paikalla. Jos haluat netin sekin maksaa. Paikka on **** . Alue on iso. Nyt on Lauantai ja meteli on sen mukainen. Toivottavasti paikka hiljenee pikkuhiljaa. Suihkutilat ovat kelvolliset. Keittiöitä on, mutta se pitää kait vuokrata. Täällä ei ole samanlaista systeemiä kuin pohjoismaissa. Eli kannattaa ottaa matkalle mukaan joko Trangia tai kaasukeitin.

Matka: 61.81km, aika 4:23h, paikkakoordinaatti 49as00’03″N, 2as56’35.0″E, Camping la village parisien varressa, Ranska.

10.5

Pääsin nukkumaan joskus 1 jälkeen. Saksalaiset olivat minun jalkojen puolella, pään puolella oli Ranskalainen juhlija porukkaa. Aina kun toisesta porukasta loppui puhti tai he olivat käymässä jossakin, alkoi toiselta puolelta kuulumaan möykkää. Välillä veisattiin kansallislaulua, välillä vain pidettiin apinan mölyä. Jos näistä kahdesta saisi valita, oli Saksalainen juhlinta minusta asiallisempaa. Ranskalaisilla ei touhutessa ollut päätä eikä häntä. Sen verran sain selville että siellä oli kaksi pariskuntaa.
Tämän pariskunnan miehet olivat katkomassa oksia grilliä varten lähipusikoissa, kun laitoin telttaa pystyyn. Olin itse hakenut viereisestä loosista pitkän oksan, jonka puutarhuri oli katkonut ja jättänyt siihen. Oksa oli aika tuore. Käytin osan oksasta pressutankona.

Hihkaisin näille kaveruksille että täältä löytyy muutama oksa. Jäbät olivat tyytyväisiä, ainakin siihen asti kunnes sytyttivät grillin iltapuolella. Aluksi ei näkynyt kuin pieni savu, sitten sitä olikin jo koko leirintäalueen verran. Savu leijaili jonkin aikaa mattona ennen kuin hävisi. Eivät grillanneet enää, mitäs katkovat oksia pusikoista.

Juu..aamulla oli Eiffel-kuume. En tiennyt kuinka pitkä matka sinne oli. Kartasta katsoen 40km. Näin jälkeenpäin arvioni heitti aika paljon.
Olin saanut illalla respan tytöiltä neuvon seurata jokea kun pääsen lähemmäksi keskustaa.

Alkuun matka sujui helposti koska reitti kulki, Meaux, villonoy, tie D5 Esblyyn, D943 Chessy, D34 Langy-sur-Marene, Pomponne, Chelles, Gournay-sur-Marne, Fotenay-sous-Bois, Joinville-le-pointissa minulle alkoi tulla pikku hiljaa hätä. Matka oli kestänyt tähän pisteeseen jo pitkälle 5 tuntia. Olin eksynyt moneen kertaan, kääntynyt väärään suuntaan. Ette muuten usko kuinka mäkinen Pariisin itäpuoli on, varsinkin laitakaupungit.

Lopulta kysyin eräältä mieheltä tietä. Kysyin suorinta ja helpointa tietä missä ei voi eksyä ja sen pitää mennä mahdollisimman suoraan Eiffel-tornille. Onnekseni hän ymmärsi ja puhui muutaman sanan englantia.

Lopultakin olin oikealla reitillä. Seurailin jokea pyöräteitä pitkin, välillä se muuttui tieksi. Pariisissa on suljettu tienpätkiä, aivan joen tuntumasta, kävelijöitä ja pyöräilijöitä varten.
Välillä ajoin tunneleissa. Lähestyessäni keskustaa turistimassa alkoi olemaan tiheä, joten matkanteko hidastui kävelyvauhdiksi.
Päivä oli kuuma, liika vauhdin hidastuminen nosti hien helposti pintaan. Kävely tiellä oli lapsiperheitä, rullaluistelijoita, potkulaudalla menijöitä ynm.. Oli mustaa, valkoista, kiinalaista, japanilaista, kaikkialta ympäri maailmaa, haistelemassa Pariisin tuulia. Niin ja yks Suomalainen joka halusi nähdä sen kuuluisan tornin.

Tunnelmaa ei oikein voi kuvailla muuten kuin epäuskoiseksi. En ikimaailmassa olisi nuorena uskonut tai edes ajatellut, käyväni Pariisissa, saati sitten vielä niin, että ajan sinne polkupyörällä.
Eiffel-tornin huippu alkoi näkymään horisontissa. Siellä se on, yritin puikkelehtia ihmismassan läpi. Pätkä kerrallaan pääsin eteenpäin. Keskustassa oli myös rullaluistelu tapahtuma, tuhansia ihmisiä oli paikalla osallistumassa siihen.
Lopultakin näin vilauksen koko tornista. Ajoin hitaasti nauttien näkymästä. Ajatelkaa, kaikki maailman kuuluisuudet ovat käyneet täällä katsomassa tornia. Niin kuolleet kuin elävät. Chaplin, Marilyn, Elvis, James Dean, Bogart, John Wayne ynm näyttelijät.

Pyysin muutaman ihmisen ottamaan kuvia seisoessani pyörän kanssa tornin ollessa taustalla. Ihailin vielä vähän aikaa maailman kauneinta tornia. Mitkään valokuvat eivät pysty antamaan todellista kuvaa tornin siroudesta, puhtaudesta, sen uljaudesta, olen aivan myyty…

Oli aika jatkaa matkaa. Tänne tulo kesti 6 tuntia ajaessani Pariisin läpi. Liikenne on vilkasta, tosin tänään on Sunnuntai joten ei ehkä pahin päivä. Minulla oli kait onnea, jälleen kerran, kun saavun kohteen luokse sopivana päivänä.
Pysähdyin ostamaan laitakaupungista patonkia ja maitoa iltaa varten. Vaikka pääsinkin pahimman liikenteen joukosta pois, ei loppupäivästä tullut sen helpompi.

Leiripaikan kanssa oli ongelmia. Ajoin ristiin rastiin ennen kuin sain jonkinlaista tolkkua touhuun. Löysin sopivan tien mihin suunnistin, suuntakin oli vielä oikea. Ajoin 2 tuntia ennen kuin pääsin tarpeeksi kauas keskustasta. Moottoritien kupeessa kulkee pyörätie, joka menee metsikköjen läpi.
Päivä oli ollut sen verran rankka että päätin pysähtyä etsimään leiripaikkaa heti kun tulisi sopiva metsikkö.
Matkanteko oli hidasta koska pysähtelin usein. Lopulta erään nousun kohdalla oli sopiva paikka. Pyörätie oli yleensä upotettu johonkin penkereeseen joten rinteet olivat jyrkät enkä olisi saanut pyörää ylös.
Se karsi monta hyvää leiripaikkaa matkanvarrella.
Löytämäni metsikkö oli jyrkänrinteen vieressä joten jouduin taiteilemaan pyörän rinteen harjannetta pitkin syvemmälle metsikköön.

Paikan raivaamiseen meni tunnin verran, piikkipensaat, nokkoset, sekä muut kasvit piti saada pois telttapaikan alta. Naamiointiin meni varttia koska jouduin katkomaan pusikoista lisää oksia. Lopulta olin tyytyväinen. Pääsin kokkailemaan, peseytymään sekä ansaitulle levolle.

Matka: 93.29km, aika 6:23h, paikkakoordinaatti 48as44’58.6″N, 2as12’01.0″E, tieN118, Bievres, Ranska

11.5

Aamulla lähtiessäni liikenteeseen jouduin palaamaan jokusen kilometrin takaisin päin tulosuuntaan. Olin väsyneenä katsonut reittiä, joka veisi Orléansin suuntaan. Olisin pääsyt tätäkin kautta mutta reitti ei olisi ollut suora.

No, rohkeana miehenä päätin lähteä ajamaan suorinta mahdollista reittiä mikä on nopein mutta ei turvallisin.
Tie.n. N20 on moottoritie. En tiennyt saako siinä ajaa polkupyörällä enkä tiedä vieläkään. Käsittääkseni A kirjaimella alkavat tie ovat kiellettyjä polkupyöriltä.

Lähdin rohkeasti vilkkaan liikenteen joukkoon. Tie oli kaksikaistainen, aivan kuten suomessa. Tien leveys vaihteli valkoisen reunaviivan oikealta puolelta. Välillä jouduin ajamaan ajokaistan puolella. Liikenne kulki kohdallani sujuvasti vasemman kaistan kautta kun itse ajoin oikeaa. Rekkaliikenne oli hirveä, kysymättäkään henkilöauto liikenteestä. Kyllä siinä oli kylmärinki persreiän ympärillä kun Suomi poika pisti parastaan, ettei jää jalkoihin. 20km jälkeen alkoi tuntumaan siltä että 9 henkeä oli käytetty tältä päivältä. Oli liian monta läheltä piti tilannetta, mutta oli siinä vielä hajurako, kun rekan takavalot näkyivät.

Olin lähtenyt moottoritielle Palaiseau kaupungin kohdalta. Käytettyäni ne 9 henkeä, olin Arpajon liittymässä. Koska olin ajanut jo nousevan liittymän ohi, en voinut muuta kuin ajoin laskevan liittymän kohdalle ja työnsin pyörääni vastavirtaan. Onneksi liittymä oli lyhyt ja se muuttui nopeasti normaaliksi tieksi. Niin.. täällä kun kaikki on vähän Ranskalaista.

Ajoin D82 Eglystä Villegonin ja sieltä käännyin D207 Etampes kaupunkiin päin.
Löysin suoran reitin Orléansiin joka on turvallisempi. Lähdin ajamaan ensin D921 Etampesista, kunnes huomasin, jälleen kerran lähteneeni väärälle tielle. Onneksi tiet kulkevat melkein rinnakkain joten etsin poikkitien josta pääsin D49.
En voi olla mainitsematta ranskalaisesta maalaismaisemasta. Kauniiksi niitä ei voi sanoa, pellot olivat aukeaksi hakattua, ei pusikoita, muutamia puita on jätetty, yleensä ojan suuntaisesti, ilmeisesti tuuliesteeksi. Jos matkalla oli kylä, sen ympärille on istutettu puustoa, tai sitten jonkinlainen puisto johonkin kulmaan. Yleensä sen kupeeseen on rakennettu tuulipuisto, ainakin isompiin kyliin. Muuten hyvä mutta ne ovat liian lähellä leiriytymistä ajatellen. Sitten on istutusmetsiä keskellä peltoa. Se on hyvä, lähimaillakaan ei ole taloja.
Ja kun tarkoitan aukeaksi hakattua, ne ovat todella sitä. Romaniassa olivat sentään jättäneet pusikoita minkä taakse pystyi menemään. Ranskassa ne ovat jättäneet isoja sontaläjiä minkä taakse pystyy menemään. Pienellä kärpäs ja haju varoituksella.
Tänään oli jo lämmöt kohdillaan, 30 asteen hujakoilla jos ei enemmänkin. Ei tuulta, pilvetön taivas.

Leirin löysin istutusmetsästä. Illalla oli vielä sen verran lämmin että tarkeni ilman paitaa kun kokkailin ruokaa.

Matka:87.21km, aika 5:41h, paikkakoordinaatti 48as11’27.6″N, 2as03’12.9″E, tie D97, Acuqebouille, Ranska.

12.5

Pieni mäntymetsä, joka oli toiminut suojanani, oli rauhallinen koko yön. Olin illalla kokkaillut ja kuulostellut ympäristöä liikkujien varalta. Vähän matkan päässä oli jokin tehdas. Se pääsetteli määrätyn väliajoin ääniään mutta ei kuitenkaan liian häiritsevästi. Maajussejakaan ei näkynyt traktoreiden kanssa huristelemassa pitkin mantuja, hyvä niin.
Hyvin ”nukutun” yön jälkeen, nousin vastahakoisesti ylös. Ilmapatjan korkki vuosi ilmaa pihalle, joten minun on noustava ylös ja puhallettava siihen lisää ilmaa, ainakin kerran yössä.
Tänään on taas sellainen päivä että kaikki on vähän hakusessa. Ihme kyllä en eksynyt kertaakaan mutta muuten asioiden suhteen töpeksin.
Orlénsiin oli 33 km leiripaikasta. Lähdin hyvillä mielin jatkamaan puurtamista. Oli aurinkoinen päivä, pieni sivuttainen takatuuli. Mäet olivat loivia, eikä liikenne ollut kovin vilkasta.
Sain pidettyä 22km nopeutta suurimmaksi osaksi matkaa. Pellot jatkuivat puoleen matkaan asti, ennen kuin metsiä ja esikaupunkeja alkoi ilmaantumaan tiheämmin.
Orléns oli kaupunkiprofiililtaan vilkas. Raitiovaunut kulkivat läpi kaupungin, kävelykatu, minkä suuntaisesti ratikka kulki osan matkaa, oli päällystetty kauniiksi vaalealla kivellä kauttaaltaan. Pieniä vaate, koru ja matkamuisto kauppojen lomassa oli kahviloita sekä ruokapaikkoja.
Ihmisiä oli paljon liikenteessä. Pyöräilijöitäkin näkyi muutamia, kävelijöitä enimmäkseen.
Lähdin seuraamaan La loir jokea. Ajoin osan matkaa tietä D2152, ennen kuin siirryin jokitielle. Aluksi se oli hyväkuntoista polkua mutta muuttui sitten rossipoluksi. 10 km jälkeen päätin siirtyä takaisin tielle.
Minua oli vaivannut koko päivän vesipula, joten sekin oli yksi syy miksi halusin ihmisten ilmoille. Tarvitsin täydennystä varastoihin.
Saint Ay kylässä pysähdyin Lidliin ostamaan vettä, beconia ja salaattia. Loput tarvikkeet mitä tarvitsin illaksi kävin hakemassa muista kaupoista myöhemmin.
Päivä kului liikenteen seassa seikkailen. Vaara tilanteita ei ollut, muutama kuski ajoi läheltä. Kuorma-autot antavat onneksi hyvin tilaa ajaessaan ohi.
Siirryin takaisin Mer kylän kohdalta rantatielle josta alkaa pyöräreitti Atlantin merelle saakka.
Kello oli jo 18 pintaan joten päivän urakka oli tältä päivältä loppusuoralla. Oli aikaisemmin käynyt Mer kylän kaupoissa ostamassa loput ruuat. Ai niin. Olin ajanut Intersportin ohi joten piipahdin ostamassa uuden patjan. Ei nääs tarvii puhkua kesken unien ilmaa patjaan.
Leiri löytyi pienestä peltojen välissä olevasta metsiköstä.
Matka: 90.64km, aika 5:20h, paikkakoordinaatti 47as39’35.0″N, 1as28’20.2″E, Suévers, Ranska.

13.5

Pyöräilijän ajatukset risteilevät välillä uskon ja epäuskon rajamailla. Kun matka taittuu, kaikki on hyvin, kun ei, epäusko valtaa mielen.
Olen seurannut Atlantille menevää pyöräreittiä vaihtelevalla menestyksellä. Opastus kyltit ovat yleensä aika pieniä, kirjoituskaan ei ole kovin suurta niissä. Ohi ajaessani vilkaisen niitä nopeasti, jos yksikin kyltti menee ohi niin suunnasta harhautuu aika helposti. Kuten tänään kävi. Yhden kerran sen vielä ymmärtää, jos eksyy kahdesti se on jo moka.

Ylimääräistä ajoa kertyi 20 km verran mutta kun niitä kertyy tarpeeksi, aikaa menee hukkaan tuhottomasti. Tuo matka ajallisesti on 1-2h. Se on päämatkasta sekä iltatouhuista pois.
Tänään pääsin juttelemaan englantilaisen pyöräilijä pariskunnan kanssa. He olivat aloittaneet matkansa Englannista ja olivat matkalla Sveitsiin. Nuoriahan nuo näyttivät olevan, arvioisin alle 30. Pääasia että nauttivat.

Pyöräreitti on suosittu matkapyöräilijöiden keskuudessa joten reitillä tapaa varmaan mielenkiintoisia ihmisiä.
D751 tie on vilkas. Se seuraa La Loire jokea Tour kaupunkiin asti. Siellä sen numero muuttuu D7.

Päivä oli raskas. Harhautuminen, auringonpaiste korkean lämpötilan kanssa sekä iltapäivästä alkanut vastainen tuuli ei helpottanut matkantekoa. Pyörä tuntuu raskaalta. Olisi varmaan aika katsoa myös mitä ruokakassissa asustelee. Tuntuu välillä siltä että kannan liikaa hätäruokaa mukana.
Kävin kaupassa Montlouis sur-loire esikaupungin Lidlissä. Kello oli taas sen verran että oli aika etsiä joku ryteikkö minne mennä. Tämän illan leiri on aika pohjanoteeraus.

Olin juuri ylittänyt isomaantien, seurailin pyörätietä, toisella puolella oli tie, toisella puolen joki. Joen varressa kasvoi vattupusikoita, piikkikasveja, puita, pajua. Joki oli kymmenisen metriä alempana ja sinne vietti jyrkkä multainen rinne.
Ilta eteni vauhdilla enkä uskonut että ehtisin seuraavaan kaupunkiin ennen pimeän tuloa, joten aloin epätoivoisesti etsimään telttapaikkaa. Ei sen puoleen pimeään oli vielä monta tuntia mutta leiripaikka askareet vievät oman aikansa.
Ison vattupusikon takana oli puu ja sen alla oli tilaa teltalle. Päätin käydä katsastamassa tilannetta puun luota. Laitoin pyörän jalan varaan, ja työnnyin pusikon läpi.
Totesin heti että se ei ole turvallinen paikka joten päätin katsoin ympäristöä löytyisikö sieltä muita vaihtoehtoja.
Pyörätiellä oli sen verran liikennettä että en uskaltanut jättää pyörää pitkäksi aikaa vahtimatta. Tein siinä paikassa päätöksen hakea pyörän turvaan pusikon toiselle puolelle.
Pompi varovasti takaisin pyörätien varteen. Kaivoin suojavarusteet eli tuulihousut jalkoihin. Piikkikasvit tekevät sen verran verisiä jälkeä pohkeisiin että ne ovat tarpeeseen.
Odottelin sopivaa rakoa ennen kuin vetäisisin housut jalkoihin ja työnsi pyörän pusikon läpi. Jätin pyörän vähäksi aikaa isonpuun juurelle turvaan ja menin tutkimaan ympäristöä. Päätin lopulta jäädä joenvarteen joten lähdin hakemaan pyöräni vaikka vielä en edes löytänyt leiripaikkaa.

Rinne oli liukas vaikka se oli kuiva. Irtonainen multa ei pitänyt renkaiden alla, joten annoin pyörän viedä minut kuivuneen sivujoen pohjalle. Pääjoki virtasi saarekkeen toisella puolella.
Löysin sopivan puun mitä vasten laitoin pyörän nojaamaan ja lähdin uudestaan katselemaan ympäristöä. Saarekkeesta oli turha katsoa paikkaa. Se oli sen verran ryteikköistä, maa oli vetistä sekä veden nousu olisi aiheuttanut vaaraan. Niinpä suuntasi katseeni ylemmäksi rinteeseen.
Läpsykkäät eivät ole rinnekiipeilyyn kaikkein sopivin vaihtoehto, mutta minkäs teet. Multa luisti sandaaleitten alla, kovalla työllä pääsin joenuomasta pois tutkimaan ylempää rinnettä.
Tien varteen oli kasvanut läpipääsemätöntä risukkoa. Ylimmät puut kasvoivat 6 metrin korkeuteen, niiden oksista roikkui piikkiköynnöksiä kuin jääpuikkoja räystäästä. Köynnöksiä oli niin tiheässä että otin puukon ja aloin käyttämään sitä kuin viidakkoveistä. Sain raivattua pienen kävelykäytävän tiehään pusikkoon piikkikasvien joukkoon.

Luulin löytäneeni hyvä paikan teltalle joten aloin katkomaan köynnöksiä. Huomasin kuitenkin pian, että rinne oli liian jyrkkä joten katsoin vierestä vähän tasaisemman paikan rinteestä.
Pusikon perällä oli luolaa muistuttava syvennys, tosin se sijaitsi aivan tien vieressä. Se oli kuitenkin niin tiheä, että läpi ei näkynyt, vaikka kuinka tihrusin ja yritin nähdä liikennettä. Paikka muistutti linnunpesää jonka pohjasta oli tehty luola.
Tein kaksi tuntia töitä että sain raivattua paikan. Piikkikasvit olivat vallanneet sen kauttaaltaan mutta uskoivat ne puukkoa.
Sain ensimmäisestä raivauspaikasta laukulle sekä pyörälle sopivan tilan joten sekään työ ei mennyt hukkaan. Jouduin tekemään pienen kaivauksen rinteeseen saadakseni makuualustalle tasaisen paikan. Käytin mullan raapimiseen oksanpätkiä, katkoin köynnöskasvien juuret multityökalun sahalla pois saadakseni montusta sopivan syvän että leveän. Lopuksi tähtäilin teltan oikeaan paikkaan ja laiton sen montun päälle.

Saatuani teltan pystyyn sekä syötyäni, kömmin omaan linnunpesääni nukkumaan turvallisin mielin. Tänne ei eksy edes pultsari, sen verran karmea tämä ympäristö on.

Matka:81.66km, aika 5:08h, paikkakoordinaatti 47as23’46.0″N, 0as48’29.3″E, Montlouis sur-loire, Ranska.

14.5

Illalla katsoessani säätietoja totesin että aamusta tulisi kiireinen. Säätiedotus oli luvannut iltapäiväksi sadetta. Halusin päästä pois leiripaikastani koska se rinteessä ja rinne oli irtomultaa. Jos en ehtisi pois ennen sadetta, siitä tulisi liukumäki.
Ennen kuin kukko ehti laulaa olin jo aamusta ylhäällä ehtiäkseni syödä, ennen kuin säntään liikenteeseen.
Laukkujen raahaaminen rinnettä alas irtomullassa oli paljon helpompaa kuin niiden saaminen ylös. Kannoin laukut isonpuun juurelle, ennen kuin kävin hakemassa pyöräni.
Vetäisin suojahousut jalkaan ja kannoin tavarani pyörän tien varteen. Hain sen jälkeen vasta pyöräni.
Laittaessani kulkuvälinettä lähtökuntoon pyörätien varressa, muutama isompi pyöräilijä porukka ajoi ohitseni. Suurimmalla osalla oli täysvarustus pyörien päällä.
Olin kahden vaiheilla lähdenkö ajamaan Espanjaan vai ajanko Atlantille. Kääntyisin sieltä ylös Normandian suuntaa. Ratkaisu tuli kuitenkin itsestään. Minua olisi harmittanut koko loppuelämä jos olisin tehnyt toisin.
Käännyin Tour kaupungista kohden Espanjan.

Olen ajanut koko päivän D910 tietä. Tiellä on kova liikenne mutta se ei haitannut koska rekkaliikenne oli vähäistä. No jos kolme rekkaa jotka kulkivat päivän aikana, lasketaan siksi, olkoon sitten.
Iltapäivällä alkoi sade, pääsin suurinta sadetta karkuun koska liikuin rintamaa nähden poikittaisessa suunnassa.
Päivä oli muuten tasapaksu mutta ilta pelasti sen.

Kaupunkien läpi ajaessani ei tarvinnut paljoa mutkitella. Ainut poikkeus oli Châtellerault. Tein vanhan aikaiset ja harhailin jonkin verran. Oli siitä se hyöty että löysin Lidlin.
Leiri löytyi jonkin matkan päästä kaupasta, isosta metsiköstä. Metsä oli syvän ojan toisella puolella joten ajelin muutaman kerran edestä takaisin löytääkseni matalimman kohdan ojasta.
Paikka oli vilkasliikenteisen tien varrella joten odottelin liikenteen rauhoittumista saadakseni purettua pyöräni. Laitoin laukut ensin ojanpenkereelle siistiin riviin, sen jälkeen nostin pyörän ojanpohjalle odottamaan vuoroaan. Kun liikenne hiljeni tarpeeksi, hyppäsin ojanpohjalle. Siirsin laukut toiselle puolelle ojaa ja kiipesin sen jälkeen itse ylös. Kannoin laukut metsän siimekseen suojaan, vasta sen jälkeen hain pyörän turvaan ojasta.
Päästyäni tien läheisyydestä pois, metsän luonne muuttui kuivasta kankaasta sammal metsäksi.
Tiheä metsänreuna toimi loistavasti suojavallina autojen äänille. Kymmenisen metriä tiestä äänet olivat hiljenneet jo puolella. Kävelin tunnin verran pitkin metsää löytääkseni suojaisen paikan leiriytyä. Metsänpohjalla risteili polkuja joten etsiessäni paikkaa kuulostelin samalla mahdollisia liikkujia.
Sopivan paikan löydettyäni kannoin laukut sinne. Saatuani tavarat teltan sisälle, kokkailin sekä nautin kahvia katsellen samalla auringonlaskua puiden lomasta.
Ilta auringon viimeiset säteet saivat varjot tanssimaan sammalten päällä, aivan kuin metsänhenki olisi toivottanut hyviä öitä matkalaiselle.

Matka: 90.80 km, aika 6:05h, paikkakoordinaatti 46as46’06.2″N, 0as33’01.6″E, Châtellerault, Ranska.

15.5

Heräsin tieltä kuuluviin ääniin enkä pitänyt siitä, aamuruuhka. Autoja meni putkenaan ohi, varsinkin kuorma-autot huolestuttivat minua. Liikenteen äänet alkoivat onnekseni hiljenemään noustessani ylös.

Aamu alkaisi kevyellä liikunnalla. Olin illalla joutunut kantamaan varusteeni, pyörä mukaan lukien, ojan yli. Nyt sama operaatio olisi päinvastaisessa järjestyksessä.

Syönnin jälkeen kannoin laukut ja irtovarusteet tienvarteen, pusikon taakse piiloon.
Odottelin sen takana sopivan hiljaista rakoa liikenteessä saadakseni vietyä laukut ojanvarteen. Pyörän työnsin viimeisenä ojanpohjalle. Sopivan hetken tullen siirsin laukut ja pyörän tienvarteen lastaamista varten. Pakkaaminen sujui rutiinilla, tosin jouduin katsomaan taakseni etteivät kuorma-autot pääse yllättämään. Alle jäämisen riski oli suuri.

Olen ajanut koko päivän D1tietä. Sen profiili on mäkinen mutta mäet ovat loivia nousuja jotka tuntuvat jatkuvan loputtomiin, onneksi takatuuli auttoi matkan aikana.
Vastaan tulevat kylät ovat autioita, joskus vanhempi ihminen saattaa kävellä vastaan pysähtyen, huoma-tessaan matkaajan. Katse seuraa tiiviisti kunnes olen ajanut ohi.

Minua on alkanut vaivaamaan vasta korjattu hammas. Se lohkesi aikoinaan viisauden hampaan poiston yhteydessä. Uusipaikka ja siihen liittyvät toimenpiteet, vahingoittivat juuristoa ilmeisesti lisää. On myös mahdollista että paikan alle on jäänyt bakteereja.

Eipä tässä auta muu kuin etsiä joku kieliä puhuva Ranskalainen joka voisi auttaa minua löytämään hammaslääkärin.
Nämä Ranskalaiset eivät tahdo puhua Englantia vaikka ymmärtäväisiätkin sitä. Heidän mielestään ainoa oikea kieli on Ranska. Kaikki muut kielet eivät ole oikeita kieliä. Näin minulle on sanottu täällä. Mercii..

Matkanrasitus alkoi myös näkymään toiminnoissani. Unohtelen asioita, mieli on välillä maassa, ruoka ei tahdo maistua. Jalat toimivat pikkuhiljaa paremmin. 3000km jälkeen koska kunto on nousujohteisessa suunnassa
Nyt pitää päästä nukkumaan. Hyvää yötä.

Matka: 89.12km, aika 5:24h, paikkakoordinaatti 46as07’10.5″N, 0as15’37.0″E, Saint gauden, Ranska.

16.5

Olen monesti iltaisin ihmetellyt erästä metsän ääntä kirjoittaessani muistioita. En vieläkään tiedä mikä eläin pitää haukkuvan röhkivää ääntä. Alussa se kuulostaa hinkuyskäiseltä koiralta sitten se muuttuu aivan kuin sian röhkinnäksi mutta samalla se haukkuu. No.. kait se joku päivä selviää, kun illalla ollaan samassa paikassa samaan aikaan. Heh. Siitä tulee varmaan juoksukilpailu, tai kiipeily harjoitukset minulle. Riippuu eläimestä ja mitä lajia se on, jommin kummin.

Tuulivoimalat pelastivat minut illalla, eipä tarvinnut mennä pusikkoon nukkumaan. Maa oli kuivaa, kivistä hiekkaa joka pölisi. Pöly tarttui varusteisiin ja kaikkeen mihin vain pystyi.
Voimalan ympärillä kasvoi metrin korkuista palkokasvia sekä lyhempänä vehnää. Laitoin leirin palkokasvien viereen parkkipaikalle, koska ne peittävät näkyväisyyden tielle.

Aamu alkoi aurinkoisena. Taivas oli pilvetön eikä tuulen virettäkään tuntunut. Voimaloiden potkurit roikkuivat toimettomana lämpenevässä aamussa.
Väsäilin aamutoimia pois, samalla kun tuuli alkoi viriämään ja pilvilauttoja alkoi ajelehtimaan paikalle. Potkurit alkoivat osoittamaan heräämisen merkkejä joten minunkin olisi myös aika häipyä.

Päivästä tuli raskas mutta lyhkäinen. Koko päivä oli nousua, pienet laskut ja muutama alanko rikkoivat päivää. Nousut eivät olleet jyrkkiä mutta kun niissä on pituutta, ne alkavat tuntumaan jaloissa. Jalkani eivät vielä ole parhaassa iskussa nousuihin mutta edistystä on tapahtunut viikkojen sisällä.

Kävin kaupassa Rouillag kylässä. Se on tie D736 ja D939 risteyksessä. Väsy alkoi painamaan joten oli aika leiriytyä.

Matka: 63.33km, aika 4:05h, paikkakoordinaatti 45as45’08.4″N, 1as51’45.4″W, Plaizag, tie D736, Ranska.

17.5

Päivän mukavin hetki on se, kun voin oikaista illalla selän suoraksi makuupatjan päälle. Maha pullollaan sapuskaa, iltapesu on suoritettuna. Olla vaan…joskus nukahdan muutamaksi minuutiksi. Sitten onkin iltatyön aika, alan kirjoittamaan muistiota puhelimella..
Aamut ovat taas päin vastaisia, on pakko nousta. Särki paikkoja tai ei, vaikka väsyttäisi vietävästi, on viimeistään oltava 8 mennessä ylhäällä.

Tänään oli zombien päivä, keskityin ajamaan viivan oikealla puolella, en seurannut muuta liikennettä sen kummemmin koska tiellä ei ollut raskasta kalustoa sunnuntaisin.

Jonzacin kylässä tiet risteävät moneen suuntaan. Ajaessani kylän läpi ja saapuessani sen keskustaan, pysähdyin torin laitaan katsomaan gps:sästä suuntaani. Huomioni kiinnittyi sen laidassa olevaan linnaan. Ensimmäinen asia mikä siitä tuli mieleen oli Satulinna. Linnan ympärillä oleva kaupunki oli vanhaa. Sen talot olivat kivistä rakennettu, aivan kuin olisi siirtynyt ajassa taaksepäin, suoraan keskiaikaan. Koko kylä minkä läpi ajoin oli pelkkää historiaa alusta loppuun.

Ranskassa ei kannata jonotta Sunnuntaisin kauppaan, ovet ovat kiinni ja pysyvät. Olin Lauantaina unohtanut ostaa kosteuspyyhkeitä. Ongelmia tuotti myös löytää perustarvikkeita. Pysähdyin erääseen pieneen viininviljely kylään kysymään paikallisesta ravintolasta kysymään juomavettä. Ostin samalla sieltä maitoa, patonkia ja kananmunia. Hintaa niille tuli 4€.
Leiripaikan löytäminen oli hankalaa, jouduin hakemaan sen sivutien varresta, viinin viljelypalstojen välissä olevasta metsiköstä.

Lähestyn pikkuhiljaa Bordeauxin kaupunkia. Siitä ei ole enää pitkä matka Espanjan rajalle. San Sebastian kylästä aloitan matkani seuraten pyhiinvaellus reittiä kohden Santiago se compostelan kylää.

Matka: 87.17km, aika 5:41h, paikkakoordinaatti 45as15’56.5″N, 1as27’30.8″W, Matcillac, Jonzac , Ranska.

18.5

Päivä on ollut helvetin raskas. Hammas on alkanut vaivaamaan uudestaan. En pysty syömään tarpeeksi niin että energia riittäisi koko päiväksi. Hammas ei kestä kylmää eikä kuumaa, kun sillä puraisee, se tuntuu hermossa. Kipulääkkeillä pärjään joten kuten.

Bordeauxin läpi ajo oli myös yhtä helvettiä. Liikennettä riittää vaikka kahteen kaupunkiin. Suuri kiitos pitää antaa kuskeille, koska he lukevat hyvin pyöräilijän ajatukset. Yksi todella lähellä piti tilanne oli tänään.
Tie oli ruuhkainen joten päätin ylittää sen liikenne valoissa, jalankulkijan valoilla. Toinen kaista mitä lähdin ylittämään oli autoja täynnä. Lähdin ajamaan sen kaistan yli kun kääntyvä auto tuli valoista. Ehdin itsekin jarruttaa kun huomasin auton tulevan vauhdilla. Kuski huomasi minut ison auton takaa koska istuin satulassa, joten olin normaalia korkeammalla.

Tein tänään ennätyksen liikenneympyrän läpiajoissa yhden kaupungin osalta. Pikaisesti laskettuna 15-20 ympyrää, 3 tunnin sisällä. Bordeaux’ssa on ison luokan city. Sen läpi kulkee joki, monet sillat ylittävät joen, sen yli pääsee onneksi monesta kohtaa, mutta vain kaupungin kohdalta. Jos katsoo kartasta, toinen paikka mistä pääsee on joensuisto. Siellä kulkee lautta mitä meinaan hyödyntää paluu matkalla.

Olen nyt kahden vaiheilla mitä teen. Päätavoite on nähty, Eiffel. Espanja tai Portugali eivät ole ollut ykköskohteeni. Se on ollut enemmän haave.
Jos en saa hammasta kuntoon, en jaksa ajaa. Tarvitsen joka tapauksessa muutaman lepopäivän. Ajan huomenna San Sebastian kaupunkiin. Etsin sieltä leirintäalueen tai hostellin. Viivyn siellä pari päivää ja yritän hoitaa hampaita kuntoon. Toivottavasti paremmalla onnella. Päätän sen jälkeen jatkosta.

Matka: 84.10km, aika 5.39, paikkakoordinaatti 44as43’16.8″N ,1as25’12.7″W, tie D109, Lagrange, Ranska.

19.5

Ihmisen elämä on arvaamatonta, vielä eilen suunnitelmissani oli ajaa San Sebastianiin mutta samana iltana tulin toisiin ajatuksiin. Hampaani kunto vaikutti päätökseeni. Aikani mietittyä, päätin tällä kertaa jättää Espanjan väliin. Ehdin vielä käydä siellä tulevilla matkoillani.
Mutta ei tämäkään matka ole vielä päätöksissä. Minulla on koko Eurooppa edessä ennen kuin olen koti Suomessa. Alustavasti, jos kunto ja hammas sallivat, ajan ensin Ranska halki Belgiaan tai Luxemburgiin. Katson siellä tilanteen uudestaan. Jatkan kuitenkin Saksaan, koska pääsen sieltä laivalla Suomeen tarvittaessa.

Tämä aamu ei ollut kovin kehuttava. Olin leiriytynyt sellaiseen kataja, ruohikko, tasangolle minne oli vaikea päästä. Yöllä oli satanut, joten kaikki oli märkä. Kirosin jo mielessäni paikan, joutuisin kantamaan laukkuja ja muita romppeita 30 metriä päästäkseni yleensä edes tienviereen.
Katajan terävät neulaset pistelevät ilkeästi, vaikka olisin suojautunut kuinka hyvin, aina löytyisi paikka mistä suojaus petti.
Ensimmäinen este tien suuntaan olisi oja, sen jälkeen tulisi katajaviidakko, kaiken kruunaa tienvarressa olevat pusikot.

Saatuani pyörän pusikon luokse, raahasin laukut muutaman kerrallaan sen viereen.
Lopuksi hain vielä irtotavarat. Olin laittanut ne pressun sisälle yhteen läjään helpottaakseni kantamista. Huokaisin helpotuksesta kun urakka oli ohi.

Laittaessani pyörääni ajokuntoon tienvarressa, paikallinen viinitarhan omistaja tai renki, ajoi vankkurien kanssa peltoa pitkin tien toisella puolella. Neljä hevosta oli vetämässä isoja kiesiä pitkin viinitarhan ympäri tehtyä rataa. Vieressä ratsasti nainen hevosen kanssa. Voisihan sekin olla mahdollista että nainen oli kouluttaja ja mies oli koulutuksessa.
Ylitin kaksi isoa silta joista toisen kanssa oli ongelmia. Le tour langoir silta oli ainut lähialueella. Liikenteen ja merkkien perusteella se olisi moottoritie, eli siellä ei saisi ajaa pyörällä. Yritin keksiä ratkaisua ongelmaani. Kiersin polkuja pitkin, seuraten joenrantaa mutta muuta ylityspaikkaa ei ollut. Ajattelin yhdessä välissä jopa lainata jonkun venettä ja soutaa sillä joen yli.
Loppujen lopuksi en voinut muuta kuin ajaa moottoritietä pitkin sillan yli. Luojalle kiitos, tie oli sen verran leveä ettei rekkojen kanssa ollut ongelmia. Ainut asia mitä ajaessa jouduin varomaan oli terävät esineet tienreunassa. Aikojen myötä niitä oli kasaantunut kulkureitiltä tien varteen. Terävät metallit menevät helposti kumista läpi, vaikka olisi pistosuojatut kumit.
Heti sillan jälkeen alkoi loivanousu joka päättyi liikenneympyrään. Huokaisin helpotuksesta päästyäni pois vilkasliikenteiseltä tieltä. Käännyin ympyrän kohdalta oikealle koska muutaman sadan metrin päässä näkyi kauppa. Päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni käyden kaupassa ostoksilla. Päivä oli sen verran kelju että päätin etsiä leiripaikan kunhan sopiva paikka alkaisi näkyä.

Reitti: Le tour langoiran. Siltaa pitkin moottoritien ylitys joen toiselle puolelle. D20 tie Creon, Genissac, Garederose, Coutras, Rolland.
Matka:91.16, aika 5:26h, paikkakoordinaatti 45as04’06.7″N, 1as56’12.0″W, Rolland, Ranska.

20.5

Pidin tänään lepopäivän. Aamulla satoi vettä joten en viitsinyt lähteä kastumaan heti aamusta. Jatkoin unia ja torkuin iltapäivä 16 asti. Tuli vedettyä 15 tunnin unet. Taisin olla aika väsynyt. Illalla sain jumalattomat krampit kumpaakin reiteen. Jalat olivat vielä aamullakin kipeät joten sekin vaikutti päätökseeni pitää lepopäivä.
Hammaskin vaivaa edelleen. Olen kokeillut vanhoja konsteja helpottaakseni oloa. Yksi niistä tuntuu tehoavan muita paremmin. Pureskelen särkylääkkeen ja liuotan sen hampaan päälle niin että neste menee suoraan hampaaseen. Vaikutus on nopeampi. Loput nielaisen. Kaksinkertainen teho.

Leiripaikkani oli surkea. Ympärilläni oli piikkipensaita, maa oli epätasainen sekä kostea. Työntäessäni pyörääni epämääräiseen, aidalla suojatun alueen sisälle, olin joutunut ylittämään monia piikkipensaita, osassa oli julmetunut pitkät piikit .

Iltapäivällä laittaessani ruokaa, aloin katselemaan pyörän eturengasta joka vaikutti tyhjältä. Pyörän työntäminen raskaassa lastissa piikkipensaiden yli oli kostautunut.
Ei auttanut, vaihdoin siihen ehjän kumin, samalla kun vahdin ruuan valmistumista.
Tarkistin samalla johdon joka lähtee dynamosta. Plus puolen johto oli huonosti kiinni joten laitoin sen paremmin kiinni liittimeen. Tarvitsen virtaa joka ilta. Laitteiden pitää olla kunnossa kuten myös johtojen.

Olin eilen käynyt kaupassa ostamassa parsinneula paketin. Kengät ovat pikkuhiljaa siinä kunnossa että ne kaipasivat korjausta. Onneksi pystyn korjaamaan itse. Saumat on ommeltu isoilla tikeillä joten reiätkin ovat nahkassa isot. Iltapäivä meni askareiden kimpussa.

Huomenna matka jatkuu. Hyvää yötä.
Sama paikka ja paikkakoordinaatti.

21.5

Ei se tämäkään päivä mennyt aivan pulkkaan. Aamu meni mukavasti, ei satanut, sain keitettyä kahvit vähistä vesistä, teltan seinistä ei löytynyt kuin alle sata etanaa kiinni, en piikittänyt itseäni piikkikasveihin. Pyöräkin pysyi pystyssä kaatumatta kertaakaan.

Hupi alkoi vasta sitten kun työnsin pyörän piikkipensaiden yli, polven korkuisten puunalkujen ja kaikkea siltä väliltä mitä kasveista löytyy.
Päästyäni lopulta tielle ja ajettuani 100 metriä, totesin että eturengas oli taas saanut kipeää, ei auttanut.
Romut pois pyörän päältä ja eturengas irti. Koska minulla ei ollut yhtään ehjä sisuskumi, aloin katselemaan olisiko ojissa vettä että saisin sitä kattilallisen. Olin eilen yrittänyt löytää ottamastani sisuskumista reikää mutta en löytänyt sitä, eikä minulla ollut silloin mahdollista hakea vettä.
Sain tarvittavan määrän vettä reikä jahtiin. Löysin pienen reiän yhdestä kumista, toisessa oli sen verran iso, että se löytyi ilman sen kummempaa etsimistä. Laitoin ensimmäisenä paikatun sisuskumin alle.
Olin tuhrannut koko operaatioon 40 minuuttia. Lähdin polkemaan tyytyväisenä kunnes 5km päästä kumi oli taas vajonnut lättänäksi. Olin tutkinut ettei päällyskumissa ollut piikkejä eikä muutakaan terävää, joka hankaisi tai muuten rikkoisi kumia uudestaan. Voi paska.. Kirosin ja manasin. Ilmeisesti kumiin oli tullut uusi reikä laittaessani sitä paikoilleen tai en ollut huomannut toista.
Olin saapunut juuri kylän laitaan joten jouduin etsimään paikkaa missä vaihtaa ehjä kumi alle.

Aamupäivä meni tuhratessa eturenkaan kanssa. Iltapäivä meni taistellessa tuulen kanssa, mäkien ja hampaan kanssa. Aina kun hengittää suun kautta, varsinkin kun oli vielä viileä päivä, kuten tänään, tuntui kun hammasta revitään pois ilman puudutusta. Sattui niin että ohimolohkoa koski. No.. vanha kansa sanoo.. se mikä ei tapa, niin se vahvistaa. Luulisi tämän reissun jälkeen olevan aika vahva, jos toi pitää paikkaansa, meinaa sen ohimolohkon.

Koska matka ei tahtonut edetä laitoin pillit pussiin aikaisin. Katselin metsikön mihin leiriytyä. Löysinkin hyvän paikan niityn ja metsän rajalta.
Näköala oli huikea. Niitty laskeutui loivasti alaspäin, metsän reunustaessa sitä molemmilta puolilta. Pitkät heinät heiluivat keveässä kesätuulessa linnun laulun säestyksellä. Kauempana näkyi muutama talo sekä tie, mitä pitkin kulki välillä traktori tai auto. Loistavaa, unelma paikka.

Reitti kulki tänään D674 Chalais, Montboyer ja Montmoreau-saint-cybard.

Matka 51 km, aika 3.28h, paikkakoordinaatti 45as25’39.8″N, 0as08’41.6″E, tie D674, Le poteau, Ranska.

22.5

Olen kärsinyt hampaan takia useita viikkoja. Välillä tuntui kuin pää räjähtäisi. Pientä särkyä on vielä, mutta se on tasoittunut siedettävällä tasolla. Toivottavasti ei tule takapakkia, särky palaisi, hermot menisi.

Päätin aamulla nukkua normaalia pidempään, peräti 9 asti. Normaalisti nousen 7.30-8 välillä. Olin illalla valmistellut ruuan siihen pisteeseen niin, ettei minun tarvitse muuta kuin lämmittää kahvi.
No ei se aivan mennyt kuten suunnittelin. Olin ostanut pihvejä eilen. Valmistin ne illalla niin että voin aamusta syödä ne kylmän. Päätin kuitenkin vielä valmistaa amerikkalaisen munakkaan, pihvien lisäksi.
Kello oli vähän vaille 12 kun pääsin lähtemään leiripaikasta. Työnsin pyörän metsän läpi polulle, tai se oli oikeastaan kärrytie jota käytettiin mönkijöiden ajoreittinä, jäljistä päätellen.

Päivä meni pikkukyliä katsellen. Yleensä kylät on rakennettu mäen päällä, sen korkeimmalla kohdalla on kirkko. Ennen vanhaa kirkolla oli monia erilaisia käyttö tarkoituksia, muutakin kuin jumalanpalvelus. Torni oli loistava tähystyspaikka, äänikin kantautui kauemmaksi koska se oli mäen päällä. Toisaalta se oli myös loistava maamerkki. Niin, linnutkin tykkäävät tornista, varsinkin pöllöt ja pulut.

D674 tie on yhtä nousua mentäessä Angouléme kaupungin suuntaan. Välillä on muutama laskukin. Yhdellä oli pituutta reilu kaksi kilometriä. Nousua oli vastaavasti tuplasti enemmän.
Tuuletkaan eivät olleet suotuisat tänään joten kilometrejä ei kertynyt kovin paljoa. Kävin muutamassa kaupassa hakemassa iltapalaa. Etsin D11 tien varresta, Jauldes nimisen kylän läheltä metsikön, jonne jouduin raivaamaan ensin polun päästääkseni metsään.
Tutkiessani metsikköä sen keskellä oli ollut talo. Nyt sen erotti vain kivikasasta, ympäristössä oli myös muitakin rakennuksen jäänteitä.
Ravatessani polkua keskemmälle metsää pelkäsin että paikka olisi käärmeiden tyyssija. Onneksi oli väärässä. Leiripaikan pystytin kiviraunioiden lähistölle. Ranteen paksuiset puut olivat tiheässä joten jouduin kaatamaan niitä muutamat kappaleen saadakseni tilaa teltalle. Seuraavaksi katkoin juuret poikki ja otin kannon pätkä pois maasta. Sitten ei muuta kuin teltta pystyyn ja ruuan laittoon.
Illalla linnut lauloivat puissa ja lampaat määkivät läheisellä pellolla. Oli mukava päättää ilta rentouttavaan lintukonserttiin..

Matka: 51.09km, aika 3:51h, paikkakoordinaatti 45as47’03.5″N, 0as14’57.2″E, tie D11, Jauldes, Ranska.

23.5

Matkanteko on ollut puurtamista monena päivänä. Jaloissa on voimaa mutta matka ei vaan etene, niin kuin haluaisin. Vasta tuuli pysyi, kuin kuppa huulessa. Mäkiä riittää.
Olen ajanut tänään joenvarteen, La vienna. Tarkoitus on seurata sitä jonkin matkaa pohjoiseen. En pääse kuitenkaan nauttimaan kovin pitkään sen tuomasta tasaisuudesta koska joudun kääntymään idän suuntaan.

Aloitin aamun normaalisti, söin ja pakkasin tavarat. Ainut poikkeus oli se että nukuin pommiin. Kello ei herättänyt koska olin laittanut väärän asetuksen siihen.
Pääsin matkaan ennen puoltapäivää. D11 tie, Le peageen asti on yhtä nousua ja laskua. Kylät ovat pieniä, keskiaikaisen tuntuisia kivitalo rykelmiä, joista osasta on ikkunat peitetty lautaluukuilla, osa on romahtamispisteessä olevan näköisiä.

D951 tie on rekkaliikenteen pyhättö. Tie on yhtä nousua. Onneksi se on leveä ja siihen on tehty ohituskaista vai voisiko sanoa että se on yhtä ohituskaistaa koko matka Confolensiin asti. En ajanut aivan sinne asti vaan lähdin c8, pikkutietä pitkin joenvarteen, josta D952 ajoin Confolen kaupunkiin ja sen Campingalueelle.

Reitti. D11 le peage, chasseneuil sut bonnieure, D951 Confolens

Matka: 59.77km, aika 3:56h, paikkakoordinaatti´46as01’11.9″N, 0as40’27.2″E, Confolens, Camping des Ribiéres, Ranska.

24.5

Olin kahden vaiheilla aamusella lähdenkö vai pidänkö lepopäivän. Menohalut on vähissä joten päätin uhrata yhden päivän elämästäni pelkkään lorvailuun. Olisihan sen voinut käyttää paremminkin.
Kävin kuitenkin katsomassa kylän keskustaa. Ostin sieltä patonkia sekä luumupiirakan palasen. Ne maksoivat yhteensä 2€. Ei paha hinta. Keskustan tori oli täynnä autoja. Kirkossa oli ollut jumalanpalvelus joten auton paljous johtui siitä. 12 aikaan tori alkoi tyhjenemään ihmisistä sekä autoista.

Viereiselle plaanille on majoittuneena teltan kanssa Romanian mustalaisia. En ole aivan sataprosenttisen varma siitä.
Mies puhuu englantia jollakin tavalla mutta hänen vaimonsa ei puhunut eikä ymmärtänyt. Sen verran olen saanut selvää että heiltä hajosi auto. Ranskalaisen auton sähköjärjestelmään oli päässyt vesi ja auto oli sanonut työsopimuksen irti.
Koska työjuhta oli kaput, he olivat majoittuneet Campingalueelle teltan kanssa kunnes joko vuokraavat asunnon tai jatkavat matkaa.
Kysyin millä välineellä heidän oli tarkoitus jatkaa matkaa. Mies sanoi että ostavat jonkun romun ja jatkavat sillä tai sitten bussilla seuraavaan kaupunkiin.

Pariskunnan luonaan kävi päivällä parimiestä. Mies kertoi jälkeen päin että nämä kaverit eivät ole parhaimmasta päästä. Hän ei itsekkään pitänyt miehistä. No, onneksi häipyivät eivätkä jääneet häiritsemään iltaa sen enempää.
Iltapäivä meni kokatessa. Vaihdoimme ajatuksia illan pimenemiseen asti ennen kuin vetäydyin teltalle.

Yksi asia minua jäi harmittamaan mikä tapahtui enne lähtöäni.
Olin ollut koko illan ystävällinen pariskunnalle. Mies ja nainen oli ryypiskellyt ja he olivat pienessä huppelissa Pariskunta paistoi makkaraa keittimellä kun mies kysyi yhtäkkiä minulta haluaisinko naida hänen naistaan. Olin todella yllättynyt hänen ehdotuksestaan. En roikkunut sen takia heidän seurassaan joten kerroin niin kuin asia on. Halusin ainoastaan seuraa, olen paljon yksin tienpäällä eikä matkakavereita siellä paljoa ole.
Kerrottuani tämän mies huokaisi helpotuksesta. Ilta jatkui sen jälkeen rennommassa merkeissä kunnes siirryin omalle tontilleni.

Huomenna jatketaan.

25.5
Tänään oli hyvä päivä kaikilta osiltaan, ainut mikä harmitti on kauppojen kiinni olo. En tiennyt että täällä Ranskassa on joku pyhäpäivä. Täällä tuntuu olevan enemmän vapaapäiviä ja pyhiä kuin arkipäiviä, aina on joku kissanristiäinen ja sekin on tietysti julistettu pyhäpäiväksi.
Vaikka päivä meni mukavasti, aamulla oli vaikeuksia saada matka fiilikset päälle. Pakkaaminen ja kokkailu meni rutiinilla. Herätin vielä ennen lähtöäni Romaanit, olin luvannut hyvästellä heidät aamulla.
Pariskunta oli unessa kun hihkaisin heille Good morgonit. Kesti vielä hetken ennen kuin he kömpivät teltasta ulos.
Vaihdoimme muutaman sanan ja kättelimme. Toivotin hyvää kesää ja elämää. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka törmäisi heihin vielä jossain reissuillansa.
Reittini kulki, D952 joenvartta, D951 tielle asti, jossa jatkoin Abzaciin D792. Tie jatkuu tämän jälkeen alamäkenä aina Montmorilloon asti. Muutaman pieni nousu on, mutta reilut 40 km on loivaa alamäkeä.
Sain vasta Montmorillon kylässä eräältä pariskunnalta selville että taas on pyhä. Olin kyllä vähän ihmetellyt hiljaista liikennettä kylien läpi ajaessani.
He vahvistivat epäilyni lopullisesti. Pariskunta ei ollut aivan varma isoista kaupoista, joten he neuvovat kysymään kahvilan sisältä.
Tarjoilija vahvisti asian, nyt oli pyhä. Kysyin olisiko heillä myydä maitoa, kananmunia ja leipää. Vielä ei ole sellaisia resursseja, nainen sanoi. Vähän matkan päässä pitäisi olla Pakistanilainen liike, kebabin myyjä ja hän uskoi että sieltä voisi saada. Kiitin ja lähdin jatkamaan matkaa naisen neuvomaan suuntaan.
Sain tarvittavat tavarat kebab paikasta. Ostin myös yhden kebabin mukaani.
Olen nyt leirintäalueella Montmorillon kylässä. Oli turha lähteä jatkamaan matkaa heikoilla eväillä. Pääsen ostamaan aamusta ruokaa ja syömään paremmin kuin se, jos olisin metsässä kaukana kaupungeista.

Matka: 64km, aika 3:55h, paikkakoordinaatti 46as25’18.8″N, 0as52’41.1″E, Camping municipal de l’Allochon, Montmorillon, Ranska.

26.5

Päivä kohokohta oli lääkärissä käyntiin. Takahammas on alkanut vaivaamaan uudestaan. Sain nukuttua muutaman tunnin, koko yö oli yhtä helvettiä. Kivut hellittivät vasta 4 aikaan aamuyöstä kipulääkkeen avulla. Päätin suunnata seuraavaa isompaa kaupunkia kohden, löytääkseni apua sieltä, kivut eivät lähtisi mihinkään ilman lääkitystä.

Lähtiessäni aamulla Montmorillon kylästä uskoin että pärjään vielä eteenpäin mutta toisin kävi.
Matkalla tuska kävi sen verran kovaksi että päätin etsiä apua lähimmästä mahdollisesta paikasta. Saapuessani seuraavan kylään etsin turisteille tarkoitetun infokyltin ja suuntasin sinne.
Infopaikka oli sijoitettu Campingalueen toimiston yhteyteen. Leirintäalue oli rakennettu järven /lammen viereen. Matkaa sinne oli 200 metriä kyltin mukaan. Matka taittui mukavasti alamäkeä laskien.
Alue vaikutti ensisilmäyksellä siistiltä. Rakennus oli myös hyväkuntoinen missä Reseption sijaitsi.
Sen enempää aikailematta menin toimistoon. Siellä oli muutama ihminen asioimassa joten katselin aikani kuluksi esitteitä.
Kun vuoroni tuli, kysyin reseptionin naiselta ensimmäisen löytyisikö kylästä hammaslääkäriä, jos ei, mistä sellainen mahdollisesti löytyisi. Keskusteltuamme aikamme selvisi ettei kylässä ole hammaslääkäriä.
Aikamme p-ähkäiltyä hän kaivoi puhelinluettelon esiin ja sanoi että yrittää soitella lähikylien vastaanotoille.
Menin odottelemaan ulos puoleksi tunniksi. Palatessani takaisin nainen pudisti päätään ja sanoi että ei onnistu.
Kysyin häneltä minkälaisia vastauksia hän oli saanut. Paras vastaus oli minkä hän kertoi minulle oli ” että minun pitäisi tule syksyllä uudestaan” Tällaisia vastauksia ei kait saa muualla kuin ranskanmaalla yrittäessään saada aikaa hammaslääkäriin. Aikamme mietittyämme tuli puhetta lääkkeistä. Ei muuta kuin sanoista tekemisiin.
Nainen soitti farmaseutille ja kysyi kipua lieventäviä lääkkeitä. Hän kysyi samalla lääkärin numeron, onneksi kylässä oli edes lääkäri.
Sain ajan samalle päivälle, joten jotain hyvää sentään. Koska aika oli 17.45 jouduin jäämään tänne yöksi.

Laitoin leirin pystyyn ja lähdin kiertelemään maalaiskylää. Kävin kaupassa ennen lääkäriin menoa.
Lääkäri katsoi verenpaineen ja hengityksen. Samalla hän vilkaisi myös suutani ja tutki leukaa, löytykö sieltä patteja tai vastaavaa. Katsoessaan hammasta hän sanoi että ei hän enää ihmettele jos sitä särkee. Keskustelimme lopuksi pyörämatkastani ennen kuin lähdin pois
Lääkäri kirjoitti antibiootti kuurin, särkylääkkeen ja purskutettava suuvettä. Lääkäri otti palkkiota 23€ käynnistä. Seuraavaksi menin apteekkiin joka oli melkein nurkan takana. Apteekki oli aivan samanlainen kuin suomessa, hyllyillä oli ihorasvoja, erilaisia purkkeja ja purnukoita.
Apteekkari puhui hyvää englantia joten sain hoidettua asiat nopeasti. Lääkkeisiin meni 29€.
Palasin campingalueelle hyvillä mielin. Pysähdyin vielä käymään campingin receptionissa kiittämässä avuliasta työntekijää.
Sen jälkeen menin laittamaan ruokaa. Söin hyvällä mielellä koska olin saanut lääkkeet hammastulehdukseen. Olin positiivinen tulevaisuuden suhteen.
Illalle menin campingalueen lammelle katsomaan auringonlaskua lintujen pitäessä konserttia

Teltta paikka maksoi 5.70.

Matka: 34.62km, aika 2.23h, paikkakoordinaatti.46as32’58.1″N, 1as09’19.5″E, Belabre, Camping La quintane. Ranska.

27.5

Pelkäsin illalla että tästäkin yöstä tulee toisinto edellisestä. Toisin kuitenkin kävi, otin illalla norsun annoksen kipulääkettä, joten en olisi tuntenut vaikka joku olisi vienyt yöllä jalan.
Aamulla oli olo vähän parempi kun sain nukuttua yön. Sain myös syötyä paremmin, kuin illalla.
Päivä oli ilman puolesta loistava. Muutaman isohko nousu osui päivän aikana kohdalle, yksi peltotie osuus myös, koska kartta ei näyttänyt sen laatua. Otin riskin koska en halunnut ajaa vilkas liikenteistä tietä, siksi päädyin ruohonleikkuriksi peltotielle. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Löysin itseni lopulta hiekkatieltä, läheltä tavoitettani.
Châteauroux kaupungissa kävin kaupassa hakemassa purtavaa. Kauppa reissu ei kuitenkaan mennyt putkeen.
Hammas päätti alkaa kaupassa jurnaamaan oikein tosissaan. Vesi yleensä auttoi kun sitä purskutti hampaan päällä. Juomapullo vaan sattui olemaan pyörässä enkä saanut siitä helpotusta. Löysin kaupasta beconipaketin. Pidin sitä posken päällä sen aikaa että kipu laski siedettävälle tasolle hampaassa.
Kassalle päästyäni kortti ei toiminut. Koneessa luki että invalid kortti. No, onneksi käteinen pelasti.
Näyttää siltä että mitä lähemmäksi Belgian, Luxemburg linjaa tulee, sitä epävarmemmaksi tulee kortin käyttö kaupoissa.
Leiriydyin keskustan lähellä olevalle Campingille. Camping Le Rochat Belle Isle
Matka .70.94km, aika 4.27h, paikkakoordinaatti 46as49’22.0″N, 1as41’38.7″E
Reitti kulki D927, Oulhces, rivarennes, Saint gaultier, D48 Saint Marcel, D920 pitkin , Châteauroux, Ranska.

28.5

Camping elämään on helppo tottua. Pääsee joka päivä suihku, ei tarvitse raivata joka ilta paikkaa teltalle. Ainut huono puoli on että se ei ole ilmaista, varsinkin budjetti matkaajan näkökulmasta katsottuna.

Päivä on ollut mukava ajon ja ilman puolesta, taisi olla kuumin päivä tähän asti.
Lääke on alkanut vaikuttamaan. Koko päivänä ei ole tuntunut kipua, arkuutta hampaassa kyllä on.
Myötätuuli siivitti menoani sen verran hyvin että ahnehdin yhden kaupungin liikaa ja jouduin metsämajoitukseen tällä kertaa. Arvioin matkan kartasta väärin, olin kuitenkin kaukonäköinen, kävin varmuuden vuoksi kaupassa ostamassa eineksiä jos käy niin että matka on liian pitkä.

Tie oli koko päivän erittäin suoraa, pitkää tasaista loivaa nousua osan matkaa, osan laskua. Matkalla oli muutama pikku kylä ja pari isoa kaupunkia. Tuulivoimaloita näkyi myös, laskin yhdestä paikasta 17. Se oli myös tämän päivän ainoa paikka.
Tien varressa oli peltoja mutta viiniviljelysalueita en ole nähnyt. Suurin osa taitaa olla vehnää mitä ovat laittaneet kasvamaan. Täällä on kesä jo sen verran pitkällä että ovat kaataneet ja paalittaneet myös heinää. Ei mene varmaan pitkään kun alkavat puimaan viljaa.

Kirjoittaessani tätä kuuluu kauempaa tykistön pauketta. Yö ammunnat. En ole aivan varma mutta mahdollisesti kranaatin heitin.

Reitti. N151 issoudun, Chârost, Saint florent-sur-cher, Bourges, Brecy

Matka: 90.46km, aika 5.01h, paikkakoordinaatti.47as07’09.2″N, 2as38’23.0″E, Brecy, Ranska.

29.5

Kirjoittelin eilen viljapelloista. Katselin tänään vähän tarkemmin mitä fransmannit ovat peltoonsa laittaneet. Yksi kasvi on minulle vähemmän tuttu. Siinä on paksu runko, pituutta sillä on reilut 180 cm, pisimmillään, rungosta lähtee oksia ja oksistossa kasvaa vihreitä herneen tyyppisiä palkoja. Niillä on pituutta noin 7-10cm. Paksuutta alle sentin luokkaa. Joku palkokasvi se kuitenkin on.
Oli miten oli, lehmiä täällä on paljon, ne eivät tosin kasva pellosta, mutta elävät niillä ja lannoittavat laitumet hyvin. Lampaita riittää. Lampaat ovat hyviä, kun ajelen lammaslauman ohi, yleensä nousee pari päätä seuraamaan menoani. Kun matkin lampaiden ääntä, uteliaat lampaat vastaavat usein. Heh..heh on siinä lampaalla miettimistä, ” on se kumma lammas tuo, joka menee tiellä, koivet ei koske maahan mutta silti se etenee kuin lentäen”

Eilinen kuva minkä laitoin päivän kuvaksi on otettu Sainte thoretteissa. Kuva ei kerro kaikkea. Koko joki oli valkoisia kukkia täynnä. Kukat olivat kiinni pitkissä kasveissa joita virta ohjaili pohjamuodostelmien mukaan. Kasveja oli taas tuhottomasti koko joen täydeltä. Kukkien tuoksu leijui sillalle asti sekä ympäristöön erittäin voimakkaasti. Eli jos satutte ajelemaan näihin aikoihin näillä main, kannattaa poiketa pelkästään kukkameren takia.

Tämä päivä oli liikenteen suhteen hankala, kuten myös tiekin. Tie oli paikoin kapea. Reunat olivat välillä turhan korkeat, joten jos rengas lipesi tieltä pois, takaisin ei päässyt kovin helposti.
Tien profiili oli mäkinen, välillä tuli jyrkkä nousu joka ei ollut kovin pitkä, mutta lasku oli vastaavasti pitkä. Sitten oli päin vastoin, joka vei paljon voimia. Olisi parempi jos nousua olisi yksi rykäisy, mutta lasku pitkä ja loiva. Se veisi matkaa paremmin eteenpäin.

Liikenne oli vilkasta. Aina välillä jouduin vetämään penkalle tien kapeuden takia. Rekat ja vastaan tuleva liikenne aiheuttivat usein vaara tilanteita.
La charitê sur loire kylä on rakennettu joenvarteen. Kadut ovat kapeita, yksisuuntaisia, mutta hyvin opastettu. Kylän keskipisteenä on historiallinen kirkko/linnoitus. Mennessäni kylän läpi oli helppo palata ajassa taaksepäin kun katselin jyrkästi nousevia kapeita katuja, teräsristikoin ja laudoilla suojattujen talojen ikkunoita. Historian havinaa, ainut mikä pilasi tunnelmaa oli turistit ja autot. Jos reittisi sattuu kulkemaan kylän lähellä, kannattaa käydä vilkaisemassa paikkaa. Kylässä on myös Camping alue.
Jäin taas kaupunkien välille joten metsämajoitus tuli tällekin illalle.

Reitti. N151 Sancergues, La charitê sur loire, Chatêaunef Val de Bargis, Oudan.

Matka: 62.31km, aika 3.49h, paikkakoordinaatti 47as19’33.3″N, 3as19’27.7″E, Ranska.

30.5
Auxerre, niin lähellä mutta kuitenkin kaukana. Eilen tuntui että voisin ajaa tuonne kaupunkiin, mutta toisin kävi. Jäin puoleen väliin, vuoren huipulle, metsikköön yöksi. Netti ei toiminut, puhelin pätki pahoin, mutta yksi asia oli varmaa, sain nukkua rauhassa. Ei ollut saksalaiset eikä ranskalaiset pitämässä möykkää.

Aamu meni mukavasti. Sain kaiken menemään sujuvasti ilman kommelluksia. Leiripaikan lähellä oli P-paikka joten vein roskat sinne ajaessani ohi siitä.

Päivä sinänsä ei ollut kovin tapahtuma rikas. Näin yhden kuolleen ketunpojan tien varressa. Aika harvinaista että kettu jää auton alle, mutta poikanen ei vielä ymmärrä auton vaarallisuutta ja se on utelias joten silloin voi käydä juuri näin.

N151 tie on raskas ajaa. Tie on paikoitellen kapea ja karkeapintaista osan matkaa. Nämä osuudet ovat muutenkin huonokuntoisempia joten laskuissa saa olla tarkkana. Tienreunus on murentunut ja siellä saattaa olla repeämä tien keskustan suuntaan. Jos se ei aiheuta muuta varaa, niin ainakin tullee pikaherätys sitä päin ajaessa.
Mäet ovat nousun osalta jyrkkiä kun taas vastaavasti laskut ovat loivia ja pitkiä. Ajoin yhden nousun jolla oli pituutta 3km. Olin ajanut jo sitä ennen jokusen nousun Clamecy kylään ennen. Pitkä nousu on (Clamecy) jälkeen, sen jälkeen on 15 km laskua suoraan Auxerre kaupunkiin.
Pysähdyin Clamecyn kylässä ottamassa kirkosta kuvia ja sen ikivanhoista taloista. Kylän sivussa kulkee joki, L´yonne.
Kadut ovat paikoin kapeita. Pääreitti N151 on päätie joka kulkee kylän läpi. Se on leveä, ainoastaan sivukadut ovat ahtaita. Turisteja oli jonkin verran liikenteessä, enkä tarkoita tällä itseäni.

Auxerre kaupunki on rakennettu myös L´yonen joen varteen. Suuret katedraalit ovat sen ylpeyden aihe sekä upea joki. Monet proomut sekä laivat oli parkkeerattu joen laitureille, osa laivoista kuljetti turisteja pitkin vesiväylää kaupungista toiseen. Olisi mahtavaa laittaa pyörä laivaan ja olla vaan, turistina.
Koska kaupungissa oli camping, aloin etsimään sitä ensimmäisenä toimenpiteenä. Leirintäalue sijaitsi kaupungin laidalla, joelle oli sieltä matkaa muutama sata metriä.
Teltta paikat ovat ennalta määrättyjä joten kävin katsomassa paikan ennen kuin laitoin leirin pystyyn.
Seuraava operaatio oli kaupan etsiminen. Jouduin ajamaan keskustaan asti ennen kuin löysin isonmarketin. Matkalla ylitin mennen tullen L´yonin siltaa pitkin. Kauppa oli kilometrin päässä campingiltä.
Huomiseksi ei ole vielä suunnitelmia. Voi olla että jatkan matkaa vasta Maanantaina. Katsotaan, aamulla olen taas viisaampi.

Matka: 72.19km, aika 4:10h, paikkakoordinaatti 47as47’05.8″N, 3as35’16.5″E, Auxerre, Ranska.

31.5

Vaikka pidin lepopäivän riitti tällekin päivälle tekemistä. Aloitetaanpa aamusta. Aah, olisi ollut todella mukavaa nukkua pitkään. Löhötä ja oikoa luitaan, vaan ei se ihan onnistunut. Harakkaparvi alkoi tappelemaan lähioksilla, sitä riitti sitten tasan niin pitkään että uni ehti karata. Kyllä ne sitten lopettivat kun vaihdoin vaatteita, että pääsen teltasta ulos ja tekemään aamupalaa.

Aamupalan jälkeen päätin lähteä katselemaan nähtävyyksiä kunnon turistin tapaan. Aurinkokin pilkisteli pilven lomasta. Ennen kuin pääsin edes alueelta pois, jouduin kääntymään campingin portilla takaisin hakemaan toisen puhelimen. Olin viisaana miehen ottanut sen pois tankolaukusta, jos vorot sattuvat eksymään teltalle kun olen käymässä wc:ssä.
Toisella yrittämällä pääsin kanaalin varteen, missä kulkee pyörätie. Ajelin sitä pitkin kauempana näkyvälle katedraalille. Se sijaitsee mäen päällä, aivan kanaalin vieressä. Napsittuani kuvia palasin samaa reittiä takaisin mistä olin tullut.
Seuraavaksi lähdin etsimään automaatin että saisin nostettua rahaa. Löysinkin yhden mutta se ei antanutkaan rahaa. En tiedä oliko siitä setelit loppu vai mikä. Toinen antoi kuitenkin setelit. Tarkistin tilini ettei sieltä ollut hävinnyt rahaa ensimmäisestä yrityksestäni. Taisin päästä säikähdyksellä tällä kertaa.

Niin muuten, en tainnut mainita eilisessä jutussani yhdestä matkapyöräilijästä. Olin ajamassa jyrkkää nousua ylös ja pääsin sen taitekohtaan.
Katsoessani, kuinka paljon huipulla on vielä matkaa, huomasin siellä miehen, joka nojaili pyöräänsä ja katseli tuloani. Hän oli nähnyt kun puursin mäkeä ylös ja oli päättänyt jäädä odottelemaan minua.
Mies oli japanilainen. Hän oli tullut lentäen Pariisin ja oli matkalla Ranskan läpi Italiaan. Hän kertoi huonolla englannilla että, ”no ihan kun minä puhuisin yhtään sen paremmin”, että hänellä on 4 kuukautta aikaa tehdä Euroopan kierros. Mukana hänellä oli tanko ja kaksi takalaukkua. Eli aika kevyellä varustuksella. Telttakin oli mukana, ilmeisesti toisessa laukussa.

Sitten tähän päivään. Tultuani takaisin camping alueelle, aloitin pyörän korjauksen. Seisontajalka oli päässyt löystymään, joten sille oli tehtävä jotain. Kuusioavain ei jaksanut yksistään pyörittää ruostunutta pulttia, viilasin sen toisen pään 8 numero kokoiseksi. 10 avainkin minulla oli mutta se oli jo liian iso. Liuotin pulttia aseöljyssä. Crc olisi parempaa mutta sitä ei nyt ollut.
No, pultti ei liikahtanutkaan. Päätin etten tuhraa koko iltaa sen kanssa. Olin jo löytänyt seuraavan ongelma kohdan, mikä vei huomion. Takajarrun vaijeri oli liian jyrkässä kulmassa ohjaustangon edessä. Se pitäisi siirtää kulkemaan tangon toiselta puolelta. Silloin vaijeri ei kulu liian nopeasti eikä se hankaa vaijerin suojaputkea.
No, hommassa kävi loppujen lopuksi niin että pidike jolla jarrukahva on kiinni ohjaustangossa murtui, se meni poikki. Löysin ratkaisun klemmarista, pidän niitä aina mukanani muutaman eri kokoisia. Sain kiinnitettyä sillä jarrun tiukasti kiinni. Takajarrun vaijerin sain siirrettyä toiselle puolelle.
Ilta meni syödessä ja ihmetellessä. Muutaman pieni sadekuuro on häirinnyt iltaa. Huomiseksi on myös luvattu sateita. Jos vettä tulee kaatamalla eikä teltta täyty vedellä, voi tulla toinen rokulipäivä. Sen näkee aamulla.
Hyviä öitä.

Camping municipal, Auxerre, Ranska.

1.6

Taivas oli aamusta asti pilvessä. Sateen uhka oli koko ajan päällä mutta fiilikset olivat hyvät. Aamukahvi kei-tellessä, katse hakeutui taivaalle silloin tällöin varmuuden vuoksi. Rojut olivat sen verran pahasti levällään nurmikolla, joten sade ei oikein auttaisi asiaa eteenpäin.
Olin varautunut siihen että lähtö voi lykkääntyä
mahdollisesti jopa seuraavan päivään. Säätiedotus oli luvannut sadetta iltapäivään asti. Kuuroluontoista tosin.

Pääsin kuitenkin liikenteeseen 11 jälkeen. Olin päättänyt seurata jokea Pariisin suuntaan, ainakin osan matkaa. Maasto olisi joen varressa tasaisempaa eikä tarvitsisi puurtaa nousuja ylös.

Tällä kertaa reitti valinta osui nappiin. Polku seuraili jokea muuttuen välillä tieksi. Migennes kaupungin jälkeen rantatie/polku oli melkein ajokelvotonta. Tielle oli kipattu tiilimurskaa kovettamaan sitä. Murskaan oli tullut isoja vesikuoppia, osan matkaa syvät urat hidastivat matkan tekoa tarpeettoman paljon. Pelkäsin ehkä enemmän etutarakan hajoamista kuin tietä. Laukut pomppivat telineissä joka suuntaan. Liike ei ollut iso mutta aikaa myöten silläkin olisi vaikutusta telineiden kestoon.

Vaikka tienkunto oli heikko, sen varressa oli kuitenkin taloja. Epäilin aluksi talojen olevan autioita, johtuen tien kunnosta mutta olin väärässä. Porttien edessä oli autoja joten kait sitä voi kyntöpellossakin asua, tai siis ajaa autolla. Taitaapi olla autot kovilla kun huristelevat tiellä. Hyvä kun pyörällä pääsi.

Joignyn jälkeen siirryin maantielle. Sen verran koville otti se perunapellon pätkä. D959 jatkuu Villecien asti missä sen numero muuttuu D606. Ajoin sitä Villevallieriin jossa menin (joki)L’yonnen yli D107 A tietä pitkin. D3 muuttuu D272 ja siitä D72 ennen kuin olin Gron kylässä. Tarkoituksena on jäädä yöksi Sens nimiseen kaupunkiin. Löysin camping alueen helposti ja Lidl oli heti 100 metrin päässä.

Tämä leirintäalue on huonoin missä olen tällä matkalla ollut. Suihkusta tuli haaleaa vettä. Suihkutilat 4kpl on puoliksi avonaisia, katoksen alla olevia koppeja. Wc ovat samaa luokkaa. Mutta, jos ei halua hotellissa viettää yötä, kyllä täälläkin yhden yön nukkuu. Ei saa olla liian nirso. Hinta, teltta, 8.10€

Matka: 70.97km, aika 4:16h, paikkakoordinaatti 48as10’58.3″N, 3as17’23.1″E, Camping muncipal d’entre-deux-vannes, Sens, Ranska.

2.6

Olen saapunut jälleen viinin viljely seudulle. Horisontin rajamaille asti kumpuileva maasto oli täynnä viiniköynnöksiä

Aamulla suunnitellessani reittiä, minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Toinen olisi kiertänyt ja olisi näin ollen ollut pidempi reitti, toinen kulki suoraan, ainakin kartalla mutta siinä ei näkynyt maaston muoto.
Luultavasti tämä pidempi reitti olisi ollut se helpompi reitti. Tein päätöksen ajaa suoran reitin vasta risteyksessä, josta olisi päässyt pidemmälle reitille myös.

Olin illalla tavannut ranskalaisen miehen, joka majaili myös teltassa. Hän oli sympaattisen tuntuinen ja elämää nähneen näköinen.
Mies kertoi olevansa entinen sotilas, hän oli ollut nuorempana sotimassa Afrikassa. Nykyään hän vetää reppureissaajien ryhmiä eri puolilla maailmaa, ja odotti lähipäivinä saapuvia ryhmiä jotka tulevat Usa:sta sekä Australiasta. Heidän tarkoituksensa oli mennä Itävaltaan reissaaminen jollekin tutulle alueelle, jonka mies tunsi erittäin hyvin.
Juttelimme myös matkastani sekä minne päin olen lähdössä seuraavana päivänä.
Mies kertoi että maasto on tasaista sielläpäin minne olin menossa.

Ranskalainen oli käynyt aamusta jo kaupassa hakemassa evästä, ja ne olivat osittain levällään campingalueen pöydällä. Tuolilla oli muutama olutkin. Hän pelasi itsekseen jazz noppapeliä kun kurvasin sanomaan hyvästejä pois lähtiessäni. Toivotimme hyviä kesiä toisillemme. Ehkäpä törmätään vielä joskus jollain leirintäalueella, sanoin vielä viimeiseksi, ennen lähtöä.

Kuten alussa mainitsin maasto oli vaikeaa tänään. Pisintä nousua ajoin 8km, yksi meni puolen tunnin hujakoilla, viimeiset 10 minuuttia jouduin työntämään pyörää. Mäen huippu oli niin jyrkkä, että pitkät rekat menevät kävelyvauhtia sen loppuosan.

Pisin lasku oli noin 10km luokkaa. Muutama kylä mahtui reitin varrelle. Yksi niistä oli erään pitkän laskun varrella. Ei tainnut edes kylänraitilla oleva kissa huomata minua kun pyyhälsin sen läpi niin että hippulat vinkui.
Rekkaliikenne oli alkumatkasta aika hirveä, niitä kulki enemmän kuin henkilöautoja. Jouduin käyttämään vanhaa taktiikkaa että selvisin hengissä matkasta. Vedin tien sivuun kun alkoi näyttämään ahtaalle.

Reitti.D939, Thorigny sur-Oreuse, Trainel, D68 Fontaine-mâcon, D374, Nogent-sut seine, D951,Sezanne.

Matka:86.81km, aika 5.04h, paikkakoordinaatti 48as43’14.7″N, 3as42’09.8″E, Camping municipal de Sezanne, Sezanne, Ranska.

3.6

Jos päivä voi olla hurja ja vaarallinen, niin se sattui minulle tälle päivälle. Olin kyllä ajanut moottoritietä ja sekin oli aika kokemus. Sinä päivänä meni 9 henkeä hetkessä, mutta silloin ei ollut niin lähellä kuin tänään.

Mutta…aloitetaan aamusta. Kova tuuli puhalsi läpi campingalueen koko aamun. Olin onneksi laittanut teltan ison lehtikuusi aidan taakse, joten siitä oli apua kun kokkailin ja laitoin varusteita kasaan. Tuuli ei vienyt pressua eikä telttaa mennessään.

Olin laiskalla tuulella, aamu meinasi venyä pitkäksi. Pääsin kuitenkin lopulta matkan.
Jouduin ajamaan läpi kaupungin että pääsin D951 tielle. Muutaman kilometrin päässä on ensimmäinen koitos, mäki. Pysähdyin mäen alapuolella ihmettelemään kuinkahan käy. Se oli niin sanottu kustauko…ei se mäki Makedonian nousuihin verrattuna ollut edes kumpare saati sitten mäki. Kyllä siitä hien irti saa, ei sen puoleen.
Mäen jälkeen oli pitkä tasainen osuus. Viiniviljelmät vaihtuivat viljapelloiksi. Liikenne tiellä on aika kova, rekkoja kulki tasaisesti pitkin matkaa.
Matkalle mahtui seuraavia kaupunkeja/kyliä. Chapton, Baye, Champaubert, Montmort-lucy, Epernay, Champfleury.

Champfleury ennen, noin 4 km, on pitkä lasku jossa meinasi rytistä. Olin lasketellut kilometrin verran alamäkeä. Henkilöautoja meni tasaisesti ohi eikä minulla ollut hädän päivä vaikka nopeus oli 40-48 välillä. Näin jo kaukaa kun hiekkarekka lähestyi minua pikkuhiljaa. Ajoin mahdollisimman laidassa että se pääsisi ohi. Lähestyin kuitenkin jyrkkää mutkaa eikä kuorma-auto lähtenyt ohi. Pyörä tahtoi väkisin mennä keskemmälle tietä koska vauhtia oli aika paljon ja kuorma oli myös osasyyllinen siihen. Selvisin mutkista kunnialla.
Rekka oli sillä välin hivuttautunut melkein kiinni takarenkaassa. Saavuin esikaupunki alueelle. Tie leveni jonkin verran joten päätin vetää sivummalle tehdäkseni tilaa ohitukselle. Samassa kuin vedin sivummalle huomasin että tein pahan virheen. Levennys loppui aika nopeasti ja se päättyi jalkakäytävän kivireunukseen. Kauempaa katsottuna se näytti jatkuvan tasaisena.
Jarrutin niin voimakkaasti kuin pystyin mutta vauhtia oli liikaa. Pyörä rysähti päin kivireunusta ja pomppasi sen yli
Eturengas löi vanteille aika pahasti. Kevensin täräystä niin paljon kuin voin, lentämättä ohjaustangon yli. . Löin tässä vaiheessa häntäluuni pahasti satulaan.

Sain pyörän pysymään pystyssä ottamalla muutaman juoksuaskeleen rungonpäällä ennekuin pomppasin satulaan uudestaan. Olin jarruttanut koko ajan voimakkaasti etujarruilla. Takarengas nousi vähän ylös, vaikka siinä on painoa aika paljon. Takajarruissa ei ole yhtä paljon voimaa mutta ovat hyvä apu.
Saatuani lopultakin pyörän pysähtymään, laskin sen kyljeltään jalkakäytävälle ja kirosin kuin turkkilainen. Ei auttanut, tutkin vauriot ja totesin eturenkaan olevan löysä. En alkanut arpomaan onko se muuten vajonnut vai onko siinä reikä. Purin kuorman ja vaihdoin sisuskumin.
Alamäkeä riitti vielä senkin jälkeen. 150 metrin päässä oli liikenne valot. En ollut huomannut niitä koska olin keskittynyt kuorma-autoon. Vauhti kiihtyi liikennevalojen jälkeen taas kovaksi.
Henkilöautot ohittivat siististi koska lasku jatkui suoraan eikä edessä ollut mutkia. Jälleen kerran peilissä näkyi kuorma-auto. Aloitin ajoissa jarrutte-lemaan jos joudun vetämään sivuun. Kaikki riippuu vastaan tulevasta liikenteestä.
Liikenne oli vastaan tulevalla kaistalla vilkasta joten ohjasin pyörän nurmikolle. Vauhtini oli sen verran hidas että pystyin rullaamaan nurmikolla alamäkeä. Kuinka ollakaan, nurmikolla oli rekan kuivuneet renkaanjäljet, todella syvät urat. Pyörä ohjautuu suoraan niihin ja kallistuin ajokaistan suuntaan. Perävaunullinen kuorma-auto oli juuri silloin rinnallani. Matkaa ei tainnut olla edes 30 centtiä. Käytin nopeasti vasenta jalkaa maassa saadakseni tasapainon takaisin. Taiteilin uraa pitkin eteenpäin niin pitkälle että pääsin takaisin tielle.
Näin jälkeenpäin tuntuu että korkeammat voimat olivat taas tänään mukaan. Nuo laskut joita tänään tulin ovat hurjia. Nopeus oli parhaimmillaan 54km tunnissa. Pitää vielä ottaa huomioon ilman vastus mikä tulee etulaukuista, vauhti olisi vielä kovempi ilman niitä.

Saavuin lopulta Reims kaupunkiin. Kysyin muutamalta ihmiseltä leirintäalueista. Kaupungissa ei kuulemma ole, sen ympärillä olisi. Ei auttanut. Ostin kaupasta purtavaa ja leiriydyin moottoritien vieressä olevan metsäkaistaleen siimekseen.
Kaistale ei ollut kovin leveä mutta pituutta sillä oli. Jouduin ensi raivaamaan teltalle paikan sekä naamioimaan sen.

Illalla katselin pellon yli auringon laskua ja mietin päivän tapahtumia. Kiitin mielessäni suojelusenkeliä että selvisin hengissä tästäkin päivästä. Kait siinä oli vähän taitoakin mukana, meinaa pyöräilyssä.

Matka :83.96km, aika 5:28h, paikkakoordinaatti 49as16’52.6″N, 4as06’24.5″E, Witry-lès Reims, Reims, Ranska.

4.6

Olin löytänyt eilen aivan loistavan telttapaikan. Eihän se tietysti aivan täydellinen ollut, toisella puolella oli isopelto, toisella puolen oli moottorintielle menevä liittymä. Autoja kulki tiheästi koko illan, se rauhoittui vasta aamuyöstä.

Päivä oli kaksijakoinen, jouduin tekemään pyöräremonttia heti aamusta. Olin jo aikaisemmin joutunut kiristämään tienpäällä ohjaustangon laakereita. Eilinen kolari jalkakäytävän reunuksen kanssa oli löysännyt sen uudestaan.
Kuten arvata saattoi ei sekään sujunut aivan kommelluksitta, mutteria lukitseva rautapidike meni poikki kun taivutin sitä auki. Sain kuitenkin kiristettyä kiristys ruuveja mutta ongelmaksi tuli lukitseminen. Mietittyäni hetken kiristin mutterin tiukaksi ja naputtelin sen monitoimityökalun lyhyellä puukolla sekä lyömä esineellä vielä tiukemmaksi. Lukitsin sen uudestaan käyttämällä kilikelloa apuna. En ala tässä sen enempää selostamaan asiaa.
Tein myös muita korjauksia pyörän jarruihin sekä lokasuojaan.

Päivästä tuli kuuma. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta kuumasti heti aamusta asti. Olin aamulla muuttanut suunnitelmaa. Lähdin ajamaan c2 pitkin kohden Bourgogne kylää. D274 jatkoin Poilcourt-Sydney asti. Asfeld, D926, Gomont, D26 Seraincourt, Fraillicourt käännyin d337 ollen lopulta Montcornet kaupungissa. Kävin siellä kaupassa. Kaupunki on rakennettu laakson pohjalle. Laakson toiselle puolelle oli rakennettu kymmeniä tuulivoimaloita. Paikka vaikutti mukavalta, sen ympärille on noussut uutta asutusta, osa oli tosin vanhaa perua.

Alkumatkasta tiet olivat melko tasaiset, vehnäpeltoa oli silmänkantamattomiin. Loiva kumpuileva maasto katkoi välillä näkyväisyyden kunnes seuraavalle kummulle päästyäni, loputon viljapelto maisema jatkui. Loivat mäet jatkuivat kunnes pääsin lähemmäksi Gomont kylää. Siitä eteenpäin sain puurtaa hiki otsalla.

Matka: 70.04km, aika 4:12h, paikkakoordinaatti 49as42’28.6″N, 4as01’00.06″E, Montcornet, Ranska.

5.6

Vaikka kehuin eilisestä päivää sään puolesta, jäi se tälle päivälle reilusti. Kun mittari alkaa olla yli 30 ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, on pyöräilyssä jo tekemisen makua. Ihmisellä pitäisi olla kaksinkertainen määrä hikireikiä nahassa, kun on oikein kuuma, hiki valuisi kunnolla ja se jäähdyttäisi paremmin. Tai sitten pitäisi olla kuin camelontti, nuolaisi välillä naamaansa, silloin naama olisi märkä kokoajan eikä hiki valuisi silmille.

Kuten arvata saattaa, päivä ei ollut helppo. Olin päättänyt ajaa Revin kaupunkiin asti. Helle ei auttanut asiaa.
Heräsin, kun lämpötila alkoi nousemaan teltan sisällä saunan lukemiin. En illalla saanut leiriydyttyä tarpeeksi varjoisaan paikkaan. Aamu Arska pääsi paistamaan osittain telttapaikkaan joten lämmöt olivat siinäkin mielessä heti aamusta kohdillaan.
Pakkasin tavarat kiireen vilkkaa lämpimän teltan sisältä pois ja laitoin amerikkalaista munakasta. Syötyäni, hörpin pari kuppia kahvia.
Pääsin normaalia aikaisemmin liikenteeseen, hyvä niin koska ilma ei vielä silloin ollut polttavan kuumaa.
Lähdin ajamaan D946 pitkin kohden Liart nimistä pikkukylää. Alkumatkasta tie kulki harjun päällä, puolessa välissä matkaa se alkoi huopaamaan rinnettä ylös ja alas. Liartin jälkeen käännyin oikealle N, D32 Havys, Marby, Étalle. Tie päättyi vilkas liikenteeseen D8043, se on päätie ja monen tien risteyskohta.

D32 oli vaikea ajaa, nousuja on paljon, yksi pitkä lasku joka päättyi Étalle. Sen jälkeen on vielä yksi nousu, ennen kuin päätie näkyi.
Jatkoin matkaa Trembloislés Rocroin risteykseen josta käännyin N51. Tielle tehdään korjauksia, näin ainakin siltatyömaan, liittyminen tekoa, sekä puolivalmista tietä.
Ajoin Rocroihin asti josta lähtee tie Revin kaupunkiin D1. Se sijaitsee joen La meusen varrella.
Koko matka on melkein yhtä laskua. Yksi parinsadan metrin loiva nousu häiritsi lasku nautintoa. Matkalla on myös yksi näköalapaikka. Keinojärvelle on tehty voimalaitos joka näkyy hyvin näköalapaikasta.

Päästyäni kaupunkiin olin aika väsynyt. Jouduin kysymään muutaman kerran neuvoa löytääkseni campingalueen. Kävin myös kaupassa. Camping oli aika täynnä, sain kuitenkin paikan reseptioni vastapäätä olevalta pieneltä nurmikko läntäreeltä.

Matka: 76.12km, aika 5:07h, paikkakoordinaatti 49as56’38.9″N, 4as37’51.9″E, Revin, Campin les Bateaux, Ranska.

6.6

Kello oli 23, kun joen toisella puolella joku häirikkö laittoi, ilmeisesti aggregaatin käyntiin ja sitä riemua riitti sitten pitkälle aamuyöhön. No noita järjen riemuvoittoja on maailma täynnä, aina vaan joku sattuu vahingossa olemaan samalla läänillä, kun on liikenteessä.

Nousin ylös puolitokkurassa, hyvin nukutun yön jälkeen. Yritin venyttää lepoa mahdollisimman pitkään mutta ei auttanut, kello tikittää. Pakkasin tavarat, kuten aina, joka aamu. Aamupalan jälkeen suuntana Belgian Namur.kaupungin suuntaa.

Päivä oli helppo. Seurailin Meusea. Vastaan tuli välillä toisia matkapyöräilijöitä. Joen varrella oli pieniä kyliä tiheässä. Linnoja ja toinen toistaan upeampia kirkkoja näkyi pitkin matkaa. Näin myös vesihiihtäjän. Vaimo ajoi venettä ja mies oli suksilla. Hermeton sur meusessa on iso linna. Joen toisella puolella on mahtavia vuoria. Niiden vieressä seisoi luonnollisia kivitorneja joissa näkyi myös vuorikiipeilijöitä.
Monessa veneessä istui pariskunta, he antoivat veneen lipua hiljakseen tyhjäkäynnillä, mies ohjasi ja nainen nojaili häneen.
Pysähdyin käymään kaupassa Ranskan puolella koska en tiennyt onko Belgian puolella kaupat auki.
Leirin löytäminen oli vaikeaa koska joenvarsi on rakennettu tiheästi. Aikani ajettuani löytyi metsän läntäre josta löytyi syrjäinen kolkka.

Matka: 76.09km, aika 4:53h, paikkakoordinaatti 50as21’18. 9″N, 4as52’37. 1″E, Meuse, Riviére, Belgia.

7.6

Olen seurannut jokea (Mause) uskollisesti koko päivän. Namur oli ensimmäinen isokaupunki matkan varrella, liikenne oli siellä sen verran vilkasta että hätäisiä päätöksiä liikenteen joukossa ei kannattanut tehdä.

Rantatiellä oli monia tapahtumia. Moottoripyöräilijöillä oli omat kokoontumiset siellä, vanhojen autojen tapahtumakin oli myös, mutta se oli jo ennen kun saavuin Namuriin. Katutaiteilijat tekivät maalauksia livenä satamaan alueella. Samalla alueella oli myös kirpputori jossa myytiin ainoastaan tauluja.

Ajettuani aikani lähestyin Liegeä. Ensimmäinen mihin kiinnitin huomiota oli joen yli menevien siltojen paljous. Tiet olivat ruuhkaisia iltapäivästä, monestakin syystä. Olihan nyt Sunnuntai joten ihmiset viihtyivät puistoissa. Osa oli menossa viettämään iltapäiväänsä eväskorin kanssa nurmikolle, osa tulossa pois sieltä.
Päivä oli lämmin joten sekin oli saanut monet myös ajelulle, pyöräilijöitä myöten.

Matkalla sattui vähintäänkin hassu tapaus. Seurailin edessä ajavaani topakkaa mummoa. Pyörä/jalka-käytävä oli aika kapea. Se oli ilmeisesti tehty aivan lähiaikoina koska hiekka oli puhdasta eikä siinä näkynyt ruohon tai muun kasvillisuuden alkuja.
Kaksi naista tuli talosta ulos vähän kauempana. He eivät ilmeisesti huomanneet että olimme tulossa ja kävelivät leveästi keskellä ajokaistaa. No, kun mummo pääsi melkein heidän taakseen hän rimputti aika kovaäänistä kelloaan. Toinen nainen jämähti paikoilleen mutta toinen jatkoi kävelyä vielä muutaman askeleen ja kierähti katsomaan mummelia.
Nainen purskahti nauramaan kun hän näki kaverinsa. Nainen oli nostanut hartiat aivan korviin asti, piti silmiään kiinni ja odotti että mummo menee ohi. En voinut muuta kuin hymyillä ja tervehtiä naisia.

Jouduin seikkailemaan Liegessä tunnin verran päästääkseni sieltä ulos. Ajoin välillä liikenteen joukossa, välillä seurailin joenvarren rantatietä.
Yksisuuntaisetkin tulivat myös tutuksi, ajoin moneen kertaan vastavirtaan päästääkseni nopeammin eteenpäin.

Olin myös monesti aivan pihalla mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Löysin itseni mitä kummallisimmista paikoista. Edessä oli nelikaistainen tie, olin juuri tunkenut itseni pyörän kanssa laskukaistaa väärään suuntaan ylös. Tien yli pitäisi päästä, olin osittain mutkan kohdalla enkä nähnyt aivan tarkalleen tuleeko vasemmalta autoa. Oikealta autoja tuli jonona. Tällaisia tilanteita sattuu aina välillä. Pidin vain hermoin kurissa, tarkkailin sopivaa rakoa ennen ylitystä. Vastapuolella tietä oli bussipysäkki, siellä seisoskeli mies odottamassa kyytiään. Hän vähän katseli ihmeissään kun ryntäsin tien yli samalle pysäkille. En huomioinut asiaa sen kummemmin vaan hyppäsin pyörän selkään ja jatkoin matkaani.
Iltapäivä oli epäonninen monessa mielessä. Kaupat ja kioskit olivat kiinni. En päässyt ostamaan välttämät-tömiä tarvikkeita. Vesi oli lähinnä se mitä hain. Aina kun näin mahdollisen paikan, ajattelin että kyllä niitä vielä tulee, eihän se kellokaan ollut vielä paljoa joten jatkoin matkaa.
Aika meni kuin siivillä, pian olikin jo iltapäivä. Liegen jälkeen kylät pienenivät, joten mahdollisuus löytää paikka, mistä saisin ruokaa sekä vettä pienenivät koko ajan.

Lopulta huomasin paikan mistä voisin ainakin saada vettä. Päätin suunnata sinne. Pysähdyin jäätelöbaarin luokse ja otin pullon mukaan tarakalta. Olisi silloin pitänyt ottaa se toinenkin 2l muovipullo mukaan, tyhmyydestä kärsii, kuten myöhemmin huomasin.. Tiskillä oli nuori nainen palvelemassa asiakkaita. Näytin pulloa hänelle, nainen nyökkäsi sekä ojensin kätensä samaan aikaan. Annoin hänelle putelini. Ei mennyt kuin hetki kun sain sen täytettynä. Palasin pyörän luokse, viritin sen tarakan taakse mustekaloilla roikkumaan

Leiripaikka oli myös tiukassa. Joenvarsi on tiuhaan asuttu, teollisuutta on paljon, se ei häiritse jos vaan löytyy joku pusikko minkä taakse voi majoittua. Tänään se löytyi ison saaren puistosta. Asutusta on jonkin verran. Paikkani sijaitsee kuitenkin korkealla joenuoman penkereellä joten olen ihmisten jaloista pois.

Matka:107.54km, aika 7:18h, paikkakoordinaatti 50as45’27.0″N, 5as40’37.9″E,Meuse, Lixhe, Alankomaat, Belgian raja

8.6

Kuorma autojen suloinen ääni toimi aamulla herätyskellona. Saaren toisessa päässä on isot rakennustyömaat meneillään joten betoni sekä hiekka-autojen ralli alkoi heti auringon noustessa.
Käytin vähäiset vesivarani kahvin tekoon. Kuorma-autojen ralli hiljeni hissukseen juodessani kahvia. Olin nähnyt muutaman pyöräilijän ajavan kanaalitietä pitkin autojen joukossa, joten kyllä minäkin sinne sekaan mahdun, vaikka liikennettä olisikin.

Laitellessani telttaa kasaan, tuuli oli alkanut voimistumaan. Vaikka ajankin tasaisella, voimakas vastatuuli vie edusta hyödyn. Olin matkannut eilen pitkän päivän joten arvelin tästä päivästä tulevan aika lyhyt, tuulen takia.
Etsiessäni reittiä saarelta pois, päätin lähteä ajelemaan metsäpolkuja pitkin. Ne kulkivat saman suuntaisesti kanaalin kanssa ja niillä olisi vähemmän liikennettä kuin tiellä, eikä tuulikaan olisi niin kova.

Elämä on täynnä yllätyksiä, silloin kun vähiten niitä odottaa, ne tupsahtavat eteen. Olin seikkailut metsäteitä pitkä tovin, kun eteeni tuli ensimmäinen bunkkeri, Euroopan suurimmasta puolustuslinnoituksesta. Osa siitä sijaitsi kanaalin varressa, saaren puolella. En ala tässä kirjoittelemaan historiaa mutta kuvailen mitä näin.
Bunkkerin seinämissä oli luodin ja kranaatin tekemiä koloja. Yhdessä seinässä oli ollut tykkiä varten aukko ja sen vieressä KK:ta varten pienempi reikä. Paikka missä oli ollut joskus tykki, oli satoja luodin tekemiä koloja, osa oli syvempiä, ilmeisesti suurikaliiperisen aseen aiheuttamia. Paikka missä tykki oli ollut, oli suuri räjäytysreikä. Puolet aukosta oli revennyt isommaksi, ilmeisesti panssarinyrkin tekemänä.

Päällimmäisenä minulla jäi pyörimään menetetyt ihmishenget, kaikkea mitä järjetön sota voi tuoda ihmisestä esille.
Lähdin jatkamaan matkaa ajatukset sekaisin. Olin ollut sota tantereella jossa oli taisteltu ja jäljet näkyivät aivan selvästi. Aivan kuin se olisi tapahtunut hetki sitten, luotien osumat betoni seinään, miesten huudot heidän hyökätessä. Räjähdysten äänet, sitten, hiljaisuus.

Saavuin lopulta pieneen kylään. Sieltä lähti silta yli kanaalin. Se oli ainut mahdollinen paikka mistä pääsisin pois, ehkä jossakin muualla oli myös silta, mutta minun Google kartta ei sitä näyttänyt.

Sillan jälkeen alkoi jyrkkä nousu. Se mutkitteli serpentiini tavoin ylös vuorta. Ajaessani hitaasti ylös sain ihailla matkan varrella olevia taistelu asemia. Bunkkerit olivat tosin muurattu umpeen.
Se mikä menee ylös, tulee myös alas, niin myös minäkin. Pitkä lasku päättyi kylän Fort Eben-Emael josta jatkoin matkaa kohden isoa kanaalia, tarkoitukseni olisi seurailla sitä Maastrichtiin

Ajettuani muutaman kilometrin huomasin panssari-vaunun ja tykkejä. Niiden vieressä oli kyltti jossa luki seuraavaa. ”Pääsy kielletty, ainoastaan isot ryhmät saavat mennä oppaan kanssa, ”Sotilasalue”.
Niiden alanpuolelle oli kirjoitettu nettisivun osoite sekä puhelin numero.

Linnoituksessa on 5 km tunneleita ja monta jättibunk-keria. Lähempänä kanaalia oli myös erillinen bunkkeri. Paikassa oli sodittu oikein kunnolla. Siinä oli ollut kolme tykkiä, yksi oli vielä jäljellä, putki räjäytettynä, muutama kk paikka. Seinässä oli auton menevä reikä, joka oli tosin peitetty lekaharkoilla sisältä päin. Kiersin Bunkeria löytääkseni paikan mistä pääsisin sisälle. Löysin oviaukon mutta se oli peitetty isolla rautalevyllä joten en päässyt katsomaan sisätiloja. Oviaukon ympärillä olevat betoniseinät olivat täynnä luotien repimiä jälkiä. Vaikka sodasta on kulunut vuosikymmeniä paikan yllä leijui edelleen sodan tuntu.

Lähdin seuraamaan bunkkerien edestä lähtevää satamakanaalia joka oli ilmeisesti kaivettu sota-aluksia varten. Kanaali ei ollut kovin leveä, syvyydestä en osaa sanoa mitään. Syöksyveneet tai hävittäjät olisivat mahtuneet kulkemaan kanaalissa. Kääntyminen olisi tosin ollut mahdotonta.

Maastrichtin kaupunki on pyöräilijöiden mekka. Suurin osa liikkuu sähköpyörillä joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. On kuin olisin saapunut Ankkalinnaa. Suurimmalla osalla oli Tupu, Hupu ja Lupu meininki. Tuntui hassulta kun toiset pyyhälsivät 40-50km tunnis-sa, kun peilissä näkyi pyöräilijä, kohta se oli jo pitkällä edessäpäin. Kypäriä ei näkynyt, paitsi kilpapyöräilijöillä.
Ohitettuani kaupungin, huomasin leirintäalueen kyltin. Päivä oli siinä. Hengissä ollaan vaikka Ankkalinna otti koville.

Matka: 30km, aika 2:15h, paikkakoordinaatti 50as54’39″N, 5as44’20.1″E,
Brommelen, tie n585, Alankomaat.

9.6

Helppo päivä. Seurasin jokea aamusta jonkin matkaa ennen kuin totesin sen turhaksi. Joen varressa tehtiin korjaus töitä, sen penkereitä paalutettiin, eli sinne laitetaan junttakoneella aaltopellin näköistä teräslevyä pystyyn.
Joki muuttui myös sokkeloksi. En löytänyt kunnon tietä mitä ajaa, kaiken lisäksi. Born nimisen paikan kohdalta käännyin joelta pois. Ajoin bornerweg katua pitkin N276. Seurasin sitä Sin-joost nimiseen liittymään jonka kohdalta menee silta yli tien.
Rijksdweg N271 kulkee moottoritien vieressä. Siihen tehdään perusparannusta joten autoille on kiertoteitä.

Ruremondin kaupunki vaikutti bisneskaupungilta. Ainakin siellä oli sellainen upea rakennus jonka nimi oli Bisneshautomo, vapaasti käännettynä. Polkupyörällä pääsi kaupungin läpi vaivatta, Ankkalinna tuntua paikassa ei ollut. Hurjapäitä kyllä löytyi mutta nyt sen aiheutti mopoilijat.
Piipahdin kaupassa Swamen kylässä. Löysin sieltä lopultakin lihapullia joita olen himoinnut matkan aikana. Kävin kysymässä yhdeltä leirintäalueelta hintoja mutta oli liian tyyris paikka. En jäänyt ihmettelemään sen kummemmin vaan katsoin viereisestä metsästä sopivan paikan mihin leiriydyin.
Ilta meni mukavasti lihapullia syöden ja miettien tulevia päivä.
Matka: 62.91km, aika 4:06h, paikkakoordinaatti 51as15’39.5″N, 6as04’23.5″E, Beesel, burgerweg, Alankomaat.

10.6

Elämä on yleensä helppoa kotona, suihku ja sauna ovat heti nurkan takana, jääkaapissa on kylmää maitoa, ei kaljaa, kuten varmaan monella on. Mikrosta on paljon apua lämmittäessä valmista ruokaa. Vaateiden kanssa ei tarvitse miettiä, koska seuraavan kerran pääsee pesemään ne. Sen kun laittaa pesukoneeseen ja muistaa laittaa oikean ohjelman.

Budjetti matkaajan arki on erilainen. Se koostuu mones-ta pienestä päätöksestä joiden kanssa on elettävä. Ruokakaupassa on mietittävä mitä ostaa. Metsässä ei ole mikroa. Ei niitä kyllä ole camping alueillakaan ole paljoa näkynyt, paitsi ehkä matkailuvaunuissa mutta niitä taitaa käyttää muut ihmiset.
Keitin on pääosassa, teltan sekä pyörän lisäksi. Mat-kailijan arki koostuu niistä. Vaateiden pesu on suunniteltava niin, että voi pitää silloin myös vapaa päivän, varsinkin kun pysähtyy campingalueelle. Hotellit ovat oma lukunsa erikseen.
Tietysti jos on oikein lämminpäivä, vaatteet kuivuvat muutamassa tunnissa eikä tarvitse jäädä silloin lepäämään campingalueelle. Budjettimatkaajaa pitää lepopäivän metsässä, villisikojen kanssa kirmaten. Luontomatkailua parhaimmillaan, heh.heh. Se on taas sitten eri asia kuka määrää suunnan, kuka vauhdin. Sika vai metsänvartija.

Päivä oli vauhdikas. Ajaessani läpi Venlon törmäsin matkalla lohikäärmeeseen. Liikenneympyrän keskellä seisoi raudasta sekä pellistä tehty lohikäärme. Kempen kaupunki on rajakaupunki sen lähistö on sokkeloinen, ainakin pyöräteiden suhteen.
Krefeldin liikenne oli vilkasta. Autoilijoille pitää antaa iso kiitos siitä että he todella ottavat pyöräilijät huomioon. Krefeldin jälkeen jouduin ajamaan ison teollisuusalueen läpi. En löytänyt muuta suoraa tietä isolle metsikköalu-eelle minne olin menossa. Minun piti ylittää vielä Rhen kaiken lisäksi. Päästyäni sen yli aloin katselemaan leiripaikaa.
Angelmundin kylän lähellä on iso istutusmetsä, osa siitä on vanhaa metsikköä, osa myös lintujen suojelualuetta, luulisin. Yritin katsoa leiripaikan niin että pysyin suoje-lualueen ulkopuolella.

Matka: 81.30km, aika 5:17h, paikkakoordinaatti 51as20’05.6″N, 6as48’01.8″E. Angelmund, Saksa

11.6

Yö oli aika rauhallinen, jos ei lasketa mukaan rymistelevää kaurista. Oksat vaan paukkuivat kun se hiippaili lähistöllä. Kait se kuvitteli liikkuvansa hiljaa, ainakin omasta mielestään.
Päivä taas ei ollut rauhallinen. Yhteen kasvaneet kaupungit, esikaupunkeineen, ruuhkainen liikenne sekä liikennevalot, voivat käydä joskus hermonpäälle.

Saksassa on panostettu pyöräilyyn joten maa on täynnä pyöräilyteitä. Kaupungissa pyöräteitä on yleensä pääkaduilla, sivukadut ovat yhdistettyjä pyörä/jalankulkija teitä. Autoilijat ovat tarkkaavaisia pyöräilijöiden kanssa, ei sen takia että ajaisivat päälle, vaan auton takia. Jos suomessa auto on pyhälehmä täällä sen voi korottaa kahteen potenssiin.

Sain taas jälleen kerran todeta että kartanluku taitoni on huono. Se on parantunut huomattavasti mutta virheitä sattuu kun päivät ovat pitkiä. Kaiken lisäksi, puhelimeni suojakalvo on mennyt sen verran huonoon kuntoon, ettei siitä ota selvää edes joulupukki.

Reitti oli sen verran mutkikas että laitan vain isot kaupungit missä kävin.” Duisburg, Esseen, Bochum, Dortmund ja Unna.”
Seurailin mahdollisimman paljon joenvarsia koska niissä on hyvät pyörätiet. Liikenne niissä on yleensä kohtalainen, varsinkin aurinkoisena päivänä.

Kaupassa käynnin jätin aika viimetippaan. Olin jo väsynyt, kello oli 18 eikä leiripaikasta ollut vielä edes hajua, ja kaiken lisäksi olin vielä keskellä kaupun-kialuetta. Päivä oli ollut kuuma eikä se helpottanut iltaa kohden mentäessä. Yritin kovasti päästä 1 tielle mutta reitillä oli koko ajan esteitä joten sekin hidasti yöpaikan etsimistä.

Etsiessäni reittiä 1 tielle löysin sopivan yöpaikan teollisuusalueen istutusmetsästä, hiekkatien varresta.
Lehtipuut oli istutettu suoriin riveihin joten minun piti mennä syvemmälle metsään löytääkseni sopivan suojaisen leiripaikan. Puut olivat korkeita rungon paksuuteen nähden, joka oli ranteen luokkaa. Puiden välit olivat metrin luokkaa, osa oli kuollut pystyyn, osa oli kitukasvuista. Maassa oli kuolleita runkoja sen verran paljon että jouduin raivaamaan polun itselleni sekä pyörälle päästäkseni keskemmälle metsää. Paikka mihin pysähdyin oli kuin suoraan satuelokuvasta.
Pyöreä aukea keskellä metsikköä, valo siivilöityi tiheän latvuston välistä, luoden varjoja hämähäkin verkkoihin ja lehtien peittämään maahan. Vaikka aurinko paistoi täydeltä taivaalta, ilmassa oli illan tuntua. Lämpötila oli monia asteita viileämpää kuin auringossa.
Olin pelkää hymy laittaessani leiriä pystyyn, pääsin kerrankin helpolla. Heitin muutaman oksan pois ja haravoin lehdet pois oksanpätkällä. Varmuus ennen kaikkea, en ottanut riskiä. Lehtien alla olisi voinut ollut piikkejä tai muuta vastaavaa, joka vahingoittaisi telttaa tai makuualustaa.
En pitänyt kiirettä ruuanlaitossa, annoin sen venyä pitkälle iltaan. Ihailin hiljalleen pimenevää metsää juodessani kahvia ja kuunnellessani metsän ääniä, olla vain siinä hetkessä.
Matka: 98.29km, aika 6:26h, paikkakoordinaatti 51as31’52.5″N, 7as44’03.6″E, Dortmundin(Unna), Saksa.

12.6

Aamu oli lämmin ja aurinkoinen. Puut loivat lempeän varjon telttani päälle, estäen näin sen kuumenemisen aamusta. Taivas oli pilvetön, tuulikin oli lamaantunut aamuauringon kirkkaudesta. Metsä lepäsi hiljalleen sen kuumuudessa, pääsemättä sitä karkuun.

Nousin verkkaisesti ylös alkaakseni aamun työt. Nälkä kurni suolistossa vaikka olin syönyt hyvin omasta mielestäni illalla. Energian kulutus on näköjään suurempi kuin saanti.
Syötyäni, pakkasin pyörän ja työnsin pyörää parisataa metriä istutusmetsän läpi läheiselle tielle.

Päästyäni metsästä, huomasin koiran ulkoiluttajan tulevan metsikön suuntaan tietä pitkin. Laitoin pyörän jalan varaan ja aloin laittamaan suojia paremmin laukkujen päältä.
Ajattelin vaihtaa muutaman sanan miehen kanssa koska hän huomasi minun tulevan metsästä.
Tervehdin miestä nojaten samalla pyörääni. Vaih-doimme muutaman sanan ilmasta ja ilman lämpötilasta. Mies ihmetteli kun minulla ei ollut hattua päässä. Näytin kypärää ja sanoin että käytän sitä hattuna ajaessani. Lähtiessäni ajamaan mies heilautti kättään ja toivotti hyvää matkaa. Kiitin häntä toivottaen myös hyvää kesää hänelle

Suuntasin sen jälkeen 1 tielle, liikenne oli vilkasta vaikka lähistöllä kulkikin moottoritie. 1 tie on moottoriliikennetie eli siellä sai ajaa polkupyörällä. Tie oli paikoitellen erinomainen ajaa, reunukset ovat leveät vaikka tasaiseksi sitä ei voinut sanoa.

Päivä oli helppo kunnes lähdin ajamaan pikkutietä Salzkotter kylän kohdalta. Tie meni Haaren kylään.

Pysähdyin käymään kylän kaupassa ostamassa sapuskaa ja vettä, joten pyörä oli raskas ajaa. Niederntudorfin jälkeen tulee pitkä nousu. Työntämiseksihän se meni. Päästyäni lopulta mäen päälle, totesin että päivä oli siinä.
Vähän matkaa ajettuani saavuin isolle metsävyöhykkeelle. Huomasin metsätien varrella ison tukkiläjän. Päätin majoittua tukkiläjien takana olevaan puustoon toiselle reunalle.
Reitti sinne ei ollut helppo. Metsänpohja lainehti vedestä, varsinkin tukkitraktorin jättämät urat olivat pehmeää maata. Maa onneksi nousi joten kuivempi kangas alkoi muutaman kymmenen metrin päässä metsätiestä.
Pystytettyäni leirin, kokkailin ja nautin puhtaasta metsän ilmasta kahvin kera.

Reitti kulki tänään Werl, Soest, Erwitte, Geseke, Salzkotter.

Matka: 79.79km, aika 4.51h, paikkakoordinaatti 51as36’38.6″N, 8as42’06.1″E, Niederntudorfin, Saksa.

13.6

Pas.a päivä. Aamu alkoi aivan toisin kuin olin suunnitellut. Tarkoituksena oli pitää puolen päivän lepopäivä. Eihän siitä tullut mitään.
Olin leiriytynyt metsätyömaalle. 8 aikoihin aloin kuulemaan ryskettä metsätieltä joten puolinukuksissa tuli ensimmäisenä mieleen että nyt ne saakutti kattavat vielä puun teltan päälle. Heh..tuli armeijan herätys. Olisi siinä ollut alikessuilla ihmettelemistä. Rojut olivat pihalla ennen kuin ehtisivät sanoa ”kissa”
Pälyilin ulospäästyäni missä se metsäkone luuraa. Minkä puun kimpussa se häärää. Ei näkynyt konetta eikä muutakaan epäilyttävää. Ehdin seisoa minuutin verran, kun tien varresta lähti perävaunullinen tukkirekka. Se oli ilmeisesti ottanut kuorman kyytiin joten se oli myös metelin pitäjä.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei tullut puuta niskaan, ei tullut myöskään puolipäivä lepoa.
Olin kovasti suunniteltu että pääsisin ajamaan 68 tietä Kassel nimiseen kaupunkiin. Ensin minun oli kuitenkin päästävä sinne. Olin eilen tullut ison nousun joten odotettavissa olisi jossakin välissä myös laskua.
Suunnitelmissa oli ajaa 68 tielle reittiä Henglarn, Atteln, Husen, Lichtenau.

Ennen Henglarnia oli se isolasku. Pituutta sillä oli 1500m. Matkalla oli kaksi spagetti mutkaa.
Husen jälkeen alkoi vastaavasti iso nousu. Sillä oli pituutta 2km.
Lopultakin kun pääsin (68) tienvarteen, olin jo naatti. Huomasin että pitkät päivämatkat, jatkuvaa helle ja auringon paiste olivat syöneet voimia.
Katsellessani ympäristöä, en voinut muuta kuin todeta, taisin tulla kaikkein pienimmän mäen ylös mitä ympärillä oli.
Oli jälleen aika katsoa suunnitelmaa, tiesin viime vuodesta, kun ajoin Leipzigin kautta että seutu on mäkistä. Joten suuntasin katseeni Hannoverin suuntaan. Pääsen sen kautta Berliiniin. Siellä en ole vielä käynyt joten se sopii minulle aivan hyvin.

Lähdin ajamaan aivan toiseen suuntaan mitä aamulla suunnittelin. Paderborniin oli matkaa risteyksestä 17 km. Siitä oli 2km nousua, 5km laskua ennen kuin saavuin perille.
Olin katsonut kartasta että voisin päästä suoraan 1 tietä Hannoverin kaupunkiin. Päätin lähteä kokeilemaan voisiko sitä ajaa polkupyörällä. No se jäi kokeiluksi. Jouduin kääntymään takaisin päin koska tie johti vuoristoon ja siellä olisi ollut tunneleita. Olin puskenut 3km nousua kun totesin että on parempi kääntyä takaisin liittymän suuntaan jos meinaa nähdä huo-misen. Autoilijat tööttäilivät siihen malliin että olin ilmeisesti väärällä tiellä. Kaiken lisäksi tuuli oli yltynyt vaarallisen voimakkaaksi, se heitteli pyörää satun-naisesti sinne tänne. Jouduin ajamaan kovassa vastatuulessa takaisinpäin, tosin myötämäki helpotti vähän matkaa tekoa. Näkymät olivat julppeet mutta henki oli tärkeämpi joten en alkanut ottamaan valokuvia siinä hössäkässä.
Päästyäni takaisin liittymään jouduin jälleen kerran päivittämään suunnitelmat. Reittini kulki sen jälkeen seuraavasti.
Marienloh, Bad lippspring, Schlange, Oesterholz, Heiligenkirchen, Detmold, tie 238, Klut, Scähfersiel.
Ennen kuin olin Scähfersiel kylän kupeessa, olin joutunut työntämään pyörääni 2.5km nousun. Se alkoi Oesterholz kylän jälkeen, laskukin oli myös sen mukainen. Rikoin oman vauhti ennätyksen 66km tunnissa.

Matka:83.16km, aika 5:35h, paikkakoordinaatti. 52as00’13.8″N, 8as52’53.4″E, Scähfersiel, Saksa.

14.6

Aamu alkoi aivan loistavasti, taivas oli pilviverhon peittämä eikä lämpötila ollut vielä kovin korkealla. Olin nukkunut vähän pidempään joten lähdin liikenteeseen aikataulusta pikkaisen myöhässä. Ei sen puoleen, ei minulla mitään aikataulua ole mutta yritän pitää jonkinlaista rutiinia.

Olin illalla leiriytynyt Lemgon lähelle, minne olin myös menossa. Lemgon kaupunki vaikutti mielenkiintoiselta paikalta. Siellä oli ollut eilen markkinapäivä, päättelin niin koska maiden lippuja oli viritelty katujen yli narun varaan.
Ensiviikolla täällä pitäisi olla ruusumarkkinat, kadun varsille oli laitettu kylttejä missä ilmoitettiin asiasta.
Keskustan läpi kulki kävely/osittain autotie. Katua oli huono ajaa. Se oli osittain vanhaa mukulakiveä joten jouduin pitämään kielen keskellä suuta päästääkseni eteenpäin. Ihmisiä oli jonkin verran liikenteessä. Kaupat olivat tosin kiinni mutta kahvilat ja ruokapaikat olivat kansoitettuja.

Päivästä ei tullut kovin pitkä. Reitti oli mäkinen eikä pyörä tuntunut liikkuvan vaikka teki mitä.
Osa nousuista oli loivia, osa jyrkempiä, enimmäkseen puuduttavaa puurtamista. Matkan teossa olisi hyvä jos nousuja olisi tasaisesti niin jalat eivät ehtisi laiskistua pitkillä tasaisilla osuuksilla.
Yleensä kestää viikkoja, jos ajaa vuoristossa, että jalkoihin saa edes välttävän kestävyyden. Se kuitenkin vaatii jo hyvän pohjakuntoilun, ennen kuin edes on lähtenyt matkalle. Huonolla kestävyydellä vuoristo ajossa ei tule kuin harmaita hiuksia.

Olin suunnitellut meneväni Hannoverin lähellä olevalle leirintäalueelle, mutta tie teki yllätyksen. Niinpä jouduin katsomaan uudestaan leirintäalueen mihin mennä. Olin haaveillut pääseväni pesemään vaatteita.
Leirintäalueilla on yleensä pesukone ja kuivuri. Päädyin lopulta Reinsdorf nimiseen pikkukylään.
Paikka on Hannoverista länteen 30km päässä 3tien vasemmalla puolella.

Saapuessani camping alueelle yritin etsiä reseptionia.
Alue näytti maalaistalolta monineen piha rakennuksinensa. Kiertelin pihamaalla ympäriinsä mutta en löytänyt edes kylttiä minkä mukaan olisin toiminut.
Aikani pörrättyä ympäriinsä kuulin naapurin pihamaalta ääniä joten kävin kysymässä sieltä neuvoa.
Sain selville paikkaa piti yksityinen omistaja, vanhempi rouva. Hän oli lähtenyt asioille ja palaisi varmaan pian.
Jouduin odottelemaan muoria muutaman tunnin, ennen kuin hän lopulta saapui.
Meinasin pomppia riemusta koska asiat alkoivat sen jälkeen sujumaan. Hän näytti leirintäalueen suihkut/wc sekä paikan mihin voin pystyttää teltan. Kysyin häneltä löytyisikö kylästä kauppaa koska tarvitsisin leipää. Ei ollut. Rouva sanoi että hän voi hakea pakkasesta minulle leipää, samalla hän kysyi haluaisinko juoda pullon kaljaa. Olin vähän yllättynyt, kiitin ja sanoin että en voi juoda sitä. Hän sanoi että tuo sen tilalle tuoremehua .

Rouvan lähtiessä kävelemään päärakennukseen suuntaa, ehdin purkaa varusteet sekä laittaa teltan pystyyn ennen kuin hän tuli takaisin. Mukana hänellä oli kaksi pakastepussia leipää joissa oli viisi siivu kummassakin sekä 3dl tuoremehu purkki.

Saatuani tavarat häneltä sovimme pyykinpesusta. Pyykkikoneet olivat naistenvessassa joten joutuisin hakemaan hänet aina kun kone olisi pessyt pyykin.
Pyykin pesu sujui hyvin ilman kommelluksia. Jouduin hakemaan Rouvan muutaman kerran päärakennuk-sesta.
Sain myös selville meidän jutellessa että hänen mies oli kuollut jokunen vuosi sitten. Hän piti paikkaa yksin mutta piti muutamaa renkiä töissä ajoittain.

Leiri maksu oli 9.50€. pesukoneisiin meni 5€. Suihkusta tuli kuumaa vettä, vessat olivat siistit. Leirintäalueella tuli hiljaista 24.00 pintaa.

Matka:59.73km, aika.4:00h, paikkakoordinaatti 52as17’34.5″N, 9as17’18.4″E, Campingplatze Reinsdorf, Reinsdorf, Saksa.

Matkamittari; 5375km, ajoaika:356h

15.6

Nukuin harvinaisen hyvin koko yön. Heräilin rauhassa ja katsoessani kelloa se näytti 7.20. Samoihin aikoihin alkoivat ensimmäiset äänet kantautumaan korviini myös muualta campingalueelta. Löhöilin vielä vähän aikaa ennen kuin nousin ylös.

Aamu oli viileä mutta aurinkoinen. Tuuli puhalsi kylmästi kuin syksyllä ennen ensimmäisten lumien tuloa. Päivä lämpeni sitä mukaa kun kokkailin ja pakkasin tavaroita laukkuihin.

Päivän suunnitelmissa oli päästä Hannoverin ohi. Ajattelin myös käyttää jokea hyväkseni ohitukseen. Lähdettyäni leirintäalueelta suuntasin Rodenbergiä kohden. Matka taittui sujuvasti alamäki laskuna.

Bad nenndorf kylästä lähdin ajamaan 65 tietä Hannoverin suuntaan. Tien vieressä kulkee pyörätie koko matkan, aina Benthen kaupunginosaan asti.
65 muuttui moottoriliikennetieksi yllättäen. Se risteytyi ja siitä lähti sivutie Ronnebergin suuntaan, onneksi pyörätie seurasi sujuvasti samaan suuntaan. Menin suoraan Hannoverin keskustaan koska sitä kautta oli enemmän mahdollisuuksia lähteä muihin suuntiin.

Keskustassa mieleeni palautui keitin ongelmaani, olinhan nyt isossa kaupungissa joten miksi yrittäisi hankkia osia siihen. Niinpä pysähdyin erään eräliikkeen ikkunan eteen ja päätin uhrata aikaani sen verran että piipahdin katsomassa mitä sieltä löytyy.

Osia ei ollut sillä hetkellä varastossa, myyjä neuvoi menemään toiseen paikkaan. Sanoin että ei taida onnistua tällä kertaa koska en halua palata takaisin päin. Ostin kuitenkin uuden trapin teltan suojaksi. Näin jälkeenpäin ajateltuna taisin tehdä hyvät kaupat.

Hannoverista jäi päällimmäisenä mieleen kiireiset ihmiset, vilkas liikenne ja postimiesten kokous torilla. Sinne oli kokoontunut tuhansia ihmisiä, kuuntelemaan puhujapöntössä olevaa työntekijää. Luultavasti postilaiset olivat lakossa. Onhan se hyvä että pitävät puoliaan. Meidän pitäisi ottaa oppia Saksalaisista.
Löysin lopultakin kanavan (Mittellandkanal) joten lähdin seuraamaan sitä, suuntana Peineä.
Pysähdyin Rethmar kylässä ostamassa ruokaa. Kauppa oli mukavan pieni joten minun ei tarvinnut etsiä tavaroita tuntitolkulla, hintakin oli edullisempaa kuin isommissa paikoissa.
Tullessani kaupasta ulos oli pyörä sillä välin kaatunut kumoon kadunvarteen. Ulkona oli paikoitellen kovatuuli, puuska oli ilmeisesti kaatanut sen kumoon. Jälleen kerran peili oli saanut kipeää, nyt se vain oli hajonnut aivan kokonaan. Se oli kärsinyt jo edellisen kaatumisen yhteydessä joten tämä kerta taisi olla sille liikaa.
Ei auttanut, menin takaisin kauppaan ja etsin käsiini meikkihyllyn. Toivoin löytäväni sieltä sopivan peilin mutta turhaan. Olihan siellä peilejä mutta väärän kokoisia. Niinpä kysyin myyjältä mistä löytäisin meikkikaupan tai vastaavan.
Myyjä kertoi että 2km päässä on toinen kaupunki, Sehnde, sieltä pitäisi löytyä rompekauppa.

Kävin kahdessa paikassa, Rewe nimisestä kaupasta löysin sopivan peilin pyörään. Hintaa sillä oli 3.60€. Ei paha..
Palasin takaisin kanava varten ja ajelin samoja reittejä mistä oli aikaisemminkin tullut. Olin joutunut palaamaan jokusen kilometrin takaisin päin etsiessäni kauppa.

Leirikin löytyi kanavan varrelta, Dolge nimisen kylän läheltä.
Kanavan varret olivat enimmäkseen peltoaukeaa, löytyi sieltä isoja pusikoitakin mihin sai teltan piiloon.
Se taas on eri juttu, miten sinne pusikon sisälle pääsin tai ylenneensä pystyin työntämään pyörää satoja metrejä siellä. Näin juttua lukiessa se vaikuttaa helpolta mutta totuus on aivan toinen.
Kuvittele tiheää metsäsaareketta jossa on ranteen paksuisia puita. Siellä kasvaa piikkiköynnöksiä, osa on kuivunut pystyyn puun ympärille. Osa niistä on sormen paksuisia, ne kasvavat 2-3 metrin korkuisiksi suoraan maasta ylöspäin, kuin puut. Tuoreina niiden piikit eivät pistä kovin paljoa mutta kuivuneena ne ovat kuin neuloja. Piikit menevät helposti tavallisen pyöränkumin läpi, saati sitten vaatteiden läpi.
Onneksi niitä piikkikasveja ei aina ole mutta nokkoset sekä takiaiset ovat samanlainen riesa. Joudun yleensä suunnittelemaan reitin metsän läpi ennen kuin edes lähden yrittämään läpimenoa. Käyn vilkaisemassa ja raivaamassa etukäteen pahimmat oksa sekä piikkikasvit reitiltä pois.

Saatuani lopulta pyörän metsikön läpi, pellon viereen, jouduin vielä kaatamaan 4 neliötä kuivunutta pusikkoa ja toiset 4 neliötä revin muuta kasvillisuutta pois saadakseni tilan teltalle.
Sen jälkeen puhdistin sormin maanpinnan kuivuneista piikkikasvien oksista, lehdistä sekä tarkistin samalla ettei sinne jäänyt muutakaan mikä vahingoittaisi teltanpohjaa. Lopulta kun olin tyytyväinen jälkeeni, levitin pressun maahan ja sen päälle pystytin yöpaikkani.

Vaikka kanaali vesi viilensi ilmaa, lainehtivan viljapellon yli puhaltava tuuli toi siihen illalla lisähelpotusta. Oli mukava antaa ajatusten lentää tuleviin päiviin, katsellen samalla laskevan auringon viimeisiä säteitä.

Matka: 79.85 km. aika 4.51h, paikkakoordinaatti 52as18’40.3″N, 10as02’38.9″E, Mittellandkanal, Dolge, Saksa.

16.6

Päivä kului hissukseen ajaessani kanaalin vartta kohden Berliiniä. Maasto oli tasaista, siitä ei ainakaan päässyt valittamaan.
Polku joka kulkee kanaalin varrella on välillä tietä, välillä kapeaa polkua. Jouduin ajoittain ylittämään kanaalin siltaa pitkin koska se puoli mitä ajoin oli suljettu, tai se vain päättyy, edessä voi olla vaikka tehdasalue tai vastaavaa.

Kanaalin vesi on harvinaisen vihreä. Oikeastaan voisi sanoa syvänvihreä. Väri kait johtuu siitä että se on kertymä vettä, eli sadevettä, tai sitten siinä on vain niin paljon myrkkyjä ja lannoitetta ettei se voi olla muun väristä kuin vihreä. Veikkaan kuitenkin ensimmäistä arvausta.

Proomut jotka seilaavat raskaissa lasteissa, uivat syvällä. Vain pieni reunus on vedenpinnan yläpuolella. Proomun keulan edessä menee puolisen metriä korkea keula-aalto. Olen monesti katsonut sitä ja ajatellut kuinkahan paljon energiaa tarvitaan sen saamiseksi. Laivat tai proomut kuskaavat yleensä hiekkaa ja rautaromua, joidenkin laivojen kyydissä on myös matkustajia. Yleensä ne ovat pyöräilijöitä, ainakin pyörien määrästä kannella voisi niin päätellä.
Kapteenin autokin on mukana laivassa. Laivan hydrauliikkavinssi on yleensä takakannella, jolloin auto voidaan nostaa siellä sijaitsevalle hytinkatolle. Kun laiva tai proomu saapuu purettavaksi kapu laskee auton vinssillä alas. Auto helpottaa liikkumista koska purkupaikat eivät ole välttämättä kaupungin lähistöllä.
Kävin Wallersledenissä ostoksilla. Etsin myös liikkeen mistä sain alkoholia keittimeni. On muuten hinnoissa eroa. Ranskassa sama purkki maksoi 1.99 saksassa 3.90€.
Kokonaisuudessaan päivä oli leppoisa. Aamupäivä oli pilvistä mutta 14 jälkeen aurinkokin pilkisti pilven takaa. Leiri löytyi pienen etsinnän jälkeen kanaalin metsiköstä.

Matka: 78.50km, aika 5.15h, paikkakoordinaatti. 52as27’07.0″N, 10as52’22.2″E, Mittellandkanal, Wendschott, Saksa.

17.6

Olin ostanut uuden trapin jonkin aikaa sitten, vanhan hajottua. Käytän usein pressua teltan sadesuojana mutta niissä on yksi heikkous. Pressu on tehty pitkittäisistä ja poikittaisista kangassuikaleista, ilmeisesti jotakin muoviseosta. Jos pressun pingottaa liian kireälle, se alkaa vuotamaan vanhemmiten saumoista sekä kuluneista paikoista.
Yritin eilen katsoa miten trapin saa parhaiten laitettua suojaksi sadepäivän varalle mutta eihän siitä tullut mitään. En alkanut virittelemään sitä kummemmin teltan suojaksi joten pakkasin sen takaisin pussiinsa. Peite on liukas kuin ankerias, sain kuitenkin pienen kuvan sen koosta.

Olin illalla päättänyt, että kääntyisin takaisin päin kanaalin varressa ja lähtisin ajamaan 188n tietä pitkin kohde Berliiniä. Tie sijaitsi Vorsfelden kylän kohdalla, sieltä kulkee myös silta yli Mittellandkanaalin.
Tulin kuitenkin toisiin aatoksiin, koska en ollut varma, kulkeeko tien vieressä pyörätietä. Kanaali yhtyisi samaan tiehen vähän myöhemmin, vaikka jatkaisin eteenpäin vanhalla suunnitelman mukaan.

Reittini kulki pikkuteitä ajellen, pyörätietä ei ollut yhdessä tienpätkässä joten en ottanut riskiä vaan etsin kiertotien. 188 tiellä on paikoin kova rekkaralli. Matkan varrella oli yksi isompi kaupunki, Garedelegen. Saapuessani kaupunkiin, vanha linnanportti ja 5 metrinen veistos ottavat tulijat vastaan. Yleiskuvaltaan kaupunki on historiallinen, talot olivat vanhoja, mutta hyvä kuntoisia. Kadut ovat leveät, osa sivukaduista on kapeampia ja kivillä päällystettyjä.

Pari raskasta päivä verotti tämänkin päivän pituutta. Kävin kaupassa ja aloin etsimään yöpaikkaa.
Saatuani leirin pystyyn, kokeilin uudestaan trappia teltan päälle. Yöksi oli luvattu sadetta joten nyt se olisi tarpeen. Aikani kokeiltuani ja mietittyäni, taitoin sen puoliksi ja sidoin kulmat kiinni. Trapin mitat olivat 2.85*4m. Löydettyäni lopulta oikeat kiinnityspaikat, trappi asettui niin kuin halusin. Olin tyytyväinen työhöni. Käytän jatkossa samoja kiinnityspaikkoja ja ideaa, niin saan viritettyä sen nopeasti paikoilleen.
Jossakin tilanteissa on yksi hyvä konsti parempi, kuin kassillinen epämääräisiä, varsinkin jos vettä tulee kaatamalla.

Matka: 65.85km, 3:53h, paikkakoordinaatti 52as31’55.5″N, 11as32’57.4″E, tie 188,Hottendorf, Saksa.

18.6

Yöllä oli tullut muutama reipas sadekuuro, maakin oli kastunut sen verran ettei se pölissyt enää. Trappikin oli saanut osansa sateesta joten saatuani teltan pois laitoin sen erikseen kuivumaan puidenoksille.
Kuten aikaisemmin mainitsin, trappi on liukas kuin ankerias. Yritin saada sitä kuivumaan kahden puun väliin. Reipas tuuli antoi työhön oman haasteensa. Aikani ähellettyä sain sen lopulta roikkumaan puiden väliin. Hyvinhän se ei siinä ollut mutta en viitsinyt enkä halunnut käyttää enempää aikaa sen kanssa, koska syöminen ja muut touhut tarvitsevat oman aikansa.

Lähin ajamaan Berliinin suuntaan seuraten junarataa. Huoltotie kulki sen vieressä joten matka taittui sujuvasti.
Nautin pitkästä aikaa myötätuulesta sekä tasaisesta tiestä. Huoltotiellä ei ollut liikennettä niinpä laitoin napit korviin ja aloin kuuntelemaan musiikkia.

Yhdessä välissä tie loppui kesken kaiken. Päärata jatkoi matkaansa sillan yli, poikkiradan mennessä sen alitse. Tie kyllä jatkui, mutta vasta poikkiradan toisella puolella. Huoltotie jatkui kyllä toiseenkin suuntaan, mutta se kääntyi ja meni sillan ali seuraten poikkirataa.
Hetken p-ähkäiltyäni otin napit pois korvista ja lähdin ylittämään rataa. Kiskoja oli neljä kappaletta, yksi pari kumpaakin suuntaa. Radan vieressä, toisella puolella oli parkkipaikka. Yksinäinen auto seisoi parkkipaikalla, ikkuna oli auki, sisällä istui mies polttaen tupakkaa. Huomasin miehen seuraavan touhujani kun ylitin rataa.
Jouduin nostamaan raskasta pyörää jonkin verran polkimien kohdalla, ettei rattaat mene rikki eivätkä ketjut vaurioidu kiskon kohdalla. Sain kyllä pyörän ehjänä yli mutta muovinen ketjusuoja hajosi. Onneksi ei aivan kokonaan, siitä lähti palanen, aivan kun joku olisi puraissut sen pois.
Autossa oleva mies oli saanut tupakkansa loppuun. Hän viskaisi sen ikkunasta maahan ja jatkoi lehden lukua. Ajaessani auton ohi, mies ei kohottanut katsettaan lehdestä vaan jatkoi sen lukemistaan. Kauempana näkyi sähkölaitos joten mies ehkä odotteli jotakuta parkkipaikalla.

Saksan teistä sen verran että ne ovat kyllä hyviä, mutta ei pyöräilijälle. Sahasin edes takaisin lyhyttä matkaa koko päivän. Matkalle tuli pituutta kaksin verroin enemmän kuin suoraan ajettaessa
Halusin kyllä lähteä ajamaan pääteitä pitkin mutta se olisi kuin venäläistä rulettia, täydellä rullalla.
Olin ottanut sen verran monta kertaa riskejä ajaessani pääteitä pitkin, että onni alkoi olemaan lopussa, varsinkin jos urheilee väärässä painoluokassa. Tässä tapauksessa yhdistelmärekkojen kanssa.

Kaupassa käydessä oli jälleen vaikeuksia Visan kanssa. Onneksi laukkuun oli jäänyt käteistä millä sain maksettua ostokset.
Leiripaikka oli tiukassa tänään, vasta kolmannella kerralla ja 300 metriä tiestä löytyi jonkinlainen paikka.
Illalla maatessani teltassa, tuntui että tämä päivä meni aivan harakoille.
Reitti: Tangermund, Fishbeck, Kabelitz, Mangelsdorf,melkow, Sydow, Schmetzdorf
Matka:76.90km, aika 5:02, paikkakoordinaatti 52as33’41.0″N, 12as11’28.8″E. Schmetzdorfista 188 tien suuntaan, puolivälissä metsikkö, Saksa.

19.6

Niin, siellä kotimaassa juhlitaan juhannusta. Saksassa sitä ei ainakaan vielä ole huomannut, ehkä sillä on eri nimi täällä, pitänee ottaa selvä kunhan ehtii.

Aamulla ripotteli muutaman pisaran vettä, sadesuoja rapisi siihen malliin. Kuuntelin jonkin aikaa jatkuuko se, ei jatkunut, tuuli vain kohisi puiden oksissa.

Taivaalla liikkui sadepilviä ja tuuli puhalteli välillä voimakkaasti. Ilma ei tuntunut kovin lämpimältä, ainakaan heti aamusta. Laittelin teltan suojassa aamiaista, sain samalla lämmiteltyä sekä suojaa kylmiltä puhureilta.

Päivä kului ajaessa betoniteitä. Betoniset laatat näyttävät olevan aika yleisiä kun ajaa peltoteitä. Niiden koko on noin 70*metri. Niitä on laitettu kahteen jonoon suunnilleen renkaiden leveydeltä
Näillä teillä pystyisi ajamaan vaikka tankilla. Laattojen saumat ovat yleensä painuneet erikorkeudelle joten pyörällä ajo on aika hakkaavaa.

Reittini oli sen verran mutkikas, hyvä että löysin edes välillä sivistyksen pariin. En ala kirjoittelemaan kylien nimiä. No, jos kahta taloa ja puoliksi kaatunutta navetta voi kyläksi sanoa, niin olkoon.

Päivällä tuli muutama sadekuuro. Pahin niistä sattui juuri silloin kun aloin laittamaan leiriä. Virittäessäni trapin katokseksi totesin että se oli liian pieni siihen koska olin taittanut sen kaksin kerroin. Katkoin narut pois joilla olin se sitonut sen kiinni. Pituus ja leveys oli hyvät sen jälkeen. Sain viritettyä sen vaikka satoi ja puusta tippui vettä. Laitoin trapin suojassa teltan pystyyn sekä varusteet sen sisään. Kastuin jonkin verran mutta sain kuitenkin varusteet kuivana sisälle. Märässä makuupussissa ei nuku edes joulupukki.

Reitti: Friesack 5tien varressa, damm zootzen, läsikow, rohrlack, wildberk, kerzlin.

Matka: 77.54km, aika 4:49h, paikkakoordinaatti 52as53’31.1″N, 12as40’26.8″E, kerzlin, tie 162, Saksa.

20.6

Aina ei voi olla hyvä päivä. Jos niitä on liian monta peräkkäin sen viehätys loppuu, joten yksi kunnon pas.a päivä välissä piristää mieltä.

Aamulla satoi vettä oikein reilusti, ainakin se kuulosti siltä. Illallinen trapin virittely oli onnistunut operaatio. Sade ei päässyt kastelemaan telttaa eikä sen lähiympäristöä. Ruuan laittokin on mukavampaa, kun maa ei ole märkä eikä puista ei tipu vedet niskaan.
Kokkailin rauhassa ja odottelin sen jälkeen että tuuli tekisi tehtävänsä ja varistaisi veden alas puista

Tänään opin uuden jipon trapin kanssa laittaessani sitä kasaan. Sain pakattua sen helposti ilmassa, jättäessäni sen roikkumaan kahdesta kiinnityspisteestä narujen varaan, se kuivui helpommin eikä minun ei tarvinnut pyöritellä sitä märässä maassa. Seuraavan kerran kun otan sen pussista pois, se olisi kuiva sekä puhdas.

Pääsin lähtemään 11 aikoihin liikenteeseen. Ajoin aluksi pikkuteitä, mutta lähdin kuitenkin oikomaan metsäpolkuja pitkin päästäkseni nopeammin eteenpäin. Vanha sananlasku ”suorin tie ei ole nopein tie” pitää paikkaansa.

Iltapäivä meni sitten kunnon rossipolkujen ajamiseen. 8km oli pelkästään mukulakivitietä. Tarkoita siis kunnon kärrypolku tietä. Metsätie oli päällystetty kauttaaltaan luonnonkivillä, pyöreillä isoilla jokikivillä. Sitä kun rytkytti menemään 8 km kassit heiluen tuntui että munuaisetkin olivat väärin päin.
Tavallista metsätietä kertyi reilut 30 ja huonoa asfaltti tietä, joka voitti jopa Ukrainan tiet 20km. Ihmettelin sitten loppupäivän miten pyörä yleensä voi kestää sellaista käsittelyä.

Ilmakaan ei ollut kovin suosiollinen. Taivaalla oli koko päivän paksuja sadepilviä joista tuli välillä kuuroja niskaan. Aina kun sadeviitan otti pois päältä, sai sen laittaa kohta uudestaan. En aina jaksanut laittaa sitä päälle, joten kastuin pikku hiljaa kokonaan.

Kaupat olivat normaalisti auki vaikka olikin juhannusviikonloppu. En ottanut riskiä vaan käydessäni kaupassa ostin monen päivä ruuat kerralla. Pyörä painoi kuin tankki lähtiessäni eteenpäin.
Selvisin jälleen yhden päivä, vaikka olikin aika tärinäpäivä.

Reitti, Neuruppin, Alt rupin, Krangen, Schwanow, Braunsberg, Rheinsberg, Menz, Grobfoltesdorf
Matka: 72.56km, aika 4:53h, paikkakoordinaatti 53as02’59.7″N, 13as07’34.3″E, Saksa.

21.6

Sain lopultakin ohitettua Berliinin. Olisi varmaan ollut helpointa ajaa suoraan sen läpi niin olisin säästänyt 3 päivää. Ei tässä mihinkään kiire ole, joten tulihan tutkittua Berliinin pohjoispuolen luonnonsuojelualueet oikein perin pohjin.

Tänään säästyin pahimmilta munuaisten ravistelulta, osa teistä oli kuitenkin todella huonossa kunnossa.
Ajoin parin isomman kaupungin läpi. Kaupungit olivat sekoitus uutta ja vanhaa. Vanhimmat kivitalot olivat 1912 luvulta. Kadut olivat keskustassa ihan ok, mutta syrjemmällä kuin 1900 luvulta, tiet myös samaa mallia.

Oli helppo kuvitella sen ajan meininkiä. Silloin oli ensimmäinen maailmansota, kadut olivat täynnä perheitä, saattamassa lähteviä miehiä rintamalle menevään junaan. Hevosrattaita, ehkä jokunen automobiili, polkupyöräkin saattoi liikkua. Poliisi ohjasi liikennettä keskellä katua. Orkesteri soitti musiikkia rautatieaseman edessä. Lopulta junanpillin ääni kaikui yli kaupungin hälinän, viestittäen kaupunkilaisille sotilaiden lähdöstä.
Perheet, naiset ja lapset heiluttavat käsiään saattaen miehiään, ehkä heidän viimeiselle matkalleen. Nyt näiden sotilaiden nimet näkyvät kaupungin muistokivessä joka on kaupungin keskustassa.

On tuo aika kumma käsite. Vanhan kivitalon julkisivusta pystyy aistimaan sen ajan meininkiä vaikka siitä on jo yli 100 vuotta.
Heh heh, minun polkupyörälläkin alkaa olla kohta ikää saman verran, rungolla ainakin.

Päivä siis meni leppoisasti metsäteitä ajellen, ainakin suurimman osan. Ruuhkaa niissä ei ollut, eikä näkynyt.

Koska kaupat olivat kiinni eikä huoltamoita pahemmin näkynyt, jouduin hakemaan veden hotellista.
Pysähdyin erään rantahotellin eteen ja otin 1.5l juomapullon mukaani. Kysyin vastaan tulevat työntekijältä mistä voisin ottaa juomavettä. Nainen käveli sisäänkäynnin vieressä olevaan huoneeseen ja otti ylähyllyltä samanlaisen pullon ja antoi sen minulle. Pullo oli kaupanvettä, kun kysyin mitä maksaa, nainen heilautti kättään. Se ei maksanut mitään. Olin vähän yllättynyt mutta en alkanut vänkäämään vastaan. Kiitin kaikilla neljällä kielellä millä osaan sanoa kiitos.
Sitten olikin aika jo etsiä leiri paikkaa. Sellainen löytyikin metsäsaarekkeesta, keskeltä luonnonpuistoa. Alue ei kuulunut siihen, lammen ympäristö, joka oli alempana oli mahdollisesti rauhoitettua aluetta.
Reitti, Neulögow, altlüdersdorft, riddeck, zehdenick tie(109),metsätiet( kurtschlagiin, grobdölln, joachimsthal), althüttendorf, neugrimnitz, altkünkendortf

Matka: 75.08km, aika 4:50h, paikkakoordinaatti 53as00’30.0″N, 13as55’18.2″E, Saksa.

22.6

Olen lopultakin päässyt pois Saksasta. En enää edes muista kuinka monta päivää Berliinin ohitukseen meni, tuntui kuin siihen olisi mennyt ikuisuus.
Saksa on maana mukava paikka, jos ei lasketa mukaan Visaan liittyviä ongelmia. Useammat ruokakaupat eivät tunnu hyväksyvän sitä enää maksukortiksi. Yksi syy siihen on sen kustannukset. Saksassa kannattaa olla jokin toinen luotto/pankkikortti, käteinen on kaikkein paras.

Sitten ne surullisen kuuluisat pyörätiet. Niitä kyllä on, ja paljon, eri asia on sitten, onko niitä juuri sinne suuntaan minne olet matkalla. Kaikkein suurimmilla teillä niitä ei ole (moottoritiet) paitsi kaupunkien lähellä. Normaaleilla tienvarsilla pyöräteitä on, mutta kun tie menee 10 km kauemmaksi kaupungista, eikä niiden välille satu kyliä, se yleensä loppuu. Silloin ne on korvattu pienemmillä metsäteillä. Kannattaa varata aikaa, reilusti, koska ne eivät kulje aina sinne minne olet menossa. 10km suoraa tietä, voi metsätiellä muuttua 30km. Voi tietysti ajaa sitä tietäkin pitkin, jos rohkeus riittää.

Metsäsaareke missä olin yötä, oli aika meluisa paikka, vai sanoisiko suosittu paikka. Metsän tai tässä tapauksessa pellon eläimet, hakivat sieltä suojaa. Eilen selvisi myös mikä eläin pitää sitä haukkuvaa ja röhkivän kuuloista ääntä. Se on kauris. Näin illalla kauriin joka pelästyi leiriäni. Se lähti juoksemaan kuin pikajuna ja huusi kuin sika. Näin selvisi se suuri arvoitus jota olen yrittänyt ratkoa pitkän aikaa. Röhkivä kauris. Hehe..Sherloc holmesin suuret arvoitukset
Päivän kohokohta oli saapuminen Puolan rajalle. Kaikki muuttui kertaheitolla, enää ei tarvinnut ajella pyöräteitä, nyt sai väistellä rekkoja. Pääasia oli kuitenkin se että pääsin eteenpäin.

Saksassa ei näkynyt katutyttöjä, ainakaan niin selvästi kuin Puolassa. Lähestyessäni Chojnan kaupunki sen huomasi.
Tienpenkereellä seisoskeli naisia, heillä on yleensä tuoli jonkun levikkeen luona. Naiset kävelevät hermostuneesti edes takaisin ympäri levikettä, aivan kuin odottaisivat jotakin. Olin nähnyt saman ilmiön Italiassa, Napolin lähellä v.2014 Naisista suurin osa on aika nuoria, osa on tumma ihoista, osa vaalea. Jotkut lihavia, toiset laihoja. Minun kävi sääliksi heitä. He olivat joko pakosta, huumeriippuvaisia tai vapaaehtoisesti, harjoittamassa maailman vanhinta ammattia. Tervehdin heitä ajaessani ohi. Sain vastaukseksi pienen hymyn, jotkut heistä vilkuttivat takaisin. Katsoessani peliin huomasin osan katsovan perääni kaihoisasti, aivan kuin hakien sitä vapautta mikä minulle oli suotu.

Olen ajanut jo jonkin aikaa käymättä leirintäalueella tai hostellissa. Niinpä päätinkin pysähtyä Chojnaan ja mennä penssonioon yöksi.
Paikan löytäminen oli vaikeaa. Kävin muutamassa hotellissa kysymässä hintoja mutta ne eivät sopineet hintansa puolesta budjetti matkaajalle. Sain vihjeen eräältä työntekijältä lähellä olevasta paikasta. Reitti sinne oli helppo.
Rakennusta ei erottanut muiden joukosta muuten kuin kyltin avulla. Portin takan oli isopiha, grillikatos sekä muutama tuoli nurmikolla. Rakennuksen julkisivu oli tehty punaisesta tiilestä, sitä koristi muutama ikkuna sekä pääovi, sen yläpuolella oli katos.
Talo on S- kirjaimen muotoinen, kaaret S-kirjaimesta ovat vain suoria. Pihan toisella laidalla oli autotalli, sen ovet olivat auki. Ovien edessä seisoi Mersu sekä peräkärryt, pihalla makaili myös muutama kissa

Laitoin pyörän jalanvaraan nojaan, odotin jonkun ilmaantuvan pihalle, jos ei muuten niin ajaakseen minut pois. Saatuani pyörän tasapainoon, päätin mennä sisälle.
Iso eteinen otti minut vastaan, kun pääsin rakennuk-seen. Receptioni oli rakennuksen lisäsiivessä Meni oikealla puolella olevan oven kautta baariin missä oli myös vastaanotto.
Baari takimmaisessa nurkassa istui yksinäinen nainen joka katseli lcd- televisiosta amerikkalaista tv-ohjelmaa.
Nainen vilkaisi, mutta jatkoi sitten tv katselua. Baaritiskin takan oli vanhempi nainen joka reagoi saapumiseeni.

Sain hänen kanssa sovittua huoneesta sekä selviteltyä tärkeimmät asiat. Pyörälle löytyi oma varastonsa, sama paikka missä kissat pitivät majaansa päivisin.
Huone maksoi 25 e yöltä, siihen sisältyy aamiainen.
Vein tavarat huoneeseen, söin pikaisesti ja kävin suihkussa. Päätin lähteä syömään lämpimän aterian illan päätteeksi. Olin aikaisemmin käynyt, etsiessäni halvempaa yöpaikkaa, viereisessä hotellissa ja huomannut siellä ruokalista joka vaikutti hyvältä.

Hain pyörän kissavarastosta ja ajelin 400 metrin päässä olevalle hotelille. Paikka oli ulkoa päin erittäin siisti kuten myös sisältä.
Baaritiskin äärellä seisoi kaksi nuorta tyttö joten suunnistin sinne. Istahdin baarijakkaralle ja aloin kyselemään kuulumisia. Toinen tytöistä oli paikan emäntä, hän johti paikkaa, toinen oli harjoittelija.
Aikamme juteltua ruuasta sekä heidän työstään että elämästä, sain tilattua ison hampurilaisen joka oli paikan bravuuri. Kokki teki sen keittiössä joten se oli tuoretta. Niin, enhän minä tiedä mitä ne sinne laittoivat, mutta hyvältä se kuitenkin maistui.
Paikka meni kello 22 kiinni joten lähdin hyvillä mielin, maha suhthkoht täynnä B&B paikkaan nukkumaan.

Matka: 55.84km, aika 3:28, paikkakoordinaatti, Pensjonat fiesta, Chojna, Puola.

23.6

Oli mukava nukkua oikeassa sängyssä. Siitä oli jo jonkin verran aikaa kun viimeksi nukuin patjan päällä, paikat vaan tuntuivat tulevan kipeäksi .
Tullessani eilen hotelliin olin maksanut aamupalan joten lähdin syömään hyvissä ajoin. Ravintolan emäntä oli jo täydessä tohinassa laittamassa aamupalaa pöytään. Olin ainut joka söi aamupalan koko paikassa. Pöydässä oli leipää, juustoa, makkaraa, tuorejuusto, tomaattia, termospullo kahvia ja maitoa ehkä vajaa desi. Sekin neljässä pienessä kertakäyttö pakkauksessa. Ei tuota kyllä aamupalaksi voi sanoa mutta söin hyvällä ruokahalulla kaiken sen mitä pöydässä oli.

Haettuani laukut huoneesta ravintolan emäntä oli jo ovella häätämässä ulos. Ihmettelin naisen touhua jo ruokalassa. Pyöräni oli varastossa ja osa tavaroista myös. Nainen oli ilmestynyt aukaisemaan ovea jotakin kautta, kun kiersin talon toiselta sivulta päätyyn. Kannoin loput rojut pois varastosta tai yritin. Nainen oli sulkemassa ovea koko ajan, en tiedä mikä hoppu sillä oli, ehkä siivoamaan huoneita.

Kuten tähänkin mennessä, sen minkä illalla olin suunnitellut reitiksi, heitti häränpyllyä heti aamusta. Tie, mitä pitkin meinasin mennä, oli liian vilkasliikenteinen. Hyvä niin, se olisi vienyt liian lähelle rannikkoa.
Niinpä päätin lähteä 31 toiseen suuntaa, Kostzyn riad odran kohden. Seurasin 31 Boleszkowize asti mistä käännyin Wysokan suuntaan. Tie oli perinteinen metsätie, mukulakiveä, asfaltilla peitettyä mukulakiveä, sekä pelkkää asfalttia. Debno jälkeen jatkoin Mosina, Vitnica joka on 132 varressa. Tavoitteena oli päästä Gorzow Wielkopolski kaupunkiin.

Päivä oli ilman puolesta huono, vettä alkoi satamaan lähtiessäni matkaan. Sadetta kestikin sitten kokopäivä ja se jatkui myöhään iltaan. Olin sen verran märkä että päätin majoittua hotelliin. Pääsisin lämpimään suihkuun sekä saisin ajovaatteet pestyä.
Pysähdyin bussipysäkille etsimään halvinta paikkaa mihin voisin majoittua. Booking .com sivuston kautta löysin budjetti matkaajalle sopivan paikan.

Matka.89.57km, aika5:17,
paikkakoordinaatti 52as44’08.0″ N,15as14’34.6″E,
Hotell u marii, Puola.

24.6

Eilisen märän päivän jälkeen oli puoliksi kuivan päivän vuoro. Eikös ne vanhat immeiset ole aina sanonut sateen jälkeen tulee aina pouta. Ainakin puoliksi, tässä tapauksessa.

Etsiessäni eilen hotellia törmäsin eräässä risteyksessä Saksalaiseen pyöräilijään. Vaihdoimme muutaman sanan. Hän etsi erästä katua, minä taas hotellia.
Kun sitten löysin hotellin kovan etsimisen jälkeen, uitettuna kuin koira, oli tämä sama kaveri istumassa katoksen alla, ilman kenkiä, myös yhtä märkänä. Hetken juteltuamme selvisi että hän oli hakemassa auto korjaamolta mutta joutui odottelemaan että se korjataan loppuun ja hän saa haettua sen pois. Hän oli tullut pyörällä hakemaan sitä jostakin kauempaa.
Sovimme hänen kanssaan että käyn lunastamassa huoneen ja käyn äkkiä suihkussa. Sen jälkeen voisi lähteä mc syömään. Kaveri kysyi voiko hän tulla huoneeseen odottelemaan siksi aikaa. Sanoin että käyn ensin hakemassa avaimen.
Respan luona istui 100 vuotias mummeli, no ainakin se näytti siltä. Ilmoittelin mummelille reippaasti että olen varannut huoneen täältä ja pitäisi saada se avain. Haluaisin päästä suihkuun. Mummeli vilkaisi minua ja oli kuin maansa myynyt. Tökkäsin hänen nenä eteen puhelimen missä oli varausnumero. Mummeli kirjoitti tyynesti paperille paljonko joutuisin maksamaan huoneesta. Oli minun vuoroni olla kuin maansa myynyt. Summa oli kaksinkertainen mitä booking sivuilla oli ilmoitettu. Lopulta selvisi, kun olimme aikamme vääntäneet, että hän pyysi parihuoneen hintaa vaikka olin varannut yhdenhengen huoneen. Sen jälkeen selvisi ettei heillä ole remontin takia kuin kahdenhengen huoneita käytössä. Sain isomman huoneen yhdenhengen hinnalla. Koska mummeli oli aika haukan näköinen tulin siihen tulokseen etten voi laskea miestä omaan huoneeseen kuivattelemaan. Toisaalta en tuntenut miestä joten en halunnut ottaa minkäänlaista riskiä

Menin ulos ja kerroin hänelle totuuden sekä perustelin miksi teen näin. Mies ei ollut moksiskaan, hän sanoi että jää odottelemaan katoksen alle minua.
Emme lähteneet mc vaan etsimme lähimmän kaupan. Mies jäi pyörän kanssa odottamaan kaupan sisäänkäynnin tuulikaappiin.
Loppujen lopuksi kaverin lähti sairaalan odotustiloihin lämmittelemään. Minä hotelliin.
Hotellit ovat siitä huonoja ettei niissä voi kokkailla. Tällä kertaa en antanut sen haitata. Katsoin ettei katossa ollut palohälytintä, kasasin keittimen ja keitin itselleni kahvit. Ruokaa en viitsinyt alkaa kuitenkaan tekemään. Olisi käryt leijuneet käytävään.

Matka: 68.60km, aika 4:15, paikkakoordinaatti 52as36’09.4″N, 15as54’18.2″E, Miedzychòd, tie 160, Puola.

25.6

Aamupäivästä satoi muutama kuuro lähtiessäni liikenteeseen. Päätin kulkea sivuteitä pitkin ettei minun tarvitsisi väistellä kovin paljon autoja. Tie seurasi aluksi jokea sekä rautatietä. Osan matkaa mentiin taas luonnonsuojelualueella. Ajoin lyhyemmän päivän tänään. Päätin mennä yöksi hotelliin, vaikka vettä ei satanutkaan.
Otin yhden hengen huoneen. Aamiaisen kanssa se maksoi 100 zlotia. 24€ ja risat. Kävin illalla syömässä kreikkalaisen salaatin ja täytetyn leiväksi tehdyn kana juusto patongin. 38zlotia.

Mennessäni aamupalalle, kello lähenteli 8.45. No..kyllähän sen arvata saattoi että siellä ollut kuin rääppeet jäljellä. Tarjoilija tyttö toi sämpylöitä mutta tuoremehua jouduin hakemaan keittiön lähellä sijaitsevan baaritiskin luota.
Tämä sama tarjoilija tuli pienen huhuilun jälkeen keittiöstä, naama vähän mutrussa. Annoin kannun hänelle ja ilmoitin mitä siinä pitäisi olla. Nainen otti kylmäkaapista, takaansa purkin ja kaatoi kannun melkein täyteen.
Sain kasattua pienen aamiaisen millä toivoin pärjääväni osanpäivää.
Olin laittanut huoneessani tavarat kasaan, joten pääsin lähtemään aamiaisen jälkeen helposti matkaan.

Nopeammin tietysti sanottu kuin tehty. Ensin minun piti raahata laukut toisesta kerroksesta alas ja sen jälkeen pyörä pitäisi saada pois hotellin autotallista.
Eilen kun tarjoilija yritti saada autotalliin ovea ulkokautta auki, se ei onnistunut. Niinpä hän kipaisi taloon sisälle ja kävi aukaisemassa oven sisäpuolelta.
Tästä viisastuneena, hakiessani pyörää, kerroin päivystävälle tarjoilijalle että ovi ei aukea ulkokautta.
Lähdin seuraamaan naista mennessämme talon läpi kellariin ja autotalliin. Oikeastaan koko alakerta oli autotallia mutta oli sinne pieni kellarikin mahdutettu. Itse talliin olisi mahtunut 15 autoa peräkkäin, mahdollisesti enemmänkin.
Lopultakin kun kaikki tavarat ja pyörä olivat samalla läänillä, oli mahdollista päästä lähtemään johonkin aikaan.

Päivä kului väistellen raskasta liikennettä. Yritin ajaa mahdollisimman vähän isoilla teillä, kiersin välillä peltoteitä pitkin kilometri tolkulla.

Päätin mennä vielä yhdeksi yöksi Hostelliin. Tällä kertaa olisi pitänyt jättää väliin tämä paikka. Mikään ei mennyt putkeen. En meinannut löytää paikkaa koska Hostelli oli kapean kadun varressa, monikerroksisessa talossa..

Lopulta kun löysin paikan, ulko-ovi oli lukossa enkä ymmärtänyt väsyneenä kuinka summeri systeemi toimi. Aikani paineltua nappeja, sain oven auki ja pyörän rappukäytävään. Totesin kauhukseni hostellin sijaitsevan kolmannessa kerroksessa.
Jätin pyörän laukkuineen alakertaan ja kipaisin kolmanteen kerrokseen ilmoittautumaan. Olin varannut huoneen joten minun piti olla määrättyyn aikaan mennessä paikanpäällä muuten menettäisin varaukseni.
Matkalla ylös kauhistelin rappusten jyrkkyyttä. Päästyäni ylös yritin etsiä katseellani sisäänpääsyä, käytävä oli täynnä kylttejä, osa osoitti huoneiden suuntaa, osa oli yritysten kylttejä, yhdessä luki hostellin nimi.
Huomasin oikean oven, joten kokeilin sitä aukeaisiko se, ei auennut. Kokeilin moneen kertaa, soitin ovessa olevaa summeria, ei tapahtunut yhtikäs mitään, hiljaista oli kuin haudassa.
Menin takaisin alakertaa, olin jo kahden vaiheilla, lähdenkö etsimään uutta paikkaa vai yritänkö vielä uudestaan.
Summerin ääni keskeytti ajatukseni, katsoessani ulko-oven suuntaan, nuorinainen tuli polkupyörän kanssa sisälle. Tervehdin häntä, kysyin samaan putkeen hostellista, sen toiminnasta sekä vastaanotosta.
Naisen mukaan yläkerrassa on aina joku ottamassa vierailijoita vastaan, jos ovi oli kiinni silloin virkailija on käymässä jossakin.
Kiitin naista, hän lähti kävelemään rappusia ylös joten päätin seurata perässä.

Hostellin ovi oli auennut alakerran seikkailuni aikana, menin resptionin luokse, kerroin että olen varannut huoneen. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes vastaanotto virkailija kysyi passia. Kerroin hänelle että se on pyörälaukussa enkä saisi sitä tähän hätään kaivettua sitä sieltä. Mies ei meinannut antaa minulle varattua huonetta. Sain kuitenkin vakuutettua hänet että tulen näyttämään passini heti kun olen saanut purettua laukun missä se on. Sanoin myös että tarvitsen turvallisen paikan polkupyörälle.
Sellainen järjestyi kerrostalojen sisäpihalta. Mies antoi avaimen sisäpihan oveen että sain siirrettyä pyörän sinne. Lukitsin sen kaiteeseen kiinni käydessäni alhaalla. Saa nähdä onko se enää tallella aamusta.

Saatuani tavarat huoneeseen kovalla työllä, aloin katumaan kun en ollut ottanut huonetta wc /suihkun kanssa. Menin kysymään voisinko vaihtaa huoneeni. Se ei onnistunut koska kaikki oli jo varattu, seuraavalle päivälle olisi ollut.
Näytin samalla passiani saadakseni asiat kuntoon. Mies kertoi että Wifi ei toimi. Hän yrittää saada sitä kuntoon ja uskoi että siihen menee ainakin muutama tunti.

No, ei auttanut, sainpa ainakin selville miksi ovi oli ollut lukittuna kun yritin päästä sisälle ensimmäisen kerran hostelliin. Hän oli ollut silloin tarkistamassa takahuoneessa kytkentöjä.
Seuraavaksi menin suihkuun, joka olikin parempi kuin uskoin. Wc/suihku tilat olivat isot. Musiikki soi hiljaisella, suihkukoppi oli tilava, lattialla oli jopa matto kopin edessä. Niin ja hiustenkuivaaja sitä tarvitsevalle.
Vietyäni suihkutavarat huoneeseeni, oli aika lähteä etsimään lähintä ruokakauppaa.
Kysyin reseptionin mieheltä neuvoja, hän antoi kartan ja piirsi siihen lähimmät paikat. Kiitin ja lähdin seikkailemaan ulos. Tuntui oudolta liikkua ilman polkupyörää, kävelin kuin ankka kuivalla maalla.
Suunnistin puhelimen sekä paperikartan avulla lähimmän kaupan luokse. Päästyäni sinne puhelimen akku loppui.
Pahin painajainen kävi toteen. En ollut aivan varma minne minun pitäisi mennä, palatessani takaisin. Olin kuitenkin varmuuden vuoksi painanut muutamia maamerkkejä mieleeni koska tiesin virran vähyydestä.

Kiertelin ”kaupassa” etsimässä jotakin syötävää iltaa varten. Maito sekä jogurtti ovat olleet pitkin matkaa pääravinto lähteenä, siihen leipää sekä keksejä. Niillä pärjäisin seuraavaan kertaan.
Palailin takaisin muistin varassa. Matka ei ollut onneksi kovin pitkä joten löysin majapaikkani aika helposti
Tässä vaiheessa nälkä oli jos sen verran kova että menin kokkailemaan keittiöön

Kävin kysymässä ruuan päätteeksi oliko netti kunnossa. Sain myöntävän vastauksen joten loppuilta oli pelastettu. Surfailua sekä blogin päivittäminen.

Reitti. Sierakow, tie 182, pikkuteitä Lesionkiin, Ryzyn, Poznan.

Matka: 99.88km, aika 5:54h, paikkakoordinaatti 52as24’12.7″N, 16as56’00.6″E, Poznan, Puola.

26.6

Poznan on opiskelijoiden kaupunki. Se näkyi myös Hostellin asiakkaissa. Olin illalla syömässä keittiössä kun siihen pöllähti 3 tyttöä. Yksi heistä ilmeisesti asui hostellin tiloissa. Tytöt hakivat kahvia, yksi tytöistä kysyi jotakin puolaksi, koska en ymmärtänyt vastasin englanniksi. Ei mennyt kuin hetki kun kaikki istuivat pöydässä ja olivat kyselemässä mistä päin olen.
Sai sen verran heistä selville, että he odottelivat jotakin kanadalaista kaveria joka oli pelaamassa tennistä jossakin. Kun tämän heppu tulee heidän pitäisi lähteä jonnekin bilettämään.
Juodessani kahvi mies ilmaantui, hän sanoi tytöille että käy suihkussa. En sen kummemmin jäänyt kuuntelemaan vaan lopettelin kahvin ja siivosin jäljet.
Jätin heidät istumaan keittiöön ja painuin itse huoneeseen touhuamaan ilta askareita.

Eilinen oli ollut myös pitkästä aikaa raskas päivä. Henkisesti että fyysisesti.
Henkiseltä puolelta sen huomaa siitä että muistin kanssa on ongelmia. Ei pahoja kuitenkaan. Olen muistanut ottaa pyörän aina mukaan kun olen käynyt kaupassa. Eihän se silloin paha voi olla, vai voiko?

Aamu alkoi jumpalla, kolme kerrosta laukkujen kanssa alas, sitten oli kaupunkiajoa. Kaduilla oli paljon opiskelijoita, joten väistelyrata oli valmiina. Tuntui kuin koko kaupunki olisi tehty vain opiskelijoita varten. Vanhempia ihmisiä ei näkynyt katukuvassa.

Päästyäni koulualueelta pois, kaupungin ulkopuolelle, alkoi rekkojen väistely. Ajoin pitkän pätkän tienreunan ulkopuolelle. Niin siinä oli muutkin ajaneet koska siihen oli tullut valmis ajoura.

Óvinskan kohdalla tulin siihen tulokseen, jälleen kerran, jos haluan nähdä vielä huomisen päivän on parempi etsiä toinen reitti.
Kylän kohdalta lähti sopivasti asfalttitie itäänpäin. Sitä hupia ei pitkälle kuitenkaan riittänyt. Parin kilometrin jälkeen tie muuttui pyöräilijän painajaiseksi. Nimismiehen kiharaa ja hienoa hiekkaa. Sitä riitti koko tien leveydeltä, paikoin keskeltä löytyi tasaista. Tienreunat olivat pehmeän hiekan kyllästämiä.
Jos tähän asti oli ollut liian helppoa, asiaan tuli muutos, alkoi satamaan. Kuten kokeneet tietävät, sadeviitan kanssa ei ole mukava ajaa. Ukkospilven reunat antoivat sen verran reilusti vettä, että päätin pysähtyä pahimman sateen ajaksi pitämään taukoa.

Vaikka ilma olisi ollut telttailua suosiva, muutamaa sadekuuroa lukuun ottamatta, niin päätin etsiä hotellin Pobiedziskan kaupungista. Halu päästä suihkuun voitti tällä kertaa säästämisen.

Kävin kahdessa hotellissa kyselemässä hintoja. Yksi oli kolmen tähden. Se olisi maksanut 130, aamiaisen kanssa150 zlotin luokkaa. Toinen hotelli maksoi 100 zlotia aamiaisen kanssa.
Sain vinkin edullisemmasta paikasta kysyessäni hotellin työtekijältä olisiko kylässä hostellia. Lähdin etsimään sitä mutta en löytänyt. Olin kait liian väsynyt, myös nälkä alkoi olemaan aika kova. Oli oikeastaan hyvä että lähdin etsimään hostellia, löysin matkanvarrelta kaupan johon pysähdyin palatessani täydentämään ruokavarastoa

Menin takaisin edullisempaan hotelliin ja otin huoneen täydellä varustuksella. Huone oli
todella iso. Siinä oli eteinen sekä suuri erillinen makuuhuone, suihkutilat olivat ruhtinaalliset. Huono puoli huoneen sijainnissa oli se että ikkunasta näkyi paloasema ja se sijaitsi kolmannessa kerroksessa.

Kysyin myös pyörälleni turvallista paikka. Hotellissa oli isoruoka sali johon olisin saanut jättää pyörän turvaan. Saatuani hikiotsalla raahattua laukut yläkertaan, päätin kantaa pyöräni myös sinne. Välttyisin turhalta murehtimiselta, olihan minulla käytössä iso eteinen minne olisi mahtunut norsukin pyörimään.

Kävin suihkussa ja menin alakertaan syömään. Päätin törsätä syömällä pitkästä aikaa ravintolassa. Tilasin kanasalaatin koska tarvitsen vitamiineja ja proteiinia.
Syötyäni lähdin jatkamaan syömistä huoneessani. Jogurttia, hilloa, maitoa sekä näkkileipää.
Päivän kruunasi isosänky, pehmeäpeitto sekä muhkeatyyny.

Reitti: Czerwonak, Óvinska tie196, metsätietä Mielno, Wierzonka, pikkuteitä Jerzyn, Pobiedziska 5 tie varressa.

Matka: 48.56km, aika 3:26, paikkakoordinaatti 52as28’39.8″N,17as17’15.4″E, Pobiedziska , Puola.

27.6
Jälleen kerran ei voi muuta kuin todeta että ulkomailla hotelliaamiaiset ovat surkeita. Muutama leipä, ehkä hilloa leivänpäälle, kahvi, ei muroja eikä mysliä. Jos niitäkin sattuu olemaan ovat ensimmäiset asiakkaat vieneet kaiken. Tarjoilijoita ei yleensä näy joten kukaan ei täytä astioita.
Jos liikut Puolassa ja olet hotellissa, kysy aina sisältyykö huoneen hintaan aamupalaa. Jos aamupala ei ole seisovasta pöydästä, unohda se silloin, vaikka se olisi, ei ole takeita että saisit syötävää. Silloin sanot vain että otat huoneen. Muuten menet valmiiksi katettuun pöytään, siellä ei ole mysliä, ei tuoremehua eikä litraa kahvia. Asiasta kannattaa aina kysyä. Ota kuitenkin huomioon sellainen seikka että Englanti ei ymmärretä aivan joka paikassa. Saksa ja venäjä. Niillä ainakin pärjää.
Syötyäni muutaman sämpylän kahvin kanssa sekä, huom juotuani tuoremehu lasillisen, lähdin huoneeseeni ottamaan pienet ruokalevot. Olin ostanut varastoon jogurttia, joten 20 minuutin levon jälkeen kävin omien ruokien kimppuun.
Kasasin varusteet laukkuihin ja kannoin ne käytäville. Viimeinen vilkaisu ettei mitään unohtuisi huoneeseen. ( illalla huomasin että shampoota ei löytynyt.) Polkupyörän olin työntänyt hotellin aulan läpi isoon ruokahuoneeseen, jota käytettiin harvemmin. Lähdin hakemaan sen kun olin ensin vienyt laukut sisäänkäynnin luokse. Pyörä nojasi ruokalan seinää vasten. Joku oli käynyt laittamassa vessapaperin palan ohjaustangon ja seinän väliin. Minulla on tangossa nousukahvat ja niiden ympärillä mustat pehmustenauhat. Väriä ne eivät päästä. Eivät edes märkänä. Olin tänään aikaisin liikenteessä koska olin ottanut aamupalan 8:ksi. Ollessani ruoka levolla olin suunnitellut samalla päivän reittiä joten matkaan oli mukava lähteä. Reitti kulki pieniä teitä pitkin. Maaseutu on tullut tutuksi näillä pyörämatkoilla oikein kunnolla. Sitä osaa jopa hajusta sanoa kuinka päin maajussi on herännyt, kun sellaisen pihalla sattuu pongaamaan.
Matkan aikana päätin etsiä pitkästä aikaa campingalueen jonne voisi majoittua. Sellainen löytyi Znin, kaupungista. Paikka oli kuin keskiajalta, vanha torni seisoi keskusaukiolla, talot olivat myös vanhoja,
Campingalueen vieressä oli puisto. Sen keskeltä kulki kapearaiteinen junarata. Rata oli ollut pitkään käyttämättömänä, raiteet olivat ruosteessa, heinittyneet paikoitellen. Puiston laidassa oli iso suihkulähde ja sen läheisyyteen oli rakennettu tenniskenttä. Ylitin myös keinotekoisen kanaali.
Aivan leirintäalueen vieressä oli ravintola ja terassi. Rakennuksen ikkunat olivat peitetty levyillä mutta muuten paikka näytti olevan auki
Leirintäalue ei ollut kummoinen. Muutama suihku, luokkaa ö, mutta toimivat. Keittiökin oli, ihme kyllä, kaasulla toimiva hella, upouusi jääkaappi mistä saa jääkuutioita suoraan ovesta, kun painaa nappia. En tosin kokeillut, toimiiko se. sekä muutama wc.
Nuorehko nainen otti vierailijat vastaan. Heti ensimmäisen selvisi että nainen ei ymmärtänyt Englantia. Aikamme pulistuamme sain selvitettyä, osaksi käsimerkeillä, että haluan telttapaikan. Maksettuani nainen tuli näyttämään pihalta minne saisin laittaa teltan. Aluksi hän näytti paikkaa pihan keskeltä mutta sain selitettyä käsillä että siinä ei ole varjopaikkaa. Loppujen lopuksi sain paikan erään mökin vierestä. Isopuu varjosti mukavasti telttaani.
Virittelin trapin roikkumaan alaoksille ja sen alle laitoin leirin pystyyn. Sen jälkeen jouduin vielä käymään keskustassa koska ruokavarastoni oli huvennut aika olemattomiin.
Palatessani ostoksilta oli viereiselle nurmikolle ilmaantunut 3 pyöräilijää. Juttuseuraa heistä ei saanut. joten ilta meni ruoka sekä suihkussa käynnin merkeissä.
Reitti: Boziniec, Lednogóra, Rybtiwy, Imiolk, Klecko, Janowier wielkopolski, Znin
Matka: 66.90km, aika 4:11h, paikkakoordinaatti 52as50’28.9″N, 17as43’27.0″E, Znin, Puola.

28.6

Olin aamulla tullut siihen tulokseen että tarvitsen täydellisen varuste huollon. Teltta haisi pahalle ja ajovarusteet tarvitsivat myös pesua. Koska teltta meni pesuun jouduin vuokraamaan mökin. Mökille tuli hintaa mökki 70 zlt. Telttapaikka maksoi eilen 15 zlt. Mökin taso ei ole kummoinen. Oli siinä kuitenkin wc, kolme punkkaa, ilmastointi vessassa. Ilmastointi tarkoitti potkuri seinässä, se sellainen valkoinen muovihökötys joita yleensä löytyy hirsimökeistä, ulkomailta hotelleista ja mökeistä. Yritin kokeilla kädellä tekeekö se mitään muuta kuin päästää ääntä, pölyä siinä oli paljon. Olin tunteviani että se puhalsi ilmaa sisälle päin. Heh.heh. Siinä kun käy vetäisemässä aamulla kunnon krapula pas.at, kämppä tyhjenee alta aikayksikön. On siinä kans taas viritys. Eikös sen pitäisi puhaltaa ilmaa ulos, silloin hajutkin menisi naapurin puolelle. Silloin sieltä tyhjenisi kämppä alta aikayksikön, jos vaan ikkuna on auki. Tehokas systeemi.

Pesin päivällä teltan. Otin sisäteltan pois koska saisin ne kuivumaan helpommin erikseen, eikä minun tarvitse olla koko ajan kääntämässä niitä.
Yritin saada reseptioni tytöltä isoa saavia mutta heillä ei ollut sellaista. Ratkaisin ongelman ottamalla pihalta ison piharoskiksen, siinä oli mustajätesäkki sisällä joten se ei ollut kovin likainen. Pesin sen kuumalla vedellä ennekuin laitoin teltan siihen.
Pesin myös muutaman ulkovaatteen. Saatuani pyykit pois päivä järjestyksestä, kävin kaupasta hakemassa päivän jogurtit ja leivät. Loppupäivä meni kuivatessa sisä ja ulkoteltan puolikkaita.

29.6

Niin, en ole maininnut vielä leirintäalueen nimeä missä olen, kemping En ole löytänyt muuta nimeä paikalle mutta en kuitenkaan usko että se on oikea nimi. Eikös se kemping tarkoita juuri leirintäaluetta. Joka tapauksessa, eilinen ilta mökissä sujui rauhallisesti. Muista mökeistä ei voi sanoa samaa. Pystyssä ne kuitenkin vielä olivat, vaikka epäilin illalla. Kyllä siellä taloja yritettiin hajottaa, ainakin ikkunan suojaluukkuja paukutettiin kiinni sydämen pohjasta.

Aamulla laitoin laukut valmiiksi ennen kuin lähdin kokkailemaan päärakennukseen. Syötyäni lastasin pyörän lähtökuntoon, viimeinen vilkaisu mökkiin olenko jättänyt taas jotakin hyllyille.
Olin suunnitellut ajavani tänään Torun kaupunkiin. Matkan ei pitäisi olla kuin 60 km ja risat. Joudun kuitenkin poikkeamaan päätieltä sora/metsätielle, joten siihen saa lisätä reilusti jokusen kilometrin lisää.
Lähdin seuraamaan päätietä (15) Tourun kaupungin suuntaan kun pyörätie päättyi aivan yhtäkkiä eikä tietäkään pitkin saanut ajaa. Kieltomerkki oli selvästi näkyvillä. Ei auttanut, jouduin palamaan jonkin matkaa takaisin päin päästäkseni kiertotielle.

Ajettuani 5 kilometrin kiertotietä se muuttui metsätieksi. Tuntui hyvältä päästä pois liikenteen hälystä, korvat olivat alkaneet vinkua joillakin tieosuuksilla aivan tarpeeksi. Hiljaisuus oli käsin kosketeltavaa joten nautin siellä ajamisesta. Alkumatkasta metsätie oli hyväkuntoista mutta se muuttui melkein ajokel-vottomaksi mitä pidemmälle ajoin. Se ruohottui, hävisi välillä olemattomiin, välillä se muuttui upottavaksi lentohiekaksi missä ei pystynyt ajamaan.
Isoa metsäaluetta käytettään virkistykseen sekä metsätalouteen joten tie risteävät välillä moneen suuntaan.
Pyrin seuraamaan olematonta tietä gps:än avulla. Kartassa näkyi vain yksi polku/tie joka kulki metsän keskellä. Risteys kohdissa suuntani sekosi. Pääsin oikeaan suuntaan kun lähdin kokeilemaan jotakin polkua ja katsoin hetken kuluttua, olenko oikeassa suunnassa, jos en, lähdin kokeilemaan seuraavaa
tietä.
Metsätie päättyy Cierpice nimiseen kylään 10 tien varrella. Sekin on moottoritie tai vastaava. Onneksi pysytin seuraamaan sitä pikkuteitä sekä pyöräteitä pitkin kaupunkiin.

Torun kaupunki on joen varressa, sen yli kulkee kaksi siltaa, toisen vieressä on Campingalue mihin majoituin. Kävin kaupassa sillan toisella puolella. Silta oli rakennettu teräspalkeista ja sen yli pääsi erikseen rakennetun, sillankupeessa olevaa kapeaa levitystä pitkin. Kävelijöitä sekä pyöräilijöitä oli tungokseen asti ylittäessäni siltaa. Kaupungissa oli paljon rauhallisempaa.
Kaupunginosa mistä etsin kauppaa oli keskiaikaisesti rakennettu. Kadut olivat mukulakiveä, renkaat lipesivät yhteen jos toiseen suuntaa ajaessani sitä.

En lopulta löytänyt kauppaa joten päätin kysyä eräältä nuorelta naiselta mistä sellainen löytyisi. Paikka löytyi mutta nainen joutui näyttämään sen aivan vierestä. Kauppa oli piilotettu sen verran hyvin. Kylttiä tai muuta vastaavaa ei näkynyt katukuvassa.

Jätin pyöräni kadun toiselle puolelle rautatolppaan lukittuna. Käväisin nopeasti kaupassa ja palasin takaisin tolpan luokse. Aukaistessani lukkoa näin kaksi laitapuolen kulkijaa tien toisella puolella. Toinen heistä oli aivan veressä. Miehet istuivat kaupanrappusille. Ei kestänyt kauan kun he tulivat minun luokseni pummaamaan tupakka. Vastasin kielteisesti, joten he lähtivät kävelemään takaisin kaupansuuntaan ja istuivat takaisin rappusille.
Verinen naama alkoi kiinnittämään ihmisten huomiota, muutama otti puhelimen ja soitti jonnekin. Päätin kaivaa laukusta paperia ja kipaisin viemässä sen veriselle miehelle.
Hän katsoi ihmeissään minua, mutta kiitti kuitenkin.
Pian paikalle saapuikin poliisi, hän alkoi kuulustelemaan veristä miestä. Päätin tässä vaiheessa lähteä ajelemaan kohden leirintäaluetta.
Siltaa ylittäessäni ruuhka oli aivan samanlainen kuin tullessani. Selvisin muutamaa läheltä piti tilannetta, kunnialla sillalta pois.

Leirintäalueen oli montunpohjalla joten sen ympärille oli rakennettu korkea verkkoaita. Tie sekä muut kulkureitit olivat sen verran korkeammalla kuin camping joten putoamisvaara monttuun oli suuri.
Kiersin ensi väärään suunta aitaa ja jouduin palaamaan takaisin sillan luokse ennen kuin löysin oikean reitin portille. Tie alkoi aivan sillan vierestä joten olisi kait kannattanut tarkkailla vähän pidempään niin olisin päässyt vähemmällä kiertämisellä.

Ilmoittauduin päärakennuksessa, kysellen samalla suihkuista sekä wc tiloista.
Telttapaikka maksoi 15.50 zlt. Paikka ei ollut ennalta määrättyä joten sen sai pystyttää minne halusi paitsi ihan mökin pihaan.
Laitoin asuntoni ulkokeittiön viereen. Siellä ei tosin ollut muuta kuin astianpesupaikat joten kokkailun hoidin retkikeittimellä.

Suihkut/wc olivat siistit, siivoajat kävivät kaksi kertaa päivässä pesemässä tilat.

Iltaa kohden mökkeihin saapui asukkaita. Saapuessani oli muutama telttailijankin jo paikalla mutta niitä ilmaantui lisää kun hämärä alkoi saapumaan leirintäalueelle.
Olin ihmetellyt reseptionissa kun mies oli kysynyt minulta, tarvitsenko pihagrilliä ruuan laittoon. Syykin selvisi miksi mies oli sitä kysynyt. Koska ulkokeittiössä ei ollut uuneja ihmiset voivat tehdä ruokaa grillillä.
Ja sen kyllä huomasi, tuntui kuin koko campingalue olisi ollut paksun savun peitossa mökkiläisten alkaessa kokkailemaan auringonlaskun aikoihin. Haju oli mitä silmiin pistävin kun tuoksut leijuivat montun pohjalla. Ja arvatkaas mitä, minkälaisia grillejä täällä suosittiin. No, pallogrillejä tottakait.
Auringon laskiessa taivaanrannan taakse, savukin hälveni. Campingin rauhoittui ja minäkin pääsin lopultakin ansaitulle levolle.
Reitti. Bialozewin, Murczyn, pturek, jozefinka, mamlicz, zlotniki kujawskie, lizskowo, topola, plonkowo, Gnjewkowo, Cierpice, torun.

Matka: 92.93km, aika.5.40h, paikkakordinaatti 52as59’59.1″N,18as36’21.4″E, Hotel i tramp camping, Tourn. Puola.

30.6

Päivä ei sujunut aivan kuten suunnittelin, hengissä selvittiin niin silloinhan kaikki on hyvin.
Suunnistin aamusella kohden Rudakinsiltaa. Se on Hotelli Campingistä oikealle, joen suuntaisesti.

Sillan jälkeen käännyin heti oikealle. Iso moottoritie A1 ja sen vieressä kulkeva pienempitie 15 kulkevat jonkin matkaa vierekkäin kunnes risteävät keskenään yhteen. Siinä kohtaa minulta loppui tie. Yritin aluksi kiertää sitä liittymien kohdalta mutta kaikki yritykset loppuivat verkkoaitaan. Jouduin palaamaan kilometrin verran takaisin päin että löysin alituspaikan (15) ja pääsin jatkamaan eteenpäin.

Dobzrejewize kohdalta 15 km kaupungista, lähti hiljaisempi tie kohden Gould Dobtzyń kaupunkia.
Tie ei ollut aivan niin hiljainen kuin aluksi luulin. Jouduin väistämään monta kertaa tien penkereelle kun peilissä näkyi isompi auto.

Gould Dobtzyń kaupungin nähtävyytenä on 1300 luvun linna. Linna on rakennettu korkean mäen päälle ja se toimi myös hotellina. Kylästä löytyy myös Kemping. Sen omistajana oli vanhempi mies. Kävin katsomassa paikkaa. Suihkumaksu oli 5zlt minuutilta, jos käsitin miehen puheen oikein. Wc.tä en edes vilkaissut, suihkukin oli sen verran likaisen näköinen.
Ei sen puoleen, en olisi astunut siihen koppiin tai edes koko latoon varpaallakaan, hyvä kun se edes pysyi pystyssä. Sen verran vinossa se oli.
Pihamaa oli iso, puut varjostivat sen reunamia sopivasti. Pitkin pihamaata oli levitetty kaikenlaista romua, putkista kanootteihin asti. Parhaat telttapaikat oli jo varattuja romun ansiosta joten se siitä.

Lähdin jatkamaan matkaa kohden Rypin kylää, 534 tietä. Sinne oli matkaa 25 km. Maasto oli muuttunut mäkisemmäksi joten vauhtikin hidastui jonkin verran.

Liikennettä oli koko matkan riittävästi, eli toimintaa riitti, ei päässyt tylsistymään. Päästyäni perille aloin etsimään majapaikkaa. Kylässä oli Googlen mukaan kaksi paikkaa joka ei pitänyt paikkaansa.
Googlen kartta ja haetut hotellit ynm ovat vanhentunutta tietoa. Täällä on yksi hotelli. Ainut mikä on, ei näy Googlen offline haussa.

Paikka on urheiluhotelli. No, olkoon näin, kyllä tuolla niitä liikkui, shortsit jalassa, urheilijoita meinaa.
Sain huoneen, en tosin ilman kommelluksia. Ensin sain huoneen ilman omaa suihkua ja wc:tä. Kävin mainitsemassa asiasta. Toisella yrittämällä onnistui mutta suihkutila/wc oli huolimattomasti siivottu. Kävin jälleen kerran sanomassa asiasta. Hehe..kuten arvaatte eihän täällä osata englantia joten minkäs teet kun yhteistä kieltä ei löytynyt. Sitten kun piti mennä suihkuun en löytänyt pyyhkeitä huoneestani. Jälleen kerran menin sanomaan asiasta. Pyyhe tuli, eivätkä edes viitsineet puhua rahasta. Ilmeisesti pyyhe ei kuulu huoneen mukaan vaan pitää erikseen lunastaa se.

Henkilökunta on mukavaa ja palvelu altista. Englannin kielitaito on vähäistä. Grilli, joka on reseptioni vieressä, sieltä löytyi englantia ymmärtävä nainen. Hän auttoi minua kieli ongelmissa henkilökunnan kanssa sen jälkeen kun sain sen selville.

Matka: 74.47km, aika 4:29h, paikkakoordinaatti 53as03’47.1″N, 19as24’02.1″E, Rypin, Hotel sportowy, Puola.

1.7

Että ihminen voi olla tyhmä kuin saappaan pohja. Aamulla touhutessa lähtöä päällimmäisenä pyöri mielessä ottaa kuvia ulkoapäin rakennuksesta ja lähiympäristöstä. Niinhän ne jäi ottamatta. No, minäpä kerron miten siinä kävi näin.

Reippaana miehenä olin koko aamun kerännyt rojuja huoneesta kasaan. Olin levittänyt ne tasaisesti ympäriinsä, joten aikaa tuhlaantui turhaan mietiskelyyn mitä on missäkin.
Olin oppinut lopultakin tarkistamaan myös suihkun. Unohdin jokin aikaa sitten shampoon yhteen hotellin. Se tietää aina rahan menoa jos unohtelee kamojaan pitkin maita ja läänejä.

Kannoin laukut yhden kerroksen alaspäin ja odottelin muutaman sekunnin ennen kuin henkilökunta tuli paikalle.
Blondi tyttö saapui viereisestä huoneesta pulisten puolaa. Pääsimme yhteisymmärrykseen hetken kuluttua mitä halusin hakea sekä missä se on.
Nappasin kaikki neljä laukkua mukaani, tankolaukkua myöten. Kävelimme muutaman kymmenen metriä viereiseen rakennukseen.
Olin jättänyt pyörän nojamaan peltikaappia vasten toimistorakennuksen käytävälle. Ovi oli jo valmiiksi auki joten pyörä näkyi suoraan ovesta ulos. Sanoin blondille kiitokset laskien samalla laukut oven viereen.
Mennessäni sisälle kuulin ääniä pienestä toimistosta. Toiminnan johtaja tai päällikkö istui pienessä huoneessa pöydän takana puhuen puhelimeen. En nähnyt aivan kokonaan sisälle koska ovi oli melkein kiinni.
Laittaessani laukkuja paikoilleen kuulin kuinka toimisto ovi aukesi. Pian seurassani seisoskeli paikan johtaja. Hän kyseli mistä ole tullut ja minne olen menossa. Juteltuamme jonkin aikaa, huonolla englannilla, mies kävi hakemassa toimistosta turistitavaraa muistoksi kaupungista. Kynän, kalenterin, kumisen rannerenkaan jossa luki kaupungin nimi sekä kaulaan laitettavan kankaisen, kaupungin nimellä koristellun, avaimen roikottimen.

Pyörän pakattuani työnsin sen hotellin eteen. Päätin juoda vielä kahvin ennen kuin jatkan matkaa. Olin jo keitellyt aamulla kahvit mutta aina se yksi kuppi maistuu, eikä minun ollut hoppua mihinkään.
Kävin sisällä tilamassa kahvit, menin sen jälkeen istumaan ulos terassille. Pihalle oli laitettu kaksi isoa aurinkovarjoa ja niiden alle pöytiä sekä tuoleja. Kahvi saapui. Olin aikaisemmin, pyörää pakatessani, tavannut omistajan. Näin hänen tulevan nurkan takaa miehen ja lapsien kanssa kohden pöytääni.
Tuntematon esitteli itsensä ja kertoi että hän tuli tulkiksi koska paikanomistaja ei osannut kunnolla englantia. Hän kertoi myös että on tämän poika. Sain myös selville että mies on naimisissa Egyptiläisen naisen kanssa ja heillä on yksi lapsi.
Kerroin heille matkastani ja mistä olen lähtenyt liikenteeseen. Miehet olivat ihmeissään matkastani, saatuaan tietää että olen Suomesta ja olen tullut sieltä asti polkupyörällä tähän pisteeseen asti. Kaiken lisäksi vielä Ranskan kautta eivät he voineet muuta kuin pyöritellä päätään.
Aikamme juteltua seurue lähti omille teilleen. Join kahvin loppuun ja lähdin vielä käymään sisällä. Olin jutellut grillin omistajan kanssa illalla, joten kävin vielä sanomassa hänelle hyvästit. Omistajana oli nuorehko nainen. Hän ei puhunut englantia kuin muutaman sanan, mutta ymmärsi sitä jonkin verran.
Grilli oli vasta auennut joten sen edessä ei ollut vielä asiakkaita. Menin suoraan luukulle tervehtimään omistajaa. Sanoin naiselle että minun pitää jatkaa matkaani eteenpäin. Oli ollut ilo tavata hänet, senkin takia, että ilman hänen apuaan en olisi pärjännyt näinkään hyvin Hotellissa. Nostin vielä kättäni mennessäni ovesta ulos toivottaen hyviä kesiä.

Tässä vaiheessa olin jo unohtanut koko valokuvaamisen. Asia palautui mieleeni liian myöhään.

Päivän reittiä oli helppo ajaa. Rallipolkuja ei tälle päivälle sattunut kohdalle. Maantie oli monttuinen ja töyssyinen, joten sekin kävi rallipolkuna, pahimman puutteessa.
Yöpaikan etsiminen oli kiven alla, kävin muutamassa paikassa kysymässä mutta ne olivat täynnä. Ainut missä oli vapaata oli iso hotellin mörskä kaupungin laidalla. Olin jo aikaisemmin käynyt siellä katsomassa paikkoja mutta olin hylännyt sen koska tavaroiden ja laukkujen kanssa olisi vaikeuksia.

Ei auttanut, menin hotellin sisään. Kuten arvelinkin, respassa ei ollut ketään. Pöydällä oli lappu jossa kehotettiin menemään alakerran baariin. Tarjoilija olisi siellä. Nuori nainen antoi huoneen avaimen. Sain pyörän turvaan alakerran tyhjään huoneeseen. Sain ottaa avaimen mukaani jos satun tarvitsemaan polkupyörää vielä myöhemmin samana päivänä.
Hotellihuone oli isoimpia missä olen koskaan käynyt. Siellä oli peräti kolme isoa sänkyä, iso suihku/ wc tilat. Pöytä ja tietysti tuoli. Koko hupi maksoi 100zlo. Aamupala kuului hintaan. Sain udeltua tarjoilijalta paljonko huone olisi ilman sitä. Aamiainen maksoi 10 zlo joten huoneen saisi silloin 90 zlo.

Saatuani tavarat sekä pyöräni turvaan, kävin suihkussa sekä virittelin keittimeni valmiiksi. Keittelin kahvit, katsellen samalla ikkunasta läheiselle tenniskentälle missä vastapäätä olevan koulun nuoriso vietti aikaansa.
Illemmalla käväisin vielä alakerran baarissa kahvilla. Olin ainut koko paikassa, jos ei lasketa yhtä juoppoa joka notkuin tiskin ääressä.
Aamulla jatketaan eteenpäin..
Reitti: Tie 563 , Okalewo, Zuromin, Kucbork osada, Lipowiec koscielny, Mława.

Matka: 81.49km, aika 4:45h, paikkakordinaatti 53as07’27.3″N, 20as22’30.0″E, Hotel mława, Puola.

2.7

Aamupala oli yhtä surkea kuin ennenkin. Nousin aikaisin saadakseni syötyä edes jotakin, ennen kuin muut ehtisivät rohmuamaan kaikki. No, niin olivat muutkin ajatelleet. En myöhästynyt paljoa koska sain kerättyä jääneistä ruuista jonkinlaisen aamupalan. 2 jogurttia, leipää, jokusen tomaatin palan, kinkkua. Tuoremehua ei tässä paikassa tunneta eikä maitoa. Kahvia oli, lusikallinen kupin pohjalle ja siihen kuumaa vettä kyytipojaksi. Siitä tuli porokahvia.
Hotelli oli muuten hyvä, tosin liian vähän henkilökuntaa töissä. Jos halusi jotakin, sai aina olla soittamassa kelloa, silloinkin joutui odottamaan hetken aikaa.

Päivästä tuli kuuma. Taivas oli pilvetön aamusta asti. Tuuli puhalsi takaa koko aamupäivän mutta kääntyi vastaiseksi iltapäivän aikana. Reitin valinta oli onnistunut liikenteen suhteen hyvin koska raskasta liikennettä ei ollut kuin nimeksi. Traktoreita kulki enemmän kuin muuta liikennettä.
Matkalla oli paljon pikkukyliä sekä maalaistaloja. Yleensä ”kylä” oli sen maalaistalon kohdalla, kylttien mukaan, seuraan nurkan takana olikin jo kyläloppu kyltti.

Päivän kuumuus vaikutti myös matkan pituuteeni. Kun alkoi tuntumaan siltä että tälle päivälle riitti päätin jäädä yöksi 57 tien varressa olevaan kaupunkiin. Paikasta löytyi pari pankkiautomaattia, ainakin yksi ala-arvoinen majapaikka, siellä on myös parempi Hotelli mutta se on remontissa.

Majapaikka mihin jäin yöksi oli risteytys baaria, pizzeriaa, ja majataloa. Hinta ei ollut päätä huimaava 30 zlt. Suurin osa huoneista sijaitsi yläkerrassa. Talo on kolmikerroksinen.

Jouduin aluksi etsimään reseptionia koska paikasta ei saanut selvää oliko se pizzeria, baari vai jotakin siltä väliltä. Löysin kuitenkin lopulta paikan mistä pääsin kysymään hintoja sekä huonetta. Baarin työtekijä hoiti Reseptioni vastaanoton.
Hän ei ymmärtänyt kieliä mutta saimme pantomiimin ja paperin avulla saimme selvitettyä tärkeimmät asiat. Sain huoneen avaimen. Baarin omistajan poika lähti näyttämään huonetta joka sijaitsi yläkerrassa. Jouduimme kävelemään baarista ulos koska sieltä ei ollut suoraa yhteyttä huoneistoon.
Matkalla ohitimme pyöräni joten kysyin pojalta minne voisin laittaa pyöräni. Poika ymmärsi ilmeisesti englanti koska hän vinkkasi minua seuraamaan häntä. Kävelimme läheisen ulkovaraston luokse jota käytettiin myös autotallina. Poika käveli bussin taakse jonka takana oli betonimylly. Hän vinkkasi myllyä ja näytteli pantomiimi esityksellä että voisin laittaa pyörän siihen kiinni. Vastasin kieltävästi pudistelemalla päätäni.
Ehdotin hänelle suoraan että kanna pyörän huoneeseeni turvaan. Pojalla ei ollut ilmeisesti mitään sitä vastaan koska hän nyökkäsi.
Poika saattoi minut yläkertaan monen portaikon kautta. Mietin jo kiivetessä mitenköhän saan laukut ja pyörän tuotua ylös.
Löydettyäni huoneeni menin takaisin alas ja aloin kantamaan laukkuja ylös. Päivä oli kuuma joten hiki valui vuolaana pitkin selkää raahatessani raskaita laukkuja ylös portaita. Pysähdyin välillä lepäämään tasanteilla. Lopuksi vein vielä pyörän ylös. Jätin sen oven vieressä olevan alkovin seinää vasten nojamaan jossa uskoin sen säilyvän jonkin aikaa. Olinhan yläkerran ainoa asiakas.

Kantaessani tavaroita olin näkevinäni keittiön tapaisen rappusten yläpäässä. Päätin lähteä tarkistamaan sen seuraavaksi. Keittiö oli käytävän toisessa päässä jossa sijaitsi myös rappuset. Ohitin matkalla kolme ovea jotka sijaitsivat oikealla puolella kävelysuuntaani katsottuna. Käytävän päässä olivat kaksi wc:tä sekä ovi suihkuhuoneeseen. Suihkuhuoneessa oli kaksi suihkua sekä amme. Se tosin oli täynnä vanhoja vaatteita sekä muuta tavaraa.

Keittiössä oli kaasuhella, iso tiskipöytä sekä kaappeja sen yläpuolella. Kaapit ammottivat tyhjyyttään kun katsoin sisälle. Hellan päällä oli iso vanhanajan kahvipannu. Löysin tiskipöydän alakaapeista kattiloita sekä vetolaatikoista joitakin veitsiä sekä haarukoita. Tarkistettuani loputkin kaapit päätin lähteä etsimään kauppaa jonka olin nähnyt ajaessani kylää ristiin rastiin. Paikan pitäisi olla muutaman risteyksen päässä.
Mennessäni rappusia alas mietin matkalla mitä rakennuksessa oikein oli ja missä.
Alimmassa oli ruoka ja juoma puoli, keskimmäinen kerros on isoa salia, jossa suurempikin porukkaa voi syödä. Yläkerrassa on 8 huonetta, suihkut sekä wc.

Saapuessani ulos rakennuksesta, kuumuus iski kasvoille kuin joku olisi heittänyt kauhallisen vettä kiukaalle. Hiki kasteli paidan selkämyksestä hetkessä. Lähdin kävelemään katua pitkin, katsellen samalla matalia rakennuksia tien varressa. Paikka näytti Suomalaiselta kylältä 30 luvulta. Ihmiset tosin liikkuivat autoilla sekä polkupyörillä. Hevosia tai rattaita ei liikenteen joukossa näkynyt.
Muutaman sata metriä käveltyäni näin kaupan kyltin. Kauppa ei ollut iso mutta riittävä tarpeisiini. Sain sieltä mitä halusin joten suunnistin suoraan takaisin majapaikkaani. Nautin kävellessäni auringon paisteesta ja siitä että päivä alkoi olla pikkuhiljaa ohi. Pääsisin suihkuun, syömään sekä ansaitulle levolle.
Saavuttuani takaisin hotellin luokse oli sen eteen ilmestynyt muutama auto, ilmeisesti uusia asukkaita yläkertaan.
Päästyäni yläkertaan menin suoraan keittiöön kokkailemaan ruokaa. Sen jälkeen oli hyvä lähteä suihkuun.
Istuskelin iltaa alakerran terassilla, auringon laskiessa talojen taakse, samalla nauttien tropiikkimehusta sekä iltatuulesta.

Hostellin nimeä ei löytänyt vaikka yritin joten en edes tiedä onko sillä sellaista. Paikkakoordinaattien perusteella se on kuitenkin mahdollista löytää.

Matka:53.66km, aika 3:22h, paikkakoordinaatti 53as15’40.5″N, 20as53’52.3″E, Chorzele, Puola

3.7

Huone alkoi jäähtymään pikkuhiljaa aamuyöstä kuumuden jäljiltä. Sain nukuttua edes muutaman tunnin ennen ylösnousua. Oli aika harvinaista että tällaisessa murjussa oli aamulla rauhallista. No, eihän täällä ole kyllä asiakkaitakaan. Minä ja kaksi miestä , jotka ovat keikka työläisiä .
Pomppasin ylös 8 aikoihin ehtiäkseni syödä aamupalaa ennen lähtöä. Kävin laittamassa kaasuhellaan tulet ja pannun päälle. Jätin tällä kertaa oman keittimen rauhaan koska keittiöön oli lyhyt matka. Pakkailin kamoja sen aikaa että vesi kuumeni aamukahvia varten. Kävin välillä syömässä ennen kuin laitoin loput tavarat laukkuihin.

Seuraavaksi oli raahattava laukut ja pyörä alas. Olin kantanut pyörän kolmanteen kerrokseen huoneeseeni turvaan. Minulle oli ehdotettu ensi että laittaisin sen pihalla olevan suojakatoksen alle lukkoon, mutta olin suoralta kädeltä kieltäytynyt. Tuskin se olisi ollut siinä enää.

Vaikka eilinen oli ollut jo lämmin päivä, nyt se oli suorastaan kuuma. Pyörä pakattuna lähdin ajamaan kohden Kolnoa. 614 tie oli huonossa kunnossa.
Alkumatkasta se oli leveää mutta muuttui kapeaksi kun vastaan tuli luonnonsuojelualue. Tien reunat olivat murtuneet olemattomiin tai painuneet hiekan sisälle. Täytyy myötää että ainut tasainen kohta, tällä tienosuudella oli muovisen tietolpan pää, niistäkin oli vain puolet ajettu nurin. Kyllä puolalaiset kivi hommat osaavat mutta jättäisivät asfaltti työt muille.
Seuraava osuus olikin sitten sekalainen pätkä. Välillä tie oli leveää ja hyväkuntoista. Tietyömaita oli muutamassa kohdassa. Yhteen väliin oli jopa vedetty uutta asfalttia. Vau, hyvä että yrittävät laittaa tieverkot kuntoon.
Mukava osuus muuten, rauhallinen, jokunen rekka meni, enemmän taisin nähdä taas traktoreita, kuin niitä raskaita ajoneuvoja.
Harkitsin vakavasti siirtymistä takaisin teltta majoitukseen mutta kuumapäivä ja suihku. Aah, pääsisin vielä kaiken lisäksi pesemään ajovaatteet, joten hotelliin.

Löysin mukavan hotelli, kalliin puoleisen tosin. Ennen kuin otin huoneen, kysyin reseptionin naiselta, olisiko kylässä muita hotelleja tai vastaavia. Kylän toisella puolella pitäisi olla. Ajoin pienen lenkin mutta en löytänyt kyseistä paikkaa, joten palasin takaisin lähtö pisteeseen ja otin huoneen.
Huone on Iso, tässä on jopa oma eteinen johon sain pyörän sekä laukut mahtumaan mukavasti. Olisi sinne mahtunut vielä toinenkin pyörä, mutta kun ei ole sitä pyöräily kaveria löytynyt, niin tilaa jäi vielä enemmän.
Palvelu toimii hyvin ravintolassa. Englantia ehkä ymmärretään mutta ei puhuta. Söin salaatin, kana sellaisen. Annos oli mahtavan kokoinen sekä myös maittava. Annosten hinnat ovat täällä edullisia, verrattuna muihin paikkoihin missä olen käynyt. Kahvinkin saa 2zlt edullisemmin.

Tie:614 Zareby, Krukowo, Myszyniec, tie:645 Deby, tie:647 Turosi, Ptaki, Zabiele, Kolono
Matka:84.97km, aika 4.48h, paikkakordinaatti 53as24’18.2″N, 21as56’08.6″E, Hotel Colnus, Kolno, Puola.

4.7

Syötyäni huoneessani aamupalan, edessä oli taas laukkujen kantaminen toisesta kerroksesta alas. Sen jälkeen olisi pyörän vuoro. Vein tavarat ja pyörän samaan paikkaan missä olin purkanut sen, isoon ruokasaliin. Mietin mikä olisi paras paikka laitaa pyörä lähtökuntoon, lopulta tulin siihen tulokseen että mitäpä sitä paikkaa vaihtamaan, yleensä se on aina huonompi kuin edellinen.
Vaikka klo oli vähän yli 10, oli jo kuuma. Mielessäni pyöri lippalakin osto, mutta jätin se väliin koska uskoin pärjääväni kypärän kanssa tarvittaessa, se toimisi hatun virkana hätätapauksessa.
Matkan teko oli yhtä tuskaa, helle pisti parastaan nujertaakseen kaiken mikä liikkui. Olin ajanut 40 km kun väsymys iski. Päätin ottaa pienet torkut kunhan sopiva paikka tulee vastaan. Väsymyksen syyksi epäilen, näin jälkeenpäin ajateltuna, ilman hattua ajamista.
Sopiva paikka löytyikin P-paikan katoksen alta. Torkuin ensin istuvaltani mutta menin pitkäkseni kun takapuoli ei tykännyt terävistä reunoista. Olin juonut mehutölkin vähän ennen kuin aloin torkkumaan, joten sain siitä sopivasti tyynyn kun kävin pitkäkseni. 30 minuutin päästä revin itseni ylös ja lähdin jatkamaan matkaa.

Koska eilen ei ollut kunnon rossipolkuja, tälle päivälle niitä sitten tuli senkin edestä. Päätin oikaista välin Kolona-Biala piskan. Tarkoituksena oli mennä Ełk- kaupunkiin yöksi. Sinne ei mennyt suoraa tietä joten pikkuteitä pitkin pääsin mukavasti oikaisemaan osan matkaa. Matkalle mahtui upottavasta hiekasta aina mukulakivitiehen asti olevaa tietä.
Löytyipä myös pienin kylä mitä tähän asti olen ajanut. Kylän nimikyltin jälkeen oli Sklep kioski, heti siitä, 50 metrin päässä oli kaupunki loppuu merkki, tässä tapauksessa kylä. Niiden välille oli rakennettu muutama talo, kioski, navetta ja maalaistalo. Tuosta ei paikka enää pienene.

Ełk kaupunkiin tulo oli yhtä juhlaa. Mielessä pyöri jälleen kerran suihku ja rauhallinen yöuni. Silloin kun sellaista toivoo, niin on 100% varmaa että kaikki menee poskelleen. Niin siinä nytkin kävi.
Campingalue oli tupaten täynnä hip-hopin kuuntelijoita. Kaupungin kadut olivat täynnä humalaisia nuoria, toikkaroimassa miten sattui.

Yritin epätoivoisesti löytää majapaikkaa, vaikka löysin sellaisen en tiennyt miten toimia. Seinässä oli puhelin numero. Ei mitään respaa eikä muuta vastaan ottoa. Päädyin lopulta siihen että kävin kaupassa ja lähdin ajamaan kaupungista ulos. Ajoin ehkä 15 kilometriä kun huomasin kyltin jossa oli pedin kuva. Vähän matkan päässä, eteenpäin oli isompi kyltti leirintäalueesta. Päätin ensin kokeilla petipaikka. Työnsin pyörän tien yli. 10 metrin päässä rappusten päällä istui ukkeli pullon kanssa. Kysyin ensi Englanniksi mutta mies ei puhunut sitä. Sen jälkeen kokeilin elekielellä, näytin kädelläni kylttiä päin, missä tuo paikka mahdollisesti on, sen jälkeen laitoin kädet poskelle kuin tyynyksi.

Mies ojensi kätensä minua kohden ja sanoi 5 euroa. Naurahdin ja sanoin että en maksa ennen kuin olen majapaikassa.
Mies nousi ylös, vei ensin pullon kadun toisella puolella olevaan kioskiin tuli takaisin ja lähti näyttämään paikkaa. Matkaa sinne oli 300-400 metriä, siellä ei ollut yhtä Hotellia vaan kaksi. Kiitin ukkoa ja annoin hänelle kolikon palkkioksi. Ukkeli oli yhtä hymyä koska sillä saa muutaman kaljan.

Menin komeasta portista sisälle ja aloin arpomaan mielessä kuinka toimia. Paikka ei ollut Hotelli vaikka se ensi näkymältä näytti siltä.
Rakennus oli komea kartano, sitä ympäröi kolmen metrin korkea rauta-aita. Talon päädyssä olevalle nurmikolle oli ajettu muutama auto, joten jonkun siellä pitäisi olla.
Pääovesta tuli ulos mies ja nainen samaan aikaan kun katselin ympäristöä. Päätin mennä kysymään neuvoja ja tarkistamaan etten ole yksityisellä pihalla. Kysyin Englanniksi mikä paikka tämän oli, onko täällä mahdollista majoittua yhdeksi yöksi.

Mies puhui loistavaa englantia joten olin tyytyväinen heti alkuun. Sain selville että pariskunta majoitti välillä matkalaisia huoneisiinsa. Aluksi he pyysivät 150 zlt yöstä. Sanoin suoraan että minulla ei ole varaa sellaisiin summiin koska olen budjetti matkailija.
Kerroin heille tarinaani ja mistä olin yrittänyt hakea yöpaikka. Hinta laski 120 zlt. Kiitin kohteliaasti ja sanoin että en pysty maksamaan vieläkään, hinta on liian korkea. Keskustelimme vielä jonkin aikaa matkastani ja lopulta sain huoneen 100 zlt aamiaisen kanssa. Olin todella tyytyväinen, pääsisin suihkuun, ilman konkurssia.
Mies lähti näyttämään paikkaa minne saisin pyörän turvaan sekä purettua kuorman.
Kiersimme talon toiselle puolelle, siellä oli iso avara takapiha joka päättyi parinsadan metrin päässä näkyvään kuusiaitaan.
Pihalla oli lapsia sekä nuorisoa pelaamassa sulkapalloa. Pihakeinu oli kansoitettu lasten ansiosta, aikuiset ottivat aurinkoa tuoleissa keskellä nurmikkoa.

Seuraavaksi olisi vietävä laukut talon sisälle. Purin pyörän ja aloin laittamaan pyörää telineeseen. Työntyessäni sitä takaperin kahden polkupyörän väliin takarengas lakkasi liikkumasta. Syykin selvisi nopeasti. Ketjut olivat lähteneet päältä pois. Käänsin pyörän ympäri. Aloin nostamaan ketjua paikoilleen kun se napsahti poikki. Sitä olisin odottanut vähiten. Ketjun tappi oli lähtenyt pois paikoiltaan. Silmukka oli kulunut sen verran pahasti että epäilin se olevan ketjun liitoskohta.
Korjasin ketjun ottamalla yhden välin pois ja liitämällä sen takaisin kiinni omalla tapillaan. Lopuksi laitoin sen telineeseen kuten olin suunnitellut.

Kannoin laukut autotallin edestä betonikivetystä pitkin 8 metriä leveille kivirappusille.
Rappusten alkupäässä oli kaksi tolppaa joiden päissä oli leijonat. Ne nousivat kahdessa osassa kohden takapihaa. Keskellä oli muutaman metrin levyinen tasanne jossa voi levähtää jos henki alkoi pihisemään.
Takapihan terassi oli 50 neliön kokoinen, betonilaatoilla päällystetty. Komeutta koristi 20 hengen terassipöytä kahdella isolla päivävarjolla.
Sain raahattua laukut terassin eteistilaan. En voinut muuta kuin hämmästellä talon kokoa.
Pian talonemäntä tulikin perimään maksun, sain avaimen huoneeseeni. Hän lähti näyttämään sen sijainnin koska en olisi varmaan löytänyt huonetta viikkokausiin.
Huoneeni oli toisessa kerroksessa vaikka nousimme omasta mielestäni kolmen kerroksen verran ylöspäin. Matkalla oli välitasanne missä pystyi huilaamaan.

Käytyäni emännän kanssa huoneessa, katsomassa tiloja, lähdimme alakertaan. (Huoneeni oli kapea mutta pitkä. Siellä oli kaksi sänkyä, wc/suihkutilat. Suihkun ovi oli täyttä lasia.)
Siellä oli tarjolla kahvi ja leivoksia, itsepalvelu periaatteella. Join kupin ja söin leivoksen pahimpaan nälkään. Kahvi meni janoon.

Kannettuani tavarat ylös menin suihkuun. Miettiessäni mitä alkaisi touhuamaan seuraavaksi haistoin auki olevan ikkunan kautta grillin käryn. Talon isännän kaksi täysikasvuista poikaa olivat grillin kimpussa. Näytti siltä että olisi tulossa isommatkin juhlat. Toinen miehistä oli vetänyt pihalle minikanuunan. Silloin minulle tuli kiire päästä ulos napsimaan kuvia. Olin jo aikaisemmin keskustellut toisen miehen kanssa koska emäntä ei ymmärrä englantia joten mies toimi tulkkina.
Tulin juuri parahiksi kun mies rassasi piippua puhtaaksi ruosteesta. Meni seuraamaan toimenpidettä vähän sivummalle. Yhtäkkiä miehen rassi jäi piipun sisälle, tanko jäi vain käteen. Mies katseli sitä vähän aikaa ja kävi sitten kanuunan kimppuun. Aikansa yritettyään saada rassia pois putkesta hän kävi hakemassa ruutipullon. Pisti ruutia putkeen ja sytytysreikään, varoiteltuaan vieraita latauksesta ensin, hän lähti hakemaan sisältä sytytystankoa. Hetken päästä hän tuli sisältä palavan oksan kanssa, meni kanuunan luokse ja tökkäsi sytytysruutiin. Pitkät liekit iskivät reiän kohdalta, kuului kova pamaus kun kanuuna sylkäisi tulet putkesta. Samalla rassikin taisi lentää naapurin puolelle. Olin kuulevinani jotakin kun se lensi metsikköön.

Mies sanoi että odotetaan 5 minuuttia, niin voi ladata uudestaan. Tällä väli oli paikalle saapunut väkeä enemmänkin. Suurin osa vieraista taisi olla talon väkeä. Mies oli kertonut minulle että he pitävät paikkaa enemmän kesänvietto paikkana kuin hotellina. Jos huoneita sattuu olemaan vapaana he ottavat asiakkaita. Samalla hän pyysi minua olemaan hänen vieraanaan joten pääsin osallistumaan heidän illanviettoonsa.
Pian kanuuna oli ladattu uudestaan ja mies lähti hakemaan uutta keppiä millä sytyttää ruuti. Minun oli tarkoitus kuvata se, mutta sekin meni mönkään. Olin ottamassa valokuvaa pöytäseurueesta kun eräs nainen sanoi että hän ottaisi meistä yhteiskuvan. Annoin puhelimen hänelle ja menin pöydän ääreen. Samalla mies tuli kepin kanssa kun nainen napsi kuvia. Sanoin miehelle että odottaa muutama sekunnin. Nainen oli sen verran hidas että mies kerkesi sytyttää langan ennen kuin sain kameran. Tykki jysähti kahta kovemmin kuin viimeksi. Nainen sattui olemaan juuri tykin takana kun se pamahti. Hän kirosi miehelle kun tämä oli hätäinen.
No, ne kuvat ja filmin pätkä jäi saamatta. Söin kuitenkin yhden pihvin ja kalan palasen. Seurue jäi juhlimaan ulos kun minä vetäydyin huoneeseeni. Musiikki soi naapurissa pitkälle puoleen yöhön ennen kuin seutu alkoi rauhoittumaan.

(Mittari: 6805km, Aika 445h), paikkakordinaatti 53as53’21.7″N, 22as20’35.8″E, Drowek as, Starduny, Puola.

5.7

Olin saanut emännältä määräyksen mennä aamupalalle kello 8aikaan. Eihän siinä mitään, kello oli soimassa vähän ennen sitä. Nousin ja lähdin aamiaiselle sovittuun aikaan. Pöydässä istui jo vanhempi saksalainen pariskunta. Olin ollut skeptinen mennessäni syömään mutta yllätyin kun aamiaisen valikoimaan kuului jo murotkin. Söin antaumuksella ja juttelin saksalaisten kanssa. He kertoivat käyneensä suomessa aina Rovaniemen korkeudella. Saimaa oli myös kuulunut reitille. Pitivät paljon suomesta.
Syötyäni menin yläkertaan, missä huoneet sijaitsevat, pakkasin tavarat ja raahasin ne eteistilaan, jolla oli kokoa pienen omakotitalon verran. Sukulaiset ja emännän perhe oli syömässä aamiaista kun menin palauttamaan avainta. Sen kummemmin hyvästejä ei vaihdettu puolin eikä toisin, vaan menin pyörän luokse laukkujen kanssa.
Päivästä tuli hikinen. Lämmintä oli reippaasti yli 30 c. Reitti kulki 65 tietä Oleckon asti. Sieltä koukkasin pikkuteitä pitkin Krupin kylän kautta Szczecinkin kylään. 65 tie jatkui sujuvasti Suwalakin kaupunkiin. Kävin kaupassa ja ajoin jonkin matkaa Liettuan suuntaan ennen kuin majoituin telttaan pikku metsikköön.

Matka:70.15km, aika 4.14h, paikkakordinaatti.54as11’16.2″N, 23as00’24.3″E, Gleboki rów, Puola

6.7

Illalla laitteessani leiriä pystyyn jouduin heittämään paidankin pois. Ilma seisoi paikoillaan joten oli todella kuumaa. Yleensä metsän siimeksessä on viileämpää mutta tällä kertaa siitä ei ollut apua. Helle suorastaan pureutui luihin ja ytimiin. Heh.. en valita. Tällaista herkkua ei saa kotimaassa. Jos saa niin harvinaista se kuitenkin on.
Yö meni pyöriessä. Vasta aamuyöstä otin makuupussin käyttöön. Pärjäsi ilmankin hyvin.

Unohdin mainita edellisen päivä stoorissa tien vaarallisuudesta. A5 Sulawakista eteenpäin on ruuhkainen. Vaikka tie on leveä pitkälle Liettuan rajan yli, se ei tee tiestä turvallista. Jatkuva raskas rekkaliikenne on suurin vaaran tekijä A5:lla. Henkilöautot ohittelevat välillä miten sattuvat joten tarkkana saa olla. Kyllä sinne sekaan mahtuu, rohkeasti vaan jos olet lähdössä polkupyörällä reissuun. Muista hankkia se kunnon peili. Ilman sitä on vähän hankalaa nähdä taakse.

Aamu ei tuonut helpotusta kuumuuteen. Heti kun aurinko pääsi paistamaan teltan ympäristöön, lämpö nousi helle lukemiin. Puuhailin aamutoimet ilman paitaa. Vasta kun oli pakko laitaa, pistin sen päälle. Jouduin työntämään pyörän tiheän pusikon läpi. En halunnut verta vuotavia naarmuja heti aamusta ihoon.
Tänään oli tarkoitus päästä Marijampoleen. Siellä on yksityinen camping, jossa olin myös viimekesänä, paikka on Patašinesta eteen päin, pikkuteitä pitkin. Olot ovat hulppeat tilat, pihalla on lampi, aika isokin, sauna, jossa on todella jykevä kiuas.
Teltan sai hyvin laitettua pihalle. Näkyy tuolla oleva myös harrastus mahdollisuuksia. Lenttisverkko sekä täysikokoinen koripallokenttä. Omistaja ei puhu englantia mutta hänen poikansa kyllä mutta on harvemmin paikalla.

Niin juttu jäi kesken. Kun tulee rajanylitys paikan lähelle, vähän ennen sitä on iso mutka jossa tie muuttuu kaksikaistaiseksi. Päätien vieressä kulkee hiekkatie. Jälleen kerran( viimevuonna sama juttu) lähdin kokeilemaan jospa sitä pitkin olisi päässyt turvallisesti lähemmäksi rajanylitys paikkaa. Ei olisi kannattanut. Ajoin sitä pitkin muutaman kilometrin ennen kuin käännyin takaisin. Tie oli rajavartioiden käyttämä.
Kalvarijos seniunijos nimisestä paikasta pääsee turvallisesti eteenpäin kohden Marijampolea.
Pysähdyin käymään kaupassa, koska yksityisen campingalueen lähellä ei ole kauppoja.
Lähdin ajamaan lyhintä reittiä campingalueelle mutta kuinkas ollakaan, Googlen kartat eivät päivity sitä mukaa kuin teihin tulee muutoksia., varsinkaan offline kartat. Tie mistä minun olisi pitänyt ajaa, päättyi talon pihaan. Jouduin kiertämään isomman lenkin kuin olisin halunnut. Matkalla alkoi vielä kaiken lisäksi satamaan.¨

Perille päästyäni ajoin suoraan pihalle. Ei kestänyt kuin muutaman sekunnin kun omistaja oli ovella. Leirimaksu oli kymmenen euro. Vertailun vuoksi, Ranska 4-6 €, Puola 3-8€.
Hän ( mies) ei vaivautunut tulemaan katoksen alta pois koska sade jatkui vielä. Laitoin pyörän nojamaan jalkaan ja kävelin ovelle maksamaan telttapaikan. Paikkaa vartioi kaksi koiraa joista toinen räksytti jalan juuressa koko ajan. Omistaja näytti elekielellä ” älä välitä, se rauhoittuu vähän ajan päästä”

Ilta meni nopeasti laittaessani leirin pystyyn. Välillä satoi kuuroja ja tuulikin yltyi kovaksi. Myöhemmin tuuli laantui ja auringon lasku oli komea.

Matka: 64.99km, aika 3:35h, paikkakoordinaatti 54as32’06.8″N, 23as27’12.2″E, Liettua.

7.7

Eilen illalla sateen myötä saapui kova tuuli joka puhalsi koko illan. Sade lakkasi hiljalleen alkaessani pystyttämään telttaa. Tuuli ei, se jatkui kovana koko yön.
Tuuli paukutti trappi/telttakangasta koko yön, aina aamuun asti.
Aamu tuli aikanaan mutta tuuli ei osoittanut laantumisen merkkejä. Taivas oli onneksi pilvetön joten sadetta ei ainakaan olisi luvassa. Hyvä myötäinen kuitenkin kun pääsen matkaan.
Pakatessani trappia pois, tuuli teki sen laittamisesta työlästä. Sain sen kasaan kun käytin telttapuikkoja apuna. Sama homma oli teltan kanssa.
Ajoin aluksi hiekkateitä 30km. Muutama pätkä välissä oli myös asfalttia. Osa hiekkateistä oli niin huonossa kunnossa että pyörällä oli vaikeuksia ajaa niissä. Koko tie on täynnä nimismiehen kihara, laidasta laitaan. Yksi rekka painoi tuhatta ja sataa perävaunun kanssa. Se suorastaan lensi nyppylältä toiselle. Toivottavasti kuskin penkki ja jouset olivat kunnossa. Oli se sen verran hurjan näköistä.
A5 on leveätie joten sitä pitkin oli mukava huristella Kaunasiin asti. Liikenne on tietysti aivan toista luokkaa kuin pikkuteillä.
Päivä oli adreliini täyteinen. Liikenteen joukossa ajaminen tuntui välillä hurjalta.

Matkalla sattui eräs outo tilanne. Oli saapumassa erääseen risteykseen ajatuksissani. Katseeni oli hiekkatiessä koska tie ei ollut kaikkein parhaimpia ajaa. Näin erään miehen seisoskelevan risteyksen kohdalla mutta huomasin hänet vasta kun olin melkein hänen kohdallaan. Aloin kiinnittämään hänen olemukseen huomiota koska se vaikutti uhkaavalta. Oikea käsi oli nyrkissä aivan kun hän pitäisi siinä jotakin. Mies lähestyi minua pää vähän alaspäin, katsoen kulmien alta. Meillä oli parisen metriä väliä kun hälytyskellot alkoivat soimaan päässäni. En pysähtynyt vaan lisäsin vauhtia kääntyen risteyksestä vastakkaiseen suunta kuin mies. Onneksi hän tuli juuri toisesta suunnasta minne minulla oli matka. Poljin kuin riivattu koska pehmyt hiekka suti renkaiden alla. Päästyäni hänen ulottumattomiin uskalsin vasta sitten vilkaista peliä, mies ei onneksi lähtenyt perääni.
Se jää arvotukseksi mikä miehen tarkoitus oli, sitä en jäänyt katsomaan, parempi niin.
Illalla ajatukset menivät useasti risteyksessä tapahtuneeseen epämääräiseen tilanteeseen. Niin, se leiri oli taas jonkun puistoalueen rajalla.

Reitti. Alkumatka pieniä hiekkateitä pitkin. A5 pitkin 19 km, Kaunasin läpi, joen vartta seuraten kunnes tie risteää 1906 ja 141, 1906 Muniskiai nimisen paikan alapuolella.

Matka: 75.91km, aika 4:45h, paikkakoordinaatti 54as56’36.0″N, 23as46’35.8″E, Liettua.

8.7

Luin juuri eilen riehuneesta myrskystä Saksassa ja Puolassa. Onneksi, näin minun näkökulmasta, myrskyt tulivat vasta nyt eivätkä kuukausi tai kaksi sitten. Voisi olla että en olisi kirjoittamassa näitä juttuja enää.
Aamulla tuli taas sellainen tunne onko tässä mitään järkeä, on ja ei. Jos en tekisi näitä matkoja, niin mitä muuta sitä sitten tekisi. Kuolisin kotona vanhuuteen. Ei kiitos. Sitten kun se aika koettaa, toivon olevani Saharassa tai Mongolian suurilla aavikolla, pyörän selässä tai leiriytyneenä, katsellen auringonlaskua, hyvässä seurassa.

Matkapyöräily on mukavaa touhua. Onhan siinä kuitenkin kääntöpuolensa. Yksinäisyys, ainainen liikenteen aiheuttama meteli sekä pöly. Pitää olla jatkuvasti tarkkaavainen niin kaupassa kuin liikenteessä. On vaikea solmia ystävyys suhteita kehenkään koska harvoin tai koskaan sattuu joku kulkemaan samaan suuntaan kuin itse.

Myös varusteet ja raha ovat oma asiansa. Lähtiessäni olen yrittänyt laittaa varusteet tiptop kuntoon. Reissun aikana joutuu uusimaan joitakin varusteita. Tiukka budjetti tekee hankinnoista hankalia. Yleensä joutuu tasapainottelemaan ruuan, camping, netti sekä varusteiden välillä. Unohtamatta hotelli, hostellin, pensionate tai muun vastaavan paremman luokan majoituksen kanssa.

Sitten taas tähän päivään. Aamulla tuli pieni sadekuuro juuri kun laittelin varusteita. Olin onneksi jättänyt trapin roikkumaan narujen varaan joten siirsin pikapikaa tavarat sen suojiin. Metsä kuivui nopeasti muutaman tuulen puuskan avittamana.
Kengät märkänä, lähdin polkemaan Babtu seniunij, A1 tien varressa olevaa pikkukylää kohden.

Ajaessani sen läpi näin kaksi vanhempaa miestä istumassa bussikatoksen alla. Toinen veteli tupakka ja toinen otti pullosta ryppyä. Kylässä oli muutama talo mutta vähän kauempana oli siistejä omakotitaloja. Veikkaisin että muutamia kymmeniä, ehkä enemmän. En jäänyt laskemaan vaan jatkoin matkaa. Tie jatkui sillan yli. Se ylitti A1.
Ensimmäinen iso kaupunki oli Kedainiy miesto. En ajanut aivan keskustan läpi vaan kiersin laitakaupungin läpi.

Jalkakäytävät ovat paikoin aivan ajokelvottomat. Kyllähän siellä eteenpäin pääsee kunhan muistaa pitää leuat kiinni. Muuten voi paikat lähteä tärinästä. Tilanne ei ollut kuitenkaan toivoton. Pitkin matkaa katuja korjattiin uudella päällysteellä tai kivetyksellä.
Jotenkin minusta vain tuntui että näillä seuduille ei eksy kovin paljoa matkapyöräilijöitä, koska sen verran tarkkaan minua katsottiin, tai sitten vain kuvittelin.

Leiriydyin metsäsaarekkeeseen keskelle peltoa joka ei ollut ainut siellä. Pellolla oli muitakin samanlaisia. Yhdessä sadan metrin päässä olevalla oli pieni hautausmaa. Ristit näkyivät puiden lomasta.
Aloin tutkimaan omaa saarekettani. Se sijaitsi rinteessä joten maasto oli kaltevaa. En meinannut löytää tarpeeksi tasaista paikkaa teltalleni. Aikani etsittyäni löysin sopivan paikan mutta sen oli jo varattu. Iso pajupuu oli rämähtänyt tasaisen alueen päälle. Päätin jättää alueen vielä rauhaan tutkiakseni ensi loput saarekkeesta ja sen jälkeen vasta päättäisin mitä teen.
Kaatuneen puun vieressä oli myös toinen tasainen alue. Alueen vieressä kasvoi jykevätammi, sen oksat olivat miehen paksuisia, osa oli vielä suurempia. Yksi näistä oksista roikkui juuri sen tasaisen alueen päällä. Puu ei näyttänyt kovin terveeltä, sen runko oli laho ja oli haljennut kahteen osaan oksan voimasta. Oksa oli kiinni toisessa puoliskossa joten se ei näyttänyt kovin turvalliselta. Päätin ottaa ensimmäisen vaihtoehdon.
Aloin raivaamaan paikkaa. Sahailin multityökalun sahalla rungon irti juuresta. Raahasin sen pois tasaisen alueen päältä ja katkoin oksat pois. Vielä vähän siivousta niin yöpaikkani oli valmis.

Illalla keitellessäni kahvia, aloin kuulemaan pellolta ääniä. Näin jonkun miehen kävelevän miinaharavan kanssa pitkin peltoa. Välillä mies kumartui ja kaivoi maata. Otti sieltä jotakin ja laittoi sen pieneen laukkuun. En sen kummemmin välittänyt koska hän ei tuntunut kiinnittävän minuun huomiota. Join rauhassa kahvi kun kuulin miehen kävelevän teltan suuntaan. Mies puhui Latvian kieltä, tokaisin hänelle, osaako hän englantia.

Illanmittaan selvisi että hän harrastaa aarteen metsästystä, harrastus mielessä. Hän tunsi paljon asiaan perehtyneitä ihmisiä netin kautta joiden kanssa hän jakoi tietoa sekä kuulumisia. Sitä kautta hän saa myös selville esineiden historiaa.
Sain myös selville että pelto, missä mies oli ollut haravan kanssa oli joskus ollut kylä, toisin sota oli tuhonnut sen. Hän kertoi myös että pellolle oli tuhottu sodan aikana saksalainen panssarivaunu. Osia siitä on vielä pellon uumenissa.
Kylällä oli pidempi historia, se oli ollut kalastaja kylä. Joskus aikoja sitten oli alempana virrannut joki. Historian tutkijat olivat löytäneet paaluja ojanpohjalta. Paikalta löytyi myös WW1 aikaisia esineitä.

Seurailin miehen touhuja. Kävin välillä pellolla katsomassa mitä löytöjä hän teki. Nikolai 2 aikaisia kolikoita, ww2 aikainen luoti, napin venäläissetäunivormusta, harmonikan tunnustuslevy, alumiininen pieni saikkakuppi, en kuitenkaan ole aivan varma tuosta viimeisestä.
Mies lähti kun alkoi tulla pimeää. Oli mukava törmätä tämän lajin ihmisiin. Sain paljon uutta tietoa aarteen metsästyksestä. Eihän sitä koskaan tiiä vaikka ostaa miinaharavan pyörä varustuksiin.

Matka:80.47km, aika 4.25h, paikkakoordinaatti 55as36’25.6″N, 24as11’24.2″E, Upytes seniunija, Liettua.

9.7

Illallinen aarteenetsijä oli pitänyt sanansa. Pyysin häntä ettei hän kertoisi kenellekään, ainakaan sinä iltana, että oli nähnyt minut. Sanoin suoraan, että se olisi minulle vaarallista jos tieto kantautuisi vääriin korviin.
Yöllinen sadekuuro oli kastellut trapin. Annoin sen kuivua aamuauringossa, samalla kun kokkailin. Olin jo laittanut teltan pois mutta jätin trapin suojaksi mahdol-lisen sadekuuron yllättäessä. Sain samalla lisää liikkumatilaa teltan ollessa pakattuna.
Tuulet ovat olleet suotuisat siitä lähtien kun käännyin Ranskassa kohden Suomea. Mennessä oli pelkkää vastaista. Tänään oli normaalia kovempi myötäinen, joten kilometrit taittuivat rivakammin.

Panevezys eteenpäin tiet 122 ja 191 ovat paikoin kapeita sekä mutkaisia. Kuskit eivät välitä kaistamerkinnöistä, jos niitä nyt sattuu edes olemaan. Mutkat oikaistaan reilulla kädellä joten varovaisuus kannattaa.
N:191 kulkee suurimmaksi osaksi suojelualueiden mailla. Varsinkin tällä tiellä varovaisuus ja ennakointi on valttia.

N:24 on rauhallinen ja leveä tie. Tämän päivän osuuksilla ei ollut kauppoja kuin isoissa paikoissa. Vabalninko seniunija kylästä löytyi sopivasti yksi. Hyvä niin, koska aloin sen jälkeen etsimään yöpaikkaa. Jälleen kerran, tuttu telttamajoitus oli tämän päivän sana. Paikka löytyi metsästä mutta jouduin ajamaan peltotietä kilometrin verran ennen kuin löysin aukon mistä pääsi metsän siimekseen.
Tiheästi kasvanut metsä sekä syväoja olivat ylipääsemätön este pyörälle. Lopulta kun pääsin metsään, tunnelmat eivät olleet huipussa vaikka päivä oli muuten hyvä. Ympäristö oli karmivan tuntuista. Kuolleita lehtipuita, kuusikkoa, hämärää ja kosteaa.
Kiertelin kävellen ympäri metsikköä ennen kuin löysin sopivan paikan. Teltta paikkoja oli vaikka kuinka paljon mutta etsin yleensä sellaisen paikan jonka tunnen kotoiseksi. Jos fiilikset ovat hyvät leiriydyn siihen.

Matka:72.32km, aika 3:56h, kova myötäinen tuuli.
paikkakoordinaatti 56as00’35.2″N, 24as42’11.5″E, tie 124, Mieliunai , Liettua.

10.7

Tapasin matkan varrella Tšekkoslovakiasta kotoisin olevan pyöräilijän. Olin tauolla bussipysäkillä kun mies suhahti ohi. Katsoin juuri puhelimesta karttaa joten en ehtinyt tervehtimään.
Seuraavan kerran näin pyöräilijään lähellä Latvian rajaa. Mies istui tupakalla bussipysäkin penkillä. Kaarsin sinne ja vaihdoimme muutaman sanan siinä ennen kuin jatkoin matkaa. Pysähdyin käymään välillä kaupassa, aina ei tiedä löytyykö matkanvarrelta kauppaa.
Jälleen kerran pyöräilijä ajoi ohi. Saavutin miehen lopulta kun hän oli puun alla pitämässä sadetta ja juomassa kokista. Tervehdin ja kysyin sen jälkeen vähän ihmetellen miksi hän juo kokista eikä jotakin muuta matkajuomana. Mies vastasi että energia oli yksisyy, toinen oli se että hän oli koukussa CocaColaan.

Jutellessamme lisää hän kertoi olevansa matkalla Tallinnaan, Riikan kautta. Aikaa hänellä oli vielä jäljellä 20 päivää joten kiirettä ei tarvitsisi pitää. Tämä oli miehen ensimmäinen pyöräreissu.
Yleensä hän liikkuu muilla kulkuvälineillä ja varusteilla. Bussi, juna, lentokone ja rinkka. Vietnam, Malesia ja Etelä-Amerikka olivat hänelle jo tuttuja. Englannin kieli ei kuitenkaan ollut hallussa. Hyvin hän kuitenkin ymmärsi ja pystyi vastaamaan jollakin tavalla. Tämä kaveri oli 50:nen mutta näytti 40:seltä. Näin se on, liikunta pitää nuorekkaana. Ajoimme vielä jonkin matkaa yhdessä ennen kuin käännyin omille teilleni.

Ilman puolesta päivä oli kehno, pitkin päivää tuli sadekuuroja. Onneksi pystyin näkemään kauas joten vauhdin pystyi säätelemään sen mukaan kuinka nopeasti pilvi liikkui. Kaikkia sadekuuroja en kuitenkaan onnistunut väistelemään, pilvenreunasta tuli aina pieni suihku niskaan.
Ajaessani Latvian ja Liettuan rajan yli pysähdyin napsimaan kuvia rajakyltistä. Viimekerralla kuvasta ei tullut hyvä joten nyt sain korjattua senkin virheen.
Latvian tie on alkumatkasta ”Todella huonoa”. Tarkoitan sitä, perunapeltoakin pitkin olisi parempi ajaa. Siinä olisi vähemmän epätasaisuutta ja monttuja. Onneksi matka ei ole kovin pitkä ennen kuin tie muuttuu paremmaksi. Seudusta ei voi sanoa muuta kuin että se oli masentavan näköistä, sateisella säällä.
Illalla laittaessani leiriä alkoi satamaan oikein kunnolla vettä. Kuuroja tulikin sitten silloin tällöin myös yöllä.
Matka:73.85km, aika 3.57h,
paikkakoordinaatti 56as37’04.0″N, 24as33’37.4″E, 7km Vecumniekestä p88 eteenpäin. Latvia.

11.7

Sadetta, vastatuulta, hiekkateitä, vielä huonompaa asfalttiteitä, huonoja kuskeja, hyviä kuskeja. Näistä oli tämä päivä rakennettu.
Hyvää on se että hengissä on selvitty taas yksi päivä. Aamusta ei vielä tiedä koska on ilta kun kirjoitan tätä.
Olin eilen tökännyt teltan metsätyömaan lähistölle. Tukkipinot olivat 30metrin päässä teltasta. Puut oli tuotu vähän kauempaa tien viereen metsästä joten siinä mielessä ei ollut pelkoa metsäkoneista. Pakkasin tavarat hissukseen kasaan ja söin vasta sen jälkeen aamupalaa.
Aamu oli tuulinen, joten se tiesi rankkaa päivää. Tuuli oli sivuvastainen koko päivän. Ajoittaiset sadekuuron rippeet kostuttivat sopivasti hikistä ajopaitaa.
Ensimmäisenä oli pitkäosuus hiekkatietä. (p88) 20 kilometriä monttuista, kivistä ja pöllyttäviä autoja sisältävä erikoiskoe. No, se meni jo rutiinilla. Olin ajanut pahempiakin pottupeltoja, hurjastelijoiden keskellä.

Päästyäni pottupellolta oli joenvarsi osuus. Se päättyi sulkupadolle ja vesivoimala kompleksille.
Tie haarautui Riikan ja Kegums kylän suuntaan. Kegumsiin mentiin padon yli kulkevaa tietä jonka jälkeen alkoi loputon osuus suoraa tietä(p8). Tienvarret eivät olleet muut kuin peltoa. Metsä saarekkeita oli siellä täällä, aina silloin tällöin kuului korpin krääkäisy. Jos vastaan sattui kylän pahanen, asfaltti muuttui kylän kohdalla todella kehnoksi ajaa. Asfaltti on niin rupista että oksat pois, jos siihen olisi mahtunut vielä yksikin tiepaikka, se olisi varmaan jo laitettu siihen.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin tämäkin päivä. Poikkesin Mälplis novads kylän kohdalla kaupassa. Kuten arvata saattoi, pienikylä, pienikauppa ja hinnat taivaassa. Ei auttanut, en se minäkään Pyhällä hengellä kulje. Pakko ostaa vaikka hinnat olivat taivaassa.
Ajelin vielä pätkän eteenpäin kunnes löysin sopivasti märän metsän, mihin pystyi levittämään rojunsa yötä varten.

Matka:85.10km, aika5.14h, vastatuuli.
paikkakoordinaatti 57as05’36.7″N, 24as55’44.1″E, tie p8, Judazi, Latvia.

12.7

Onnellinen voi olla pienistäkin asioista. Trapin ostaminen on ollut napakymppi hankinta varusteisiin.
Aamulla satoi vettä oikein reilusti. Katos suojasi hyvin tarvittavan alueen minkä tarvitsen kokatessani ruokaa. Teltta pysyy kuivana eikä tarvinnut laittaa sitä märkänä pussiin.

Tästä päivästä ei saa raavittua oikein tarinaa, paitsi alkumatkasta.
15 km ajettuani saavuin Sigulda nimiseen kaupunkiin. Tie kiertää pienen lenkin rautatien ylityskohtaan, pyöräilijät ja kävelivät voivat oikaista sen aikaisemmin heitä varten tehdyllä ylikululla. Kylän jälkeen, jonkin matka päässä on pieni nousu mutta sen jälkeen jyrkkälasku. Lasku on aika vaarallinen, meno on kuin villihevosen selässä tien epätasaisuudesta johtuen, liikennettä oli paikoitellen paljon. Kuskit olivat minun kohdalla varovaisia ja jättivät reilun turvavälin. Heti sen jälkeen tuleekin reilu nousu. Aluksi sen pystyy ajamaan mutta loppua kohden näyttää kuin katsoisi pystyseinämää.

Mäen päällä on jokin nähtävyys paikka. Siellä oli vanhoja taloja ja markkinakojuja. Muutama turistibussi oli parkkeerattu yhden talon luokse. Yksi nainen oli ainakin hyvin kiinnostunut taloista koska napsi kameralla kuvia.
A3 päästyäni tie muuttui paremmaksi ajaa. Oli sielläkin muutama kohta vanhaa, huono kuntoista tietä. Liikennettä oli kohtalaisesti. Muutama sadekuuro sattui samaan aikaan reitille. Pysähdyin tien varteen sivummalle odottamaan sadekuuron ohi menoa. Sadeviitan kanssa ajaminen, vilkkaalla tiellä joka ei ole tarpeeksi leveä, on venäläistä rulettia täydellä rullalla.

Ajoin Valmieran läpi, käydäkseni kaupassa. Pysähdyin tutulle kaupalle ostoksille. Edessä päin olisi ollut isompiakin kauppoja joista olisi saanut samat tavarat edullisemmin. Toivottavasti muistan sen kun ensikerralla.

Minulla kävi hyvä tuuri lähdettyäni ajamaan eteenpäin. Löysin vanhan leiripaikan missä olin pysähtynyt viime vuonna. Siivosin muutaman puunalun pois, sekä otin pienen kannon pois mitä en saanut viime vuonna irti. Nyt minulla oli paremmat työkalut joten se onnistui.

Matka:83.83km, aika 4.57h,
paikkakordinaatti.57as34’58.9″N, 25as30’57.0″E, Valmiera pagast, kulma metsä. Latvia

13.7

Tänään päättyisi yksi vaihe matkastani. Olen matkalla veljen kesämökille Otepäähän. Reitti oli tuttu, joten suunnistaminen oli helppoa.
Päivä sujui pieneen vastatuulen ajaen. Sadettakaan ei tullut joten se toi pientä lohtua rankkaan päivään.
Yritin metsästää prepaid korttia Latvian ja Estonian rajalla. Rajaa halkoo Valga kaupunkia joten siellä on ainakin kansainvälistä meininkiä mutta myös paljon turisteja.
Kävin ensin eräässä isossa kauppahallissa etsimässä puhelin korttia.
Menin kysymään korttia suoraan info pisteestä. Myyjä ei puhunut muita kieliä kuin Viroa ja Venäjää joten nainen vinkkasi erään kassaneidin paikalle joka ymmärsi englantia sekä puhui sitä vähän.
Myyjä yritti tarjota Zenin puhelin korttia vängen väkisin. Ainut ongelma mikä paljastui, kun aikani väänsin tiskillä, se oli normaali kokoinen sim, minun puhelimen sopi mikro-sim. Kun sitten vielä väänsimme vähän aikaa, selvisi että heillä ei ole mikro-simejä. Että sellaista.. No, he neuvoivat menemään Maxi-markettiin joka oli 300 metrin päässä Valgan kirkosta eteenpäin.
Kävin pyörähtämässä liikkeessä. Jonotin jonkin aikaa, kunnes tuli minun vuoroni, myyjä sanoi huonolla englannilla että prepaidit ovat loppuneet liikkeestä. Turistit ovat ostaneet kaikki.
Ei auttanut, jäin ilman halpaa nettiyhteyttä. Katsoin kaupan pihalla kartasta mitä kautta kannattaisi ajaa Otepäähän, pääsisin sinne kahta eri reittiä. Olin viime vuonna ajanut alkumatkasta päätie joten valitsin nyt kiertoreitin. Tie kulki metsien ja maaseudun läpi mutta yhtyi sitten päätiehen Laatren kohdalla . Siitä oli matkaa enää 30km verran.

Ajaessani Laatren läpi kiinnitin huomiota Ortodoksiseen kirkkoon koska se näytti hyljätyltä. Kirkontornin ikkunat joissa normaalisti on luukut, repsottivat osittain tyhjyyttään. Piha oli pitkän ruohon peitossa, oksia oli pitkin poikin pihamaata, katto näytti rikkonaiselta.
Koko kylä oli oikeastaan samassa kunnossa. Näin ainoastaan muutamia maatiloja jotka olivat elinvoimaisen näköisiä.
Liikenne oli hiljaista. Muutama moottoripyöräilijä ajoi samaan suuntaa, taisi siinä mennä jokunen autokin.

Päästyäni lopultakin perille purin laukut pois pyöräni päältä ja lähdin käymään kaupassa 5km päässä.
Otepäänkylä on viriili turisti paikka. Siellä on talviurheilukeskus sekä hieno hotelli. Hotelissa on pari vuoristohuonetta hiihtäjiä varten. Huoneen ilmanpainetta saa laskettua joten verisoluja saa tuplasti lisää makeillessaan siellä.
Sain tietää kaupassa että otepäässä pidetään viikonloppuna rallikisat. Erc. Ehkäpä saisin aikani kulumaan paremmin seuratessani kisoja, aika näyttää.

Ps: Pidän pienen tauon matkan teossa. En vielä tiedä mihin päin suuntaan seuraavaksi.

Matka.109.73km, aika.6.11h, sisältä kaupunkiajoa

21.7

Viikon lepotauko on tehnyt ihmeitä jaloilleni. Jalat rullaavat kuin pakasta vedettynä. Matka taittui vastatuulen kuin tyhjää vaan. No, myönnettäköön että ensimmäiset 30 km olivat helppoja mutta sen jälkeen tulivat säryt jalkoihin. Polvi otti itseensä aluksi mutta tokeni siitä kun pääsin vauhtiin. Oli kait ruostunut vähän kiinni lepotauon aikana. Sellaista sattuu tekevälle ja vaikka ei tekisikään mitään.
Matkani kulki tänään Pöltsanmaalle. Tie oli tuttu viime kesästä. 71 pitkin pääsin hyvin Rongun kylälle. Kylä on aika pieni, valtatien risteyksessä on ainakin baari, pieni huoltamo ja kauppa. Kirkkokin näytti seisovan tien vieressä ajaessani siitä ohi. Pääsevät ihmiset kuuntelemaan saarnaa, sitä en tiedä pidetäänkö niitä enää siellä.
Risteyksen yli 47 ja sitä pitkin aina järven toiselle puolelle. 135 on asfaltin sekä hiekkatien risteytys. Alkumatkasta on asfaltti reilun 5km, mahdollisesti enemmänkin, sitten pääsee ajamaan savitietä. Tämä pätkä oli hyvässä kunnossa joten hammaspaikat pysyivät suussa.
Tie kulki vehnäpeltojen ja autioituneiden kylien halki. Matkalle mahtui myös iso autio tehdaskin. Vahtikoppi tienvieressä ammotti tyhjyyttään, ikkunat olivat kadonneet, samoin kuin sähkökaapin sisältökin. Kopin nurkassa seisoi iso puulämmitteinen kamina. Paikassa oli maagista tuntua, ajan havinaa.
135 yhtyi 133:seen 20 km jälkeen. Loppumatkasta tie oli hyvä kuntoista. 51 on pieni pätkä, se muuttuu T risteyksessä tieksi n 38, mistä pääsee Pöltsanmaalle.

Ajaessani kaupunkiin, näin tien varressa isot linnamuurit. Otin paikan historiasta vähän selvää joten lainasin tekstiä tähän.
” Põltsamaan linnoitusta alettiin rakentaa jo vuonna 1272, kun Põltsamaanjoen rannalle perustettiin saksalaisen ritarikunnan vallihaudalla ympäröity kivilinnoitus. Vuosina 1570–1578 linnoitus oli Liivinmaan kuninkaan Magnuksen asuinpaikka ja Põltsamaa (Oberpahlen) Liivinmaan kuningaskunnan pääkaupunki.”

Ajoin suoraan B&B paikkaan josta sain pienen odottelun ja puhelin soiton jälkeen huoneen. Otin ison huoneen koska siinä oli oma suihku/wc. 33€.
Polkupyörän sain jättää vanhalle tutulle paikalle rappusten alle käytävään. Rappuset nousivat lasiseinäisessä tornissaan toiseen kerrokseen. Laitoin samaan paikkaan myös teltan, pressun sekä muut irtotavarat jotka eivät olleet laukuissa. Ovet menivät lukkoon illalla kello 21 joten ne olivat aika turvassa siellä.
Vein laukut yläkerran huoneeseeni. Seuraavaksi lähdin käymään lähikaupassa ostamassa iltaruokaa, ennen suihkuun menoa sekä iltatouhujani. Tuskin olisin jaksanut enää lähteä suihkun jälkeen lähteä liikenteeseen.
Huoneessa ei ollut mahdollista kokkailla joten kahvikin jäi haaveeksi. Onneksi käytävässä oli vedenkeitin, olin ostanut kaupassa käydessäni pikakahvia joten ilman kahvia ei tarvinnut olla.
Vedenkeitin olikin ahkerassa käytössä. Kävin vähän väliä keittämässä vettä kahvia varten.
Huoneessa oli neljänhengen pöytä, sain leivitellä ruokatavarat huolella pitkin pöytää eikä minun tarvinnut nyhrätä pikkupöydän ympärillä. Söin ja join kahvia sekä tein muistiinpanoja pitkin iltaa kunnes oli aika lähteä nukkumaan.

Pöltsanmaa, Viro

22.7

Aamupala olisi maksanut B&B paikassa 5€. Päätin jättää sen tällä kertaa väliin koska olen pettynyt sen verran monta kertaa niihin. Tosin viime kerralla ollessani täällä, kävin syömässä aamupalan ja se oli kyllä ihan ok. Maalaisaamiainen.
Popsin aamupalaksi omia eväitäni. Jogurttia, leipää, viinirypäleitä jotka jäivät illalla syömättä, muutama kuppi kahvia, sen jälkeen siivosin ja pakkasin tavarat laukkuihin.

Aamulla oli tullut reilu sadekuuro, onneksi se meni nopeasti ohi. Tie oli märkä sateen jäljiltä, taivas oli mustien pilvien peitossa.
Pilvet kulkivat sen verran nopeasti taivaalla että sadekuurot eivät pitkään pysyneet yhdessä kohdassa.
Lähdin ajelemaan hissukseen kohden Tallinnaa. Liikenne on vilkasta 2 tiellä. Yhdistelmä rekat ovat suurin vaaratekijä. Tienreunukset ovat leveät joten pääsin sen turvin ajamaan aika huoletta.

Vasta tuuli oli kova, puuskat heittelivät pyörääni välillä tienreunalle, vaikka yritin taistella vastaan. Jos taivaalla näkyi iso sadepilvi rykelmä, ja se oli tulossa lähimain, tuuli yltyi vielä rajummaksi. Pilvet työnsivät ilmamassaa edellään joten mitä isommasta pilvirykelmästä oli kyseessä sitä raikkaampi tuuli oli.

Matka taittui puskien tuulta päin ja yrittäen muistaa missä kannattaa käydä kaupassa. Suunnistin vanhalle leiripaikalle joka on 35 km Tallinasta.
Laskin matkalla kuinka monta kauppaa 2 tien varressa oli, luku mahtui kolmeen sormeen. Muutaman baariin huomasin matkalla. Jouduin poikkeamaan sivutielle missä oli pieni kylän pahanen. Löysin sieltä aika isonkaupan mistä sain ostettua murkinaa illaksi. Kaupan pihasta ei ollut leiripaikalle matkaa kuin 5-8 km.
Huokaus helpotuksesta kun näin lopultakin tutun metsän, pellon ja talon. Talo sijaitsee pellon toisella puolella. Välissä oli iso vehnäpelto, metsän vierestä kulkee pyörätie ja valtatie, niiden väliin on rakennettu iso äänimuuri. Jouduin työntämään pyörän ensin ison ojan yli. Sen jälkeen pienen matkan vehnäpeltoa ennen kuin pääsin metsän siimekseen.
Oli viime vuonna jättänyt vanhan pressuni erään puun juureen. Sillä se oli vielä samassa paikassa minne olin sen siististi pinonnut. Muutama oksan pätkä oli ilmaantunut sen päälle havuneulasten seuraksi.

Päivä oli pulkassa. Laiton trapin roikkumaan oksista ja teltan sen alle pystyyn. Seuraavaksi kokkailin munakkaan, amerikkalaisen sellaisen.
Illan hämärtyessä kiertelin ympäri pientä metsää, katsellen tuttuja paikkoja, miettien samalla huomista päivää, kotiin paluuta

Matka:100.73 km, aika 6:10h, paikkakoordinaatti 59as11’48.5″N, 25as02’41.6″E, Kose vald, Viro.

23.7

Pomppasin ylös kuin vieteri katsoessani puhelimen kelloa. Minun olisi ehdittävä 15 laivaan ja olin jo nyt myöhässä aikataulusta. Jouduin tekemään monta asiaa samaan aikaan saadakseni aikataulun kiinni.
Sain syötyä ja pakattua tunnissa. Taisin tehdä ennätyksen matkaan lähdössä.
Eilen olin ajanut koko päivän sivuvastaisessa, nyt vaikutti hyvältä. Tuuli puhalsi vinoittaan takaa, joten matka taittuisi mukavasti.
Ajoin alkumatkan 2 tien vieressä kulkevaa pikkutietä. Muutaman kilometrin päästä pikkutie risteytyi siihen joten lähdin ajamaan sitä pitkin Tallinnan suuntaan.
Matka taittui ennätysajassa. Keskinopeus oli 36 km matkalla 25 km tunnissa. Viimeiset 10 kilometriä olivat hitaampia. Liikennevalot, teiden ylitykset sekä pakollinen pysähdys pankkiautomaatilla olivat pahimmat hidastajat.

Pysähdyin nostamaan rahaa kilometri ennen satamaa. Kaivaessani korttia automaatin luona huomasin kadottaneeni sen jonnekin. Kirosin kuin turkkilainen. Ainut paikka mihin se olisi voinut hävitä oli metsä. Ei auttanut, kaivoin varakortin laukusta ja nostin sillä tarvittavan määrän rahaa laivalippua varten.
Lähdin vähän sekavin tuntein ajamaan kohden satamaa. Mietin matkalla kortin kohtaloa. Päätin soittaa pankin sulkupuhelimeen heti, kun siihen on tilaisuus.
Reitti oli selvä minne pitää ajaa, joten kaarsin suoraan D-portin luokse, mistä laivat lähtevät Suomeen. Seuraava laiva lähtisi muutaman tunnin sisällä, ilmoitti infotaulu.
Parkkipaikalle oli jo saapunut jokunen auto joten ajoin jonon päähän odottamaan lippuluukkujen aukeamista. Mietin kuumeisesti olisinko törkeä ja kiilailisin jonon alkupäähän, mutta luovuin ajatuksesta hetken päästä. Kyllä minulla on aikaa jonottaa, pääsisin sata varmasti laivaan koska pyörä ei veisi tilaa kovin paljoa.
Laiton pyörän nojaamaan jalalle ja katselin huvikseni mitä muut touhuilevat. Jonkin ajan päästä ilmaantui 6 moottoripyörän seurue satama-alueelle. Katselin kuinka moottoripyörät kaarsivat ensin jonoa kohden mutta kääntyivät sitten ja ajoivat sen ohi, pysähtyen jono viereen, puoleen välin paikkeille.

Ei mennyt kuin hetki, kun olin moottoripyöräilijöiden luona parkissa. Huomasin läheisen pyörän moottorista valuvan nestettä. Kuski oli asiasta tietoinen kun kysyin häneltä siitä. Kuski kertoi että jäähdytysfleksi oli hajonnut ja kone kerkesi kuumeta liikennevaloissa. En alkanut utelemaan enempää asiasta koska se ei kuulunut minulle. Moottoripyörä seurue oli käynyt ajelemassa Pärnuun lähistöllä ja olivat palaamassa takaisin suomeen.
13.30 lippuluukku aukesi, lippu maksoi 44€ pyörän kanssa. Laiva ei vielä ollut edes satamassa kun menin odottelemaan lastausalueelle laivaan pääsyä. Päätin tässä vaiheessa kuolettaa kortin. Kaivoin puhelin numeron pankin sivuilta ja ilmoitin asiasta. Nyt minun ei tarvitse olla ainakaan huolissani sen takia
Laiva saapui satamaan 13.50. Laivan purku meni jouhevasti työntekijöiden ammattitaidon takia.
Saatuani pyörän laivan sisälle ja lukittuani sen kiinni tolppaan C1 kannella, menin ylös ravintolaan. Löysin sieltä istumapaikan jossa istuskelin siihen asti että kuulutus ilmoitti saapumisesta suomen puolelle. Päästyäni laivasta ulos ajoin rautatieaseman kautta. Olin kahden vaiheilla, menenkö junalla sinne vai ajanko pyörällä. Ilma oli kuitenkin sen verran hyvä, että päätin ajaa Järvenpäähän.
Reitti oli jo entuudestaan tuttu, Pasilan jälkeen on muutama kohta missä joudun aina katsomaan karttaa, muuten matka meni joutuisasti
Seurailin suuremmaksi osaksi rataa, kunnes tie erkani siitä Hyrylän seutuvilla. Saavuin perille Järvenpäähän 18.00 aikoihin.

Matka:80.04km, aika.4.13h, Järvenpää, Suomi

http://www.kulkijaeuroopassa.wordpress.com

Videoita sekä uusimmat uutiset.