Prologi

 

Nykyinen turvallisuustilanne Euroopassa on alkanut näkymään rajatarkastuksien lisääntymisenä joissakin maissa. Pakolaisten tulo Eurooppaan sekä terrorismi on tuonut levottomuutta ihmisten keskuuteen, vaikka sitä ei huomaa normaalissa elämässä oikeastaan ollenkaan.

En ole huomannut näinä kolmena vuotena, joina olen kierrellyt ympäri Eurooppaa, että henkilöllisyys papereita tai passia kyseltäisi sen enempää kuin ennenkään.

 

Rajatarkastukset ovat sitten eriasia. Joillakin raja-asemilla on otettu käytännöksi tarkistaa ihmiset metallinpaljastimella aseiden varalta, en sen kummemmin tiedä kuinka yleistä se on. (Tämä koskee vain silloin kun palaat Eurooppaan Eu ulkopuolelta. Esim Ukrainasta )

Kokonaisuudessaan matkustaminen polkupyörällä Euroopassa on turvallista, kunhan itse muistat seurata liikennettä sekä vältät ajamista pimeällä.

Leiriytyminen on aika helppoa, telttailu on edullista jos haluat käyttää Campingalueita. Itse olen pudjetti matkailija joten telttailen ennemmin luonnossa. Hotellit ovat myös edullisia , varsinkin Etelä-Euroopassa.

Sitten vielä muutama sana internetistä. Se toimii kaikkialla ympäri Eurooppaa, myös sen ulkopuolella, Joten sen puoleen ei pidä olla huolissasi.

Ps: Serbiassa on kattava Free Wifi sekä maittavaa burekkia

Suomi

 

1.4 Matkaan lähtö

Viime matkastani ei ollut kuin puolisen vuotta. Tuntui kuitenkin siltä kuin siitä olisi ikuisuus, vanhoja kliseitä, mutta sopii tähän hetkeen täydellisesti.
Herätessäni aamulla en tuntenut minkäänlaista matka kuumetta, päinvastoin. Olin jo pidemmän aikaa miettinyt jäisinkö eläkkeelle pyöräilyn suhteen. En tuntenut enää vetoa märkiin teltta aamuihin, enkä kylmiin öihin keväisin.
Nousin kuitenkin normaalisti ylös, tietäen että tunne menisi ohi, kunhan alkaisin tarkistamaan pakkaamaan pyöräni.
Söin ensin aamupalan, ennen kuin tein pikatarkastuksen laukkuja. Saatuani sen tehtyä, hain pyöräni varastosta ja lastasin kuormani pyörän päälle. En ahnehtinut tällä kertaa niin paljoa tavaraa mukaanani kuin edellisillä kevät matkoilla. Lähdin sen verran myöhemmin liikenteeseen, joten päivät ovat lämpimiä eivätkä yöt ole liikaa pakkasen puolella. Toinen hyvä puoli myöhäisemmässä lähdössä on se, että villavaatetus ei ole täyttämässä laukkuja.
Päivä oli kaksijakoinen, alkumatkasta pyörä kulki kuin siivillä. Pidin ehkä liiankin kovaa vauhtia päällä koska jalat alkoivat muuttumaan koivuhaloiksi sekä kosketus aroiksi. En ollut harjoittelut tarpeeksi ja sen huomasi heti.
Pysähdyin matkalla Paiturissa ( Kempeleen lähellä oleva kaupungin osa) moikkaamassa ystävääni joka on töissä autoliikkeessä. Kaverilla oli toinen jalka paketissa koska hän oli kaatunut jossain liukkaalla pihalla nurin. Sitkeä kaveri, mitäs pienistä vaikka luita onkin poikki, ei kun töihin.
Kuten arvata saattoi, tiet pölisevät talven jäljiltä karmeasti, nastarengaskausi ei vielä ollut ohi.

Pidin koko päivän liinaa kasvojeni edessä suojaamassa hengitystä pahimmalta pölyltä.

Pysähdyin etsimään kauppaa Rantsilasta koska päivä oli jo pitkällä iltapäivässä. Ensimmäinen vastaan tuleva kauppa oli riistakauppa, joten kävin katsomassa minkälainen valikoma siellä olisi. Riistaa, kuten kaupan nimikin viittasi siihen. Löysin muutamia perustarvikkeita sieltä mutta en sitä mitä etsin. Niinpä kysyin kassalta lähintä elintavikekauppaa.
Saatuani neuvoja, lähdin käymään muutaman sadan metrin päässä olevan K-kaupan luona. Poikkesin sen verran perinteisestä kahvin ostamisesta että ostin teetä juotavaksi.
Päivä oli sään puolesta hyvä, alkumatkasta Liminkaan asti oli vastasivuttainen tuuli mutta kääntyessä Jyväskylän suuntaan, se muuttui takatuuleksi.
Leiri löytyi ensimmäisellä yrittämällä lumista peltotietä pitkin, jokunen sata metriä metsän siimekseen. Metsän lähellä oli joitakin rakennuksia, en osaa sanoa ovatko ne asuttuja vai ainoastaan latoja. En ole viitsinyt lähteä urkkimaankaan.

 

Paikkakoordinaatti: 65.01142, 25.478

 

2.4 Polvikipuja

Aamu alkoi vetisissä merkeissä. Yö oli ollut kylmä koska hengityshöyry oli tiivistynyt teltan sisäkaton kankaaseen. Suuret vesipisarat tippuivat heti kun sitä hipaisi. Sain liikkua teltan sisällä varovasti välttyäkseni katastrofilta.

Yritin saada keittimen tohisemaan, koska ilman sen tuomaa lämpöä en saisi tehtyä yhtikäs mitään.

Eihän se kuitenkaan onnistunut niin kuin elokuvissa. Laskin liian vähän bensaa keittimeen kuppiin. Kun bensan sytyttää se lämmittää messinkikuppia. Kun kuppi on tarpeeksi kuuma, bensa kaasuuntuu ja se työntää venttiiliä niin, että kaasu alkaa purkautumaan suhisten ulos. Niin ei kuitenkaan nyt käynyt.

Ennen kuin pääsin yrittämään uudestaan, minun piti odotella jonkin aikaa kupin jäähtymistä. Odoteltuani muutaman sekunnin, käänsin kahvasta ja päästin siihen lisää bensaa. Tiesin heti tehneeni virheen koska kuppi oli vielä kuuma, bensa höyrystyi saman tien ja levisi ympäri teltan sisätiloja. Että sellainen aamu. Sain lopulta tulen keittimeen, pienen odottelun jälkeen.

 

Kuivattelin makuuvarusteet keittimen lämmössä odotellen samalla teltan kuivumista.
Pakkasin romut kasaan aamupalan jälkeen. Harmittelin mielessäni paluureittiä tielle. Olin joutunut rymyämään eilen läpi hakatun metsän, ei se vielä mitään mutta luntakin oli reilusti maassa, katkottujen oksien lisäksi.
Saatuani pyörän työnnettyä sen halki oli vielä metsätien pätkä, lumineen sekä kaatuneiden pajujen kera.
Koska aamu alkoi huonosti sitä jatkui sitten koko päivän. Polvi alkoi reistailemaan 10 km jälleen. Pysähdyin lepuuttamaan sitä useasti sekä otin muutaman särkylääkkeen. Eräällä tauolla polvi rusahti kun käännyin niin että polvi joutui kiertymään. Sen jälkeen se toimi loistavasti.
Liikenne oli vilkasta, pölyä riitti vaikka toisille jakaa.
Aloin etsimään varhaisessa vaiheessa telttapaikkaa koska maassa on sen verran lunta eikä joka paikkaan pyörän kanssa pääse. Kävin tutkimassa 4:ssä eri paikassa, ennen kuin löysin leiripaikan metsätien päästä

Paikkakoordinaatti: 64.47497, 25.7063

 

3.4 Luminen leiripaikka

Nukun aika huonosti. Maapohjana oli lumikerros joka hohki makuualustojen läpi. Talvimatkailu ottaa aika paljon voimille, jos varusteet kastuvat niitä ei meinaan saada kuiviksi sitten millään. Pienet tavarat saa kuiviksi, mutta kengät ovat sitkeässä. Niitä ei saa keittimen lämmöllä kuin haisemaan pahalle tai sitten ne saa palamaan. Kyllä ne sitten ovat varmaan kuivat kun heittää ne teltasta pihalle ja katselee kun ne palavat siellä.

Olin juuri ostanut uuden makuupussin. Sen kanssa pärjäilee nollan molemmin puolin mutta kovin kylmää se ei kestä, varsinkaan jos lumi hohkaa selän alla.
Laitoin ensimmäiseksi keittimen tohisemaan päästyäni makuupussista ulos. Tällä kertaa onnistuin ensimmäisellä kerralla sytyttämään sen. Lämmittelin jonkin aikaa keittimen tuoman lämmön avulla, ennen kuin aloin pakkaamaan romppeita.

Olin eilen tullut metsätietä pitkin leiripaikkaan enkä halunnut mennä samaa tietä takaisin. Tie oli täynnä kiviä, oksanpätkiä sekä monttuja. Olin kuitenkin lähellä päätietä, ison penkereen toisella puolella, männyn taimenten joukossa joten kävin kurkkimassa etukäteen sopivan reitin pengertä alas.
Pyörä pakattuna laskettelin jarrut pohjassa rinnettä alas. Se meni oikeastaan paremmin kuin odotin. Säästin ajallisesti puolituntia oikoreitin ansiosta.
Päivä oli raskaampi kuin eilen, käsivarret sekä selkä ovat vaivanneet näinä muutamina päivinä. Kylmä tekee tehtävänsä.

Liikenteen nostattama pöly oli välillä sankka. Pysähdyin Vaskikellossa ostamassa päivän murkinat. Hankin samalla keittimeen polttoainetta, Marinolia.
Matka alkoi painamaan 20 km jälkeen joten suunnistin vanhalle leiripaikalle jota olin käyttänyt aikaisemmin.

Paikka löytyi ohituskaistan päästä. Tie oli 20 cm paksussa lumessa, osassa sitä oli enemmänkin. Yritin aluksi puskea raskasta pyörää hangessa mutta totesin sen kuolleeksi ajatukseksi. Otin etulaukut pois ja rämmin sata metriä niiden kanssa eteenpäin. Pyörä kulki helpommin kun sain etupyörän nostettua osittain ilmaan. Päästyäni pyörän kanssa laukkujen luokse jätin sen siihen ja  kannoin laukkuja vielä 50 metriä, missä vanha leiripaikka oli. Raahasin vielä pyörän samaan paikkaan sen jälkeen kaivoin teltalle lumihankeen kolon mihin voin pystyttää sen. Koska minulla ei ollut lapiota käytin sen tilalla muovista lautasta joka toimikin hyvin siihen tarkoitukseen. Loppuilta meni syödessä sekä varuste rumbassa, sen verran oli normaalista poikkeavaa että pesin tukan. Sitä kun ei saa kovin puhtaaksi kosteusliinoilla.

Matka: 68.10km, aika 4:10h

Paikkakoordinaatti: 64.04485, 25.78869

 

5.4 Äänekoski

Päivä oli loistava. Keitin reistaili jonkin verran aamusta mutta alkoi toimia kun vaihdon siihen isomman suuttimen. Bensa ei taida olla aivan priimaa tavaraa.

Nousin ylös jo 7 aikaan aamulla koska illasta oli luvattu sadetta. Ensimmäinen toimenpide oli saada lämpöä tupaan eli telttaan. Keitin lähti ensi yrittämällä toimimaan mutta teki temput ja se oli pakko sammuttaa. Ruksailin sitä kylmässä teltassa suu höyryten. Toisella yrittämällä sain sen jo hörisemään paremmin. En jäänyt ihmettelemään sen toimintaa pidemmäksi aikaa vaan aloin laittamaan romppeita läjään.
Päästyäni ulos teltasta ja siirrettyäni keittimen pihalle, sain jälleen tapella tovin sen kanssa ennen kuin pääsin kokkailemaan. Teeveden kiehuessa purin teltan sekä pakkasin muita irtotavaroita joita oli pitkin kenturaa levällään.

Tämän päivän ohjelmaani muokkasi sade. Tarkoitus oli ehtiä 40 km päässä olevaan Äänekosken kauppoihin sekä etsiä vanha leiripaikka sen lähistöltä. Se sijaitsi 10 km eteenpäin Jyväskylän suuntaan. Pitäisin yhden lepopäivän koska keskiviikoksi oli luvattu rankkoja sateita.
Matka Äänekoskelle on Viitasaaren suunnasta mäkinen. Aamupäivästä liikenne ei vielä ollut vilkasta. Pääsin liikenteeseen 9.30 hujakoilla joka oli siinä mielessä hyvä, rekat ovat lastauksessa jolloin ne eivät ole vielä pölyttymässä ilmaa.
Saavuin aikanaan, monen pysähdyksen jälkeen Äänekoskelle. Ajoin suoraan keskustan S-markettiin ostoksille. Kuormasta tuli raskas koska ostin kahden päivän ruuat. Pysähdyin vielä 4 tien risteyksessä olevan huoltamon luona hakemassa muutaman purkkin lamppuöljyä. Palvelu oli hyvä mutta lamppuöljyn hinta kirpaisi. Matka jatkui vielä jonkun kilometrin kunnes huomasin tutun hirviaidan portin mistä pääsin livahtamaan metsän siimekseen.
Löysin vanhan paikan missä olin pari vuotta sitten ollut yötä. Paikka ei ollut enää entisensä, pari puuta oli kaatunut paikan päälle. Ne oli kyllä raivattu pois, maa oli kuitenkin sen verran kuhmurainen että päätin etsiä toisen paikan.
Kävelin tunnin verran metsää ristiin rastiin ennen kuin löysin kodikkaan tuntuisen paikan. Luotan yleensä fiilikseen valitessani paikkaa, sen pitää olla myös suojassa tieltä katsottuna.
Kävin hakemassa kaatuneiden kuusten oksia teltan alle. Ne suojasivat kylmältä maalta sekä pehmentävät kun niiden päällä istuu. Viritin vielä trapin teltan suojaksi, ennen kuin aloin kokkailemaan curmee ateriaa. Käristettyä lihapiirakkaa paljolla voilla sekä suolalla.
Huomenna on lepopäivä mutta se tarkentuu sään mukaan. Jos ei sada, voi olla että jatkan matkaa. Nyt kaikille hyviä öitä.

Matka: 56.40km, aika 4:14h

Paikkakoordinaatti: 62.56286, 25.6762

 

6.4 Rattoisa päivä

Heräilin autuaasti puolenpäivän hujakoilla. Olin kyllä ollut muuten puolitokkurassa jo tovin mutta, mikäs on laiskan lötkötellä koivet pitkänä, kun mihinkään ei ollut kiire. Vettäkin pitäisi sataa, ainakin säätätit olivat niin luvanneet mutta aika kuivalta tuo sade kuulosti olevan. Ei rapissut trappi joten miinukselle menee tätien ennusteet.
Aikani pyörittyä makupussissa purskahdin sieltä ulos ja kurkkasin ulkomaailmaan menoa teltan ovesta. Sama maisema siellä vielä oli kun illalla vetäydyin hotelliini mutta kosteampaa kuin eilen joten oli sieltä taivaalta tullut jotakin alas. Onneksi ei kuitenkaan meteoriittia.
Vaikka minnekään ei ollut menoa laitoin petivarusteet omiin pusseihin ennen joka aamuista keittimen sytyttämistä. Toivottavasti ilmat lämpenevät sitä mukaa kun menen etelän suuntaan, pääsisin eroon teltan lämmittämisestä.
Päivä kului rattoisasti ruuan sekä muutaman pienen vian korjauksen merkeissä. Hirviä eikä muitakaan metsäneläimiä ole näkynyt, paitsi lintuja.
Huomiseksi on luvattu hyvää säätä joten matka jatkuu aamusella.

 

 

7.4 Juna

Tein illalla päätöksen mennä loppumatkan junalla. Olen vain ajanut liian monta kertaa välin Jyväskylä Järvenpää, juna oli hyvä ratkaisu siihen .

Olin laittanut kellon soimaan 7:mäksi aamulla, muutamassa päivässä telttaan ehtii kertyä isokasa roinaa laukuista. Halusin pakkailla ne rauhassa pois ilman kiirettä.
Saatuani tavarat pihalle, asettelin keittimen  toiminta kuntoon ja veden kiehumaan pannuun. Sitä odotellessa pakkasin teltan sekä trapin pusseihinsa pienen vesikuuron saattelemana.
Söin muutaman leivän sekä munan teen kera, ennen kuin laitoin keittimen kasaan. Laittaessani sitä laukkuun totesin, että minun on turhaa kantaa kahta lamppuöljy pulloa mukanani. Olin ostanut juuri lisää polttoainetta mutta se ei toiminut kunnolla keittimessäni. Niinpä päätin laittaa toisen pullon erään kannon alle piiloon seuraavaa kertaa varten.
Matka Jyväskylään oli vajaat 40 kilometriä, vaikka se oli lyhyt matkan niin sitäkin vaarallisempi. Yhdistelmä rekat väistivät sen mitä pystyivät mutta vastaan tuleva liikenne oli murhaavan vilkasta. Leveä tienreunus pelasti useimmiten vaaratilanteen.
Jyväskylän juna-asema löytyi helposti, lipunmyynti löytyi vasta pienen etsimisen jälkeen. Lippu maksoi 40 € pyörän kanssa.
Junaa odotellessa aloin jännittämään mahtuuko pyörä ovesta sisälle niin, ettei laukkuja tarvitsisi ottaa pois telineistä. Toinen ongelma mikä voisi tulla vastaan on lattian ja laiturin välinen korkeus.
Junan pysähdyttyä totesin murheeni turhaksi. Pyörä meni ovesta sujuvasti sisälle eikä ovikaan ollut liian korkealla. Junan pyöräpaikat ovat liian ahtaat joten jäin päivystämään pyöräni viereen kunnes juna saapui Tampereelle.

Jouduin vaihtamaan junaa  Tampereella  eikä junan vaihtoon ollut kuin 17 minuuttia. Juna lähtisi raiteelta 1, tämä saapuisi eri raiteelle.
Junan pysähdyttyä olin ensimmäisten joukossa menemässä ulos. Luiska mistä pääsisin alas tunneliin, oli 40 metrin päässä, joten seisoin toisen polkimen päällä ja käytiin pyörää potkulautana. Pysähdyin katsomaan hissin kohdalla pääsisinkö sen avulla alas, sen edessä oli kuitenkin nainen lastenvaunujen kanssa. Hissi tuli juuri samaan aikaan ylös ja ovet aukesivat, totesin turhaksi jäädä odottelemaan omaa vuoroani koska hissi oli liian pieni. Niinpä suuntasin seuraavan  portaikon suuntaan ja hyödynsin rullaportaikkoa alas menoon. Työnsin rohkeasti pyörän rappusille ja painoin jarrut kiinni. Alas meno kulma oli aika iso, onneksi jarrut pitivät eikä vaaratilanteita tullut. Menin samalla tyylillä ylös 1 raiteelle.
Juna saapui aikanaan eikä tämänkään kohdalla ollut ongelmia saada pyörää junaan. Ongelmat alkoivat vasta Riihimäen aseman laituri oli sen verran matalalla, että pyöräni jäi keskirattaasta siihen kiinni yrittäessäni saada sitä ulos. Sain eturenkaan alas mutta takarengas jäi junaan. Jouduin punnertamaan tosissani saadakseni sen ehjänä alas.
Siirryin tunnelia pitkin 5 laiturille hissin avustuksella. Nousu R junaan oli myös hankala, alastulo oli paljon helpompaa.
Nousin Saunakallion kohdalla pois, veljeni asui aivan sen lähistöllä joten poikkesin morjenstamassa häntä ennen kuin ajoin majapaikkaani.

Olen viikon verran Järvenpäässä ennen kuin jatkan matkaani eteenpäin. Minulla olisi kaksi reitti suunnitelmaa, laivalla Saksaan tai Viroon, siitä kohden Sloveniaan Italian kautta. Reitti tarkentuu sitä mukaa kuin matka etenee joten pysytään kanavalla.
Palailen linjoille kun on asiaa viimeistään 16.4

Matka: 41.80km, aika 3:02h

Järvenpää

 

 

 

Matka jatkuu

Pitkän miettimisen jälkeen olen jatkamassa matkaani laivalla Saksaan.
Laiva lähtee 16.4 Itäterminaalista. Astun maihin 18.4. Olen yhden ylimääräisen yön laivalla koska se saapuu Travemundiin 17.4 kello 21.30.

En näe mitään järkeä lähteä laivalta johonkin hostelliin, pienellä ylimääräisellä maksulla voin yöpyä laivassa. Samaan hintaan kuuluu myös aamupala.

Laivamatka maksoi 310€. Siihen kuuluu matka Helsinki-Travemund, ruuat, petipaikka, ylimääräinen yö sekä pyörämaksu.
Palailen linjoille kunhan pääsen laivalle

 

16.4 Itäterminaali

Saavuin juuri terminaaliin veljeni kyydissä ja olen nyt odottelemassa laivaan pääsyä. Ilma on todella hieno. Aurinko paistaa, vieno tuuli puhaltaa mereltä päin.
Paikalle saapui myös muutama moottoripyöräilijä, 5 kpl . Olin ainut polkupyöräilijä joten uteliaita riitti kyselemässä kuulumisia.
Aloin keskustelemaan moottoripyöräilijöiden kanssa, kysellen samalla heidän matka suunnitelmista. Heidän suuntana oli Espanja, monen maan kautta.

Satama työntekijät tulivat 15 aikoihin hakemaan matkustajia kokoontumispaikalta. Moottoripyörät etunenässä lähdimme ajamaan letkassa kohden laivaa. Matka ei ollut kovin pitkä, vajaa kilometri. Viimeiset kymmenet metrit olivat rankimmat. Kaksi erillistä metallista luiskaa nousivat kohden laivan perää, päättyen välillä tasanteelle ja jatkuen lopulta pienelle yläkannelle johon mahtui moottoripyörät sekä muutamia autoja.
Asettelin pyöräni huolellisesti osoitettuun paikkaan, lukitsin sen, nappasin yhden laukun mukaani jonka olin jo valmiiksi laittanut Järvenpäässä laivalaukuksi.
Olen tähän mennessä ehtinyt käydä jo suihkussa vaikka laivan lähtöön on vielä tunti. 18.30 on ruokailu joten se olisi seuraava kohde.

Ruoka ajan lähestyessä nousin 7 kannelta 11. Tullessani sataman terminaaliin olin nähnyt eläkeläisryhmiä jonottamassa lippuja. Nyt nämä samat ryhmät olivat ruuhkaan asti jonottamassa ruokaa. Katkarapu, kala, salaatti sekä leipätiski olivat ylikansoitettuja täyteen.
Ennen tiskeille ryntäämistä etsin pöydän numero 134.

Ainut tiski mistä sai ruokaa ilman jonottamista oli lihatiski. Hirveä sekä ankkaa, kermaperunan, punajuurien sekä riisien kera.

Syödessäni ruokaa istui viereiseen pöytään pariskunta. Heidän kaverit oli laitettu istumaan toiselle puolen pöytääni. Kuuntelin hetken heidän jutusteluaan kunnes ehdoitin parikunnalle pöydän vaihtoa. He saisivat rauhassa keskustella, itse saisin rauhassa syödä. Pariskunta oli mielissään, joten vaihdoimme pöytiä.

 

Moottoripyörä porukka

Syötyäni kaksi isoa lautasellista ruokaa siirryin jälkiruokiin kahvin kera.
Syömiseen kului tunnin verran. Maha halkeamispisteessä istuskelen baarissa odottelemassa nukkumaan menoa aikaa.
Päästyäni hyttiin, aukaisin tv:n missä oli juuri alkamassa elokuva. Pesin muutaman vaatteen lavuaarissa ennen kuin keskityin TombRaider  elokuvaan.

 

17.4 Sauna

Päiväruokailun jälkeen menin koppiini lepäilemään joksikin aikaa. Maatessani mieleeni tuli laivan sauna. No, sinnehän pitää päästä kun kerran on mahdollista. Olin ennen ruokailua käynyt  kokeilemassa kuntosalin pyörää joten päätin käydä ottamassa pienet hiet, ennen kuin menisin saunaan.
Saatuani tämän kuningas ajatuksen, loikoilin vielä jonkin aikaa sängyssä. Lopulta päätin lähteä että ehtisin käymään ennen seuraavaa ruokailua.
Ajoin kuntopyörää 4 km ennen kuin siirryin soutulaitteeseen. 10 minuutin jälkeen totesin olevani huonossa kunnossa hien kastellessa paidan, niinpä päätin lähteä saunaan.

Saunantilat olivat todella huonot. Seinistä puuttuivat naulakot, kaapit olivat onnettoman pienet eikä lukoissa ollut avaimia.
Siirtyessäni pukuhuoneesta saunatiloihin, ensimmäisenä näkyi iso vilvoitteluallas, 4 suihkua sekä saunan ovi.
Kävin pikaisesti suihkussa ennen saunaan menemistä. Lauteilla istui kaksi miestä ottamassa löylyä. Laittaessani ovea kiinni, olin teloa sormeni karmin ja kahvan väliin. Oven kahva oli pyöreä, sen ja karmin välissä ei ollut kuin sentti väliä. Ei ole timpurilla tainnut välähtää tai laivan henkilökunta on vaihtanut siihen oman version aikojen saatossa. Saunareissusta selvittiin kunnialla joten palasin koppiini odottelemaan seuraavaa ruokailua.

Brunchin jälkeen järjestelin tavaroita. Yritin katsella myöhemmin tv:tä, mutta eihän sieltä mitään järkevää edes tullut. Menin nukkumaan normaalia aikaisemmin koska jouduin nousemaan aikaisin

 

 

18.4 Saksa

Yö ei ollut yhtä rauhallinen kuin merellä ollessa. Laivojen purku äänet kuuluivat selvästi hyttiini. Torkahtelin silloin kun oli hiljempaa. Uneen vaikutti myös aikainen herätys, sisäinen kello naksutti koko ajan joten sekin piti varpaillaan häiriten unta.
Kello pirahti 06.45. Nousin räväkästi ylös pesemään hampaat sekä suunnittelemaan mitä laitan päälle. Kävin pyörähtämässä kannella, tarkastelemassa ilman lämpötilaa. Ilma oli kuitenkin sen verran viileää että päätin laittaa tuulihousut ajovaatteeksi, urheilupaita sekä kuoritakki saisivat kelvata myös ajovarusteeksi.
Ruokailu alkoi 7.30-8.30 suomenaikaan. Laivalla eletään sen maan aikaa jonka lipun alla se on tai sitten se on vain käytäntö. Joka tapauksessa, olin ajoissa syömässä, tunti on lyhyt aika yrittää syödä koko päivän ruuat.
Viereisessä pöydässä istui vanhempi pariskunta, heidän harrastuksena oli myös ollut pyöräily, varsinkin mies oli ajanut pitkin Eurooppaa pyörällä. On todella mukava jutella asiaan perehtyneen henkilön kanssa.
Kupu täynnä palailin hyttiini pitämään pienen lepotauon ennen laivasta lähtöä.

45 minuutin päästä ruokailusta olin jo kannella laittamassa pyörääni ajokuntoon. Jouduin purkamaan osan kuormasta pois että sain laitettua laukun takatarakalle.
Moottoripyörä porukat olivat tulleet aikaisemmin kannelle, he juttelivat keskenään omista suunnitelmistaan.

Laittaessani rojuja ojennukseen, käveli henkilökuntaan kuuluva nainen pitkin kantta ja huuteli että kohta pääsemme lähtemään.
Auto sekä moottoripyörät käynnistyivät, nainen osoitti kädellään niitä saapumaan portille. Pian letka lähti eteenpäin minä niiden mukana polkien.

Ensimmäinen etappi oli Lubeck. Kävin ostamassa prepaid kortin päästäkseni tarvittaessa nettiin hoitamaan asioita.
Jouduin jonottamaan jonkin aikaa saadakseni kortin. Olin käynyt myös toisessa liikkeessä sitä ennen (mutta siellä hinnat olivat törkeät 54€) Tämä kortti minkä hankin on T merkkinen brändi. (Kuukauden jakso maksoi 5 €, 15€ 1gb, 9.90€ kortti.)
Olen aikaisemmin käyttänyt samaa brändiä ja todennut sen hyväksi, se toimii sata varmasti ympäri Saksaa. Siihen oli helppo ladata lisää gb tai aikaa, jos homma ei onnistu, kannattaa mennä liikkeeseen ja pyytää apua.
Poikkesin matkan aikana Lidlissä ennen kuin aloin etsimään leiriä. Suunnistin päivän mittaan sellaisille seuduille että löydän illan saapuessa metsikön mihin pystyttää yösijan.
Paikka löytyi metsästysmailta. Puut olivat siellä harvassa. Jouduin työntämään pyörääni pitkälle metsään ennen kuin löytyi turvallinen kuusikko. Maa oli töngitty joten on paljon mahdollista että possuja on käynyt ruokaa etsimässä, toinen vaihtoehto olisi korvasienen kasvattajat. Korvasieni kasvaa parhaiten töngityssä maastossa.

Matka: 81.19km, aika 5:50h

Paikkakoordinaatti: 53.52215, 10.76266

 

19.4 Elbe joki

Yöllä oli satanut vettä joten teltta oli kastunut päältä päin. Olin illalla ollut laiska, laiskuudesta kärsii koska en ollut laittanut trappia suojaksi. Aamu menikin sitten kuivatellessa telttaa sekä aamupalan kimpussa. Ruuat eivät olleet aivan yhtä ruhtinaalliset kuin laivalla mutta onpa ne ainakin itse tehty. Kananmunaa, bekonia, teetä, jogurttia, leipä sekä muutama energiapatukka.

Olin eilen leiriytynyt tammi, mänty sekä kuusi metsikköön. Ei tätä kyllä sekametsäksi voi sanoa, koska jokainen laji on istutettu omalle palstalleen.

Leiripaikka ei löytynyt helpolla. Olin ajanut sekä työntänyt pyörää reilun kilometrin metsikön sisälle ennen kuin löysin paikan. Palailin samaa reittiä takaisin tielle.

Koko viime yön oli tuuli puhaltanut voimakkaasti, ainakin siihen asti kun nukahdin. Tuuli ei ollut tyyntynyt aamuun mennessä joten se lupailisi myötätuulta pitkin päivää.

Olin miettinyt mahdollisuutta seurata Elbe-jokea niin pitkälle Leipzigin suuntaan kuin se olisi mahdollista.
Boicenburgin kohdalta pääsin Elben vallitielle. Pyörätie kulkee välillä tulvavallin päällä, välillä penkan vieressä alempana. Voimakas myötätuuli siivitti menoa pitkälle iltapäivään.

Olin käynyt aikaisemmin kaupassa Boicessa joten ajoin klo17 asti ennen kuin aloin katsomaan leiriä. Huomasin hyvän paikan myrskyn raivaaman metsän kohdalta. Puut oli haettu jo pois joten metsänpohjalla oli hyvät urat mitä pitkin pääsin metsän siimekseen.
Kovan tuulen takia yritin katsoa mahdollisimman turvallisen paikan teltalle. Metsä ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa. Osa kuusista oli kaatunut, haavat olivat kärsineen näköisiä.
Paikka löytyi lopulta keskenkasvuisten kuusien joukosta. Raivasin kaatuneet puut pois sekä raavin maan puhtaaksi oksista.

Matka: 85.34km, aika 5:28h

Paikkakoordinaatit: 53.15934, 11.20247

Saksa

 

20.4 Laakerit

Aamu oli kylmän kolea. Vaikka yö oli ollut viileä, teltan kattoon ei tullut kosteutta.
Tuuli ei ollut laantunut kuin vähäsen eilisestä. Kylmä pohjoistuuli oli purevaa joten aamutoimet sujuivat ripeästi.
Pääsin matkaan normaalissa aikataulussa. Yritän heräämisestä pyöränpakkaamiseen käyttää aikaa muutaman tunnin. Yleensä saan ajan pysymään aika tarkasti noissa puitteissa, ainoastaan sadepäivät ovat eri asia.
Seurailin aamupäivän Elbe-jokea mutta kun tarkistin kartasta sen suuntaa, totesin sen vievän liikaa pois reitiltä joten jossakin välissä jouduin väkisinkin muuttamaan reittiäni.
Päivän kohokohtia olivat joen ylitys lautalla. Seurailin sen jälkeen pikkuteitä jotka kulkivat läpi pikkukylien.

 

Eräässä kylässä pysähdyin täydentämään vesi sekä ruokavarastoa. Bekonia, leipää, 8 kpl myslipatukoita laatikossa maksoi vaivaiset 0,86€. Ei ole ainakaan hinnalla pilattu joten ostin pari paketti kerralla. Munia, maitoa sekä jogurttia.
Päivä oli raskaan tuntuinen vaikka myötätuuli auttoi mukavasti. Leiri löytyi ensimmäisellä yrittämällä. Pellon päässä oli sopiva metsikkö. Mennessäsi tutkimaan paikkoja kauris pinkaisi karkuun minkä koivista pääsi.
Illalla kiristin pyörän laakereita etukeskiöstä sekä ompelin satulan geelipehmusteeseen uutta kangasta.

Kangas oli sen verran vanha sekä kulunut paikoin puhki että päätin korjailla sitä vanhalla sukalla. Ompelin satulanpäähän tulevaan osaan uuden kärjen, näin saisin sen pysymään satulan päällä paremmin.

Matka: 76.86km, aika 5:03h

Paikkakoordinaatti: 52.82459, 11.68691

Saksa

 

21.4 Polkimet

 

Jos edellinen yö oli kylmä niin ei se tämäkään aamu ollut sen lämpimämpi. Teltan katto oli kostea joten siitä tiesin että lähellä nolla rajaa oli käyty.
Vaikka tuuli oli hellittänyt, se puhalsi edelleen pohjoisesta. Päivästä oli kuitenkin tulossa lämmin koska taivas oli pilvetön. Pääsisin ainakin nauttimaan valoilmiöstä vaikka päivä pysyisi viileänä.

Tämä päivä meni yhden kartan lukuvirheen takia motocross päiväksi. Peltotiet tulivat jälleen kerran tutuksi, käännyin Bismarkissa eräässä risteyksessä väärään suuntaan. Olin ajanut tietä sen verran pitkälle että en viitsinyt enää kääntyä takaisin. Katsoin kartasta sopivan poikkitien mistä pääsin oikaisemaan Gardelegeniin.

Poikkesin siellä kaupassa ostamassa perusruuat iltaa varten. Ajoin vielä reilu 25 km ennen leirin etsimistä.
Päivää rikasti myös poljin ongelma. Olin hankkinut ne pari vuotta sitten Virosta. Olin jo ostaessani niitä pikkaisen epäluuloinen mutta tarvitsin niitä varapolkimeksi koska vanhat reistailivat ja matkaa oli silloin vielä jäljellä.

Vanhat kestivät kuitenkin kotiin asti joten Viron tuliaiset lojuivat jonkin aikaa kaapissa.
Vaihdoin ne tälle matkalle alle ja ehdin koeajaa niitä 500 km ennen lähtöä.
Leipzigiin on vielä matkaa mutta uskon että pääsen vaivatta sinne.

Matka: 86.96km, aika 6:00 h

Paikkakoordinaatti: 52.36712, 11.38013

 

22.4 Koira

Olin eilen kuvitellut löytäneeni suojaiseen leiripaik­an mutta ei, illalla kun kokkailin, auto ajoi keskeltä peltoa metsikön ohi. Olin aivan satavarma että mies näki minut autosta.
Tänään oli sama juttu mutta siitä tuonnempana.

Aamu oli jälleen kerran viileä. Kastetta oli teltan sisä­pinnassa jonkin verran. Herättyäni en sen kummemmin jäänyt ihmettelemään vaan pakkasin tavarat sisällä pois. Pyyhin kosteutta pois rätillä katosta ennen kuin kömmin tel­tasta pois.
Aurinko näkyi horisontissa aivan puiden latvojen ala­puolella. Se ei paljoa vielä lämmittänyt mutta eipä ai­nakaan tarvinnut käyttää otsalamppua.
Kokkaillessani aamupala muistelin samalla niitä aamuja jolloin oli ollut todella kylmä. Silloin teltan katossa oli ollut jäähilettä kun heräilin. Luntakin oli ollut maassa 20 cm. Eipä ole niitä aamuja ikävä.

Lähtiessäni työntämään pyörää metsästä pois, en löytä­nyt aluksi metsätietä. Se oli kasvanut umpeen sen verran hyvin että jouduin etsimään sitä. Pienen hakemisen jälkeen huomasin työntäneeni pyörää 15 metriä ohi tien.
Tänään oli yhden ison kaupungin ohitus, Magdeburgin. Suunnittelin reitin niin ettei minun tarvinnut mennä keskustan läpi. Kiersin kaupungin sen esikaupunki alueiden kautta.

Matkalle sattui vielä sopivasti Lidl joten poikkesin siellä. 2kplbBeconia, munia 10 kpl 1,19€, 2kpl mysli patukoita (8 kpl paketissa) 0,89€ , maito, jogurtti, leipää. Lasku oli 8€ luokkaa.
Tänään en tehnyt kartanluku virheitä kuten eilen mutta silti tuli muutama peltotie ajettua läpi. Yleensä nuo kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä.

 

Päivä on mennyt seuratessani Elben-joen varressa kulkevaa pyöräreittiä. Iltapäivästä pyöräreitti siirtyi kulkemaan kylän läpi, häviten sitten jonnekin. En löytänyt reittiä enää uudestaan joten suuntasin päätielle erään peltotien läpi.

Pysähdyin päätien varteen pitämään taukoa sekä katselemaan mahdollisia leiripaikkoja. Olin huomannut pellonkeskellä sopivan näköisen pusikon leiriytymista ajatellen. Päätin käydä jalkasin katsomassa paikkaa, näin välttyisin turhalta huomiolta.

Pusikon läheisyydessä, ojan pohjalla oli sopivan näköinen paikka. Oja oli kuiva mutta sen pohja oli pitkän heinikon peittämä. Nämä pusikot olivat piikkipensaita joten raaka raivaus oli pai­kallaan ennen kuin se alkoi näyttämään leiripaikalta. Jouduin katkaisemaan yhden ison oksan puusta jonka alle laitoin teltan. Oksa oli sen verran iso että pudotes­saan se olisi aiheuttanut isoa vahinkoa.
Sain loppujen lopuksi hyvän paikan karmean näköisestä ryteiköstä.
Jotta päivä ei olisi ollut täydellinen, jonkun koira oli kateissa ja omistaja etsi sitä pitkin peltoja, auton kanssa tietenkin. Mies painoi punaisella autolla pitkin pellon laitoja, huutaen Huugoa, ilmeisesti sen mupen nimi. Olin muu­ten nähnyt sen piskin juuri kun saavuin päätien lä­heisyyteen peltotieltä. Koira oli nuuskimassa tienvar­teen kipattua  lehmänpaska läjää, kun se näki minut. Siitähän se kimpaantui ja  painu pitkin pellon laitaa kun piru olisi sen perässä. Taisi olla sen verran kovat tärpä­tit siinä läjässä että sen suuntavaisto meni aivan sekaisin. Se kipitti kaupungin suuntaan vaikka sen koti oli ihan toisessa suunnassa. Tiedän sen siitä että koiranomistaja karju sitä pellon toiselta puolelta, ennen kuin alkoi rullaamaan sitä peltoa uudestaan autolla.
Loppujen lopuksi kun koira ilmaantui omistajan lähei­syyteen, joko vahingossa tai huutojen takia, se lähti uudestaan karkuun, omistaja auton kanssa perässä. Mitä hän ne oikein syöttävät täällä niille lehmille, kun yhden koira poloisen pää menee sekaisin läjän nuuhkimisesta. Luoja tietää.

Ei sen puoleen, onko mitään järkeä lähteä autolla jah­taamaan koiraa pitkin peltoja. No, huvinsa kullakin

Matka: 79.49km, aika 5:23h

Paikkakoordinaatti: 51.98744, 11.85602

Saksa

 

 

23.4 Melkein perillä

Ojanpohja, mistä löysin leiripaikan oli oikeastaan hyvä. Alustana oli pitkä heinä mikä pehmusti mukavasti nukkumapaikkaa. Ojanpenkereet suojasivat kylmältä pohjoistuulelta joten aamusta tuntui kuin ulkona olisi 20 lämmintä. Totuus paljastui heti kun kömmin makuupussista ulos, lämpötila ei ollut varmaan kuin 5 astetta.
Nousin ylös 7:n aikaan. Aamu tohinoihin meni parisen tuntia joten 10:n aikaan olin jo työntämässä pyörääni pitkin peltoa. Siitä tulikin mieleen, mitenköhän sen ukkelin kävi sen imppaaja koiran kanssa. Taitavat vieläkin olla hippasta jossakin kylän pellolla, omistaja autolla ja koira edellä näyttämässä suuntaa.
Tänään oli ensimmäinen kunnon nousu. Oli oikeastaan hyvä että pääsin kokeilemaan kuntoaan siinä. Puskin nousua 15 minuuttia eikä se tuntunut vielä kovin pahalta. Tosin sen jälkeen alkoi loppupäivästä pieni hyytyminen. Hyvä niin, nyt tiedän missä mennään.

Seurailin Elbeä vaihtelevalla menestyksellä. Tienkunto vaihteli huonosta metsätiestä kivitiehen. Jarrut olivat kovilla muutamassa laskussa, pitää varmaan tutkia niiden kunto ennen kuin pääsen tosikoitoksiin. On mukavampaa kun rojut on pyörän päällä eivätkä levällään Itävallan tienpenkereitä, puhumattakaan sitten siitä miehestä.
Päivä oli muuten mukava, vettä ei satanut, aurinkokin kurkisti välillä pilven takaa. Vaaratilanteita ei ollut mutta yksi läheltä piti oli, siitäkin selvittiin pienen väistöliikkeen ansiosta. Peilistä oli jälleen suuri apu.
Huomenna olisi tarkoitus päästä Leipzigiin. Sain pyöräily ystäväni puhelimella kiinni joten jos kaikki menee hyvin on muutaman päivän lepo tiedossa. Pääsen samalla huoltamaan varusteita sekä itseäni.

Matka: 70.73km, aika 4:43h

Paikkakoordinaatti: 51.56949, 11.79152

Saksa

 

24.4 Leipzig

Yö meni pyöriessä monen asian takia. Maa oli kalteva jonkin verran, joten liuin pikkuhiljaa makuualustalta pois. Eihän siinä auttanut muuta kuin hivuttautua pikkuisen ylös kun jalat koskettivat teltan seinää. Kylmyydeltä oli myös oma asiansa hereillä oloon. Pipo ei tahtonut pysyä päässä joten korjausliike oli myös hyvä siinäkin asiassa.
Aurinko pelasti kuitenkin aamun, se alkoi lämmittämään vihreää telttakangasta mukavasti jolloin lämpötila nousi nopeasti. Laitoin tavarat kasaan sisällä ja nautin pienen hetken lämmöstä. Kylmä totuus paljastui kun aukaisin sisemmän verkkokangas oven. Kylmä viima hyökkäsi sisälle, etsin nopeasti pipon päähäni ettei kylmä pääse hiipimään luihin, tässä tapauksessa päähän.
Olin eilen saanut ystäviltä viestin missä he kyselivät suunnitelmiani. Kerroin että olisin tulossa johonkin aikaan heidän kaupunkiinsa, joten päivän tehtävän oli päästä Leipzigin kaupunkiin.
Eilinen mäki tuntui jaloissa, vaikka sitä ei silloin huomannut. Jalat tönkköinä valmistelin aamupalan sekä pakkasin pyörän.

Päästäkseni tielle jouduin työntämään pyörän nilkkaan asti ulottuvan piikkiköynnöskasvien valloittaman metsänpohjan läpi.
Kun ensimmäisestä koitoksesta oli selvitty,  seuraava näkyikin jo nenäni edessä, 15 minuutti lämmittely nousu. Onneksi kylmä pohjoistuuli puhalsi edelleen selän takaa joten se

 

helpotti nousussa huomattavasti sekä viilensi sopivasti hikistä selkää.
Matkalla ei tullut enää yhtä jyrkkää eikä pitkää mäkeä vastaan, mutta nousuja kuitenkin riitti.
Tein yhden pahan virheen ennen kaupunkia. Olin tullut juuri sillan yli ja jatkoin matkaani normaalisti kun huomasin tien muuttuva nelikaistaiseksi tieksi.  Nopeus rajoitus oli 100 kmh. Sen kummemmin enempää ajattelematta jatkoin matkaani kunnes tajusin että jokin ei täsmää. En ollut nähnyt kieltomerkkiä enkä muutakaan vastaavaa mikä olisi kieltänyt ajamisen pyörällä. Olin tullut 2 km enkä voinut kääntyä vaikka muutama auto tööttäsikin kohdallani. Tien keskellä kulki leveä maavalli/kaide yhdistelmä. Tienvarsi oli aidattu verkkoaidalla. Sen takan kulki ilmeisesti normaali tie. Toisella puolella tietä näkyi sitten se pyörätie, joten hälytys kellot alkoivat soimaan takaraivossa. En kuitenkaan voinut tehdä muuta kuin jatkaa matkaa. Muistin kuitenkin että pätkällä ei ollut pituutta kun 8 km. Keskityin pelkästään ajamiseen, päästääkseni nopeasti pois tieosuudelta. Huokaisin helpotuksesta kun risteysalue alkoi näkymään horzontissa.
Sään puolesta ilma oli kaksijakoinen. Aamupäivästä aurinko paistoi pilvien lomasta, mutta iltapäivästä perässäni seuranneet sadepilvet saivat minut kiinni. Niistä ei kuitenkaan tullut vettä vaan räntää, vielä pahempi. Pysähdyin heti sateen alettua bussikatoksen alle. Pian sinne ilmaantui myös pariskunta pyörien kanssa.

Olin jossakin välissä saanut viestin ystäviltäni joten soitin puhelun aikani kuluksi heille.
Räntäsateen lakattua jatkoin matkaani kaupungin keskustan suuntaan. Pysähdyin parikertaa kysymään tietä sotamuistomerkille missä meillä oli tapaaminen. Saavuttanut sinne, soitin vielä puhelun jos jompikumpi heistä tulisi vastaan.
Sain tässä vaiheessa selville että he eivät pysty pitämään minua kuin yhden yön, joten aamulla jatkan matkaani eteenpäin.
Saisin kuitenkin pestyä pyykkiä ja nukkua yhden yön sisällä lämpimässä. Onhan sekin jo jotakin, pienikin apu voi olla joskus suurikin apu.

Matka: 75.76, aika 4.40h

Paikkakoordinaatit: Leipzig

 

25.4 Hyvästit

Eilinen ilta sujui Carlsten ja Karlan kanssa syömisen merkeissä. Ensin syötiin spagetti ja illalla paistettiin muutama nakin palanen aikamme kuluksi grillissä.
Yö meni levottomasti pyörien, koska aamulla piti nousta jälleen matkaan. Olisi ollut mukava viettää yksi lepopäivä välissä mutta parempi näin kuin ei ollenkaan. Sain ainakin pesty ajovarusteet sekä lämpökerraston mitä käytän iltaisin.
Kello oli soimassa 7 aikaan aamusta. Halusin pakkailla ilman pahempaa kiirettä, silloin tulisi kaikki tavarat mukaan.
Carlsten ja muksu nousivat suunnilleen samoihin aikoihin.  Olimme sopineet aamupalan 7.30 aikoihin. Olin heti herättyäni hiippaillut hakemaan varusteet alakerran pannuhuoneesta. Tullessani rappusia ylös kuulin jo Karlan äänen käytävään. Talosta sen verran että siinä oli kolme asuin kerrosta + kellari. Huoneiden määrästä en tiedä mutta niitä oli tuhottoman paljon.
Söimme rauhassa aamiaisen ja sen jälkeen Carlsten lähti viemään muksun hoitoon. Pakkailin loput tavarat tällä välin  laukkuihin mitä oli vielä jäänyt. Kannoin laukut kolmannesta kerroksesta eteiseen odottamaan seuraavaa toimenpidettä.

Carlsteenin tullessa takaisin päiväkoti reissultansa, laitoin juuri viimeisiä mustekaloja kiinni polkupyörääni.
Ystäväni pyörähti sisällä, vaihtoi lenkkivarusteet päälle, lukitsi talon oven ja tuli pihalle odottamaan että olisin lähtövalmis. Hänen pitäisi olla töissä tunnin päästä.  Matkaa sinne oli 6 km jotka taittuvat häneltä juosten .
Päästyämme Leipzigin keskustaan, pyöräliikkeeseen missä hän oli töissä, tarkistimme polkimen jota epäilin vialliseksi. Mitään ei kuitenkaan löytynyt. Klappi oli normaali. Hyvä niin.
Hyvästien jälkeen lähdin pyrkimään kaupungin keskustasta pois. Muutaman eksymisen sekä u- käännöksen jälkeen olinkin jo laitakaupungilla.
Päivä oli mäkinen, osittain vastatuuleen täyttämä. Yksi iso räntäsade rintama pakotti hakeutumaan suojaan. Odoteltuani 20 min pääsin jatkamaan matkaa. Kello oli tässä vaiheessa 17:30. En olisi halunnut räntäsateen takia pysähtyä, se vei aikaa ja leiripaikan löytämisen kanssa alkoi olemaan kiire.
Jouduin ajamaan vielä yhden ison kaupungin läpi ennen kuin löysin lopultakin leirin.  En aikaillut hetkeäkään vaan laitoin teltan pystyyn, valmistin iltaruuan. Kohta sen jälkeen olikin jo aika mennä telttaan.

Matka: 83.37km, aika 6:10h

Paikkakoordinaatti: 50.86284, 12.3514

Saksa

 

26.4 Lepopäivä

Sade alkoi 2 aikaan yöllä. Lumi sekä räntäsade jatkui vuorotellen pitkälle aamupäivään. Tulin lopulta siihen tulokseen että on aika pitää lepopäivä. Olihan kuitenkin ajanut viikon putkeen ja edennyt noin 520 km.
Sade lakkasi 12.30 aikoihin joten vaihdoin kerraston pois ajovarusteisiin. Lämpötila oli lähempänä nollaa kuin plussan puolella. Onneksi aurinko pilkahti välillä pilven lomasta tuoden sen pienen lämmön mitä jaksamiseen tarvitaan.
Olin eilen yrittänyt löytää paloöljyä keittimeen, huonolla tuloksella. Olisin voinut lämmittää sen avulla telttaani mutta jouduin nyt säästämään sen ruuan laittoon.
Ruokaa oli onneksi riittävästi, aamulla söin beconia sekä näkkäri, banaaniakin löytyi kassista kuten myös myslipatukoita. Jälkiruoaksi säästin myslipatukat sekä hörpin teetä.
Iltapäivä meni nukkuessa, torkuin 18.30:n asti univelkoja pois. Sitä kertyy kun yöt ovat kylmiä, varsinkin kun aamuyöstä hiipivä kosteus tulee myös makuupussin sisälle.
Illalla söin nötköttipurkin munien kanssa, puolet nötkötistä meni pannulle munien kera, puolet raakana.
Huomenna olisi tarkoitus jatkaa, aamuksi on luvattu räntäsadetta mutta sen ei pitäisi jatkua kovin pitkään. Joka tapauksessa matkaan on päästävä, ainakin lähimpään kaupunkiin tai kylään.

 

27.4 Lamppuöljyn metsästystä

 

Olo ei tuntunut yhtään sen enempää levänneeltä kuin leiriytyessäni. Olen nukkunut melkein vuorokauden,  nousin välillä syömään ja jatkoin torkkumista iltaan. Söin iltapalan, valvoin hetken ja uudestaan untenmaille.

Aamulla oli pirun viileää. Keittimeen ei ollut tarpeeksi öljyä joten en voinut käyttää sitä teltan lämmittämiseen.
Sää tiedotus oli luvannut joitakin sadekuuroja aamuksi. Laittaessani aamupalaa, katselin taivaalle toivoen että säätiedotus olisi väärässä. Minulla oli hyvä onni, sadepilvet kyllä tulivat mutta ne menivät vierestä ohi.
Pakkasin tavarat ripeästi pois pysyäkseni lämpimän. Kirosin mielessäni pohjoistuulta, kylmyys oli luihin asti tunkevaa.
Tämän päivän tärkein projekti oli öljyn hankkiminen keittimeen. Illalla meinaan nauttia teltassa keittimen lämmöstä.
Päästyäni liikenteeseen huomasin tuulen kääntyneen vastaiseksi. Kaiken lisäksi matkani helpoin osuus oli toistaiseksi takana päin, tästä eteenpäin olisi isoja vaaroja sekä vuoristoa. Toivon mukaan jossakin välissä olisi tasaista ettei ihan pääse unohtumaan miltä tuntuu ajaa muutakin kun mäkeä.
Suuntanani on tällä hetkellä Tšekki, en ole vielä käynyt kyseisessä maassa. Visiitistä ei tule pitkä mutta sitäkin mäkisempi. Käyn hakemassa seteleitä pankkiautomaattista koska keräilen erimaiden rahoja ja kyseinen raha puuttuu kokoelmastani.

Päivä oli raskas, tuntui kuin tuuli olisi pistänyt parastaan nousuissa. Puuskat olivat välillä sen verran kovia, että ohjaustanko meinasi lähteä käsistä kun tuuli tarttui etulaukkuihin.
Lamppuöljyn etsiminen tuotti tulosta vasta toisella yrittämällä. Kysyin muutamilta paikalliselta tietävätkö he liikkeitä mistä voisin löytää lamppuöljyä. Vastauksia oli vaikka minkälaisia, tosin Saksaksi koska Englantia ei täällä tunnuta kovin moni osaavan, varsinkaan vanhemmista ihmisitä. Löysin lopulta öljyä eräästä kukkakaupasta. Myyjä oli puhelias nuorimies, niinpä jäin juttelemaan muutaman sanan myyjän kanssa. Hän kertoi myös harrastavan pyöräilyä, tosin pienemmässä skaalassa. Hän kertoi ajavansa enimäkseen kotimaassaan.

Ruokaostokset kävin tekemässä Lidl liikkeissä. Kuten aina, kyseisen kaupan kanssa on ollut ongelmia kortin kanssa. Sain kuitenkin ruokatarvikkeet kaupasta pihalle ilman suurempia mutinoita.
Jalat sanoivat itsensä irti 50 km jälkeen, joten ei auttanut, metsä kutsui jälleen. Huomenna jatketaan puurtamista. Hyvää yötä

Matka: 52.50 km, aika 4:39h

Paikkakoordinaatit: 50.59418, 12.2381

Saksa

 

28.4 Liikkeelle lähtö

Päivää voisi kuvata erittäin työlääksi ja lyhyeksi, mutta aloitetaan eilisestä ja sekä tästä aamusta.
Olin eilen saanut ostettua kauan kaivattua lamppuöljy.  Hikisen ja kylmän päivän jälkeen oli illan päätteeksi mukava päästää lämpimään telttaan. Keitin on pelastanut minut monet kerrat, jäätymisestä lähtien.

Kello näytti 7.15 kun kömmin ulos makuupussista. Ensimmäisenä laiton lämpöä tupaan, eli tässä tapauksessa telttaan. Oli mukavampi laittaa pikkusen lämpimät vaatteet niskaan, kuin aamukosteat kylmät vetimet.
Pian olinkin tekemässä aamupala kostean metsän siimeksessä. Ilman teltan tuomaa suoja, kosteus tuntui hetken päästä jo luissa ja ytimissä.

Olin illalla päättynyt työntää pyörän pois peltoa pitkin, tullessani jouduin menemään keskeltä metsää koska halusin ainakin osittain, mennä huomaamattomasti sinne. Pois lähtiessä ei ole väliä, vaikka koko kylä näkisi.
Tielle päästyäni jatkoin nousua mihin olin sen eilen jättänyt. Pelkäsin liikkeelle lähtiessäni että jalat lyövät heti hapoille.

Olin ottanut aamulla Burana, jos siitä olisi apua lihassärkyyn. Toivoin sen myös helpottavan liikkeelle lähtöä, kun lihakset lämpiävät, homma alkaa sujumaan itsestään.

Tämän päivän matkalle mahtui laaksoja joiden pohjalta löytyi melkein aina kaupunki. Talot on rakennettu pitkin rinteitä. Tiet kulkivat suoraan rinnettä ylös, harvoissa tapauksissa ne tekivät spagetti mutkia mennessään ylös.
Pisin ja pahin oli Öelnitz/Vogtl kaupungissa. Tie lähti kohti suoraan rinnettä ylös, pieni mutka sattui 35 minuutin ajon aikana, sen verran kesti päästä huipulle. Päästyäni huipulle totesin että päivä on täysi.
Olin käynyt juuri kaupassa, joten pyörä oli muutenkin raskas. Leiri löytyi kahden tien risteyksessä olevasta metsiköstä.

Matka: 36.63km, aika 3:17h

Paikkakoordinaatit: 50.37176, 12.15264

Tšekki, Saksan raja.

 

 

 

Kansojen taistelun muistomerkki

(saks. Völkerschlachtdenkmal) on Saksan Leipzigiin vuonna 1913 pystytetty suurikokoinen monumentti. Se on omistettu Napoleonin sotiin kuuluvan vuonna 1813 käydyn Leipzigin taistelun muistolle, ja sen on suunnitellut taiteilija Bruno Schmitz. Muistomerkki valmistui taistelun satavuotisjuhlan aikaan.

 

 

 

 

Carlsten ja Karlsten

 

 

 

 

29.4 Pikavisiitti Tšekeissä

Aamu oli jälleen jäätävän kylmä ja kostea. Keitin oli ensimmäinen toimenpide minkä laitoin päälle. Raps,raps ja keitin puhalsi lämmintä telttaan. Vaikka nykyajan öljy ei tuoksu paljoa, jää siitä kuitenkin pieni ominaistuoksu teltan kankaaseen. Sen haistaa vasta jälkeenpäin, kun nenä on saanut raikasta tuulta alleen.
Saatuani luita lämpimäksi, laitoin kamat kasaan. Aamupalan jälkeen pakkasin pyöräni, katsellen välillä sumuista metsikköä. Olin jo eilen ihaillut valtavia kuusia joita täällä vuoristossa kasvoi, Suomessa ei taida kasvaa enää muuta kuin pusikkoa ja pientä mäntyä.

.
Tämän päivän suunnitelmanani oli päästä Tšekkeihin, lähettää muutama kortti, sekä poiketa automaatilla nostamassa paikallista valuuttaa.
Olin suunnannut alusta lähtien aivan Tšekin länsipuolen kärkeen. Siellä on kaupunki nimeltään As, en saa heittomerkkiä S päälle, mutta paikka löytyy kartalta.
Tie oli kokomatkan vilkas liikenteinen, moottoritielle menevän risteysten jälkeen se hiljeni jonkin verran, ainakin rekkojen suhteen.
Monen nousun ja laskun jälkeen saavuin lopulta As kaupunkiin. Aivan tuurilla löysin postitoimiston sekä automaatin.
Menin ensimmäisenä nostamaan rahaa ja sen jälkeen postin sisälle. Sisälle päästyään, mieleen tuli ensimmäisenä kun näin pienet luukut, 80 luvun juna asemat. Niissä oli lipunmyyntiluukut pieniä, ainut ero näissä oli isommat ikkunat sekä lihatiski jonotusnumero systeemi.
Katselin vähän aika ympäristöä ennen kuin menin luukulle kysymään postikortteja englanniksi. Nainen ei ymmärtänyt sitten hölkäsen pölystäkään mistä puhuin. Hän hihkaisi jollekin takahuoneeseen, pian sieltä ilmaantuikin toinen täti. Kerroin uudestaan haluavani kortteja sekä postimerkkejä. Koska en saanut yhteyttä heihin sanoi forget ja poistuin luukulta sivummalle.
Aivan kopin vieressä oli seinällä vitriini jonka sisälle oli laitettu postikortteja. Menin nopeasti takaisin luukulle ja vinkkasin naisille vitriinistä. Toinen naisista tuli oven kautta katsomaan mikä oli hätänä. Osoitin vitriiniä ja näytin postikortteja sanoen samalla ”postcard”. Asiat alkoivat sujumaan sen jälkeen ja pian minulla oli kolme korttia, merkkien kanssa. 90 paikallista rahaa., noin 4,10€.

Päästyni postitoimistosta ulos, suuntasin kaupungin keskellä olevalle torille täyttämään kortteja. Olin aikaisemmin ajanut torin ohi ja huomannut siellä tuoleja. Täyttäessäni kortteja mietin kävisinkö kaupassa vai jättäisinkö sen vähän myöhemmäksi. Saatuani kortit täyteen kasoin gps:tä reittiä ja totesin että edessäpäin oli kyliä mistä saisin täydennystä.

Ruuan ja veden kanssa minulle tuli kuitenkin pieni hoppu. Lykkäsin kaupassa käyntiä mäkien takia viime hetkeen, viimeisen kaupunki/kylän kohdalla kello 16 aikaan löysin lopultakin kyläkaupan.
Täälläpäin ei taida näkyä pyöräilijöitä kovin usein koska minua seurattiin katseella aika tarkkaan. Luulivat varmaan aluksi pakolaiseksi mutta kun he huomasivat Suomenlipun, ilmeetkin muuttuivat.
Jaksoin ajaa vielä yhden 30 minuutin mäkietapin ennen kuin totesin päivän olevan täysi. Onneksi lähistöllä oli sopivasti metsikkö mihin majoittua.

Matka: 50.48km, aika 4:17h

Paikkakoordinaatit: 50.04493, 12.0969

Saksa

 

30.4 Vappu

Vappua kaikille lukijoilleni, itselläni Vappu meni pyöräilyn merkeissä.

Matkaa tälle päivälle ei kertynyt paljoa, mutta sitäkin enemmän mäkikokemusta.  Pisin nousu oli 4 km, vei­vasin sitä ylös tunnin ja vähän päälle. Laskuosuuksiakin oli, 15 min lasku oli pisin tänään.
Aamu ei ollut enää niin kylmä kuin tähän asti. Käytin kuitenkin keitintä päällä saadakseni kosteuden pois ajovaatteista sekä sukista. Mikään ei ole niin inhottavaa, kuin vetää kylmät ja kosteat sukat jalkaan.
Olin koko yön joutunut kuuntelemaan tietyön ääni. Matkaa tielle leiripaikastani oli 400 metriä. Kauhea kolke, ryminä sekä maansiirto traktoreitten moottorien äänet kuuluivat hyvin läpi metsän. Sain nukuttua joskus aamuyöstä muutaman tunnin.
Päivä alkoi siinä mielessä loistavasti että edessä oli suhtkoht pitkä lasku, aurinko paistoi eikä tuultakaan ollut kuin nimeksi.
Kaupunkien läpiajo vei tänään myös paljon aikaa. Vap­puaatto näkyi liikenteessä joten vipinää riitti niin kadulla kuin jalkakäytävällä.
Tein myös muutaman aloittelijan virheen, kun lähdin mukamas turvallisemmalle reitille. Vilkasliikenteisen tie vieressä kulki polku, hetken mielenjohteesta päätin lähteä ajamaan. On se vaan kumma, vaikka tiesin heti ettei tuo reitti ole kuin sunnuntaipyöräilijöitä varten, piti sitä kuitenkin lähteä kokeilemaan. Niihin siinä sitten kävi että polku lähti seikkailemaan keskelle pel­toa ja vielä erisuuntaan minne olin menossa. Lopulta jouduin työntämään pyörän vielä jyrkän rinteen ylös, päästääkseni takaisin päätielle.
Koska huomenna on Pyhä, kaupat ovat täällä kiinni. Jouduin ostamaan kahdenpäivän ruuat kasseihin. Pyörä painoi kuin tankki, sitä oli myös yhtä vaikea käsitellä joten etsin mahdollisimman nopeasti metsikön mihin majoittua.
Ensimmäinen kuusikko vaikutti hyvältä, katselin ensin paikkoja koska kello ei vielä silloin ollut paljon. Aivan kuusikon ja pellon rajalla oli mehiläispesiä.  Mehiläisten kasvattaja oli laittanut pesiä telineitten päälle.
Siivotessani leiriä varten telttapaikkaa, mieleeni juolahti, ei kait se tänään tule niitä pesiä katsomaan. Vaikka paikkani oli kuusikon keskellä, oli mahdollista että hunajankerääjä näkisi teltan.
Olin jättänyt pyörän vähän kauemmaksi, huomasin tarvitsevani multityökaluani joten lähdin hakemaan sitä. Kyyristyessäni etulaukun taskulle ottamaan työkalua, kuulin jostakin ovenpamauksen. Pahin pelkoni toteutui, hunajamies ilmaantui keräämään saalista. Seisoin hiljaa melkein tunnin verran ennen kuin mies häipyi.
Päätin samassa etsi keskemmältä metsää paremman paikan. Sellaisena löytyikin sadan metrin päästä.
Kirjoitellessani muistiinpanoja joku kävi ammuskelemassa lintuja viereisen metsän takana.  Yhden laukauksen jälkeen on ollut hiljaista.

Matka: 44.22km, aika 3:25h

Paikkakoordinaatit: 49.77738, 12.14073

Saksa

 

1.5 Naab joki

Iltaisen ampumisen jälkeen yö oli rauhallinen. Pyssymies oli kait saanut sen mitä halusi, joten hänkin häipyi kotiinsa häiritsemästä rauhallista matkamiestä.
Aamulla ei tarvinnut palella mutta takki oli kuitenkin tarpeen. Täytyy toivoa että pohjoistuuli ei alkaisi enää puhaltelemaan yhtä navakasti kuin jokusen viikon takaperin.
Olin päättänyt suunnata Naab-joen varrelle. Mäet saivat riittää vähäksi aikaa, niitä kyllä tulee kunhan ehdin Itävallan lähistölle.
Päivä kului aika tarkalleen jokea sekä rautatietä seuraten. GPS kanssa sai olla tarkkana että pysyin välillä reitillä. Tiet sekä polut seikkailivat välillä tehdasalueitten läpi, välillä ajoin kivimurskaamoiden soraläjien keskellä.
Joenvarressa oli paljon kalastajia, keppikävelijöitä tuli muutama päivän aikana vastaan, pyöräilijöitä sitäkin vähemmän.
Kaupungeissa oli paljon Vappukansaa liikenteessä. Perheet kävelivät juhlavaatteissaan syömään paikallisiin ravintoloihin Vappuruualle. Moni vastaan tulija on alkanut tervehtimään minua, koska olen laittanut pienen Suomenlipun ohjaustankolaukun päällä olevaan karttapussin sisälle. Lippu näkyy hyvin myös kauemmaksi.

Iltapäivän lähestyessä päätin hoitaa vesi pulman pois eräällä huoltamolla. Pysäköin pyörän ikkunan eteen, lukitsin sen ja otin tankolaukun mukaani mennessäni sisälle. Kävin ensin katsomassa minkälaista vettä heillä oli myytävänä ja minkä hintaista se oli. Hetken pyörittyäni meni ulos, hain yhden tyhjän vesipullon ja menin takaisin sisälle. Menin kassalle ja pyysin myyjää täyttämään vesipullon. Ostin vielä yhden 1,70€ maksavan 1 l vesipullon mukaani. 0,19 € Lidlistä vaihtopullon kanssa, pieni hintaero.
Koska joenvarressa ei ole kovin paljon metsikköä suunnistin vaarojen luokse, joita oli molemmin puolin  jokea.

Päivään viimeinen rutistus, olen kiivennyt muutaman kylän läpi huipulle, missä suuret metsiköt odottivat seikkailijan saapumista.

Paikka löytyi vasta kolmannella yrittämällä, metsikössä risteili liikaa polkuja, eikä suojaisaa paikkaa tahtonut löytyä.

Matka: 76.69km, aika 4:52h

Paikkakoordinaatit: 49.31024, 12.02283

Saksa

 

2.5 Sivujoki Donau

Tämä päivä meni osittain hukkaan harha ajelussa.  Traidendorf, Kalmunz, Krachenhausen, seurasin Naab jokea kunnes saavuin näiden kaupunkien läheisyyteen. Tulin Ech kylän suunnasta Kalmunzinia  kohden , seurailin pyöräreittien kylttejä sekä katselin ahkeraan GPS:ää.

Kokemus oli opettanut sen että opastetut pyöräreitit kiertävät maisemareittiä, siksi ahkera reitin tarkistaminen kannattaa.
Ajelin hissukseen nauttien auringon paisteesta, aloin yhdessä välissä ihmettelemään kun aurinko kääntyi selkäni taakse ja tuuli muuttui vastaiseksi. Vilkuilin karttaa ja omasta mielestäni kaikki oli hyvin.

Saavuttuani Traidedorfiin, näin jo kaukaa korkean vuoren päällä olevan linnan, sen alapuolella oli pieni kaupunki. Ihailin kylän keskiaikaisia taloja joista oli pidetty hyvää huolta. Vain kylän keskusta oli vanhaa, sen laidoilla oli uudemman aikaisia rakennuksia.
En vielä tässäkään vaiheessa huomannut että ajoin väärään suuntaan, jatkoin vielä Carolinenhutte kylään kun tajusin että luen väärin karttaani. Väsymys oli tehnyt tepposen, olin kääntänyt kartan mielessäni väärin päin ja kaiken lisäksi sekoittanut ilmansuunnatkin

Kirosin kuin turkkilainen, olin ajanut reilun tunnin verran väärään suuntaan. Ainut hyvä puoli asiassa oli se että olin tullut vastavirtaan, takaisinpäin olisi alamäki joten matka taittui puolessa ajassa.

Saavuttuani takaisin Traidedorfiin ajoin uudestaan kylän läpi. Pysähdyin tällä kertaa kylän laidalle, halusin vielä kertaalleen katsoa mihin minun pitäisi mennä että löydän oikean suunnan.
Jälleen kerran oli ajanut väärään suuntaan. Kylän keskellä oli pieni silta, minkä yli minun olisi pitänyt mennä. Ei muuta kuin ympäri ja takaisin. On siinä kylän mummoilla ollut taas juorun aihetta, kun suomalainen ajeli keskeltä kylää hippulat vinkuen, vielä moneen kertaan.
Ylitettyäni sillan, löysin lopultakin oikean suunnan. Sain ajaa puolitoista tuntia joenvartta ilman suurempia kommelluksia. Kuuntelin välillä musiikkia, halusin ajatukset jonnekin muualle kuin liikenteen seuraamiseen tai kartan lukemista.
Olin suunnittelut meneväni ostoksille Regensbugiin mutta se jäi sille asteelle. Löysin mukamas hyvän oikoreitin joen yli. Katsoin kartasta että pääsisin joen yli suoraan kaupunkiin, pienen sillan kautta. Näin minun ei tarvitsisi kiertää isoa joenmutkaa vaan säästäisin jonkin verran aikaa.
Loppujen lopuksi olikin hyvä että en mennyt seikkailemaan kaupunkiin. Lähdin seuraamaan Naab joesta erottuvaa sivujokea Donauia. Ajoin sitä Bad addach nimiseen paikkaan asti.

Iso paikka, paljon turisteja, myös paikallisia. Poikkesin kaupassa ja suunnistin lähimmälle metsikköalueelle. Leiriydyin moottoritien varteen. Paljon piikkikasveja ja isoa kuusikko, missä kasvaa paljon kuusenalkuja.

Matka: 87.91km, aika 5:28h

Paikkakoordinaatit: 48.91936, 12.08725

Saksa

 

3.5 Varustetappiot

Jossakin välissä matkaa tulee se todella huono päivä. Niin on käynyt aina ja tulee olemaan myös tulevaisuudessa. Minulle se sattui tänään. Aamu alkoi heti aivan p……ti. Eilen ostamani kananmunat olivat olleet jo osittain rikki ostaessani ne. Olin katsovinani kassalla että kannessa oli pientä kosteutta mutta en alkanut tarkemmin tarkistamaan muni.
Alkaessani sitten leirissä kokkailemaan, osa munista oli tarttunut kiinni kotelon pohjaan eikä lähtenyt irti ilman hajoamista. 3 hajosi, sain pelastettua loput 7.Kaksi käytin heti, laitoin ne nuudelikeiton sekaan, loput säästin aamuksi.
Aamu meni normaalisti siihen asti kunnes aloin pakkaamaan pyörää. Olin saanut jo puolet tavaroista laitettua kun huomasin takakumin olevan tyhjä. Sain vaihdettua sen aika sujuvasti uuteen. Lähtiessäni liikenteeseen olivat aamun rutiinit menneet sen verran sekaisin kaikilta osiltaan, myös sade kummitteli mielessä että jotakin  oli satuttava. Olin katsovinani että otin kaikki mukaan mutta eihän se näin ollut.  Turvavaijeri, ajohanskat sekä 1 mustekala jäivät jonnekin piikkikasvien sekä sammalten joukkoon. Se turvavaijeri jäi harmittamaan.

 

Tämän päivän suurin haaste oli sade jonka pitäisi jatkua myös yöllä.
Siksi päätin ajaa tänään vain kolmeen asti, mahdolli­sesti vieläkin lyhyemmän päivän, ehtiäkseni hankkia lamppuöljy sekä ruokatarvikkeita.

Tie n:15 oli yhtä kaaosta. Tietyömaat sotkivat rekka liikenteen niin pahoin että tien varressa oli enemmän kiertotien merkkejä kuin normaa­leja liikennemerkkejä. Täytyy olla aika jäsperi, kun seikkailee ja yrittää samalla ymmärtää mihin suuntaan sitä nyt ollaan menossa. Tarkoitan tällä rekkakuskeja.
Ajoin muutaman kylän sekä pikkukaupungin läpi missä liikennejärjestelyt huomasi. Kadut olivat kapeat joten kaikki liikenne pakkautui yhteen sumppuun. Edellisellä 2014 matkalla ajoin samaa reittiä, en tosin muista kir­joitinko jo silloin samasta asiasta.
No, joka tapauksessa löysin vanhasta paikasta kaupan johon pysähdyin ostamaan iltaruuat. Vähän matkan eteenpäin löytyy rautakauppa, olisiko 2 km, sieltä löy­tyi myös lamppuöljy.

Jatkoin vielä päivää kello 14.30 asti kunnes saavuin ison metsikön luokse. Tie erkanen päätiestä jonka var­ressa se on, maasto oli paikoitellen kuhmuraista. Metsikkö on harvaa mutta sieltä löytyi myös tiheikköjä, nuoret kuusenalut kasvoivat ryhmässä. Niiden suojiin on hyvä majoittua teltan kanssa.

Matka: 43.97km, aika 3:04h

Paikkakoordinaatit: 48.65213, 12.21634

Saksa

 

4.5 Peltoralli

Säätäti oli luvannut rankempia sateita mutta kuinkas kävi, illalla tuli muutama sadekuuro kuten myös yölläkin. Vettä tuli kuitenkin sen verran vähän että maa oli aamulla kuiva.
Aamuaurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta kömpiessäni teltasta ulos. Lämpö siitä ei vielä paljoa irronnut, mutta valoa sitäkin enemmän.
Aamupalan teko oli sen verran kylmää touhua että pompin välillä lämpimikseni, kunnes kahvivesi alkoi lämpenemään, sen jälkeen alkoikin pärjäämään.
Tullessani eilen metsikköön olin rämpinyt aikamoisen ryteikön läpi, nyt oli taas sama toisten päin. Onneksi apuna oli vanhat jäljet mitä seurata, pääsin helpommalla.
Tämän päivän suunnitelmissa oli seurailla rautatietä sekä kanaalia. Pääsisin niiden avulla kulkemaan tasaista maata pitkin ja vältyn turhalta rehkimiseltä. Edessä on kuitenkin vuoria, ei enää vaaroja joten pieni helpotus sallittakoon tässä vaiheessa.
Ratatie kulki aluksi aurinkovoimalan läheisyydessä, sen viereen oli rakennettu kilometrin pituinen aurinkopaneeli rivistö. Ajoin välillä soratietä missä tuntui olevan vilkas liikenne, yksi traktori tuli vastaan. Normaalisti noilla teillä ei näe kuin lintuja, niiden etsiessä ruokaa tienvarsista.

Jokivarren seikkailu muuttuikin peltoralliksi. Yritin aluksi ajaa kanaalitietä pitkin mutta se oli ruohottunut umpeen joten oli pakko siirtyä ajamaan normaaleille teille.
Ajaessani pienten kylien läpi kiinnitin huomiota hotellien edustoilla oleviin autoihin. Vaikutti siltä että turistikausi olisi pikkuhiljaa alkamassa, ainakin täällä Saksassa. Olen kyllä aika lähellä Itävallan rajaa joten sielläkin on varmasti vaikutusta.
Päivä oli liikenteen suhteen vaativa. Kuorma-autoja oli paljon liikenteessä, pienet kylät aiheuttavat sumppuja liikennevirroissa, varsinkin läpikulku paikoissa. Kävelijät sekä pyöräilijät yrittävät selvitä parhaansa mukaan autojen joukossa.

Olen nyt Munchenin korkeudella joten Itävalta alkaa pian häämöttämään näköpiirissä, näin jo kauempana vuorien huippuja. Pitää katsoa miten edistyn huomenna matkanteossa huomenna. Päivittelen sivuja tulevaisuudessa ehkä harvemmin. Sijainti täplä kartalle kyllä tulee joka päivä, ehkä myös päivän story.

Matka: 88.51km, aika 5:35h

Paikkakoordinaatit: 48.12911, 11.94765 

Saksa

 

5.5 Perhetapahtuma

 

Matkanteko on alkanut sujumaan päivä päivältä paremmin. Jalat ovat vahvistuneet joten mäetkin nousevat jo rivakammin ylös.
Minua on enemmän alkanut huolestuttamaan säät kuin oma kunto. Ensi viikoksi on luvattu sateita, koko viikoksi. No, onneksi ne kerkeävät muuttua moneen kertaan. Pidetään peukkuja ylhäällä.
Eilen illalla kun kokkailin, metsätietä pitkin ajoi harmaa farmariauto. Se pysäköi aivan lähelle paikkaa mistä tulin metsän sisään. En nähnyt minne kuski lähti, auto seisoi vielä samassa paikassa, kun menin illalla teltan sisälle. En uskaltanut edes pieraista kovaa jos kuski kuulisi ja tulisi hätyyttelemään pois. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ääni katosi metsään eikä ukkelia kuulunut.
Päivä kului joenvartta ajellessa, Inn- joen kummallakin puolella kulkee pyörätie, vaihtelevalla menestyksellä. Samaa reittiä missä ajoin, oli myös maastopyörä kilpailu. Ennemmin se vaikutti perhetapahtumalta koska ikäjakauma oli aika iso.

Seurailin 25 km reittiä enkä ollut edes moksiskaan kun saavuin tapahtuman maalipaikkaan. En saanut kyllä mitalia enkä taputuksia koska kisa taisi jo silloin olla loppu. Muutama pyöräilijä kyllä katseli pitkään saapumistani.
Juttelin erään vanhan miehen kanssa muutaman sanan Inn-joen historiasta. Se on kuuluisa kultaan liittyvästä historiasta, 730 luvulta asti on kylissä sekä joenvarrella tehty kyseisellä metallilla kauppaa.

Leiripaikan löytäminen on vaikeaa tiheästi asutulla seuduilla. Ainoat paikat ovat silloin sellaiset alueet joissa harvoin on kävelijöitä. Moottoritien varret, joen alueen kosteikot tai tulva alueet. Pitää vain muistaa tarkistaa alueen sääennuste. Aina löytyy muutama neliö kuivaa maata minkä päälle saa leirin pystyyn.
Huomenna siirryn Itävaltaan. Innsbruck on tavoitteena, toivottavasti pääsen vielä pidemmälle.

Matka: 84.14km, aika 5:49h

Paikkakoordinaatit: 47.71761, 12.1451

Saksa

 

 

 

 

 

 

6.5 Itävalta

Metsäpahainen missä olin viime yönä tuntuu tähän paikkaan verrattuna loistavalta. Vaikka senkin vierestä meni moottoritie oli sen ympärillä metsikköä, nyt moottoritien vieressä kulkee vielä kaiken lisäksi pyörätie. Välissä on kyllä hajanainen pusikko mistä pystyy näkemään leiriin, jos vain katsoo. Liikenne oli onneksi sen verran harva että pelkoa ei ollut siitä, että joku hiippari tulisi samoille tulille.
Päivä on kulunut Inn-jokea seuraten. Vesi on aivan turkoosin vihreää. Vaikka olen koko päivän tuijottanut vettä, en ole vieläkään kyllästynyt sen väriin. On se maailma aika ihmeellinen paikka, vesikin voi näyttää niin monen väriseltä.

Maasto nousee koko ajan vaikka sitä ei huomaa. Ajan vasta virtaan joten sen nousee luonnollisesti ylöspäin.
Pyöräilijöitä tuntuu liikkuvan joenvarressa kulkevalla pyörätiellä enemmän kuin laki sallii. Osa on selvästi pidemmällä matkalla mutta kevyemmällä varustuksella kuin minä.
Yritin tänään lähteä pikkaisen eri reittiä ylittämään Alppeja kuin 2014/ Innsbrugin kautta. Lähdin Strass nimisen kylän kohdalta nousemaan ylöspäin. Ehdin ajaa sitä reilusti 40 min kun päätin katsoa kartasta miten tie kulkisi eteenpäin. Gps kartasta puuttui juuri se osa mitä olisin tarvinnut. Sitä en tiedä oliko se tarkoituksella jätetty pois, toinen mahdollisuus oli se että en ollut ladannut puuttuvaa osaa kartasta.

Koska minulla ei ollut karttaa päätin kysäistä miten pääsen Alppien yli. Keski-ikäinen nainen sanoi että pääsen yli jos seuraisin isoa tietä.

Ajettuani vähän matkaa eteenpäin päätin vielä kysyä toiseltakin varmuuden vuoksi.
Näin nuoremman miehen pysähtyneen pyörän kanssa tienvarteen. Pysähdyin ja sain häneltä erilaisen vastauksen. Hän kehotti ajamaan Innsbrugin kautta. Ylhäällä on lunta, sieltä ei pääse läpi vasta kuin heinäkuussa.

Kiitettyäni häntä, mies lähti ajamaan mäkeä alaspäin. Hetken mietittyäni, lähdin ajamaan takaisin päin seuraten miestä.

Etsiessäni kauppaa säikytin erään miehen hunajakaupan edessä. Sain selville myöhemmin että mies oli tullut juuri pitkältä maastolenkiltä pyörällä.

Hän ja oli juuri laittamassa pyöräänsä telineeseen kun saavuin pihaan.  Hivuttauduin hiljaa pyöräni kanssa hänen lähettyville, toksisin sitten että tietäisiköhän hän onko kylässä kauppaa. Mies pomppasi ja laittoi käden sydämen päälle. Pyysin anteeksi ja sanoin että ei ollut tarkoitus säikyttää häntä.

Sain selville että pikkukauppa löytyy muutaman korttelin päästä. Pienen hakemisen jälkeen löysinkin sen. Täytyy kyllä myöntää että johan oli sikahinnat. Näki jo kassan naamasta että hintoihin on lisätty turistivero. No sain kuitenkin jotakin syötävää, eilinen päivä kun oli vähän heikommalla kauralla, oli pyhä eikä kaupat pitäneet ovia auki. Hätäruualla kuitenkin selvittiin.
Huomenna suuntana Innsbrug ja sieltä Italiaan vievälle tielle, vai sanoisiko kanjonille.

Matka: 91.42km, aika 6:03h

Paikkakoordinaatit: 47.3547, 11.74524
Itävalta

 

7.5 Vanha leiripaikka

Kapea kaistale missä yövyin olikin jälleen lottovoitto. Sain nukkua rauhassa, liikenne ei häirinnyt unia eikä Inn-joki tulvinut. Mitäpä sitä muuta matkamies voi enää toivoa.
Aamusella aurinko paistoi juuri sopivasti leiripaikkaani. Sain ihailla vastarannalla näkyviä vuoria oksien lomasta, veden välkkyessä turkoosinvihreänä vienossa valossa.
Olin ihmetellyt illalla, missä koiraihmiset luuravat. Aamulla ei enää tarvinnut, bongasin yhden kultaisen noutajan vanhemman ihmisen kanssa kävelyllä. Totta kai se mummeli huomasi leirini, mutta en välittänyt siitä enää, olin kuitenkin lähdössä pois.

Matka Innsbrugin kaupunkiin oli mutkikas. Opastettu pyöräreitti oli todella hyvä, mutta muutama kiertoreitti osui myös matkalle. Niittotyöt sotkivat kiertotien muodossa matkaa. Pellot missä koneet olivat töissä, niiden editse kulkeva reitti oli suljettu porteilla kaikelta liikenteeltä.
Kävin kaupungissa ostamassa valmiiksi iltasapuskat. Ajellessani sen läpi kiinnitin huomiota polkupyö-räilijöitten suureen määrään. Koko matkan  leiripaikasta Innsbrugiin oli vastaan tullut jatkuvasti pyöräilijöitä. Nuoresta vanhaan sekä pariskuntia lapsineen, sama jatkui myös kaupungissa.
Seurailin joesta lähtevää sivuhaaraa pienen pätkän päästääkseni kaupungista pois. Tein pienen mokan reittivalinnassa. Lähdin ajamaan L32 joka kulkee moottoritien läheisyydessä, se muuttuu pian L9. Ensimmäiset 3-4km ovat melkein pystysuoraa nousua. Työnsin yli puolet nousuista pieninä pätkinä kerrallaan päästäkseni huipulle. Matkalla juttelin muutaman pyöräilijän kanssa.

Alexin kanssa keskustelin pisimpään. Tapasin hänet kun pysähdyin vetämään henkeä näköalapaikalle. Huomasin maastopyörällä vuorenrinnettä alas tulevan nuorehkon kaverin. Seurailin hänen tuloaan alaspäin kunnes hän pysähtyi myös levikkeelle tauolle. Aluksi mies meni kauemmaksi mutta tuli hetken päästä utelemaan mistä päin olen. Kerroin suunnitelmistani, utelin myös häneltä tulevia suunnitelmia kesästä. Mies kertoi että hän teki myös pyörämatkoja Saksassa mutta hänellä oli suunnitelmissa lähteä ajamaan muutaman kuukauden päästä Norjaan. Reitti menisi Saksan läpi Tanskaan ja siitä laivalla sitten Norjaan.

Olin saanut ihailijan noustessani vuorttietä ylöspäin. Laskiessani mäkeä alas ja saavuttuani tasaiselle, erään risteyksen lähelle, yksi nainen taputti käsiään ja sanoi bravoo, katsoessaan minua. Sain kaiken lisäksi hurmaavan hymyn häneltä taputuksien kanssa.

Minulta meni melkein kolmatta tuntia ennen kuin pääsin laakson pohjalle b183 tielle. Olin jo siinä vaiheessa valmis leiriytymään. Jouduin kuitenkin ajaman vielä tovin, päästääkseni kylien läpi.  Leipaikkakin löytyi, voi olla että olen ollut 2014 samassa paikassa leiriytyneenä. Paikka on lumiesteiden takana, tien vieressä. Lumiesteet on tehty paksuista hirsistä, tolpat ovat paksua I rautapalkkia.

Tiivistin hirsien välejä ruoholla ,estääkseni autoilijoita näkemästä teltalleni aivan suoraan kun ilta hämärtyy. Pidin pimeällä pientä valoa, joten varovaisuus oli paikallaan.
Illalla kun kurkkasin teltan ovesta ulos, taivaalla näkyi muutama tähti. Poskessani tuntui lämmin tuulen henkäys, aivan kuin kuiskaus Italian suunnasta.

Matka: 73.61km, aika 5:42h

Paikkakoordinaatit: 47.1231, 11.45153
Itävalta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

8.5 Italia

Olin eilen leiriytynyt varjoisaan paikkaan. Yö oli ollut viileä joten aamuauringon lämpö ja valo eivät tuoneet helpotusta kylmyyteen. Vuoret loivat pitkät varjot nousevan auringon edessä telttani suuntaan.
Kokkailin rauhassa aamupalaa, samalla kun seurasin valon ja varjon siirtymistä lähemmäksi leiriäni. Lopultakin, kun auringon valo sekä sen tuoma lämpö kosketti kasvojani, tuntui kun olisi syntynyt uudestaan.

Matka  jatkui nousun merkeissä heti aamusta alkaen. Seuraavan 2 tuntia työnsi, poljin 1 vaihteella ja taas työnsin pyörää pitkää nousua ylöspäin. Ainut lohtu näissä puuduttavissa nousuissa oli se, että kyllä nekin joskus loppuu.
Gries am breriner kaupungin kohdalla suurin nousu päättyy, siitä eteenpäin on laskua. Pyörätie seuraili aluksi moottoritietä mutta erkani siitä sitten Pista ciclabile Bolzano- Brennero pyörätieksi. Se kulkee pitkän lenkin kiertäen solan, mutta on kuitenkin alamäkeä kokomatka. Ennen Vipitenoa on jokunen pienempi nyppylä ja lasku.
Mezzaselvan kohdalta pyörätie oli poikki, kevät tulvat ovat tehneet tuhojaan pyörätielle.
Lähdin kuitenkin ajamaan suljettua pyörätien pätkää kokeilumielessä, ainahan sieltä pääsisi pois. Vuoren rinteestä on tullut puita sekä maa-ainesta pyörätielle. Osa siitä oli ehditty raivata jo pois, hiekkaa sekä kiven murikoita oli sulavesiuomien kohdalla kasoittain.
Pysähdyin yhden tällaisen uoman kohdalle katsomaan olisiko siihen mahdollistuutta jäädä yöksi. Joku oli tuonut uomaan puistotuolin ja sen edessä oli nuotiopaikka. Aivan pyörätien viereen oli jätetty puutarhaletkua pitkä pätkä. Päätin käyttää sitä vesijärjestelmään ja uskonkin että sitä varten se olikin.
Aivan uoman alkupäässä on putous mistä liruu pienenä purona vettä, letkun avulla sain veden tuotua lähemmäksi leiriä.
Sytytin illalla ennen pimeän tuloa nuotion, istuskelin sen ääressä juoden teetä. Harva poika se istuu Italian vuoristossa, katsellen nuotiota ja hörppien teetä. Näihin ajatuksiin on hyvä lopettaa tältä päivältä. Huomenna kohden uusia seikkailuja.

Matka: 54.95km, aika 4:08h

Paikkakoordinaatit: 46.80022, 11.59949
Italia

 

9.5 Bolzano

Eilen illalla kello 23 jälkeen alkoi satelemaan, välillä se taukosi mutta jatkui hetken kuluttua. Olin leiriytynyt sulavesiuomaan enkä voinut olla varma, kuinka kovaa pitäisi sataa, että iso hiekkainen kenttä alkaisi tulvia. Pelkoni oli kuitenkin turhaa, nukahdin jonkin ajan päästä, kunhan olin ensin järkeillyt asian mielestäni pois.
En suojannut illalla telttaa joten se oli läpeensä märkä aamulla, kun kömmin sieltä pois. Jos jotakin hyvää tästä aamusta pitäisi mainita, niin ei ainakaan satanut, oli suhtkoht lämmintä ja maisemat olivat upeat.
Lähdin liikenteeseen hyvillä mielin, pienen nousun jälkeen oli lyhyt lasku ja olin päässyt pois vaaralliselta pyörätien pätkältä.
Päivä meni seuratessa hyvin opastettua pyöräreittiä. Sen pinta oli suurimmaksi osaksi hyväkuntoista, paitsi kaupunki tai kylä osuuksilla. Muutaman kerran se seikkailin viinitarhojen katveessa, välillä kivistä metsäpolkua jotka olivat ennemmin maastopyöräily varten kuin raskaalle matkapyörälle.
Bolzanon kaupungin pyörätiet ovat aivan omaa luokkaansa. Ajaessani 2015 Alankomaissa luulin nähneeni pyöräteiden huippua, nyt joudun vetämään ainakin jonkin verran sanoja takaisin. Bolzano pyörätiet risteilevät läpi kaupungin kuin moottoritiet. Ne ovat aivan loistavasti opastettuja, ehkä liikaakin. Olinkin näkevinäni ennen kaupunkiin tuloa ison kyltin jossa todettiin että se on valittu vuoden pyöräilykaupungiksi.
Yritin löytää sieltä kauppaa mutta se tuntui aivan epätoivoiselta. Yhdistin puhelimen kaupungin Wi-Fi verkkoon löytääkseni haulla ruokakaupan. Muutama tulikin näkyvillä mutta ne olivat aivan liian kaukana siitä paikasta missä olin.
Eräs nuori kaveri tuli porttikongista ulos. Heilutin kättäni saadakseni pysäytettyä  ja kysyäkseni häneltä mahdollista ruokakauppaa.

Nuori mies lähti näyttämään kaupan sijainnin vaikka hän olikin töissä. Hän kertoi sen verran että tekee töitä pyörälähettinä kaupungissa. Parempaa tuuria tuskin olisi voinut olla.

Kiitin kaveria ja sanoin, että hän pelasti päiväni koska auttoi löytämään kaupan.
Ostin ainoastaan ruuat, en vesiä, toivoin että löytäisin myöhemmin vesipisteen missä saisin täytettyä pullot.

8 km päästä oli isovarikko, ilmeisesti se kuului kaupungille koska paloautoja sekä muuta kalustoa oli parkkeerattu pihalla.

Isoportti mistä mentiin sisälle, oli osittain tukossa. Sen eteen oli pysäköity muutama bussi. Pihalta käveli koululaisia bussin suuntaan joten jäin odottelemaan että piha tyhjeni koululaisista.

Olin huomannut erään hallin edessä muutaman miehen, päätin mennä heidän luokse kysymään mistä voisin hakea vettä.

Miehet näyttivät paloposti, joka oli vähän matkan päässä. Ihmettelin ensi miten voin täyttää pullot siitä koska letku oli isonkokoinen, hetken katseltuani huomasin vesihana sen vieressä. Pian minulla oli pullot täynnä, menin kiittämään miehiä.

Jäin vielä vähäksi aikaa juttelemaan heidän kansa ennen kuin jatkoin matkaa.

 

Kuorma oli sen verran raskas, että päätin etsiä leiripaikka ja pysähtyä heti, kun sopiva löytyy.

Pitkin joenvartta oli metsikköä joten majoituskin löytyi myös sieltä.

Matka: 73.75km, aika 4:34h

Paikkakoordinaatit: 46.38726, 11.29715
Italia

 

10.5 Rovereto

Heräsin yöllä suojapeitteen rapinaan, sadekuuro viipyi hetkeen aikaa päällä ja lähti yhtä nopeasti kuin tulikin.

Aamulla ripotteli myös vähäsen mutta se ei haitannut. Laitoin varusteet teltan sisällä ensi kasaan ja aloin sen jälkeen kokkailemaan teltan oviaukon edessä. Olin illalla laittanut lisäsuojan sen päälle ja jättänyt oviaukon eteen pidemmän lipan juuri tätä varten. Voin tehdä ruokaa tulematta teltasta pois. Istuskelin jalkojen päällä valmistaessani ruokaa.
Sade loppui sopivasti kun olin saanut syötyä. Laitoin vauhdilla tavarat kasaan, päästäkseni lähtemään ennen uusia kuuroja.
Säätiedotus ei luvannut kovin hyvää säätä seuraaviksi päiviksi. Niinpä päätin hyödyntää tilannetta ja suunnittelin muutaman päivän lepoa. En vielä ollut päättynyt mihin paikkaan jäisin lepäämään.
Matka taittui Adige-jokea seuraten. Välillä pyörätie kulki sen vierellä, välillä meni kylien läpi. Maisemat ovat todella upeat, pilvet roikkuvat matalalla, hipoen vuorten seinämiä, tuoden muutenkin kosteaan ilmaan lisää sadepisaroita.

Välillä vuoren rinteillä näkyi linnaraunioita, kokonainen linnoituskaupunki erottui erään pilven takaa. Välillä tuntuu siltä, voiko näin satumaisen kauniita paikkoja olla edes olemassa, muutta kuin kirjoissa tai elokuvissa.
Mitä pidemmälle päivä eteni ja matka taittui, sitä paksummaksi pilvet tulivat ja sade muuttui raskaammaksi.
Saavuttuani Rovereto kaupungin kupeeseen muistin että olin ollut 2014 erässä hostellissa yötä. Olin silloin löytänyt sen reitin varrella olevan matkainfon kautta.  En vain tiennyt olisiko se mahdollisesti auki tähän aikaan vuodesta. Pian näinkin kyltin missä oli kuva infopisteestä, (Tourist info2.5 km).
Paikka ei valitettavasti ollut auki, luukkujen päälle oli laitettu muutama paperilappu, mutta vain italiaksi. Jatkoin vielä jokusen kilometrin eteenpäin, ennen kuin päätin katsoa puhelimella booking.com:sta löytyisikö sieltä halpaa majoituspaikkaa.
Aluksi en löytänyt sopivaa mutta haettuani muutaman kerran, ruudulle ilmestyi viime hetken tarjous, 58€ 2 yöstä. Tartuin siihen epäröimättä ja laitoin varauksen.
En yhtään tiennyt että paikka olisi korkeanmäen päällä. Huomasin sen vasta kun aloin katsomaan tarkemmin sen sijaintia kartalta, tie meni mutkitellen kohde majapaikan sijaintia. Yleensä jos karttalla on erittäin mutkitteleva tie se viittaa siihen, että tie sijaitsee nousevassa maastossa.

Niinhän sitä tulikin sitten kunnon mäkiharjoitukset. Aluksi muuttama kilometri erittäin jyrkkää spagetti nousua. Päästyäni lopulta erittäin hikisenä ylös, jouduin kysymään ensin tietä samassa talossa olevalta mieheltä majapaikan sijaintia talossa. Mies osoitti alempana näkyvää rautaporttia, kiitin ja siirryin sen jälkeen muutaman kymmenen metriä alemmaksi tietä pitkin.
Ehdin seisoa portin luona minuutin verran kun sen tuli aukaisemaan nainen. Selitettiin hänelle englanniksi että olen varannut huoneen muutamaksi päiväksi. Nainen alkoi puhumaan Italiaa, vinkkasi tulemaan portista sisälle. Työnsi pyörän pihaan puolelle ja yritin uudestaan selostaa tilanteen.

Kaivoin puhelimeni taskusta ja koetin avata sähköpostia missä varausnumero olisi ollut mutta eihän se tietysti auennut.
Loppujen lopuksi nainen kävi tietokoneella ja katsoi sieltä varauksen. Sain huoneen, maksoin sen pois, nainen näytti pikaisesti keittiön tarvikkeita ja mainitsi että joku joka puhuu englantia saapuisi viereiseen huoneeseen illemmalla. Vaikka en ymmärrä Italiaa ymmärsin kuitenkin mitä hän tarkoitti.
Purin pyörän pikaisesti ja lähdin jatkamaan mäki harjoituksia. Seuraava osoite oli ruokakauppa, nainen oli näyttänyt kädellään kun sanoin Market, Coop,  ylämäkeen 500 metriä. Olin juuri saanut hien laskemaan pois kun uutta pukkasi heti pintaan.
Kauppa löytyikin, mutta vasta pienen etsimiseen jälkeen. Kauppa oli pieni kyläkauppa joten hinnat sen mukaiset. Ostin kahden päivän ruuat koska huomenna en liiku mihinkään.

Kaupassa ollessani oli viereisen huoneen asukki saapunut paikalle. Sain pian selville että huoneessa asui talon tytär.

Tultuani kaupasta sain talon tyttären avulla kommunikoitua emännälle että minun pitäisi pestä pyykkiä.

Yritin aluksi tiedustella olisiko heillä pesukonetta mitä voisin käyttää, koska en saanut vastausta annoin asian olla.

Ensin nainen tarjosi pyykkisoikkoa ja kylmää vettä puutarhaletkusta. Kerroin että tarvitsen vähän lämmintä vettä, lika lähtisi paremmin irti.

Nainen haki ämpärin sisältä ja näytti että sillä voisin hakea vettä sisältä.
Sanoin että käyn ensin suihkussa, minun pitäsi pestä myös päällä olevat vaatteet.

Käytyäni suihkussa ja mentyäni takaisin pihalle, nainen sanoi että he keksivät paremman idean kuin saavin. Isossa varastossa, joka oli samassa kerroksessa missä asuin, oli pesulavuaari mitä voisin käyttää. Lämmin vesi tulisi suoraan hanasta eikä minun tarvitse kantaa sitä ämpärissä pihalle.
Kiitin heitä ja kävin hakemassa vaatteet huoneestani. Urakkaan meni reilu tunti.

Nainen näytti parvekkeen alta paikan mihin sain laittaa ne kuivumaan. Parvekkeen alle oli viritetty muutama naru. Parempi se kuin ei mitään, tosin pyykit eivät kuivu jos huomiseen säätiedotus pitää paikkansa. Kuten se pitikin..
Lepäilen nyt pari päivää majapaikassani ennen kuin jatkan kohden Veronaa ja sieltä Venetsiaa.

Matka: 87.87km, 5:38h

Paikkakoordinaatit: 45.88719, 11.05917
Italia

 

11.5 Pyörä

 

Aamusta asti on satanut vettä. Päivän hommiin kuului pyöräremontti. Takakumi oli taas tyhjä, se oli alkanut tyhjentämään eilen vähän ennen kaupunkia. Päätin samalla, kun lähdin korjaamaan pyörää, vaihtaa päällyskummit ristiin. Takapyörän kumi oli kulunut sen verran enemmän, että oli aika tehdä asialle jotakin.
Saatuani sen alta  pois, oli pyykkien vuoro. Söin välillä ja meni sen jälkeen kysymään voisinko laittaa pyykit sisätiloihin, koska ulkona oli sen verran kosteata. Pyykit eivät muuten kuivu huomiseen mennessä. Emäntä vinkkasi seuraamaan, hänellä oli kuivumassa pyykkejä lähellä lavuaaria missä pesin vaatteita. Hän tyhjensi yhden pyykkitelineen ja sanoi, että voin laitaa vaatteeni siihen.
Iltapäivällä otin pienet nokoset. Sade sekä Saksan Trävemundista asti yhtä kyytiä poljettu matka Italian Roveretoon vaatii oman veronsa. Huomenna olisi taas tarkoitus jatkaa matkaa. Pyörä on kunnossa, eikä sadetta ole tulossa. Suuntana on Verona.

Paikkakoordinaatit:  Casa Sancone, Italia

 

12.5 Tanskalainen pyöräilijä

Menin aikaisin illalla nukkumaan koska aamulla olisi aikainen herätys. Nousin seitsemään aikaan ylös ehtiäkseni syömään aamupalan, ennen kuin muut nousisivat ylös.
Kävin ensin vilkaisemassa pyykkejä, ovi oli kuitenkin lukossa joten palasin tekemään aamiaista.
Syötyäni ruhtinaallisesti, palasin uudestaan katsomaan pyykkejä, tosin tällä kertaa koputin ensin emännän oveen. Hän sanoi, että ovi oli aukaistu.

Kuten ajattelinkin, pyykit eivät olleet kuivuneet näin lyhyessä ajassa. Ei auttanut, laitoin pyykit kahteen pussiin, toiseen laitoin kuivemmat, toiseen märät.
Päästyäni takaisin sisälle, yritin vielä kuivailla märempiä kaasuhella päällä, luovuin siitä kuitenkin nopeasti. Siinä olisikin ollut selittämistä, jos talon emäntä olisi koputellut oveen ja nähnyt lasioven läpi kun toinen kuivailee vaatteitaan kaasuhellan päällä.
Oli hyvä että luovuin hommasta koska ei mennyt kuin hetki, kun lasioveen koputettiin. Tytär ja emäntä tulivat kysymään jäänkö vielä yöksi.

 

Olimme eilen sopineet, jos ilma on huono aamulla, voi olla että jään vielä pitämään sadetta yhdeksi yöksi. Sanoin, että säätiedotuksen mukaan ilman pitäisi parantua päivällä joten lähden jatkamaan matkaa.

Halasin vielä tytärtä, koska hän oli lähdössä koulun enkä näin ollen näkisi häntä enää.
Haikein mielin pakkasin tavarat laukkuihin ja kannoin ne oven pieleen odottamaan seuraavaa toimenpidettä. Kiroilin mielessäni edelleen märkiä pyykkejä mutta

 

asialle ei voi tässä vaiheessa mitään. Pitää kuivatella niitä sitten lisää illemmalla teltassa.
Sain  pyörän lähtö kuntoon joten menin ilmoittautumaan emännälle että poistuin paikalta. Halasin myös emäntää ennen lähtöä. Vaikka olin ollut  vain muutaman päivän heidän nurkissa oli meistä tullut jo ystäviä. Emäntä yritti vielä kertoa jotakin, hän käveli postilaatikon luo ja näytti sitä, ilmeisesti hän halusi että lähettäisin heille joskus kortteja, kun olen maailmalla.

Majataloon tullessani olin polkenut 2 kilometrin nousun, nyt mäki saisi maksaa velkansa takaisin, pääsisin ajamaan kunnon spagettimäkeä alas.
Mäenlaskun jälkeen seikkailin kaupungilla ristin rastiin, ennen kuin löysin oikean tien kanaalin varteen.

 

Tapasin puolen päivän jälkeen tanskalaisen pyöräilijän. Hän istuskeli ”tupakalla” tien varressa erään taukopaikan puistonpenkillä.
Kaverin oli ostanut mahdollisimman halvan pyörän kaupasta, siinä ei ollut kuin seitsemän vaihdetta, ei tarakoita, eikä edes lokasuojia. Ohjaustankoon hän oli virittänyt korin joka oli tehty rottingista. Takana 10 kg kestävä, satulatankoon kiinnitettävä tavaran kantoteline.
Sen päällä oli makuupussi, virvelin vapa, epämääräinen kasa muuta tavaraa, korissa oli myös kaikenlaista roinaa.

Hän kertoi jonkin verran elämästä kun ajelimme päivän aikaan kohden Verona. Mies sanoi olleensa nuorempana muukalaislegioonassa laskuvarjojääkärinä. Istunut linnassa isänsä taposta sekä polttanut pilveä koko ikänsä. No eipä tuohon enää voi paljoa lisätä. Kaveri oli muuten aivan mukavaa juttuseuraa. Hän kertoi lopettavansa polttamisen matkan aikana. Tämä oli myös hänen eka pidempi pyörämatkansa joten hän opiskeli vastaa matkapyöräilyä.

Ihailimme päivän aikana jylhiä vuoria sekä arvuuttelimme mitä entisaikojen matkaajat olivat miettineen laaksosta. Huomasimme reitin varrella useita luolia, ne tosin sijaitsivat korkealla kallioiden kyljissä eikä niihin pääsyt sen vuoksi käymään.

Tiemme erosivat Gardajärven kohdalla. Hän halusi poiketa siellä muuten se jäisi harmittamaan häntä loppuelämäksi.
Itse jatkoin Veronan läpi harhaillen välillä rautatie asemalla, välillä bussiaseman läheisyydessä, ennen kuin löysin  oikean reitin pois.
Yö paikka oli kiven alla. Sellainen löytyi yksityisen mailta, viiniviljelypellon ja joen välissä kulkevan tien vierestä.

Matka: 111.39km, aika 6:36h

Paikkakoordinaatit: 45.37967, 11.16715
Italia

 

13.5 Menneisyyden taakka

Kaukaa katsoessa ne näyttivät aivan pieniltä vaaroilta. Kukkuloita oli erikokoisia, kaikkein isomman päälle oli rakennettu linkkitorni.  Aivan kuin olisi päätetty pilata tarkoituksella kaunis maisema.

Kukkuloissa oli jotain maagista. Seurasin kukkuloiden kasvamista sitä mukaa kun lähestyin niitä. Pikku hiljaa aloin erottamaan joitakin yksityiskohtia rinteeltä.
Itse matkakin kukkuloille oli aika erikoinen. Ajoin pikkuteitä pitkin katsellen samalla tyhjiä autiota rakennuksia, jotka joskus olivat kuhisseet elämää. Nyt niiden tyhjät, rikotut ikkunat, joissa repsottivat puiset ikkunaluukut, olivat pelkkiä mustia reikiä, rapautuneissa seinissä.
Parhaiten mieleeni jäi kaksi linnoitusta muistuttava rakennuskompleksia. Suuret tiilestä rakennetut varasto muistuttivat umpeen muurattuineen aukkoineen linnanmuuria. Päärakennusta sekä varastoa ympäröi tiilestä tehty muuri, joka oli aikojen hampaissa murentunut päältä ja sen seinissä oli halkeamia. Iso rautaportti oli kadonnut jonnekin, vain saranat muistuttivat sen olemassa olostaan.
Aivan kuin näiden kahden ison maatilan kohtalot olisi ollut sidottu toisiinsa aikojen alussa. Erään lisärakennuksen kolmannen kerroksen ikkunasta roikkui verho ulos.  Toinen oli siististi osittain ikkunan laudan päällä. Lasit olivat kadonneet mutta ikkuna luukut olivat tallessa, toinen roikkui yhden saranan varassa. Ikkunoita oli kolmessa kerroksessa, osassa oli luukut puoliksi kiinni. Suurimmasta osasta puuttui kuitenkin lasit sekä luukut. Päärakennus oli karmeaa katsottavaa, pihamaalla näytti olevan muutama vanha maatalouskone ruohon seassa.
Maatilat seisoivat pellolla tien varressa, niiden välimatka toisistaan oli n:300 m. Varastot olivat toisiinsa nähden vastakkain kuin kaksi marjaa. Kaiken tämän kruunasi kukkulat, jotka näyttäytyivät peltojen yli taustalla, aivan kuin vain odottaen että uusi sivu kääntyisi maatilojen historiassa.
Päästyäni lähemmäksi lumottuja kukkuloita, rinteen kupeesta alkoi näkymään oikeita linnamuureja, ehkäpä niillä ja varastoilla on sittenkin yhteinen historia. Kukapa tietää.

Päivä oli täynnä yllätyksiä. Eksyin joitakin kertoja päivän aikana. Seurailin kanaalia koska päätiet ovat aika ruuhkaisia. Yhdessä välissä alkoi tihkusade. Niinpä päätin pysähtyä erään kaupan pihalle pitämään taukoa. Kävin ostamassa jogurttia ja banaania. Tullessani kaupasta oli sade yltynyt sillä välin kaatosateeksi. Jouduin odottamaan tunnin verran, että pääsin jatkamaan matkaa. Maidon olin hakenut aikaisemmin eräästä pikkukaupasta.
Jouduin kiertämään pidemmän lenkin löytääkseni leiripaikan. Kellot oli 19 kun sellainen löytyi. Ehdin nipin napin syömään ja juomaan kupin teetä kun oli jo pimeää.

Matka: 111.38km, aika 6:56h

Paikkakoordinaatit: 45.14193, 11.9879
Italia

 

14.5 Suunnitelmia

 

Eiliset kukkulat sekä rakennukset olivat pyörineet mielessäni koko illan. Niissä oli vain ollut jotakin erikoista. Eniten minua jäi harmittamaan se, että en ottanut enempää kuvia autioista taloista. Otin vain yhden kuvan, senkin liian kaukaa.

Tämä päivä tuntui menevän harakoille. Aamulla satoi vettä sen verran, että teltta kastui. Oikeastaan se oli kummaltakin puolelta märkä, sekä sisältä että ulkoa. Onneksi sisäpuolinen vesi oli hengityksestä tiivistettynä kosteutta.

Suuntana oli Venetsia, päivä kului pikkuteitä ajellessa. Isot tiet olivat sen verran vaarallisia että jätin ne suosiolla autoille.
Seurailin mahdollisuuksien mukaan myös kanaaleja. Puolenpäivän jälkeen en vielä oikein tiennyt minne majoittuisin. Aamullinen märkä metsä sekä kostea yö ei oikein huvittanut. Pyykit eivät vieläkään olleet kuivat, ne vaatisivat jo uuden pesun.
Päästyäni lopultakin lähelle Venetsiaa, pysähdyin katsomaan minkälaisia tarjouksia Booking sivuilta löytyy. Yksi pisti silmäni joten buukkasin sen itselleni. Nyt pääsisin hoitamaan pyykkiongelman sekä käymään suihkussa. Hotelli oli puolen tunnin päässä pyörällä ajaessa, autolla varmaan tunnin.
Saavuin hotellille hyvissä ajoin, kysyin samalla mistä löytyy ruokakauppa. Mies tiskin takana olin rauhallinen joten homma sujui verkkaisesti. Lopulta kuitenkin sain avaimen käteni ja pääsin viemään laukut pois.
Seuraavaksi käväisin kaupassa. Nätti kassaneiti palveli minun hymyssä suin. Olin varmaan rähjäisen näköinen, mutta sellaista sattuu.
Söin ja pesin kaikki vaatteeni uudestaan, toivottavasti ne ehtivät kuivua aamuun mennessä.
Sain kuulla ikäviä uutisia saarella käyntiä ajattelen. Sinne ei voi mennä polkupyörällä eikä pyörää kannattaa jättää mihinkään keskustan liepeille, varsinkaan rautatieaseman läheisyyteen. Varkaat vievät kyllä kaiken minkä irti saavat. Vievät päivällä jopa automankkoja autoista. Siispä on turvallisempaa jättää se käynti väliin. Näen kuitenkin enemmän keskusta sekä sen ympäristöä, paljon enemmän kuin keskiverto turisti ikinä yhdelläkään matkallaan.

Matka: 64.69km, aika 4:10h

Paikkakoordinaatit: 45.43733, 12.07654

Hotelli Antill

Italia

 

15.5 Pikavisiitti

Jutellessani eilen vastaanottovirkailijan kanssa, kysyin häneltä onko täällä aina näin hiljaista, hän vastasi että pian on tulossa kaksi bussillista turisteja. Yhdessä on korealaisia, toisessa turkkilaisia, sen jälkeen ei ole hiljaista. Pienellä ilmeellä ja äänen korostuksella taisi olla oma merkityksensä vastaukseen.

Olin tullut sen verran aikaisin hotellille että muut asiakkaat eivät vielä häärineet respan edessä joten asia muuttuisi pian.

 

Sen huomasi myös aamulla. Olin laittanut kellon soimaan, aivan turhaan, yläkerrassa tuntui asuvan norsuperhe, metelistä päätellen. En tiedä mitä ne siellä tekivät mutta kolke oli ainakin sen kuuloista.

 

Olin illalla pestyt kaikki vaatteet uudestaan. Kokeilin niitä, kuinka hyvin ne olivat kuivuneet yön aikana ennen kuin lähdin aamupalalle. Osa oli vielä kosteita joten joudun kuivattelemaan niitä kun olen tullut aamupalalta.

Nämä italialaiset aamupalat on kyllä surkeita. Niistä ei tule edes vihaiseksi vaikka kuinka yrittäisi. Kaksi kuivaa leipää muovissa, pieni hillo, sekin muovi rasiassa, kahvia sentään sai lisää kunhan ensin kävi pyytämässä tarjoilijalta. Eihän siinä auttanut muu kuin jatkaa syömistä omassa huoneessaan. Olin jo eilen varautunut aamupalan surkeuteen käydessäni kaupassa. Kaukoviisaana olin jo laittanut myslit likoamaan ennen aamupalalle lähtöä, joten ne olivat valmiit kun palasin huoneeseen. Muutama kurkunpala, jogurttia sekä

 

maitoa, hotellin ”ruuan” lisäksi, eiköhän sillä pärjää muutaman tunnin tai sitten ei.
Ehdin kuivata vaatteita föönillä jonkin aikaa, ennen kuin minun piti poistua hotellista. Onneksi sain pyykit kuivaksi ennen lähtöä, föönistä oli iso apu tällä kertaa.

 

Venetsia, niin lähellä mutta niin kaukana. Jos haluan lähteä käymään saarella minun pitäisi olla pari yötä lisää hotellissa. Minua varoitettiin jättämästä pyörää laukkujen kanssa mihinkään Venetsian lähistölle, kaikki mitä irti saadaan, varastetaan. Myös pyörä, jos lukko saadaan rikkoutua. Siksipä jätän saaren väliin tällä kertaa.

Ajelin kaupungin läpi ihaillen sen rakennuksia sekä seuraillen ihmisvilinään. Eksyin muutaman kerran reitiltäni koska eräs siltaristeytys tuotti vähänä aikaa vaivaa. En meinannut päästä moottoritien ali sitten millään. Löysin itseni välillä niin hämäristä paikoista että aloin pelkäämään välillä henkeni puolesta.

Seurasin koko päivän taivaalla kulkenutta ukkosrintamaa. Paksut mustat pilvet täyttivät koko taivaanrannan vasemmalla puolella, kulkusuuntaan nähden. Oikealla puolella oli pilvetön taivas. Ukkosrintaman eteneminen aiheutti kovan vastatuulen, välillä se puhalsi sivusta kun tien suunta muuttui.
Lopulta saderintama saavutti matkaajan joten pysähdyin miettimään vaihtoehtoja. Päätin vielä uhrata jonkun euron hotelliyöpymisiin ja varasin Bookingin sivuilta huoneen.

Sade yltyi matkan aikana rankkasateeksi. Yhdessä välissä puhelin alkoi temppuilemaan kun se sai tarpeeksi kosteutta. Jouduin sammuttamaan sen moneen kertaan. Lopulta koko puhelin meni sekaisin, minun piti ottaa sirukortti pois koska se ei hyväksynyt enää piniä. Siinä meni koko Mororola puhelimen uskottavuus.

Löysin majapaikan, mutta pihalla oli kaksi vihaista koiraa vahtimassa. Koirat pitivät sellaista meteliä että kuolleetkin olisivat heränneet, talon asukkaita ei kuitenkaan näkynyt portin luona. Niinpä päätin perua varauksen ja etsiä uuden yöpaikan.

Vaikka puhelin oli reistaillut, sain sen toimimaan jollakin tavalla. Löysin heti uuden paikan 10 km päästä kaupungin toiselta laidalta. Poljin sinne reipasta vauhtia että minulle jäisi aikaa myös levähtää. Saavuin uuteen B&B majapaikkaan vähän ennen klo18.

 

Pysähdyin talon eteen katselemaan missä päin sijaitsee ulko-ovi. Huomasin takapihalla, ison grillin luona seisoskelevan pariskunnan. Päätin mennä kysymään heiltä neuvoja koska oletin heidän olevan asiakkaita. Nainen puhui englantia, hän sanoi että he ovat juuri lähdössä pois mutta hänellä on vielä asiaa sisälle.

Jäin odottelemaan oven läheisyyteen kun nainen meni sisälle. Pian vanhempi nainen ilmaantui ovelle , ilmoitin hänelle että olin varannut huoneen yhdeksi yöksi. Hän ei ymmärtänyt englantia kovin hyvin mutta sain hoidettua asiani toisen naisen avustuksella.

 

Talo oli iso, siinä oli huoneita monessa kerroksessa. Alakerrassa oli suuri ruokasali sekä keittiö.

Sain huoneen toisesta kerroksesta. Polkupyörän sain vietyä talon pannuhuoneeseen, siellä oli myös varastotila.

Taloa vahti kaksi koiraa, ne olivat piilossa grillin luona, talon takana.

Kaiken kruunasi ilmainen Wifi. Aamuksi oli tiedossa myös aamiainen.

 

Matka: 88.79km, aika 5:34h

Paikkakoordinaatit: 45.62131, 12.62172

Italia

 

16.5 Camping

Aamu alkoi mukavasti, syödessään aamupalaa tuli talon emännän tytär myös piipahtamaan ruokalassa. Koska tytär puhui englantia, emäntä halusi heti tietää mistä asti olen tullut ja mihin olen menossa. Tytär tulkkasi vähän aikaa meidän keskustelua ennen kuin alkoi itsekin syömään. Vaihdoimme vielä muutaman sanan ennen kuin lähdin yläkertaan pakkaamaan tavaroitani.
Olin eilen vienyt pyöräni varaston, joten lähdin hakemaan sen pois emännän kanssa. En varmaan olisi saanut sitä ehjin nahoin pois koska kaksi koiraa vahti tallin edustalla.
Päivä oli rasittavaa, välttelin isoja teitä mahdollisimman paljon. Kiertelin maaseudulla kulkevia vähäliikenteisiä sivuteitä mutta lopulta minun piti siirtyä isomalle tielle (ss40). Onneksi sen vieressä meni moottoritie, se pelasti varmaan minut pahimmalta rekkaliikenteeltä. Liikenne oli kuitenkin vilkasta, välillä sitä hidastivat tienvarsia siivoavat niittotraktorit.
Ilma oli tänään loistava, aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Tuuli oli sivuttainen, välillä puuskainen, varsinkin pitkillä suorilla.

Pysähdyin Cerviganon kylässä ostamassa sapuskaa. Törmäsin siellä liikenneympyrän vieressä seisoskelevaan Itävaltalaisen pyöräilijä pariskuntaan. Sain heiltä vinkin Camping alueesta. He jäivät vielä miettimään minne päin lähtisivät mutta itse suunnistin suoraan leirintäalueelle. Ennen lähtöäni he sanoivat käyvänsä ensin kaupassa ja tulevan sitten perässä.
Leirintäalue maksu oli 11 €, ei kallis mutta sillä rajalla. Pariskunta tuli myöhemmin mutta en tiedä mihin he hävisivät.

Matka: 81.52km, aika 4:51h

Paikkakoordinaatit: 45.77606, 13.37151
Aguileia Camping

Italia

 

17.5 Maailman rumin kerrostalo

Olin eilen mennyt leirintäalueelle koska hotellit käyvät pitkään päälle kalliiksi. Sadepäivinä sisätilat ovat parempia, aurinkoisena päivänä taas leirintäalue on omaa luokkaansa.
Minua on monena päivänä ahdistanut tulevat viikot koska niistä tulee raskaita. En pelkää vuoria vaan sitä kuinka jalat tulevat jaksamaan satojen kilometrien vuoristomatkan sekä niiden vaativat nousut.

Tämä päivä mentiin iltapäivän asti tasaista kyytiä suoralla pinnalla. Iltapäivästä kun saavuin vuoriston läheisyyteen, muuttui myös maasto. 10 km ennen kaupunkia vai olisiko se jo metropolia, alkaa tasainen nousu kohden taivasta. Se loppui kuitenkin, kuten nousuilla on aina tapana, mäen päällä oli näköala paikka. Koko aavameri näkyi sieltä turkoosin sinisenä. Turistien unelma, ja niitä sitten riittää täällä. Onneksi näköalapaikalla ei ollut kuin muutama ihminen joten sain rauhassa ottaa kuvia merestä.

Itse Trieste on sitten yhtä kaaosta, turisti sekä paikalliset ja kaikki siltä väliltä yrittivät liikkua samaan aikaan, niin ja se pyöräilijä  myös. Vaikka pääni pyörii kuin häkkyrä, silmät välillä toisen suuntaan kuin pää, niin mukana liikkuminen oli siinä rajoilla että autokoulun opettajakin olisi ollut ihmeissään. Roomassa oli paljon helpompi liikkua kuin Triestessä.  Mutta itse kaupunki on siis vaan todella upea.

Tulin satama alueen läpi. Koko alueelta on suljettu autoliikenteeltä, vain luvan saaneet saivat ajaa siellä. Itse rakennukset huokuvat syvällisesti siellä

 

elettyä historiaa. Sanat eivät riitä kertomaan, se pitää itse kokea. Oli muuten koko kaupungin rauhallisin alue.

Loppu päivä meni keskustasta poispääsyyn sekä vuorelle kiipeämiseen. Olin välillä 400 metrin korkeudessa, lähdin mereen pinnan tasosta nousemaan vuorta ylös. Eksyin välillä mutta löysin tien kuitenkin uudestaan hyvällä tuurilla sekä gps:n avulla.

Ja sitten, olen elämäni aikana nähnyt ruumia kerrostaloja, mutta en uskonut että näin kaameita aivopieruja pystyy edes joku suunnittelemaan

Talo oli rakennettu vuoren huipulle, sen julkisivut olivat futuristisen näköiset, kuin suoraan elokuvista. Pohjapiirustus oli neliskulmainen, yhden sivun pituus oli satoja metrejä, talojen keskelle oli jätetty iso sisäpiha. Kerroksia taisi olla 15 jos ei enemmänkin.

Jos ajelette Tirestessä, suunnatkaa merenrannalta pois kohden vuoristoa niin voitte nähdä rumiluksen. On ihan nähtävän arvoinen rakennuskompleksi.

 

Kävin välillä kaupassa iltaa varten, olin katsovinani hyvän oikotien kartasta ennen lähtöä kaupan pihasta.

Tien toiselta puolelta lähti aasinpolku, jos sitä voi nyt sillä nimellä kutsua, tienpätkä kuitenkin

Polku laski pystysuoraan alaspäin, pidin jarruja kokomatkan pohjassa, ”savun” noustessa jarrupaloista. Lopulta polku päättyi pikkuisen kylän keskelle laakson pohjalle. Päästyäni kylän toiselle laidalle alkoi jumalaton ylämäki. Työnsin pyörää pystysuoraa mäkeä ylös jokusen minuutin, välillä pysähtyen haukkomaan kenkeä sekä miettimään mikä päivä tänään on. Huomasin noustessani vuorenrinnettä ylöspäin aukon rinteen pusikoissa. Parkkeerasin pyörän jalanvaraan ja menin katsomaan mitä sieltä löytyisi.

Pusikoiden toisella puolella oli oksattomia piikkipensaita, oksat olivat katkottu kahden ja puolen metrin korkeudelta, ainoastaan latvoihin oli jätetty oksia.

Yksinäinen tuoli nojasi erään piikkipensaan runkoa vasten odottaen seuraavaa istuntoa.

Paikkaa pidettiin ilmeisesti lampaita varten, maa oli kaluttu kauttaaltaan ympäri rinnettä ja siellä kulki myös polkuja ristiin rastiin. Lämpötila oli monia asteita alhaisempi kuin auringossa. Olisin varmaan jäänyt sinne pidemmäksikin aikaa jos vain olisi ollut mahdollisuus.

Jouduin käyttämään hankalaa reittiä päästääkseni Sloveniaan vievälle tielle.

Olin jo aika poikki päästessäni laakson pohjalta pois. Puskin nousua vielä sata metriä ylöspäin kunnes löysin sopivan leiripaikan melkein vuoren huipulta.

Leiripaikkani oli kaasuputken lähellä. Kaasuputki kulki maan alla mutta venttiilit olivat maanpinnalla. Aivan sen vieressä oli pieni metsikkö, etsiessäni sieltä telttapaikkaa totesin sen aluksi melkein mahdottomaksi tehtäväksi. Maa oli kauttaaltaan kivikkoinen, metsä oli pusikoitunut ja kasvanut piikkipensaista täyteen.

Aikani käveltyä sekä raivattuani tietä metsikössä, löysin suhtkoht mukavan paikan. Paikan raivaamiseen meni kuitenkin aika. Poistin maasta paljon kiviä saadakseni edes tasaisen paikan, mihin voisin oikaista selkäni, kun teltta on pystyssä.

Olin aikaisemmin ollut huolissani paikan turvallisuudesta. Kaasuputki oli lähellä joten toivoin että leiriäni ei pidettäisi uhkana. Muutama mies käveli polkua pitkin, onneksesi he eivät nähneet telttaani.

Sain kuitenkin lopulta viettää rauhallisen illan, ilman muita häiriöitä.
Matka: 56.49km, aika 3:50h

Paikkakoordinaatit: 45.6355, 13.84071

Italia

 

 

 

 

 

 

18.5 Slovenia

Päivä oli aika kaksijakoinen, toisaalta raskas, toisaalta vauhdikas.
Aamu alkoi normaalisti kokkailun ja tavaroiden laittamisella. Olin eilen huomannut pyörän ohjauksessa löysää joten päätin vilkaista myös sitä touhun lomassa. En kuitenkaan voinut tehdä asialle yhtikäs mitään. En saanut mutteria auki joten en voinut kiristää ohjausta.

Ohitin Slovenian muutamassa tunnissa, kannas ei ollut kovin iso mutta sitäkin mäkisempi.

Pysähdyin Izola kaupungissa hakemassa Slovenian valuuttaa sekä ostamassa myös muutaman postikortin.

 

Kroatian rajalla oli passintarkastus.

Tie oli noussut tähän asti mutta rajan jälkeen laskua riitti aina rannikon tuntumaan asti.
Vaikka oli aikaisemmin nostanut rahaa ei sitä voinut käyttää Kroatian puolella.

Niinpä etsin uudestaan automaatin, varmistaakseni sen että minulla on käteistä kun sitä tarvitsen. Se kannattikin, kun huomasin Lidlin pysähdyin ostamaan sapuskat iltaa varten valmiiksi.

Jouduin laskemaan ja vertailemaan hintoja että pääsisin jyvälle hintaerosta. 1 € on noin 6.9 kunaa, kauppalasku oli 58 kunaa. Ostin sillä rahalla maitoa, juustoa, messu nenäliinoja 10+10 paketin, Patonki, jogurttia 900 g ison purkin, 1.5L vesipullo.
Leiriin löytäminen venyi pitkälle iltaan koska rannikolla on aina enemmän ihmisiä ja rakennuksia.

Matka: 82.32km, aika 5:37h

Paikkakoordinaatit: 45.29419, 14.51926
Slovenia/ Kroatia

 

 

 

19.5 Kroatia

Aamu alkoi ankeasti. Maa oli märkää, telttakin oli saanut osan kosteudesta. Päätin olla välittämät koko asiasta ja tehdä asiat normaalisti kuten aina, ainut mitä jätin pois, oli turha kiire.
Muutama pieni kuuron poikanen tuli vielä ennen kuin sain teltan kasaan. Juuri sen verran että kangas kastui. Lähtiessäni liikenteeseen alkoi rankka vesisade. Sitä kestikin sitten tunnin verran. En aluksi välittänyt sateesta mutta lopulta laitoin sadevarusteet päälle. Ohi menevät autot nostattivat likaista vesisumua tien pinnasta joten päätin suojautua siltä. Liikenne tiellä oli aika kova, sadetakki on kirkkaan keltainen joten uskon että se pelasti henkeni tänään moneen kertaan.

 

Vaikka aamu oli surkea, päivä se vasta olikin surkea. Ensinnäkin taisin valita väärän tien, kun lähdin ajamaan Montenegron suuntaan. En siis sillä tavalla väärää tietä vaan turvallisuutta ajattelen. Vaikka tien leveys vaihteli ja kaide oli mitä sattuu, puhumattakaan pudotusta, joka vaihteli 100- 300 metriä.

Kun kaiteettomalla kohdalla tuli perävaunullinen rekka rinnalle ja pyyhälsi ohi peiliä hipoen, niin ei voi muuta kuin rukoilla ja luottaa että pystyy hallitsemaan pyörän. Muutaman  kerran oikean puoleinen laukku osui kaiteeseen mutta sain kuitenkin pidettyä pyörän pystyssä. Eräässä kohdassa tie kaartui vasemmalle, kaide oli rakennettu kivisistä tolpista, toisella puolen oli 200 metrin pudotus mereen. Katsoessani alas juolahti mieleen myös oma kuolevaisuus.

Vesisade oli aika kovaa, joten keltaisesta väristä on ollut paljon apua. Koska liikenne oli vilkasta ja autojen nostattama vesisumu hämärsi näkyvyyttä vielä lisää

Olin aivan poikki jo 40 km jälkeen. Sade kasteli varusteet sen verran perusteellisesti että pyörä paino tuplasti enemmän kuin kuivana, päätin siksi ajaa lyhyemmän päivän.

Etsin leirintäalueen ja pysähdyin sinne. Paikka on pahimpia missä olen ollut aikoihin, suihkusta tuli kuitenkin kuuma vettä, siitä iso plussa.
Ihan kun päivä ei olisi ollut tarpeeksi huono, alkoi sade illemmalla uudestaan. Olin saanut juuri leiriin pystyyn ja virittänyt sadesuojan teltan päälle, kun kunnon ukkoskuuro saapui mereltä.
Sateen lakattua alkoi jotkin pippalot asuntovaunu alueella. Musiikki soi kovalla ja jossakin ammuttiin raketteja. Musiikki hiljeni onneksi kello 22 joten pääsin nukkumaan suhtkoht ajoissa.

Matka: 41.44km, aika 2:59h

Paikkakoordinaatit: 45.11572, 14.81578

Kroatia

 

20.5 Huoltamo

Matkatessani pitkin Kroatian rannikko, ja sen vaarallista tietä, tulee väkisinkin mieleen että minkä takia minä yleensä teen tätä. Raadan pitkät päivät pyörän selässä, yrittäen ohjat ylipainosta kivirekeä joka kulkee kuin juna ilman kiskoja.
Ne pienet hetket mitkä palkitsevat kaiken vaivannäön eivät välttämättä tule aina tien päällä. Talvi iltoina kun kirjoitan ja korjailen käsikirjoitusta, lukien samalla ajatuksen kanssa muistinpanoja, se on yhtä palkitsevaa kuin nähdä uusia maisemia tai ihailla auringon laskua Croatian rannikolla. Voin itse elää uudestaan ne raskaat hetket koneen äärellä, ilman huolta ruuasta tai teltta paikasta.

Muistan lapsuudestani, kun isä varoitti punamullasta ja kuinka se sotkee kaiken mihin vain tarttuu. Laitoin eilen teltan punaisen hiekkamullan päälle ja se oli iso virhe. Illalla satoi vettä oikein reilusti, kun multa kastui, se tarttui kaikkeen mihin vain pystyi ja sotki sen punaiseksi.

Aamulla oli maa jo sen verran kuivaa että pahin vaara oli ohi. Ennen pyörän lastaamista minun piti kiristää ohjaustangon laakerit.

Olin eilen yrittänyt lainata työkaluja respasta, huonolla tuloksella. Niinpä en pystynyt korjaaman pyörään illalla.

Telttani lähellä oli asuntovaunu, suuntasin sinne kun näin sen pihalla liikettä. Mies ei puhunut kovin hyvin englantia mutta kun vinkkasin häntä seuraamaan pyörän luokse ja näytin mikä on vikana niin pian minulla oli papukaijapihdit millä sain kiristettyä laakerit

Olin illalla elättänyt pientä toivoa että liikenne ei olisi yhtä hurjaa Senja kaupungin jälkeen. Pysähdyin siellä koska minun piti lähettää muutama postikortti tutuille.
Liikenne hiljeni huomattavasti kaupungin jälkeen, tie ei muuttunut yhtään sen helpommaksi. Päinvastoin, 11 km pitkä nousu oli raskas ja puuduttava. Pysähdyin kolme kertaa lepäämään, ennen kuin pääsin vähän tasaisemmalle. Senjan jälkeen ei vastaan tullut enää kaupunkeja. Illan alkaessa olemaan käsillä aloin huolestumaan ruuan suhteen. Tien varrella oli kyliä mutta ne sijaitsivat merenpinnan tasolle, itse oli korkealla vuoristossa.

Stinican  risteyksen lähellä on pieni huoltamo mistä voi ostaa vettä ja pientä purtavaa, maitoa tai vastaava siellä ei ole.
Ostin sieltä vettä ja keksejä ilta ruuaksi. Laukussa oli cuscusia sekä tonnikala purkkeja josta saisin tehtyä jotakin.
Maasto on erittäin kivistä, joten oli aika haaste löytää paikka teltalle.  Löysin vanhan laitumen pohjan jonka päälle sain laitettua leirin. Kivistä on kasattu aitoja, niiden sisäpuolelle on kasvanut ruohoa, maa on aikojen kuluessa peittynyt mullalla laidunnuksen myötä. Hyvä niin, nyt  laitumet ovat käyttämättömiä, kasvaen hiljalleen umpeen.

Matka: 64.42km, aika 4:45h

Paikkakoordinaatit: 44.68745, 14.93292
Kroatia

 

21.5 Poliisi

Aamu ei voisi alkaa paremmin kuin auringon paisteella. Ensimmäinen helle päivä oli tulossa, tunsi sen oikein nahoissaan. Muutama pilven hattara leijaili taivaalla ja oli aivan tyyntä.
Purin leiriin hiljalleen, olin muutenkin herännyt normaalia aikaisemmin, joten voin tehdä kaikki toimet tupla hitaasti.
En eilen löytänyt kauppaa matkan varrelta, jouduin syömään aamupalaksi sitä mitä kassista löytyi.  Hitusen köyhän aamupalan jälkeen oli aika lähteä eteenpäin. Olin eilen työntänyt pyörän kiviaidan raosta nurmikko alueelle, nyt päätin olla viisaampi ja kannoin laukut sekä irtotavarat raosta ulos, pyörän viimeisenä. Olin eilen kolhinut pyörääni jo ihan tarpeeksi etsiessäni leiripaikkaa ympäri kivipeltoja. Laittaessani pyörän ajokuntoon, paikallinen alkuasukas ajoi autolla hiekkatietä pitkin päätien suuntaan. Olin luullut että tienvarressa ei asuisi ketään. Kävin eilen katsomassa jonkin matkaa hiekkatietä eteenpäin, mutta en nähnyt muuta kuin aution tienvarren, lukuun ottamatta sähkötolppia.

Liikkeen tiellä rauhoittui ajettuani Senj kaupungin ohi. Sieltä lähtee moottoritie jota pitkin raskasliikenne kulkee, hyvä niin. Ainut mikä tuo huolta on moottoripyöräilijät, varsinkin ne jotka ajavat liian lujaa, varsinkin mutkissa. Yleensä matkaajat eivät kaahaa, ainoastaan paikalliset kuskit.

Olen nähnyt poliiseja tutkan kanssa ottamassa ylinopeutta ajavia kiinni. Siinä menee samaan syssyyn myös turistit, jos kaasu ei pysy kontrollissa. Siis kaikki jotka suunnittelevat reissua tänne päin, hillitkää kaasu kättänne tai jalkaa. Poliisi tekee työnsä täällä eikä vietä siestaa.
Tänään oli rauhallisempaa myös nousujen suhteen, takatuuli helpotti menoa. Pidin normaalia enemmän taukoja matkan varrella, ihailin rannikkoa, merta ja nautin helteestä, joka näyttää olevan harvinaista herkkua tähän aikaan vuodesta.
Olin kahden vaiheilla, meneekö leirintäalueelle vai telttailenko luonnossa. Hinnat pyörivät 60-70 kuna hujakoilla. 8-10€. Päätin lopulta etsiä pusikkopaikan. Olin käyttänyt jo päivän budjetin ja vähän ylikin joten pitää tinkiä jostakin. En muista olenko maininnut Kroatian hintatasosta ruuan suhteen. Tällä tuntuu olevan melkein kalliimpaa kuin Suomessa joten sen suhteen ei hyvä.
Löysin hyvän leiripaikan mutta se on vain väärällä puolen tietä. En saanut meri näköala paikkaa, harmi.

Matka: 66.75km, aika 4:61h

Paikkakoordinaatit: 44.32902, 15.37481
Kroatia

 

22.5 Ajohanskat

Matka miehen sydän on välillä todella yksinäinen. Se myös tuntuu ahdistavalta kun seuraa joskus normaalia elämää. Olen nyt viettänyt 52 päivä liikenteessä, se on vain noin arvio.  Se on lyhyt aika normaalissa elämässä, mutta matkaajalle se on vain sekunti ikuisuudesta, joka tuntuu piinaavan pitkältä.

En saanut nukutuksi yöllä koska oli liian lämmintä. Nukun ilman makupussia kunnes heräsi yöllä viileyteen. Eihän siinä auttanut muuta kuin ottaa pussi esille ja kömpiä sinne.
Ilma oli aamusta asti lämmin. Onneksi olin katsonut sellaisen paikan missä puut varjostivat telttapaikkaani, sain niiden varjossa laittaa aamupalan.
Lähdin matkaan hyvällä mielellä, ilma oli lämmin, tiellä oli vähän liikennettä eikä tuulikaan haitannut. Päivän mittaan suojaamattomat kädet alkoivat pikkuhiljaa palamaan. Olin hukannut ajohanskat Saksassaan, ilma on ollut sen verran suotuisa että olen pärjännyt ilman niitä. Ratkaisin ongelman ostamalla puutarhahanskat, valkoiset joissa on mustia kumi nappuloita. Leikkasin sormenpäät sekä varresta osan pois ja vot, minulla oli kaksi vasemman käden hanskaa. Olin kaupassa ottanut hanskat korista katsomatta niitä sen tarkemmin kumman käden hanskoja ne olivat. Sattumalta ne vain olivat vasemman käden hanskoja, joten ei auttanut. Käänsin toisen nurin päin joten sain oikeaan käteen myös hanskan.
Liikenne on ollut vilkasta toisella osuudella.

 

Sukošanista lähtien on meininki ollut vähän erilaista. Toiset autoilijat eivät kunnioita pyöräilijää. Vaikka olisi tilaa väistää, kuskit ajavat läheltä ohi. Toivottavasti ne olivat poikkeuksia, eikä sama jatku huomenna.
Matkalla oli muutama isompi nousu mutta muuten oli tasaista menoa.

Tulin myös yhden todella korkeaan sillan yli, Sen puoleen väliin oli asennettu telineet, mistä voi hypätä bentsihyppyjä. Tosin mies pitää tilata aikaisemmin paikalle, ehkä hän on sitten kesällä joka päivä paikalla. Laitteet olivat kuitenkin sillassa kiinni, ainoastaan köydet olivat pois sekä muut siihen liittyvät tavarat.
Olin ostanut iltasapuskat samasta paikasta kun hanskat joten minun ei tarvinnut murehtia siitä. Heti kun huomasin sopivan metsikön, ei kun sinne sekaan vaan ja leiri pystyyn.

Matka: 80.44km, aika 5:13h

Paikkakoordinaatit: 43.93447, 15.47805
Kroatia

 

23.5 Moottoripyöräilijät

Päivä oli erittäin tuulinen. Ajoin Zadar kaupungin rantatietä pitkin kunnes saavuin venesatamaan. Jäin istumaan vähäksi aikaa penkille katselemaan merta ja pitämään lyhyttä taukoa.

Tuulen puhaltaessa reippaasti, turkoosin siniset aallot olivat korkeita ja vaahtosivat sen voimasta. Aaltojen voima sai osan veneistä keikkumaan kuin korkki. Pysähdyin seurailemaan muutamaan pienempää venettä, niiden ryskyessä laiturissa olevia autonkumeja vasten.

Rantatie oli viihtyisän tuntuinen. Totta kai siellä oli paljon turisteja, hotelleja, baareja sekä ruokapaikkoja. Viihtyisäksi sen teki se, että paikka oli pysynyt normaalin näköisenä. Joka paikassa ei näkynyt turisti roinaa myyviä kojuja. Tähän asti paras paikka minkä läpi olen ajanut. Voisin jopa suositella, jos suunnittelet Kroatian matkaa.

Ei hyvää, jos ei pahaa. Heti kun lähti kaupungista Splitin suuntaan, törmää vääjäämättä sellaisen ilmiöön kuin turistimiljöö. Sitä kylttien paljoutta joka näkyy katujen varsilla, huoneita vuokrataan tai AutoCamp kylttien suuri määrä alkaa tympäisemään pidemmän päälle.

Törmäsin tänään suomalaiseen moottoripyöräilijä porukkaan erään risteyksen lähistöllä. Olin melkein ajanut heidän ohi, kunnes eräs heistä huusi suomeksi perääni. Pysähdyin ja vilkaisi rekkarin tunnuksia, tokaisin heti perään, ”suomalaisia perkele”. Sitä olikin jo jonkin verran aikaa kun pääsin oikein kasvotusten juttelemaan kotimaan kieltä.
Porukka oli menossa katsomaan lähistöllä olevaa putousta. Kysyin kuinka pitkälle he olivat suunnitelleet ajavansa rantatietä. He olivat piakkoin kääntymässä kotia kohden koska arkivelvollisuudet alkoivat painamaan päälle sain vastaukseksi. Juttelemme vielä muutaman hetken kunnes totesin, minun on parempi jatkaa matkaa että hekin pääsevät myös eteenpäin.

Jutellessani moottoripyörilijöiden kanssa, huomasin pyöräilijä pariskunnan ajavan ohitsemme. Tavoitin heidät erään mäen päältä lepäämässä. Pysähdyin kyselemään myös heidän matka suunnitelmista. Mies kertoi että ovat ranskalaisia ja matkalla Nepaliin.
Koska tuuli ei alkanut hellittämään aloin etsimään leiripaikkaa. Tämän päivän paikka ei ole kovin hyvä. Se on keskellä kuivaa ruohotasankoa, kitukasvuisten kuusien keskellä. Jos ruohikko syttyy tuleen, tulee aika hätäinen lähtö.

23 aikaan yöllä meni ukkosrintama ohi. Nousin ylös ja menin katsomaan mihin suuntaan se on menossa, pelkäsin salamojen sytyttävän kuivan ruohikon tuleen. Onneksi vettä alkoi satamaan reippaasti, joten ruoho kastui. Kuuntelin hetken vesisadetta ennen kuin nukahdin rauhallisin mielin.

Matka: 59.97km, aika 5:05h

Paikkakoordinaatit: 43.64363, 15.95591
Kroatia

 

24.5 Isosilta

Aamu alkoi surkeasti. Yöllä satanut vesi oli päässyt valumaan teltan ja pressun väliin. Pressu oli haukannut vettä teltan reunan alta ja valuttanut sen keskemmälle. Lattia oli kastunut myös makuualustan alta, teltan sisäpuolelta. Lattiassa voi olla uusia reikiä mitä en ole vielä ehtinyt paikallistaa enkä paikata.

Hyvää päivässä oli se että tapasin tanskalaisia pyöräilijöitä. Nuoripari oli myös matkalla Nepaliin, reitin varrelle mahtuu muun muassa Irak ja Pakistan. Täytyy toivottaa heille todella paljon matkaonnea.

 

En tahtonut löytää leiripaikka sitten millään, Split kaupungin jälkeen rannat on rakennettu aivan täyteen.  Haastava paikka jopa kokeneelle matkaajalle. Kokemus auttoi myös tässäkin asiassa. Näin jo kaukaa isonsillan. Näin sieluni silmin että sieltä löytyy paikka. Niinhän siellä olikin. Ainut huonopuoli, jos sellaista haluaa nyt kaivella, oli se, että silta sijaitsi ison nousun huipulla.

Lopulta kun pääsin huipulle jouduin nostamaan tavarat sekä polkupyörän suojakaiteen yli.

Tiellä ei ollut kovin paljoa liikennettä joten sain rauhassa viedä tavarat sillan kupeeseen ilman että piti odotella taukoja liikenteessä.

Iltatouhuissa meinasi tulla kiire. Kello oli pitkälle 19 kun aloin puhdistamaan teltanpaikkaa kivistä sekä kaikenlaisista kasveista, jotka voivat vahingoittaa jo muutenkin reikäistä pohjakangasta.

Leirini oli korkealla, oikein merinäköala. Kun ilta pimeni, pystyttiin erottamaan monen rannikkokaupungin valot. Seurailin yhtä kalastaja alusta, sen lipuessa pitkin sysimustaa merta valot vilkkuen, pysähtyen välillä, jatkaakseen hetken kuluttua matkaansa kohden seuraavaa verkkoaan.

Seisoin pitkään paikallani, katsellen ja kuunnellen ääni mitä vienotuuli toi tullessaan korviini.

Kaiken kruunasi tähtitaivas ja lämmin ilta.

Matka: 100.25km, aika 6:45h

Paikkakoordinaatit: 43.42876, 16.70876
Kroatia

 

25.5 Rantakylät

Eilinen leiripaikka oli taas nappivalinta. Silta suojasi aamuauringon paisteelta sekä liikenteen melulta. Kun teltan oven aukaisi, oli ensimmäisenä mahtava merinäköala. Jos nyt miinuksia haluaisi hakea, se löytyy hiekasta.

Ihailin merta sekä kaukana näkyviä rantakyliä tehdessäni aamupalaa. Nautin täysin siemauksin olotilasta.

Pakkasin laukut ja kannoin ne valmiiksi tien varteen. Pian siellä oli myös pyörä sekä muut varusteet.

Nostin tavarat kaiteen toiselle puolelle, hien valuessa norona pitkin selkääni. Aurinko oli jo sen verran korkealla että lämpötila oli nopeassa nousussa

Pyörällä ajaminen vuoristotietä pitkin, samalla korkeudella missä lokit lentävä, tuntui mahtavalta mutta samalla pelottavalta. Ei se korkeus, vaan se pudotus. Pelkkä teräskaide on välissä ja toisella puolen kivinen rinne, missä kasvoi lyhyitä kuusia tai piikkipensaita, sen jälkeen oli meri.
Nousut olivat myös pitkiä ja vaativia, puolet nousuista jouduin työntämään, ainakin osan matkaa. Ei sen puoleen, jäi ainakin enemmän  aikaa katsella mahtavia maisemia.
Poikkesin muutaman kerran päätieltä katsomassa rantakyliä, minkälaista elämää niissä oli.  Kaduilla ei näkynyt montaakaan turistia, monessa paikassa viimeisteltiin rakennuksia sesongin alkamista varten. Muutaman kerran on perääni huudettu Suomi poikaa,  huutelijat ovat olleet asunto välittäjiä. Näkivät ilmeisesti Suomenlipun joka roikkui tarakassa. Koska sesonki ei vielä ole alkanut kunnolla, yrittävät he totta kai hankkia kaikilla mahdollisilla tavoin asiakkaita. Päivä oli lämmin mutta loppuviikosta on tulossa vielä kuumempi, 27-30C. Saas nähä miten suomipoika pärjää kun tosihelteet alkavat. Voi olla, että joutuu muuttamaan pyöräilyaikoja.
Leiripaikan löysin rinteeseen tehdyn kivitasanteen päältä. Puut sekä jyrkkärinne suojasivat niin ettei tieltä nähnyt leiriä. Ylös tuleminen oli vain hankalaa, jouduin kantamaan  laukut rinnettä ylös. Kivitasanne on aikojen myötä saanut multa sekä ruohokerroksen joten siihen oli hyvä laittaa teltta pystyyn.

Matka: 74.16km, aika 5:21h

Paikkakoordinaatit: 43.13972, 17.28464

Kroatia

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

26.5 Bosnia & Herzekovina

Olen saapunut uuteen maahan. Täältä on vähän kallista päivittää sivuja ( jos käytän kotimaista linjaa) mutta onneksi löysin kahvilan missä on Wifi..

Päivä oli erittäin mäkinen ja raskas. Aamusta asti lämpimästi paistanut aurinko teki olosta vielä tukalamman.
Passitarkastuksessa ei mennyt kuin hetki, mies vilkaisi passin kansia ja antoi sen takaisin. Tuhahti ja viittasi menemään, nopeata toimintaa.
Muutama matkapyöräilijä tuli myös vastaan, ennen kuin saavuin kaupunkiin Olin päättänyt jäädä Neum nimiseen paikkaan yöksi.

Bosnia & Herzekovina kannaksen läpi olisi ajanut päivässä, mutta halusin aistia edes yhden yön eksoottista tunnelmaa.

No, se kyllä tyssäsi siihen kun aloin kyselemään leirintä aluetta. Yksi nainen kioskissa sanoi että hän tuntee yhden miehen joka pitää sellaista. Tämän miehen sisko oli toisella puolen katua töissä kahvilassa.

Pian olinkin istumassa kahvilassa ja odottamassa miehen tuloa joka omisti leirintäalueen.

10 min päästä tuli parkkipaikalle auto josta nousi mies. Hän puhui englantia, joten pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen.

 

Leirintäalue, jos sitä nyt voi siksi edes kutsua, oli siistin näköinen. Iso 150+50 pihamaa oli muunnettu leirintäalueeksi, sitä ympäröi metrin korkuinen kiviaita. Pihan toisessa päässä oli isorakennus missä löytyi suihku, wc sekä pieni ravintola, sen takana oli taas asuintalo.

 

Omistajan mukaan leirintäalueella pitäisi olla myös Wifi, en löytänyt linjaa vaikka kuinka etsin sitä puhelimellani. Niinpä päätin mennä kysymään mikä on vikana.

Sain aika epämääräisen selityksen miksi se ei toiminut vielä, se liittyi puhelinyhtiöön ja sopimukseen.

Oli miten oli, pääsin suihkuun joten olin tyytyväinen.

 

Lähdin illalla käymään keskustassa koska halusin käydä kahvilassa, istuskella vain, olla tekemättä mitään.

Matkaa keskustaan oli 300 metriä joten menin sinne pyörällä, pääsin näin tutkimaan sitä paremmin.

 

Neum kaupungin keskusta oli aika iso, se levittäytyi moneen tasoon. En lähtenyt tutkimaan ranta-aluetta sen tarkemmin, vaan pysyin vähän ylempänä päätien läheisyydessä.

 

Kahvilat olivat aika tyhjiä, huomasin muutaman ihmisen istuvan erään kuppilan terassilla joten päätin mennä istumaan sinne.

Yritin katseellani löytää pyörälle hyvä paikkaa niin, että näkisin sen vaikka istuisinkin pöydässä.

Koska en löytänyt seinän vierestä paikkaa, laitoin pyörän nojamaan jalkaan autopaikkojen eteen.

Aivan pyörän lähellä oli pöytä missä istui pariskunta. Toinen heistä vinkkasi minulle että tule pöytään. Hetken mietittyäni totesin miksi ei, pian selvisi että pariskunta oli Suomesta. He olivat nähneet minun saapuvan kaupunkiin ja huomanneet Suomenlipun pyörässä

Loput olikin sitten pelkkää sattumaa kun satuimme olemaan samassa paikassa.

Pariskunta kertoi että he matkustelivat paljon ympäri

Eurooppaa, varsinkin kesäisin.

Muuta minulle ei jäänyt mieleen, mies tarjoisi minulle kahvin ennen kuin he poistuivat paikalta.

Join kahvin rauhassa loppuun, lähdin vielä sen jälkeen tutkimaan katuja.

Päätin vielä käydä paikassa, missä olin odotellut leirintäalueen omistajan saapumista.

Kahvilassa oli ilmainen Wifi joten pääsin samalla päivittämään blogin sivuja sekä vilkaisemaan uusimmat uutiset.

Pimeä saapui hiljalleen, pyörässäni ei ollut valoja joten oli parempi lähteä pois.

 

Paikkakoordinaatti: 42.92667, 17.6149

Bosnia& Herzegovina. Neum .Leirintäalue

 

	Kroatia

 

 

27.5 Dubrovnikin kaupunki

 

Matkan pitää jatkua vaikka epäonneakin on välillä. Tekevälle sattuu mutta tämä kun on sattunut minulle ennenkin. Italiassa 2014, silloin vain kärähti pari puhelinta kerralla, mutta nyt meni vain yksi. Olin onneksi siirtänyt kuvat talteen kortille, viimeksi hävisi paljon hyviä kuivia.

Puhelimen mukana meni kaikki ohjelmani joten en pysty enään päivittämään wordpressin karttaa, mutta laitan aina jutun loppuun linkin, mistä näkee missä olen. Voin sitten itsekin hyödyntää niitä kun palailen joskus Suomeen.
Mutta sitten itse päivään, vaikka olen ajanut koko ajan vuoristossa ja on ollut raskasta, niin tämä päivä on kuitenkin tähän mennessä ollut kaikkein rankin. Tein muutaman väärään reittivalinnan, päivä oli melkein siinä.

Kohtalokkain oli Dubrovnikin kaupunki. Tarkoitus oli hakea rahaa ja käydä siellä kaupassa. En ottanut huomioon sitä että päätie kulki todella korkealla, kaupunki sijaitsi taas merenpinnan tasossa. Kaupungin pohjoispuolella on näyttävä silta, sen vierestä lähtee tie kaupunkiin joka laskee 150 metristä meren tasolle. Liikenne oli vilkasta joten virheisiin ei oli vaan varaa, ei oikeastaan missään.
Kuljin kaupungin satama-alueen vierestä, satamassa oli yksi iso risteilijä, toinen oli merellä keskellä väylä parkissa. Kävin automaatilla ja pähkäilin sen jälkeen vähän aikaa, menisikö hostellin yöksi. Koska en osannut päättää, lähdin hissukseen ajamaan eteenpäin, näissä turisti paikoissa kyllä riittää tarjontaa jos haluaa yöpaikan.
Poikkesin matkalla kaupassa ja olin katsovani kartasta suorimman tien ylös päätielle. Juu kyllä se oli suora, mutta myös yläsuuntaan, mäki tuntui loputtomalta. Tie oli todella kapea, aurinko porotti suoraan selkään kun aloin työntämään pyörääni vuorenrinnettä ylös. En vielä siinä vaiheessa tiennyt kuin julmetun pitkä se nousu oli. Tie kulki ylhäällä pilviä hipoen, vaikka taivaalla ei niitä ollut.

Koko nousun meni aika 40 minuuttia. Pysähdyin vähän väliä hengähtämään ja juomaan vettä
Päästyäni loppujen lopuksi ylös olin aivan puoli kuollut. Helle on hyvä asia mutta joskus se on vain liikaa. Lepäilin vähän aikaa, ennen kuin pääsin nauttimaan alamäen tuomasta viileydestä.
Ajoin vielä parikymmentä kilometriä ennen kuin päätin pysähtyä leirintäalueelle. En jaksanut lähteä etsimään telttapaikkaa metsiköstä vain päätin mennä sieltä mistä aita on matalin eli etsin leirintäalueen. Paikka tuntui kalliilta (67 kunaa), mutta otin sen kuitenkin,.

Matka 80.68km, aika 5:51h

Paikkakoordinaatit: 42.62548, 18.1971

Kroatia

 

 

 

28.5 Montenegro

Eilinen leirintäalue oli paljon rauhallisempi, vaikka se oli paljon lähempänä tietä, kuin nykyinen. Koirat haukkuvat asuntovaunujen ulkopuolella, omistajien nukkuessa vaunuissaan.

 

Aloitetaan aamusta, eilen alkanut haituvasade ei lakannut yön aikana. Joko puu tai jokin kasvi levitti siemeniä haituvien avulla, vähän niin kuin voikukka keväällä. Haituvia on joka paikassa aivan harmiksi asti. Olin jättänyt teltan ulkosuojan ovea raolleen joten oviaukko oli haituvien valtaama.
Siivosin osan pois päästääkseni laittamaan varusteita laukkuihin, ilman että puolet laukun sisällöstä olisi jotakin muuta kuin vaatteita.
Päivä oli lämmin, eilisen kaltaisia nousuja ei ollut mutta ihan riittävästi kuitenkin

Suurimmat nousut olivat juuri ennen Montenegroa. Rajan ylitys sujui ilman ongelmia.
Seurailin aina kun oli mahdollista rantatietä koska halusin pois päätieltä. Liikenne on siellä aika vilkasta, turisteja ei ollut kuitenkaan tientukkona.
Rantatie ei ole aivan yhtenäinen, se alkaa aina kylän kohdalta ja jatkui seuraavan kylään jos maasto salli, päätien kulkiessa kauempana ylhäällä.
Päivä oli kokonaisuudessaan vähän erilainen kuin aikaisemmat. Rantatien vesijohtotyömaat rikkoivat sopivasta rytmiä, hiekkatien muodossa. Oli mukava katsella rannalla olevia ihmisiä, tosin niitäkään ei siellä ollut kuin muutamia. Tie ja kaikki muut rakennusprojektit olivat kartoittanut turistit muualle.
Ostin myös tänään preepaid kortin joka ei toiminut. Normaalia toimintaa, minulla oli wifi jäänyt päälle kun menin kauppaan. Luulin että kortti oli alkanut toimimaan kaupassa kun myyjä oli laittanut asetukset puhelimen. Puhelin otti netti kontaktin wifi:n kautta. Olisi pitänyt muistaa katso asetukset päästyäni ovesta pihalle ja muistaa kokeilla sitä myös siellä. Aina tuo sama virhe toistuu kun lähtee pienen tauon jälkeen matkoille. Ihmisen muisti on lyhyt.

Matka: 54.53km, aika 4:02h

Paikkakoordinaatit: 42.45703, 18.66377

Montenegro

 

29.5 Vanhoja tuttuja

Aamulla törmäsin vanhoihin tuttuihin, tanskalaisiin pyöräilijöihin. Olin juuri saapumassa lautalle ylittääkseni pienen salmen, kuin takaa kuului tervehdys.

 

Tervehdin heitä iloisesti takaisin ja kysyin missä he olivat viipyneet. Mies kertoi että he olivat viettäneet tyttöystävänsä kanssa syntymäpäivää ja levänneet samalla muutaman päivän. Mies kertoi myös, että he olivat nähneet käyntikorttini jonka olin teipannut kiinni Montenegro kylttiin rajan lähellä. Hän sanoi naureskellen sitä ja päättelivät, että minä olen sen varmaan laittanut siihen.

Pariskunta suuntasi juttutuokion jälkeen lippuluukulle mistä sai lauttalippuja. Lähdin seuraamaan heitä koska en tiennyt paljonko liput maksavat, enkä tiennyt mistä sen saisi.

Laiturin edessä oli valkoinen puukoppi, mistä lipun sai ostettua.
Juttelimme lautalla heidän suunnitelmista. Kysyin heiltä kuinka paljon aikaa he ovat varanneet matkaansa. Pariskunta kertoi käyttävänsä muutaman vuoden koko matkaansa.

Lautta saapui toiselle puolen rantaa, heitimme pikaiset jäähyväiset, toivotin heille hyvää ja turvallista matkaa.

 

Montenegroa ei ole turhaan kehuttu kauniiksi maaksi. Upea meri, halvat hinnat sekä ystävälliset ihmiset. Ei kuitenkaan aina, olen törmännyt muutamiin ihmisiin jotka ovat olleet oikeastaan töykeitä. Syitä voi tietysti olla monia, enkä ala arvailemaan niitä.
Lähestyessäni Albanian ovat myös hinnatkin tippuneet. Suuret turistikeskukset rosvoavat herkkäuskoisia ylihintaisilla tuotteillaan rahat pois.
Matka taittui vaihtelevassa maastossa hitaasti mutta varmasti. Jyrkät noussut ovat pitkiä ja uuvuttavia.

 

Tiet ovat muuttuneet kapeammaksi ja huonokuntoisemmaksi kuin pohjoisessa Montenegrossa. Joka paikassa rakennetaan uusia taloja. En ole nähnyt yhtään pienintäkään tumppukylää mihin ei väännettäisi jotakin hotellia tai muuta turisteille tarkoitettua asuntoa. Se on sitten tämäkin maa kohta pilattu, jos ei ole jo.

Budvan kaupunki on hyvä esimerkki yli rakentamisesta. Rakennustyömaita taitaa olla siellä enemmän kuin valmiita taloja. Ajoin kaupungin läpi kiertämällä keskustan ja jouduin isolle tietyömaalle. Ajoin hiljalleen autoletkan mukana sen läpi. Hiekkatie oli jauhettu monttuiseksi poluksi joka oli kastelu ettei se pölisisi liikaa. Päivä loppui siihen kun totesin liikenteen muuttuneen liian vilkkaaksi iltapäivästä. Pysähdyin pikkukylään, kävin kaupassa ja menin ensimmäiselle leirintäalueelle mikä tuli vastaan.

Matka: 51.68km, aika 3:54h

Paikkakoordinaatti: 42.19805, 18.96571

Lautta maksoi 1€ per pyöräilijä. Leirintäalue maksu 4€

Montenegro

 

 

 

 

30.5 Albania

Vaikka leirintäalueen maksu vain 4€, paikka oli silti rauhallinen. Meteli kesti kello 22:sti ja hiljeni sitten. Yleensä hinta ja meteli kulkevat käsi kädessä.
Istun täällä hetkellä ravintolassa ja odottelen pizzaa minkä tilasin. Ajatukset vaeltavat hiljalleen päivän tapahtumiin ja eiliseen.

Saapuessani leirintäalueelle olin aika väsynyt. Pitkät noussut ja lämpö purevat isompaakin miehen, vaikka tuskin kunnossa on valittamista. Olin iloinen kun kuulin maksun pienuudesta. Reseptioni nainen näytti minulle paikan moottoripyöräpariskunnan läheltä.
Paikka oli muuten hyvä, mutta nurmikko oli korotetun maavallin päällä. Jouduin kantamaan tavarat muutaman rappusen verran ylöspäin nurmikolle. Pyörä oli helppo nostaa sen jälkeen tasanteelle.

Saatuani tavarat nurmikkotasanteelle jäin juttelemaan uusien ystävieni kanssa. He istuivat aurinkotuoleissa juoden samalla pikkuhiljaa virvokkeita” kaljaa”.

He kertoivat olevansa Itävallasta, matkalla Albanian suuntaan. Pariskunta pysähtyivät aina vähäksi aikaa jonnekin, ennen kuin jatkoivat matkaansa seuraavalle leirintäalueelle. Kysyessäni kuinka pitkään he meinasivat viipyä vielä leirintäalueella, mies sanoin että ehkä muutaman päivän.

 

Saatuani teltan pystyyn, pariskunta poistui, sanoen lähtevänsä ottamaan muutamat kaljan. En nähnyt heitä vasta kuin aamulla.

Päivä alkoi ylämäki jumpalla heti aamusta. Työnsin pyörää melkein 40 minuuttia ennekuin mäen selkäranka katkesi. Meinasin aluksi lähteä ajamaan Ulcinj kaupungin kautta mutta jos katsoo kartasta tarkemmin niin mutkan pystyy oikaisemaan pientä tietä käyttäen. Tällä kertaa valinta osui nappiin.

Olin ajanut juuri 300 metriä pitkän tunnelin läpi kun katsoin karttaa tarkemmin ja huomasin oikopolun.

Hetken mietittyäni, päätin palata takaisin tunnelin läpi

Tunneli, mistä olin juuri tullut, nousi vastamäkeen ja kaarsi vasemmalle.

Takaisinpäin mennessäni se oli luonnollisesti myötämäkeä, tie vietti vasemmalle ja karsii oikealle. Huono puoli siinä oli, että takaa tulevat autot eivät näe pyöräni vasta, kun ovat aivan läheltä.

Kun auringon paisteesta menee tunnelin, tulee sokeus.

 

Ajoin aika kova eivätkä silmät olet tottuneet vielä pimeän. Vaikka tunnelissa oli valot, oli sen keskellä pimeää kulma. Ajoin suoraan vastaan tulevien kaistalle, huomasin sen vasta sitten kun auton valot näkyivät tunnelin seinässä.

Oli onni että takaa ei tullut autoa sillä tuskin olisin enää kirjoittamassa tätä tarinaa. Tajusin silloin että olin tehnyt pahan virheen. Minun olisi pitänyt mennä tunnelin ja totutella ensi pimeyteen, vasta sitten lähteä ajamaan hiljalleen. Kokemattomuus tunneleista meinasi käydä kohtalokkaaksi.

Oikotie alkoi aivan tunnelin läheltä. Risteyksen luokse oli kilometrin verran, sen luona oli myyntikoju mistä sai hedelmiä. Olin aikaisemmin ostanut muutaman banaanin siitä, joten tervehdin myyjää mennessäni ohi.

 

Tie alkoi nousemaan vuorenrinnettä ylöspäin, kiemurrellen pienten kylien läpi kuin käärme.

 

Tietä ei olisi ajanut edes pirukaan ylös, kun en meinannut jaksaa työntää edes pyörää kunnolla ylös.
Sen jälkeen helpotti ja laskua riitti aina Albanian rajalle asti sekä sitä eteen päin. Maan vaihtumisen huomasi rukoustorneista, sekä liikenteen hiljenemisestä.

Tänään sattui vaikka mitä kun saavuin Shkodra shkoderin kaupunkiin. Hankin ensin prepaid kortin jota ei sitten millään meinattu saada toimimaan. Kävin monessa liikkeessä mutta ei. Ratkaisin sen lopulta itse mikä sen aiheutti. Vpn failiin oli tehty kummallista käyttäjätunnuksia sekä salasanoja. En itse ollut laittanut sitä päälle enkä ollut kirjoittanut siihen mitään mutta se aiheutti sellaisen ongelman että Wifi eikä preapaid toiminut.

Olen majoittunut hotelliin, löysin sen kyselemällä muutamalta ihmiseltä parasta mutta ei kalleinta yöpaikkaa kaupungista.
Nyt pitää päästä nukkumaan. Kirjoitan lisää seuraavaan tarinaan.

Matka: 75.15km, aika 5:10h

Paikkakoordinaatit: 42.05776, 19.50434

Albania

 

31.5 Moottoritie

Aamu hotellissa alkoi, totta kait aamupalalla. Reippaana poikana, mielessä häämöttäen ruokaa notkuvat pöydät, saavuin ruokasaliin. Muutamassa pöydässä istui jo asiakkaita, joten suuntasin itsekin pienen kierroksen jälkeen pöytään.
Hetken odoteltuani, tarjoilija tuli kysyy kysymään mitä haluan aamupalaksi. No, miepä latasin kaikki herkut mitä mieleen tuli, siis mitä aamuisin syödään. Tarjoilijan pää heilui kuin pöllöllä, kunnes hän sanoi etteivät ne kuulu aamupalaan.
Loppujen lopuksi aamupala oli köyhempi kuin EU-paketti. Hilloa, pahalle haastava juustonpala, leipää, nokare voita, kupillinen espresso kahvia ja lasi maitoa. Eipä siinä kertynyt edes kissaa sanomaan, kun olin jo takaisin huoneessa.

Albania on aika ihmeellinen maa. Täällä ei kelpaa visa eikä mukaan kortti maksukortiksi, en tiedä huoltamoiden käytäntöä. Täällä kelpaa vain käteinen ja sitä saa automaatista. Niitäkään ei ole aivan joka kulman takana, kannattaa nostaa sitä sitten tarpeeksi, ettei lopu heti kesken.
Toinen asia, mihin olen kiinnittänyt täällä huomiota. Suomessa on noita nopeudenvalvonta tolppia, vähän ennen tolppaa on yleensä kyltti jossa asiasta mainitaan.

Albaniassa on myös kyltti jossa kerrotaan että poliisi valvoo liikennettä, mutta sen tolpan tilalla onkin oikea poliisi. Tässä maassa on varmaan enemmän poliiseja kun kuin missään muussa maassa. Sen huomaa mutta liikenteestä sitä ei kyllä huomaa. Täällä kaahataan aivan surutta poliiseista välittämättä. Vaikka liikenne on yhtä kaaosta, en ole nähnyt yhtään kolaria tai autoraatoa tienvarressa.
Kävin eilen illalla ajamassa pyörällä melkein tunnin lenkin kaupungilla. Päivällä pyöräilijöitä ei ollut yhtä paljon liikenteessä kuin illemmalla. Tuntui kuin kaupunki olisi herännyt vasta unestaan, kun aurinko alkoi painumaan taivaanrannan taakse. Ihmisten paljous yllätti minut, liikenne oli aivan kaoottista, pyöräilijät, autot, kävelijät ja kaikki muut sekaan mahtuvat olivat yhtä massaa hämärtyvässä illassa. Tunsin oloni kotoisaksi istuessani satulan päällä, ilma oli alkanut viilenemään, lämpimät tuulenhenkäykset nostivat fiilistä vielä lisää.
Palattuani hotellille kävin lähikaupassa ruokaostoksilla ja menin sen jälkeen syömään alkupalaksi pizzan hotellin ravintolaan.

Lähdettyäni Hotelli Agendasta suuntasin Triana kohden. Tie oli koko matkan aivan tasaista, kahta nousua lukuun ottamatta. Eikä niitä voi edes sanoa nousuiksi jos verrataan Kroatian mäkiin.

Matka taittui kuuman auringon alla. Tie oli erittäin vilkasliikenteinen, moottoritietä oli 20 km, siellä saa myös ajaa polkupyörällä.

Moottoritien jälkeen oli pitkä pätkä tietyömaata.

Liikenne oli paikoin jumissa mutta sekin sujui albanialaiseen tyyliin loistavasti, torvet soiden.
Trianan kaupunki on todella iso, tie muuttui välillä 4 kaistaiseksi keskustassa. Yritin parhaani mukaan sompailla muun liikenteen mukana, varsinkin liikenneympyrät ovat hankalia neljän kaistan takia, selvisin niistä kuitenkin hengissä ilman suurempi kohelluksia.
Yöpaikka löytyi hostellin välimuodosta, majatalosta keskellä kaupunkia. No, täällä ei olla niin suurpiirteisiä oikeastaan mistään. Oli sen nimi sitten hotelli tai majatalo.

Matka: 96.31km, aika 5:17h

Paikkakoordinaatit: 41.3376, 19.81696

Guesthouse Tirana

Albania

 

1.6 Suunta hukassa

Päivä oli aika eriskummallinen. Aamulla lähtiessäni Tiranan kaupungista, taisin eksyä vähän väärään kaupungin osaan.

Ajaessani pääkatu pitkin, käännyin risteyksestä eräälle tielle. Sen alussa oli isoliuta kylttejä ja kolmioita mutta en kiinnittänyt niihin sen kummemmin huomiota. Olin kuitenkin näkevinäni tien vasemmalla puolella vähän hienompia rakennuksia.

Tie kulki normaalilta näyttävän kaupunginosan läpi. Ihmiset kuitenkin katsoivat normaalia pidempää ajaessani sen läpi. Tie laski jonkin verran ennen kuin alkoi nousemaan uudestaan.

Pian perästäni alkoi kuulumaan puhetta, en kiinnittänyt siihen aluksi huomiota. Rinnalleni ajoi mies joka heilutti sormea isällisesti ja vinkkasi minua kääntymään toisen suuntaan. Pysähdyin ja katsoin miestä vähän ihmeissäni. Hän pysähtyi vähän matkan päähän ja toisti lauseen.

Päätin katsoa GPS:stä, missä oikein olen. No, totta kait olin mennyt väärin suuntaan joten käännyin ympäri sen enempää miettimättä. Kiitin miestä ja suuntasin moottoritielle joka kulki aivan mäen alla. Vähän ennen tätä tapahtumaa olin tullut Kuwaitin lähetystön vierestä. En ollut siitä sen enempää ihmeissäni.

Alue mihin olin nyt eksynyt oli Amerikan suurlähetystön aluetta.

Seuraavan kerran eksyin liikenneympyrässä ja jälleen kerran sama mies ilmaantui eteeni. Taas hän heilutti sormeaan, mutta nyt hän sanoi että ”problem” ja näytti laukkujani.

Huomasin kauempana olevan miehen joka myös oli liikenteessä polkupyörällä. Hän ajoi meidän luokse ja alkoi keskustelemaan seuraajan kanssa. Sain sellaisen kuvan että paikalle ilmaantunut mies alkoi puolustamaan minua.

Päätin häipyä vähin äänin, käänsin pyöräni hissukseen ja sanoin miehelle ”motobaana”. Mies nyökkäsi ja osoitti viereistä tietä liittymästä.

Kiitin ja lähdin sen enempää taakseni vilkuilematta pois, näin säästyisin pahemmilta ongelmilta jos paikalle tulisi vielä enemmän ihmisiä.

Yhdessä välissä huomasin että patteri alkoi loppumaan mittarista, se oli nollannut itsensä. Onneksi olin juuri eilen katsonut lukemia joten muistin ne. Sain ne takaisin mittariin +-50km tarkkuudella.
No kun tästäkin oli selvitty seuraava ongelma häämötti tunneliin muodossa.

Pysähdyin katsomaan risteyksessä laaksonpohjalle vievää vilkasliikenteistä tietä joka meni tunneliin.

Tunnelin vasemmalla puolella oli kaksi isoa hallirakennusta.

Vilkaisin myös kylttejä joita oli isoliuta risteyksessä. Suurin osa kylteistä kielisi hitaan liikenteen traktoreista etanaan asti.

Risteyksestä lähti toinenkin tie, se alkoi nousemaan mutkitellen vuorenrinnettä ylöspäin. Mielessäni pyörähti ajatus lähteä katsomaan sitä, mutta ajattelin ensi käydä tutkimassa tunnelin.

En ehtinyt laskea edes jalkaani kunnolla maahan tunnelin lähistöllä, kun näin kaukana olevan rakennuksen luona, keltaiseen liivin pukeutuneen miehen viittovan minulle.
Päästyäni miehen luokse, hän viittasi seuraamaan hallien suuntaan. Vähän ennen rakennuksia hän näytti kädellä että jää tähän. Jäin odottamaan koska muuta mahdollisuutta minulla ei kuitenkaan ollut.
Jonkin ajan päästä rakennuksesta ilmaantui toinen mies. Koska ensimmäinen ei osannut englantia, tämä toinen osasi jonkin verran.
Kerroin tilanteen minne olisin menossa. Mies sanoi että tunneliin ei ole menemistä, se olisi liian vaarallista. Risteys mistä oli kääntynyt tunnelin suuntaan, lähti toinen tie. Minun on mentävä siitä kautta jos haluan toiselle puolelle. Kysyin vielä ennen lähtöä voisiko hän ajaa minut toiselle puolelle. Oli kuulemma kielletty viemästä kulkijoita.

Vanhatie (SH3), oli 35 km pitkä. Se nousi spagetin lailla ylöspäin, kiertäen vuorenrinnettä kuin käärme tuskissaan. Olin jo ennen tätä nousua ottanut samanlaiset harjoitukset 15 km pätkässä. Nousu oli alkanut melkein heti sen jälkeen kun olin poistunut lähetystöjen luota.
Olin huomannut jo ensimmäisessä nousussa, että jalat alkavat olla mäkikunnossa, toinen 20 km nousu todisti sen.

Pysähdyin välillä ottamaan valokuvia eikä uudestaan lähtö tuottanut kuumia aaltoja jaloissa. 3600km harjoitus on alkanut tekemään tehtävänsä.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämäkin nousu. Aivan vuoren huipun tuntumaan on rakennettu ravintola. Sen pihassa oli myös autoja, joten paikalliset käyvät ilmeisesti syömässä siellä.

 

Vaikka nousun aikana oli hulppeat näköalat niin alaslasku ei jäänyt siinä toiseksi. Tie seikkaili vuorenhuippuja mukaillen pitkän matkaa, ennen kuin pitkä lasku laakson pohjalle alkoi.

Elbasan kaupunki näkyi koko komeudessaan, lasketellessani spagettilaskua alaspäin.

En kuitenkaan lähtenyt ajamaan kaupungin suuntaa vaan pyrin pois kaupungista.

 

SH7 tie seurailee Shkumbini jokea, ylittäen sen välillä sillan muodossa.

Pysähdyin Pegin kylässä etsimässä yöpaikkaa. Olin katsomassa puhelimestani karttaa, kun auto pysähtyi vierelleni ja veivasi ikkuna auki. Mies kysyi hyvällä englannin kielellä tarvitsenko apua. Kerroin hänelle että etsin markettia sekä hotellia jos vaan kaupungista löytyisi sellaiset.

Mies kertoi että lähellä on hyvä tasoinen hotelli, hän tunsi omistajan sekä työtekijät.

Päätin lähteä katsomaan paikkaa, mies oli sanonut että matkan varrella olisi myös kauppa, sehän sopi minulle paremmin kuin hyvin.

Olin aluksi skeptinen hotellin suhteen, vasta mennessäni sisälle mieleni muuttui.

Hotel Macibar restraunt vaikuttaa ulkoa päin aivan mukavalta. Omistaja oli sedäksi kutsuttu vanhempi mies, 2 tarjoilija sekä koulua käyvä miehenalku. Hän toimi koko illan tulkkina, aina silloin kun tarvitsin sitä.

Niin vaikka hotelli on muuten mukavaa, rotat pitävät välikatossa sellaista ryskettä että kummituksetkaan ei nukkuisi tällä. Paitsi minä, jos olisin kummitus.

Päivitys juttuun: Katsoin aamulla rapinan syyn ja pääskyset ovat siihen syypäitä, ei rotat.

Matka: 90.25km, aika 6:10h

Paikkakoordinaatit: 41.04277, 19.76096

Albania

 

2.6 Liftareita

Matka Peqiestä – Fiereen sujui moottoritietä pitkin. Jouduin ajamaan suurimman osan matkasta tienreunaa pitkin mutta se ei haitannut matkan tekoa oikeastaan ollenkaan. Reuna oli leveä ja siinä oli kovaksi pakkautunutta hiekkaa. Liikenne oli vilkasta, poliisikin oli muutamassa paikassa pitämässä nopeusvalvontaa.

 

Aivan moottoritien alussa oli muutama poliisiauto, päätin kysyä poliiseilta saanko ajaa polkupyörällä sitä pitkin. Tiesin kyllä etukäteen, että ilmeisesti saa ajaa, mutta halusin varmistaa sen.

Poliisit olivat erittäin ystävällisiä, totta kait he olivat uteliaita koska liikuin pyörällä sekä olin ulkomaalainen.

Kysyessäni ajo-oikeutta tiellä, sain vastaukseksi että ”Albaniassa ei ole tietä missä ei saisi ajaa polkupyörällä”. Juttelimme vielä muutaman sanan Suomesta ja otimme ryhmäkuvan ennen kuin jatkoin matkaani.

 

Ilma oli tänään suosiollinen ajamiseen. Lämmitä oli 25C ja puoli pilvistä, tuulikin oli myötäinen joten siitä ei ollut apua kuumuuteen ajaessa.

Törmäsin matkalla argentiinalaiseen liftaripariskuntaan. He olivat matkalla 160km päässä olevan Sarande kaupunkiin. En saanut selville olivatko he tulleet liftaamalla koko matkan Argetiinasta Albaniaan. Ennen lähtöäni eteenpäin sanoin heille että ostakaa ensi kerralla polkupyörät niin matkakin taittuu joustavammin eikä tarvitse murehtia ottaako joku kyytiin.

Olen huomannut Albaniassa matkustaessani yhden ikävän asian. Ihmiset yrittävät vedättää ja huijata turisteja mahdollisimman paljon. Hinnoissa on paljon tyhjää, varsinkin hotelliin hinnoissa. Etsiessäsi majapaikkaa sinun ei tarvitse seisoa pitkään yksin, kun joku on jo kyselemässä kuulumisia. Jos satut mainitsemaan että etsit hotellia niin aina löytyy joku hotelli, varsinkin sellainen jossa on joku tuttu töissä. Voit huoletta olla varma, jos et ole varannut sitä Booking.com tai muun vastaavan kautta, hintaan on lisätty turisti lisää, sekä oman kukkaron lihotus lisä.

 

Lähdin tänään liikenteeseen aikaisin joten päiväkin oli sen mukaan lyhyt. En viitsinyt ajaa kuumassa auringon paisteessa iltapäivällä. Löysin pienen tinkaamisen jälkeen edullisen hotellin.

Matka: 57.34 km, aika 3.24h

Paikkakoordinaatit: 40.73394, 19.55983

Albania

 

3.6 Myyjä

Jo muutaman päivän kevyempi ajo vaikuttaa lihaskuntoon huomattavasti sekä tietysti huono syöminen energiatasoon. Jouduin toteamaan sen tänään katkerasti rankoissa nousuissa. Puhti loppui jo pienessäkin mäennyppylässä.

Aamu oli alkanut aivan hyvin. Olin eilen mennyt ajoissa nukkumaan ja jopa kertynyt ottamaan hotelliin tultuani pienet nokkaunet joten olin aamusta vähän virkeämpi. Koska nyt oli mahdollista mennä suihkuun ennen lähtöä hotellista, päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni.

Aamupalaksi ei ollut mitään ihmeellisempiä ruokia. Paksua jogurttia, mysliä, puolikas kääretorttu sekä maitoa. Näillä eväillä pitäisi pärjätä iltapäivään asti.
Mäkinen tie alkoi heti kaupungin rajalta. Eilinen leveätie oli pelkkää unta, verrattuna monttuiseen ja epätasaiseen vuoristotien pätkään.
Selvisin kuitenkin hengissä sen pienen osuuden ennen kuin saavuin Kreikan suuntaan vievälle tielle joka lähtee Levan kohdalta SH4, E853.

Alkuosuus oli tasaista, alaspäin vievää, leveää moottoritien tapaista tietä. Matkan edetessä alkoi laakson päässä näkymään isoja vuoria, arvasin jo etukäteen että taas pääsen ottamaan pienet hiet irti iltapäivästä.
Tie lähestyi Vjosa jokea ennen suuria nousuja. Qesarat ja Qender kylien välissä on levähdyspaikka joka oli ennen kuuluisa turistipaikka. Pysähdyin juttelemaan albanialaisen kioskinpitäjän kanssa vähäksi aika.
Hän kertoi että oli opiskellut turistioppaaksi ja hänellä oli ollut yritys joka oli mennyt konkurssiin finanssikriisin aikoihin.

Pankit olivat lakanneet antamasta rahaa ja turisti olivat kadonneet.

Nykyään hän piti pientä dvd ja cd levyjä myyvä pikku kioskia. Minun täytyy sanoa että kaveria kävi sääliksi. Hän tuntui olevan todella mukava tyyppi mutta maailmantalous oli tehnyt hänelle kepposen.
Istuimme miehen kanssa kaisloista tehdyn varjon alla olevan pöydän ääressä.

Hän kyseli paljon Suomesta huonolla, mutta ymmärrettävällä englannilla. Kerroin sen mitä pystyn Suomen nykytilasta sekä maantiedosta.

Ennen lähtöäni hän kertoi, että vastassa olisi 9 km nousua, sen jälkeen olisi loivaa laskua. Vaihdoimme vielä muutaman sanan kopin edessä kun katselin dvd ja cd levyjä.

Nousut alkoivat muutaman kilometrin päästä levähdyspaikasta. Se 9 km taisi tulla aika tarkkaan täyteen. Laskuakin riitti sen jälkeen ihan mukavasti. Päätin matkalla että pysähdyn Tepelenen kaupunkiin yöksi. Ennen kylää oli sitten se viimeinen nousu joka ei ollut pitkä mutta aivan riittävä.
Ensimmäiseksi etsin liikkeen mistä sain patterin mittarin ja sen jälkeen vasta hotellin.
Hotelli maksu oli 10€ , tasoa siinä paikassa ei ollut, ei edes silmät kiinni, lämmintä vettä tuli kuitenkin suihkusta joten paikka saa 1 pisteen sitä. Loput ovat pelkkää miinusta.

 

Matka arvioi: 85km, aika 6:00h

Paikkakoordinaatit: 40.29877, 20.01972

Albania

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

4.6 Kreikan raja

Hotelli mistä poistuin, oli pahemman luokan loukku. Mieleen tuli ensimmäisenä Venäjän Tsaarin aikaiset mörskät, nykyaikaa siellä oli ainoastaan lämminvesispoileri wc:n seinässä. Käyttävä, missä huoneiden ovet olivat, oli pitkä kuin nälkävuosi. Lattia oli vaalea mutta seinät olivat ruskeaksi maalatut. Ovet olivat palo-oven tapaisia peltimörskiä, asennettu vähän miten sattuu. Parvekkeen ovea ei saanut lukkoon, mutta ei sinne kyllä olisi päässytkään muuten kuin viereisen huoneen parvekkeelta.

Tie Kreikan rajalle oli tasainen, muutama nousu oli aivan alussa. Maisemat olivat sitäkin upeammat, tie kulki vuorten välissä olevaa laaksoa pitkin. Vasta rajan pinnassa tulivat vuoret vastaan ja tie muuttui mäkisemmäksi.
Kakavien rajanylityspaikan voi ylittää kävellen tai autolla. Sen tuntumassa ei ole suojavyöhykettä mikä pitäisi ajaa autolla tai vastaavalla kulkuneuvolla.

Saapuessani passintarkastukseen edelläni oli jonossa kolme autoa. Paikallinen pummi tuli kysymään rahaa, annoin hänelle pussista setelin, koska Albanian raha ei kuitenkaan kelpaa Kreikassa.

 

Jouduin odottelemaan jonkin aikaa kunnes pääsin luukulle. Mies vilkaisi passiani ja tokaisi Finland, löi leiman ja viittasi menemään. Kreikan rajamies ei edes katsonut passiani. Hän seisoskeli ulkona ja tarkasti autoja jotka menivät kreikan suuntaan. Pysähdyin muiden joukkoon ja odottelin mitä tuleman piti.
Rajamies katseli vähän aika pyörääni ja tokaisi bicycling. Minä toistin, vastasin leveällä hymyllä ja myöntävällä vastauksella. Hän katseli vielä tovin ja kysyi sitten olinko tullut Suomesta asti Kreikkaan pyörällä.
Eihän siinä auttanut muu kuin kertoa koko tarina mistä olin ajanut, tosin pikalyhennelmä. Lopuksi mies sanoi että olen hänen mielestä sankari ja viittasi sen jälkeen menemään.

Rajan jälkeen oli pieni laskuosuus mutta sen jälkeen alkoi puuduttava nousu. Aurinko porotti kuumasti eikä tuulikaan tuonut helpotusta tilanteeseen. Näin nousun puolessa välissä katoksen johon pysähdyin väliksi aika varjoon. Eilisestä päivästä oli jäänyt keksejä laukkuun joten kaivoin ne esiin, nappasin vesipulloon mukaan ja istun syömään välipalaa katoksen alle.

Ihailin samalla maisemia ja nautin varjon tuomasta helpotuksesta lepotauon ajan. Matkan piti kuitenkin jatkua, en voinut jäädä siihen loputtomaksi aikaa.

Olin jo monta päivää ollut voimaton eikä jaloissa tuntunut olevan voimaa. Uskottelin itselleni että se johtui vähästä syömisestä. Noustuani ylös, en jaksanut enään polkea mäkeä ylös. Siitä eteen päin jouduin työntämään nousut ylös, mitä vastaan tuli. Toivoin mielessäni että Kalpakin pikkukaupunki tulisi nopeasti vastaan, olin päättänyt jäädä pariksi päiväksi lepäämään sinne.
Kului ikuisuus, ennen kuin olin vuoren huipulla. Puoli tajuttomana huokasin helpotuksesta ja rukoilin mielessäni että yhtään nousua ei tulisi vastaan ennen kaupunkia.

Ilmeisesti joku kuuli rukoukseni koska seuraavat kilometrit olivat loivaa alamäkeä Kalpakiin asti. Pysähdyin kysymään hotellia ja automaatti, kaikki löytyivät onneksi keskustasta.
Kävin ensi nostamassa rahaa ja menin sen jälkeen käymään kaupassa. Sain huoneen vähän halvemmalla kun sanoin siitä liian kalliiksi. Mennessämme katsomaan huonetta se osoittautuikin pieneksi yksiöksi keittiön kanssa. Olin enemmän kuin tyytyväinen, saisin kokkaila lämmintä ruokaa.

 

5.6 Lepoa

Otin asunnon kahdeksi päiväksi. Olen nyt lepäillyt ja parannellut keuhkoputken tulehdusta sekä lievää flunssaa parhaani mukaan. Voimat ovat pikku hiljaa palaneet mutta parhaassa iskussa sitä tuskin vielä on. Lähden ajamaan huomenna lyhyen pätkän ”40km” Ioanninaan, jossa nousen bussiin ja menen sen kyydissä Thessalonikiin jos laskevat kyytiin.
Teen näin koska kuntoni ei ole hyvä, edessäni olisi 300 km vuoristoa enkä pääse kiertämään sitä. Matkalla ei olisi kovin montaa kylää joten pelaan varman päälle.
Suuntana on sitten Bulgaria, pienellä lainaus merkillä. Reitti suunnitelmat kehittyvät matkan aikana.

 

Matka: 85.75km, aika 5:15h

Paikkakoordinaatit: 39.88907, 20.62462

Kreikka

 

 

 

• 6 Pesion Saskis

No tuo kaupungin nimi taidetaan lausua Joannan mutta kirjoitetaan Ioanninan. Mutta se siitä, päivässä ei ollut paljoa tapahtumia tien puolesta mutta muuten se oli aika tapahtuma rikas.

Olin laittanut kellon soimaan aikaisin aamusta, tarkoituksena ehtiä aamubussin, tosin kävi. Tunsin oloni sen verran huonoksi, että jatkoin torkkumista joten en enää olisi ehtinyt 11.30 bussiin.

 

Nousun verkkaisesti ylös 9 aikaan, päätin ajaa Ioanninaan ja katsoa sieltä huoneen seuraavaksi yöksi. Tuskin olin saanut ajatuksen loppuun kun jo varasin Booking sivuilta huoneen Perman kylästä läheltä kaupunkia.
Pakkasin tavarat ja siivosin huoneen kohtuullisen kuntoon.

Pyörä pakattuna menin sitten seuraavan rakennukseen missä oli baari sekä vastaanotto. Hotellin omistajan tytär oli siellä töissä joten annoin avaimet hänelle. Kysyessäni saisinko valokopio paperini takaisin, tyttö ei löytänyt sitä mistään. Hänen isänsä oli laittanut sen johonkin eikä sitä enää löytynyt. Niinpä pyysin jos hän voisi tehdä minulle uuden.
Kävin hakemassa ulkoa pyörän tankolaukusta passini ja vein sen tytölle. Pian sainkin uuden paperin, mutta en ollut siihen tyytyväinen, joten mainitsin siitä hänelle. Tyttö soitti jollekin ja pyysi odottamaan pari minuuttia, kunnes joku paremmin asian osaava tulisi tekemään passista valokopion.
Toisen yrityksen jälkeen minulla olikin aivan huippuluokan valokopio kädessäni. Tyttö tarjosi vielä kahvit ennen lähtöäni joten asia oli siltä osin kuitti. Täytyy sanoa että paikka oli keskitasoa parempi joten jos olet matkalla Kalpakin kautta ja kaipaat yöpaikka, käyppä kysymässä Hotelli Edaiasta, kylän keskustasta huonetta, niin saatat yllättyä huoneen tasosta. Kertokaa minulta terveiset, jos muistatte. Niin ja huoneen hinnasta voi aina keskustella.

Matka Ioanninana kaupunkiin ja sen vieressä sijaitsevan pikkukylään oli tasan 35 km. Aivan alussa on 4 km tasaista nousua mutta sen jälkeen on 30 km laskua, välillä joutuu polkemaankin koska on liiankin tasaista.

Perman kylää ei voi isoksi kehua. Kauppa sieltä löytyi, paljon hotelleja sekä muita paikkoja vuokralle jos kaipaa yöpaikkaa. Automaatti on kaupungissa, bussiasemalla pitäisi on ainakin yksi, kylästä sellaista ei löydy.

Huoneen sain Pesion Sakis nimisestä paikasta 25€. Huone on kohtalaisen iso, ilmalämpöpumppu löytyy seinästä ja sen sai puhaltamaan kylmäkin.
Isäntäväki puhu hyvä englantia joten sekin puoli on kunnossa. He auttavat jokaisessa asiassa, myös soittavat jos on ongelmia saada jotain tietoa, omalla kielellään. Kuten minulla oli ongelmia saada tietoa rajanylitys paikasta, voiko sen ylittää pyörällä.

Omistaja soitti Bulgarian Promachonas rajanylitys paikan ja varmasti voinko ylittää sen polkupyörällä. Vastaus oli myöntävä joten sekin asia oli varmistettu.

Kävin vielä iltapuolella bussiasemalla kysymässä millä vuorolla olisi parasta lähteä, että saisin pyörän sekä laukut mahtumaan mukaan. Lipun myyjä ehdotti aamuvuoroa, eli päätin tähdätä siihen.

Tultuani takaisin yöpaikalle päätin vielä käydä ostamassa illaksi sekä aamuksi jotakin syötävää.

Kysyin paikan pitäjältä mistä löytäisin lähimmän kaupan. Sekalaisilla ohjeilla varustettuna lähdin kävelemään kujia pitkin kunnes löysin pikkuisen kioskin mistä sai tarvittavia tavaroita.

Nuori nainen oli kassalla myymässä tuotteita. Kyselin häneltä paikallisesta menosta mutta kuolleelta tuntui. Kaikki tanssipaikat sekä ravintolat olivat isossa kaupungissa. Ruoka sekä kahvibaareja kyllä oli.

Ostin tarvittavat ruokatarvikkeet ja lähdin hotelliin valmistautumaan seuraavaan päivään.

Huomenna on sitten bussimatka Thessalonikiin, herätys on aamu viideltä joten oli aika mennä nukkumaan.

Matka: 40.09km, aika 2:06h

Paikkakoordinaatit: 39.69542, 20.84801

Kreikka

 

7.6 Thessaloniki

 

Bussi lähti 7 aikaan aamulla, eli herätys oli sen mukainen. Olin ylhäällä klo 5:n aikaan ehtiäkseni syödä ennen lähtöä. Bussiasemalle ajaisi 10 minuutissa joten aikaa minulla olisi, mutta ei tuhlattavaksi asti.
Söin ripeästi ja pakkailin tavarat laukkuihin hammaspesun jälkeen.
Olin saanut huoneen ensimmäisestä kerroksesta aivan ulko-oven vierestä, laukkujen viemiseen ei mennyt paljoa aikaa joten ne olivat nopeasti alhaalla. Soitin ovenpielessä olevaa ovikelloa saadakseni jonkun avaamaan toimiston oven, pyöräni oli siellä turvassa. Ei mennyt kuin hetki kun mies tuli avaamaan oven.
Laittaessani pyörää ajokuntoon, huomasin että olin unohtanut mittarin huoneeseeni. Onneksi omistaja katseli ovenpielestä valmistelujani joten pääsin käymään huoneessani ilman sen kummempia viiveitä.
Aamuliikenne ei ollut vilkasta kuten olin odottanut, pääsin suunnitelmieni mukaan ajoissa bussiasemalle.

Kävin nostamassa aseman automaatista rahat lippua varten.

Lippu maksoi välille Ioannina-Thessaloniki 30.50€. Jouduin odottamaan bussissa saapumista puolisen tuntia laiturilla.
Bussin saavuttua, sain aika kivuta pyörän ja laukut sen tavaratilan. Matkustajia ei ollut kovin paljoa joten tilaa riitti tavaroille vaikka kuinka.

Matka kesti vähän yli kolme tuntia. Otin aluksi valokuvia mutta väsymys iski pian bussiin lähdön jälkeen joten aloin torkkumaan. Heräilin välillä katsoakseni missä päin ollaan. Maisemat ovat matkan varrella aivan upeat.
Bussi saapuu KTEL Makedonian asemalle joka on yksi Thessalonikin bussiasemista. Olin aikaisemmin käynyt samalla asemalla 2006, kun olin ollut työharjoittelussa Kreikassa. Olin silloin tehnyt bussimatkan viikonloppuna Olymposvuorelle aikani kuluksi.

Purin tavarat pois bussiin ruumasta ja laitoin hissukseen pyörän lähtökuntoon, katsellen samalla bussiasemaa, etsien tuttuja paikkoja. En kuitenkaan tunnistanut bussiaseman sisätiloja mutta tunnelma oli kuitenkin tallella.

Reitti kaupungista pois oli yksinkertainen mutta pääsy bussiasemalta vaati vähän mietiskelyä.

Bussiasemaa ympäröi isot tiet sekä sillat. Pienemmät tiet menivät siltojen ali. Käännyin aseman nurkalta oikealle, mistä pääsee pienelle tienpätkälle, se päättyy liikenne valoihin.

Puikkelehdin liikennevalojen jälkeen muun liikenteen joukossa parhaani mukaan. Oikaisin muutaman kerrostaloalueen päästääkseni päätielle. Sen varresta lähtisi pikkutie N65 mihin suunnistin

Pikkutie (65) oli rekkojen suosima tie ja erittäin mutkainen. Pääsin kuitenkin hengissä sen läpi suuremmalle maantielle.

En tiedä saiko sitä pitkin ajaa polkupyörällä koska se oli moottoriliikennetie. Ajoin kuitenkin jonkun kilometrin sitä pitkin että pääsin sellaiselle seudulle missä kulkee pikkuteitä saman suuntaan kuin päätie.
En ajanut kovin pitkää päivä joten kävin kaupassa ja aloin etsimään telttapaikkaa hyvissä ajoin. Illaksi oli luvassa ukkoskuuroja sekä sadetta, halusin leiriytyä ennen sateen tuloa.

Matka: 58.80km, aika 3:38h

Paikkakoordinaatit: 41.01522, 22.83267

Kreikka

 

8.6 Se siitä päätöksestä

Telttaelämään takaisin paluu ei tahtonut pitkän hotelli putken jälkeen luonnistua aivan tuosta vaan. Olin eilen päättänyt katkaista rahaa vievän hotellielämään joksikin aikaa, joten olin käynyt kaupassa ostamassa illaksi sapuskaa ja vettä.

Telttapaikka löytyi vanhan mehiläisfarmin läheltä. Paikka ei ollut mitenkään erikoinen, pitkää heinää, piikkipensaita sekä viettävää rinnettä, eivät olleet parhaimpia asioita leiriytyessä.

Sain leirin sopivasti pystyyn sateen alkaessa. Yritin psyykata itseäni ajattelemalla positiivisesti, sehän on vain paikallinen ukkoskuuro ja menisi nopeasti ohi.

Yökin sujui sateiden merkeissä. Aamulla kaikki oli märkää, pitkäheinä kasteli kaiken mihin se koski. Onneksi sade loppui sopivasti kun oli ylös nousemisen aika.
Trappi oli suojannut telttaani aika hyvin, tosin se on alkanut vuotamaan saumoista, vaikka ei ollut kovin vanhakaan. Kokkailin kaikessa rauhassa sadesuojan alla samalla tarkalleen kuinka nopeasti trappi alkaisi kuivumaan. Syötyäni en voinut enää odotella sen kuivumista vaan pakkaisin tavarat kasaan ja laitoin pyöräni lähtövalmiiksi.
Olin katsonut tämän päivän reitin valmiiksi, mutta se tekikin härän pyllyt. Eksyin eräässä risteyksessä joten löysin pian itseni moottoritieltä. Samalta, mitä pitkin olin ensin yrittänyt lähteä ajamaan kohden Bulgariaa mutta olin todennut sen liian vaaralliseksi.
Betoniset kaistanjakajat olivat hävinneet joten uskoin että nyt voin pyöräillä aivan rauhassa loppu matkan Promachonesiin menevälle tielle asti.
Matka taittui muutaman sadekuoron voimin mäkisessä maastossa sujuvasti. Jalat olivat alkaneet toimia mutta paras puhti niistä vielä puuttui. Pysähdyin kysymään pikkukylässä missä on lähin automaatti. Päivä oli jo sen verran pitkällä, että päätin samalla katsoa hotelliin missä saisin kuivattua märät tavarat pois, ennen kuin ajan huomenna Bulgarian puolelle.
Pysähdyin Sidirokastro nimiseen paikkaan Hotelli Olympiciin. Paikka ei voi kyllä kehua kovinkaan tasokkaaksi.

Sain huoneen missä mukamas Wifi toimii mutta vasta kun meni käytävälle, se toimi. Suihkunletku vuosi ja vesi roiskui vähän miten sattui.

Tee maksoi 2 €, huone 30€. Sauna on kesäajan kiinni joten sekin hupi jäi sitten kokematta.
Jos ajelleet täällä päin täältä löytyy toinenkin hotelli joka on kalliimpi ja ehkä tasokkaampi.

Matka: 90.33km, aika 5:03h

Paikkakoordinaatit: 41.23482, 23.38856

Kreikka

 

 

 

 

 

 

 

 

 

9.6 Bulgaria

Kreikka on erittäin kallismaa budjettimatkaajalle. Hotellit käyvät kalliiksi mutta tuovat omalla tavallaan helpotusta raskaaseen matkaamiseen. Olympic hotelli oli pieni pettymys, vaikka maksoikin kohtalaisesti. Suihkun letku oli kuin suihkulähde eikä Wifi toiminut huoneessa, käytävällä kylläkin. Olin illalla käynyt katsomassa missä tukiasema on. Se sijaitsi käytävään toisessa päässä, joten syynä oli varmaan paksut betoniseinät, koska signaali ei kantanut huoneeseen asti.

Henkilökunta on mukavaa, heitä ei voi syyttää tilanteesta. Lähtiessäni aamulla pois, minulle tarjottiin kahvit, ilman että kysyin edes sitä.

Respan nainen innostui puhumaan myös kaupungin historiasta. Kaupungin joukkue oli voittanut sulkapallon mestaruuden ja sinne pitäisi tulla syksymmällä 30 maasta kisaamaan pelaajia sulkapallon mestaruudesta.

Matkani suuntautui Bulgarian rajalle. Olin etukäteen tiedustellut muutamalta henkilöltä saako moottoritiellä ajaa, kyllä saa oli vastaus
Matkaa rajalle oli 20 km, liikenne ei ollut kovin vilkasta.

Koska tienkunto oli hyvä, niin matkakin taittui nopeasti. Rajalla oli ruuhkaa rekkojenkaistalla, henkilöautojen kaistalla oli vain muutama jonossa. Passia oli katsomassa kaksi miestä. He seisovat puomin luona kun annoin passin heille. Miehet katsovat siitä samaan aikaan ja antoivat sitten takaisin. Käsi heilahti että antaa mennä, seuraava tarkastus oli 200 metrin päässä. Seurailin aluksi autoja jotka olivat menossa läpivalaistukseen. Pian kuuluukin vihellys ja mies vinkkasi tulemaan puomien luokse. Ajoin hissukseen miesten luokse ja kaivoin samalla passia esiin. Mies viittoi menemään joten en jäänyt odottelemaan vaan jatkoin matkaa.
Päästyäni lopultakin Bulgarian puolelle myös ilmapiiri muuttui kuin iskusta. Eri maa, erilaiset säännöt, ja hinnat.
Alkutaival oli moottoritietä, mutta se muuttui 10-15 km päässä tavalliseksi tieksi. Nimesin sen heti itsemurhatieksi. Kuorma-auto liikenne pakkaantui kumpaankin suuntaan meneväksi vyöryksi. Tien reunus oli kapea eikä liikkuma varaa ollut kovin paljoa. Jouduin pysähtelemään yhtenään ja vetämään tienpenkalle, kun rekat kohtasivat sopivasti kohdallani.

Liika on aina liikaa, joten päätin jättää tältä päivältä leikin siihen. Katsoin kartasta lähimmän kaupungin mihin pysähdyin yöksi.

Päästyäni lopulta sinne, kysyin ensin missä on lähin automaatti ja ajoin sitten sinne. Koska hinnat ovat huomattavasti edullisempia kuin Kreikassa, etsin ensimmäistä kertaa paremman hotellin mihin majoittua. *** hotelli: 14.50€.

Ruokakassi: Maitoa, 4*400g luonnon jogurtti, keksejä, multivita mehupurkki, leipä. Hinta 4.50€

Matka: 66.29km, aika 3:49h

Paikkakoordinaatit: 41.71977, 23.15996

Bulgaria

 

10.6 Hotelli Rio

40 km ajo Blagoevgradan kaupunkiin oli vaarallinen. Tie on paikoitellen kapea, erittäin mutkainen, ruuhkainen, välillä on myös tietyömaita jotka omalta osaltaan vaikeuttivat menoa. Toisaalta se myös helpotti väliaikaisesti, liikenteeseen tuli katkoja joten sain ajella rauhassa pieniä pätki niin, ettei tarvinnut katsella koko ajan peliin.

Jouduin pysähtymään yhtenään, se antoi minulla enemmän aika katsella ympäristöä. Huomasin erään levähdyspaikan lähistöllä pienen riippusillan. Kävin tutkimassa sitä sekä napsimassa muutaman kuvan.

 

Saavuttuani kaupunkiin, minulle jäi paljon aika tuhlattavaksi. Kiertelin kaupunkia, työntäen välillä pyörään hissukseen eteenpäin, katselin samalla ihmisten touhuja. Kahviloissa istuskeli opiskelijoita sekä työläisiä, osalla oli kiire, osa maleksi pikkuhiljaa eteenpäin jutellen kavereiden kanssa.

Iltapäivällä aloin katselemaan mahdollista hotellia mihin jäisin yöksi. Laiskuus kuitenkin iski , jäin katselemaan aikani kuluksi kivimiehiä tien varressa.

Päätin lopulta kysyä kivimiehiltä lähintä hotellia. Yhteistä kieltä meillä ei ollut mutta he ymmärsivät kuitenkin englantia. Vähän matkan päässä oli hotelli joten suunnistin suoraan sinne.

Saatuani rojut hotelliin sisälle, kävin syömässä päivällisen alakerran ravintolassa. Ruokaa maksoi 8.60 levaa pienen vesipullon kanssa. Annosta ei voi kehua kovin isoksi joten suuhun jäi vähän huonomaku hotelli Rio:n tasosta. Huone on pieni mutta riittävä yhdelle. Wc ja suihku tila ovat yhtä osaa, suihkun jälkeen on koko Wc tilaa märkä. 30 leva.15€.

Menin syömisen jälkeen ulos kivimiesten luokse kuluttamaan aikaa. Auttelin heittää aikani kuluksi kärräämällä heille muutan kärryllisen betonikiviä. Kivet olivat kooltaan tiilen luokka.

Matka: 44.13km, aika 3.11h

Paikkakoordinaatit: 42.01508, 23.084655

Bulgaria

 

11.6 Mahdoton tunneli

Lähtö hotellista sujui ongelmitta. No, meinasin unohtaa yhden mustekalan huoneeseen, mutta onneksi huomasin sen pakatessani pyörää.
Suuntasin kaupungista E79 pitkin kohden Sofiaa. Jonkin matkan päästä alkaa moottoritie mitä pitkin saa myös ajaa polkupyörällä. Kukaan ei ainakaan ole kieltänyt ajamasta sitä pitkin, eikä liittyminen kohdalla ollut kieltomerkkejä.
Nautin moottoritiellä ajamisesta, tie on leveä eikä se ole niin mäkinen kuin pikkutiet. Liikenne sujuu omalla painollaan eikä vaaratilanteita ollut.
Kunnes, vastaan tuli tunneli. Näin sen jo kaukaa ja arvasin että tuosta ei selvitä kunnialla läpi. Hiljensin vauhtia ja pysähdyin satakunta metriä tunnelin suusta ja laitoin pyörän seisomaan jalanvaraan. Kävelin tunnelin suuntaan kurkkaamaan tilannetta. Tie ei jatkunut leveänä eteenpäin, joten homma oli siinä.

Pitkästä aikaa olin neuvoton, katselin ympäristöä ja huomasin aidan toisella puolella kulkevan peltotien. Se liittyi tunneliin lähellä kulkevaan tiehen joka meni moottoritien yli. Ilmeisesti se oli vanhaa tie jota olin ajanut lähtiessäni kaupungista. Otin puhelimeni käteen ja katsoin gps:ä. Googlen karttasovellutuksessa ei näkynyt edes koko moottoritietä, kuin vasta vähän matkan päästä, kun uusi ja vanhatie alkavat kulkemaan vierekkäin.
Hetken mietittyäni päätin kokeilla jos saisin kyydin tunneliin läpi. Menin vähän kauemmaksi pyörästä että autoilijat näkevät pyörän ja tajuavat tilanteen, ainakin periaatteessa.

Jos totta puhutaan nämä autoilijat Bulgariassa eivät tiedä kuin yhden asian, ohitse pitää päästä, vaikka se olisi viimeinen teko.
Kokeilin muutaman kerran jos nappaa, mutta ei. Yksi kuski viittoi jotakin, siinä kaikki.

Päätin lähteä ajamaan takaisin päin kaupungin suunta, en voinut muutakaan siinä tilanteessa.

En ehtinyt ajaa kuin 50 metriä kun huomasin aidassa portin. Hihkaisin riemusta, ongelmaan löytyi ratkaisu kuin itsestään, ajoin takaisin paikan mistä pääsisi laskeutumaan pengertä alas aidan luokse. Työnsin pyörää aivan aidan vierustaa, kivistä nurmikkoa pitkin.

Portti oli nähnyt parhaat päivänsä aikoja sitten. Pujahdin sitä läpi, miettien samalla oliko portti jätetty juuri tällaisia tapauksia varten auki vai huolto töitä ajatellen. Samapa tuo, minulle se kelpasi aivan loistavasti.
Jouduin työntämään pyörän melkein vanhalle tielle asti ennekuin pääsin jälleen ajamaan. Menin moottoritien yli siltaa pitkin ja lähdin ylittämään kukkulaa hiekkatietä pitkin joka lähtia aivan sillan läheisyydestä. Tein tämän ratkaisun siksi että karttaohjelma ei antanut tarvittava tietoa vanhasta tiestä.
Työntäessäni jyrkkää rinnettä ylös, näin kaksi hevosta jotka olivat syömässä viljapelon laidassa. Ne alkoivat kumpikin tuijottamaan turpa pitkällä kummalista oliota, eivätkä laskeneet päätän kunnes olin mennyt niiden ohi. Puhuin niille koko ajan kun lähestyin niitä että ne eivät hermostuisi enempää.

Yllätykset eivät loppuneet siihen, ne jatkuivat toiselle puolelle kukkulaa. Tie laskeutui soramontulle, mistä ei ollut pääsyä moottoritielle, eikä muuallekaan, ennen kuin olin tutkinut sitä vähän laajemmin.

Rinnettä nousi veden uurtama polku, joka oli kait joskus ollut tie. Lähdin menemään sitä ylös, väistellen parhaani mukaan syviä veden tekemiä uria. Joku muukin oli käynyt siellä vähän aikaa sitten, toiset pyörän jäljet kulkivat myös rinnettä ylös. Samat jäljet olivat näkyneet alempana moottoritien läheisyydessä.

Ylhäällä jouduin vielä purkamaan kuorman ja nostamaan pyörän sekä muut rojut kaiteen yli. Seuraava kaupunki mihin minun oli tarkoitus jäädä yöksi oli Dupnitsa.

 

Kiertelin kaupunkia toista tuntia, kävin lopulta kysymässä huoneen hintoja eräästä hotellista. Kaikki yhden hengen huoneet olivat menneet, joten en ottanut kallista kahden hengen huonetta.
Päätin ajaa seuraavan paikkaan matkan varrella ja katsoa jos sieltä löytyisi halvempi hotelli. Matka sinne oli parin tunnin ajo.
Pysähdyin välillä syömään muutaman leivän jaksaakseni perille asti. Paikka oli kuitenkin sen verran pieni että siellä ei ollut hotellia. Kävin ostamassa pikkukaupasta ruokaa ja etsin pellon laidassa olevasta metsiköstä telttapaikan.

Matka: 65.99km, aika 4.44h

Paikkakoordinaatit: 42.4569, 23.10456

Bulgaria

 

12.6 Scfi

Jälkeen kerran leiripaikkavainuni oli toiminut oikein.

Lähtiessäni aamulla liikenteeseen katsoin huvikseni olisinko löytänyt parempaa paikkaa kuin sen mihin olin leiriytynyt illalla.

Ei löytynyt, seuraavaa leiripaikkaa olisi ollut vasta kymmenien kilometrien päässä, joten kannatti luottaa vaistoon sekä kokemukseen.

Aamu oli hieno, aurinko paistoi, ötökät olivat vielä nukkumassa eivätkä häirinneet aamupalan valmistelua. Harakat eivät tosin kunnioittaa aamurauhaa mutta minkäs teet.
Päätin ajaa tänään mahdollisimman lähelle Sofiaa koska sen ohitus tulee viemään suurimman osan seuraavasta päivästä, sekä etsiä sitten halvan hotelliin mihin majoittua seuraavaksi yöksi.
Ajoin Radomirin kautta Pernikiin mihin päätin pysähtyä. Nähdessäni Radomirin kaupungin mieleen tuli ensimmäisenä ”maailmailman ilman toivoa” kaupunki. Acolyptinen fiilis.

Osa kerrostalosta oli kuin jostakin Scfi elokuvista, mustia, rapautuneita, muotoilu oli utopistinen. Parvekkeen betonisen julkisivun keskelle oli upotettu kaksi pyöreää lasia, se oli muutenkin pyöreän muotoinen. Iso kerrostaloalue oli tehty samalla muotilla. Talot eivät muutenkaan olleet kovin hyvässä kunnossa kun ajoin sen läpi.
Pernik on ihan toista maata. Kaupunki oli aika hyvässä kunnossa, kaupungin keskustan läpi kulki kävelykatu. Sen varrelle on keskittynyt paljon pieniä liikkeitä.

 

Kaupungissa ei ole kuin muutama hotellia mutta laadultaan, ainakin tämä missä olen, on se *** :den arvoinen. Siisti, respassa osaavat jonkin verran englantia. Huoneet ovat kohtalaisen isot, suihkutilassa on jopa väliverho. Eräässä valossa oli jotakin vikaa, ehkä kosketushäiriö lampussa.

Polkupyörälle ei ollut erikseen minkäänlaista varastopaikkaa mutta sain jättää sen hotellin sisäpuolelle, respan viereen, erääseen syvennykseen.

Kävin myöhemmin syömässä alakerran ravintolassa pizzan. Ravintolassa on ilmeisesti illalla pippalot koska ihmiset toivat lahjoja sinne. Veikkaisin että hääseurue tulee viettämään iltaansa sinne.

Illan tullen musiikin sulosoinnut kuuluivat aika kovaa alakerran ravintolasta huoneeseeni. Taitaa se kolme tähteä olla aivan liikaa tähän hotelliin.

Matka: 31.72km, aika 2.05h

Paikkakoordinaatit: 42.61136, 23.04064

Bulgaria

 

13.6 Sade

Aamulla satoi vettä joten otin vapaapäivän pyöräilystä. Päivä meni syödessä ja nukkuessa. Kävin iltapäivästä kaupassa. Istuin muutaman tunnin baarissa suunnittelen reittiä. Minulla on kaksi vaihtoehtoa, joko yli vuoren tai sitten Serbian kautta rajaa pitkin, seuraten jokea Romaniaan puolelle.
Löysin myös kolmannenkin mutta tarkastelen sitä vielä ja teen huomenna sitten päätöksiä.
Olen katsellut valmiiksi hotellia Sofian läheltä, sää ei ole suotuisia kahden päivän vuoristoseikkailuun. Pelkästään sen nouseminen vie jo sen ajan joten pysähdyn odottamaan parempaa säätä kaupungin laitamille.

 

14.6 Sofia

Yhden kokonaisen päivän lepo teki ihmeitä jaloille. Menohaluja se ei lisännyt, mutta eteenpäin on kuitenkin mentävä. Olin illalla laittanut suurimman osan varusteista jo valmiiksi laukkuihin, joten aamulla ei jäänyt muuta kuin syöminen ja vähän paikkojen siivoaminen, pullanmurut pois pöydältä.
Olin tuonut laukut huoneeseeni hotelliin kärryllä mutta en jaksanut hakea sitä nyt, joten kannoin laukut hissiin ja pyyhälsin alakertaan.
Pyörä oli tallessa eikä ollut hävinnyt hotelliin aulasta vaikka pelkäsinkin sitä.

Pakkasin tavarat telineisiin ja työnsin pyörän hotellista ulos hyvillä mielin.
Ilma oli pilvinen ja kostean viileää. Aamusta oli satanut jonkin verran vettä, joten helteet olivat täältä päivältä unohdettava.
Matka Sofian ei ollut kuin 30 km. Lähdin ajamaan vanha tietä, Colemo Buncino kautta. Puolet matkasta oli nousua, välillä tuli pieni lasku mutta vastaavasti sitäkin jyrkempi nousu.
Yllätyin kun aloin lähestymään Sofiaa, kuinka korkealla loppujen lopuksi olin. Laakson pohjalla olevat puut sekä talot näyttivät todella pieniltä.

Sain nauttia pitkästä laskusta ennen kuin aloin lähestymään itse kaupunkia.
Olin vähän huolissani koirista joita Sofian alueella on aina vilissyt. Tähän mennessä en vielä ollut törmännyt niihin, paitsi muutaman jotka olivat pellolla. Onneksi ne eivät ehtineet lähteä perääni.
Pysähdyin katsomaan Bookingin sivuilta hotellia ennen kaupunkiin saapumista. Näin minun oli helpompi etsiä reitti mihin suuntaan menen. Halusin hotellin olevan laita kaupungilla, mahdollisimman lähellä kulkureittiäni.

 

Hotelli mihin suuntasin ei onneksi ollut keskustassa. Se oli kuitenkin päätien varrella joten liikenne oli kova. Ajelin varovasti tienvarsia pitkin, enimmäkseen penkalla, kunnes pääsin valtatien varteen. Valtatien vieressä kulki pyörätie/sivukadun sekoitus, onneksi.

Olin seurannut suurta saderintamaa ajaessani valtatietä pitkin, päästyäni hotellin pihaan tippui jo muutamia pisaroita alas. Kävin sisällä kirjautumassa ja keskustelemassa minne saisin pyörän turvaan.
Hotellin vieressä oli maksuton parkkipaikka joka oli vartioitu. Kävin katsomassa vastaavan kanssa sitä ja sain erään varaston sisältä pyörälle paikan.

Sade oli täällä välin yltynyt rankaksi, joten juoksimme vastaavan kanssa räystäiden alla takasin hotelliin. Pyörä oli seissyt täällä välin ulkona sateessa, laukut sekä teltta olivat kastuneet märäksi kauttaaltaan.

Odottelin sateen loppumista ennen kuin purin tavarat pyörän päältä pois.
Kannettuani tavarat huoneeseen ja vietyäni pyörän varastoon talteen, lähdin alakerran ravintolaan syömään pizzan pahimpaan nälkään.

Ruoka alkoi väsyttämään sen verran että otin pienet nokoset, ennen kuin lähdin käymään kaupassa. Olin selvittänyt kaupan sijainnin respassa ja sinne oli muutama kilometrin matka.

Kauppareissu sujui ongelmitta, lukuun ottamatta muutamaan risteystä missä joutuin odottelemaan liikennevalojen vaihtumista turhan pitkään.

 

Loppuilta menikin sitten kartan kanssa etsiessäni mahdollista reittiä vuoriston yli. Löysin kiertotien mitä aion käyttää, se on pidempi reitti kun alkuperäinen joka kulkee Petrohan solan kautta. Korkeuseroa niillä on 1444 metrin verran.

Matka: 32.80km, aika 2:01h

Paikkakoordinaatit: 42.74035, 23.2526

Bulgaria

 

15.6 Tie

Olin aamulla tyytyväinen päätökseni jättää väliin Petrohan solan ja ajaa tie n16:a. Se kulkee solaa pitkin Svogen kautta Rebarkovoniin. Sieltä pääsee sitten jo moneen suuntaan.

 

Alkumatka kulkee Novi iskar nimeä kantavan kaupunginosan läpi. Aivan sen rajalta alkavat nousuja ja laskuja sisältävä osuus. Sitä riittää sitten Svogen pikkukaupunkiin asti.

Kävin kyselemässä sieltä huvikseni onko paikassa montakin hotellia. Kaupunkiin saapuessa on yksi hotelli. Näin kyltin mikä viittasi sen olevan urheilu hotelli.

Keskustassa on kaksi paikkaa. Hotelli oli suljettu mutta matkustajakoti oli auki. Se oli vain buukattu täyteen joten jouduin jatkamaan matkaa.

Jonkin matkaa eteen päin alkaa laskuosuus, sitä riittää sitten solan loppuun asti. Maisemat ovat upeat, mutta vaaralliset. Tie kulkee korkeiden kallioiden lähellä, niistä tippuu kiviä joita näkyi pitkin matkaa tiellä sekä sen varsilla.
Päädyin lopulta Vratsan kaupunkiin yöksi. Suurin osa Hotelleista oli varattu mutta onnella löysin yhden josta löytyi kohtuun hintainen huone.

Matka: 115km, aika 6:24h

Paikkakoordinaatit: 43.19642, 23.56394, Bulgaria

 

16.6 Montana

Hotelleja on surkeita ja todella surkeita. Tämä hotelli missä olin yötä, kuului niihin ensimmäisiin. Aamupala oli sentään syötävää kunhan ei välittänyt laadusta. Huone oli kohtuullisen siisti, muutama plussaa siitä.

Matkani jatkui Montana suuntaan. Olisin voinut ajaa sinne suorempaakin reittiä mutta se olisi ollut vaarallinen ruuhkaisen liikenteen takia.

Vratsata lähtee tie n101, se kiertää 20 kilometriä enemmän kuin suora reitti mutta on turvallisempi vaihtoehto sekä tasainen.

Tie seurailee junarataa, matkalle mahtuu muutama nousu jotka eivät ole jyrkkiä. Tielle tehtiin parannuksia ensimmäiset 30 km, pyörällä pääsi kuitenkin hyvin eteenpäin. Ehkä liiankin hyvin, koska etukumi tuli reikä 20 km jälkeen. Vaihdoin uuden tilalle ja matka jatkui kohden Montanaa.
Liikenne vilkastui Boychinovtsin jälkeen kun käännytään Montana menevälle tielle. Tien numero muuttuu 810.
Lämpötila alkaa olla kohdallaan täällä Bulgariassa. Ajoin erään huoltamon ohi jonka seinässä oli lämpö mittari, lukemat olivat 31C kohdalla.
Montana kaupungin keskustassa on isoaukio, sen keskelle on rakennettu pitkä suihkulähde. Suihkulähteen ympäri pääsee kävelemään, jos matkalla tulee väsy, voi istahtaa puistotuolille puiden varjoon levähtämään.
Keskustassa on suihkulähteen lisäksi myös kävelykatu. Ajaessani kävelykatu pitkin torille, missä suihkulähde sijaitsee, oli rakenteillaan esiintymislavaa. Torin ympäristössä on paljon kahviloita sekä pieniä baareja.

Baareissa oli paljon väkeä, kävelykaduilla istui perheitä syömässä jäätelöä, myös suihkulähde on suosittu paikka viettää aikaa kuumana kesäpäivänä.

 

Jos vertailee Sofiaa ja Montanaa keskenään, sanoisin että Montana on viihtyisämpi paikka perheille sekä pariskunnille.
Yleiskuvaltaan kaupunki vaikuttaa siistiltä, Lidlikin sieltä löytyy. Pankkiautomaatteja on runsaasti joten käteinen ei pääse loppumaan, muuta kuin tililtä.

Matka: 60.07km, aika 3:20h

Paikkakoordinaatit: 43.41182, 23.22602

Bulgaria

 

17.6 Pikkukylän kaupat

Mittari näytti illalla lähemmäs 30 asteita ja olo oli kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Ilmaa kosteus on 75-85 prosenttia vaikka ei ole edes satanut. Päivällä oli myös tukalan kuumaa eikä kosteusprosentti ollut yhtään pienempi.

Aamu alkoi luonnollisesti aamupalan merkeissä. Lähdin syömään alakertaan aamupalaa jälkeen kerran toiveikkaana. Ruokalassa minut otti vastaan tarjoilija, ilmoitin hänelle että tahtoisin aamupalaa. Tarjoilija alkoi luettelemaan juustoja nimiä ja kysyi todella huonolla -4 englannilla tee vai kahvi. Ne taisivat olla hänen ainoat englannin sanat, mitä hän osasi. Kerroin että haluan munakkaan ja leipää.

Ennen munakkaan valmistumista tarjoilija toi leivät, mutta ei voita eikä juustoja.

 

Olin sanonut myös että haluaisin tuoremehua jos se kuului aamupalaan mukaan. Pian tarjoilla ilmaantui lasin ja pullon kanssa. Hän ilmoitti että se ei kuulu listaan joten joutuisin maksamaan sen. Sanoin suoraan tarjoilijalle etten ottaisi siitä enkä myöskään maksaisi sitä. Olin tullessani ilmaissut asiani selvästi, tuokaa tuoremehu, jos se kuului aamupalaan.
Pian munakas tuli pöytään. Aloin syömään munakasta odottaen samalla jos tarjoilija toisi myös voita. Lasin maitoa hän kuitenkin toi.

Syötyäni odottelin jonkin aikaa, katselen samalla leipiä jotka olin jättänyt syömättä koska en saanut voita.
Pian minua alkoi ottamaan pattiin kummatkin tarjoilijat. He kantoivat juustotarjottimia toisin pöytiin, enkä minä saanut edes voita leivän päälle. Vinkkasin tarjoilijalle, hän saapui pöydän luokse ja alkoi heti siivoamaan sitä. Yritin estää häntä ottamasta leipiä ja sanoin että haluan voita sekä kahvia pöytään. Tietysti mieluummin kupissa koska en muutenkaan normaalisti juo sitä pöydästä.

Tarjoilija ei näyttänyt ymmärtävän sanaakaan mitä sanoin. Päätin samalla luovuttaa, aasikin olisi ollut viisaampi kuin nämä tarjoilijat. Nousin pöydästä ja viittasin, antaa olla. Kävelin aulan kautta rappausten luokse ja nousin toisen kerroksen syömään omia eväitä.

Suurin urakka oli kantaa laukut toisesta kerroksesta alas. Hiki valui norona, ennen kuin edes pääsin hakemaan pyöräni talon vieressä olevan sisäpihan puolelta.

Olin miettinyt reittä mistä lähtisin ajamaan Vidin kaupungin suuntaan. Päätie olisi ollut näin jälkeenpäin paras ratkaisu mutta päätin käyttää pientä sivutietä. Tie n:112 lähtee vähän matkan päästä keskustasta. En ehtinyt ajaa kovin pitkälle, kun se erkani uudesta liittymästä, mitä kartassani ei näkynyt. Saman suuntaan oli laitettu myös kyltti rekka-autoille, ajattelin ensin että se oli jokin kiertotie niille, mahdollisesti E79 olevan tietyön takia.
Näin ei kuitenkaan ollut, kilometri toisensa jälkeen vastaan tuleva liikenne ei ollut muuta kuin rekkoja. Välillä niitä oli ruuhkaksi asti. Pitkät mäet keräsivät niitä letkaksi asti joten parhaimmillaan 6-7 rekan letka saattoi tulla kummastakin suunnasta samaan aikaan. Silloin oli minun vuoroni vetäytyä tien varteen juomatauolle. Kylä toisensa jälkeen meni ohitseni kunnes pysähdyin Brusartsin kylään katsomaan mitä sieltä löytyisi.
Katu laskeutui loivasti keskustan suuntaan jos sijaitsi… ei mitään. Pieni aukio, kaksi baaria, kauppa sekä muutama pieni liike jossa myydään, jotakin.
Kävin heittämässä lenkin myös rautatieaseman suuntaan. En jaksanut ajaa kuitenkaan sinne asti, koska seutu muuttui asemalle mentäessä kurjemman näköiseksi, tyhjiä liikerakennuksia sekä autioita taloja.
Ajoin takaisin aukion luokse olevan kaupan luokse. Palvelu ei ollut kovin hyvä kaupassa, joten ostin sieltä ainoastaan jogurtit. Kananmunien ostaminen tuotti vaikeuksia koska munat olivat irtomunia eikä myyjä halunnut pakata niitä kunnolla. Niinpä jätin ostamatta ne. Olin huomannut tullessani kylään vähän isomman marketin joten ajattelin koukata siitä kautta hankkimassa loput tavarat.
Kauppa olikin huomattavan hyvin varustettu, verrattuna pikkuliikkeeseen, kananmunatkin olivat valmiiksi rasiassa.

Pakatessani pyöräni kaupan luona huomasin että juoma pulloni oli tyhjä. Kaupan pitäjä oli tullut juuri ulos tupakalle joten kysyin häneltä saisinko pullon täyteen vettä.

Minulla oli jo tarakalla muutama 1.5L pullo mutta juomapullo oli tyhjä. Mies vinkkasi kaupan takana olevalle apulaiselle tulemaan lähemmäksi. Vaihdoin muutaman sana englanniksi miehen kanssa. Hän lähti käymään pullon kanssa rakennuksen sisällä. Pian mies tuli täyden pullon kanssa takaisin ja sanoin että hän otti sen omasta juomavarastostaan koska hanavesi ei ole juomakelpoista. Kiitin häntä ja kysyin mitä se maksaa. Mies heilautti kättään ja sanoi että hän tarjoaa.

Juttelin vielä muutaman sanan hänen kanssaan. Sain selville että mies oli tullut Ranskasta asti tänne töihin.

Pyörä raskaasti lastattuna, lähdin ajamaan kohden Vidin kaupunkia, katselen samalla telttapaikkaa. Rekka liikenne oli vähin rauhoittunut mutta letkoja tuli aina välillä vastaan. Takaa tuleva liikenne oli sitä vastoin hiljaisempi.
Löysin sopivan telttapaikan erään jyrkän laskun puolesta välistä. Pieni sivutie lähti soramontulle josta oli tullut oksien kaatopaikka.

 

Matka: 57.70km, aika 4:08h

Paikkakoordinaatit: 43.75836, 23.00331

Bulgaria

 

18.6 Kuumuus

Yö oli yhtä tuskaa, hiki valuu norona aamuyön pikkutunneille asti ennen kuin ilma viileni.
Eilen raivatessani paikkaa teltalle, olin virittänyt ensin trapin roikkumaan oksistoon suojamaan auringon paisteelta.

Kuumuus oli tukahduttavaa, lepäsin välillä että jaksoin tehdä seuraavan vaiheen leirin valmistelussa. Ajattelin monesti hotelleja niiden ilmalämpöpumppuja, sitä ihanuutta kun sai sen päälle ja viileää ilmaa alkoi virtaamaan huoneen.

Nämä ajatukset mielessä raivasin aluetta, kunnes olin saanut teltankin pystytettyä. Sen jälkeen minulla olikin ystäviä riittämiin, niin teltan päällä, laukuissa kuin pyörän päälläkin. Pienet heinäsirkat olivat valloittaneet leirini, ne olivat uteliaita ja tutkivat kaikkea uutta mitä niiden elinpiiriin oli ilmaantunut.

Hikisen yön jälkeen aamu tuntui hetken viileältä, kunnes aurinko nousi puidenlatvojen yli. Söin ja yritin päästä mahdollisimman nopeasti maantien päälle ennen kuin armoton helle iskisi todella ja olo kävisi tukalaksi.

Rekkaliikenne oli ollut koko yön vilkasta. Se rauhoittui hetkeksi aamuun pikkutunneilla mutta alkoi vilkastua aamuun sarastaessa.

Tie muuttui vaarallisen mutkaiseksi mitä lähemmäksi Vidiniä saavuin.
Helle painoi todella päälle saavuttuani kaupunkiin. Seurailin kylttejä päästäkseni keskustan tuntumaan. Löydettyäni kävelykadun, ajelin hissukseen keskustan suuntaan kunnes se päättyi torialueeseen. Pysähdyin puiden varjoon miettimään seuraava siirtoani, päätin antaa kohtalon viedä minua eteenpäin.

Pian huomasinkin kyltin jossa luki hotellin nimi, päätin siis lähetä siihen suuntaan, mihin kyltti osoitti.
Löysin pian hotellin, mutta en sitä mitä kyltissä oli lukenut. Jälleen kerran kannatti uskoa siihen, että kaikki asiat järjestyvät kunhan luottaa ylemmän ohjauksen.

Hotelli oli edullinen, automaatti oli vieressä kuten kauppakin. Polkupyörän sain turvaan hotellin sisälle.

Matka: 40.56km, aika 2:29h

Paikkakoordinaatti: 44.00075, 22.87234

Bulgaria

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

19.6 Serbia

Päivän etappina oli Serbia ja siellä oleva kaupunki, Negotin. Olin valmiiksi katsellut Googlen maastokartasta tienprofiilia, edessä olisi vain yksi iso nousu.

Tullessani eilen Mix hotelliin, oli pyöräni työnnetty takaoven kautta varastoon. Aamulla jouduin hakemaan työntekijän läheisestä ravintolasta saadakseni varaston oven auki. Ravintola sijaitsi kadun päässä, sinne oli matkaa 50 metriä. Hotellin asiakaspalvelu toimi ravintolan kautta silloin, kun hotelissa ei ollut päivystystä. Sain yhden työntekijän mukaani aukaisemaan varastoa. Pahaksi onneksi varaston avain oli hävinnyt jonnekin. Hetken p-ähkäiltyäni sanoin että yritetään saada pyörä toista kautta ulos.

Onneksi pyörän sai varastosta pois myös etuoven kautta, jouduin vain nostamaan sen respan tiskin yli saadakseni sen käytävän puolelle. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Pakkasin pyöräni rauhassa kadunvarressa ja lähdin polkemaan kohden seuraava maasta, Serbiaa.
En tiennyt yhtään mitä odottaa Serbiasta, sen ihmisiä sekä niistä surullisen kuuluisista maamiinoista. Olin yrittänyt ottaa selvä miinatilanteesta ja saanut jotakin selville. On jotakin alueita missä pitää olla varovainen, kunhan muistaa että ei liiku siellä missä paikallisetkaan eivät mielellään kulje. Aion kuitenkin nukkua hotellissa turvallisuus syistä, joten minun ei tarvitse olla miinoista huolissani, paitsi jos pitää mennä metsässä käymään.
Matka hotellista alkoi lämpimän sään merkeissä. Eilinen helle oli hellittänyt jonkin verran mutta mittari oli silti 30 paikkeilla.
Tie n:12 lähti Vidin kaupungin keskustasta kohden Serbian rajaa. Tietä ei voi kehua kovin hyväksi, sen pinta oli rosoinen, halkeillut sekä paikattu moneen kertaan. Välillä tuli parempiakin osuuksia mutta enimmäkseen se oli huonoa tietä.
Puolessa välissä, Bulgarian puolella alkoi nousu, sitä riittää muutaman kilometrin ja vähän päälle. Huipulta on hulppeat näköalat ja laskua riittää melkein Serbiaan asti.
Rajanylitys oli leppoisa homma. Rajamiehet ihmettelivät suomalaista passiani ja kulkuvälinettäni. He kyselivät reittinäni ja kehuivat matkaani koska olin ajanut sen pyörällä.

Bulgarian rajamiehet kysyvät vielä että haluanko leiman passiini. Totta kait, jos vain on mahdollista, vastasin heille. Serbian rajamiehet laittoivat sen kysymättäkin, muuten ei kait pääse maasta pois.

Jonkin matkan päässä Bregovan raja-asemalta on nimetön kylä. Ajoin sen läpi hiljalleen ja ihmettelin sitä tyhjyyttä, minkä autiot talot sekä kadut voivat luoda. Ainut mikä siellä liikkuu, oli kulkukoira ja yksi mies.

Tilanne oli vain hetkellinen, päästyäni kylästä pois alkoi autojakin näkyä liikenteessä. Kylän jälkeen tulee iso hautausmaa, tie oli sen kohdalla oli priima kunnossa. Heti kun hautausmaa loppuu tiet muuttui huonoksi.

Negotin kaupunki (50000) asukasta, pikkukylät lähiseuduilta mukaan laskettuna, oli pienoinen yllätys yleiskuvaltaan. Saapuessani kaupungin laidalle, talot olivat huonokuntoisia kuten kadutkin, tultuani lähemmäksi keskustaa kaikki muuttui. Talot olivat korkeampia ja sinne oli rakennettu siisti kävelykatu.

 

Kävelykatu oli täynnä isoja neliskulmaisia aurinkovarjoja. Niiden värikkäät mainokset pistivät silmiin kirkkaassa auringonpaisteessa luoden tasokkaan vaikutelman rottinkipöytien sekä tuolien yhteisvaikutuksesta. Kahviloiden välissä oli pieniä jäätelöbaareja sekä ruokapaikkoja joiden edustalla hääri tarjoilijoita, tuoden annoksia asiakkaille.

Kaupungissa ei ole kuin kaksi hotellia, motellikin löytyy sekä muitakin mahdollisia paikkoja. Kannattaa ottaa tarkemmin selvää jos matkanne suuntautuu Serbiaan Negotiin.

Itse menin keskustan *** hotelliin joka oli se edullisempi. Sen sijainti on loistava joten suosittelen paikkaa. Miinuksia paikalle antaisin ilmastoitujen(ilmalämpöpumppu) huoneiden sijainnista, ne sijaitsivat ylimmässä kerroksessa (3). Huone maksoi 21e aamiaisen kanssa.

Kävin illalla ostamassa pizzaa, se maksoi 600 dinaria, 30cm quatro stagion, beconia, kananmuna, oliiveja, metvurstia, lihaa ja juustoa sekä maukaspohja. Oli siinä vielä muutakin mutta en muista enää mitä.

Söin hyvällä ruoka halulla pizzan huoneessani katsellen samalla musiikki kanavaan ja nauttien olotilasta.

Matka: 45.92km, aika 2:48h

Paikkakoordinaatit: 44.22623, 22.53083
Serbia

 

20.6 Ranskalaiset pyöräilijät

Ilmalämpöpumppu piti huoneen viileänä vaikka ulkona oli kuuma. Sain nukuttua sen ansiosta koko yön ilman hikoilua ja pyörimistä.

Aamu alkoi kuitenkin suihkun merkeissä, lähdin heti sen jälkeen aamupalalle. Nyt täytyy sanoa että olipa aikaa hyvä aamiainen. Sain kaikkea mitä halusin ja hyvän palvelun kera. Annoin jopa tarjoilijamiehelle tippiä lähtiessäni hotellista.

Olin päättänyt että ajan täällä kertaa Serbian läpi, seuraten jokea mahdollisimman pitkälle Unkarin suuntaan.

En halunnut enää mennä Romanian puolelle koska tie oli tuttu 2014 matkalta. Toinen asia miksi en halunnut lähteä Romanian puolelle oli isot peltoalueet rajan tuntumassa. Kuumana päivänä on aika vaikea löytää varjopaikkoja, puhumattakaan telttapaikoista.

Niinpä lähdin oikaisemaan kannaksen poikki tie n:33 pitkin. Tie oli erittäin raskas, noussut olivat puuduttavia.
Tolpoinica kylästä alkoi pitkälasku joka on alussa 10%, se tasoittui pikkuhiljaa lähestyttäessä Mosnan kylää.
Olin varannut hotellin Donji Milanovac kaupungista. En kuinka löytänyt hotellia vaikka kuinka yritin. Kysyin hotellista sekä infopisteestä kyseistä paikkaa, sain lopulta tietää että se sijaitsee 6 km päässä kaupungista vuoristotietä ylöspäin .

 

Tapasin Donji Milanovac kaupungissa Ranskalaisen pyöräilijä pariskunnan joiden kanssa jäin juttelemaan. Pariskunta oli ollut pyörämatkalla jo 10 kuukautta, talvehtineet Kreikassa ja odotelleet siellä ilmojen lämpiämistä tehden vapaaehtoistyötä, palkkana oli yösija sekä ruoka. Nyt he olivat paluumatkalla Ranskaan, siellä heidän pitäisi olla viimeistään talveen mennessä.

Kysyin heiltä myös hotellista mutta vastaus oli sama, ei tietoa. Koska hotellia ei löytynyt päätin ehdottaa pariskunnalle että etsitään leiripaikkaa yhdessä ja pystytetään leiri jonnekkin matkan varrella. Asia sopii heille joten suuntasimme lähimpään kauppaan ostamaan iltapalaa.

 

Kaupassa sattui yksi hassu kommellus. Olin ottavinani 5 litran vesikanisterin, se näytti aivan samalta mitä Suomessa on myytävänä. Kassalla neiti alkoi katselemaan ihmeissään ja kysyi haluanko todella ostaa sen. Ihmettelin vähän aikaa, koska yhteistä kieltä ei ollut ranskalaiset auttoivat minua selvittämään asiaa. Pullossa ei ollutkaan vettä vaan säilöntää tarkoitettua ainetta, ilmeisesti viinietikkaa.

Kassaneiti kävi hakemassa minulle juomavettä 1.5L pulloissa joten siitäkin selvittiin kunnialla.

 

Leiripaikka oli pikkaisen hakemisen takana. Tie kulki joenvartta pitkin, sen toisella puolen oli jyrkkärinne ylöspäin, toisella puolen taas vastaavasti alaspäin.

Koska sopivaa paikka ei tahtonut löytyä, lähdimme seikkailemaan pientä sivutietä pitkin joka seurasi joesta lähtevää sivujokea. Ranskalaiset pysähtyivät kysymään erältä pariskunnalta neuvoa.

Paikalliset eivät puhuneet englantia mutta italiaa kylläkin, onneksi ranskalaiset puhuivat vähäsen italiaa.

Jossakin välissä paikalle saapui kaksi poikaa seuraamaan keskustelua. Pariskunta ehdotti meille paikkaa missä pojat kävivät kalassa. Hetken päästä he olivatkin näyttämässä meille tietä kalapaikalle.

Palasimme takaisin päätielle ja jonkin matkaa kaupungin suuntaa. Tie varressa oli isohalli ja talo, sen toisella puolen oli parkkipaikka. Pojat näyttivät hallin seinän vierustaa osoittaakseen, että siihen voi pystyttää teltan. Toinen pojista puhui kouluenglantia ja kertoi että he laittavat yleensä teltan hallin viereen käydessään yökalassa.

 

Kiitimme poikia avusta vaikka paikka ei vaikuttanut turvalliselta. Päätimme kuitenkin katsoa ympäristöä kunhan ehdimme.

Toisen pojan pyörä oli rikki joten korjasimme sen kiitokseksi avusta. Lyhensin vähäsen ketjuja, näin pojan vaihteensiirtäjä alkoi toimimaan paremmin.

Poikien lähdettyä, tutkimme paikan huonoin tuloksin.

 

Tien toiselta puolen lähti pieni polku rinnettä ylöspäin, kävimme katsomassa sitä ja totesimme sen turvalliseksi. Paikan oli vain varannut kulkukoira joka vaikutti rauhalliselta.

Tiellä/polulla ei ollut autoliikennettä, se päättyi ylempänä rinteessä olevan niittyn luokse missä ilmeisesti laidunnettiin lampaita silloin tällöin.

Leiriä ei kuitenkaan saanut tuosta noin vain pystyyn. Piikkikasvit olivat valloittaneet polunlaidat, raivasimme aluetta saadaksemme tilan leirin pystytykseen.

Illalla laitoimme ruoka ja juttelimme pyörämatkailusta, ongelmista sekä elämästä. Kulkukoira seuraili pitkin iltaa meidän tekemisiä eikä häirinnyt kuin ruokaa laittaessa.

 

Matka: 63.98 km, aika 4:22h

Paikkakoordinaatit: 44.47114, 22.11859

Serbia

 

21.6 Leirintäalue

Eilinen vahtikoira oli hävinnyt aamuun mennessä jonnekin. Löysimme hyvän telttapaikan, se oli tosin jo valmiiksi varattu. Kulkukoira piti sitä reviirinänsä, joten sitähän olisi tullut heti hyvä kaveri. Emme kuitenkaan halunneet sitä ruuanlaittopaikan lähelle, niinpä annoin sille äkkilähdöt vähän matkan päähän. Näin sen muutaman kerran vielä pimeän tultua, ennen kuin se livahti telttani ohi yöllä. Aamulla se oli jo kadonnut omilleen teilleen.

Nousimme ylös 7 aikaan aamulla. Kokkailimme yhdessä maittavan aamupalan ja lähdimme sen jälkeen kohden seuraava etappia, Dobraa.
Tie n34 seuraili Tonava jokea pitkän matkaa kumpaankin suuntaan. Tietä kutsutaan myös Europpa 6:ksi, se on suosittu pyöräilijöiden keskuudessa joten matkailijoita liikkuu kumpaankin suuntaan aina silloin tällöin mutta tuskin ihan ruuhkaan saakka.

Tämän päivänen siirtymä oli aika lyhyt. Matkalla oli monia tunneleita, osa oli 250 m pitkiä. Pysähdyimme useasti ottamaan valokuvia upeasta joesta sekä vuorista jotka ympäröivät Tonava jokea. Eturengaskin puhkesi kertaalleen, saimme ylimääräisen tauon kun vaihdoin uuden sisukumin rikkinäisen tilalle.
Pysähdyimme Doranskan kaupungissa katselemassa paikkoja ja kävimme kaupassa ostamassa ruokaa. Iltapäivä oli todella lämmin joten pysähdyimme viettämään siestaa puiden varjoon. Söimme ja lepäsimme muutaman tunnin.

Kysyimme paikallisilta olisiko lähistöllä leirintäaluetta tai vastaavaa missä voisimme käydä pesulla. Saimme kuulla että lähistöllä olisi leirintäalue, niinpä päätimme käydä katsomassa miltä siellä näyttää.
Leirintäalue ei ollut kovin kummoinen mutta parempi se oli, kun ei mitään.

Olimme aluksi vähän ihmeissään, kun leirintäalueella ei ollut sieluakaan. Päätimme jäädä odottelemaan joksikin aikaa jos joku ilmaantuisia. Odoteltuamme aikamme pihamaalle ajoi iso BMW. Sen kyydistä nousi keski ikäinen mies.

 

Maksoimme aluksi yhdestä yöstä, jokainen halusi päästä suihkuun eikä vaihtoehtoja ollut. Paikka maksoi 417 dinaaria, eli noin 3,80€. Suihku ja wc käyttökin olisi maksanut mutta omistajan poika ei ottanut niistä maksua.
Laitoimme illalla yhdessä ruokaa, kulkukoirien seuratessa vähän kauempaa. Illan alkaessa jo hämärtyä saapui alueelle pariskunta autollaan. Koska omistajan poika oli jo lähtenyt, he tulivat kyselemään leirintäalueen maksuista meiltä. Sanoimme heille että laittavat teltan pystyyn, omistaja tulee varmaan aamusta käymään. Söimme rauhassa loppuun kunnes pimeyden saavuttua lähdin teltalle valmistautumaan yöpuulle.

 

Matka: 38.31km, aika 2:29h

Paikkakoordinaatit: 44.64795, 21.83607

Serbia

 

22.6 Vaellusretki

Päivä oli melkein täydellinen, enempää ei voisi vaatia. Uudet ystäväni halusivat lähteä patikoimaan, aamupalan jälkeen juttelimme leirintäalueen omistajan kanssa mahdollisista patikointi reiteistä. Itse en ymmärtänyt heidän keskustelusta sanaakaan, mutta hän oli kertonut koskesta joka olisi pyörämatkan päässä. Sen jälkeen olisi patikointia jokunen kilometri, niinpä

päätimme suunnasta sinne. Meidän pitäisi kääntyä pizzerian kohdalta pikkutielle, sitä pitkin pääsisimme putoukselle.

Lämpötila ei ollut kovin korkea kun lähdimme, sitä mukaan kun aurinko nousi helle alkoi painamaan armotta päälle. Löysimme pizzerian minkä kohdalta miedän piti kääntyä vasemmalle, sen jälkeen oli vielä kolme kilometriä huonokuntoista hiekkatietä.

Ylitimme kaksi jokea matkalla, ranskalaiset menivät siltaa pitkin mutta itse ajoin joten poikki. Vettä oli vain pohkeeseen asti ja se oli todella lämmintä. Kengät kastuivat molemmissa ylityksissä mutta täytyy sanoa että hauska oli.

Hiekkatie seuraili pientä jokea, välillä se nousi korkeammalle, mutta oli taas pian samalla tasolla kuin joki. Matkalla oli myös paikallisten tekemä levähdyspaikka, korkea kallio johon oli kovertunut syvänne aikojen kuluessa. Mahdollisesti lähistöllä oleva joki oli ollut korkeammalla kuin nyt.

Syvänteen alle oli laitettu heppoisen näköiset tuolit ja pöytä. Kallio oli palanut mustaksi jostakin paikoista joko nuotion voimasta tai sitten se oli luonnostaan musta. En käynyt tarkistamassa, joka tapauksessa paikan yllä leijui pitkän historian tuntu.
Päädyimme lopulta kansallispuiston rajalle. Tien päähän oli rakennettu aidattu alue jonka kulmassa oli upea hirsitalo. Jätimme pyörät nojaamaan kuusia vasten ja laitoimme ne monella lukolla kiinni muutamaan puuhun. Varmuus ennen kaikkea.
Lähdimme kävellen eteenpäin seuraten pientä jokea, sen vieressä kulki traktorin jäljet jotka nousivat mutkitellen sateen uurtamaa rinnettä ylöspäin.

Välillä joki muuttui puron pahaseksi, leventyen taas uudestaan.

Löysimme putouksen, se ei ollut kuin muisto entisestä ajastaan. Vesi puikkelehti syvässä kapeassa uomassaan, roiskien iloisesti pisaroita ympäristöön. Jatkoimme tien tutkimista kunnes saavuimme pienelle maatilalle. Kaksi miestä istui pellonlaidassa kypsentäen vartaassa hiilloksen päällä, kokonaista possua. Nuoripari lähti juttelemaan miesten kanssa, itse pysyttelin vähän taaempana koska en puhunut ranskaa. He saivat selville, että ohittamamme putous oli ilmeisesti se mitä olimme tulleet katsomaan.

Palasimme samoja jälkiä takaisin pyörien luokse. Aidan luota näytti lähtevän toinenkin polku, hetken pähkiltyämme päätimme lähteä katsomaan minne se veisi. Polku nousi rinnettä ylös seuraten isompaa jokea, joka kiemurteli suuren kanjonin läpi. Polku nousi korkealle kanjonin rinnettä ylöspäin kunnes laski takaisin joenvarteen.

Joki hävisi näköpiiristä ison mutkan taakse, nuoripari halusi vielä lähteä katsomaan mitä siellä olisi.

Ylitimme joen matalasta kohdasta ilman kenkiä ja aloimme nousemaan kivistä rinnettä ylöspäin.

Menin vähän matkaa heidän perässä mutta päätin sitten kääntyä ja jäädä odottamaan joenvarteen heidän paluutaan. Kengät mitkä minulla olivat jaloissani, eivät sopineet kivikkoiseen maaston enkä uskaltanut ottaa riskiä nilkkojen takia.

 

Ylitin joen samasta paikasta kuin tullessamme. Jäin istumaan kivenpäälle ja katselin kaunista kanjonia missä joki virtasi. Puut varjostivat keskipäivän kuumalta auringonpaisteelta jokiranna kivikkoa joten jäin sen varteen istumaan. Katselin aikani kuluksi joen virtaamista, nauttien varjosta sekä hiljaisuudesta minkä hämyinen laakso tarjosi.

 

Pariskunta viipyi puolisen tuntia tutkimusmatkallaan.
20 minuutin päästä olimme jo paluumatkalla pyörien luokse. Matka taittui nopeammin takaisin pyörien luokse kuin matka joelle.

Ajoimme seuraavaksi kylän kaupalle, aivan sen lähistöllä, tien toisella puolen oli pizzeria minkä kohdalta olimme kääntyneet pikkutielle .

Ostimme jonkin verran ruokaa ja päätimme mennä varjoon syömään ja viettämään siestaa kuumimman ajan yli.

Palasimme takasin päin pikkutietä pitkin, olimme aikaisemmin huomanneet sopivan lepopaikan, vanhan koulun rappuset. Sen edessä kasvoi iso tammi joka varjosti sopivasti koulun rappusia, pihalla oli myös vesipiste mistä sai vettä.

Ilma oli edelleen lämmin vaikka vietimme tunnin verran varjossa odottaen ilman viilenemistä. Helpottaakseni oloani, kävin kastelemassa paitani ennen lähtöä vedenottopisteen luona.
Nuoripari halusi päästä nopeasti hoitamaan asioita netin ääreen joten lähdimme liikenteeseen.

Ajoimme sieltä 10 kilometrin päässä olevaan toiseen kylään etsimään wifi yhteyttä. Löysimme sellaisen erään kahvila & hosteli yhdistelmästä.

Istumme tunnin verran kahvilan ulkoterassilla ennen kuin lähdin miehen kanssa käymään kyläkaupassa. Teimme siellä ostokset ja palasimme takaisin kahvilaan.
Pian olimmekin takaisin matkalla kohden leirintäaluetta. Saapuessamme leirintäalueelle oli sinne ilmestynyt useita telttoja, suurin osa oli matkapyöräilijöitä. Ranskalaiset jäivät juttelemaan erään sveitsiläisen kanssa, sillä välin minä painuin suoraan suihkuun.
Illalla teimme nuotion ja pidimme barbecue juhlat. Leirin villakoiratkin saivat pienet maistiaiset.

Matka:35.30km, aika 2:09h
Leirintäalue

 

23.6 Max ja Manue

 

Aamu oli leirintäalueella kiireinen, pyöräilijät lähtivät yksi toisensa jälkeen pois, kukin omaan suuntaansa. Vanhempi pariskunta oli vielä paikalla, kun lähdin raahaamaan ruokalaukkua terassin suuntaan missä olivat pöydät.

Ranskalaiset olivat vielä nukkumassa, joten jatkoin matkapäiväkirjan kirjoittamista, istuskellen mukavasti tuolilla ja katsellen välillä jokilaaksoon. Nautin samalla aamun viileydestä täysin rinnoin.

Pariskunta saapuikin pian laukkujen kanssa joten aloin valmistamaan itselleni nuudeleita. Olin kysynyt heiltä illalla, teemmekö yhteisen aamiaisen. Pariskunta sanoi syövänsä kevyen aamupalan, niinpä valmistin ainoastaan itselleni ruokaa.
Aamulla sattui myös väärinkäsitys kun juttelimme. Sain sellaisen käsityksen että he halusivat lähteä jatkamaan matkaansa kahdestaan, joten laitoin syömisen jälkeen leirini kasaan ja pakkasin pyöräni.

Menin sen jälkeen vielä sen jälkeen vaihtamaan muutaman sanan heidän kanssaan. Pian kuitenkin selvisi että olin käsittänyt heidän puheensa väärin, toisaalta englanninkielen taitoni oli tehnyt tepposet.

 

Suunnitteilla oli lähteä illalla liikenteeseen, kuumuus oli tukahduttavaa keskipäivällä, iltapäivällä ilma olisi siedettävämpää.

Kun asia selvisi, jäin leirintäalueelle huoltamaan pyörääni. Vaihdoin öljyn Rohloff takakappaani sekä jarrupalat taakse, samalla tarkistin myös jarrujen kunnon yleisesti.
Mutta sitten, en tiedä mikä puhkaisi etukumin joten jouduin selvittämään sen siinä sivussa. Syykin selvisi kun pääsin tutkimaan sisuskumia.

Olin paikannut ison reiän eikä paikkaus ole onnistunut. Ilma vuosi paikan alta vuolaana. Ilma on ilmeisesti niin lämmin että liimaa oli alkanut pettämään kuumuudessa.
Sain korjattua reiän, repimällä vanhan paikan pois sekä putsaamalla sisukumin hyvin ennen uuden laittamista.
Iltapäivä kului nopeasti, auttelin ystävien pyörän korjaus puuhissa, lähinnä neuvonantajana.

Kävin muutaman kerran suihkussa pesemässä hien pois päivän aikana.
Lähdimme ajamaan iltapäivästä Colubac nimistä kylää kohden. Matka oli lyhyt, kävimme kaupassa ja sen jälkeen olikin jo aika etsiä leiriä. Löysimme vanhan Serbia-Romania joenylitys rajanylityspaikan, laituri oli vielä paikalla mutta muuten se oli suljettu.

 

Paikka oli upea joten etsimme eräältä niityltä teltoille paikat ja palasimme laiturille kokkailemaan iltaruokaa.

Muutama paikallinen kävi kurkkimassa meidän touhuja. Katselimme illan saapumista vienossa tuulessa, tähtitaivaan paljastuessa pikkuhiljaa auringon painuessa taivaanrannan taakse.

Matka: 24.90km, aika 1:42h

Paikkakoordinaatit: 44.68588, 21.60401

Serbia

 

24.6 Peltotie

 

Niitty missä yövyimme, ei ollut niin kuuma kuin aluksi luulimme. Aamuyöstä alkanut tuulenvire piti teltan viileänä, sen ansiosta sain nukuttua vähäsen.

Nousin ylös pikkaisen jälkeen seitsemän kun naapuri teltasta alkoi kuulumaan ääniä. Laitoin tavarat kasaan teltan sisällä ja kömmin ulos. Max ja Manue olivat jo laittamassa telttaa kasaan kun itse vasta aloitin. Sain aika nopeasti tavarat pois teltan sisältä kun olin kuulevinani napsahduksen. Tuo ääni kuului vain silloin kun teltan keppi meni poikki. Aivan oikein, nuorelta parilta oli mennyt kaarikeppi poikki. Max kertoi että heiltä oli mennyt aikaisemminkin keppi poikki. Silloin he olivat saaneet uudet maahantuojalta. Maxin vanhemmat olivat lähettäneet e-mailia maahantuojalle ja kertoneet tilanteen. Telttakeppi oli tullut pikalähetyksellä heille.

Sain tavarat pyörän päälle saman aikaan toisten kanssa. Lähdimme tekemään ruokaa samalle laiturille missä olimme myös illalla olleet.

Laturi oli otollinen paikka kokkailla, tuuli piti ötökät loitolla eikä aurinko tuntunut liian kuumalta. Aamupala valmistui alta aikayksikön, no myönnettäköön että siihen meni tunti mutta ei kahta.

Matkamme jatkuu seuraavaa kaupunkia kohden, maisemia ihailen sekä valokuvia ottaen.
Päädyimme Beli Bagrem nimisen kaupunkiin viettämään siestaa. Päivä oli jälkeen kerran kuuma joten nuoripari halusi ensi mennään käymään wifin äärellä. Join tuore mehua sillä välin kun Max ja Manue surffailivat netissä hoitamassa asioita.

Istuskelin tunnin verran katsellen uutisia puhelimesta, kunnes lähdin ostamaan ruokaa.
Sovimme, että tapaamme vesipisteen luona missä olimme ensimmäisen kerran pysähtyneet saapuessamme kaupunkiin.

Vesipisteen vieressä oli leipomo joten kävin hakemassa sieltä paikallista herkkua, lihaburekia. Etsiskelin jonkin aikaa tavallista kauppaa keskustassa, kun en löytänyt sellaista, kävin lopulta hakemassa juotavaa pikku kioskista.

Menin syömään burekkia läheisen puistoon, istuskelen tuolilla ja nauttien samalla mehua.
Kävin kerran katsomassa kahvilan luona ranskalaisia, he olivat jättäneet pyörät sen edustalle ja lähteneet hakemaan jostakin syötävää.

Odotin muutaman minuutin mutta päätin palata saman paikan missä olin istuskellut vähän aikaa sitten.

Pian pyöräilijä pariskunta tulikin vesipisteen ohi ja meni suoraan leipomon luokse. Ajoin pienen matkan vesipisteelle odottamaan heidän saapumista

.
Menimme syömään evästä katoksen alle, odottaen samalla pahimman kuumuuden ohimenoa.
Kello oli 17 pintaan kun jatkoimme matkaa. Ajoimme katselemaan jonkin matkan päästä Silverjärven läheltä telttapaikkoja.
Nautimme koko porukka matkanteosta järven läheisyydessä. Näimme matkan aikana isoja vanhoja busseja sekä kuorma-autoja joihin oli rakennettu ampiaispesiä. Pesiä oli pakattu päällekkäin moneen kerrokseen. Päättelimme että pesät oli helppo siirtää toiseen paikkaan, kun siihen on tarvis. Kaiken lisäksi kun ne olivat vielä renkaitten päällä ne on helppo siirtää talvella pois suojaiseen paikkaan.

 

Poistuimme lopulta päätieltä, seuraten järven vieressä kulkevaa tietä. Aluksi se kulki omakotitalo alueen läpi ennen kuin muuttui peltotieksi. Kävimme koko peltotien läpi, tai oikeastaan Max kävi sen läpi. Odottelimme Manuen kanssa uimapaikalla minkä löysimme peltotien varresta. Samaa paikkaa käytettiin kait myös kalastukseen.

Maxin palattua laitoimme leirin pystyyn sekä aloimme normaalit iltatouhut. Tuuli laantui iltaa kohden joten hyttysetkin saapuivat.

Kävin ennen pimeän tuloa uimassa, tietysti ajovaatteet päällä koska halusin pestä ne samalla. Ne kuivuisivat kuitenkin, viimeistään silloin kun aurinko alkaisi paistamaan.

 

Matka: 29.90km, aika 2:16h

Paikkakoordinaatit: 44.76243, 21.39581
Serbia

 

25.6 Tonavajoki

 

Aamuiset herätykset eivät aina ole mukavia. Kun teltan sisälämpötila alkaa hipoa saunan lämpötiloja, sieltä haluaa nopeasti ulos. Niinpä laitoin pikavauhtia tavarat kasaan ja samaa vauhtia myös pihalle.
Olin saanut jo teltan osittain kasaan, kun Max ja Manue kömpivät teltastaan ulos.

 

Maanviljelijät olivat myös aamuvirkkuja, aamusella

oli traktori mennyt peltotietä pitkin hiljalleen ohi. Nyt se oli jo tulossa takaisin päin. Maanviljelijä oli mennyt myrkyttämään vähän matkan päässä olevia peltoja.
Pian traktori olikin kohdallamme, tervehdin kuljettajaa iloisella ilmeellä. Kuski katseli meitä mutta ei sanonut mitään. Olimme ilmeisesti hänen maillaan joten ystävällisyys kannattaa, ei tule ainakaan äkkilähtö.

Olin illalla käynyt uimassa järvessä joten päätin käydä aamu uinnilla viilentääkseni oloani. Ei mennyt kuin hetki kun Max kävi myös. Söimme aamupalan rauhassa ja lähdimme sen jälkeen jatkamaan matkaa.

Tarkoitus olisi päästä Ram nimiseen kylään, sieltä sitten lautalla yli Tonavajoen. Matka sinne ei ollut pitkä joten päätimme ajaa pikkuteitä pitkin. Sen piti olla vanha rantatie Ramiin mutta toisin kävi.

Ajoimme kilometrin verran ennekuin totesimme että tie oli sen verran huonossa kunnossa ettei sitä kannattanut jatkaa pidemmälle. Tienpohja muuttui upottavaksi hiekaksi mitä pitkin ei voinut ajaa. Niinpä palasimme vanhoja jälkiä päätielle ja poljimme sitä pitkin Ramiin.

Ram on historiallinen kylä. Sinne rakennettu linnoitus oli käytössä 1400 alkupuolella kun unkarilaiset valloittivat maailmaa. Turkkilaiset rakensivat linnoituksen puolustaakseen Tonavajoen yli tulevia hyökkääjiä vastaan. Linnoitusta ei käytetty enää sen jälkeen kun sota loppui, joten se pääsi rapistumaan rauhassa joenvarressa vuosisatojen saatossa.

Odotimme lautan lähtöä n:1.30h ennen kuin pääsimme jatkamaan matkaa. Pelasimme aikamme kuluksi korttia. Olin opettanut Maxille ja Manuellille ristiseiska korttipelin. Aina kun oli tilaisuus, pelasimme sitä.

 

Lautta maksoi 300dinaria, vähän turhan paljon, mutta minkäs teet kun olet ”turisti”. Suuntasimme Sjunkara järvien suuntaan koska halusimme käydä katsomassa mahdollisia leiripaikkoja järven läheltä.
Pysähdyimme matkalla kyselemään Camping alueen hintoja. 5€ on aivan liikaa täällä joten lähdimme pois katsomaan wildcampingin mahdollisuuksia.

Kävimme muutamalla isolla järvellä ennekuin löysimme sopivan paikan. Koska emme olleet käyneet kaupassa, emmekä hakeneet vielä vettä, sovimme että jään vartioimaan tavaroita kun Maxja Manuel käyvät kaupassa. Teimme ostoslistan mitä tarvitsen ja nuoripari lähti käymään Bela Crkvassa kaupassa. Laitoin sillä välin teltan pystyyn ja kasasin keittimeen valmiiksi.
Kaupungissa oli karnevaalit joten ihmisiä oli liikenteessä aika paljon.

Max ja Manuel olivat jääneet katsomaan karnevaalia joksikin aikaa.

Aurinko alkoi laskemaan taivaanrannan taakse ennekuin he tulivat takaisin.

Teimme yhteisen illallisen, makaronia, kastiketta sekä salaattia.

 

Paikkakoordinaatit: 44.88388, 21.39498

Serbia

 

26.6 EU-leirintäalue

Bela Crkvan kaupungissa oli karnevaalit, joten meteli oli myös sen mukainen. Olimme yötä Sljunkara lammen rannalla, erään rantatien päässä. Matkaa leiripaikasta oli kaupunkiin reilut 2 km. Musiikkia soitettiin niin kovaa että tuntui kuin nukkuisi ravintolan vieressä.

 

Olimme toivoneet että möykkää rauhoittuisi viimeistään puolenyön jälkeen mutta ei, se hiljeni vasta auringon noustessa. Olosuhteet huomioon ottaen sain kuitenkin nukuttua kuitenkin kohtalaisen hyvin.

Päivällä lähdimme keskustaan katselemaan kaupunkia, karnevaalin merkit näkyivät vielä kaupungin kuvassa. Pääkadun yli oli vedetty naruja joissa riippui erivärisiä lippuja, kadulla oli vielä roskia karnevaalin jäljiltä. Siivousporukat olivat siistimässä sitä kun ajelimme kaupungilla.
Kiertelimme jonkin aikaa ristiin rastiin, kunnes päätimme mennä syömään leipomoon. Ostimme paikallisia herkkuja, liha sekä juustoburekkia ja erittäin makeaa piirakkaa.

Leipomon edessä oli pöytiä joten asetuimme siihen istuskelemaan. Katselimme ihmisiä ja söimme samalla ruokia. Paikallinen hienohelma käveli puudelinsa kanssa leipomon ohitse. Naureskelimme värjättyä puudellia koska se näytti todella hassulta. Naisella oli saman värinen T-paita päällä kuin värjätty koira.

Syötyämme lähdimme keskuspuistoon viettämään siestaa. Aurinko paistoi kuumasti eikä helteessä huvittanut ajaa kuin pakosta. Lepäilimme muutaman tunnin ennekuin jatkoimme matkaa. Suuntasimme Pancevon kaupunkia kohden, emme mene sinne kuitenkaan aivan suoraan. Tarkoituksemme on ajaa kansallispuiston läpi sekä mahdollisesti yöpyä siellä muutama päivä.
Matka taittui helteestä huolimatta, pysähdyimme välillä juomaan sekä lepäilemään varjopaikkoihin. Aloimme iltapäivästä katselemaan mahdollisimman hyvää yöpaikka.

Huomasimme kanaalin (Dunav- Tisa) varressa muutama päivävarjo joten päätimme lähteä katsomaan sitä. Seikkailimme pienen pätkän hiekkatietä joka päättyi puomin luokse. Sen luona oli isokyltti mistä selvisi että paikka oli rakennettu Eu rahoilla.

Leiripaikka oli tarkoitettu liikuntarajoitteisille jotka halusivat käydä kalassa.

Paikka ei ollut kummoinen, siellä ei oltu huomioitu oikeastaan mitenkään heidän tarpeitaan, ei wc:tä, kulku väylät olivat huonossa kunnossa. Suurimmaksi syyksi huonokuntoisuuteen luulen paikan käytön vähyydellä. Kanaalin varteen oli rakennettu puusta tasoja mihin pääsi rullatuolilla. Paikkoja oli toistakymmentä joten niistä ei oltu pihtailtu. Myös turvallisuus oli otettu huomioon, kaikkien paikkojen edessä sekä sivuilla oli kaiteet.

Veden saantikin oli myös turvattu lähteen muodossa. Löysimme vuolaasti vettä suihkuttavan putken joka tuli kanaalin ison maavallin takaa. Vesi maistui hyvältä ja se oli kylmää.

Laittaessamme illalla ruokaa jostakin ilmestyi suuri susikoira pyörimään telttojemme läheisyyteen. Luulen että se asusteli vähän matkan päässä olevan mökin läheisyydessä. Tien varteen oli heitelty isoja luita, jonkunhan ne on pitänyt sinne jättää. Tuskinpa koira sentään on syönyt ohikulkijoita nälkäänsä koska luut eivät olleet ihmisen luita.

Dogi ei ollut vihainen, se katseli meitä pitkän matkan päästä eikä tullut 50 metriä lähemmäksi koska emme kutsuneet sitä.

Ruokapaikkamme ei ollut aivan telttojen läheisyydessä, lähtiessämme kävelemään telttoja kohden, koira perääntyi muutaman kymmenen metrin päähän katselemaan touhujamme. Olin kuulevani yöllä kun se sujahti telttani ohi omilleen teilleen.

 

Paikkakoordinaatit: 44.97667, 21.28529

Serbia

 

27.6 Kansallispuisto

Aamu lähti käynti leirin purkamisella. Söin kevyen aamupalan, mysliä sekä jogurttia. Max ja Manuel söivät yleensä aamupalaksi vihanneksia, leipää, kauraryynejä mihin oli sekoitettu hilloa sekä kaakaota. Siihen kun lisäsi vielä maitoa niin siitä sai maittavan aamiaisen.

Lähdimme heti sen jälkeen kun teltat olivat kuivaneet aamukasteesta ja pakattu.
Aurinko paistoi lämpimästi aamusta lähtien, lämmin takatuuli siivitti matkaamme halki aurinkokukka, vilja sekä maissipeltojen. Max huomasi myös villinä kasvavia kannabiskasveja pellon varsilla. Tämä ranskalainen ystäväni tunsi paljon luonnonkasveja. Hän kerää silloin tällöin maustekasveja metsistä sekä marjoja puista.
Ylitimme muutaman suuremman mäen ennen kuin saavuimme lähemmäksi kansallispuiston rajakylää. Kävimme ostamassa muutamasta pikkukaupasta ruokaa, hyllyiltä ei paljoa löytynyt mutta jogurttia, lihaa, maitoa sekä makaronia siellä aina on. Kananmunia olisi saanut kylän keskellä olevan maatilan kanalasta mutta emme tavoittaneet omistaja. Olisimme ostaneet samalla vihanneksia.
Ajettuamme kylän läpi, suuntasimme muutaman kilometrin päässä olevan kansallispuistoon.

Puiston tie oli todella huonossa kunnossa, siellä täällä näkyi vielä asfalttia mutta suurimmaksi osaksi se oli hiekkaa sekä monttuja oleva metsätie.

Pysähdyimme viettämään varjoisaan paikkaan siestaa päivän kuumimpaan aikaan. Söimme ja lepäsimme muutaman tunnin ennen matkan jatkumista. Kansallispuistoon toisella rajalla oli metsänvartijan talo, sen katoksen alla oli miehiä pelaamassa korttia, Pysähdyimme aidan viereen miettimään seuraavaa liikettämme. Yksi korttin pelaajista käveli meidän luoksemme kyselemään mitä etsimme.

Saimme häneltä selville, että 6 km päässä olisi luontokeskus. Päätimme lähteä katsomaan löytyisikö sieltä mahdollisesti telttapaikkoja sekä kävelyreittejä.

Luontokeskus ja sen muut rakennukset olivat isompi kompleksi kuin aluksi luulimme. Alueella oli myös lasten liikuntapaikka asuin rakennuksineen sekä urheilukenttineen. Saimme myöhemmin selville että siellä pidetään lapsille leirejä.

Kävimme ravintolassa kahvilla ja päätimme jättää pyörät sen eteen. Kysyimme kahvilanpitäjältä luvan, kerroimme että lähdemme kiertämään pienen kävelylenkin. Mies lupasi katsoa että tavaramme pysyvät tallessa sillä välin.

 

Polut olivat hyvin opastettuja joten eksymään ei päässyt. (Vaikka polut ovat hyvin opastettuja, polkujen kunto ei välttämättä ole kovin hyvä. Se mitä me kiersimme oli ruohottunut umpeen osittain) Kävelimme 10 km lenkin ennekuin palasimme ravintolan luokse.

Jäimme istumaan katkoksen alla olevien pöytine luokse miettien seuraavaa siirtoa. Ei mennyt kuin hetki kun kahvilan pitäjä ilmaantui kysymän haluaisimmeko syödä jotakin.

Kyllähän meille ruoka kelpasi, pian pöydässä oli jogurttia, piirakka sekä maitoa.

Sitä en saanut selville miksi kahvilan pitäjä toi ruokaa, mutta luulemme että ne olivat sen päivän ylijäämä ruokaa ravintolan puolelta. Ruokaa olisi mennyt muuten roskikseen.
Söimme hyvällä ruokaa halulla, ei mennyt kuin hetki kun mies toi lisää ruokaa pöytään. Kiitimme kohteliaasti ja söimme kaiken mitä hän toi.

Max oli löytänyt hyvän telttapaikan autioiden turistimökkien luota. Söimme juuri viimeisiä paloja piirakoista kun meille tuli kiire lähteä laittamaan telttoja pystyyn. Suuri saderintama lähestyi paikka joten yritimme ehtiä ennen sitä. Pariskunta sai omansa pystyn ja he pääsivät sadetta karkuun. Itse jouduin keskeyttämään leirin pystytyksen ja menemään suojaan viereisen rakennuksen räystään alle.
Odottelin tunnin verran että pääsin jatkamaan hommiani.

Sateen tauottua jatkoin leirin pystyttämistä. Aina välillä tuli pieni kuuro joten pyrähdin räystään alle suojaan.

Max ja Manue kysyivät yhdessä välissä tarvitsenko apua, sanoin että minun on helpompi pystyttää teltta yksin koska tiesin mitä tein.

Saatuani tavarat sisälle, huokasin helpotuksesta koska sade alkoi uudestaan.

Sade jatkuu vielä puolen yön jälkeen pitkälle aamuun.

Matka: 43.81km, aika 3:16h
Paikkakoordinaatit: 44.85617, 21.09209

Serbia

 

28.6 Vuohisuoja

Sateisen yön jälkeen toivo paremmastakaan ei auttanut, aamukin oli yhtä surkea kuin yö. Vettä satoi pitkälle iltapäivään ennekuin se alkoi laantumaan. Oli meillä myös hyviä hetkiäkin tänään.

 

Telttamme oli kahden talon välissä jotka oli hylätty aikoja sitten. Ne kuuluivat isompaan talorykelmään joissa oli ennen yöpynyt turisteja.

Päätimme hyödyntää yhtä autiota homeista taloa ruokailuun koska ilma oli sateinen.

Talo oli todella huonossa kunnossa. Sisätilat haisivat ummehtuneelle, ikkunat oli rikottu, lattialla oli likainen patja sekä likaiset farkut. Katonrajaan oli rakennettu muutama yöpymispaikka, rappuset olivat kadonneet aikojen kuluessa ties minne.

Syömisen jälkeen päätin lähteä kahvilaan, koska siellä oli ilmainen wifi. Tarkoitukseni oli varata hotelli Pancovillan kaupungista.

Max ja Manuel lähtisivät siellä omilleen teilleen. He olivat jo sopineet muita menoja sukulaisten kanssa jotka saapuisivat lentäen sinne.

 

Istuskellessani kahvila ulkopuolella, eilinen ystävällinen tarjoilija/kahvilanpitäjä tuli ulos ja kysyi huonolla englannilla sekä pantomiimilla haluanko syödä. No, ainahan sitä ilmainen ruoka maistuu, hetken päästä sitä olisi kuitenkin nälkä.

Sain jotenkin selville että hän tiedusteli haluaisivatko ystäviäni myös syödä, totta kai. Sanoin hänelle että lähden hakemaan heidät alhaalta, tulemme noin 15min sisällä.

Mies nyökkäsi ja ilmoitti että hän lähtee laittamaan ruuan lämpiämään.

Kävin sanomassa ystävilleni, jos aamupalan jälkeen jäi vielä nälkä niin nyt saisi ruokaa lisää, kahvilanpitäjä oli pyytänyt meitä syömään.

Kahvilan pitäjä oli tehnyt hienon kattauksen kahvilan sisälle aivan meitä varten. Olimme yllättyneitä hänen ystävällisyydestä.

Söimme hyvällä ruokahalulla keittoa sekä salaattia. Kiitimme ylitsevuotavasti miestä koska hän oli tarjonnut talon ruuat meille .

Mies kertoi että turistit olivat hävinneet kansallispuistosta. Hän pyysi vielä että kertoisimme puistosta sekä luontopaikasta.

Lupasimme kertoa muillekin tästä paikasta.

 

( Deliblatska pescara, tie 310, Serbia,gps cordinat 44.856581, 21.094366)

Laita koordinaatit Google Maps hakuun niin näet kuivia sekä saat lisää tietoa.) Jos haluatte varata yöpymispaikan, soittakaa. Numero löytyy Goolemaps haun yhteydestä.

Ajoimme tänään vain lyhyen pätkän. Etsimme kaupan Deliplato kylästä, kävin ostamassa sieltä mysliä ja maitoa.
Vedenhaku reissu onnistui paikallisen avustuksella.

Max kysyi vastaan tulevalta mieheltä, mistä löy­täisimme vedenottopisteen. Mies vinkkasi meitä seu­raamaan, pian olimmekin hänen pihamaalla täyttämässä kanistereita.

Kysyimme myös samalla voiko läheisen järven rannalle telttailla. Miehen poika oli ilmestynyt tällä välin piha­maalle, hän osasi hyvin englantia.

 

Poika kertoi että siitä ei pitäisi tulla mitään ongelmia mutta kannattaa käydä kysymässä järven omistajalla. Hän lähti itse näyttämään paikan, talon luona poika sanoi että meidän pitää odottaa portin luona, hän käy kysy­mässä saadaanko me mennä järvelle telttailemaan.

Hetken päästä poika tulikin metsänvartijan kanssa por­tin luokse. Miehellä oli samanlainen metsänvartijan puku mitä olimme nähneet aikaisemmin kansallispuis­tossa.

Mies tunnisti meidät koska oli nähnyt meidät eilen, joten lupa tuli helposti. Poika lähti mukaamme näyttä­mään leiripaikkaa, hän kertoi matkalla olevansa kokki ja käyvänsä töissä Belgradissa. Hän opiskeli myös jos­sakin koulussa, valitettavasti nimi on sen verran vai­kea että se ei jäänyt mieleen.

Kiersimme järven rantatietä pitkin yhdessä, kunnes pojan piti kääntyä kotia päin. Poika sanoi että hän voi tulla illemmalla käymään vielä järvellä.

Järvi oli kalastajien suosiossa, osa oli tullut kauempaa kalaan joten parhaimmat telttapaikat oli jo varattu.

Kauempana rinteessä, mäen takaa näkyi lintutorni huippu. Lähdimme katsomaan leiripaikkaa sen luota, lintutornista 50 metriä rinnettä ylöspäin, oli savitiilestä tehty vuohisuoja jonka lähistöllä avautui laaja nurmikko.
Nurmikko ja sen ympäristö oli jotain suojelu aluetta, jokin maanmyllertäjän kuva, käsin piirretty, oli suoje­lun kohteena, maaorava kait.

Ei se meitä haitannut, laitoimme teltat pystyyn vuo­hisuojan taakse ja menimme sen jälkeen pelaamaan korttia rakennukseen. Laitoimme pressun lattialle ja istuimme sen päällä. Ainut mikä välillä haittasi oli son­nanhaju, kaikkeen kuitenkin tottuu.
Odottelimme vielä illalla jos poika olisi tullut käymään mutta häntä ei näkynyt.

 

Matka: 9km

Paikkakoordinaatit: 44.84942, 21.02925

Serbia

 

29.6 Pancoven kaupunki

Vuohisuojan takana vietetty yö meni rauhallisesti. Eili­sen sateen jäljet tuntuivat yöllä, maasta nouseva koste­us loi teltan sisälle oman stratosfäärin.

Aurinko alkoi kuitenkin lämmittämään aikaisin aa­mulla, joten herätyskin oli sen mukainen. Teltta läm­peni nopeasti eikä siellä viitsinyt pitkään hikoilla.

Pakkailin rauhassa tavaroita laukkuihin kun ranskalais­ten teltasta alkoi kuulumaan myös liikettä ja Manuel tulikin ulos. Max jäi pakkaamaan teltan sisällä tava­roita. Pian teltan ovesta lensin laukku ulos, Max tuli vähän ajan päästä myös.

Sain oman telttani nopeasti kasaan mutta ranskalaisten piti kuivatella omaansa vähän pidempään. He eivät tar­vitsisi telttaansa vähään aikaan, joten sen pitää olla kuiva.

Telttaoperaation jälkeen oli aamupalan vuoro. Me­nimme vuohisuojaan laittamaan ruokaa, paikka ei ollut parhaimpia syömiseen mutta sai kelvata. Antoihan se ainakin suojaa auringonpaahteelta sekä tuulelta. Söimme hyvällä ruokahalulla pienen aamiaisen ennen pyörien pakkaamista.

Ennen lähtöä päätimme pelata vielä muutaman kierrok­sen korttia koska seuraavaa kertaa ei varmaan tulisi pitkään aikaan.

Tämän päivän etappi oli Pancoven kaupunki. Siellä yhteinen matkamme päätyisi täällä kertaa. Tie kulki jälkeen kerran auringonkukkien ja maissipeltojen halki.
Liikenne vilkastui sitä mukaa kun lähestyimme kau­punkia. Pysähdyimme esikaupungin rajalla erään tori­kauppiaan luokse ostamaan vesimelonia pahimpaan nälkäämme. Torikauppias ohjasi meidät pienen pöydän ääreen minkä päällä hän leikkasi melonin pienemmäksi. Söimme hyvällä ruokahalulla puolet isosta vesimelonista, toisen puolen laitoimme talteen iltapäi­vää varten.

 

Kaupungissa oli kuumempaa ja pölyisempää kuin maa­seudulla. Liikenteen nostattama pöly kuivatti suuta, se tarttui myös hikiseen ihoon kuin toinen nahka.

Puikkelehdimme parhaamme mukaan kävelijöiden sekä autojen joukossa, etsien samalla leipomoa talojen jou­kosta.

Serbia on siinä mielessä hyvä maa että sitä ei ole vielä pilannut suuret kauppaketjut. Isoissa kaupungeissa on vielä paljon pieniä kauppoja sekä leipomoita, niitä löy­tyy melkein joka kulmasta.

Leipomon löydyttyä Max ja Manue kävivät ostamassa burekkia sekä herkkuja. Seuraavaksi aloimme etsiä puistoa, mihin voisimme pysähtyä syömään sekä viettämään siestaa.

Katsoimme Gps-kartasta ensimmäisen paikan mikä vai­kutti hyvältä ja suuntasimme sinne.

 

Puisto vaikutti hyvältä heti ensisilmäyksellä. Sinne oli asennettu kiipeilyseiniä sekä voimistelulaitteita, lapsille oli oma leikkipaikka niiden lähistöllä. Puistoa kiersi kivistä sekä raudasta tehty aita.

Löysimme mukavan paikan ison tammen alta, sen oksat varjostivat keskipäivän paahtavalta auringolta sopivasti, luoden leppoisan ilmapiirin sen alle.

Olimme aikaisemmin syöneet vesimelonia joten näl­käkään ei vielä ehtinyt yllättämään. Loikoilimme jonkin aikaa pressun päällä ennen kuin nuoripari innostui kii­peilemän matalalla kiipeilyseinällä.

Seurailin heidän touhuja sivummalla ihaillen heidän ketteryyttä. Pian Manuel kuitenkin päätti lähteä käy­mään kauppakeskuksessa joka oli aivan puiston vie­ressä.

Päätin itsekin testata kiipeilyä joten jäin Maxin kanssa apinoimaan matalalla seinällä.

Manuel viipyi puolisen tuntia kauppakeskuksessa. Hän oli käynyt ostamassa lahjan perheelle minne he olivat menossa muutamaksi päiväksi. Jos aivan oikein ymmär­sin, he olivat löytäneet perheen Couchsurfing sivuilta.

 

Ranskalaiset harrastivat vielä jonkin aikaa akrobatiaa keskenään ennen kuin aloimme syömään. Sen jälkeen olikin siestan aika. Loikoilimme muutaman tunnin, ennen kuin oli aika lähteä eteenpäin ja oli jäähyväisten aika.

Annoin heille ylimääräisen Suomenlipun muistoksi. Viime reissullani oli lippuni kadonnut hämärästi joten olin varautunut siihen ja ottanut varalipun mukaani. Kirjoitin lippuuni nimeni, vuosiluvun sekä piirsin polku­pyörän laukkujen kanssa.
Sain heiltä yhteystiedot ja luvan tulla heille koska vain, tunnin varoitusajalla.

Haikeiden jäähyväisten jälkeen oli vuorossa hostelliin löytäminen. Olin merkinnyt karttaani pisteen missä sen pitäisi olla. Erehdyin kolmen korttelin verran.

Hostellin julkisivu oli sen verran värikäs että sen olisi huomannut sokeakin. Kaksi naista sekä mies pitivät paikkaa yllä. Ensin he tarjosivat huonetta missä ei ollut ilmalämpöpumppua joten en ottanut sitä. Jouduin mak­samaan 5€ ylimääräistä ylellisyydestä.
Huone tuoksui vanhalle tupakalle joten mainitsin asi­asta. Nainen kävi hakemassa suihkutettavaa ilman­raikastinta. Se auttoi vähäsen joksikin aikaa.
.

Huoneeni sijaitsi toisessa kerroksessa, joten laukkujen kantaminen oli työlästä, onneksi sain apua kantami­sessa. Mies auttoi laukkujen kanssa ja kertoi että 300 dinaarilla saisi illallista alakerran ra­vintolasta
Kävin syömässä alakerran ravintolassa perunamuusia sekä salaattia. Sen jälkeen suuntasin kauppaan osta­maan aamupalaa varten tarvikkeita.
Vaikka matka ei tänään ollut pitkä, ero ystävistä toi siihen raskautta ja syvyyttä.

Voitte käydä vilkaisemassa Maxin ja Manuelin matkaa Ranskan kielellä
http://www.europeablecyclette.wordpress.com

 

Matka: 38.32km, aika 2:26h
Paikkakoordinaatit: 44.86458, 20.64464

Serbia

 

30.6 Moottoripyöräilijä

 

Eilinen iltapäivä ei ollut kaikkein mukavimpia, ero ys­tävistäni sekä ongelmat motellissa olivat masentaneet mieltäni. Ensi oli ongelmia huoneen kanssa, sen jälkeen tuli erimielisyyksiä hotellin ruuan maksun suhteen.

Olin jutellut erään työntekijän kanssa, kantaessani laukkuja ylös että 300 dinaaria saisi sapuskat alaker­rassa. No, kun menin syömään hinta ei pitänytkään paikkaansa. Tilasin ruuan kanssa juomiseksi maitoa, oletin että se kuului ruuan hintaa. Loppulasku olikin sitten 400 dinaaria.

Wc:ssä oleva tuuletin, jonka piti imeä kosteaa ilmaa pois, ei toiminut. Moottori kyllä piti ääntä mutta potkuri pysyi paikoillaan. Kävin sanomassa siitä alakerrassa, kun paikan omistaja tuli katsomaan sitä hänen mielestään kaikki oli ok. En viitsinyt enää siinä vaiheessa alkaa tappelemaan, vaan tyydyin kohtalooni. Ilmaläm­pöpumppu toimi, joten se sai siis riittää.

Sain nukuttua yöni hyvin koska huone pysyi viileänä ilmalämpöpumpun avulla.

Syötyäni aamupalan kannoin tavarat kolmannesta ker­roksesta alas, jätin ne oviaukon rappusille ennen kuin menin ilmoittamaan respaan lähdöstäni. Pyöräni oli 100 metrin päässä olevan varaston uumenissa hyvässä tal­lessa. Bullterrieri oli oven edessä vahdissa illalla kun vein sen sinne, aamulla sitä ei enää näkynyt.

Saatuani pyörän lähtökuntoon, tuli paikan omistaja sekä työntekijät pyytämään minua vielä yhteiseen kuvaan. Otimme ryhmäkuvan motellin edessä ennen kuin lähdin matkaan.

Ajoin kaupungin läpi hissukseen katsellen samalla ken­käliikkeitä. Ajotossuni alkoivat olemaan sen verran huo­nossa kunnossa, että uudet olisivat pikku hiljaa paikal­laan.

Kävin pyörähtämässä muutamassa liikkeessä huonolla tuloksella.

 

Päästyäni kaupungista ulos suuntasin ensi Glogonj ky­lää kohden tie (n:131). Kylässä totesin että olin lähtenyt väärää tietä pitkin. Se veisi liikaa lännen suuntaan joten katsoin kartasta poikkitien mistä pääsi tielle (n:130) joka veisi Uzidin kautta Ecka ja sieltä isoon kaupunkiin nimeltä Zrenjanini.

Pysähdyin iltapäivästä pieneen kylään pitämään siestaa. Kylän keskellä oli puisto joten etsin sieltä sopivan syr­jäisen paikan, mihin pysähdyin loikoilemaan kuumimman ajan yli.

Olin aikaisemmin käynyt ostamassa burekkia, jogurttia sekä mehua. Loikoilin pressunpäällä tunnin verran, ennen kuin jatkoin matkaani.

Iltapäivästä menin Uzidin kaupasta ostamaan ruokaa iltaa varten. Tullessani kaupasta ulos, oli pyöräni lähelle pysäköity iso moottoripyörä.

Kun sen omistaja tuli ulos sanoin hänelle että onpas hieno pyörä. Pyörän merkki taisi olla Honda. Se oli kustomoitu Harrikan tyyliseksi, pitkä keula sekä korkea selkänoja satulassa, sivuilla oli satulalaukut. Mies oli pienessä humalassa mutta hän oli hyvän tuulinen.

Kysyin mieheltä olisiko lähimailla hyviä leiriytymis­paikkoja. Hetken mietittyään hän sanoi että seuraa, laittoi pyörän käyntiin ja vinkkasi minulle, ennen kuin lähti ajamaan hissukseen kylän keskustan suuntaan.

Ajettuamme peräkanaa 300 metriä, saavuimme isonportin luokse. Hän huudahti portin toiselle puolella olevalle miehelle. Pienen hetken päästä portti alkoi au­keamaan

Mies ajoi portista sisälle ja vinkkasi tulemaan perässä.

Pihamaa oli iso, se jakautui kahteen osaa, takimmai­sessa osassa näkyi traktoreita sekä varasto.

Ensimmäisessä osassa oli asuintalo sekä pienempi hu­vila, sen vieressä oli katoksella varustettu lepopaikka.

Pihamaalla oli kaksi miestä meidän saapuessamme sinne. Myös miehen vaimo oli pihamaalla töissä kukka­penkkin kimpussa.

Mies viittasi minua istumaan ulkoterassilla olevan pöy­dän ääreen.

Moottoripyöräilijä ei itse puhunut kovin hyvää englan­tia mutta eräs pihan miehistä sitäkin paremmin.

Pian sain selville että mies oli muuttanut Ranskasta Serbiaan viettämään eläkepäiviään. Hän oli ostanut talon 20 vuotta sitten kun oli ollut yritysjohtajana omassa yrityksessään. Myytyään hyvin menestyneen yrityksensä, hän oli muuttanut Serbiaan viettämään lep­poisampaa elämää.

Mies lupaili minulle ensi, että saisin nukkua hänen ta­lossa yötä, mutta suunnitelmat muuttuivat sitä mukaa kun miehet joivat pontikka. Sain kuitenkin luvan käydä suihkussa, ennen kuin moottoripyörä miehen piti lähteä käymään jossakin lähinaapurissa. Hän lupasi kuitenkin näyttää minulle ensin telttapaikan järven läheltä ennen kuin menisi omilleen teilleen

Kävin ensin pikaisesti suihkussa koska olin saanut lu­van siihen.

Lähtiessämme liikenteeseen, epäilin pysyykö mies enää pystyssä moottoripyörällä. Hän oli juonut aika reippaasti alkoholia, kun olimme istu­neet terassilla.

 

Hurauttelimme pitkin kylänraittia järvelle, naapureiden katsellessa ihmeissä kummaa kulkuetta. Ehkäpä se ei ollut jokapäiväinen tai edes vuotinen näky sillä raitilla.

Saavuimme järvenrantaa joka sijaitsi aivan tien var­ressa. Miehen mukaan kylän asukkaat eivät häiritse vaikka laittaisinkin teltan siihen. Hän meni jopa takuu­seen asiasta. No kun mies oli häipynyt, katsoin vähän sivummalla näkyvän talon raunioiden vierestä parem­man paikan. Rauniotalon takana oli niitetty pelto jonka reunalle laitoin telttani. Se oli suojassa eikä pellolle voinut nähdä ilman, että joutuisi kiipeämään raunion päälle.

Hyvillä mielin, vähän hämmentyneenä päivän tapahtu­mista, laitoin leirin pystyyn. Kokkailin nopeasti koska hyttyset alkoivat iltahämärässä ilmaantumaan kiusaksi asti.

 

Paikkakoordinaatit: 45.21378, 20.62906

Serbia

 

1.7 Lintuparvi

 

Serbialaiset ovat ahkeria ihmisiä. Ensimmäiset äänet kuuluivat pellolta jo kuuden aikaan aamusta. Kuulin myös pyssynpauketta, on paljon mahdollista että aa­muiset äänet kuuluvat metsästäjille. Lähellä oli järvi joten lintumetsästäjät ovat yksi vaihtoehto.

Aurinko ajoi minut lopulta ulos teltasta, ympärilläni ei ollut puita, joten varjoa ei ollut. Teltan sisällä tuli nope­asti kuuma.

Tein aamupalaksi salaattia sekä söin bureton loput mitä illalla oli jäänyt. Join aamuteen rauhassa, pitäähän se aamutee saada vaikka olikin lämmintä ja hiki valui norona.

Pakkasin pikavauhtia pyörän ja lähdin kohden Zrenja­nin kaupunkia, halusin päästä sinne ennen keskipäivän kuuminta hetkeä.

24 tie liittyi isompaan tiehen n:241, liikenne oli eri luokka kuin pikkutiellä. Rekkoja liikkuu huomattavasti enemmän joten pysähdyksiä vastaavasti tuli enemmän. Kaupungin lähestyessä päätiestä erkanee kaupungin suuntaan sivutie,( Ulica pancevacka).
Tien alussa on teollisuusaluetta mutta ympäristö muut­tui nopeasti esikaupungiksi.

Pysähdyin Pekara leipomossa ostamassa piirakkaa sekä muutamaan makean leivoksen. Kaupasta hain multivi­tamiini mehua sekä pari pientä jogurttia.

Olin katsonut muutamia puistoja kartasta siestan vietto paikaksi, mutta käydessäni katsomassa niitä, hylkäsin ne. Ajelin pitkin kaupunkia kunnes löysin sopivan puiston. Sen vieressä oli kahvilla joten kävin siellä juomassa tuoremehua ja kysymässä salasanan wifiin ennen kuin menin puistoon.

Etsin kahvilan vierestä puistotuolin mihin jäin vähäksi aikaa lepäilemään. Surfailin samalla kun lepäilin tuolilla. Tuoli oli kuitenkin sen verran epä­mukava että katsoin varjoisan paikan nurmikolta. Levi­tin pressun puun varjoon, söin sekä otin pienet tirsat.

Lähdin jatkamaan matkaa kello 17 jälkeen. Olin päättä­nyt ajaa vielä Melenci nimiseen kaupunkiin pitämään loppupäivän siestaa. (Tie17)

Matkaa sinne ei ollut kuin 21 kilometriä, mutta sitäkin kuumempi. Pysähdyin huoltamolle kastelemaan paidan sekä lippalakin viilentääkseni oloani. 25 minuutin päästä ne olivat jo kuivat.

 

Melenci kaupungin läpi meni yksi päätie, vilkas lii­kenne nostatti tienpinnasta pölyä haitaksi asti. Osa van­hoista taloista oli harmaan pölyn peitossa, uudemmat talot eivät vielä ole peittyneet siihen.
Kiertelin pitkin sivukatuja sekä kujia tutkien kaupunkia kunnes oli aika pysähtyä viettämään siestaa.

Löysin sopivan varjoisan penkin vesipisteen lähistöltä.

Vesipiste oli oikeastaan isopylväs missä oli neljä eri ottopistettä. Kävin myös itse täyttämässä juomapulloni, kunhan ensi odotin vuoroani.

 

Aivan penkin lähistöllä oli kahvila. Katselin kun eräs pyöräilijä kaarsi kahvilaan ja jäi istumaan ulos pöydän ääreen luokse. Hetken istuttuaan hän vinkkasi myös minut istumaan sinne. Ilmeisesti hän oli kiinnittänyt pyöräni raskaaseen varustukseen huomiota. Yhteistä kieltä meillä ei ollut, hän ymmärsi englantia mutta ei puhunut sitä, saimme kuitenkin vähän kommunikoi­tua. Sain selville että mies asui Zrenjanin kaupungissa, ja hänen pyörälenkkinsä ulottui Melencin kaupunkiin asti. Matkaa tuli edes takaisin 42km.

Illan päätteeksi suuntasin kylästä ulos etsimään leiri­paikan. Aurinko alkoi jo painumaan taivaan rannan taakse kun lopulta löysin puidun viljapellon.

Jouduin ensin tallamaan pystyyn jääneet korret saadaakseni levitettyä pressun niiden päälle. Sen jälkeen oli jo turvallista laittaa teltta niiden päälle. Keitin teetä sekä söin burekkia iltapalaksi.

Kävin hämärän tultua pienen kävelylenkin peltotietä pitkin. Sen molemmin puolin kasvoi vuoroin viljaa , vuoroin maissia.

Ihaillessani aavaa näkymää, näin kauempana punerta­vaa iltataivasta vasten ison lintuparven, se aaltoili kuin savu paikasta toiseen. Ilmeisesti haukka häiritsi niiden parveilua. Hetken päästä parvi rauhoittui ja hävisi lo­pulta massipellon taakse. Ilmeisesti haukka oli saanut mitä halusi.

Seurailin vielä auringon viimeisiä säteitä, ennen kuin meni telttaan.

 

Matka: 59.76km, aika 4:10h

Paikkakoordinaatit: 45.50072, 20.27477

Serbia

 

2.7 Yöpaikka

 

Viljapelto ei ole paras paikka leirille, illalla se vielä menettelee mutta aamulla ei. Aamuaurinko paisto pil­vettömältä taivaalta, joten kyllähän sen arvaa miten käy jos teltta ei ole varjossa.

Teltan lämpötila nousi nopeasti, joten ylösnousukin oli nopea. Paikka ei siinäkään mielessä ollut turvallinen että siihen olisi voinut jäädä pidemmäksi aikaa puijailemaan, kyntömiehet saattoivat tulla koska vaan.

Päivä kului hitaasti ajellessa. En pitänyt kiirettä, pysäh­dyin jokaisen pikkukylän kohdalla lepäilemään.
Kävin myös muutamassa isommassa kaupungissa kat­somassa niiden menoa.

Novi Becji ja sen naapurissa oleva Becej kaupunki si­jaitsivat kanaalin varressa. Vaikka ne olivatkin veden ääressä ei sitä huomannut lämpötiloissa.
Lämpimämmän ajan vietin siestaa Becej kaupungissa. Torkuin puiston tuolilla muutaman tunnin ennen kuin jatkoin matkaa. Juttelin jonkin aikaa parin paikallisen juopon kanssa. He puhuivat jonkin verran englantia.

 

Epäilin heitä aluksi huijareiksi, mutta aivan turhaan. He olivat kiinnostuneita siitä miten pyöräni oli kestänyt tuhansien kilometrien matkasta. Minkälainen vaihteisto minulla oli sekä etutarakan kiinnityksestä.

Miehet kertoivat olevansa rekkakuskeja, toinen oli lo­pettanut uransa, mutta toinen ajoi vielä pitkin Euroopan linjoja.

Aika meni nopeasti, iltapäivällä totesin miehille että minun on aika jatkaa matkaa. Sanoin miehille hyvästit ja lähdin ajamaan kohden Adaa.

Kävin siellä kaupassa ja lorvailin pitkälle iltapäivään odotellen pahimman helteen ohimenoa.

Yöpaikka oli tiukassa, talot sekä pellot olivat liian tihe­ässä eikä metsiä tahtonut löytyä.

Suunnistin lopulta mahdollisimman syrjäiselle seudulle, pois reitiltä.

Jälleen kerran valitsin leiripaikaksi viljapellon. Tällä kertaa vilja oli kaadettu viljoineen päivineen, joten niistä tehdään paaleja. Olin nähnyt niitä ajaessani tietä pitkin.

Laitoin teltan pikaisesti pystyyn koska aurinko ei näky­nyt enää taivaan rannassa. Söin iltapalan teltassa koska hyttyset hyökkäävät heti kun tulee hämärää.

 

Matka: 63.29km, aika 4:18h
Paikkakoordinaatit: 45.73138, 20.1151

Serbia

 

3.7 Coka

Heräsin yöllä outoon tapaukseen. Olin jättänyt teltan oven auki, verkko-ovi oli kiinni etteivät hyttyset pääse sisälle. Kuulin unen läpi nopeaa juoksua, ensin tuli yksi, sen jälkeen toinen eläin. Vauhtia niillä oli todella paljon. En eläessäni ollut kuullut samanlaista ajoa, joten päätin sulkea oven. Ei mennyt kuin hetki kun kuulin ääniä teltanoven toiselta puolelta. Läpsäytin käsi äänekkäästi, sen jälkeen oli hiljaista. Vieläkin karmii kun ajattelen mitä olisi voinut tapahtua, jos en olisi laittanut ovea kiinni. Katsoessani aamulla jälkiä, totesin etteivät ne olet ison eläi­men jättämiä. Luulen että yölliset äänet olivat ajokoiran aiheuttamat. Olin kuulevinani myös ihmisten ääni yöllä, joten met­sästäjiä on voinut olla liikenteessä.
Aamulla kuulin uudestaan ääniä vähän matkan päästä teltasta. Mies köhi äänekkäästi ja häipyi sen jäl­keen jonnekin. Päätin nousta samoin tein koska vilja oli kaadettu nurin tähkineen päivineen, oletin että paalitus­kone saapuu kukonlaulun aikaan. Maanviljelijälle on tärkeää saada vilja pois ennen sateita, märkänä se ho­mehtuu helposti käyttö kelvottomaksi.
Kävi kuten arvelinkin, juuri kun pääsin peltotieltä pää­tielle, vastaan tuli traktori jonka perässä oli paalitus­kone.

Pitkästä aikaa jouduin ajamaan vastatuulen. Pitkät suo­rat sekä isot pellot olivat tuulelle oivia paikkoja puhal­taa kovempaa.
Pysähdyin Coka nimisen kylän kohdalla etsimään lei­pomoa, en löytänyt sieltä sellaista joten päätin pyöräh­tää isomman kaupungin kautta. Sinne oli 8 km mat­kaa. Senta oli tuplasti, jos ei kaksikin kertaa isompi kuin Coke.

Kaupunkien välillä kulki vilkasliikenteinen tie. Se ei ole kovin leveä joten varovaisuus on paikallaan.
Saapuessani kaupunkiin, kiinnitin huomiota se siistey­teen sekä ilmapiiriin. Rakennukset olivat vanhoja mutta hyvä kuntoisia. Jos minulla olisi ollut enemmän aikaa ja rahaa olisin varmaa jäänyt sinne pidemmäksikin ai­kaa.

 

Löysin pienen etsimisen jälkeen leipomon mistä kävin hakemassa burekia ja leivoksia. Kaupasta koukkasin jogurttia sekä mehua. Aivan kaupungin keskustassa oli puisto, etsin sieltä varjoisassa paikassa olevan puiston­penkin ja pysähdyin siihen viettämään siestaa.

Minulla oli kaksi rajanylitys vaihtoehtoa, Djala joka on pieni paikka sekä Horgos. Päädyin ensimmäiseen vaihtoehtoon koska liikenne ei olisi kovin vilkasta pik­kutiellä.
Päästääkseni oikealle tielle lähdin ajamaan takaisin Coke kylään, sieltä jatkoin jonkin matkaa ennen kuin leiriydyin pellon laitaan. Ajettu viljapelto on parempi kuin metsä, siellä on vä­hemmän ötököitä.

 

Matka: 65.88km, aika 4:31h

Paikkakoordinaatit: 46.06772, 20.1038

Serbia

 

 

 

 

 

 

 

 

4.7 Unkari

Olin illalla ihmetellyt savua mikä näkyi tien toisella puolen kilometrin päässä. Ensimmäisenä tuli mieleen että kulottavat pelto.

Lähtiessäni aamulla liikenteeseen ajoin paikan ohi, totesin että saavu tuli kaatopaikan takana olevasta isosta roskakasasta. En tiedä mitä ne siellä polttivat, mutta luulen että siellä palaa ikuinen tuli.

Matka Unkarin rajalle ei ollut kuin 10 km joten ihailin vielä viimeisiä kertoja Serbian maisemia ennen kuin vaihdoin maata.

Serbian tullissa istui nainen. Annoin hänelle passini, nainen tutki sitä vähän aikaa ja totesi että Suo­mesta ja lausui nimeni murtaen.

Nainen katsoi passiani ja alkoi kysele­mään missä olen ollut sekä mitä olen tehnyt Serbiassa. Kerroin että olen katsellut kaupunkeja ja harrastanut camping elämää.

Kaupunkien nimiä en muistanut missä olen ollut, ne ovat muutenkin vaikeita lausua.
Nainen alkoi selailemaan passin sivuja tarkemmin, pian hän viittasi minua menemään kopin taakse parempaan tarkastuksen. Hän sanoi että tavarat tutkitaan, paikalle tulee poliisi.
Eihän siinä auttanut muu kuin purkaa kuormaa. Poliisi tutki laukut ja varusteet. Näytin hänelle erikseen burana purkin koska se oli lääkeainetta. Otin myös suolapurkin esille koska pidin suolaa lääkepurkissa ja mainitsin po­liisille mitä purkki sisältä.
Pääsin lopulta tarkastuksessa pois, suuntasin Kubekha­zan kylää kohden, jatkoin sieltä kohden Szergedn kau­punkiin. Koska minulla ei ollut paikallista valuuttaa nostin ensimmäisestä automaatista käteistä.
Muutaman kilometrin päässä oli keskusta joten päätin lähteä käymään siellä.

Päästyäni kaupungin lähelle muutin mieleni ja käännyn ympäri. Olin nähnyt kaupungin kartan enkä halunnut lähteä seikkailemaan sokkeloiseen kaupunkiin sen enempää, niinpä palasin samoja jälkiä takaisin lähtö­paikkaan Szoregin pikkukaupunkiin.

Kello alkaessa olemaan puolen päivän tienoilla päätin etsiä leipomon. Olin aikaisemmin ajanut sellaisen ohi joten suuntasin sinne.

Päästyäni leipomoon yritin etsiä sieltä burekkia mutta turhaan. Kysyin myyjältä burekista, mutta hän ei edes tiennyt mikä se on.

Unka­rissa ei valmisteta burekkia, yritin etsiä muutamasta leipomosta mutta turhaan, lopulta jouduin tyytymään pizzan palan sekä leivoksiin.

Leipomon lähellä oli puisto joten menin sinne syömään sekä pitämään siestaa. Paikka oli muuten ihan hyvä mutta puistotuoli oli kapea, sen päällä oli vaikea ottaa tork­kuja.
Lähdin jatkamaan turhan aikaisin matkaa, aurinko pais­toi vieläkin kuumasti eikä ilmakaan ollut vielä viilenty­nyt.

Kuumuus alkoi tuntumaan sen verran pahalta, että aloin etsimään vesipistettä missä saisin kasteltua vaatteeni. Huomasin ison puiston toisella puolella tietä, niinpä suuntasin sinne. Kastelin ajopaidan kunnolla päästääk­seni edes muutaman kilometrin eteenpäin ilman kuu­muuden tuomaa ahdistusta.

Pääsin märkien vaatteiden turvin jonkin matkaa eteen­päin. Saavuttuani Makó kaupunkiin poikkesin kat­somassa leirintäaluetta, mutta en pitänyt siitä. Maksu olisi ollut 10€, mutta olisin pääsyt 6€.
Ajelin hissukseen keskustan läpi, katsellen samalla kaupungin menoa. Joka paikassa näytti olevan jos jon­kinlaista tapahtumaa. Turisteja vietiin kuin pässejä na­rusta, oli teatteria, konsertteja, museoita, jokaiselle jo­takin.
Työnsin pyörän keskustan läpi, en halunnut seikkailla liikenteen joukossa turhan. Ilta alkoi lähestymään vauhdilla joten poikkesin matkalla kaupassa. Suuntasin Rakós kylää kohden, ajoin kunnes kello alkoi olemaan sen verran että voin leiriytyä.

Matka: 71.46km, aika 5:05h
Paikkakoordinaatit: 46.2649, 20.53455

Unkari

 

5.7 Puistopäivä

Aamu oli sen verran rauhallinen että nukuin peräti 7.30, yhtä juhlaa. Aurinko ei paistanut suoraan teltan joten se pysyi viileänä.

Maanviljelijöiten ääniäkään ei kuulunut, joten minun ei tarvinnut olla lähtökuopissa senkään suhteen.

Päivä ei ollut mitenkään erikoinen, pysähdyin Tot­komlós kylässä viettämässä siestaa. Kylä oli sen verran pieni että leipomot eivät tee kuin yhden satsin päivässä, hyllyt olivat tyhjiä kun menin etsimään syötävää. Muuten paikka vaikutti rauhalliselta hiljaiseloa viettävältä pikkukylältä.
Kävin ostamassa kaupasta jogurttia sekä muutaman leivoksen ateriaksi. Lepäilin puistotuolissa muutaman tunnin kunnes jouduin etsimään toisen varjoisan pai­kan jatkaakseni siestaa.

Ajoin iltapäivästä vielä muutaman kylän läpi ennen kuin aloin etsimään sopiva peltoa mihin saisin telttani pystytettyä.

Gerendas kylän jälkeen suuntasin pikkuteitä Békéscsaba kaupunkia kohden. Peltokin löytyi sopi­vasti, mihin sain leirin pystyyn.

Matka: 60.47km, aika 4:15h
Paikkakoordinaatit: 46.60222, 20.90073

Unkari

 

• 7 Pohjanoteeraus

Tänään pyörä ei tahtonut kulkea sitten millään, joten tein lyhyen lämmittelymatkan seuraavan kaupunkiin Békéscsaba.

Olin ajanut suunnilleen tunnin verran aamusta, kun päätin pysähtyä erään pellon varten pitämään lyhyen tauon. Lepäilin 15 min pressun päällä, hätyyttelin sa­malla kärpäsiä raatoni päältä parhaani mukaan. Taisin tuoksua sen verran hyvältä, että kärpäset eivät enää erottaneet minua hajun perusteella läjästä, kumpi on sitä oikeaa.
Bekescsaba on iso kaupunki. Kaupungin sydämen läpi kulkee kävelykatu, sen varrelle on keskittynyt kaikki mahdollinen koruliikkeistä pizzeriaan, teattereista pankkeihin sekä kelloliikkeisiin. Pyörätiet ovat hyvin suunniteltu, ainakin siltä osin missä kävelykatu kulkee.

 

Harhailtuani kaupungissa jonkin aikaa löysin lopulta turisteille tarkoitetun infopisteen. Pysähdyin sinne osittain huvin vuoksi, halusin käydä tiedustelemassa löytyisikö kaupungista hos­tellia. Vastaus oli, ”koska koulut on suljettu, ovat myös hostellit kiinni”. No, se tietoa ei paljoa helpottanut ti­lannettani. Samaan hengenvetoon info neiti sanoi että täältä löytyisi kyllä yliopistomajoitus, jos huoneita on vaan vapaana. Niin, ja sitten oli tietysti Sport hotelli.

Pyysin neitiä soittamaan ja kysymään olisiko siellä va­paita huoneita.

Päätin mennä urheiluhotelliin, koska hinta oli edullinen sekä nimi viehätti minua.

 

Matkaa infosta hotelliin oli muutama kilometri. Raken­nus näytti aivan jalkapallostadionilta, julkisivu oli aivan samanmallinen, ainut ero oli ikkunat.

Aluksi en meinannut löytää ovea mistä olisin päässyt sisälle koko rakennukseen, löysin sen lopulta tupakka­paikan sekä pysäköityjen autojen avulla.

Respassa oli nuorinainen töissä, tervehdin häntä reip­paasti. Ilmoitin nimeni sekä kerroin että tänne oli soi­tettu turisti infosta ja kyselty huonetta pyöräilijälle.

Nainen vastasi että kyllä, hän muistaa puhelun.

Kysyin seuraavaksi paljonko huone maksaa, 8€ hän vastasi.

Paperitöiden jälkeen nainen lähti näyttämään huoneen sijainti. Nousimme toiseen kerrokseen rappusia pitkin, sen jälkeen kävelimme vielä sata metriä pitkin käytäviä ennen kuin saavuimme huoneeni eteen.

Olin jo tässä vaiheessa kauhuissani kun mietin laukku­jen raahaamista pitkin käytäviä.

Huone oli iso, siellä oli kaksi vuodetta, eri puolella huonetta, mutta ei yhtään vaatekaappia. Ilmastointi toimi ainoastaan ikkunoiden kautta. Ilmalämpöpumppu oli myös seinässä mutta se ei toiminut, asia selvisi sit­ten myöhemmin.

Huoneessa ei ollut omaa wc:tä eikä suihkua. Ne sijait­sivat 20 metrin päässä, seuraavassa käytävässä.

Palatessamme takaisin alakertaan, mainitsi matkalla tupakanhajusta joka oli käynyt nenääni huoneessa. Ky­syin häneltä samalla onko muitakin huoneita mahdollisesti va­paana.

 

Pian minulla oli kahden muunkin huoneen avain tas­kussa joten kävin katsomassa myös nekin. Huoneet olivat vielä pahemmassa kunnossa kuin se, mitä kävin ensin katsomassa joten tyydyin ensimmäiseen vaihto­ehtoon.

Olin jo tullessani kertonut että tarvitsen pyörälleni tur­vallisen paikan joten seuraavaksi reseptionin nainen lähti näyttämään minulle sen.

Paikka oli aivan ulko-oven vieressä, matkakaan ei ollut kovin pitkä. Varasto oli pieni ja se toimi myös muidenkin työntekijöiden pyöräkellarina.

Saatuani raahattua laukut sekä muut irtotavarat huonee­seeni, lähdin tutkimaan suihku sekä wc tiloja.

Olisi varmaan kannattanut käydä katsomassa ne ensim­mäisenä, no virheistä oppii.

Miesten puolella oli suihku, yksi pönttö sekä pisulaari. Sitten löy­tyy toinen räävittömän näköinen wc, naisten puoli. Siellä on kaksi koppia, toinen koppi on käyttökiellossa, toiseen en edes viitsinyt katsoa. Inva wc on myös siellä. Näytti siltä että toinen puoli (naisten wc), oli suljettu. Se oli erittäin epäsiistissä kunnossa.

Lähdin loppupäiväksi ajelemaan kaupungille. Kävin syömässä hampurilaisen pienessä paikassa, pois kes­kustan ruuhkasta sekä pizzan kyytipojaksi pizzerian teras­silla.

Palatessani takaisin keskustaan oli torilla alkanut jokin tapahtuma. Paikalla oli satapäinen yleisö, enimmäk­seen lapsiperheitä, olin katsovinani että siellä oli nuk­keteatteri.
Esitys päättyi aikanaan, yleisö valui pikkuhiljaa torin keskellä olevan suihkukaivon luokse ja sitä ohi. Osa jäi lapsien kanssa leikkimään veden ääreen.
Ajoin hiljalleen takaisin hotellille, vein pyörän varas­toon ja kävin kävellen hakemassa kaupasta aamupala tarvikkeet.
Matka: 39.56km, aika 3:20h
Paikkakoordinaatit: 46.68244, 21.11387

Unkari

 

ps:

Sitten kaikille pieni varoitus, äläkä missään nimessä majoittuko Sport hotelliin, paitsi jos olet masokisti, pidät rähjäisistä paikoista tai välttämättä haluat saada jalkasienen sekä muut kirput sekä syyhyt itsellesi, sil­loin suosittelen paikkaa juuri sinulle. Tervejärkiselle, älä edes tulee 10 metriä lähemmäksi koko paikkaa. Kiertäkää se mahdollisimman kaukaa.

 

7.7 Huono olo

Eilisestä minulta jäi kertomatta yksi asia. Yritin en­simmäistä kertaa Couchsurfingin kautta löytää itselleni yöpaikkaa. Lähetin eräälle naiselle sähköposti kyselyn profiilini kautta. Sain pian vastauksen suomeksi. Hän ilmoitti että on täällä hetkellä Transsylviassa eikä tule vielä muutaman päivän kotikaupunkinsa. Taitaa olla sukua Druculalle, kun vieraille sellaisia paikoissa kuin Transsylvia. No, säästyipä omat veret parempaan tar­koitukseen. )) Kiitin häntä viestillä ja toivotin hyvää kesän jatkoa.

Vaikka hotelli oli huono, sain jollakin tavalla nukuttua. Torakat eivät hyppineet silmille eikä tyhjässä hotellissa ollut melua, joten ei valittamista ainakaan yö rauhasta.
Olin suunnitellut että lepäisin muutaman päivän mutta muutin mieleni.

Ulkona oli liian hieno ilma tuhlattavaksi sisätiloissa, niinpä pakkasin tavarat ja kannoin ne alakertaan, hain pyörän varastosta ja pian olikin jo matkalla uusiin seik­kailuihin.

Päivä oli erittäin raskas, vastatuuli oli paikoin kohtalai­sen kova. Olin tehnyt reittisuunnitelman muutoksia, joudun tekemään sivuttaisliikkeen 100 km verran.

Tisza joki kulkee Slovakian rajalle asti, siellä menen myös Europecycling reitti, joten ajattelin lähteä sitä pit­kin eteenpäin.
Seurailin koko päivän pyöräreittejä, olin eilen saanut pyöräilykartan infosta missä näkyy pääreitit. Pysähdyin Gyomaendrop kaupungissa vähäksi aikaa pitämään

 

siestaa. Kävin ostama juustoleipä, torttuja, jogurttia ja maitoa.
Ajoin vielä sen jälkeen kaupungin toiselle puolelle, ennen kuin löysin sopivan puiston mihin sain luuni ase­teltua sopivasti. Taisin syödä liian nopeasti ja se kos­tautui myöhemmin.

Lähdin tunnin päästä jatkamaan matkaani eteenpäin. Seurailin kanaalin varressa olevaa tietä läpi National park puiston. Pysähdyin matkalla syömään luumu kir­sikoita, tai jotain sinne päin. Ei mennyt pitkän kun aloin voimaan pahoin. Voimat hiipuvat pikkuhiljaa enkä meinannut jaksaa enää polkea. Pysähdyin Metzotur kaupungissa vetämään henkeä. Istuskelin pitkän aikaa puistotuolilla ennekuin sain kasattua ajatukset mitä teen seuraavaksi. Kävin ostoksilla sekä hain pullot täyteen vettä ja lähdin kaupungista ulos. Aluksi työnsin polku­pyörä koska en meinannut saada itsestäni tehoja ulos sen vertaa että olisin jaksanut kivuta pyörän selkään. Lopulta sain itsestäni sen verran irti, että pääsin ajamaan pyörällä. Löysin pienen etsimisen jälkeen telttapaikan.

Laitoin teltan pystyyn ja menin lepäämään siihen asti, että aurinko värjäsi taivaan rannan punaiseksi. Vasta sen jälkeen nousin ylös, söin, peseydyin ja painuin taka­sin nukkumaan. Toivottavasti huomenna on parempi päivä.

Matka: 81.76km, aika 5:52h
paikkakoordinaatit: 47.02399, 20.62797

Unkari

 

8.7 Eurocyclin

Olo oli parempi heti aamusta lähtien, ei 100% mutta parempaan suuntaan.

Puut varjostivat leirialuettani joten sain levättyä muu­taman minuutin enemmän kuin normaalisti.

Paistoin munakkaan aamupalaksi sekä söin jogurtin, olin säästänyt sen aamuksi jos en pystyisi syömään muuta.
Tarkoitus olisi tänä ehtiä Tisza joen yli, reittini kulki tänään seuraavasti; Turkevetie 4202, Kisujszallas, Ken­deres, Banhalmartie34, Kunhegyes, Tiszagyenda. Tisza­roff kylästä muutama kilometri eteenpäin on Tiszajoen yli menevä lautta.
Pysähdyin Kenderesissä viettämään siestaa joksikin aikaa. Puisto oli aika iso, sen keskellä oli iso Obeliski johon oli kirjoitettu sotilaiden nimiä. Obeliski ympäri kulki kivitetty tie josta lähti eri suuntiin pienempiä pol­kuja. Erään tällaiseen polun luota löysin siestapaikan.

Olin eilistä ottanut oppia, en syönyt liikaa enkä liian nopeasti. Vietin muutaman hetken mukavasti löhöillen ystävieni kanssa, ne pienet kaverit joilla on tapana kä­veli ruokapöytään kutsumatta, muurahaiset.
Matka jatkui lautalle, kävin varmuuden vuoksi ennen lautalle menoa täyttämässä vesipullot Tiszaroff kylässä. En löytänyt vesipistettä vaikka yritin etsiä, päätin lo­pulta kysyä vastaan tulevalta vanhalta mieheltä vesi­pistettä.

Kuten aina kieliongelmat tulivat ensimmäisen vastaan, onneksi mies ymmärsi sanan ”agua”, hän viittasi seu­raamaan joten tein työtä käskettyä. Mies käveli tien toiselle puolelle ja meni juttelemaan aidan vieressä ole­valle naiselle. Nainen kuunteli asiallisesti miestä mutta kaksi pikkukoira eivät sellaisesta välittäneet vaan räk­syttivät minkä ehtivät.
Satuani pullot täyteen ajoin kylän läpi lautalle.

Lautta toimi vähän eri tavalla kuin normaalisti, se kulki veden voimalla, kaksi vaijeria kulki yli joen yli. Virtaa­van joen voima työnsi lauttaa eteenpäin, toinen vaije­reista kiristettiin ensin, niin että se nousi vedestä ylös. Miehet auttoivat lautan matkaan, liikuttamalla ja lukit­semalla välillä vipuvääntimen vaijeriin kiinni, samalla työntäen lauttaa eteenpäin.

Lautta lipui hissukseen sen jälkeen toiselle puolelle.

Matka maksoi 300 paikallista valuuttaa ja se kesti 5 minuuttia.
Lähdin seuraamaan joten varressa kulkevaa Eurocyclin tietä n: 11. Pysähdyin välillä P paikassa joka on tehty juuri pyöräilijöitä varten.

Tankkasin vesipulloni siinä sekä kastelin ajopaidan viilentääkseni oloa.

Meinasin jäädä siihen yöksi mutta wc mahdollisuudet olivat mitättömät. Jatkoin vielä noin tunnin verran en­nekuin leiriydyin joen varteen.

Paikka oli kalastajien suosiossa. Alkuillasta oli vilkasta kun kalastajat kävivät katsomassa paikka, pimeyden saavuttua saapui rauha päälle maan.

Paikkakoordinaatit: 47.42282, 20.37574

Matkamittari: 5591 km

Ajettuaika: 397:57h

Unkari

 

9.7 Adabzsalokin tyttö

En nukkunut kovin hyvin yöllä, aluksi oli kuuma, sitten oli kylmä, ja aamuyöstä tulivat kalastajat. Maha ei vielä aamusta reistailut mutta syömisen jälkeen se meni se­kaisin. Samalla voimat alkoivat hiipumaan, joten päi­västä ei tullut kovin pitkä. Hyvä puoli oli se ettei minun tarvinnut juosta pusikossa, parempi voimien lähtöä kuin paskat housussa, suoraan sanottuna.

Kuten otsikko kertoo pysähdyin Adabzsalok kaupun­kiin. Olin kiertämässä kaupunkia, seuraten pyöräreittiä joka kulki uimarannan sekä leirintäalueen läheltä. Pyöräreitti oli suljettu aidalla ja portilla. Portin vieressä oli puinen koppi jonka edessä istui nuori nainen jutellen muutaman pyö­räilijän kanssa.

 

Pysähdyin vähän ennen porttia katselemaan, kun muut pyöräilijät ajoivat portin luokse, osa pysähtyi, osa ajoi portista tervehtien tyttöä.

Päästyäni hänen kohdalle kysyin häneltä englanniksi ” is here something party, maybe festivals” nuori nainen päästi valloittavan hymyn. Hän puhui aivan loistava englantia, joten pian selvisi että maksu on vapaaehtoi­nen eikä alueella ollut ainakaan vielä mitään esiintymi­siä. Maksua käytetään paikan ylläpitoon.

Niinpä jäin sitten suustani kiinni. Hän kertoi että oli oppinut Englantia koulussa ja lähtenyt koulun loputtua ulkomaille töihin.

Eh­dimme jutella jonkin aikaa ennen kuin hänen poikays­tävinä (Norbert) saapui mopolla paikalle.

 

Kaveri oli heti alusta asti erittäin mukava. Hän otti mi­nut vastaan kuin olisi tuntenut minut koko ikänsä. Sain tietää että hän työskenteli maatilalla renkinä, mopon hän oli perinyt isäpuolelta.

Täytyy sanoa että mopo näytti aivan uudella. Sen oli maalattu maalarin toimesta uudestaan, kumiosat olivat hyvässä kunnossa, ainut mikä puuttui oli nopeus mittari.
Jossakin välissä saapui Boglarka äiti ja mummo. He toivat tytölle syötävää, ai niin poika oli tuonut tytölle jäätelöä. )) Boglarka antoi minulle kannepäällä osan ruuastaan että saisin maistaa Unkarilaista ruokaa, peru­noita, ja juustopihviä.

Tytön työaika loppui 15 aikaan. Päivän mittaan olimme keskustelleet leirintäalue mahdollisuuksista. Kaupun­gissa oli kaksi paikkaa, kummassakin oli samat hinnat joten olin aluksi kahden vaiheilla.
Tyttö lähti näyttämään leirintäaluetta samalla kun hän vei lip­putulot pois. En tykännyt ensimmäisestä paikasta joten lähdimme käymään välillä kaupassa että sain lisää miettimisaikaa. Kerroin heille että voisimme käydä katsomassa sitä toista paikka jos se olisi parempi.
Päätin majoittua jälkimmäiselle leirintäalueelle ainakin yhdeksi yöksi. Sovimme että he poikkeaisivat vielä illemmalla leirin­täalueella kahvilla.

Laitettuani leirin pystyyn menin lepäämään vähäksi aikaa. Olo oli heikko, niinpä otin pienet päiväunet vä­lissä.
Olin sopinut pariskunnan kanssa kello 19 aikaan treffit, joten lähdin ajoissa odottamaan heidän saapumistaan.
He saapuivat vähän myöhässä, syykin selvisi kun keittelimme kahvia ja juttelimme. Pariskunta oli odot­tanut ruuan valmistumista kotonaan. He olivat halunneet tuoda minulle maistiaisia mukanaan joten he olivat odotelleet laatikon valmistumista.
Olin vasta tavannut heidät ja he olivat todella ystävälli­siä minua kohtaan, auttaneet ruokakaupassa, leirintä­alueella, ja nyt he toivat ruokaa.

Kysyin missä he olivat tutustuneet toisiinsa, he olivat kulkeneet samaa matka kouluun ja olivat olleet samalla lasinkäsittely kurssilla. Siellä olivat ystävystyneet ja lopulta alkaneet olemaan yhdessä. Nyt heillä on sor­mukset sormissaan mutta vasta kihlat.
Aika kului nopeasti joten he lähtivät jäähyväisten jäl­keen kotiinsa. Sain tietää he menevät huomenna festi­vaaleille, voisin tietysti itsekin lähteä sinne mutta se on sitten huomenna. Matkani kulkee kuitenkin saman kau­pungin kautta missä festarit olisivat.

Matka: 32,55km, aika 2:22h
Paikkakoordinaatti 47.47893, 20.5854
Unkari

 

10.7 Futisporukka

Yö oli kurja, bändi soitti puolen yöhön saakka, kun se loppui alkoi diskomusiikkin jytke kulumaan läheisestä baa­rista. Aivan kun se ei olisi vielä riittänyt, jouduin nou­semaan aamuyöstä wc käynnille mahan takia. Olo ei meinannut helpottaa sitten millään.

Aamulla laitoin tavarat kasaan, söin ja suuntasin koh­den Tiszafüred kaupunkia. Pääsisin sieltä joen yli toi­selle puolelle siltaa pitkin.

Päästyäni sillalle menevällä tiellä, totesin että siellä oli liikennettä tungokseen asti. Onneksi sen vieressä kulki vanhatie mitä pitkin pääsin sil­lalle asti. Jouduin odottelemaan sopivaa rakoa liiken­teessä, ennen kuin uskaltauduin ylittämään joen.

Seurailin sillan jälkeen jokea ja rautatietä kunnes saavuin kaupungin läheisyyteen. Rautatien vieressä kulki polku joka päättyi rannan läheisyyteen festarialueelle. Pysähdyin katselemaan vähäksi aikaa ihmisten paljoutta sekä kojuja tien läheisyydessä.

Tiszafüredin kaupungissa oli musiikkifestivaalit, se näkyi myös liikenteessä. Ajoin suoraan kaupungin kes­kustan, yllätys yllätys, se oli aivan tyhjä, ei ristiin sie­lua.

Muutama hassu kävelijä, silloin tällöin joku turisti ajoi autolla etsien jotakin.

Itse hain automaattia ja löysinkin sen sivukadun var­relta. Eilen kun olin mennyt Adabzsalossa hakemaan rahaa, oli yhteyshäiriö sulkenut kaikki automaatit kau­pungista joten tarvitsin käteistä.
Saatuani rahat, lähdin ruoka ostoksille. Sen jälkeen suuntasin itsekin festarialueen suuntaan.

Koska oli vielä päivä, alueella sai liikkua vapaasti ja sen kyllä huomasi.

Kaikki mahdolliset mummosta vaariin, turisteista jou­lupukkiin, liikkuu siellä. Uimaranta oli tupasen täynnä auringonpalvojia sekä muita löhöäjiä.

Asetuin itsekin puiden varjoon syömään ja viettämään siestaa.
Lähdin muutaman tunnin päästä jatkamaan matkaani, ylitin ison sillan ja lähdin seuraamaan aluksi kanaali tietä. Siirryin kuitenkin pian ajamaan pikkuteitä pitkin. Halusin päästä katselemaan pikkukyliä matkavarrella.
Tiszabábolna kylässä kävin kuvaamassa kirkon. Ajaes­sani takaisin päätielle oli paikallisessa baarissa iso po­rukka ottamassa kaljaa ja viiniä. Yksi heistä vinkkasi tuleman luokseen, pian istuinkin heidän kanssaan pöy­dässä ja join vettä. Keskustelu lainehti kielitaidon mu­kaan. Kerron matkastani sekä suunnitelmistani. Ei mennyt kuin puolituntia niin olin heidän kanssaan jo matkalla vuokramökille. Olin saanut luvan pystyttää telttani pihamaalle.

6 miestä sekä 4 naista oli vuokrannut kaksi vierekkäistä taloa pitkän viikonlopun viettoa varten. Tänään oli myös loppuottelu EU-jalkapallossa, Ranska-Portugali.
Miehet olivat enemmän sun vähemmän viihteen puo­lella. Minua se ei haitannut koska meno oli leppoisan hauskaa. Nautin heidän seurastaan jutellen niitä näitä. Osa miehistä puhui englanti joten mukana oli muutama tulkki kun englannin tai saksankieli meni sekaisin.
Eräs porukan miehistä oli oikea ilopilleri, tosin hän oli kyllä myös eniten kännissä. Yhdeltä kaverilta oli men­nyt ääni, hän oli ollut häissä. Hän oli huutanut sekä juonut liikaa kotitekoista pontikkaa, joten nyt ei tullut kuin pihinää. Sain kuitenkin selvä kun pinnistelin kuuloani tarvittaessa.
Seurueen kaunein nainen osasi puhua hyvää englantia. Hän oli käynyt Suomessa Turussa ja Tampereella. En ole aivan varma, oliko hän ollut jopa opiskelemassa jossakin koulussa, joka tapauksessa oli ilmeisesti pitänyt Suomesta. Hän oli myös seurueen kokki suu­rimmaksi osaksi, sinä iltana.
Jalkapallon katsominen meinasi mennä välillä hulinan puolelle kun Portugali teki maalin. Ilopilleri kaveri nap­sautti sähköt pois tv:stä yhdessä välissä, taisi siinä olla myös minun myötävaikutus mukana. Tv saatiin kuitenkin nopeasti päälle joten hulinaa riitti ottelun ajan.
Pian sen jälkeen kaikki alkoivat pikkuhiljaa vetäyty­mään yöpuulle, kuten minä myös. Päivä oli hieno, mahtavan seurueen tapaaminen kruunasi sen.

 

Matka: 64.95km, aika 4:27h
Paikkakoordinaatit: 47.68987, 20.81124

Unkari

 

11.7 Jarrupalat

Yö oli suhtkoht rauhallinen. Jengi rauhoittui sen jälkeen kun futismatsi luopui. Aamuherätys tuli kirkonkellojen muodossa, ennen kukonlaulua. Sain torkkua 7 asti, sen jälkeen olikin jo aika nousta ylös.
Ensimmäiset futisfanit kömpivät koloistaan kun olin laittamassa telttaani jo pois. Pian pihalla oli jo täystohina päällä, osa kantoi tavaroita autoihinsa, osa teki aamu­palaa ulkopöydän grillin ääressä.
Laitoin pyörän lähtövalmiiksi ennen kuin aloin syö­mään aamupalaa. Juttelin välillä muutaman sanasen porukoitten kanssa mutta aika hiljaisia tuntuivat olevan, ainakin näin aamusta. Jäähyväisten jälkeen oli aika lä­hellä eteenpäin.
Seurailin Tisza jokea edelleen ylös päin. Kävin katso­massa pikkukylien elämää aina kun sellainen sattui tu­lemaan matkanvarrella vastaan. Yleensä niissä on yksi tai kaksi kauppaa, muutamia pikkuliikettä, koulu, vi­rastotalo sekä tietysti kirkko.
Kävin etsimässä pyörän jarrupaloja Polgar nimisestä kaupungista. Löysin kyllä sellaisen pienen avustuksen avulla, mutta se oli jo kiinni. Yritin myös etsiä vesipis­tettä, kävin jopa kysymässä siitä erikseen käydessäni kaupassa. Se ei kuitenkaan auttanut koska tässä kau­pungissa ei ole toimivaa erillistä vesipistettä. Ei se mi­tään, olin nähnyt tullessani kaupunkiin leirintäalueen merkin, sieltä saisin ainakin vettä.

Suuntasin suoraan leirintäalueelle lähtiessäni ulos kaupungista. Etsin gps-kartasta suorimman reitin sinne, välttelin kuitenkin isoja teitä koska rekkaliikenne oli niissä aika kova.

 

Leirintäalue oli rakennettu järven läheisyyteen. Sen ympärille oli rakennettu korkeat aidat, ilmeisesti turvaksi.

Kävin ensin kysymässä portilla saisinko ottaa juoma­vettä pulloihini, ennen kuin hain pari puolentoista litran pulloa pyörästäni.
Kyselin myös hintoja paljonko olisi maksanut yöpymi­nen leirintäalueella. Tässä paikassa se olisi ollut 1800 Hungaryn rahaa.

En kuitenkaan jäänyt koska loppuviikosta on luvattu huonoa säätä, joten säästän nekin rahat sadepäiville.
Poistuin kaupungista päätietä pitkin, en olisi halunnut ajaa sitä pitkin mutta kanaalitie alkoi jonkin matkan päästä sen varressa.
Kello oli jo aika paljon, olin viettänyt kaupungissa sen verran aikaa, että oli aika etsiä yöpaikkaa. Kuten aina se löytyi juuri sopivasti muutama tunti ennen pimeän tu­loa.

Kanaalinvarresta nousi penkereelle tie, se päättyi isolle suoalueelle, ilmeisesti lintujensuojelu alue. Laitoin telttani pystyyn penkereen päällä olevan pysäköinti paikan viereen.

Matka: 65.72km, aika 4:25h
paikkakoordinaatit: 47.91111, 21.09758

Unkari

 

12.7 Tokaij

Olin eilen raivannut pysäköintipaikan viereen itselleni telttapaikan. Pysäköintipaikka on ehkä väärä sana kuva­maan sitä. Penkereen vieressä kulki pusikoitunut met­sätie, sitä on kait käytetty joskus metsätienä tai vastaa­vana. Aivan sen alussa oli sen verran tila että siihen pystyi pysäköimään autonsa, muuten alue oli kasvilli­suuden peitossa.

Metsätie oli ollut rauhallinen, ainoastaan yksi auto kävi illalla kääntymässä, siinä kaikki.
Hyttysiä oli jonkin verran joten tein iltapalan teltassa. Halusin syödä rauhassa ilman huitomisia.

Päivä ei ollut kovinkaan erikoinen. Sen kohokohta oli joen ylittäminen lautalla sekä käyminen ennen Tokaij kaupunkia luontopisteessä. Lähestyn pikkuhiljaa vuo­ristoa joten maisemat muuttuivat.

Pysähdyin Tokaij kaupungissa ihailemassa sen histori­allista keskustaa. Tokaijhan on suuri viinintuottaja jo­ten pitkin matkaa oli ollut kylttejä viinituvista. Viiniviljelyksiä en huomannut joten ne ovat varmaan muualla.

 

Pähkäilin minne menisin yöksi kun huomasin kyltin Kemping Cajak.

Kaarsin katsomaan paikkaa ja se oli sopiva. Leirintä­alue ei ollut kovin kummoinen, hintakin oli vain 1800 Unkarin flotia.

Suihku oli aivan hirveä, iso peltinen varasto joka oli sisältä kuuma. Hyvä puoli oli se kuumaa vettä tuli joten plussat kotiin. Alueella oli yksi isompi porukka leiriytyneenä en tiedä odottivatko he viikonlopun festareita, sit­ten oli yksi kajakki perhe sekä kalastaja perheineen.
Ilta meni kokkailussa ja kirjoittelun merkeissä.

 

Matka: 55.16km, aika 3:55h

Paikkakoordinaatit: 48.14003, 21.4023

Unkari

 

• 7 Sárospatak

Heräsin yöllä tuulen aiheuttaman voimakkaaseen ää­nen. Puut kohisivat, teltta heilui välillä voimakkaasti puskien voimasta. Sää tiedotuksen mukaan saderinta­man pitäisi lähestyä loppuviikkoa kohden joten tuuli voimistui rintaman lähestyessä.
Ruuanlaitto oli aamusta pikkaisen vaikeaa tuulen takia. Sain tehtyä tuulisuojan säilytyspussista joka oli kovaa kangasta ja pysyi pystyssä.

Pidän siellä polttimen sekä tulivälinettä, myös pieni varaosapurkki on yhdessä taskussa.

Tapasin matkalla Sárospatak kaupunkiin kaksi matka­pyöräilijä ensikertalaista.
Pyöräilijät olivat nuoria tyttöjä, heillä oli allaan nais­tenpyörät. Seurasin heidän menoaan ja huomasin että vaihteetkaan eivät toimineet kunnolla toisessa pyörässä. Matkan teko oli muutenkin vai­kean näköistä. Välillä he ottivat kauhean kirin, kohta he kuitenkin työnsivät pyöriä, kun vastaan tuli pienikin mäki. Seurailin heidän edesottamuksia jonkin matkaa ennen kuin lähdin omille teilleni.

Sárospatak kaupunki on historiallinen paikka. Sieltä löytyy varmaan Euroopan hienoin koulu, komein linna sekä rumin puisto koko Euroopassa.

Vietin puistossa siestaa enkä pitänyt paikasta, rauhalli­nen paikka mutta hoitamaton. Ensimmäisenä puistosta tuli mieleen kauhufilmien kulissit.

 

Pyöräni etujarrut olivat aivan finaalissa, niinpä oli aika etsiä pyöräliike.

Minulla ei ollut kuin takajarrut toiminnassa, edessä oli vain yksi pala joka piti ääntä mutta muuta ei sitten ta­pahtunutkaan. Suuntasin ensin infopisteeseen, kyselin nuorelta naiselta hotelleista sekä tietysti pyöräliik­keestä.

Tyttö antoi minulle kaikenlaisia esitteitä kaupungista, vilkaisin niitä mutta annoin ne takaisin. Sanoin että minun on turha ottaa niitä mukaan, ne lentävät kuiten­kin roskiin.
Olin saanut hyvät neuvot pyöräliikkeeseen, eli suunta­sin sinne seuraavaksi.

Pyöräliike oli ihan ok, mutta se ei ollut ihan oikeanlai­nen, siellä kyllä myytiin pyöriä mutta ei varaosia. Sain myyjältä uudet neuvot seuraavaan mahdolliseen paik­kaan, mutta sielläkään ei myyty jarrupaloja.

 

Aikani kyseltyä, löysin lopulta pienen liikkeen ison kaupan sisältämistä sai varaosia.

Vaihdoin jarrupalat kaupan pihamaalla, en uskaltanut riskeerata jarrujen takia vilkasliikenteisessä kaupun­gissa

Iltapäivä oli kuuma, etsiessäni vettä päädyin linnan pihamaalle missä oli myös vapaa wifi. Päätin istua varjoisaan paikkaan miettimiään seuraavaa siirtoani.

Kaivettuani puhelimen esiin, aloin surffailemaan ja katselemaan mahdollista hotellia.

Löysin Bookingin sivuilta edullisen hotellin mutta se olisi vasta seuraavassa kaupungissa. Sinne ei tosin ollut matka kuin 10km joten varasin sieltä huoneen 4 päi­väksi. Iso sade rintama oli tulossa mutta jos se menee nopeasti ohi, ei minun tarvitse olla neljää päivää yh­dessä paikassa. Voin maksaa pari päivää ja sitten jos viihdyn vielä, maksaa lisää.
Matka Satoraljaujhely kaupunkiin kesti vain hetken. Tunnin päästä oli jo neuvottelemassa kuinka pitkään pidän huoneen. Maksoikin aluksi pari päivää, katson sitten jäänkö enää.

Huone oli katohuoneisto, epäilin aluksi että se on kuu­mapaikka jos aurinko alkaa paistamaan, toivon mukaan sää pysyy pilvisenä.

Matka: 55.02km, aika 3:59h

Paikkakoordinaatit: 48.39678, 21.64767

Unkari

 

14.7 Tylsä päivä

Päivä oli tylsä. Vietin koko päivän sängyssä katselen telkkua, tosin en kyllä ymmärtänyt yhtään, mitä ne hö­pisivät siellä. Ne bumppavat kaikki mahdolliset ohjel­mat, kuvaa ei sentään käsitellä, vielä.
Koska olin pizzeria sekä penzzio hotelli yhdistelmässä, kävin hakemassa alakerrasta pizzan päivälliseksi, söin sen tietysti huoneessani katsellen tv:tä.
Tv:stä tulee Foxilta ja Jimilta samoja ohjelmia kuin Suomessakin, kultakuume, auto ohjelmia ja timantin metsästäjät.

Menin nukkumaan aikaisin illalla, tylsä päivä väsytti sen verran.

Toivottavasti huomenna on hyvä sää, pääsisin jatka­maan matkaa ilman kastumisen pelkoa.

 

 

 

 

15.7 Slovakia

Nousin normaalia aikaisemmin ylös, kurkin ensimmäi­sen ikkunasta säätä. Totesin se hyväksi, joten aloin pak­kaamaan heti tavaroita kasaan.

Saatuani laukut alas toisesta kerroksesta, kävin kysy­mässä aamupalaa. Aamupala maksoi 4e.

Olin aamun ensimmäinen asiakas joten aamupalan tu­leminen kesti jonkin aikaa.

 

Matka Slovakian rajalle ei ollut pitkä. 15min siitä kun olin lähtenyt hotellista olin jo uudessa maassa. Rajan ylitys sujui ongelmitta koska mitään tarkastusta ei ollut.
Matka sujui vastatuuleen puskien. Aurinko paistoi mu­kavasti joten ilmakin oli puolellani, tuulta lukuun otta­matta.
Olin aluksi miettinyt ajavani lähelle Uzhorod kaupun­kia mutta muutin suunnitelmaa. Pysähdyin Kralosky chemc pikku kaupungissa katsastamassa paikkoja. Huomasin majapaikan joten päätin mennä kysymään viikonlopuksi huonetta sieltä. Huone oli kalliimpi kuin edellinen mutta otin sen kuitenkin. Viikonlopuksi oli luvattu rankkoja sateita joten otin varmaan päälle. Jos olisin jatkanut matka olisin voinut jäädä ulkoruokintaan pienemmissä paikoissa.
Huone oli lämmin mutta pitämällä ikkunaa auki olo oli vähän viileämpi. Huomenna on alakerran pizzeriassa yksityistilaisuus. Saas nähä kuinka kova mekkalaa siellä on.

Matka: 31.26km, aika 1:59h

Paikkakoordinaatit: 48.4221998881549,21.9795203581452

Slovakia

 

16.7 Elokuvailta

Vietiin päivän hotellissa katselen elokuvia. Löysin oh­jelman jolla voi katsoa elokuvia puhelimesta ilmaiseksi. Ohjelman mukana tulee elokuva kirjasto josta voi valita leffan mitä haluaa katsoa. Ainut mitä tarvitaan on net­tiyhteys. Wifi toimi moitteetta joten aika kuului mukavasti. Kävin välillä kaupassa hakemassa syötävää ja poikkesin suihkussa. Sen jälkeen oli rattoi­saa katsella elokuvia kun maha oli täynnä eikä hiki haissut omaan nenään.
Illalla alkoi synttärit alakerrassa, onneksi musiikki ei soinut liian kovaa joten pääsin nukkumaan suhtkoht ajoissa.
Huomenna olisi tarkoitus jatkaa matkaa, en ole vielä varma reitistä mutta Ukrainaan olisi tarkoitus mennä.

 

 

 

17.7 Ukraina

Meteli loppuu jossakin välissä yötä, sain nukuttua joten kuten, hyvä niin.
Aamu vaikutti hyvältä, taivaalla roikkui raskaita pilviä mutta ne eivät olleet kuitenkaan sadepilviä. Laitoin varusteita pikkuhiljaa laukkuihin.

Olin noussut ylös sen verran aikaisin että minulle jäi aika myös löhöilyyn, pakkailun välissä joten aamu al­koi aika leppoisasti.

Saatuani urakan valmiiksi, kannoin laukut alakerran oven eteen, sen jälkeen lähdin hakemaan pyörän sisäpi­han puolelta. Olin saanut laittaa pyöräni omistajien pyöräkellariin turvaan. He pitivät ovea aina auki joten en tarvinnut pyörän hakemisen heidän apuaan tai avaimia.
Lastasin ensin pyörän, menin vasta sen jälkeen viemään avaimen pizzabaariin missä niitä pidettiin. Omistajan vaimo oli tullut ilmeisesti siivoamaan ja laittelemaan paikkoja kuntoon heti aamutuimaan, koska oli paikalla. Annoin avaimet hänelle ja kiitin huoneesta.
Lähdin polkemaan Velké kapušany pikkukaupunkia kohden. Matka sinne ei ollut kovin pitkä joten pysäh­dyin tuon tuosta tappamaan aikaa.

Päästyäni Vélkeen tein pienen lenkin ja kävin katso­massa sen yleiskuvaa. Huomasin Lidl kyltin joten suuntasin siihen suuntaan pyöräni. Pian olikin kaupan pihassa, juuri kun saatiin pyörän lukkoon tuli kaksi mustalaislasta pyörimään ympärilleni. Toinen pyysi rahaa ja osoitti että hän voi katsoa pyörää sen aika kun käyn kaupassa. Aluksi kieltäydyin, mutta päätin sitten antaa muutaman lantin siitä että pyörä on ehjä kun tulen takaisin. Pieni uhraus kannatti koska poika istui pyörän luona vartiossa kuten lupasi. Olin yllättynyt koska luu­lin että he häipyvät heti kun pääsen kauppaan.
Sillä välin kun olin käynyt kaupassa, oli pojan luokse ilmaantunut vähän vanhempi tyttö, totta kait rahan toi­vossa.

Sanoin pojalle, vaikka tuskin se ymmärsi mitään että en oli pankki joten turha pyytää enempää. Laitoin vähät ostokset laukkuun ja lähdin työntämään pyörääni kau­pan pihasta pois. Pihalla seisoi isompi mustalaispoika ja mulkoili minua kun lähdin. Kävelin kaverin vierestä ja katsoin takaisin välittämättä vihaisesta katseesta. Siinä­hän mulkoilet, ajattelin lähtiessäni ajamaan pois.
Ajoin lähimpään puiston syömään. Puistossa istui pai­kallinen juoppo, joten minulla oli ainakin seuraa siellä. Kysyin häneltä lähellä olevan rajan tilannetta. Eihän me ymmärretty toistemme puhetta mutta kun aikamme selvitimme asiaa puhelimen kartan ja viittomakielen avulla, sain sellaisen kuvan että voisin mennä rajan yli pyörän kanssa. Istuskelin jonkin aikaa pen­killä syöden ja nuokkuen ennen kuin päätin lähteä.
Olin myös saanut selville mieheltä että lähellä olisi ho­telli, uteliaisuus voitti joten päätin lähteä katsomaan.
Hotelli ei ollut kummoinen ulos päin, sisälle päästyäni totesin respan olevan kiinni. Viereinen ravintola oli kyllä auki, siellä oli jotkin juhlat koska pari pappia tuli ovesta ulos. Päätin udella papeilta tietävätkö he missä respan työntekijä oli. Hekään eivät tienneet joten asialle ei voinut mitään.
Mentyäni takaisin ulos, huomasin terassilla muutaman miehen olevan kal­jalla. Menin häiritsemään heidän kaljarauhaansa kysy­mällä tietävätkö he hotelin toiminnasta, kuinka se toi­mii. Miehet olivat yhtä viisaita kuin papit, joten vas­taus en saanut kummaltakaan.
Sen sain kuitenkin selville, että läheinen raja ei ole auki vaan jouduin kiertämään pienen lenkin.
Rajan ylitys ei sujunut aivan yhtä helposti kuin tähän asti. Rajamies halusi tutkia muutaman laukun joten eihän siinä mikään auttanut. Jouduin purkamaan muu­taman laukun mutta minun ei tarvinnut ottaa laukkuja pois pyörän tarakoista.
Ympäristöstä huomasi heti että maa vaihtui, tiet huono­nivat, rakennusten kunto laski kuin lehmän häntä mutta ilmapiiri oli aivan loistava. Ollessani 2014 kaksi kuu­kautta Ukrainassa en voi muuta kuin nostaa hattua ih­misten iloisuudelle, auttavaisuudelle sekä positiivisuu­delle. Suomessa ei ole samanlaista onnelli­suutta kuin Ukrainassa. Ihmisillä on aivan liian kiire, he murehtivat turhista asioista turhaan, eivätkä huomaa että pitäisi elää siinä hetkessä eikä seuraavassa palkkapäi­vässä.
Olin varannut hotellin aikaisemmin joten suunnistin suoraan sinne. Kirjautuminen ei sujunut niin kuin piti eikä pyörällekään tahtonut löytyä paikka tuosta vaan mutta niistäkin selvittiin.

Matka: 44.42km, aika 3:06h
Paikkakoordinaatit: 48.6244, 22.27395

Ukraina

 

18.7 Huuliharppu

Aamulla en oikein tiennyt mitä tekisin, olin kahden vaiheilla, jäisinkö vielä toiseksi yöksi vai lähtisinkö eteenpäin.
Pakkasin kuitenkin tavaroita samalla kun mietiskelin, joten asia ratkesi sillä.
Mennessäni hissillä alakertaan mietin, onkohan siellä sama nainen respassa kuin eilen. Naisella ei tainnut olla kaikkein paras päivä, hän oli erittäin kiukkuinen mutta piti sen aika hyvin sisällään. Sain sen verran irti hänestä että hän oli kyllästynyt joihinkin asiakkaisiin. Luulen että hän tarkoitti juuri ulkomaalaisia. ))
Tullessani eilen, minulla oli myös ongelmia saada pyörä turvalliseen paikkaan. Securite mies joka vartioi aluetta oli kännissä kuin ankka. Kävin kahteen kertaan katsomassa aluetta ennekuin huomasin hirsirakennuk­sen joka oli työn alla. Ovien paikalla oli vanerilevyt jotka roikkuivat saranoiden varassa. Vinkkasin securite miehelle, saadakseni luvan laittaa pyörän rakennuksen sisälle.
Olin eilen yrittänyt löytää kaupungin keskustaa mutta se jäi puolitiehen, koska hotellin löytäminen meni etu­sijalle.

Päätin seurata suurta virtaa, eli ihmisiä, joiden avulla uskoin löytäväni Centrumin.
15 minuutin päästä olin jo kävelykadulla katselemassa sen vilskettä, pysähdyin myös samalla kuuntelemaan eräästä katusoittajaa. Hän oli aivan ilmiömäinen virtu­oosi.
Niinhän siinä sitten kuului koko päivä, kuuntelin soittoa ja kävin välillä juttelemassa miehen kanssa. Sain sel­ville että hän oli itse oppinut soittamaan 10 vuoden ai­kana, harrastanut ilmeisesti päätoimisesti jonkin vuoden katusoittoa. Tekee sitä joka päivä 5-6 tuntia päivässä.

Miehen tyttöystävä oli ollut myös koko päivän katu­soittajan seurana. Nainen toi hänelle välillä ruokaa sekä tupakkaa. Taukoja mies ei paljoa pitänyt, paitsi silloin kun kitarasta katksei kieli tai oli tupakka sekä juoma­tauon aika.
Erään tauon aikana tuli juttua musiikkiliikkeestä. Ker­roin hänelle että haluaisin ostaa huuliharpun, sanoin että olin joskus nuorempana soitellut huvikseni sitä. Nyt kun olisi aikaa, olisi mukava kokeilla soittelemista uudestaan. Mies sanoi että hän voisi lähteä näyttämään paikan, kunhan lopettelisi iltapäivästä. Hän sanoin myös asuvansa samassa suunnassa, joten asia oli sillä selvä.

Aika kuului mukavasti ja koitti aika kuin muusikko laittoi pillit pussiin. Hän kävi viemässä tavarat lähei­seen piilopaikkaansa, odottelin sen aikaa samassa pai­kassa missä olin viettänyt koko päivän.
Musiikkiliike sijaitsi 20 minuutin kävelymatkan päässä. Mies kertoi myyjälle mitä etsin, harppu löytyi mutta ei aivan sellaista kuin olisin halunnut. Hohner se kuiten­kin oli mutta muovia. Ostin sen, koska halusin päästä verestämään nuoruuden muistoja, bluusin soittoa ei voita mikään.
Harppu maksoi 89 hvurnia. Muutaman euron, pitää käydä katsomassa lvivssä jos löydän oikean d-harpun. Mustan blues harpun. Liikkeessä olisi ollut c-harppu, Black Hohner, rautainen, hintaan 9€.
Pariskunta halusi vielä käydä katsomassa talon toisella puolella olevaa kitaraliikettä, muusikko halusi ilmei­sesti käydä neuvottelemassa kitaran hinnoista.
Viihdyin itsekin siellä, oli mukavaa käydä katsomassa pitkästä aikaa instrumentteja. Liike oli pullollaan erilai­sia kitaramalleja, yritin kuunnella mitä myyjä kertoi muusikolle mutta yrittämiseksi se jäi.
Kuten aina, kaikki kiva loppuu aikanaan, paitsi mu­siikki. Hyvästelin uudet ystäväni, en tulisi näkemään heitä tämän jälkeen mutta olin saanut muusikolta pal­jon. Musiikki on yhteinen kieli ihmisten välillä, jälleen kerran se on todistettu.
Loppupäivä meni hotellin etsimisessä, olin varannut huoneen Bookingin kautta joten suunnistin ensin sinne. Täällä kertaa kaikki sujui kuin rasvattu. Pyörälle oli oma paikkansa, respan tyttö osasi loistavasti englantia eikä huone maksanut liikoja.
Kävin vielä kaupassa ennen kuin laitoin pyörän tur­vaan. Hotelli sijaitsi isonmäen huipulla, kauppa taas oli sen mäenjuurella joten tulihan pidettyä mäkiharjoituk­set vielä illanpäätteeksi.

Matka: 7.51 km

Paikkakoordinaatit: 48.63068, 22.30114

Ukraina

 

19.7 Lentävät ajatukset

Aamuaurinko paistoi suoraan huoneeseeni ohuiden ver­hojen läpi. Yritin vetää peittoa silmien eteen, mutta sil­loin tuli liian kuuma. Päätin loikoilla sängyssä 7 asti ennen ylös nousua. Niinpä annoin ajatuksen lentää va­paasti silmät kiinni.

”Tuntui niin uskomattomalta miten tämän vuoden matka on antanut paljon enemmän, kuin kaikki muut matkat vuosien varrella yhteensä. Olen tähän mennessä tavannut upeita ihmisiä, nähnyt enemmän, oppinut enemmän uusia selviytymiskikkoja kuin kah­della edellisellä matkalla, no ainakin tuntuu siltä. Asia ei kuitenkaan ole niin yksi yksiselitteinen. Perusteet opin aikoinaan Suomen reissuilla, joita on ollut hyvä soveltaa Euroopassa. Euroopassa olen oppinut ihmisistä enemmän kuin koko elinaikanani, kulttuureista enem­män kuin olisin ikinä uskonut. Maailmassa on enem­män hyviä ihmisiä kuin pahoja. Uutiset antavat liian väärään kuvan maailmasta, pahoja ihmisiä on myös mutta köyhyys tekee heistä pahoja. Nälkä laittaa ihmi­sen tekemään sellaisia asioita mitä he tuskin muuten edes ajattelisivat. Voi olla että olen väärässä mutta us­koisin asian olevan näin. Sitten on aivan oikeasti niitä pahoja ihmisiä mutta se on jo niin kirjavaa porukkaa, että en ala tässä sen kummemmin pohtimaan. Niitä löytyy murhamiehestä poliitikkoon asti. Varmaan myös Suomesta, varsinkin noita jälkimmäisiä.”

Nousin ripeästi ylös, kun kello alkoi olla lähemmäs kahdeksaa kuin seitsemää. Olin eilen löytänyt majapai­-

 

kakseni hotellin mutta nyt oli pakko lähteä eteenpäin, en voinut jäädä loppuelämäkseni tännekään. Kannoin laukut hissiin ja laskeuduin sen jälkeen 1 kerroksen.

Respan tyttö oli taas vaihtunut, joten moikkasin häntä ja sanoin että pyöräni viereisen huoneen parvekkeella. Kävin hakemassa pyöräni, työnsin sen hotellin oven eteen ja pakkasin sen ensin, ennen kuin työnsin pyörän ulos.

Päivä alkoi alamäki laskulla, mukulakivitie vaati kes­kittymistä, varsinkin nyt, kun pyöränkumit olivat aivan sliksit. Olin eilen ajanut mäen kumpaankin suuntaan muutamaan kertaan, ensimmäisen kerran tullessani ja toisen kerran käydessäni erikseen kaupassa.

Perechynskyi raion oli tänään tavoitteena, matka sinne ei ollut kovin pitkä mutta sitäkin vaativa. Tien kuntoa ei voi kehua sitten millään hyväksi vaikka kuinka yrittäisi. Olisi paljon helpompaa ajaa pottupellossa kun Ukrainan teillä. Jos väisti monttua voi jäädä auton alle, jos taas väisti autoa, ajoi monttuun.

Tietysti kun ei ollut liikennettä, ajo helpottui huomatta­vasti mutta monttu eivät häviää mihinkään.

Perechynskyissä etsin motellin mihin jäin sitten päi­vystämään sadetta. Karpaattien päällä roikkui mustat pilvet, päätin pysähtyä suosiolla kaupunkiin enkä lähte­nyt kastumaan vuoristoon.
Motellista on pakko mainita muutama asia. Huono on liian hyvä sana kuvaamaan paikan tasoa. Motelli on paikan ainoa majoituspaikka, joten jos liikut Pe­rechynskyi kaupungissa, paina vaan reilusti kaasua motellin kohdalla niin et pety turhan, jos etsi yö paik­kaa. Edessä päin on paljon parempia paikkoja jos menet lvivin suuntaan.
Yhden plussan voin antaa majatalon omistajan hyvyy­destä, hän antoi laittaa pyörän sisätiloihin turvaan.
Kävin iltapäivästä kävelemässä kaupungilla. Löysin pizzerian joten poikkesin siellä syömässä, 23 cm pizza maksoi 33hvyrniä. Kävin myös kaupassa hakemassa hiukkapalaa aamuksi

Paikkakoordinaatit: 48.73481, 22.47607

Ukraina

 

20.7 Ahneita naisia

Olin aamulla niin vittuutunut koko motellin, että lähdin sanomatta mitään. Laitoin avaimen baaritiskille missä respa oli, kannoin laukut ruokasaliin läpi toisen saliin missä pyöräni oli. Pakkasin pyöräni ja häivyin.

Syy miksi olin huonolla tuulelle oli se että sänky sekä suihkutilat olivat aivan ala arvoisia. Selkä oli kipeä noustessani ylös siitä. Suihkusta en edes viitsi kirjoittaa enempää. Lämmintä vettä tuli joten ok.

Jouduin menemään vielä keskustaan, jos sitä nyt siksi voi kutsua. Pääkatu kulki läpi kaupungin/kylän, sen varrella on suurin osa kaupoista sekä pankkiautomaatit. Automaatteja on kaksi, toisen edessä oli pitkä jono, joten ajoin vähän matkan päässä olevalle toiselle auto­maatille. Yllätys yllätys, automaatti oli tyhjä. Olisihan se pitänyt arvata miksi toisen automaatin edessä pitkä jono.

Ajoin ensimmäisen automaatin luokse tuhraantuneena odottelemaan omaa vuoroani. Huomasin ih­misten kiinnostuksen pyörääni kohden, useat ohikäve­lijät pysähtyivät katselemaan siitä vähän kauempaa.

Sain nostettua rahaa, olisi varmaan pitänyt ottaa enemmän käteistä mukaan, olin menossa vuoristoon eikä pikku­kylässä ole automaatteja.
Matkanteko vuoristotiellä on hidasta. Tie on paikoi­tellen kapeaa, tienreunat ovat huonossa kunnossa, ai­kojen saatossa murentuneet. Sitä on yritetty korjata moneen kertaan joten pinta oli paikkojen peittämä. Uu­sia monttuja on tullut viime korjaamisen jälkeen joten ajaminen on yhtä rytyyttämistä.

Onneksi tienreuna oli levennyt autoliikenteen ansiosta, ilmeisesti kuorma autot käyttävät tienpengertä lisäle­vennyksenä kun vastaan tulee toinen kuorma auto.

Liikenne hiljeni hissukseen mitä syvemmälle pääsin Karpatien vuoristoon.
Pysähdyin Velekyi Berezhyi kylään katsomaan asema­hotellia missä oli yöpynyt 2014. Jätin pyöräni aseman taakse piiloon ja menin aseman sisälle sisäänkäynnin luokse soittamaan ovikelloa.

Odottelin aikani, mutta kun ketään ei tullut avaamaan ovea, lähdin pois.

Kysyin pihalla eräältä mieheltä oliko hotelli auki. Mies nyökkäsi joten lähdin kokeilemaan uudestaan. Soitettuani muutaman kerran ovikelloa, tuli eräästä aseman ovesta mies ja hän näytti että hotelli on suljettu. Hän puhui vähän englantia ja sanoi että paikka meni kiinni viime syksynä (2015). Muistan vielä että paikkaa piti vanha lihavatäti joten hän oli joko kuollut tai hän ei jaksanut enää pitää paikka yllä.

Olin eilen ajanut eturenkaan kiveä päin ajatuksissani. Se oli ollut aamulla tyhjä mutta en halunnut korjata sitä motellissa.

Olin pumpannut siihen ilmaa pitkin päivää joten päätin vaihtaa sisuskumin aseman pihalla. Operaatioon ei mennyt pitkään.

Muutama utelias kävi katsomassa, pikkukaupungin ainoan pyöräliikkeen omistaja piipahti myös pihalla. Hän katseli vähän aikaa touhujani ja mainitsi ennen lähtöään että hänen liikkeestä saisi myös Swappelin pistosuojattuja kumeja. En käynyt tarkistamassa joten ottakaa tieto varauksella.

Tie mutkitteli kapeana Kostrynan kylän suuntaan. Ilta­päivä alkoi olemaan käsillä, katselin samalla kun ajoin kylän läpi mahdollisia majoituspaikkoja. Yksi kyltti näytti lupaavalta, en tosin tiennyt mitä siinä luki mutta päätin lähteä katsomaan taloa tarkemmin
Paikassa pitäisi olla leirintäalue toimintaa sekä peti­paikkoja. Monen mutkan kautta sitten selvisi että se oli jonkinlainen leirikeskus nuorille. Sain kuitenkin vinkin että 5 minuutin päässä olisi hostelli.
Reippaana miehenä ajoin sinne, löysin jopa paikan. Siinähän se ilo sitten olikin, kun pääsin sisälle kaksi ahnetta naista, toisella kultahampaita suussa, ilmoitti huoneen hinnan, käännyin samointein kannoillani ja sanoi hyvästi. En jäänyt kinuamaan hinnasta. 400hyvrniä. Edes neljäntähden hotellihuone ei maksa noin paljoa, Bookingin kautta tosin.

Olin matkalla nähnyt tienvieressä aluekarttoja missä näytettiin nähtävyyksiä, luonnonsuojelualueita sekä telttapaikkoja. Vähän matkan päässä oli yksi sellainen joten päätin lähteä katsomaan sitä.
Paikkaa oli tien vieressä, alueelle oli rakennettu talo ilman seiniä, ehkä tuo kuvaus sopii kaikkein parhaiten kuvaamaan katosta.
Päätin jäädä vähäksi aikaa kuulostelemaan ympäristöä kokkailen samalla ruokaa. Syötyäni totesin että paikka vaikutti hyvältä, niinpä lähdin etsimään teltalle paikkaa alueen ulkopuolella. Katoksen luona oli liian avaraa. Löysin sopivan paikan erään puun luota.

Siivosin ensin piikkikasvit pois, sen jälkeen se olikin mitä loistavin paikka leiriytyä.

Paikkakoordinaatit: 48.96037, 22.61904

Ukraina

 

21.7 Nippusiteet

Heräsin yöllä muutaman kerran yön viileyteen. Olin noussut jo sen verran ylös vuoristossa että lämpötila laski kun aurinko painui taivaanrannan taakse. Aamu­aurinko paistoi lämpimästi kirkkaalta taivaalta sumuis­ten vuorten välistä. Ilma oli juuri ja juuri sen verran lämmintä että hengitys ei höyrynnyt. Vaikka oli Heinä­kuu, tuntui kuin olisi ollut syksyn alku.

Teltan kato oli kostea, yö oli ollut sen verran viileä että hengityksestä tuleva kosteus oli tiivistynyt kankaaseen. Pyyhin kattoa kuivaksi Viledalla päästääkseni ulos edes vähän kuivempana.
Nautin olostani, pakkasin rauhassa varusteet pyörä­päälle ja suuntasin sen jälkeen katoksen luokse teke­mään ruokaa.

Tie jatkuu yhtä huonokuntoisena eteenpäin kuin tähän­kin asti. Ainut muutos jonka huomasin tiessä, oli muu­taman asteen, paikoin enemmänkin, nousu. Se oli jat­kuva eikä laskuosuuksia ollut. Välillä tuli tasaista mutta sen jälkeen nousu jatkui. Huomasin jaloissa har­joituk­sen puutetta, olin ajanut lyhyitä päivämatkoja siitä asti kun erosin ranskalaisesta pyöräilijä pariskun­nasta. Nyt se alkoi kostautumaan, toisaalta mihinkäs minulla oli kiire.
Volosiankan kylässä pysähdyin hotelliin luokse kyse­lemään hintoja.
Nuori poika ilmaantui ravintolan ovesta terassille kun parkkeerasin pyöräni rappusten eteen. Menin suoraan asiaan, joten kysyin häneltä oletko töissä hotellissa,

 

saatuani vastauksen, kysyin huoneen hintaa. Hän il­moitti hinnaksi 12€. Istahdin rappusille ja sanoin että mietiskelen hintaa jonkin aikaa.
Juttelimme huonolla englannilla sen mitä pystyimme. Poika kysyi välillä otanko huoneen, syykin selvis myö­hemmin miksi hän oli hanakasti tyrkyttämässä sitä.
Istuskeltuani puolisen tuntia, oven eteen pysähtyi pa­kettiauto.

Mies ja nainen alkoivat kantamaan tavaroita hotellin alakerrassa olevan kauppaan. Poika ja mies keskusteli­vat välillä kun he kantoivat ruokaa kauppaan. Pian poika sanoi että pomo oli alentanut huoneen hinnan 7€.

Minä tartuin heti tilaisuuteen ja löin käyttää päälle. Il­meisesti poika oli yrittänyt vetää välistä koska oli pyy­tänyt korkeampaa hintaa. Onneksi olin jäänyt mietti­mään.

Vein tavarat huoneeseen ja lähdin käymään keskus­tassa. Eihän siellä ollut kuin muutama kauppa mutta tarvitsin nippusiteitä kenkäni korjaukseen sekä ruokaa.

 

Olin tullessani käynyt ostamassa polttonestettä keskus­tan rautakaupasta joten suuntasin suoraan sinne. Matka sinne oli parin kilometrin verran.
Rautakaupassa oli kyllä nippusiteitä mutta liian isoja, kysyin rouvalta onko täällä toista liikettä mistä voisin yrittää löytää pienempiä nippareita.

Kadun toisella puolella oli tapettiliike, niinpä suuntasin sinne.
Sielläkään ei ollut, joten ostin rautakaupasta isoja nip­pusiteitä varmuuden vuoksi.

Ruokakauppa oli aivan sen vieressä, niinpä poikkesin vielä siellä ennen palaamista hotellille.
Kävin hotelliin alakerrassa syömässä kanapihvin peru­noiden sekä salaatin kera. Juomaksi otin tuoremehua. Hinta kertyi 104 hyvrniä
Hotellissa oli myös työporukkaa joille maistui ravinto­lan kaljaa, taisi heillä olla omat vodkatkin mukana myös. Illalla he pitivät jonkin verran mekkalaa mutta he rauhoittuivat 23, jälkeen joten pääsin ajoissa nukku­maan.

Matka: 27.79km, aika 2:07h
Paikkakoordinaatit: 48.98622, 22.83494

Ukraina

 

22.7 Muutoksen tuulet

Yö hotellissa sujui loppujen lopuksi rauhallisesti. Herä­sin aamulla liikenteen meluun joten nousin ylös. Halu­sin päästä lähtemään eteenpäin, edessä olisi isonousu joten se veisi aikaa enkä halunnut ajaa sitä iltamyöhään.
Pääsin kuitenkin matkaan hyvissä ajoin, hyvästelin pai­kanpitäjän ja toivotin hyvät kesän jatkot.
Tie oli jatkuva nousua, ison nousun lähestyessä tie jyrkkeni entisestään. Ajoin muutaman pienen kylän läpi, niitä ei muuten tahdo erottaa toisistaan, kuin leh­mien väristä sekä määrästä.
Olin ehtinyt ajaa 5 kilometriä kun aloin kaivamaan pu­helinta tankolaukusta. Kaivoin ja etsin mutta en löytä­nyt sitä, en muistanut ollenkaan mihin olisin voinut muualle laittaa puhelimen. Olin juuri alkanut nouse­maan vuoritietä ylöspäin joten joutuisin palaamaan ta­kaisin hotelille ja ajamaan saman nousun uudestaan.

Ei auttanut, lähdin kuin tuulispää ajamaan takaisin. Ei mennyt kuin hetki kun olin takaisin hotellin portailla. Ravintolan edessä olevat pöydät oli kansoitettu täyteen siinä aikana kun olin ollut matkassa.

Omistajat olivat myös ravintolan edessä, menin suoraan heidän luokse tiedustelemaan olivatko he käyneet jo huoneessani. Näytin pantomiimilla että olin jättänyt puhelimeni huoneeseen. Nainen vinkkasi että menee katsomaan ja antoi avaimen huoneen.
Puhelin löytyi wc patterin päältä. Olin katsonut uutisia ja laittanut puhelimen patterin päälle kuin olin ollut asioilla wc:ssä. Jälkeen kerran täytyy myöntää että olin ollut huolimaton lähtiessäni. Olin katsonut huoneen tarkkaan, mutta en ollut katsonut wc tarpeeksi tarkkaan

 

lähties­säni.
Olin todella helpottunut että löysin puhelimeni. Palasin takaisin ravintolan eteen ja istun rappusten päälle vä­häksi aika.

Porukkaa joka istui pöydässä oli työporukkaa hotellista. Yksi heistä puhui vähän englantia joten jäin juttelemaan vähäksi aikaa. Kävin välillä ostama kaupasta pari jo­gurttia välipalaksi. Tunnin päästä olin valmis yrittä­mään uudestaan.

 

Täällä kertaa pääsin jatkamaan nousussa ilman muita kommelluksia.
Tunnistin vanhan leiripaikan sillan alta, pysähdyin kat­somaan kuinka paljon se on muuttunut 2 vuoden ai­kana.

Sillan alla pidetään yleensä lehmiä joten lantakasoja oli ilmaantunut runsaasti viime näkemästä, samoin kiviä sekä muuta kasvillisuutta.
Harkitsin ensin jäisinkö yöksi sillan alle, kello oli kui­tenkin sen verran vähän, joten jätin tällä kertaa väliin.
Matkalle sattui myös yllätyksiä, Melncyhne – Turkiskyiraion välillä oli tietyömaata. En olisi uskonut että Karpaattien liikenneväylä korjataan joku päivä. Yllätys oli myönteinen, olin juuri ajanut erittäin monttuisen osuu­den, ajattelin että ei tämä voi tästä pahemmaksi enää muuttua. Muutaman mäen jälkeen tuli vastaan rouhittua tietä, toinen puoli oli vielä vanhaa tietä.
Se oli ensimmäinen merkki että muutoksen tuulet ovat saapuneet näillekin seuduille. Pari kilometriä eteenpäin oli vielä huonoa tietä, sen jälkeen toinen puoli oli lai­tettu uusiksi, pian koko tie oli uutta asfalttia.
Olin alkuun suunnitellut että menisin Turkivskyi raio­niin yöksi. Mennessäni kaupunkiin olin mielessäni ku­vitellut paikka pikkukyläksi, asia oli kuitenkin päin­vastoin. Kaupungin keskusta oli erittäin vilkas, kadun varret olivat täynnä pieniä kojuja sekä liikkeitä. Löysin jopa kaksi automaattia, ison puiston sekä pari isoa mar­kettia. Ainut mikä sieltä puuttui oli hotelli.

Muutama paikallinen asukas neuvoi minulle lähimmän hotellin, se sijaitsi 10 km päässä samassa suunnassa minne olin menossa.

Ajelin hissukseen katselen leiripaikkoja, jos en olisi löytänyt telttapaikkaa olisin ajanut hotelille, ja jäänyt sinne yöksi.
Yöpaikan löysin puolivahingossa, rinnettä nousi ylös huonokuntoinen metsätie. Alku oli lupaava, hiekka­pohjaista tietä oli helppo ajaa ylöspäin, pian se muuttui kuitenkin ruohikkoiseksi peltotieksi joten jouduin jalka mieheksi.
Tie jatkui metsään ja siitä eteenpäin. Sen kunto oli jo niin huono että jätin pyöräni ja jatkoin kävelen eteen­päin. Todettuani metsän olevan yhtä ryteikköä, luovuin paikan etsimistä metsästä. Palatessani päätien suuntaan huomasin erään pusikon juuressa apilakasvustoa, ilman okakasvustoa tai piikkikasveja. Alusta oli sen verran loistava että päätin jäädä siihen.

 

Matka: 54.51km, aika 4:36h
Paikkakoordinaatit: 49.1877, 23.04674

Ukraina

 

23.7 Sambirskyi

Aamusumu leijuu raskaasti pitkin laaksoa, luoden unen omaisen tunnelman ympäristöön.

Vuoristoniitty oli täynnä hämähäkin seittejä joihin sumu oli tiivistynyt. Aamuauringon viehkeä valo sai ne näkyville, kuin sadun tuhansissa sanoissa.

Seisoin katsellen lumoavaa näkyä joka hiljalleen haih­tui auringon noustessa korkeammalle. Tällaiset aamut palkitsevat ja innostavat jatkamaan matkantekoa.

Teltta oli läpeensä märkä sumun takia. Aurinko läm­mitti kuitenkin jo mukavasti joten se kuivui aika nope­asti. Laitoin ruokaa rauhassa, todeten että minulla ei ollut enää mihinkään kiire. Ehtisin tänään Sambriskyi raioniin, siellä alkaisi suuri varustehuolto. Ensin kui­tenkin lepäisin vähän aikaa.
Nautin ajamisesta pitkästä aikaa, tie oli tasainen, Ukrai­nan mittapuun mukaan, liikennettä ei ollut kuin ni­meksi. Uusi asfaltti oli myös vilkastuttanut pikkukylien elämää. Ihmisten ilmeet eivät olleet enää niin surulli­sia kuin viimeksi ohi ajaessani 2014. Apatian oikein tunsi silloin.
Staryi kaupunki on käännekohta kohden Suomea. Karpaatit on ylitetty eikä edessä ole enään vuoristoa.

 

Viimeksi kun ajoin viimeiset kymmenet kilometrit kohden Sambiria, nii­den ajamisen meni monta tuntia. Tie oli niin huonossa kunnossa että pyörällä ajo oli vaarallista, saati sitten autolla.
Matka taittui nopeasti, pysähdyin muutaman kerran juomaan vettä sekä muistelemaan viimekertaista matkaani.

Sambir oli sen verran tuttu paikka että löysin suoraan hotelille. Poikkesin ensin juttelemassa ystäväni Andrein luona. Sovimme että hän etsii minulle edullisemman yöpaikan kuin hotellin. Yksi pitkä osuus on takana päin.

Matka Kreikasta Ukrainaan on ollut erittäin tapahtuma rikasta. Paluu Sambriin tuo paljon vanhoja muistoja mieleen. Nyt on aika levätä sekä hoitaa varusteita kun­toon.

Matka: 56.67km, aika 3:31h

Paikkakoordinaatit: 49.51313, 23.19567

Ukraina

 

27.7 Puistoporukka

 

Olen muutaman päivän pyörinyt puistossa olevan poru­kan kanssa, syystä että siellä on englantia puhuva nai­nen. On erittäin hankala tutustua ihmisiin, harva puhuu täällä englantia.  Heitän heille välillä jonkun roposen että he saavat ostettua päivän vodkapullon. Päivät kulu­vat hitaasti, vanha sananlasku, odottavan aika on pitkä, pitää paikkansa. Ukrainalaiset ovat mukavia ihmisiä, moni on vain ihmeissään, kun kuulevat että matkustan polkupyörällä ympäri Eurooppaa. En ole vielä jaksanut sen kummemmin suunnittelemaan eteenpäin menoa.  Voi olla että lähden muutamaksi päiväksi toiseen kau­punkiin ostoksille ja katsomaan nähtävyyksiä.

 

29.7 Sade

 

Yö meni levottomasti pyöriessä, tuntui kun tyynyn si­sällä olisi ollut kiviä.

Pidin aamulla siivoustalkoot, olin asunut jo viikon hotellihuo­neessa joten oli jo aikakin vaihtaa petivaatteet sekä lakaista lattiat.

Sain hommat tehtyä, kävin suihkussa ja suuntasin sen jälkeen keskustaan. Olin eilen pitänyt etäisyyttä puisto­porukkaan joten päätin käydä katsomassa missä kun­nossa kukin on.

 

Kaupunki pyörii pienen keskustan ympärillä, sitä hallit­see suuri aukio jonka keskellä on kirkko.  Kirkon vie­ressä on kaksi isoa kanuunaa 1859 luvulta. Kirkon edessä oli kolme pöytää, yhdessä niistä istui kolme puiston sankaria, nainen mukana. Natalia nimeltään, hän on koko porukan pahin pummi.  Ei ole yhtään asiaa mistä hän ei yritä keksiä, miten saisi lisää rahaa vii­naan.

En viihtynyt pitkään heidän seurassa koska en jaksanut enää kuunnella jatkuvaa kerjäämistä joten suuntasin Cafe paikkaan juomaan teetä.

Olin kuullut ukkosen jyrinää pitkin päivää mutta se hiljeni jossakin välissä. Tunsin kuinka ukkosrintama lähestyi kaupunkia, painostava olo sekä ilman kosteus­prosentti nousi nopeasti. Ukkonen ei jyrähdellyt mutta vettä tuli kuin aisaa hetken päästä.

Sade kesti 40 minuuttia ennekuin se rauhoittui. Lähdin sateen loputtua kävelemään hotellille, kaupan kautta. Halu­sin syödä sekä levähtää vähän aikaa ennen kuin palaisin vielä illalla käymään keskustassa.

Olin illalla vielä muutaman tunnin ulkona ennen pi­meän tuloa.

 

30.7 Nykyaika

 

En voi olla kiinnittämättä huomiota täällä erääseen seikkaan, mikä on yleistä jo muissa maissa.  Viimeksi käydessäni Ukrainassa, kovin monellakaan ihmisillä ei ollut älypuhelinten. Nyt tilanne on muuttunut, ihmiset kulkevat nenä kiinni puhelimessa melkein joka pai­kassa. Parit kävelevät vierekkäin mutta kumpikin omistaan maailmoissa, naama niin kiinni puhelimessa niin että sylki valuu. Myönnän kyllä, että itsekin olen paljon puhelimen kanssa tekemisessä. Jouduin tosin tekemään kaikki kirjoitukset sen avulla, kuten myös suunnistamaan kun olen liikenteessä.

Tänään en nähnyt puistoporukkaa vaikka pyörin koko päivän keskustassa. Taitaa maksa olla sen verran kireällä että vodka ei valu enää kurkusta alas.

Mielessäni on pyörinyt kaupungin vaihtaminen vähäksi aikaa joten voipi olla että maanantaina hyppään pyörän selkään.

Poikkesin muutaman kerran Cafe paikassa, katselin futisottelua  samalla kun join teettää. Sitä en osaa sanoa oliko se paikallinen matsi vai kansainvälinen. Veikkaan kuitenkin ensimmäisistä.

Lähtiessäni illalla kahvilasta pois, ennen pimeän tuloa. Mietin että ihmiset vasta tulevat keskustaan kun itse lähden sieltä pois, jäisin varmaan mielelläni seikkai­lemaan sinne, jos minulla olisi kaveri kenen kanssa voi­sin keskustella. Turistin ei ole hyvä liikkua yksin vaikka kaupunki on muuten turvallinen.

 

31.7 Muuttoa

 

Huomenna olisi muutto toiseen huoneeseen hotellissa. Paikassa tehdään maalausremonttia, kaikki muut huo­neet on jo maalattu paitsi minun huoneeni seinät. Ne eivät vielä ole saaneet käsittelyä.

Olen myös käynyt neuvottelua huoneen vuokraamisesta muualta. Kävin tulkin kanssa hänen isoäidin luona kat­somassa  tämän asuntoa, jos sieltä löytyisi paikka mi­nun romuille. Asunto oli sen verran huonossa kunnossa että jätin sen väliin. Kaasu ei ollut päällä joten läm­mintä vettä ei tule, wc hanat vuotavat vettä vuolaasti. Koetin saada ne toimimaan, ne olivat kuitenkin sen ver­ran kalkkeutuneet, että sinne joutuu ostamaan kokonaan uuden hanasysteemin.  Kävimme myös katsomassa hänen sekä äidin asuntoa joka oli vähän paremmassa kunnossa kuin mummelin.

En taida kuitenkaan muuttaa vieraaseen paikkaan koska on muitakin vaihtoehtoja.

 

 

Iltapäivä kului samalla tavalla kuin muutkin. Kävin muu­taman kerran Cafe paikassa sekä kävelin ympäri kes­kustaa. Puisto porukkaa on pysynyt suurimmaksi osaksi omissa oloissaan  koska en ole enää antanut lantteja heille. Näinhän se on, rahaa vetää raatokärpäset lähelle.

1.8 Alennus

 

Aamulla pakatessani varusteita ja miettiessä mahdollista muuttoa tulkin äidin luokse, päätin vielä käydä kysymässä ho­tellin työntekijältä alennusta huoneesta.  Otin vihkon sekä puhelimen mukaani lähtiessäni alakertaan neuvot­telemaan hotellihuoneen hinnasta.

Neuvottelut sujuivat hyvin, tilanteen huomioon ottaen, saimme sovittua että hän ottaa yhteyttä hotellin johta­jaan. Saisin tietää puolen päivän aikaan tilanteen.

Olin alustavasti sopinut eilen, että muuttaisin Natalien äidin asuntoon 16 aikaan, jos en keksi jotain muuta, silloin siellä olisi joku paikalla.

Päätin käyttää aamupäivä hyödyksi, joten lähdin käymään kes­kustassa. Minulle oli jäänyt Serbian rahaa pieni summa, päätin etsiä rahanvaihto pisteen ja käydä vaihtamassa ne Uk­rainan valuutan.

En onnistunut kuitenkaan vaihtamaan rahoja. Nainen sanoi että  minun pitäisi mennä Lviv, ison kaupunkiin, missä vaihto onnistuisi.

Palasin hotellille 11 jälkeen,  ohittaessani respan py­sähdyin kyselemään kuulumisia.  Toimistossa istui ho­tellin johtaja joten menin toimistoon kuulemaan pää­töstä.

Puhelin oli jälleen kova apu neuvotteluissa, sain vaadi­tun alennuksen minkä halusin. Hinnasta tippui puolet. Hyvä, nyt voin perua muuton eikä minun tarvitse läh­teä

Kävelin illalla kertomassa muutoksesta tilanteeseen. Asia oli sillä sovittu.  Jätin kuitenkin pienen mahdolli­suuden jos tilanteeseen tulee muutos ja tarvitsen jonkin majoituspaikan.

 

​3.8 Asunto

 

Sain lopultakin soiton Andreilta asunnosta.  Olin juuri saapunut keskustaan kun puhelin soi, hän sanoi että asunnon omistajat olivat hyväksyneet lyhyen sopimuk­sen asunnon käytöstä. Sovimme että pääsen katsomaan sitä illemmalla.

Andrey haki minut keskustasta autolla.  Olin vähän hämmästynyt että hänellä oli auto. Autot ovat Ukrai­nassa aika hinnoissa, jos niitä verrataan Euroopan hin­toihin.  Olin aikaisemmin  nähnyt hänet ainoastaan   polkupyörällä liikenteessä.

Matkaa asunnolle oli suun­nilleen puolisentoista kilometriä. Asunto on toisessa kerroksessa, nuoripari oli tekemässä vielä asuntoon remonttia kun menimme sisälle. Asunto oli aika iso, sisustus oli laitettu kokonaan uusiksi. Keit­tiö sekä wc kalusteet oli uusittu, seinät maalattu sekä lattialle oli laitettu laminaatti.

En miettinyt pitkään, vaan otin asunnon, olihan siinä keittiö missä pystyn tekemään ruokaa. Sovimme että nuoripari tuo keittiövälineitä että pystyisin tekemään jota­kin pientä hellalla. Vuokra olisi aivan sama jos olisin hotellissa. Olin tosin juuri saanut sovittua 50% edulli­semman hotellihuoneen hinnan mutta se tulee saman hintaiseksi asunnon kanssa joten asunto voittaa tässä tapauksessa.

 

Sambiriskyi kaupungin  talot ovat vanhoja, varsinkin keskustan ympäristössä moni talo on remontin alla. Uusiakin taloja rakennetaan, ei kuitenkaan betonista vaan tiilistä.  Lattiat ovat betonista, jotka valetaan pai­kanpäällä. Seinät tehdään latomalla tiiliä niin, että sen paksuus on vähintään 30 cm. Jos en  väärin muista tai­taa ostoskeskuksen uudempi siipi rakennettu samalla raken­nustekniikalla. Myös remontoitu asunto kuului 1900 vuosisadan alkupuolelle kuuluvaan rakennuskantaa.

Jos rakentamistekniikka on vähän kummallinen suo­malaiseen makuun niin ihmiset ovat kuitenkin mahta­via.

 

Osa Keskustorin puistoporukasta on Afganistanin sota­veteraaneja.  Eräs mies tulee monesti istuskelemaan viereeni, yritämme vaihtaa ajatuksia puhelimen välityk­sellä. Olen tähän mennessä saanut selville että hän kuului laskuvarjojoukkueeseen.  Hän toimi desanttina sekä tiedustelijana.

Erään tehtävän alussa, joukkueen hypättyä lentoko-neesta oli tuuli tarttunut vanhan malli­siin laskuvarjoihin ja vienyt joukkueen pois maalialu­eelta.

Joukkuetta kohden oli avattu tuli läheisen vuoriston luota jolloin mies oli haavoittunut pahasti keskivarta­loon. Hän näytti luodinreikiä sekä isoa leikkausarpea mahan seuduilla.

Eli huomenna 4.8 pääsen väliaikaisesti asuntoon missä on keittiö. Ei tarvitse enää kitua hotellissa.

​​10.8 Elämää pikkukaupungissa

 

Elämä pikkukaupungissa jatkuu samaa rataa kuin en­nenkin. Käyn päivittäin Sofia kahvilassa juomassa teetä.

Käydessäni viimeksi Ukrainassa tutustuin muutamaan ihmiseen jotka ovat nyt töissä siellä.

 

Asunnostakin on löytynyt pieniä vikoja sitä mukaa kun ai­kaa on kulunut. Rakennus on viimevuosisadan alku­puolelta ja se sijaitsee aivan maantien varressa. Aina kun rekka menee ohi talo heiluu jonkin verran.

Kuten olen aikaisemmin tainnut mainita, asuntoon on tehty remontti. Seinät on maalattu mutta talon heilumi­nen on tehnyt seiniin jo uusia halkeamia. Asunnosta puuttuu myös uuni, siellä on levytaso jossa on yksi säh­kölevy sekä kolme kaasupaikkaa. Niitä ei tosin ole kyt­ketty kaasujärjestelmään.

 

Suunnitelmat elävät melkein joka päivä. Elämä aaltoi­lee laidasta laitaan, syvästä surusta isoon iloon, muuta­man ystäväni läheisiä on kuollut joten tunteiden aalto vaihtelee heidän kohdallaan laidasta laitaan.

Oma elämäni ei myöskään ole aivan tasa paksua, suru sekä ilo kuuluu myös omaan elämääni kiinteästi. Vaikka Ukrainassa on edullista olla, ei turhaan tuhlai­luun ole kuitenkaan varaa. Suurin rahanmeno tulee asumisesta, seuraavaksi  on vaatteet jos haluaa käyttää joskus parempia vaatteita.

Suurin ongelma täällä on ollut ystävien löytäminen. Tähän porukan en laske niitä puistoihmisiä. Totta kait hekin ovat ihmisiä mutta en tykkää siitä että aina ollaan pyytämässä rahaa.

Todelliset ystävät maksavat myös velat pois. Kielion­gelmat ovat suurin este ystävien löytämiseen. Joka päivänen keskustelu tapahtuu yleensä  puhelimen välityksellä, kääntäjä on kovassa käytössä. Käännök­set ovat välillä mitä sattuu, välillä saa nauraa oikein makeasti lukiessaan niitä. Liian vakavasti käännöksiä ei pidä ottaa, koska tekstin mukana on aina virheitä.

Ihmiset ovat ymmärtäväisiä monessa asiassa. Asiat hel­pottuvat pikkuhiljaa kun ihmiset oppivat tuntemaan kasvoni.

Asioidessani burkerissa myyjät ojentavat suoraan ruo­kalistan kauniin hymyn kera, eivätkä ala kyselemään mitä haluan.

Istuskelen myös usein kahviloissa, tilaan yleensä teen. Tarjoilijat tuntevat jo minut joten asiointi on helpottu­nut myös näissä paikoissa.

Kuten mainitsin suunnitelmat elävät kokoajan, on mah­dollista että matka jatkuu ensiviikolla. Päivä kerrallaan eteenpäin.

​13.8 Isorutto

 

Tapasin sattumalta  yhden nuoren parin Cafe Sofiassa, nainen puhui loistava englantia joten juttua riitti.

Kävimme kävelemässä porukassa pienen lenkin kau­pungilla, sain samalla kuulla myös kaupungin histori­asta.

Sambirin historia ulottuu pitkälle 1200 luvulle. Kylässä ei vielä tuohon aikaan ollut kuin muutama talo sekä kirkko. Sen ympärille oli silloin rakennettu suojamuuri, se on tosin tuhoutunut aikojen saatossa.

Kirkon alle on kaivettu useita tunneleita joita on käy­tetty moniin tarkoituksiin.

 

Isonruton aikaan kuolleita ihmisiä on heitetty maan alla kulkevien tunneleihin. Niitä risteilee vanhan kaupungin alueella runsaasti, niihin pääsee kirkon sivurakennuk­sesta mutta käytävät on suljettu turvallisesti syistä. Ehkä romahtamisen riski on suuri. Epäilen kuitenkin että pelko ruton uudelleen leviämisestä olisi tunnelien sulkemisen syy.

Mongolialaisten hyökättyä kaupungin kimppuun alku­peräinen kirkko paloi perustuksia myöten. Paikalle ra­kennettiin kuitenkin pian uusi kirkko.

Sen eteen on pystytetty Pyhän Marian patsas. Ennen ensimmäistä ja toista maailmansotaa sen on kerrottu kyynelehtineen verisiä pisaroita. Patsaan luona rukoi­lemisella on parantava voima, näin kertovat aikalaista­rinat.

Kaupunki on kasvanut noista ajoista paljon. Pienestä kylästä on tullut vilkas kaupunki jonka elämä sykkii mäenpäällä olevan keskusaukion ympärillä.

 

​ 16.8 Matka jatkuu

Aika vierähti nopeasti, ehkä liiankin nopeasti. Syksy alkoi lähestymään joten oli aika jatkaa matkaa. Mieli apeana pakkailin aamulla varusteet laukkuihin, siivosin nopeasti asunnon ja kävin viemässä roskat pois.
Pyörän saanti asunnosta ulos oli pienen työn takana, sain sen kuitenkin alas rappusista niin, etten pyö­rinyt alas kilpaa sen kanssa.
Pakkasin pyöräni, talon mummojen seurasta vähän matkan päästä touhujani. Suuntasin ensin ostamaan ur­heiluliikkeestä uusia sukkia sekä uudet ajohanskat. Olin aikasemmin käynyt ostamassa kengät sieltä ja jäänyt silloin juttelemaan myyjän kanssa. Hän oli tarjonnut minulle silloin teetä sekä ruokaa. Hänen poikansa oli silloin ollut myös liikkeessä. Olimme piirrelleet pojan kanssa piirustuksia sekä pelanneet tietokone peliä.

Sama myyjä oli urheilukaupassa myymässä, kun menin sinne. Jäin vä­häksi aikaa juttelemaan hänen kanssaan, join samalla teetä sekä söin suklaata.

Aika meni nopeasti, olin jo myöhässä tapaamisestani Sofia baarissa joten kiirehdin nopeasti sinne. Olin sopi­nut että saapuisin sinne 11.00. Saavuin sinne vähän myöhässä mutta ehdin kuitenkin juttelemaan vähän aika tuttujen kanssa.

Vasili oli baarimikkona, Marianne oli tarjoilijana, Olya oli keittiöhoitajana. Edellistä vuorosta oli Ivankka sekä Nusik tulleet vielä moikkaamaan minua, ennen kuin lähden liikenteeseen. Join vielä kupin kahvia ennen lähtöä.

Lähdin ajelemaan 13.30 pintaan keskustan suuntaan viedäkseni asunnon avainta pois. Andrey oli töissä puhelin liikkeessä joten pysähdyin vaihtamaan muutaman sanan hänen kanssaan. Annoin samalla avaimen pois koska olimme sopineet asunnon omistajan kanssa näin.

Päivä sujui loppujen lopuksi hienosti. Pelkäisin että jalat eivät toimi kunnolla koska en ole harjoitellut kuin nimeksi.
Matka Sambirsta Mostyskyi raioniin on mäkinen. Kau­punki sijaitsee Puolaan rajasta 15 km Lvivn tietä eteepäin.
Päätin lähteä oikaisemaan Yavorivsk raioniin pikkuteitä pitkin. Matkalla sinne alkoi mukavasti etukumin tyhje­nemisellä, alan epäilemään että sisukumit alkavat olla tiensä päässä. Niillä on ajettu yli 10000km ja paikattu jokusen kerran.
Pysähdyin käymään parikin kertaa pikkukaupassa saa­dakseni iltapala tarvikkeet kasaan. Munia en löytänyt vaikka kuinka etsin. Olisihan noita kanoja ollut tien var­ret täynnä mutta en viitsinyt etsiä munia toisten pi­hoilta, olisi voinut tulla äkkilähtö.
Saatuani ruokaa tarpeeksi laukkuun etsin sopivan met­sikön minne raivasin leiripaikan. Vaihdoin sisuskumin etupyörään ennen kuin aloin touhuamaan muuta.

 

Matka: 64.53km, aika 4:11h
Paikkakoordinaatit: 49.91586, 23.31461

Ukraina

 

17.8 Lyhyt päivä

Heräsin aamuyöstä sateen ropinaan, pisarat hakkasivat trapin pintaa sen verran voimakkaasti että havahduin vähäksi aikaa. Nukahdin kuitenkin pian uudestaan.
Sade jatkui vielä aamulla, jatkoin torkkumista puoleen päivään asti ennen kuin nousin ylös tekemään ruokaa.

Kokkailin teltan oviaukossa, katsellen samalla sadetta joka näkyi puidenlatvojen tummaa pintaa vasten har­maana utuna.

Pääsi lähtemään liikenteeseen vasta 16 jälkeen. Ajoin lyhyen matkan lähimpään kaupunkiin, jos sitä nyt voi siksi sanoa. Löysin motellin joka oli ainakin minusta kallis mutta päätin kuitenkin mennä sinne yhdeksi yöksi.
Säätiedotus on luvannut parempaa säätä muutamaksi päiväksi joten pääsen jälleen telttailemaan, sekä nautti­maan luonnon rauhasta.

Matka: 7.25km
Paikkakoordinaatit: 49.9375, 23.38313

Uk­raina

 

​18.8 Politiikkaa

 

Matkamiehen pahin vihollinen on yksinäisyys, autojen lisäksi. Suurin syy yksinäisyyteen on ehkä kielivaikeu­det. Puhuin ihan hyvin suomea sekä englantia, ehkä minun olisi pitänyt opiskella myös saksaa tai ranskaa, vielä parempi jos osaisin venäjää.

Euroopassa tuntuu pärjäävän kaikilla muilla kielillä paitsi englannilla. Onneksi kuitenkin moni nuori on jo ottanut englannin kielen yhdeksi vaihtoehdoksi kou­luissa. Ukrainassa kielen opiskelu on maksullista eli se ei ole kaikkien ulottuvilla. Niin varmaan käy myös Suomessa, jos merkit pitävät paikkaansa. En yleensä mainitse sivuillani politiikasta mitään, mutta nyt teen poikkeuksen. Nykyinen hallitus on sellainen pohjano­teeraus että oksat pois. Jos nuo tärpättipäät jatkavat samaa linjaa opiskelijoiden suhteen niin Suomessa on pian suuret luokkaerot koulutuksenkin suhteen. Jos ei ole jo.

( tilanne on jo muuttunut jonkin verran hallituksen peruttua päätöksiään)

Sitten tähän päivän. Nousin aamulla verkkaisesti ylös koska päivän matka ei ollut kovin pitkä. Syötyäni huo­neessani aamupalan, pakkailin rauhassa tavarat lauk­kuihin. Olin saanut huoneen toisesta kerroksesta, kan­noin laukut alakertaan ennekuin lähdin hakemaan pyörääni läheisestä rakennuksesta. Rakennuksessa oli autokorjaamo sekä limusiinin säilytyspaikka.  Olin saanut laittaa pyöräni limusiinin kanssa samaan talliin, joten se oli säilynyt hyvin yön yli.

Saatuani pyöräni tallista, yksi tutuista miehistä näytti sormel­laan vesipulloani ja vinkkasi että annan se tänne hän käy täyttämässä sen. Annoin pullon miehelle, sillä vä­lin kun mies oli hakemassa vettä päätin korjata ohjaus­tangossa olevan vian. Olin vaihtanut uudet laakerit ohjaustankoon ennen matkaan lähtöäni, kiristänyt ne jo kertaalleen mutta ilmeisesti joko liian vähän tai päin­vastoin. Joka tapauksessa kiristysvara oli loppu. Kävin hakemassa työkaluja korjaamon sisältä saadakseni mutterin auki. Tein johdon pätkästä lisäprikan kiristys­mutterin alle. Näin sain lisää potkua laakerien kiristyk­seen.

Matka Rava-ruskaan oli Mäkinen, tien huonokunto aiheutti lisää päänvaivaa. Muutama kilometri oli pa­rempikuntoista mutta suurin osa oli kuitenkin huonoa.

Pysähdyin muutaman kerran pitämään taukoa matkan varrella. Löysin mukavan paikan erään mäenpäältä, aurinko paistoi lämpimästi joten menin vähän sivum­malle istumaan ja katselemaan maisemia. Paikasta oli upeat näkymät pitkälle tulosuuntaani. Olin ohittanut erään katolisen pikkukirkon, sen kupoli sekä katto-osat olivat juuri uusittu, ne kiilsivät  auringon valossa kuin pei­lit.

 

Päästyäni kaupunkiin kulutin aikaani istuskelemalla vilkkaan risteyksen lähellä. Katselin ihmisten menoa kunnes oli aika etsiä yöpaikan. Olin parivuotta aikai­semmin nukkunut yhdessä motellissa, niinpä suuntasin suoraan sinne.  En löytänyt paikkaa aivan suoralta kä­deltä koska se sijaitsi muutaman kilometrin päässä kes­kustasta.

 

Sain huoneen, vieläpä saman missä olin viimeksi ol­lut. Huone maksoi 300 eli 10  €  luokkaa. Kävin vielä erikseen ostamassa ruokaa keskustan kaupasta, ennen kuin laitoin pyörän sisälle turvaan.

Käytyäni suihkussa, päätin käydä alakerrassa syömässä iltapalaa. No, eihän siitä tullut yhtään mitään. Tarjoilija palveli erästä miesporukkaa eikö ollut edes näkevinään minua, vaikka notkuin tiskin ääressä kymmenen minuuttia. Lopulta päätin luopua koko yrit­tämisestä ja mennä huoneeseeni syömään omia herkkujani. Säästin näin muutaman lantin parempaan tarkoitukseen.
Iltapalan jälkeen päätin mennä makailemaan sänkyyn vaikka kello ei ollut edes 21.

Paikkakoordinaatti: 50.22739, 23.64019

Ukraina

 

19.8 Varuste rumba

 

Motelli missä olin yötä oli muuten mukava, ainoastaan ala­kerran baarissa olleet asiakkaat pitivät meteliä puoleen yöhön saakka. Rauha saapui kun baari meni kiinni.

Aamulla palauttaessani avainta baaritiskillä, oli ravintolan työtekijät vaihtuneet. Vuoro vaihtui kerran viikossa, joten yllättyneitä naamoja riitti kun pyyhälsin palauttamaan avainta.

Olin kantanut tavarat jo alakertaan, joten pääsin samoin tein lähtemään kun sain pakattua pyöräni.

 

Suuntasin ensin keskustaan, kävin ostamassa matkaa varten muutaman pizzan palaan.  Olin katsonut kartasta, että seuraavalla osuudella ei ole kuin muutama pikku­kylä joten oli hyvä ostaa evästä kaiken varalle.

Tarkoituksena oli ajaa tänään Variazh rajakaupunkiin pääsisin sieltä Puolan puolelle helpoiten.

Tie oli todella huonokuntoinen koko matkan. Pienien kylien läpimenevät kadunpätkät olivat karmeita, pyö­rällä ajokin oli vaikeaa. Hevosen kakkaa oli pitkin ky­lien raittia, muutama koiriakin oli liikenteessä mutta ne eivät onneksi yrittä­neet syödä nilkkojani.

Pysähdyin Uhniv nimisessä paikassa syömään pizzan palasen. Huomasin kaupan jonka pihalla oli pöytiä sekä huvilakatos joten pysähdyin siihen.

Olin matkalla ajanut erään miehen ja pojan ohi, katselin kun he tulivat kaupan suuntaan ja menivät käymään kaupassa.

Pian he olivat jo tekemässä tuttavuutta kanssani. Emme paljoa ymmärtäneet toisiamme mutta he utelivat  mistä olen sekä reitistä. Kerroin maiden nimet sekä näytin matkamittaria antaakseni heille käsityksen sen pituudesta.

 

Saavuin lopulta Variazh rajakaupunkiin, kylä oli pieni, kirkko sekä kauppa. Asuintalot olivat hajallaan pitkin pitäjää. Pysähdyin miettimään kaupan pihalle mitä seuraavaksi teen joten istahdin hieroskelemaan aivonystyröitä ja kaivoin gps:n esiin.

 

En ollut ainut asiakas kaupan ulkopuolella. Nurkan takana oli pöytiä missä istui neljä miestä kaljapullojen kanssa. En havainnut mitään uhkaavaa mutta päätin kuitenkin poistua vähin äänin eteenpäin. Olin katsonut kartasta 18 km päässä olevan kaupungin (Sokalskyi) joten suuntasin sinne. Kello oli sen verran vähän ettei leirin pystytyk­sessä ollut vielä järkevää.

 

Tie oli mäkinen sekä huonokuntoinen. Matkalle mahtui muutama pienempi kylä sekä yksi sillan ylitys. Joen yli oli tehty kävelijöitä varten 120-150m pitkä silta. Silta oli sen verran huonossa kunnossa että jouduin työntä­mään pyörän sen yli. En aluksi tiennyt mihin suuntaan minun piti lähteä ylitettyäni joen.

Kysyin vastaan tulevalta mieheltä hotellin sijaintia koska kartasta ei ollut apua. Yritin etsiä myös hotellia netistä, huonolla menestyksellä.

Mies pystyi neuvomaan missä päin kaupunkia hotelli on ja kertomaan sen nimen.

Hotelli oli rakennettu erikoiseen paikkaan, en huoman­nut sitä vaikka ajoin aivan sen vierestä. Ajoin muuta­man sata metriä ohi ennen kuin käännyin takaisin päin. Hotelli oli rakennettu isoon rakennuskompleksin neljänteen kerrokseen, kylttikin oli sen verran korkealle että en nähnyt sitä.

Huone maksoi 270 paikallista valuuttaa, joten otin huo­neen. Jouduin raahaamaan varusteet 4:teen kerrokseen, pyö­rälle löyti paikka kolmannesta kerroksesta, pesuhuonesta.

Varuste rumban jälkeen lähdin etsimään kauppaa mistä saisin ostettua jogurttia, leipää, juustoa, maitoa sekä keksejä iltapalaksi. Kauppakaan ei löytynyt ihan hel­polla, koska oli juhlapäivä. En tosin tiennyt sitä, joten se tuli yllätyksenä. Jouduin kävelemään pitkin raittia sekä käymään kahdessa kioskissa ennen kuin oli saanut osan tuotteista kasaan. Leivän sekä herkut ostin hotellin edessä olevalta happaman näköiseltä torimyyjältä.

Illalla katselin musiikki tv ja herkuttelin samalla itseni kylläiseksi.

 

Matka: 77.25km, aika 5:11h

Paikkakoordinaatit: 50.47829, 24.27781
Uk­raina

 

 

 

​20.8 Puola

 

Laukkujen kantaminen neljänteen kerroksen käy kun­toilun puolesta.  Kun ne kantaa vielä seuraavana aa­muna alas, se menee jo himourheilun puolelle. No, onneksi ei kuitenkaan.

Kuuma siinä kuitenkin tuli, kun vielä kaiken lisäksi raahasin pyörän kolmannesta kerroksesta alas rappusia pitkin oli paita jo hiestä märkä. Pakkasin pyörän hotellin rappukäytävässä ennen kuin työnsin sen pihalle.

Hotelli Victoria oli laadultaan keskitaso, tässä paikassa hinta sekä laatu ovat kohdallaan. Ainut huono puoli oli sen sijainti neljännessä kerroksessa. Talossa on myös muitakin yrityksiä mutta niiden toiminta ei häiritse nukkumista öisin.

Aamulla matkani suuntautui kohden Variazh rajakaupunkia. Palasin samoja jälkiä takaisin päin. Matka sinne kesti tunnin ver­ran. Lähestyessäni rajapaikkaa sain todeta karvaasti sen olevan suljettu. Ihmettelin muutaman sekunnin ennen kuin käännyin takaisin. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, olin katsonut valmiiksi seuraavan rajanylityspai­kan joten suuntasin sinne.

Käännyin kuitenkin väärälle tielle, se päättyi rajamies­ten kasarmin porttien eteen. Pysähdyin katsomaan kar­tasta missä meni mönkään.

Katsoessani karttaa huomasin naisen kävelevän lapsen kanssa kohden porttia. Pian sainkin heiltä selville että raja­paikka on seuraavassa kylässä.

Matka sinne kulki peltotietä pitkin, sanan varsinaisessa merkityksessä tie ei ollut tie, vaan oikea kunnon savi­polku. Sitä pitkin pääsi kyllä autollakin mutta traktori on oikea väline sille tielle.

Nautin peltotiellä ajamisesta koska siinä oli haastetta, syvät veden uurtamat uurteet alamäessä tekivät siitä vielä haastavampaa.

 

(Nismychi) Raja-aseman läpi meno oli taika helppo koska tällä kertaa ei ollut laukkusulkeisia. Muutama kerran katsoivat passia, kysyivät onko viinaa tai tupakkaa. Joiltakin ihmisiltä katsottiin metallin paljastimella onko piilossa aseita mutta ei sen kummempaa.

Lähdin passitarkastuksen jälkeen ajamaan kohden Chelm kaupunkia.

Kävin matkalla kaupassa ennen kuin leiriydyin. Löy­sin sopivan paikan metsikössä 30 km ennen isoa kau­punkia.

 

Matka: n 71 km. Resetoin vahingossa mittarin.  

Paikkakoordinaatit: 50.92581, 23.75576

Puola

 

​21.8 Kinkku

 

Eilen löytämäni telttapaikka oli monessakin mielessä hyvä. Hyttysiä ei ollut koska maa oli rutikuiva ja pienet lehtipuut puuttuivat kokonaan metsän pohjalta. Maape­räkin oli aivan paljastaa kasvustosta. En ole aivan varma mutta olin näkevinäni että alue on lintujen suo­jelu tai vastaava paikka. Nyt ei ole enää pesintäaika joten en usko, että rajoituksia tarvitsee niin tarkkaan noudattaa. Toisaalta voin olla väärässä, koska pellolla on metsästys torneja joten paikka voi olla myös kaurii­den elinympäristöä.

En nukkunut kovin hyvin koska olin unohtanut ottaa tyynyn laukusta pois, enkä jaksanut enää illalla alkaa kaivamaan sitä erikseen.

Käytin hätätyynynä makuupussia, viltti sai toimi peit­tona. Heräsin välillä kylmään mutta jatkoin sitkeästi unia aamuun asti

Aurinko lämmitti heti aamusta alkaen joten yöllinen vilu oli pian vain pahaa unta.

Kokkailin aamupalaksi munakkaan, keitin sen jälkeen teetä sekä söin jokusen leivän, jälkkäriksi oli pari kek­siä.

Matka Chelm kaupunkiin oli monelta osin rasittava. Ohittelijoita riitti pitkin matkaa suorasta tiestä johtuen. Au­rinko portti täydeltä taivaalta, lämpötila oli lähemmäs 30C jos ei enemmänkin.

En jäänyt sen kummemmin lorvailemaan keskustaan vaan suuntasin sieltä kohden E373 valtatietä.Olin päättänyt ajaa mahdollisimman suorinta reittä Liettuaan.

E373 valtatien varresta lähti tie kohden Wlodawan kaupunkia joka sijaitsi aivan Valko-Venäjän rajan pinnassa.

Pysähtyessäni tarkistamaan olinpaikkaani valtatien luona, viereeni pysähtyi naispyöräilijä. Vilkaistessani häntä, hän tervehti englanniksi ja kysyi minne olen menossa. En ehtinyt edes vastata, kun meidän ohitse pyyhälsi toinen pyöräilijä sanoen venäjäksi jotakin naiselle.

Ehdimme vaihtaa muutaman sanan ennen kuin nainen pyyhälsi miehen perään. Hän ehti kertoa että he ovat Valko-Venäjältä ja ovat parinviikon pyörämatkalla Puolassa.

Pariskunta lähti samaa suuntaan kuin itselläni oli matka, yritin ajaa heidät kiinni mutta en saanut vaikka kuinka yritin.

Poljin 30 kilometriä heidän perässä reipasta vauh­tia, kunnes helle alkoi puremaan siihen malliin että piti löysää kierroksia. Jatkoin vielä lyhyen matkan ennen kuin päätin pitää pienen siestan.

Pysähdyin tukkien lastauspaikalle mistä löysin sopivan varjoissa paikan. Söin vähiä eväitäni ennen kuin heittäydyin pitkäkseni pressun  päälle. Torkuin tunnin verran ennen kuin jat­koin matkaani eteenpäin.

Loppupäivä meni pikkuteitä ajellessa. Pysähdyin muu­taman kerran kaupassa mutta en löytänyt munia joten ostin pienen palan kinkkua, missä oli paljon läskiä.

Käristelin sen pannulla illemmalla mutta siitä ei tullut kuitenkaan kovin hyvää. Söin siitä osan, loput heitin ketuille.

Matka: 90.35km, aika 4:56h

Paikkakoordinaatit: 51.50046, 23.28639

Puola

 

​22.8 Rengasongelmat

 

Aamu oli aivan normaali siihen asti kunnes aloin pak­kaamaan pyörää. Laitoin reippaasti laukut sekä muut tavarat tarakalle, lähtiessäni työntämään pyörää huoma­sin kumin olevan tyhjä.

Hetken siinä tuli mietittyä missähän kohtaa se olisi eilen voinut saada kipeää. Muistin vain yhden montun mihin takarengas oli iskeytynyt normaalia kovempaa.

No, ei siinä ihmettelyllä pitkälle päässyt joten pyörä oli alta aikayksikön nurinpäin, ilman renkaita. Päätin vaihtaa samalla päällyskumit ristiin koska takakumin sininen pistosuoja paistoi jo läpi. Edessä oli vielä tasai­sen musta päällyskumi joten se sai luvan siirtyä taakse kovempaan kulutukseen.

 

Vaihto-operaatioon meni 40 minuuttia, siitä pisteestä kun aloin ottamaan tavaroita pois, siihen kun lähdin jatkamaan eteenpäin.

Päästyäni metsän halki päätielle, totesin jälleen kerran että jossakin vaiheessa on tullut tehtyä virhe, etukumi oli vajonnut melkein tyhjäksi

Kirosin muutaman kerran äänen mutta ei se auttanut yh­tään. Minulla ei ollut tähän hätään yhtään ehjää sisu­kumia, joten pumppasin kumin täyteen että pääsisin lähtemään. Miettisin sitten matkalla miten toimisin etu­kumin suhteen.

Pumppasin 15 minuutin välein lisää ilmaa renkaaseen kunnes totesin että saapi riittää. Ajoin vielä tovin enne­kuin käännyin eräälle peltotielle etsimään lammikkoa mistä saisin vettä reiän etsimiseen. Lammikkoa löytyi joten kaivoin kattilan laukusta, kaavin siihen kupilla

 

mutaista vettä, sen jälkeen olikin helppo löytää reikä sisukumista. Paikkasin  sen, seuraavaksi olikin jo tuttu homma. Pyörä ympäri, eturengas irti ja sisukumi vaih­toon. Pian olinkin jälkeen tien päällä.

Päivä ei muutenkaan ollut kovin hyvä. Aamusta alkaen oli tuullut, pientä sateen ripottelua pitkin päivää, tie on ollut paikoitellen todella huonoa, liikenne on vilkasta, varsinkin Biała podlaska-Wisznice väli.

 

Päästyäni Biała kaupunkiin pysähdyin käymään kau­passa. Yritin löytää kaupan pihalta paikkaa mihin voi­sin lukita pyöräni mutta en löytänyt. Niinpä työnsin pyörän kaupan tuulikaappiin joka oli  julmetun kokoi­nen. Parkkeerasin pyörän pankkiautomaatti viereen ja kävin ostoksilla.  Pyörä oli paikoillaan kun tulin takai­sin.

Seuraavaksi päätin etsiä leiripaikan, päivä oli muuten­kin mennyt poskelleen joten oli aika pistää se pakettiin.

En ajanut kuin 4 kilometriä koska liikenne oli aivan murhaa­vaa. Niinpä katsoin ensimmäisen peltotielle minne käännyin. Sieltä löytyikin sopiva paikka, ainut mistä en tykännyt oli pitkäheinä mutta aina ei voi voittaa.

 

Matka: 80km, aika 4:50h

Paikkakoordinaatit: 52.06656, 23.12813
Puola

 

​23.8 Lautta

 

Sateisen yön jälkeen aamua valkeni puolipilvisenä . Suurin huoleni oli saada trappi kuivaksi ennen lähtöä eteenpäin.

Onneksi tuuli puhalsi voimakkaasti, aurinkokin pilkisti välillä pilven takaa joten niiden yhteisvoimasta trappi kuivui nopeasti.

Pääsin lähtemään pellonlaidalta 11 aikoihin. Olin illalla kuunnellut päätien liikennettä kauhun vallassa. Nyt se ei kuulostanut enää niin pahalta kuin illalla.

Liikenne oli jopa rauhallista vaikka olin aluksi epäillyt. Rekkoja meni tasaisesti muun liikenteen joukossa.

 

Olin suunnitellut meneväni  lautalla Bug joen yli, mutta toisin kävi. Pääsin kyllä sen yli mutta eripaikasta mistä olin suunnitellut meneväni.

 

Gnojno niminen pikkukylä oli Bug joen varrella, Valko-Venäjä rajan tuntumassa. Se oli ensimmäinen paikka mistä kokeilin päästä yli. Joki oli liian matalalla joten lautta ei ollut toiminnassa, se oli siirretty koko­naan pois, ainoastaan autoluiskat osoittivat missä se oli kulkenut.

Mietiskelin seuraavaa liikettäni rannassa kun sattuma puuttui peliin, kaksi pyöräilijää saapui myös rantaan ihmettelemään. He eivät kuitenkaan etsineet lauttaa. Kysyin heiltä, onko lähistöllä toista ylityspaikkaa. 20 km päässä oli toinen lauttapaikka, se olisi aivan varmasti toiminnassa. Miehet ehdottivat myös pyörän työntä­mistä joen yli. Vesi oli heidän mukaansa sen verran matalalla että sen pitäisi onnistua. Sanoin heille että

 

laukut ovat sen verran matalalla että vedenvoima veisi minut mukanaan. Kiitin kuitenkin ehdotuksesta.

Ajelin hissukseen mäkistä, mutkaista sekä huonokun­toista tietä Mielnik kylään, mistä lautta lähtisi.

 

Jouduin odottelemaan jonkin aikaa saavuttuani perille, joten levitin pressun maakellarin katon päälle.

Tullessani rantaan olin kysynyt eräältä pariskunnalla lautan tilannetta. He sanoivat että lauttureilla  on ruoka tunti, joten päätin syödä myös itsekin.

Katselin syödessäni vastarannalle mitä siellä tapahtui.

 

Musta BMWi saapui vauhdilla rantaan, ovet aukenivat ja sieltä purskahti hääseurue ulos. Huomasin heti että porukalla oli kiire.

Pian lautturit olivatkin jo työn touhussa. Minulle tuli kiire laittaa ruokatavarat laukkuihin sekä pakata kuorma kuntoon.

Seurue pääsi yli ja minä paluukuormana vastarannalle. Lautturit  olivat saaneet hääporukalta paperisen kassin jossa oli ilmeisesti viinaksia. Työntäessäni pyörää lau­talla pois yksi miehistä otti kassin lautan päältä, kilinää oli siihen malliin tuttua, että kaverit saavat suunsa make­aksi illemmalla. Pian lautturit olivat taas jatkamassa ruokataukoaan.

Tänään, kuten eilenkin, huonotuuri on vainonnut minua jatkuvasti. Pyöränkumit eivät pysy ehjinä, loppupäi­västä en meinannut löytää ruokakauppaa sitten millään. Sitten kun sellaisen löysin ja menin käymään kaupassa, takakumi oli päättänyt sillä välin laskea ilmat pihalle.

Eihän siinä auttanut muuta, kuin pumpata ilmaa renkaa­seen ja lähteä nopeasti liikenteeseen.

 

Iltapäivä ei vielä onneksi ollut pitkällä joten päätin etsiä leiripaikan. Ensimmäinen männikkö minkä näin menin sinne. Aivan sama vaikka se olisi ollut jonkun takapi­halla. Laitoin vauhdilla teltan pystyyn sekä trapin sen päälle. Minulla oli kiire päästä korjaamaan pyörä aa­mua varten. Aikaa minulla oli jokunen tunti ennen hä­märän tuloa. Sain korjattua takarenkaan sekä laitettua iltapalan ennen pimeä laskeutumista. Huomenna on taas uusi päivä ja uudet kujeet.

 

Matka: 80.54km, aika 5:04h

Paikkakoordinaatit: 52.4856, 23.10638
Puola

 

​24.8 Silta

 

Nukuin pitkästä aikaa kuin tukki. Heräilin kahdeksan jälkeen, aamuliikenne vilkastui yleensä siihen aikaan joten en tarvitse herätyskelloa.

Yöllä ei satanut joten sain tavarat nopeasti  aamupalan jälkeen pyörän päälle.

Leirini sijaitsi aivan pellon vieressä, juuri kun olin val­mistautunut lähtemään pois, pellolle ilmaantui traktori kyntöhommin.

Odottelin sopivaa rakoa, että pääsin livahtamaan pois metsikössä.  Ei sen puoleen, minulle se olisi ollut aivan sama vaikka joulupukki olisi nähnyt poistumiseni, mutta varovaisuus kannattaa aina.

Olin katsonut kartasta valmiiksi joenylityspaikan, sel­laisen missä pitäisi olla silta. En oikein luottanut enää lauttojen kulkuun.

Reitti valintani ei osunut ihan nappiin, olin katsonut mahdollisimman suoran reitin päämäärääni mutta met­sään sekin meni, sanan mukaisesti.

Kärrytiet, joita muuten ajoin tänään 50 km, olivat suu­rimmaksi osaksi hiekkapohjaisia metsätietä. Välillä menin peltoja pitkin, välillä tiestä ei ottanut selvää edes Erkkikään missä se kulki.

 

Olin  keskellä metsää kun törmäsin marjastajiin, poi­kaan sekä hänen vanhempiin. Täytyy sanoa että ilmeet olivat aika hölmistyneet kun he huomasivat saapu­miseni.

Poika osasi jonkin verran englantia joten saimme vaih­dettua kuulumisia. Enimmäkseen puhuimme pyörämat­kastani. Vanhempi nainen, pojan äiti piteli poskeaan  ja voivotteli sekä ihmetteli kun kerroin pojalle tarinaa, tämän toimiessa tulkkina. Suurin ihmetys oli kait se että olin ajanut koko matka polkupyörällä. Ei sen puoleen, itse ihmettelin miten paikalliset pääsivät autolla näitä metsäteitä pitkin marjaan,  kun minä en meinannut päästä edes pyörällä eteenpäin.

 

Sitten se silta, mitä olin etsimässä. Epäilyksen alkoi heräämään, kun tie mitä ajoin, muuttui pelloksi. Urat häipyvät kokonaan, ainoastaan ruohossa näkyi pienet painaumat.

Kartan mukaan sillan olisi pitänyt olla juuri siinä mihin pysähdyin, ja paskat.

Olin jokivarressa missä ei ollut siltaa, ei edes tietä, saati sitten ihmisiä keneltä kysyä mistä pääsisin yli.

 

Onneksi yksi kalastaja saapui samaan aikaan autolla vastarannalle. Odottelin että hän pääsi joelle, menin samaan kohtaan mihin mies pysähtyi ja hihkaisin eng­lanniksi, tietäisikö setä minne silta on hävinnyt. Setä ei tiennyt sillasta mitään. Ei sen puoleen ei se kyllä osan­nut englantia.  Päädyimme kuitenkin siihen tulokseen että yli en pääse, minun on parempi lähteä etsimään sitä siltaa muualta.

Palasin vanhaa reittiä takasin, Ploski nimisen kylän läpi. Uusi suunta on Strabla.

Leiriydyin matkalla metsikköön. Soittelin illalla huuli­harppu niin että metsä raikui. Onneksi suunta oli sen­tään selvillä, sekä sillan sijainti.

 

Matka: 75.10km, aika 5:30h

Paikkakoordinaatit: 52.86802, 23.16532

Puola

 

​25.8 Pyöräliike

 

Eilinen ilta oli yhtä juhlaa, minä ja miljoona hyttysiä tanssittiin kilpaa ympäri metsää.

Että alkoi oikein kyrsimään, ainoat kunnon suojava­rusteet tuhoutuivat jo monta kuukautta sitten. Käytin tuulihousuja monta vuotta reissuillani, ne toimivat ajo­housuina ja tietysti myös suojahousuin hyttysiä vastaan.

Niiden kohtaloksi tuli kuluminen. Ne kuluivat loppuun persuksista joten jouduin luopumaan niistä. Nyt minulla ei ole kun ajoshortseja. Yhdet pitkälahkeiset minulla on mukana mutta nekin ovat liian ohuet suojamaan hyttysiltä.

Aamulla sama meno jatkui, onneksi hyttyset eivät ole niin aamuvirkkuja kuin minä, joten sain tehdä jokseenkin rauhassa aamupalaa sekä pakkailla tavaroita.

 

Olin eilen tullut pellon poikki pyörällä niinpä menin samaan reittiä takaisin. Poljin hissukseen pitkin pellon laitaa kunnes jouduin työntämään viimeiset metrit pen­gertä  ylös.

En päässyt kuin 4 kilometriä eteenpäin kun takakumi alkoi olemaan tyhjä. Minua vaivannut huono tuuri tun­tui jatkuvan edelleen. Vasta ajetun viljapellon korret, jotka törröttivät pellosta, olivat repineet toiselta puolelta kumiin kaksi muutaman sentin viilto. Sisuskumi oli myös saanut samalla osansa.

 

Ei siinä auttanut kiroilu sen enempää. Vaihdoin sisus­kumin nopeasti uuteen ja jatkoin matkaani.

Viiden kilometrin päästä pidin pienen tauon. Katsoin samalla takakumia, sisukumi pullotti repeämistä  ulos oikein iloisesti. Jälleen kerran sain purkaa tavarat pois pyörän päältä. En ottanut tällä kertaa vannetta pois vaan käytin kumia sen verran irti että sain laitettua teippiä sisäpuolelle repeämän kohtaan.

Suuntana tänään on isompi kaupunki, Bialystok. Yritän ostaa sieltä uudet kumit jos vain löydän pyöräliikkeen.

 

Tuntui oudolta ajaa ison kaupungin vilskeessä pitkästä aikaa. Olen ajanut useita päivä pitkin metsäteitä sekä majoittunut sen siimeksessä, kait sitä erakoituu kun ei liiku ihmisten joukossa.

 

Löysin keskustasta kävelykadun joten jäin istuskele­maan penkille ja katselin ihmisiä. Osa heistä istui kah­viloissa mutta suurin osa jonotti jäätelöä tai sitten he söivät sitä jo penkillä. Pyöräilijöitäkin oli liikenteessä, en kyllä huomannut yhtään matkapyöräilijää kenen kanssa olisi päässyt vaihtamaan kuulumisia.

 

Pyöräliikkeen etsiminen oli sen verran vaikeaa että ky­syin neuvoa partioivalta poliisikaksikolta. Poliisit oli­vat mukavia, toinen heistä puhui vähäsen englantia joten sain neuvot. Kerroin heille vähän matkastani en­nen kuin suuntasin pyöräliikkeeseen.

Löydettyäni liikkeen, selvisi ettei heillä ollut Swappelin maratooni plussaa, olihan heillä tietysti joitakin malleja mutta ei pistosuojattua.

Sain neuvot toiseen paikkaan joka oli sopivasti samassa suunnassa mihin olin matkalla.

Ostin toisesta paikasta kahdet sisuskumit sekä yhden päällyskumin koska liikkeestä ei löytynyt toista.  Olin ihan tyytyväinen, saisin vaihdettua revenneen kumin uuteen.

Suuntasin seuraavaksi viereiseen kaupunkiin. Ostin Wasilkówista pienestä kaupasta ruokaa, sen jälkeen olikin jo aika etsiä leiripaikka.

Päivät oli ollut raskas mutta antoisa.  Isoissa kaupun­geissa on aina nähtävää joten mieli tyytyväisenä lähdin kaupan pihasta isoa päätietä suuntana Suwatkin kau­punki. Tarkoitukseni oli käydä siellä vielä uudestaan kaupassa ja sen jälkeen leiriytyä.

Matka sinne ei ollut onneksi kovin pitkä. Liikenne oli vain kohtalaisen kovaa joten tarkkana sai olla. Kauppa löytyi pienen etsimisen jälkeen, kerrostalo alueen takaa.

 

Matka: 66.68km, 4.33h

Paikkakoordinaatit: 53.24812, 23.16543

Puola

 

​ ​26.8 Näköalapaikka

 

Sain illalla vaihdettua uuden päällyskumin taakse, il­makin oli pysynyt siinä sisällä, hyvä niin. Ehkäpä se pahaonni alkaa helpottamaan renkaiden suhteen, no ainakin yhden renkaan suhteen.

Päivästä tuli aika tapahtuma rikas kun pääsin liikentee­seen. Tiet olivat kaikkea muuta kuin asfalttia. 70 km met­säteitä kaikissa olomuodoissa, mukaan mahtui pieni osuus peltoajelua.

Kartan mukaan tien olisi pitänyt kulkea pellon viertä, mutta eipäs kulkenut. Maajussi oli päättänyt sulkea tien oikein viimeisen päälle, ensin kulki paimenpojan joh­dot, sen takana oli hemmetimoinen läjä lehmän paskaa. Siitä läjää ei pystynyt edes kiertämään.

Jouduin kääntymään ympäri, ajoin jonkin matkaa ta­kaisinpäin kunnes huomasin traktorin jälkien menevän pellolle. No, en viitsinyt enää lähteä ajamaan kaupun­kiin, koska matkaa sinne olisi kertynyt 10 km.

Lähdin seuraamaan jälkiä puidun viljapellon poikki.

Työnsi aluksi pyörää pitkin peltoa koska pelkäsin pyö­ränkumien vahingoittuvan kovissa korsissa.

Lopulta en jaksanut enää työntää, joten hyppäsin pyörän selkään, vaihdoin pienen vaihteen silmään ja lähdin rytyyttämään pitkin pellon selkää. Matkaa kertyi 300 metriä ennen kuin jäljet yhtyivät metsätielle. Vähän matkan päässä oli toinen yllätys.

Kartan mukaan tien ei pitänyt ylittää jokea, mutta sellai­nen tuli kuitenkin vastaan. Kaiken lisäksi en nähnyt missään siltaa. Pysähdyin katsastamaan tilannetta, joki ei näyttänyt syvältä joten päätin ajaa sen yli. Vesi ylet-

 

­tyi juuri ja juuri kengän pohjaan polkimen olleessa alimmalla tasolla.

 

Päästyäni jokipahasen yli, oli edessä pieni nousu ennen kuin päätie näkyi.

Matka jatkui eteenpäin mäkisen maaston merkeissä. Isot pellot kehystivät näkymääni pitkin päivää.

Kumpuileva maasto söi voimia joten aloin aikaisessa vaiheessa katselemaan leiriä. Pellot olivat sen verran aukeita että suuntasin lopulta sivutielle katsomaan yö­paikka.

 

Tien alussa oli muutama maalaistalo, en välittänyt niistä vaan jatkoin matkaani kohden metsikköä joka näkyi peltomaisema takana.

Metsikön rajalla oli näköalapaikka. Tie oli noussut koko­ajan vaaraa ylöspäin mentäessä, kojun luona maasto laski jyrkästi alaspäin joten näköala oli hulppea. Kojun oikealla puolen oli kyltti, ”yksityismetsä” mutta sen vasemmalla puolella oli istutusmetsä. En nähnyt siellä kylttiä, joten päätin leiriytyä sinne.

En alkanut heti leiriytymään vaan odottelin illan saa­pumista, kuluttaen aikaa kävellen metsikössä.

Illalla kun aloin kokkailemaan ruokaa huomasin erään pojan kävelevän tietä pitkin kohden näköalapaikkaa. Olin aivan sen vieressä joten osasin odottaa että ihmisiä saattaisi tulla käymään.

Moikkasin  pojalle kun hän käveli ohi. Sain juuri syötyä kun poika käveli takaisin päin. Päätin käydä juttele­massa pojan kanssa sekä udella vähän paikasta.

Kysyin häneltä puhutko englantia. Poika osasi puhua vähäsen joten pääsimme juttelemaan.

Sain selville että metsä, mihin olin laittamassa leiri pystyyn, oli hänen enonsa omistama. Niinpä kysyin pojalta, mitähän se eno sanoisi jos kysyisin häneltä lu­van, saisinko yöpyä yhden yön hänen metsässään. Poika mietti hetken ja vastasi että eno sanoisi varmaan ok.

Pian pojan puhelin soi, hän sanoi että äiti soitti. Hänen äitinsä oli läheisellä suolla keräämässä marjoja.

Ei mennyt kuin muutama hetki kun poika ja äiti olivat juttelemassa kanssani. Vaihdoimme muuta­man sanan marjoista sekä metsänomistajasta. Sain myös häneltäkin luvan yöpyä metsässä joten asia oli sitä myöten selvä.

Illan alkaessa hämärtyä poika ja äiti poistuivat omilleen teilleen. Itse jatkoin kesken jäänyttä veden lämmittämistä keittimellä. Hiukset olivat sen verran likaiset että päätin pestä ne.

Laittelin teltan pystyyn samalla kun odottelin veden lämpiämistä. Saatuani leirin oman mieleni mukaiseksi oli vesikin jo lämmintä.

Hiuksia pestessäni saapui kaksi naista pyörällä näköala paikalle. Toinen heistä sanoi jotain puolaksi, en tiedä mitä hän sanoi mutta vastasin sanomalla päivää. Nai­set pyörivät vähän aikaa näköalapaikan luona. Lähties­sään he toivottelivat hyvää illanjatkoa. Minä taas hyvää yötä.

Korjasin vielä illan päätteeksi etulaukkua. Sisäpussinpohja oli sanonut sopimuksen irti. Vetelin siihen karhulangalla ja neulalla muutaman tikin.

 

Matka: 81.83, aika 5.06h

Paikkakoordinaatit: 53.70696, 23.37299

Puola

 

 

​27.8  Liettua

 

Pyörä on toiminut kumien vaihdon jälkeen kuin unelma, matka taittuu mukavammin kun ei tarvitse 5min välein olla pumpaamassa renkaisiin ilmaa.

Päivä kului syrjäseutuja ajellessa. Lähdin seu­raamaan opastettua pyöräreittiä, tie seikkaili suurien metsäalueiden läpi. Nautin pitkästä aikaa ajamisesta, sain polkea aivan omissa oloissani ilman autojen hälinä.

 

Koska ilma oli hyvä laitoin musiikin soimaan, en kui­tenkaan laittanut nappeja korviin, halusin nauttia täysin sieluun matkanteosta metsän siimeksessä.

Metsän eläimetkin saivat kuunnella musiikkia kaiutti­men välityksellä.

 

Yhdessä kohtaa metsätietä oli Fiat ajettu vähän sivum­malle. Mies makasi moottorin alla korjaten jotain. Kun saavuin hänen  kohdalle, mies pomppasi ylös ja katsoi perääni. Hiljensin vauhtia ja kuulostelin kuuluisiko ta­kaani huutoa.

Koska huutoa ei kuulunut jatkoin matkaani rauhallisin mielin.

Ylitin Liettuan rajan kello 18 aikoihin. Rajanylitys sujui vauhdilla. En enää tehnyt samoja virheitä kun ennen. Olin muutaman kerran lähtenyt seikkailemaan pienem­piä teitä rekkaliikenteen takia. Olin löytänyt itseni silloin raja-aidan läheisyydestä.

 

Minulle alkoi tulemaan jo hätä, kun en löytänyt sopivaa metsikköä minne voisin majoittua. Liettuan rajan jälkeen tien varsilla on paljon asutusta eikä sen varrella ole kunnon metsikköä, peltoja sitäkin enemmän.

Aurinko alkoi painumaan metsän rajaan ennen kuin löysin sivutien varresta pienen metsikön minkä lähellä ei ollut taloja. Laitoin vauhdilla teltan pystyyn, sen jälkeen keitin tohisemaan  ja vesi lämpiämään että pää­sin pesulle, vasta sen jälkeen oli teen sekä ruuan vuoro.

 

Matka: 110.18km, aika 6:33h

Paikkakoordinaatit: 54.33016, 23.16912
Liettua

 

28.8 Marijampole

 

Marijampolen  kaupunki on minulle jo tuttu paikka. Olen ajanut sen läpi moneen kertaan viime vuosien varrella.

Lähtiessäni aamulla liikenteeseen olin helpottunut kun tiesi minne oli menossa. Usein kun jokin suurempi kaupunki on lähestymässä, sitä hermoille jonkin verran.

 

Minun oli tarkoitus päivittää karttoja Marijampolessa jos vaan löydän jostakin wifi yhteyden. Kiertelin kes­kustan kävelykadun alkupäässä jonkin aikaa. Löysinkin pari vapaata wifi yhteyttä. No, minun täytyy kyllä vä­hän ihmetellä näitä vapaita yhteyksiä. Ensinnäkin, mikä helvetin vapaa wifi se on, jos pitää ensin kirjautua si­sään että voi käyttää nettiä. Toiseksi, miten voit kirjau­tua sinne kun sinulla ei ole tunnuksia, ja typeryyden huipuksi kaikki mikä lukee infossa, mikä aukeaa näytölle on vieraskielistä tekstiä. Miten ulkomaalainen voi ymmärtää sitä. Jos se olisi edes englanniksi, niin aina on porukassa joku joka ymmärtää mitä tehdä.

Yritin muutaman kerran päästä nettiin mutta tuskastuin ja lopetin koko touhun. Ajelin seuraavaksi tuttuun kauppaan joka sijaitsi valtatien risteyksessä.

Päätin hankkia iltaruuat normaalia aikaisemmin, olin lähdössä ajamaan maaseudulle eikä siellä välttämättä ole aina kauppoja.

Pysähdyin vielä Hesburgerin luokse katsomaan, jos saisin siellä wifi yhteyden. En viitsinyt mennä istu­maan ulkona oleviin pöytiin, vaan suuntasin tien toisella puolella olevalle bussipysäkille.

 

Päivä oli kuuma, bussipysäkin penkki ei ollut var­jossa joten aurinko pääsi paistamaan siihen aivan suoraan. Hiki valui norona pitkin selkääni.

Seurailin vähän aikaa mitä tien toisella puolella tapahtui. Huomasin silloin myös yhden matkapyöräili­jän pyörän nojaavaan seinää vasten. Yritin katsella näkyisikö porukasta erottuvaa ihmistä mutta en huo­mannut sellaista, niinpä keskityin pääasiaan eli wifi yhteyden luomiseen.

Sain jonkinlaisen yhteyden, olin kait liian kau­kana lähettimestä joten päätin lopulta luopua koko hommasta. Tuli­sihan noita mahdollisuuksia vielä myöhemminkin.

 

Miettiessäni seuraava siirtoani huomasin matkapyöräilijän tulevan Hesburgerista ulos. Mies kävi hakemassa pyöränsä ja tuli suoraan luokseni juttelemaan.

Pyöräilijä kertoi olevansa Hollannista. Hän oli tullut Ruotisin kautta Suomeen laivalla ja jatkanut edelleen laivalla Tallinaan. Hän oli matkalla Riikaan mistä hä­nen oli tarkoitus lentää takaisin kotimaahansa.

Juteltuamme muutaman minuutin oli taas aika jatkaa matkaa.

 

Suuntasin ensi Kalingradin suuntaan. Tie olisi vienyt suoraan sinne mutta käännyin jonkin matka päästä si­vutielle (n:137 ). Se lähti puikkelehtimaan monen pikku­kylän läpi kohden Siauliai .

Tuuli puhalsi sen verran vastaisesti että aloin etsimään ajoissa leiripaikkaa ettei käy niin kuin eilen. Leiripaikan löytyminen meni silloin todella myöhäiseksi.

Matka 71.64km, aika 4:06h

Paikkakoordinaatit: 

Liettua

 

29.8 Ristit

 

Metsäpolku oli ollut oiva valinta eilen. Olin vähän epävarma miten rauhallinen se loppujen lopuksi on. Polkua pitkin oli ajettu vain vähän aikaa sitten traktorilla. Pellosta oli vielä viljat ajamatta, lähistöllä oli kuitenkin puimakone töissä.

Kävelin pitkin pellon laitaa pitkälle iltaan, syöden samalla viljaa ja katsellen tuleeko se puimuri samalle pellolle ennen pimeän tuloa. Näin pari kaurista pellolla ennen hämärän tuloa. Katselin niitä aikani kuluksi, ihailin samalla illan saapumista. Metsänvarjo siirtyi pikku hiljaa viljapeltoa pitkin, häviten lopulta illanhämärään.

Kaikki meni kuitenkin hyvin, puimuria ei näkynyt, sain nukkua koko yön rauhassa.

Aamulla ilma oli viileää joten sain olla rauhassa hyttysarmeijalta.

 

Jurbarkasen silta ja kaupunki olivat paikoillaan kun pääsin aamupäivästä sinne. Kävin hakemassa kaupasta pientä purtavaa koska seuraava etappi olisi pelkästään peltoa sekä maatiloja.

Alkutaipaleella suuntautui joenvarressa kulkevaa pyörätietä pitkin.  Skrisnemuné kohdalta tie tekee kartalla jyrkän mutkan, luonnossa risteys on kuitenkin normaali.

Raseiniai kaupunkiin menevä tie oli remontin alla. Sinne vedetiin uutta asfalttia, suurin työ on jo tehty mutta kyllä siellä saa vielä touhuta ennen kuin keskiviivat on vedetty tiehen.

Lähestyttäessäni Raseiniainin  kaupunkia, noin 5 km ennen sitä alkaa tie nousemaan. En lähtenyt ajamaan sitä vaan työnsin mäen ylös. Pysähdyin syömään eväitä mäen päällä olevalle bussipysäkille.

Taivaalle oli matkan aikana tullut sadepilviä. Katselin sadepilvien liikkumista syöden samalla banaania. Sadekuurot menivät onneksi kaupungin vierestä, hyvä niin.

 

Tuuli oli puhaltanut alkumatkasta takaa mutta muuttui vastaiseksi viimeisellä 5km:llä.

Kaupunkiin menevä tie nousee uudestaan loppumatkasta jyrkästi. En alkanut puurtamaa sitä ylös asti vaan kiersin sen sivukatujen kautta. Kävin vielä kaupassa ennen kuin sanoin hyvästit kaupungille.

Päivästä tuli odotettua pidempi. En meinannut löytää leiripaikkaa maastosta, lopulta luovutin ja ajoin eräälle levähdyspaikalle. Levähdyspaikan lähistölle oli pystytetty kolme isoa puuristiä jotka kiinnittivät huomioni.

Tutkiessani maastoa huomasin isonmetsikön takana katoksen, jota oli käytetty ruokailuun. Isot jätekasat, joista osa oli poltettu pöytien läheisyydessä, osoitti paikan tarkoituksen.

Vähän matkan päässä kasvoi männikköä joiden alle sai pystytettyä leirin, niinpä päätin jäädä siihen yöksi. Iso metsikkö peitti hyvin näkyväisyyden levähdyspaikan suuntaan joten paikka oli turvallinen.

 

Matka: 109.59km, aika 6:41h

Paikkakoordinaatit: 55.46652, 23.15669

Liettua

 

​ ​30.8 Kauppakeskus

 

Tien varteen oli pystytetty kolme isoa ristiä, olin pysähtynyt eilen niiden luona olevan levähdyspaikan luokse.

Ilta oli jo sen verran pitkällä kun hain katseellani mahdollista teltta paikkaa. Ristien takana olevasta metsiköstä häämötti jonkinlainen katos joten päätin lähteä katsomaan sitä.

Katos oli levähdyspaikan vierailijoita varten, se oli myös hyvin piilossa eikä siellä näyttänyt olevan ruuhkaa joten jäin sinne yöksi.

Heräsin yöllä sateen ropinaan mutta nukahdin samanteni uudestaan .

Aamulla trappi oli aivan kuiva joten sade ei ollut kovin pitkä. Tuuli oli aika navakka, taivaalla kiisi tummia pilviä joten epävakaista säätä oli luvassa koko päiväksi.

 

Olin illalla huomannut eturenkaan vajonneen melkein tyhjäksi joten aamuksi riitti touhuamista. Laitoin rivakasti leirin kasaan koska eturenkaan korjaaminen oli ensimmäisenä mielessä, kaiken lisäksi vesisateen uhka oli suuri.

Raahasin tavarat katoksen alle erikseen ennen pyörän hakemista. Ensi  töikseen heitin pyörän ympäri, vasta sen jälkeen laitoin keittimen tohisemaan.

Kaivoin tarvittavat pyöränkorjaus välineet esiin, ennen kuin vesi alkoi  edes kiehumaan, oli jo pyörä ajokunnossa.Saatuani pakattua pyörän, alkoi taivaalta tihuttamaan pisaroita.  Päätin odotella jonkin aikaa sateen loppumista.

15 minuutin päästä laitoin sadevarusteet  päälle ja lähdin urheasti matkaan. En päässyt kuin muutaman kilometrin kun sade lakkasi. Ajoin seuraavalle bussipysäkille missä oli katos, vaihdoin normaalit rääsyt päälleni ja jatkoin matkaa.

Seuraillessani taivasta huomasin erään saderintaman lähestyvän uhkaavasti. Onneksi saavuin juuri pikkukylän lähistölle ja pääsin bussipysäkin katoksen alle suojaan. Päätin hyödyntää ylimääräistä taukoa syömällä päivällistä. Olihan aamupalasta kuitenkin jo muutama tunti.

Söin ja katselin samalla sadetta, toivoen sen pikaista päättymistä. Syötyäni päätin soitella huuliharppua ajan kuluksi.

Sade päättyi 15 minuutissa joten pakkasin romut ja lähdin jatkamaan matkaa.

Kova tuuli vaikeutti aamupäivästä etenemistä, tie kääntyi hissukseen toiseen suuntaan sen verran, että tuuli muuttui myötäiseksi.

Lähestyessäni Siauliai kaupunkia jouduin siirtymään pyörätielle. Pyörätie oli todella huonossa kunnossa, eteneminen muuttui hitaaksi ja mutkittelevasti, kaiken lisäksi tuuli alkoi puhaltamaan vastaisesti.

 

Pysähdyin ennen kaupunkiin saapumista ison kauppakeskuksen luona, tarkoituksena etsiä vapaa wifiä.

Huomattuani hesen mainoksen seinässä, lähdin metsästämään paikkaa kauppakeskuksesta.  Kauppapaikka oli valtava, no ainakin se tuntui siltä koska oli asustellut suurimman osan matkasta teltassa

 

Löydettyäni paikan päätin tilata juustohampurilaisen, kysyin samalla salasanaa wifiin.

Kassaneiti tokaisi että he eivät tiedä sitä. Olin vähän hölmistynyt, miten se voi olla mahdollista. Nainen kertoi että he eivät tiedä verkon salasanaa. Omistaja oli vaihtunut eikä työntekijätkin olleet laittaneet salasanaa ylös.

 

 

 

 

 

​31.8 Latvia

 

Olin nähnyt telkkarista erään ohjelman missä vierailtiin ristinmäellä. Se sijaitsee Liettuassa tie numero 4033 varressa, Siauliai kaupungista A12 Latvian suuntaan.

 

Eksyin sinne oikeastaan aivan vahingossa. Lähdin aamulla ajamaan  päätietä A12 Latvian suuntaan, kun pyörätie loppui siirryin ajamaan liikenteen sekaan.

Olin valmiiksi katsonut pienemmän tien välttääkseni ajamasta turhaan rekkaliikenteen joukossa. Matka sinne ei ollut kuin joitakin kilometrejä päätietä pitkin.

Alkumatka 4033 tiestä on asfalttia. Lähestyttäessä ristinmäkeä tulee vastaan isokyltti missä lukee turisti info.

Tien vasemmalla puolella on muutama rakennus, pihaan pääsee porttien kautta, portit aukeavat automaattisesti. Pyörällä pääsi portin vierestä sujuvasti pihan puolelle.

Kävin pyörähtämässä rakennuksen sisällä missä infon sijaitsi. Kyllä se paikka on kaikkea muuta kun infopaikka.

Sisätiloissa oli kaksi, jos ei kolmekin liikettä jotka myivät ristinmäkeen liittyvää roinaa. Onhan se tietysti mukavaa, jos tykkää sellaisesta roinasta matkamuistona. Yksi asia minua jäi ihmetyttämään, piha on aika iso, joten sinne mahtuisi monta autoa. Miksi siellä sitten on parkkimaksu.

Heh heh, eihän siellä Jumalan hylkäämällä Ristinmäellä, eikä sen lähimaillakaan ole parkkipirkkoja. Ainut vaihtoehto maksulle on ahneus.

Minulle jäi todella pahamaku suuhun koko hommasta. Jos siis haluat jättää auton infon lähelle, joudut hakemaan sisältä tiketin. Tien varressa on kyllä tilaa jos ajat vähän matkaa eteenpäin päin pysähtymättä infossa. Muutaman sadan metrin päässä on itse paikka minkä läheisyydessä on ilmainen parkkipaikka. Siitä eteenpäin, ehkä 100-150 metriä on isokirkko tien oikealla puolella missä on paljon ilmaisia autopaikkoja.

Jatkaessani matkaa Ristinmäeltä eteenpäin, tie muuttui hiekkatieksi. Tielle tehdään remonttia, en tiedä onko se aikaisemmin ollut asfalttitietä mutta nyt se on kuitenkin jyrsitty pois.

Keskelle tietä oli kipattu hiekkaa, lana oli käynyt levittämistä sitä mutta ei tasaisesti, paikoin vain toinen puoli oli tasoitettu joten kivet olivat mukavasti pinnassa.

Välille mahtuu myös muutama osuus oikeata asfalttitietä, yleensä ne olivat kylän kohdalla jos sellainen sattui kohdalle.

 

Pysähdyin Joniskis kaupungissa katsastamassa sen elämään. Ajelin ja istuskelin muutaman tunnin kaupungissa ennen kuin lähdin sieltä pois. Kaupunki on perinteinen viljelyspaikkakunta, siellä on isot viljasiilot sekä maatalouteen  liittyvää teollisuutta.

 

Poikkesin  kaupassa ostamassa iltaruuat. Olin jälleen lähdössä seikkailemaan sellaiselle seudulle mistä ei löydy kauppoja.

Tapasin matkalla Kalingrad kaupungissa asuvan pyöräilijän. Hänen vanhemmat ovat Ukrainasta mutta hän oli syntynyt Kalingraadissa ja jäänyt kait sitten sinne. Hän oli parinviikon lomalla ja oli käyttänyt sen pyöräilyyn.

Latvian rajanylitys sujui ongelmitta, rajamiehet seisoskelivat auton luona rupattelemassa keskenään. Tervehdin heitä reippaasti heilauttamalla kättä ja hurautin ohi.

 

Telttapaikan etsiminen meni myöhäiseksi. Isot peltoaukeat eivät tarjoa suojaa. Löysin pitkän etsimisen sekä kartan avulla lopulta tarpeeksi ison metsäalueen mihin pysähtyä.

Hukkasin matkalla muutaman vesipullon. Ne tippuivat pellolle kun etsin sen laidasta leiripaikkaa. Jouduin kääntymään ja etsimään ne pellolta. Onneksi löysin ne, muuten olisi tullut kurja ilta.

 

Matka: 85.34km, aika 5:15h 

Paikkakoordinaatit: 56.55398, 23.71527

Latvia

 

​1.9 Riika

 

Ilta venyi pitkäksi koska leiripaikan löytäminen meni myöhäiseksi. Sain kuitenkin tehtyä iltahommat ennen puolta yötä.

Aamulla oli vaikeaa, olisin halunnut jäädä lepäilemään mutta ei ollut varaa sellaiseen ylellisyyteen, ehdin kyllä talvella levähtää tarpeeksi.

Yö oli ollut viileä, yksi merkki siitä oli teltan kattoon tuleva kosteus, toinen on hyttyset koska niitä ei näkynyt aamulla.

Tämän  päivän suunnitelma oli se, ettei minulla ollut   suunnitelmaa. Olin päättänyt ajaa mahdollisimman suorinta reittiä viimeiset maat, eli se tarkoittaa riskillä menoa.

Isot tiet ovat ruuhkaisia, niissä on suurempi riski joutua yliajetuksi mutta vastaavasti ne ovat erittäin leveitä.

 

Jelgavan kaupunki on jokivarressa oleva vilkas opiskelija kaupunki. Se jakautuu kahteen osaan Lielupejoen halkoessa sen puoliksi.

Ajelin hiljalleen kaupungin kummatkin puolet läpi. Enhän minä koko paikkaa nähnyt, vain pienen osan siitä mutta siisti paikka, teki vaikutuksen.

Matka jatkui Jelgavan jälkeen eteenpäin isoa tietä ( A8  ) pitkin kohden Riikaa. On se vaan nopeaa edetä tasaista tietä, vielä myötä tuulessa, vauhdin ero on valtava.

Liikenne ei haitannut vaikka ennakkoluulo olikin kova. Olin suunnitellut ajavan viimeiset 20 km pienempiä teitä mutta se meni aivan poskelleen. Olaines pagasts nimisen kylän pahasen kohdalta piti lähteä rauhallisempi tie kohden Riikaa. Kartta ei vaan kertonut että tie menee poikki rautatien kohdalta. Ylityspaikan kohdalla oli portti sekä isomaavalli. Portin vierestä lähti kärrypolku jota seurasin jonkin matkaa. Käännyin kilometrin päästä takaisin koska se näytti vievän ison maston juurelle. Sen lähistöllä oli auto sekä työmiehiä töissä.

Niinpä ajoin takaisin moottoritielle, ajoin sitä pitkin Riikaan saakka. Menin vanhan kaupungin läpi tarkoituksella, ajoin hissukseen sen kujia pitkin, ihaillen samalla vanhoja taloja

Ylitin joen Uzvaras bulvāris nimistä nimeä kantavaa tietä pitkin, jonka numero on (A7 ).

Aika kului nopeasti ihmetellessä Riikan upeita rakennuksia, niinpä päätin majoittua pitkästä aikaa hotelliin. Saisin pestyä varusteita sekä itseni myös. Etsin hotellin netin kautta, sain samalla varattua huoneen. Paikka löytyi pienen etsimisen jälkeen. Sain huoneen kolmannesta kerroksesta ja  pyörän turvaan sisätiloihin.

 

Hotelli Irina. Riika, Latvia.

Matka: 62.43, aika 3:49h

 

​ ​2.9 Suomalainen mies

 

Saapuessaan eilen Riikaan en oikein tiennyt mitä tekisin kaupungissa. Hortoilin kuin päätönkana pitkin Riikaan katuja. Pysähdyin lopulta erään ravintolan ulkoterassin eteen katsomaan ruokalistaa, joka oli telineessä. Ei mennyt kuin se kuuluisa sekunti, kun ravintolan henkilökuntaa kuuluva nuorehko tyttö tuli kyselemään haluaisinko syödä. Kiitin häntä ja sanoin että harkitaan, koska tyttö puhui hyvää englantia, kysyin häneltä samaa kyytiä että mistähän päin kaupunkia löytyy turisti Info. Tyttö sanoi että seuraavan talon nurkalla löytyy turisti Info.

Työnsi pyörääni hiljalleen seuraten väkijoukkoa toimiston eteen. Päästyäni toimistoon kysyin infosta lähimpien hostellien sijaintia.

Muutaman korttelin päässä olisi muutama hostelli joten suuntasin sinne seuraavaksi.

Toinen oli täynnä mutta toisessa olisi ollut 8 hengen salista petipaikka vapaana. Muuten se olisi kelvannut mutta hinta. 12.50€ . Ei kiitos. Sanoin että mietin ja lähdin pois.

Istahdin hostellin seinällä olevan ikkunalaudan päälle ja

kaivoin puhelimen esiin. Aloin etsimään edullista hotellia koska en olisi voinut pestä vaatteita hostellissa, ainakaan ilman lisäkustannuksia.  Löysin sopivan hintaisen paikan 27.90€. Oma huone ja suihku, kaiken lisäksi pääsisin pesemään vaatteet.

Hotellille suunnistaminen ei ollut helppoa vaikka käytin gps:ää. Ajoin paikan ohitse muutaman kerran koska en huomannut sen kyltti. Lopulta kun oikein aloin etsimään sitä, löysin sen korkealta katseen ulottumattomista.

 

En olisi halunnut jättää pyörääni vartioimatta vilkasliikenteisen kadun varteen, Aivan hotellin edessä oli bussipysäkki joten ihmisiä oli vilisemään asti , toisaalta se oli myös turva. En viipynyt sisällä kuin kymmenen minuuttia joten moni näkikin minut kun jätin pyörän nojaamaa seinää vasten.

Purin pyöräni ohikulkijoiden katseiden alla, kantaen muutaman laukun kerrallaan sisälle.

Pyörän sain vietyä turvaan viereisen kadun puolella olevasta sisäänkäynnistä. En aluksi löytänyt ovea koska respan tyttö ei antanut tarkempia ohjeita. Vasta kun kävin uudestaan kysymässä paikkaa, ovi löytyi.

Olin jättänyt varusteen respan eteen siksi aika että saan hoidettua pyörän pois.

Hissikin oli muutaman metrin päässä joten minun ei tarvinnut raahata tavaroita kovin kauas.

Saatuani tavarat huoneeseeni pesin ensimmäisenä ajovarusteet, vasta sen jälkeen oli suihkun vuoro.

Seuraavaksi piti saada ruokaa, niinpä päätin lähteä syömään samaan ravintolaan missä olin katsellut ruokalistaa.

Ravintola löytyi pienen etsimisen jälkeen. Tilasin ankkaa perunamuusilla. Ruoka maksoi 10 €, annoksen koko ei päätä huimannut mutta harvoinpa sitä tulee syötyä ankkaa.

Kupu ravittuna etsin vielä kaupan iltapalaa varten.

Ilta alkoi pimenemään ennen kuin palasin hotellille kävely reissulta.

 

En nukkunut kuitenkaan kovin hyvin, vaikka sänky oli mukava.

Olin laittanut kellon soimaan 07 mutta siirsin sitä tunnilla eteenpäin. Hintaan kuului myös aamupala joten oli hyvä nousta aikaisin. Jos menee liian myöhään saattaa jäädä ilman aamiaista.

 

Aamupala oli oikeastaan yllätys, ei mikään kurme aamiainen mutta riittävä.  Leipää, makkaraa, juustoa, kananmunia, tuoremehu, muroja sekä erilaisia hilloja sekä kastikkeita muron päälle.

Kupu ravittuna palasin huoneeseeni suunnittelemaan hotellista lähtöä.

Kannoin laukut valmiiksi hissin luokse ennen kuin aloin tilamaan hissiä. Aavistin jo etukäteen että sen saaminen olisi vaikeaa, aamuruuhka oli pahimmillaan juuri siihen aikaan. Yritin montaa kertaa kunnes se pysähtyi kerrokseni kohdalle.

Hississä oli saksalainen pariskunta ilman matka tavaroita, totesin heti että en olisi mahtunut tavaroitteni kanssa samaan hissiin. Tulin lopulta siihen tulokseen että kannoin ne kaksikerroksinen alas.

 

Pääsin matkaan sujuvasti, tosin kaupungista ulospääsy ei onnistunut tällä kertaa kovinkaan mallikkaasti. Ajelin harhaan joten lisäkilometrejä kertyi mukavasti. Lopulta kun pääsin päätielle oli sen vieressä kulkeva pyörätie remontissa. Kivimiehet asensivat siihen kiviä sekä asfalttimiehet vetivät paikoin uutta pintaa siihen

Lähdin ajamaan A1 kohden Pärnua. Matkaa sinne oli 180 km. Tarkoitukseni oli päästä tänään mahdollisimman pitkälle.

Pysähtelin välillä lepäämään, alkumatkasta liikenne oli vilkasta. Se hiljeni kuitenkin sitä mukaa kun matka sekä päivä eteni.

Tapasin pitkästä aikaa myös suomalaisen, olin pysähtynyt eräälle huoltamolle lepäämään. Nojailin huoltamon seinään, juoden samalla tuoremehua.

Pyörän takana roikkuva suomenlippu kiinnitti erään miehen huomion, kävellessään hän tokaisi suomeksi että tutun näköinen lippu.

 

Jututeltuamme hetken hän kysyi joisinko kahvia. Mikä ettei, vaikka olinkin ollut teelinjalla pitkään, ei yksi kahvikuppi maailmaa kaada.

Kaveri kertoi että hän oli ollut auton hakumatkalla ja oli menossa Tallinnan suuntaan. Mies oli yrittäjänä autopuolella, hän toi myös Thaimaalaisia marjastajia Suomeen marjastusaikaan.

Sain myös selville että talvet hän asui Thaimaassa, kesät taas Suomessa, Tampereen lähellä.

Aikaa meni nopeasti, mies kutsui minut käymään autonsa luona tapamassa seuralaisiaan. Mies sanoi että naiset eivät muuten uskoisi häntä, jos hän kertoisi että joku hullu suomalainen kiertää Eurooppaa polkupyörällä.

Hänellä oli kyydissään kaksi Thaimaalaista marjanpoimijaa, mies oli houkutellut heidät mukaan autonhaku matkalle.

Autosta tuli ulos kaksi vanhempaa naista. Mies selitti heille englanniksi kuka olin, sekä miksi olin tullut auton luokse. Seurue otti muutaman yhteiskuvan, sen jälkeen pääsimme itse asiaan.

Heiltä oli jäänyt kaksi isoa pizzaa eiliseltä hotelli reissulta syömättä joten rouskuttelimme niitä samalla kun keskustelimme.

Saatuamme syötyä olikin jo aika jatkaa matkaa. Seurue halusi illaksi Suomeen, heidän laiva lähtisi Tallinasta 22 aikoihin.

 

Iltapäivästä tapasin saksalaisen pariskunnan istumassa bussipysäkillä. Ajaessani ohi he nostivat kättään joten tervehdin takaisin. Hetken mielenjohteesta päätin kuitenkin kääntyä takaisin ja mennä vaihtamaan muutaman sanan heidän kanssaan.

Pariskunta oli lähtenyt Saksasta, heillä oli parinviikon reissu takan. He olivat kiertäneet Ruotsin kautta, menneet laivalla Tukholmasta Helsinkiin ja sieltä Tallinna. Matkan pääpiste on Riika mistä he lähtevät risteilyllä takaisin Saksaan.

Päivä meni jutellessa mukavien ihmisten kanssa. Tie on yksitoikkoinen joten on oikeastaan kiva kun pääsee turisemaan välillä. Kauppoja ei paljoa ole eikä huoltamoita ole joka hetki näkynyt.

Pysähdyin käymään kaupassa Salacgriva pagasts kylällä. En ottanut enää minkäänlaista riskiä kaupan suhteen. Kello oli jo pitkälle yli 18 kun leiriydyin aivan kylän kulmille. Pimeän tuloon ei enään ollut kuin muutama tunti.

 

Matka: 106.08km, aika 5:49h

Paikkakoordinaatit: 57.71168, 24.37311

Latvia

 

 

 

 

 

 

 

​3.9 Viro, Eesti

 

Olin illalla hävittänyt Suomenlippuni metsään, tiesin kuitenkin että se oli jossakin lähistöllä. Olin vaeltanut pitkin metsää pyöräni kanssa ja pysähdellyt muutamassa kohdassa katsomaan teltalle paikkaa. Uskon että lippu löytyisi kun kulkisin samoja jälkiä takaisin päin. Harmittelin kuitenkin koko illan sen häviämistä.

Lähtiessäni aamulla kävin katsomassa paikat uudestaan, riemu oli valtava kun löysin lipun mättään päältä. Käytyäni noukkimassa sen lähdin jatkamaan matkaani kohden Pärnua. Matkaa sinne oli 70 km. Tiesin etukäteen että päivästä tulisi rankka. Saderintama oli lähestymässä, minulla oli 4-5 tuntia aikaa ehtiä Pärnun kaupunkiin.

Lähdin ajamaan rivakasti heti alusta lähtien. Matkaa Estonian rajalle oli 20 kilometriä. Liikenne ei ollut kovin vilkasta joten minun ei tarvinnut varoa rekkoja.

Pysähdyin rajan kohdalla hetkeksi lepäämään, napsin muutaman kuvan raja-asemasta muistoksi.

Lähestyessäni Pärnuaa sade ilmoittele tulostaan. Muutama pienempi kuuro satoi matkan aikana mutta kun saavuin kaupunkiin sade oli tihkua mutta jatkuvaa.

Ainoa järkevä ratkaisu oli ottaa huone hotellista.

Olin katsellut ajaessani läpi Pärnua hotelleja, mutta ne olivat liian kaukana keskustasta. Minun olisi pitänyt katsoa etukäteen hotelleja mutta sade sotki suunnitelmia. Päädyin lopulta hotelli Pärnu eteen josta otin huoneen. Se maksoi 57€.

 

Käytyäni suihkussa lähdin hakemaan iltapalalla lähimmästä ostoskeskuksesta.

Lähtiessäni pois kaupasta jouduin odottelemaan sen sisälle jonkin aikaa koska rankkasade pilvi oli saapunut kohdalle.

Sade kuitenkin loppui aikanaan joten pääsin pienen matkaa kuivin nahoin, ennen kuin se alkoi uudestaan. Kävelin ripeästi muutamia kymmeniä metrejä hotelille

Loppuilta meni pyykin pesussa sekä syödessä.

 

Matka: 87.28km, aika 3:50h

Viro

 

​ ​4.9 Marjamaa

 

Heräsin aamupalalle 7-8 aikaan. Kävin aamusuihkussa ennen kuin lähdin syömään. Vein pari laukkua sekä teltan romppeineen mennessäni hissillä alas. Ennakoin etukäteen mahdollista hissiruuhkaa lähtiessäni aamupalan jälkeen liikenteeseen. Minun on helpompi tuoda loput tavarat alas jos joudun käyttämään rappusia.

Salissa ei ollut kovin monta syöjää kun menin sinne. Ruokaa oli ruhtinaallisesti joten ahdoin itseni aivan täyteen.

Syötyäni palasin vielä hakemaan viimeiset tavarat huoneestani. Pelättyä hissiruuhkaa ei onneksi ollut joten sain loputkin tavarat hissillä alas. Pyörä oli kellarikerroksessa, reipas respan tyttö tuli avaamaan minulle oven että sain pyörän pois varastosta.

Pakattuani pyörän jäin vielä juttelemaan rappusilla olevien muiden hotellivieraiden kanssa. Paikalla oli pari suomalaista pariskuntaa. He ihmettelivät matkojani kun kerroin heille niistä.

 

Olin joskus toivonut että pääsisin ajamaan loputonta suoraa tietä, nyt se kostautui.

Tie mitä olin tullut pitkin rannikkoa oli tasaisen suoraa . Matkalla ei ollut montakaan kylää, jos oli, ne olivat syrjemmässä. Suoraan sanottuna erittäin tylsä ajaa. Matkalla sattui kaksi rengas rikkoa. Vaihdoin ensimmäisen kerran kumin huoltamon  pihalla, toisen kerran metsätiellä.

Kuvittelin ensin metsätietä rauhalliseksi koska sitä ei nähnyt kunnolla päätietä ajaessa. Olin matkan aikana huomannut monia autoja tienvarressa, joten sienestysaika oli parhaimmillaan. Niinhän sinne metsätiellekin eksyi sienestäjä. Olin juuri saanut eturenkaan irti kun kuulin auton oven pamauksen. Ei mennyt kuin hetki kun yksinäinen nainen käveli tietä pitkin ämpäri kädessään. Naisen ääni värähti vähäsen kun hän tervehti. Tervehdin takaisin ja jatkoin rauhallisesti omaa työtäni kiinnittämättä häneen sen enempää huomiota.

Satuani pyörän kuntoon, pääsin jälleen tienpäälle. Kello oli mennyt vauhdilla eteenpäin joten kaupan etsiminen oli taas käsillään. Ainut paikka mistä sitä kannatti lähteä metsästämään oli Märjamaa.

Kun kyltti ” MÄRJAMAA 2 ” tuli vastaan käännyin sinne. Muutaman kilometrin jälkeen näin kauppan, se oli sopivasti risteyksessä, mistä pääsin takaisin päätielle.

Ajoin vielä 20 km päätietä eteenpäin. En halunnut jättää viimeiselle päivälle 50 km enempää. Laivan pitäisi lähteä  noin kello 14, eli herätys olisi aikaisin.

Leirin löysin metsätien vierestä. Tie päättyi metsästys kopille, ennen sitä oli autoille tarkoitettu parkkipaikka. Koska paikka oli ruohon pehmustama ja kaiken lisäksi vielä tasainen, päätin laittaa teltan siihen.

 

Matka: 90.26km, aika 4:57h

Paikkakoordinaatit: 59.09126, 24.46546

Viro

 

​5.9 Paluu Suomeen

 

Kömpiessäni aamulla ulos teltasta, ilma oli vielä koleaa. Hengitys huurusi, kun katselin taivasta ja ympäristöä. Vaikka aurinko paistoikin jo metsän takaa, sen lämpö ei riittänyt lämmittämään varjossa olevan telttaani. Kokkailin kaikessa rauhassa, sen jälkeen laitoin vähät tavarat pyörän päälle. Jätin vanhan pressun polun varteen näkyville koska uskon että metsästäjillä on vielä käyttöä sille.

Tänään oli matkani viimeinen päivä. Tarkoitukseni oli ehtiä kello 14.00 laivaan.

Lähdin ajamaan heti alkumatkasta aika rivakkaa vauhtia. Pysähdyin välillä juomaan vettä sekä verryttelemään käsiäni. Oikean käden sormet tahtoivat välillä puutua joten hartioiden pyörittely auttoi ongelmaan.

 

Tallinnan esikaupunkialue alkoi jo 20 kilometriä ennen kaupunkiin saapumista. Puikkelehdin liikenteen joukossa, välillä ajoin pyöräteitä pitkin, aina sen mukaan mistä pääsi parhaiten eteenpäin. Pysähdyin ennen satamaa pankkiautomaatilla. Laivamatka maksoi 44 € joten nostin 50 €.

Oli hyvä että pidin kiirettä koko matkan, laivan lähtöaika oli 13.30 joten saavuin juuri sopivasti.

Jouduimme odottelemaan puolisen tuntia ennen kuin rekat oli saatu laivaan. Sen jälkeen alkoivat henkilöautot pääsemään laivan sisälle.

Olin aivan jonon sivussa joten hivuttauduin muutaman jonon keskemmälle että pääsisin aikaisemmin laivaan. Jalat olivat sen verran hapoilla ja tahtoivat jäykistyä seisoskelusta.

Pian lastaaja ottikin lippuni ja vinkkasi laivan suuntaan. Olin ehkä liian hätäinen mennessäni laivan sisälle mutta henkilökunta ohjasi minut oikeaan paikkaan joten suuremmilta kommelluksilta säästyttiin. Sain kuitenkin neuvon että odottelen seuraavan kerran ohjeita. Tekevälle sattuu, olin kait tuurtana matkasta minkä olin juuri ajanut, reissun päättyminenkin huumasi omalla tavallaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

 

Kiertelin laivassa sen muutaman tunnin ennen Suomeen saapumista.  Kävin hakemassa laivan marketista laatikon salmiakkia että saan sitten nauttia siitä kun tulee sopiva paikka.

 

Laiva saapui ajallaan Suomen puolelle ja Helsinkiin. Olin jättänyt pyöräni aivan keulaan, C3 oli kerroksen numero, sulkuovien viereen. Nyt siihen oli myös parkkeerannut 4  moottoripyörää. Niiden kuskit olivat jo odottelemassa ulospääsyä  laivasta, laitellen kypäriä sekä ajovarusteita paremmin päällensä.

Kyselin yhdeltä moottoripyöräilijältä missä päin he olivat ajelleet. Mies kertoi että Viron seudulla 5 päivän lenkin.

Pääsin aikanani laivasta ulos, koska ilman oli hieno ajoin Järvenpäähän joka oli 40 km päässä Helsingistä. Paikka oli tämän reissun päätepiste, tällä kertaa.

 

Matka: 102.92 km, aika 5:49 h 

Järvenpää

Matkankesto: 5 kuukautta, n:7820km,