Juuri kun sain illalla unen päästä kiinni, alkoi yhtäkkiä aivan hirveä tuuli. Kuuntelin toisella korvalla kun telttakangas alkoi paukkumaan ja kuulin kuinka tuuli ujelsi pusukoissa. Olin laittanut teltan kahdella myrskynarulla kiinni sekä laittanut sen muutamasta kulmasta kiinni. Se ei kuitenkaan auttanut, teltan kulmat nousivat tuulen voimasta ylös ja tangot taipuivat sisään päin kun puuska tuli. Jouduin menemää ulos. Otsalampun valossa lähdin laittamaan telttaa paremmin kiinni. Tuuli oli todella voimakas, secriepobnyt telttaa vielä kaksin kerroin enemmän kuin sisällä ollessani. Ulkona ei ollut aivan pimeää koska kuu valaisi maisemaa upeasti. Näin kuin pusikot taipuivat tuulen voimssta, tuulen puuskat myös heiluttivat minua myös.

Tilanne ei helpottanut aamulla sen enempää. En nukkunut yön aikana kuin muutaman tunnin.

Sain jollakin tavoin pakattua teltan pussiin niin ettei se lähtenyt omille teilleen.

Päivä sujui jälleen pyörää työntäessä. Pidin matkalla Tivata kaupungissa siesta tauon. Ajoin rantatietä pitkin . Kun en löytänyt sieltä kauppaa kävin kysymässä eräästä pikku kioskista joita koko ranta oli täynnä. Kauppa löytyi ja myös varjoisa paikka puun alta. 2 tuntia vierähti nopeasti

Yöpaikan kanssa oli vaikeuksia. Jouduin ajamaan pitkän pätkän ennen kuin löysin paikan jalkapallokentän kupeesta.

Matka 73.87km , aika 5:10h.

Nukuin aika hyvin kun ottaa huomioon että olin tuulisella paikalla. Illalla tuuli läpsytteli telttakangasta mutta kun aurinko aurinko laski niin tuuli tyyntyi ja hyttyset saapuivat. Yksi tulikärpänen eksyi teltan oviaukon hyttysverkon päälle. Se istui ja valaisi valollaan pienen osan telttaa. Ei siinä valossa mitään olisi voinut tehdä mutta mieltä se kuitenkin piristi.

Nousin vähän jälkeen kuuden. Aurinko pilkisti jo vuorten takaa. Maisemat ovat aivan upeat, syvät varjot uursivat vuorten kylkiä ja pieni usva leijui lähellä huippuja. Vuorijono jatkui kumpaankin suuntaa aivan taivaan rantaa saakka

Matka Montenegro rajalle oli yhtä tuskaa. Maantien reunaan oli tehty ura mihin oli ilmeisesti upotettu valokaapeli tai vastaava. Sitten ura oli täytetty betonilla. Koska tienreunan ja betonin väli oli juuri sen verran leveää että mahduin ajamaan niiden välissä. Tiessä ei ollut yhtään ylimääräistä varaa joten autot kulkivat välillä läheltä. Kun yritin taiteilla tienreunassa niin eturengas meni välillä betonin päälle jolloin polkupyörän ajettavuus kärsi pahoin. Mutta pääsin kuitenkin lopulta pois tältä tien osuudelta. Montenegron tielle käännytään kun ylitetään iso silta ja tullaan risteykseen. Oikealle mentäessä ,silloin pääsisi luonto nähtävyyksien pariin. Vasemmalle mentäessä Montenegroon . Sinne oli matkaa N 10-15km.

Rajan ylitys oli helppo. Pääsi passitarkastusesta 2 minuutissa. Jos Albanian tie ovat paikoin kapeat niin Montenegron tiet ovat myös. Ne ovat myös mutkaiset. Bar kaupunkiin pääse kahta tietä, toinen kulkee rannikon lähellä mutta toinen oikaiseeantereen halki. Ajoin jälkimmäistä eli mantereen halki. Tie on kapea vuoristo tietä melkein koko 23km. Matkalla, aivan nousun huipulla on muutaman kilometrin matkalla 2 vedenotto paikkaan.

Kun kaupunki alkoi näkymään niin sinne oli vuoren rinteellä hyvät näköalat. Kävin kaupungissa ostamassa sim kortin. Ajoin sen jälkeen rantatietä pitkin jonkin aikaa. Päätin jäädä erään palmun varjoon viettämään siestan muutamaksi tunniksi. Söin evästä eli leipää mansikkahillon kanssa ja join vettä.

Matka kaupungista ulos oli aivan hirveää. Kauhea liikenne, kapea tie ja kaiken lisäksi kun pääsin sieltä ulos ,alkoivat nousut jotka olivat miljoonan mutkan säestämiä.

Leiripaikan löytäminen on vaikea. Löysin kuitenkin kivilouhumon joka oli hylätty vuosia sitten

Matka 72.91km, aika 5:05h, Canj. Montenegro

Illalla kun olin jo nukkumassa ajoi auto kovaa vauhtia peltotietä pitkin. Pian se tuli takaisin ja pysähtyi telttani kohdalle. Autoilija painoi 2 kertaa äänimerkkiä ja lähti sen jälkeen pois.

Nousin aikaisin ylös. Iltainen kova tuuli oli rauhoittunut joten sain laitettua teltan helposti pois. Samainen auto ajoi myös ohi kun oli purkamassa telttaa.

Ajoin koko päivän päätietä kohden Montenegro. Moottoritien osuus oli kaikkein helpoin. Pysähdyin yhdessä välissä syömään leipää erään suljetun ravintolan parkkipaikalle. Puut varjostivat sitä joten sain olla pois auringosta jonkin aikaa.

Moottoritien jälkeen tie kapeni ja muuttui hankalaksi ajaa. Vietin siestan pellolla missä oli puu jonka varjoon pääsin lepäämään.

Kysyin huoltamon pihalla olevan baarin työntekijältä lähintä ruoka-kauppaa. Yksi mies lähti näyttämään .niille kaupan. Mies ajoi edellä mopolla ja minä pyörällä perässä. Kauppa oli 2 km päässä pikkukylässä. Ostin sieltä mysliä banaaneja, paprikaa,maitoa, jogurttia sekä herkkuja. Ruuat maksoivat 9 €.

Ajoin sen jälkeen takaisin päätielle . Pysähdyin ennen Montenegron rajaa. Matkaa sinne on 20-30km. Yöpaikan löysin en huipulta.

Matka 86.34km, aika 5:13h. Bushat. Albania

Eilen illalla camping alueelle tuli kolme matkapyöräilijää. Kaksi heistä oli kaveruksia saksasta ja yksi Ranskasta. Olin itse laittanut teltan sisälle , ranskalainen laittoi myös teltan rakennuksen sisälle. Saksalaiset laitoivat majoituksen talon terassille.

Aamulla 5.30 saksalaiset alkoivat laittamaan varusteita kasaan. He touhusivat todella hiljaa, kuulin vain telttakankaan kahinaa sekä muutaman kerran kun oviaukon vetoketjua vedettiin jonkin suuntaan. Kun heräilin, he olivat jo häipyneet.

Itse nousin 6.45. Samoihin aikoihin alkoi myös ranskalainen laittamaan varusteita pois. Aamu toimet sujuivat nopeasti. Söin välillä aamupalan ennen kuin jatkoin touhujani. Kun pyörä oli viittä vaille valmis niin lähdin käymään päärakennuksen keittiössä. Olin ottanut suihku välineellä mukaani koska halusin vielä käydä aamusuihkussa kun1n se oli mahdollista. Laitoin ensin teeveden kiehumaan ennen kuin menin suihkuun.

Matkani suuntautunut tänään kohden Durres kaupunki.En vielä tässä vaiheessa ollut päättänyt läjtsinkö laivalla Italiaan vaan jatkaisinko matkaani eteen päin. Matka Etbasan kaupungista kohdan Durres kaupunkia ei ollut kovin mäkinen . Suurin osa siitä on alamäkeä tai tasaista. Liikennettä oli jonkin verrsn , rekkoja ei ollut liikenteessä kuin muutamia harvoja

Ajoin osan matkaa Aurikoranikkoa pitkin. Tuuli yltyi iltapäivästä kovaksi. Päätin lopulta että lähden ajamaan kroatian rannikkoa pitkin kohden Italiaa. Pääsin uudestaan ihailemaan rannikkotietä mitta nyt toiseen suuntaan.

Olin päivällä käy yt kaupassa ja ostanut reippaan puoleisesti ruokaa, pidin siestan jalkapallokentän laidalla. Sinne oli pystytetty kaksi kangaskattoista suojaa auringolta. Kentälle tuli pelaamaan jalkapalloa kaki teen ikäistä lasta. Heidän isä lli myös mukana. Isä tulinjuttelemaan kanssani. Mies ei puhunut englanti joten hän vinkkasi pojan katoksen luokse. Sain selville että pika oli amerikkalainen, myös tyttö oli sieltä. Muuta en saanut selville heistä.

Pysähdyin ennen leiriytymistä hankkimaan vedet. Leiripaikka löytyi ison teollisuushallin takaa , maisdipelon ja korkean betoniaidan välistä , peltotien päältä.

Matka 89,91km , aika 5:18, Sukht. Albania

Olen jäänyt niin paljon jälkeen kirjoituksista että päätin vai kirjoittaa kuvauksen muutamasta päivästä. Bitolasta lähdettyäni tie oli aika tasaista,. Tie seurasi jokea joten pääsin mukavastineteen päin. Koska päivät ovat kuumia pidän aina siestaa 14-16 välisenä aikana. Ohardin kaupungissa otin huoneen päiväksi. Huone maksoi 17 €. Minulla oli vain huono tuuri että talossa ei ollut hissiä joten jouduin raahaamaan tavarat 4 kerrokseen. Polkupyörän sain laitettua omistajien autotalliin.

Ohria jälkeen lähdin kiertämään järveä pidemmän lenkin kautta. Ajoin Pogradesin kautta. Olisin päässyt nopeammin jos olisin kiertänyt Strugan kautta. Pogradesin kautta tie on mäkinen . Matkalle mahtuu kaksi ison 20 min nousua. Aika on työntämiseen menevä aika.

Pogradesin kaupunki on hieno. Kaupunki on jo Albanian puolella. Sen hiekkarannat ovat kaupungin eteläpuolella. Kävin ostamassa sin kortin jolla oli yllättäen hintaa 17€. Sillä rahalla sai 25gib megoja ja puheaikaa .

Seuraava yöpaikka oli Lin hotelli/ Camping . Sain telttapaikan 5 €.

Tämä päivä eli 7 .7 alkoi vuoren päälle kiiåeämisellä. Pystyin Onneksi ajamaan osan matkaa joten pääsin nopeammin sen huipulle. Mutta sen jälkeen alkoikin se alamäki. Sain lasketella reilusti yli 3 tuntia , välillä jyrkempää, välillä loivempaa alamäkeä. Matkalle mahtui tasaisi pätkiä sekä muutama pikku nousun tykkäsin. Ajoin tämän nousun tai alamäen vuon – 14 tai – 15 ylös kun oli kiertueella Albaniassa päin.

Vähän ennen Elbasan kaupunkia eräs mies viittoili minulle. Kun menin juttelemaan nikn hän kertoi ja lähti näyttämään leirintä aluetta missä hän oli töissä. Hänen poika omistaa sen. Kävin katsomassa leiripaikan. Siellä oli hyvä keittiö sekä suihku wc yhteydessä. Ainut huono puoli oli se että ne olivat ainoat koko leirintäalueen ihmisille. Onneksi siellä ei ollut kovin monta asuntovaunua tai telttailijaa . En osannut heti päättää joten menimme takaisin tienvarressa olevaan kahvioon istumaan. Päätin kuitenkin jäädä sinne muutamaksi yöksi koska huomiseksi oli luvattu sadetta.

60km.

Tein eilen iltapäivällä kova työn että sain siivottua riippumaton läheisyydestä kaikki pienet pusikot puhtaaksi lehdistä. Pusikot, jotka olisivat mahtuneet kaupan muovikassiin alle piiloon, olivat oivia piilopaikkoja käärmeelle. Maa oli muuten kivikkoinen , siellä täällä kasvoi jo valmiiksi kuivunutta ruohikko sekä satunnaisesti muutama pidempi heinä. Oli etsinyt, katkaissut puusta kuivan oksan, millä sovin puikot läpi ja ” haravoin ” lehtiä niiden alta pois. Käärmeitä ei löytynyt joten sain huokaista hetkeksi helpotuksesta. En voinut kuitenkaan lopettaa varuillaan oloa, minun piti olla joka tapauksessa tarkkana . Tarkkailin aina ympäristö ja varsinkin sitä mihin astuin.

Kävin minulla muutama vieras iltaa kohden. Kolme koiraa pyörähti tutkimassa, mitä oikein touhuan heidän reviirillä.

Aamulla , ennen kuin tulin riippumatosta pois, tarkistin ympäristön katseellani. Vasta sitten pullahdin riipoumatosta ulos. Laitoin pikaisesti tavarat kasaan, eniten minulla meni aikaa tarpin pois laittoon.

Tänään päivä tavoite oli päästä Makedonian puolelle. Bitola oli seuraava iso kaupunki minne minun olisi tarkoitus päästä. Päivä oli kuuma sekä raskas. Kun pääsin kaupunkiin etsin edullisen paikan 17 € huoneen mihin majoituin. Talossa ei ollut hissiä joten jouduin kantamaan tavarat sekä polkupyörä 3 kerrokseen.

43.84km, aika 2:35h ,Biitola Makedonian

Hotelli oli mukava. Sen aamupala oli ruhtinaallinen mutta niin oli myös hintakin. 50€ sisältyi myös uima-allas jonne olisi päässyt vielä uimaan. En kuitenkaan lähtenyt koska se olisi mennyt kiinni kun olisin päässyt sinne.

Päivä ei ollut helppo. Jouduin ylittämään muutaman vuoren ennen iltaa. Nousut olivat jyrkkiä joten päivä meni pyörään työntäessä Maisemat olivat sitäkin upeammat.

Kun iltapäivä alkoi olemaan käsillä oli myös helle sen mukainen. Koska päätien varressa ei ollut muuta kuin huoltamolta katsoin kartasta seuraavan isomman kylä joka oli lähellä päätietä.

Amyntalo on iso paikka vaikka luulin sitä ensiksi käpykyläksi. Ehkä minun pitäisi harkita karttaohjelman vaihtoa koska siitä ei pysty arvioimaan kylän kokoa. Kaupungin keskustassa oli turisteja varten tehty baarien sekä kahviloiden keskittymä. Aivan niiden läheisyydessä on iso puisto sekä komea kirkko. Kirkon lähellä on peräti kaksi vesi pistettä mistä saa otettua veden. Toinen on kirkon vieressä ja toinen puiston vieressä kiviaidan kupeessa.

Yritin ensimmäisenä etsiä katseellani kauppaa. Oki jo tullessani nähnyt Lidlin mutta se oli kiinni koska oli Sunnuntai. Kiersin kirkon toiselle puolelle missä ei ollut baareja, no oli siellä muutama ruokapaikka. Koska en nähnyt mitään kiinnostavaa, muuta kuin pikkukioskin niin suuntasin sinne. Kysyin myyjältä lähintä, mahdollista auki olevaa kauppaa. Nuori nainen tuli kopista ulos juttelemaan. Ensin hän neuvoi minulle yhden paikan, mutta hän ei ollut varma onko se auki. Niinpä hän sanoi että hän käy soittamassa ensi äidilleen ja varmistaa asian

Sain lopulta kädestä pitäen neuvot minne pitää ajaa. Hyvä kun sain edes puhelimeni takaisin )

Kauppa löytyi ensi yrittämällä. Kaupan ulkopuolella oli pöytä ja siinä istui kaksi hampaasin näköistä kaveria. Kun pääsin lähemmäksi niin yksi niistä oli kaupan myyjä. Ostin kaupasta jogurttia sekä kananmunia, juustoa sekä makkaraa.

Kaupungista pääsi mukavasti takaisin päätielle niin ettei minun tarvinnut ajaa samaa reittiä takaisin. 2 km jälkeen alkaa pitkä nousu., työnsin pyörää 8% nousua ylös 25min. Kun lopulta pääsin huipulle ja tasaiselle maalle aloin etsimään leiripaikkaa.

Olin jo mielessäni kuvitellut leiripaikan joten hain myös sellaista. Kävin tutkimassa kolme paikkaa ennen kuin löysin sopivan. Rinne missä ei ollut nurmikkoa, siellä täällä kasvoi puita rykelmissä . Juuri sellaista etsin. Pääielrä oli vaikea päästä pois koska sen molemmin puolin meni maantie aita. Onnekseni joita päättyi juuri rinteen kohdalle, joku oli tehnyt traktorilla meno tien rinteeseen joten pääsin samoja jälkiä pitkin katsomaan paikkaa.

Matka 66km, aika 5:16h , Kreikka

Ilta ei sujunut kovin rauhallisesti. Juuri kun olin saamassa unen päästä kiinni niin yläpuoleltani alkoi kuulumaan ääniä. Miehen ääni kuulu katsomosta. Hän kuunteli musiikkia ja lauloi jonkin verran. Pian kuulin myös toisen miehen ääniä ja pian alkoivat puhelimen valot suuntautumaan telttaani kohden. Tässä vaiheessa katsoin jo paremmaksi mennä ulos. Kysyin miehiltä suoraan mitä he ovat vailla. En ollut yhtään ystävällinen heitä kohtaan. Miehet eivät olleet paikallisia vaan kausityöntekijöitä. Tilanne selvisi nopeasti. Kun jälleen pääsin telttaan niin eikös siihen pian tullut auto . Auto peruutti aivan rakennuksen seinän viereen. Joku tuli ulos mutta sen jälkeen en kuullut enään mitään.

Päivä oli muuten helppo. Suuntasin Edessaa kohden. Tie oli tasaista (E86) pitkin , vasta viimeiset 20 km olivat nousu kohteista.pidin päivällä 2 tunnin siestan. Löysin hyvä lepopaikan kirkon vierestä. Vesipiste oli kovasan. Pääsin pesemään päivän aikana kertyneen hien pois. Olin jo käynyt eräässä kylässä ostamassa sapuskaa. Kirkon nurmikolle oli laitettu pyistitulieja sekä pöydät.

Loppupäivä oli raskas. Tie suuntasi kohden vuoristo missä Edesssn kaupunki oli. Pystyin aina kun näin vesipisteen jonkun pikkukylän aukiolla tai sen laidassa. Kun pääsin kaupungin lähelle kovan puurtamiswn jälkeen tuli siihen tulokseen että en mene sinne. Kaupunki on rakennettu vuoren rinteeseen ja sinne oli aivan hirveä nousu. Niinpä pysähdyin huoltamolla joka oli nousun alussa. Ostin sieltä kallista syötävää ja lähdin kiertämään kaupunkia toista tietä pitkin. Onnekseni matkalla sattui olemaan hotelli. Aluksi luulin että se oli kiinni mutta kävin kuitenki katsomassa sitä. Sain sieltä huoneen joten olin tyytyväinen.

76.44km, aika 4.47

Pelto oli loppujen lopuksi hyvä valinta. Se oli tuulinen joten hyttyset eivät häirinneet illalla. Ihailin auringon laskua , kun se painui hiljalleen vuoren kupeeseen. Vuori oli ainut keskellä tasankoa, se näytti tulivuorelta, sammuneelta sellaiselta.

Tiesin heti aamusta että päivästä tulee raskas. Olin päättänyt käyttää oikotietä. Joutuisin kiipeämään vuorijonon yli. Yksi iso rykäisy niin olin pian theasalonikissa. Jos käyttäisin pidempää reittiä niin en ehkä ehtisi tänään kaupungista pois.

Matka leiripaikasta vuoritotielle ei ollut pitkä. Mutta se vuoristotie, se oli tappavan jyrkkä ja pitkä. Käytin tunnin verran että pääsin huipulle. Siis työnsin pyörää tunkin verran. Olin jo sitä ennen ajanut osan matkaa ylöspäin. Hikoilin niin paljon kuumuudessa kun työnsin raskasta pyörää että vaatteet olivat aivan märät. Hiki tippui solkenaan vaatteista. Jyrkimmässä kohdassa työnsi pyörää 5 metriä , sen jälkeen oli tauko. Vsrjopaikoisa, joita oli vähän, pysähdyin vähän pidemmäksi aikaa juomaan vettä.

Kun lopulta työnsin pyörän huipulle niin siellä oli pysähdys paikka. P-paikalla oli yksi auto sekä katoksellinen lepopaikka.siellä istui yksinäinen nainen. Pysähdyin katoksen luokse , nainen moikkasi joten päätin pitää pienen lepotauon. Juttelin naisen kanssa sen mitä meidän kielitaito antoi periksi. Nainen oli saksasta ja hän oli tullut 1 kuukauden lomalle. Englantia hän ei puhunut mutta ymmärsi jokusen sanan.

Ajoin thessalonikin rannikkoa pitkin läpi kaupungin. Pysähdyin valkoisen tornin luona verestämään muistoja.

Kun ilta saapui ja oli aika etsiä yöpaikka. Ajoin moottoritietä pitkin, huomasin tien laidassa jalkapallokentän. Minulla kävi tuuri koska 500 metriä sen jälkeen tuli huoltamo mistä pääsi myös lähtemään moottoritieltä pois. Kävin ensin huoltamolla wc ja sen jälkeen suuntasin peltotietä pitkin kohden kylää ja fudiskenttää.

Jalkapallo kenttä oli hyljätty . Sen rakennukset sekä sekä katsomo joka oli rakennettu talon päälle olivat huonossa kunnossa. Kentällä oli muutama nuori potkimassa palloa kun saavuin sinne.

Kun leiri oli pystyssä tuli rakennuksen luokse muutama nuori kaveri. Juttelin heidän kanssa jonkin aikaa. Pian sinne saapui myös tyttöjä . Juttelin myös heidän kanssaan muutaman sanan. He kysyivät nimeäni sekä mistä oli kotoisin.

73.24km, 4:55h. Nea malgara. Kreikka

Olin eilen leirytynyt merenrantaan. Sain hyvän vinkin kun olin ostamassa ruokaa illaksi. Eräs mies tuli juttelemaan joten Kysyin häneltä leirintäaluetta. Mies sanoi että miksi maksaa turhaan kun voin mennä rannalle yöksi. Niinpä otin neuvosta vaarin ja suuntasin tutkimaan muutaman sadan metrin päässä olevaa rannikkoa. Taisin ajella 300 metriä rannkkotietä kun näin viiden männyn rykelmän muuten aika tyhjän rannan keskellä. Parkkeeraasiin pyöräni ja jäin kuluttamaan aikaani siinä kunnes lopulta laitoin riippumaton sekä kokkailin ruuan.

Sain nukuttua muutaman tunnin koska rantatiellä oli jonkin verran liikennettä. Heräsin 6 aikaan aamulla kun aurinko alkoi näkymään vuoriston takaa. Ihailin aurinkoa riippumatossa kunnes oli aika nousta ylös. Päivästä tulisi kuuma joten aikainen lintu madon nappaa.

Tie oli tänään tasaista joten sitä oli mukava ajaa. Illalla laitoin leirin pellolle. Minulle jäi kammo siitä käärmeestä joten muutin leiriytymi käytäntöjä. En enää laita tavaroita teltan välitilaan jos leiriydyn luontoon. Näin käärmeelle ei jää paikkoja piiloutua.

81.km, aika 4.59h. Limini koroneia järvi. Kreikka