Olen jämähtänyt tänne Tbilisi kaupunkiin lepäilemään rankan Armenis matkan jälkeen. Azerbaijanin rajat aukeaa vasta 1.7 . Tilasin jo kertaalleen lentolipun mutta peruin sen, joten odottelen ja katselen mitä teen. Minulla ei ole kiirettä mihinkään niinpä elän päivän kerrallaan ja nautin olosta. Pidän kuntoa yllä pienellä harjoittelulla mutta tiedän että se ei riitä pidemmän päälle.

Minun täytyy myöntää että matkani on ollut rankka. Meno halut ovat tällä hetkellä aivan tasan nolla. Hyvät uutiset ovat kuitenkin aina plussaa. Georgiassa on lämmintä eikä täällä tarvitse palellu.

Vietän tällä aikaani kävellen keskustassa ja yritän luoda jonkinlaisia suhteita ihmisiin. Niin sanottua turvaverkostoa että pystyn kysymään neuvoa. Käyn samoissa paikoissa päivittäin näin ihmiset alkavat tuntea minut ulkonäöltä. Juttelen heidän kanssa aina muutaman sana että he eivät unohda kuka olen.

Olen myös tutustunut paikalliseen metron käyttöön. Tbilikessä pääsee mukavasti paikasta toiseen metrolla. Lippu maksaa 1 Larin. Kuukausi lippu maksaa 40 lari. Maksukortti on ilmainen mutta kuukausi kortti maksaa 2 lari lisäksi. Korttiin voi lisätä saldoa 1 päivän, viikon , tai kuukauden. . Kortissa on myös bussilippu mutta siitä pitää ottaa enemmän selvää . Paikallisbussia en vielä ole käyttänyt koska en ymmärrä ongenkoukku kirjoitusta. Minun pitää etsiä bussilinjojen reitit ja numerot että osaan nousta oikeaan bussiin. Sen verran vielä noista pankkiautomaateosta. Osa automaateista ei anna ulkomaalaisella pankkikorteilla rahaa ulos mutta kansainväliset automaatit antavat. Niitä on yleensä pankin seinässä. Sieltä saa dollareita tai lajeja. Maksukortti toimii isoimmissa kaupoissa mutta koåpilaupat haluavat käteistä. Sama on myös basaarit sekä muut sama kaltaiset pikku liikkeet. Jos teillä on kysymyksiä, lähettäkää niin haen vastauksia sitten paikapäältä. ))

Eli tässä oli uutiset tällä kertaa. Kuten sanonta kuuluu” tulevaisuudesta en tiedä enkä menneisyyteen enää voi vaikuttaa ”joten näillä eväillä jatketaa.

Olin juuri saamassa unen päästä kiinni kun heräsin paukkeeseen. Aivan kun haulikolla tai pistoolilla olisi ammuttu. Nostin sen verran päätä että pystyin paikallistamaan mistä päin se kuului. Suljin uudestaan silmäni ja olin juuri nukahtamassa kun kuulin ääniä. Rakennuksen lattiat olivat kovaa betonia jonka päälle oli jäänyt soraa joten askeleet kuuluivat selvästi. Aukaisin silmän ja näin kun teltan seinässä näkyi silloin tällöin valon välähdys. Puikahdin makuupussista ulos ja aukaisin teltan oven ylhäältä . Kun kurkistin raosta ulos niin samassa oviaukosta käveli pimeään huoneeseen sama lammaspaimen joka oli käynyt myös päivällä tervehtimässä meitä. Mies ei aluksi puhunut mitään mutta sitten hän kysyi huonolla englannilla mistä maasta olen. Kun kerroin että olen suomesta mies nosti peukalon ylös ja lähti Maxin teltan suuntaan. Maxin teltta oli seinän toisella puolella . Mies ilmeisesti pysähtyi vähäksi aikaa teltan luokse mutta kun Max ei tullut teltasta ulos niin paimen häipyi omille teilleen

Aamulla oli mukava herätä lintujen lauluun. Nousin nopeasti ylös ja laitoin tavarat sekä teltan kansaan. Kun sain keittimen päälle niin Maxikin tuli pyörähtämään seinän toiselta puolelta sanomaan huomenia.

Tänään oli lyhyt ajo päivä. Tbilikseen oli 30 km . Tien liikenne vilkastui sitä mukaa kun pääkaupunki lähestyi. Olimme päättäneet että menemme suoraan samaan majapaikkaan mistä olimme lähteneet.

Olin jo eilen soittanut Hostelli 17 miehelle että tulemme tänään takaisin . Saimme vieläpä samat sängyt missä olimme nukkuneet.

Oli mukava palata tuttuun paikkaan. Porukka oli melkein sama kuin lähtiessämme. Kaksi uutta naamaa oli tullut lisää mutta aina on mukava kun saa jutella uusien ihmisten kanssa.

Yö riippumatossa meni loistavasti. Yö oli lämmin joten pärjäsin yhdellä makuupussilla. Eilen kun olin laittanut jo riippumaton valmiiksi ja olin mennyt 25.metrin päässä olevan Maxin teltan luokse tekemään ruokaa niin jälleen kerran tulivat lehmät kuvioihin. Metsästä käveli kaksi nuorta sonnia jotka kiinnostuivat riippumatosta. Ensin toinen menin varovasti tutkimaan uutta ilmestystä. Sitten meni toinen ja tässä vaiheessa meni jo myös minä. Olin laittanut tarpin riippumaton suojaksi joten naruja oli joka puolella sonnien sitomiseen asti. Pelkäsin että ne sotkeutuvat naruihin ja alkavat huitoa sarvillaan niin että riippumatosta ja tsrpista ei ole emään jäljellä kuin rippeet.

Näin ei kuitenkaan käynyt, kun saavuin riippumaton luokse toinen sonneista nuuhki juuri yhtä laukkua kun toinen tuli häiritsemään sen tekemisiä. Niinpä ne kalisuttivat muutaman kerran sarviaan ja lähtivät sen jälkeen kävelemään polun suuntaan. Näin kun toinen varoi sinistä mustekalaa jolla oli laittanut tarpin nurkan kiinni. Myös ensimmäistä seuraava toinen mullikka seurasi ensimisen esimerkkiä ja väisti kiinnitys narua.jote se osoitti että ei ne tyhmiä ole vaikka ovat sonnin puolikkaita.

Aamu oli jälleen aurinkoinen. Nousin aikaisin laittamaan tavaroita pois. Leirin purkaminen on puolet helpompaa riippumaton kanssa kuin teltan. Aikaa niissä menee suunnilleen saman verran joten eroa siinä mielessä ei ole. Maxisikin nousi aikanaan ja alkoi laittamaan leiriä pois..

Tänään olisi rajan ylitys , takaisin Georgiaan. Matka sujui mukavasti koska suurin osa oli alamäkeä. Rajan lähestyessä on muutama nousukin.

Rajan ylitys sujui mutkitta. Illaksi oli kuvattu sadetta joten aloimme suunnitelmaan ja katselemaan suojaisaa paikkaa leirille. Tutut maisemat vilahtelivat silmissä kun ajoimme eteen päin. Näimme erään katoksen jonka alla oli istunut kaksi mies. Toinen heistä huuteli peräämme ja yritti houkutella meitä juomaan vodkaa katoksen alle. Ajoimme myös kaupan ohi missä olimme pysähtyneet ostamaan ruokaa. Silloinkin oli yksi mies tullut kännissä houkuttelemaan Maxia juomaan vodkaa.

Isot sadepilvet olivat seuranneet meitä jo jonkin aikaa sivummalla. Vuoristossa satoi selvästi vettä , onneksi pilvet liikkuivat kuitenkin saman suuntaisesti kuin tie.

Pysähdyimme Marneuli kaupungissa ostamassa iltaruuat. Mutta ennen kuin pääsimme sieltä pois oli meidän noustava pitkä ja jyrkkä nousu ylös. Voimat olivat koetuksella mutta jaksoin kuitenkin ajaa sen ylös pysähtymättä. Huipulla meitä odotti yllätys. Mäen päällä oli puoliksi aloitettu iso rakennus , siitä puuttui seinät mutta sisäpuolelle oli tehty muutamia seiniä Rakennus kompleksi olo jätetty sellaiseen tilaa vuosiksi. Se seisoi keskellä ruohikko kenttää joten jouduimme työntämään pyörät sen lähelle. Rakennukseen oli vaikea päästä. Sen perustukset olivat syvällä montussa joten ensimmäisen kerroksen lattian pinta oli kaukana montun reunasta. Löysimme kuitenkin yhden paikan mistä saimme nostettua pyörät rakennukseen. Sen jälkeen kannoimme pyörät rappusia pitkin ylös toiseen kerrokseen mistä etsimme leiripaikan.

Emme kuitenkaan saaneet olla aivan rauhassa siellä. Koska seinät puuttuivat niin jokainen näki meidät hyvin. Olimme valinneet rakennuksesta sen puolen mikä ei näkynyt tielle. Näköalallaoli loistava, suuri ruohikko kenttä avautui suurena betoni tolppien välistä. Alhaalla vaelsi satoja lampaita, paimenen seuratessa niitä huudellen välillä koirille käskyjä.

Niityn lähistöllä oli iso puoliavoin varasto ja sen vieressä talo. Olimme jo olleet jonkin aikaa 4uokse ja tuli käymään meidän luonamme. Emme puhuneet samaa kieltä mutta saimme selvitettyä hänelle että olemme sadetta karussa rakennuksessa. Lähtisimmqe yön jälkeen pois. Kun asia oli sovittu niin mies poistui tervehtien vielä ennen lähtöään.

Max virittelin teltan avonaiseen tilaan. Ulkoseinät puuttuivat mutta sisäseinät olivat. Itse päätin viritellä riippumaton lekaharkko seinien väliin. Idea oli muuten hyvä mutta seinät oli muurattu huonosti. Ne heiluivat koska ne olivat kiinni ainoastaan lattiasta joten sekin suunnitelma meni mönkään. Niinpä jouduin otsalampun valossa viriteöemään teltan lattialle.

Yökään ei mennyt rauhallisesti . Lammasmiehet heittelivät paukkupommeja 1 aikaan yöstä. Sitten sama mies tuli vielä kännissä katselemaan meitä olimmeko hengissä.

Vanazdor kaupunkia oli yöllä rauhallinen. Liikenne hiljeni jo ennen 23 yöllä. Vaikka liikenne olikin hiljaista niin heräsin yöllä kylmään. Makuupussin suuaukko oli liian isolla joten läpi pääsi karkaamaan sitä kautta pois.

Aamulla heräsi jälleen levottomuuteen. Näin jälleen painajaisia joten nousin ylös. Teltta oli yötä päältä kostea. Kaivoin rätim etulaukun taskusta ja kuivasin sillä suurimmat vedet pois teltan oviaukon kankaasta.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ,aivan taivaanrannan yläpuolella. Kello oli 7 pintaan aamulla. Olin jo laittanut tavarat kasaan teltassa joten menin ulos ja kiersin teltan ja aukaisin toisen oven että sain laukut näkyviin. Pakatessani laukkuja Maxi tuli myös teltasta ulos.

Ruokaa tehdessämme kävimme välillä pyöräyttämässä telttoja. Kun märkä puoli oli kuiva niin seuraava sivu aurinkoon päin . Saimme näin hoidettua kaksi asiaa samaan aikaan. Kun ruokailu oli hoidettu oliko jo aika taas valmistautua matkaan.

Eilen oli ollut mahtava alamäki päivä. Tänään se jatkui aivan samana. Rajalle oli matkaa 80km ja de on suurimmaksi osaksi alamäkeä.

Alkumatkasta eli noin 30km oli hyvää ja tasaista tietä. Tie seuraa jokea koko ajan. Vuoristo on aivan mahtavan näköinen. Puut ja varjot luovat vuorten rinteisiin syvyyttä ja ulotteisuutta.

30-50 km on tietöitä. Osasta matkaa on asfaltti kokonaan i pois joten tie on soratietä . Pöly on välilsä sakeaa. Yhdessä välissä tiellä juoksi nuori ori. Se laukkasi liikenteen seassa pysähtyen välillä katsomaan meitä kun seurasimme sitä pyörillä.

Kävimme muutamaan otteeseen kaupassa ostamassa iltaruuat. Veden kanssa meillä oli pieniä ongelmia. Haimme ensi vettä vuoristo purosta mutta vesi ei ollut tarpeeksi kirkasta joten haimme matkalla eräästä autopesulasta uudet vedet

Pysähdyimme 4 aikaan kun löysimme leiripaikan. Alue on vanha levähdys sekä vedenotto paikka. Sen on nykyään piilossa tieltä kulkijoilta. Metsä on kasvanut sen eteen, pöydästä ja tuoleista ei ole jäljellä enään kuin rauta tolpat.

Matka 67.16km, aika 3:36h, keskinopeus 18.6, alamäkeä. Aroghjaranin kic. Armenia.

Eilinen lehmä jengi joka tuli käyskentelemään telttojen luokse haettiin illalla pois. Kaksi miestä tuli hakemaan porukan pois. Lehmät olivat jo valmiina odottamassa hakijoitaan joten ne tiesivät että oli aika lähteä iltalypsylle.

Yö oli todella kylmä. Heräsin 2 aikaan viluun joten otin toisen makuupussin käyttööni. Sain sen jälkeen vielä unen päästä kiinni .

Aamu oli rauhallinen, lehmät olivat varmaan jo laitumella mutta eivät onneksi sillä puolen metsikköön missä me olimme. Nousin jo aikaisin ylös laittamaan tavaroita kasaan. Teltta oli kostea ulkopinnasta mutta sisäteltta oli pysynyt kuivana joten minun ei tarvinnut kuivata makuupusseja keittimellä.

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kun aukaisin teltan oven. Auringon puoleinen seinä oki jo osittain kuivunut aamukosteudesta kun kokeilin kangasta sormella. Max oli myös hereillä vaikka kelo ei ollut kuin 7.30. Hän käveli telttani luokse vesipullo kädessään ja sanoi että yö on ollut todella kylmä. Hän heilutti vesipulloa ja sanoi että vesi on jäätynyt hileeksi.

Kun aamupala oli syöty ja telttoja pyöritelty aamuauringossa niin oli aika pakata pyörät. Ajoimme ensin Sevan järven vieressä kulkevalle M4 tielle. Matkasimme 5 minuuttia kun näimme kirkon mäen päällä minne meillä oli eilen tarkoitus leiriytyä mutta jätimme sen väliin. Mietimme aluksi mahdollisuutta mennä katsomaan sitä mutta tulimme siihen tulokseen että se veisi liikaa aikaa. Kirkolle oli kuitenkin matkaa ja sinne olisi pitänyt kiivetä rappusia pitkin. Olisimme joutuneet jättämään pyörät parkkipaikalle jos siellä olisi ollut sellainen. Juttelimme myös erään miehen kanssa joka oli tullut saksata lomailemaan 10 päiväksi Armeniaan. Hän kertoi että ajelee autolla Armeniassa ja lentää sitten Istanbuliin.

Päivä oli tänään tien suhteen hurja. Laskimme kaksi pitkää ja jyrkkää alamäkeä alas. 10km ja 8km . Molemmat olivat 5% luokkaa, paikoin enemmäkin. Myös nousut olivat pitkiä Vertikaallinen nousu oli 670 m.

Kun saavuimme vanadzor kaupunkiin kävimme ensin kaupassa ja sen jälkeen haimme vedet tutusta juoma pisteestä. Meillä oli jo tuttu leiripaikka tiedossa joten menimme sinne suoraan. Kaupungin päällä pyöri ukkospilvi joten Olimme sateen suojassa vanhan eläinten suojan alla. Kun ukkonen oli ohi laitoimme leirin nurmikolle samaan paikkaan ison betoniaidan viereen.

Matka 73.22km, aika 4.27h, keskinopeus 16.4kmh. Vanadzor. Armenia.

Olimme Maxin kanssa olleet 3 yötä Hostelli Bee Luckyssa. Paikka on aivan loistava. Hostelli on talon yläkerrassa joten sinne pitää nousta rappusia ylös. Hostellia pitävä nainen asuu alakerrassa, hänellä on tytär joka puhuu loistavaa englantia. Alakerrassa on myös autotalli minne saimme laitettua polkupyörät turvaan. Yläkerrassa olevassa Hostellissa on kaksi suihkulla varustettua wc:tä. Oleskelutila on tilava ja siellä on hieno keittiö. Sängyt ovat mukavia ja peittoa on aivan loistava. Tyyny ei ollut ihan paras mutta sillä pystyi nukkumaan. Nainen käy joka päivä siivoamassa oleskelutilat ja käy katsomassa nukkumatilat. Hostellin sijaintikin on loistava. Se ei oli aivan keskustassa vaan siitä pääsee sinne aika nopeasti. Joko kävellen tai bussilla. Kävellen mentäessä keskustaan pääsee ison muidtomerkin luota joka on aivan tien lähellä , menemällä pitkiä rappusia rinnettä alas. Kiipeäminen onkin sitten eri juttu.

Heräsin aamulla aikaisin , kävin suihkussa ja aloin sen jälkeen laittamaan aamupalaa. Kävin herättämässä Maxin että pääsisimme ajoissa liikenteeseen. Aamupalan jälkeen Max kävi vielä suihkussa ja sen jälkeen olimmekin jo valmiit lähtemään alas. Talon emäntä tuli aukaisemaan meille autotallin oven, kävimme nopeasti hakemassa pyörät ja osan tavaroista pois. Kun pyörät oli pakattu lähdimme ajamaan kaupungin halki M4 tielle.

Ennen kuin pääsimme kaupungista ulos meidän lli puurrettava 5 km nousu että olimme ulkona. Sen jälkeen olikin jo 23 km melkein yhtenäinen nousu 5% nousulla. Sevan järvelle päästäksemme meidän oli noustava 700 metriä ylöspäin 61 km matkalla. Kun 26 km jälkeen Olimme lopultakin päässeet suurimman nousun loppuun alkoi loivempi nousu. Välillä oli myös laskuja jotka myös olivat 5% laskulla. Nousut ja laskut seurasivat toisiaan.pysähdyimme q3 aikaan pitämään syömätauon. Etsimme mukavan tasaisen paikan vähän kauempaa tien varresta teimme siihen ruokapaikan. Ruuan jälkeen olikin sitten ruokalevon aika. Aurinko paistoi mukavan lämpimästi joten oli kiva heittäytyä 30min selälleen ja laittaa silmät kiinni.

Saavuimme Harazfan kaupunkiin 15 jälkeen. Kävelin kaupassa ja otimme juoma vettä juomspisteestä joka oli puistossa Ajoimme sen jälkeen vielä 9 km ennen kuin pääsimme Sevan kylään. Näimme nousun huipulta Sevan kylän ja sen vieressä olevan metsikön. Myös itse Sevan Isojärvi näkyi sieltä. Päätimme mennä metsikköön yöksi. Emme kuitenkaan päässeet sinne tuosta noin vaan. Tie metsikköön meni talon pihan läpi. Kysyimme talon pihalla olevilta ihmisiltä luvan että saammeko käyttää heidän pihan läpi menevää tietä. Lun lupa oli saatu niin ajoimme pihan läpi räksyttävä koira takanamme.

Iltapäivä kului sitten lehmien kanssa jotka käyskenteli ärjäisin metsikössä , syöden koko ajan ruohoa.

Matka 63.88km, aika 4.44.04h. Keskinopeus 13.4. Sevan. Armenia.

Olimme eilen löytäneet loppujen lopuksi hyvän paikan. Iso kivikasa suojasi telttoja tuulelta. Illan ja yön aikana se kuitenkin kääntyi ja alkoi puhaltamaan toisesta suunnasta. Tuuli ei kuitenkaan ollut kova joten se ei haitannut. Kun aurinko alkoi laskeutumaan niin kuvasimme sitä monella laitteella.

Aamulla oli mukava herätä kun aurinko alkoi lämmittämään telttaa. Linnut lauloivat ja oli lämmintä. Kun teltan oven aukaisi niin näkymä ei ole silmiä hivelevää. Maa on karua aroa . Siinä ei kasva muuta kuin piikkikasveja sekä pieniä pusikoita. Maa on kuivaa multahiekkaa joka pölisee kun siihen astuu.

Kokkasin aamulla ison munakkaan ja keitin teetä. Ihailimme samalla aitiot kuu maisemaa. Kaukana näkyi lumihuippuinen vuori jonka korkeus oli 5 km . Kun aamupala ja tavarat oli pakattu oli sika lähteä eteen päin.

Uutta moottoritietä oli tehty pitkä matka. Olimme ajaneet sitä pitkin jo monta kilometriä. Tienpinta oli betonia. Betonilaatat oli valettu joko paikanpäällä tai sitten ne oli tuotu paikalle kuorma-autoilla ja asennettu sitten paikoilleen.

Yerevaniin oi matkaa leiripaikasta 61km . 30 km oli alamäkeä. Sen jälkeen alkoivat nousut. Mäet ovat paikoin pitkiä ja jyrkkiä. Moottoritie liittyi vanhaan tiehen muutaman kilometrin jälkeen kun lähdimme ajamaan. Vanhatie on huonossa kunnossa, ensimmäisenä tuli mieleen Ukrainan tiet jotka ovat monttuisia, reikäisiä ja paikattu miljoonaan kertaan.

Kun Yerevan kaupungin kyltti tuli näkyviin erään laskun jälkeen alkoi meillä olla jo juhlan tuntua ilmassa. Pysähdyimme kuvaamaan siihen muutaman valokuvan.

Hostellin löytäminen olikin sitten eri juttu. Kävimme kolmessa hostellissa mutta yksikään ei pystynyt tarjoamaan turvallista paikkaa polkupyörille. Yerevan on rakennettu laakson pohjalle, sen eri kaupungin osat ovat mäkien päällä . Jokainen hostellin missä kävimme sijaitsi eri puolilla kaupunkia. Vasta neljännellä tärppäsi. Sinne oli matkaa 4 km sitä paikasta missä olimme viimeksi käyneet. Vilkas liikenne toi todella ison haasteen pyöräilyyn, mäkien lisäksi. Viimeinen nousu oli kaikkein pahin. 4 hostelli olikin sitten hyvä. Saimme pyörät talteen autotalliin ja saimme huoneen 4 punkan huoneesta.

24.4 lepoa

Olemme näinä muutaman päivän käyneet keskustassa ja lähellä olevassa muisto puistossa. Parkissa on iso patsas, Äiti Armenian patsas. Samassa paikassa on myös huvipuisto. Olen myös työstänyt kirjaani aina kun on ollut aikaa. Se on edennyt hyvin. Odotan nyt käsikirjoituksen paluuta että pääsisin tekemään sen loppuun.

Matka jatkuu huomenna eteen päin kohden Sevan järveä. Kiersimme sitä kautta kohden Georgiaa . Sen jälkeen minulla ei ole tarkempaa suunnitelmaa. Azerbaijanin, Kazakstan mahdollisesti.

Matka 68.58km, aika 4.01h. Yerevan. Armenia

Eilinen hostelli oli umpisurkea. Siellä ei ollut lämmintä vettä koska taloon ei tullut kaasua. Eli kaikki toiminnot oli suljettu pois ruuan laittoa .yhtenä. Onneksi siellä sentään oli vedenkeitin että sai tehtyä teetä ja nuudeleita

Kävimme kävelemässä lenkin keskustassa heti kun olimme saaneet tavarat ja pyörät turvaan. Kun palasimme takaisin lähdin etsimään tee paikan missä voin tehdä kirjaani valmiiksi. Kun sellainen löytyi , Istuin siellä yli 2 tuntia. Join teetä ja tilasin pitsan.

Aamulla olin laittanut kellon soimaan 8. Nousin kuitenkin ylös jo 7.30. Kävin laittamassa vedet kiehumaan ja palasin huoneeseen pakkaamaan. Max nousi myös pikku hiljaa ylös. Kun aamutoimet oli suoritettu kannoimme tavarat pyörien luokse. Max pakkasi oman heti mutta itse kannoin ne ulko-oven lähelle. Jouduimme kantamaan pyörät yhden kerroksen alas katutasolle.

Ajoimme tänään M1 pitkin kohden Yerevan kaupunka. Tie on Gyumridta lähtiessä hyvä mutta heti kun menee kaupungista ulos niin se muuttuu huonoksi. Pysähdyimme matkalla Dzorakap kaupungin liepeillä syömään. Kävimme hakemassa grillistä burekkia.

M1 tietä korjataan . Sen viereen on tehty toista kaistaa jota pitkin pääsimme välillä ajmaan. Liikenne meni toisella kaistalla joten pääsimme ajamaa rauhassa pitkiä matkoja suljetulla puolella.

Kävimme tutustumassa pikku kaupunkiin ilta päivästä. Istuimme keskustan aukiolla jonkin aikaa. Meidän seuraksi tuli vanha mies henkilö. Hän yritti houkutella Maxia vodka paukulle mutta hän ei lähtenyt

Haimme Talin kaupungista vedet sekä ruuat. Kauppa mistä haimme ruu6oli ankea. Sieltä ei löytynyt vihanneksia joten jouduimme tyytymään leipään, spagettiin tomaatiketsuppiin, kananmunia sekä tonnikalaa. Max osti itse vielä makkaraa

Osunut pääsimme kaupungista ulos etsimme leiripaikan. Löhöilimme kemturalla 2 tuntia koska pääsimme tänään ajoissa leiriytymään. Vaihdoimme kuitenkin paikkaa koska se oli tuulinen. Uusi paikka oli 5 minuutin ajon päässä.

Matka 60.19km, aika 4:16h, keskinopeus 14kmh. Talin. Armenia.

Eilinen päivä oli uuvuttava raskas. Nousut olivat pitkiä ja uuvuttava. Ne alkoivat jo Armenian tultaessa joten en olemme nousseet koko ajan korkeammalle.

Olimme leirytyneet jalka pallokentän kokoiselle joutomaalle jonka lähellä kylki hyljätty rautatie. Alue oli tien vieressä kaupungin lähellä. Tien puoleinen osa alueesta oli korkean muurin peittämää joten sieltä ei nähnyt alueelle. Aivan sen toisessa päässä oli rakennuksia joita oli käytetty eläin suojana. Rakennukset eivät olleet isoja ,

Saimme nukkua rauhassa yön yli. Heräsin normaaliin aikaan 7 jälkeen. Pötköttelin vähän aikaa ennen kuin laitoin tavarat kasaan. Max oli myös hereillä. Aloin kokksilemaan heti kun pääsi ulos. Ruuaksi teimme munakkaan joka oli tarpeeksi iso molemmille. Sen jälkeen olikin jo aika laittaa leiri kasaan.

Olimme eilen miettineet reittivaihtoehtoja joita olisi ollut 3. Mikään niistä ei olisi ollut helppo vaihtoehto. Päätimme kuitenkin valita pisimmän reitin jossa nousut olisivat loivimpis. Noudosimme melkein 2km .

Kuten arvata saattoi päivä oli nousuvoittoista. Ympäristö oli erilaista kuin eilen. Olimme nousseet jo sen verran korkealle että lumiraja tuli jo vastaan. Pysähdyimme kuvaamaan myös Maxin dronilla erää pitkän ja jyrkän nousun puolessa välissä.

Kun pääsimme lopulta 2 kilometriin niin pidimme tauon ja napsimne kuvia. Sitten olikin jo aika nauttia alamäen hurmasta. Sitä riitti pitkälle 12 km ennen kuin saavuimme Gyumri kaupungin rajalle. Kävimme siellä kaupassa ja ajoimme sen jälkeen kaupungista ulos . Etsimme pellonlaidasta telttapaikan. Koska olimme saapuneet jo 4 aikaan tavoitteeseen niin löhöilimme pellonlaidassa ennen kuin aloimme kokkailemaan 18 pintaa. Sen jälkeen olikin jo aika laittaa teltat pystyyn ja alkaa ilta touhut.

Matka 60.83k., aika 4h. Gyumri. Armenia

Olimme eilen leirytyneet erään talon pihan vieressä olevalle joutomaalle. Talossa oli kolme naista siitä en ole vieläkään varma ketä on talon omistaja mutta sillä ei ole väliä. Kun illalla laitoimme leiriä niin ensimmäisenä minun huomio kiinnittyi vuoren seinämään joka oli vieressä. Vuori oli korkea eikä seinämä näyttänyt hyvältä. Rinne oli jyrkkä mikä tuli vuorelta talon luokse, rinteessä kasvoi puita mutta ne eivät olleet kovin isoja. Jos kalliosta irtoaisi talon tai aiton kokoinen kivi niin se tulisi aika varmasti talolle asti.

Heräsimme kuitenkin aamulla hengissä. Nousin aikaisemmin tekemään aamupalaa ja laittamaan tavaroita kasaan. Max nousi 10 minuutti myöhemmin . Söimme aamupalaksi munakasta missä oli paprikaa sekä valkosipulia. Laitoimme tavarat kasaan ja työnsimme pyörät pihan halki vedenotto paikalle. Kukaan ei tullut tervehtimään meitä joten lähdimme vähin äänin pois.

Tie oli eilistäkin raskaampi. Matkalla kohden Varadzon kaupunki oli 5 km pätkä hiekkatietä. Siitä oli otettu asfaltti pois. Aivan sen toisessa päässä oli asfalttimiehet töissä laittamassa uutta pintaa tiehen. Maisemat ovat upeat, en voi muuta sanoa. Vuoret ovat jyrkkiä tien molemmin puolin. Kylät ovat vanhoja ja ränsistyneitä mutta niissä on kuitenkin asukkaita. Auto kanta on kuitenkin aika uutta. Tien varressa oli seisoskeli aasi. Pysähdyimme se luokse kuvailemaan maisemia. Aasi oli aivan riemuissani kun sai seuraa. Se kaapi kaviolla maata ja heilutti korvia leikkisästi. Kun menimme lähemmäksi Se tuli nojaamaan tien kaiteeseen ja katseli meitä. Kurotin kättä varovasti sen turpaa kohden ja sipaisin sen kuonoa varovasti. Aasi ei edes yrittänyt purra joten sain silitettyä sitä vähäsen.

Kun saavuimme kaupunkiin etsimme ensin puhelin liikkeen mistä sai sim kortin. Odottelimme jonkin aikaa jonossa ennen kuin pääsimme tiskille. Saimme sim kortit , otimme 5 gt internet kortit. Instagram ja whatsup sekä facebook ovat rajattoman latauksen piirissä. Jos muuten haluaa käyttää nettiä niin se syö megoja. Kortti maksoi 2800 armenian rahaa., eli 5.2€ pyöreästi. Kävimme myös teellä. Se maksoi 300 .

Kun ruuat oli hankittu niin etsimme Seuraavaksi vede ja leiripaikan kaupungin rajalta. Näimme tien varressa ison nurmikkokentän jota ympäröi korkea kivestä muurattu aita. Kävimme kysymässä eräältä mieheltä voiko sinne leiriytyä. Se sopi kuulema koska aluetta ei käytetä mihinkään Laitoimme leirin sinne .

Matka 47.85km aika 4.02h, keskinopeus, 11.8kmh. Vanadzor. Armenia