Löysimme eilen todella upean leiripaikkaa. Joka puolella oli vuoristoa, kauempana näkyi lumihuioouinen vuori. Larppaaja käynskentelivät vuorten rinteillä ja paimenet seurasivat niiden perässä. Eräs lammaspaimenen näkyi kaukana agua koulun takan . Vesi kouru seikkaili pitkin laakson rinnetä ja hävisi kummastakin päästä horisonrin taakse.

Lammaspaimenen lähti tulemaan pikku hiljaa meitä kohden ja käveli 20 minuutin päästä leiriimme. Poika oli ehkä 13-15 ikäinen . Hän ei puhunut englantia mutta tuli katsomaan meitä uteliaisuudesta. Poika oli niin vilpittömän , hän seisoi jonkin aikaa meidän kanssamme. Max kertoi pojalle mistä olemme tulleet. Tarjosimme pojalle vettä ja keksiä mutta hän ei halunnut. Hetken päästä hän lähti takaisin lampaiden luokse. Pojalla oli sandaalit jaloissa mutta silti hän meni hurjaa vauhtia 300 metriä vesikourun toiselle puolelle paimentamaan lampaita.

Olin jo tänä aamuna herännyt 7 aikaan kun kuulin hevosekavioiden ääntä. Joku puhui koko ajan hepalle ja hevon koppsutteli eteen päin. Päätin katsoa teltan oviaukosta mitä ulkona tapahtuu. Poika tuli valkoisella vuoristohevosella laukkaa pitkin peltotietä. Kun näin pojan heilutin kättäni hänelle. Poika ohjasi hevosen teltan luokse ja pysähtyi vähän matkan päähän. Katselin hevosta ja ratsastajaa vähän aikaa kunnes tajusin ottaa valokuvan..Poika otti myös kuvan meidän leiristä. Pian hän lähti ratsastamaan pois kohden samaa paikkaa missä olimme nähneet hänet ensimmäisen kerran.

Nousimme ylös 8 aikoihin. Aloin tekemään aamu palaa kunhan olin ensi saanut tavarat teltasta pois. Max nousi vähän myöhemmin omassa teltassaan ylös. Kun ruoka oli valmista ja söimme näimme pojan vielä kerran kaukana . Hän heilutti kättään ja siirtyi pikku hiljaa näköpiiristä pois harjan toiselle puolelle.

Päivä oli heti aamusta lämmin. Tie n A310 on paikoin huono. Siihen tehdään peruskorjausta. Matkan aikana oli osuuksia mistä asfaltti oli pois . Osan matkaa meidän kaista joka meni Vanazdor kaupunkia kohden kulki pientä jokea seuraavaa hiekkatietä. Kävimme hakemassa vettä vuorenrinnettä alas tulevasta purosta koska vesi alkoi käymään vähiin.

Maisemat ovat aivan upeat . Joki kiemurtelee vuorten välissä, puut olivat juuri saaneet uudet lehdet ja rinteissä olevat lehti puut näyttivät monivärisiltä. Osassa oki vaaleammat lehdet kuin toisissa, se toi ulottuvuutta puihin. Värit loivat aaltomaisen ilmiön vuorenrinteen puihin.

Vuoristossa on vaikea löytää leiripaikkaa. Niinpä menimme kysymään tänään eräältä naiselta että saammeko laittaa leirin heidän pihalle. Onneksemme naapurissa oli B&B paikka omistaja antoi luvan että saamme laittaa teltat pihamaalle ilmaiseksi. Saimme ottaa myös vettä ilman maksua.

Matka 61.41km, aika 4.03h, keskinopeus, 15.1kmh. Alaverdi . Armenia

Olen viettänyt 2 viikkoa hostelli 17 : ssa. Paika on hyvä, suihku toimii ja keittiö on mukavan iso ja siellä on mukava kokoontua porukalla iltasella syömään ja juttelemaan.

Heräsin ilman kellon soittoaika 7 aikaan. Nousin käymään wc: ja menin sitten takaisin makailemaan sänkyyn vähäksi aikaa. Nousin kuitenkin pian ylös ja lähdin tekemään aamu palaa. Olimme illalla sopineet maxin kanssa että teemme aamupalaksi ison munakkaan. Niinpä sitten kokkasin 10 munan munakkaan ja laitoin sen sekaan juustoa sekä tomaattia.

Kävin sen jälkeen katsomassa oliko max herännyt. Max kävi ensin syömässä ja meni sen jälkeen suihkuun. Itse laittelin tavarat kasaan hostellin kaapista laukkuihin. Kävin viemässä myös pyörän ulos että pääsisin pakkaamaan sen kun olisi aika .

Olin tutustunut viikkoina todella mukaviin ihmisiin joten jäähyväiset ovat aina surulliset.

Matka alkoi haikein mielin mutta se unohtui pian. Kaikki energia ja keskittyminen piti laittaa liikenteeseen ja pyöräilyyn. Pääsimme hengissä läpi Tbiliksen vilkkaan liikenteen pelkästään valppauden takia. Autot syöksähtelivät välillä yllättävistä paikoista eteen ja välillä taaksekin.

Ajoimme koko päivän valtatietä pitkin. Kun pääsimme ulos Tbiliksen kaupungista ja ajoimme noin 15 km käännyimme E117 joka menee Armeniaan. Pysähdyimme käymään kaupassa ja etsimme ruokapaikaksi talon rauniot pitkän hallin läheltä.

Matkalla oli muutama vaarallinen tilanne . Erään kapean sillan kohdalla sattui kaksi rekkaa tulemaan samaan aikaan sillalle. Onneksemme toinen rekoista ehti mennä ohitsemme ennen kuin ne kohtasivat. Toinen kuskeista kiihdytti tyhjää hiekka kuorma-auto että se ehti ohittaa meidät.

Kävimme kaupassa 20 km ennen rajaa Marti kylässä. Katsoimme myös kylän keskellä olevasta tehdasalueelta leiripaikkaa. Emme kuitenkaan viitsineet jäädä sinne. Max näytti kartasta 5 km päässä olevaa paikkaa mikä oli ei missään tien varressa. Päätimme ajaa sinne ja leiriytyä jos paikka on hyvä.

En ole varma oliko paikka sama minkä max näytti mitta löysimme Tir kuorma-auto parkin takaa löytyi hienon nurmikko alueen minne menimme. Ajoimmev150 metriä loivaa rinnettä ylöspäin. Tie oli epämääräinen peltotie joka mutkitteli viljelysten välissä.

Matka. 58.62km, aika 3:49h, Armenian ja Georgian rajan lähellä. Marti. Kylä.

Lauantaina lähden ajamaan uuden ystäväni kanssa kohden Armeniaa. Olen ollut hostellissa kohta muutaman viikon. Tänne tuli 5 päivää sitten ranskalainen pyöräilijä jonka kanssa olen tutustunut. Hänen piti lähteä tänään lentokoneella kohden Kazakstania. Azerbaijanin rajat ovat vielä kiinni vielä kaksi viikkoa joten ranskalainen päätti että hän haluaa päästä eteen päin eikä halua odottaa 2 viikkoa joutilaana epävarmasta rajan aukeamisesta. Niinpä hän otti lennon ja hankki laatikon pyörää varten. Tänään tuli sitten tietoa rajan mahdollisesta aukeamisesta sekä meille tuli puhetta että voisimme lähteä käymään Armeniassa. Niinpä teimme päätöksen että starttaamme lauantaina kohden Jerevania. Ranskalainen perui lennon ja huomenna alamme valmistautumaan lähtöön.

Eli matka jatkuu. Kirja projekti on myös edennyt. Lähetin eilen kirjoituksen tarkastukseen ja olen tänään saanut kasattua valokuvia valmiiksi. Nyt pitää vain odotella kässärin korjauprojektin etenemistä. Eli muutaman viikon tauko tulee siihen.

Nyt toivotan lukijoilleni ja seuraajilleni Hyvää Pääsiäistä ja mukavia luku hetkiä jatkossakin.

Hostelli 17 ei ole huippu hostelli mutta se on edullinen ja siellä kuitenkin toimii kaikki. Lämmin vesi tulee , se ei ole kuumaa mutta riittävän lämmintä että sillä voi peseytyä. Keittiö on iso . Sen keskellä on kunnon maalaistalon 15 hengen pöytä. Enimmillään siihen mahtuisi istumaan 12 henkilöä.

Kun saavuin hostelliin niin sinne oli majoittunut äiti kahden pojan kanssa ja yksi mies Afrikasta. Ehdin nukkua yhden yön kun hostelliin tuli tyttö. Tyttö oli pakomatkalla sotaa käyvästä maasta. Hän oli tavannut tämän perheen pakomatkalla, äidin ja pojat, ja he olivat matkustaneet yhdessä. En tiedä kuinka pitkään he olivat olleet yhdessä mutta tytöllä on suhde toiseen poikaan. Tyttö otti petipaikan isommasta huoneesta kun poika taas nukuin 6 pedin huoneessa. Samassa kuin minä ja kaksi poikaa. Tytön huone oli 10 paikkainen.

Kun ilta tuli niin tyttö ja poika nukkuivat samassa sängyssä eli siinä huoneessa missä minäkin olin. Tyttö lähti eilen pois 8.4 jonnekkin matkalaukun kanssa mutta poika jäi vielä tänne.

Tänään meille tuli uutta porukkaa, 2 miestä. Toinen on Australiasta ja toinen oli kait Yhdysvalloista. Australialainen oli reppureissaaja ja oli kait tavannut tämän toisen miehen Japanissa. Pitää tarkistaa huomenna. He olivat myös tavanneet jonkun suomalaisen myös. Suomalainen oli kuulema mennyt toiseen hostelliin yöksi.

Kirja projekti on tekstin osalta kohta valmis. Luen sitä viimeisen kerran. Korjaan samalla myös tekstiä jos löydän siitä virheitä.

Eli elämä jatkuu täällä Georgiassa päivä kerrallaan. Mitään suunnitelmia en ole vielä jatkosta tehnyt. Kunhan saan kirjan valmiiksi katson vasta sitten mitä teen.

Päivät ovat kuluneet nopeasti. Olen kiertänyt Tbilisi kaupunkia pikku hiljaa kävellen. Olen vasta alkanut tuntemaan hostellin ympäristöä. Olen myös yrittänyt tutustua ihmisiin mutta aika nihkeästi se tuntuu onnistuvan. Olen kuitenkin pikku hiljaa alkanut löytämään lähi nurkilta itselleni sopivia paikkoja. Käyn muutamassa kahviossa istumassa läppärin kanssa. Muokkaan siellä kirjan tekstiä. Olen myös löytänyt hieronta paikkoja. Aina kun kävelen erään paikan ohi niin sisäänheittäjä , tässä tapauksessa nainen tulee juttelemaan kanssani. Ei taida se paikka olla ihan massage place vaan ihan oikea bordelli.

Kirja projekti on edistynyt mukavasti. Käyn tekstiä jo kolmatta kertaa lävitse. Olen lisännyt tekstiin paljon uutta mitä päiväkirjasta puuttuu. Näillä näkymin pääsen pian lähettämään sen tarkastukseen. Kirjoitus virheet sekä muut tulee korjattua pois tällä keinoin.

Kun tekstiä on korjattu lisään siihen kartat ja kuvat sekä teen kannen. Sen jälkeen minun pitää vielä muokata ne taittoa varten joten tekemistä riittää. Onneksi minulla ei ole kiire mihinkään ja voin olla Georgiassa vaikka 11 kuukautta vielä ennen kuin minun pitää poistua maasta. Mutta tuskin olen kuitenkaan niin pitkään . Matka jatkuu sitten kun säät ja kevät etenee.

Kun eilen saavuin Gorin kaupunkiin niin ensimmäisenä näin pyöreän rakennuksen jonka ulkoseinät olivat kuin siipirattaan siivekkeet Seuraavaksi näinkin jo linnoituksen. Hostelli löytyi kysymällä koska en ymmärrä Georgialaista kirjoitusta. Onneksi Hostellin kyltti oli eurooppalaista kirjoitusta joten sen ymmärsin.

Hostelli pitäjänä oli vanhempi nainen. Hän piti samassa talossa myös parturiliikettä. No naista ei näkynyt koko iltana , kuulin yöllä kun hän kävi näyttämässä huonetta pariskunnalle. Sen jälkeen talo hiljeni .

Kun aamulla lähdin ei talossa näkynyt eikä kuulunut liikettä. Se oli kuin aavetalo. Pakkasin pyörän kuntoon ja lähdin sen jälkeen ajamaan kaupungin läpi sen toiselle puolelle. Tiet mitä ajoin tänään olivat pikkuteitä sh29 kulkee Gorin rautatieaseman takaa. Sen nimi muuttuu mutta se kulkee Kaspin kautta. Sen jälkeen alkaa vuoristoinen nousu osuus . Laskut ovat sitäkin mahtavampia mutta niitä haittasi tietyömaat. Ajoin muutaman asfaltti kohdan mitkä oli jyrsitty pitkältä matkalta pois. Pöly oli tänäänkin se pahin riesa

Mtskhetan jälkeen olikin vuorossa moottoritien osuus. Puikkelehdin autojen joukossa väistellen vediviemärin kanssa mitkä olivat vaarallisia. Välillä ne on upotettu liian syvälle asfalttiin tai sitten ne ovat koholla tai kanne rautatieaseman ovat menosuuntaan mukaisesti. Toisinaan niissä on liian suuret raot. Ne aiheuttavat vahinko jos sellaisen väliin osuu rengas kovalla vauhdilla.

Olin katsonut jo valmiiksi paikan minne menen. Hostelli 17 on halpa paikka. Mies joka on töissä on mukava mutta siihen se sitten jääkin. Kun menin suihkuun heti ensimmäisenä suihkun kahva jäi käteen. Toinen suihku oli likainen, sen lattia oli täynnä hiuksia ja muut karvaa. Lämmin vesi tulee niin pienellä paineella että suihkussa käynnistä ei tahdo tulla mitään. Ainut hyvä puoli on vain hinta. Nukun kolmen muun ihmisen kanssa samassa huoneessa. He ovat samaa perhettä kaksi täysikäistä miehen aikaa sekä heidän äiti.

Matka 94km. Aika 6:02. Keskinopeus 15.5.

Eilinen iltapäivä oli lämmin ja hikinen. Olin juuri käynyt kaupassa Khashurin kaupungissa ja ajelin Tbiliksen suuntaan. Olin kysynyt kauppiaalta mahdollista Camping paikkaa ja olinkin saanut vinkin häneltä. Pysähdyin erään aukion kohdalle missä kasvoi siellä täällä puita . Aukion takana kasvoi metsän tapainen puusto . Niissä ei vielä ollut lehtiä vaikka oli jo 25 astetta lämmintä.

Yö vastaavasti oli kylmä. Heräsin siihen että kasvoni osuivat riippumaton hyttysverkkoon . Sen pintaan oli tiivistynyt hengityksen mukana tuleva kosteus. Makuupussin etumus rinnan kohdalta oli myös kostea. Päätin nousta ylös ja käydä pitsalla. Ei olisi kannattanut nousta koska ilma ei ollut mitenkään lämmin. Hengitys huurusi joten arvioisin sen olevan lähellä 0 astetta. Kävin kaivamassa etuöaukusta viledan millä kuivaan myös telttaa tarvittaessa. Kuivasin sillä verkon ja pyysin myös kosteutta pois riippumatosta. Sen jälkeen kömmin takaisin 2 makuupussin sisälle

Aamu ei tuonut helpotusta kylmyyteen. Odottelin makuupussien sisällä Sen aikaa että aurinko nousi taivaanrannan yläpuolelle. Vaihdoin nopeasti yövaayteet pois ja laitoin makuupussit pois. Niissä oli vielä pientä yökosteutta mutta ne eivät olleet märkiä. Pitää kuivattaa ne heti kun on mahdollista.

Tänään oli siinä mielessä hyvä ajopäivä että pääsin kulkemaan moottoritien vieressä kulkevaa pikkutietä. Pikkutiet on vanha pääväylä. Tiellä ei ollut paljoa liikennettä koska moottoritie kulki vieressä.

Matka taittui suurimmaksi osaksi tasaista tietä. Muutama pikkunousu tuli ennen kuin vanhatie päättyi SH 198. Sen jälkeen jatkoi matkaani moottoritietä pitkin. Yritin etsi tietä välille Kareli-Gori mutta en löytänyt muuta kuin moottoritien. Olen aivan sata varma että tämäkin välillä kulkee muita teitä. Syy miksi en löytänyt on puhelimessa ja ohjelmistoista. Puhelimen näytön valoisuus ei riitä auringonpaisteessa. Nii pä ajoin isoa tietä pitkin. Vähän ennen Gorin tunnelia on pitkä ja jyrkähkö nousu. Ajoin sen yhdellä rykäyksellä ylös. Ennen tunnelia alkaa ohitustie ja ohitustiestä lähtee jonkun 500 -800 metrin päästä tie Goriin.

Gorissa etsin hostellin kartta sovelluksella. Hostellin löytämisen kanssa minulla oli pieni ongelma. En ymmärrä Georgialaista koukero kirjoitusta joten kylttien lukeminen on vaikeaa. Niinpä kysyn apua paikallisilta. Hostelli löytyi heidän avustuksella. Yö maksoi 35 laria , eli 10 ja rapiat €. Kun tavarat ja pyörä olivat turvassa niin kävin suihkussa ja lähdin sen jälkeen kävelemään kaupungille. Tarkoituksena oli käydä vilkaisemassa toisi hostelleja, ihan uteliaisuuttani. En löytänyt muut kuin yhden hotellin, hostelleja En löytänyt. Kävin myös Gorin linnoituksessa ottamassa siitä kuvia.

Matka 43.45km, sika 3.01h, keskinopeus 14.4kmh. Gori. Georgia

Olin juuri herännyt teltassa ja alkanut laittaman tavaroita kasaan. Yhtäkkiä kuulin sian röhkäsyn. Ajattelin että kuulen omiani mutta päätin kurkistaa teltan oven raosta. Ja kyllä, teltan lähellä oli yksi iso emakko tonkimassa maata kärsällään . Olinkin jo eilen miettinyt ŕttä mikä eläin oli pistänyt fudiskentän ruohon rullalle. Nyt ei voi sanoa että se oli suomalainen sika, mut boi sanoa että Georgialainen possu.

Yö oli ollut viileä, teltta oli hikoillut jonkin verran joten ensimmäisenä kun pääsi teltasta ulos niin kuivasin jonkin verran telttaa ennen kuin laitoin keittimen päälle. Sika gönki joen varressa pajujen juuri tyytyväisenä. Multa lensi kun se kaivoi kärsälöää syötävää.

Kävin yhdessä välissä heittämässä posullu munakuoria. Siinähän se riemastui ja meinasi tulla syömään minun kanssa aamupalaa. Sain sen kuitenkin bätistettyä varovasti muualle. Ei se heti lähtenyt vaan kierteli kärsä maassa syöden mukamas heinää. Välillä se kävi nuuhkaisemassa tavaroitani multaisella kärsällä.

Päivä oli raskas. Kiipesin jo toista päivää tbiliksen menevää tietä. Nyt se vaan jyrkkeni niin paljon et jouduin työntämään pyörää. Tien kunto oli surkea. Jouduin väistämään rekkoja ja henkilöautoja solkenaan. Työnsin pyörää tunnin verran ennen kuin pahin pelkoni toteutui. Olin jo mennyt muutaman tunnelin mutta nyt tulikin sitten todella pitkä sellainen. 1790m . Pysähdyin tunnelin suuaukon kohdalle ja laitoin otsalampun väärin päin. Laitoin sen vilkkumaan punaista valoa että autot huomaisivat minut tunnelissa.

Jalat olivat jo valmiiksi poikki kun lähdin ajamaan tunnelia. Tunnelissa ei ollut muuta ilmastointi kuin läpiveto . Ilma oli sankka pölystä ja pakokaasusta. Vastaan tulevalla kaistalla oli koko ajan liikennettä mutta minun kaistallani onnekseni vähän liikennettä. Rukoilin koko ajan mielessäni että takaa ei tulisi rekkoja. Eikä niitä tullut. Pääsin ehjin nahoin tunnelissa läpi.

Nyt olen leiriytynyt tien varteen ja nukun riippumatossa tämän yön. Poikkesin läheisessä kaupungissa ostamassa ruokaa ennen kuun etsin leiripaikan.

Kvemo osiauri. Georgia

Olin illalla sen verran väsynyt että en edes sammuttanut valoja huoneesta. Nukuin vaatteet päällä enkä edes jaksanut laittaa puhelinta pöydälle. Kun heräsin jossakin välissä laitoin puhelimen pois mutta valot jätin palamaan.

Kun aamu tuli niin en viitsinyt mennä edes suihkuun. Eilinen suihkussa käynti oli ihan tarpeeksi. Keittelin aamulla teen ja söin leipää sekä suolakurkkuja . Pakkailin tavarat valmiiksi ja kävin hakemassa pyörän alapihalta missä se oli katoksen alla sateelta suojassa. Se oli siellä myös turvassa. Pihalla pyöri meinaa puoli sokea saksanpaimenkoira. Eli sussari. Sen toisessa silmässä oli kaihi . Se oli todella ystävällinen koira vaikka olikin julmetun iso.

Talo piti pystyssä kaksi naista, toinen oli nuorempi ja hänellä oli 3 lasta. En ole aivan varma mutta kolme minä ainakin näin. Vanhempi nainen oli hän äiti. Pidin paikasta vaikka siellä tuntui olevan vähän kaikki rempallaan. Ilmeisesti talosta puuttui mies.

Lähdin ajamaan seuraavaa reittiä. Sh14 kulkee joen vartta kohden päätietä n 51. Käännyin Poikkitielle sh204 joka menee liitry toisen tien kanssa keskenään ja se jatkuuv204 aina päätie 51. Päätie on moottoritietä joka alkaa ennen Kutaisia ja jatkuu aina Zestaponiin asti.

Kävin Zestaponin kaupungissa kaupassa. Ajelin ennen kauppaan menoa pitkin kaupunkia. Kaupan rouvat olivat uteliaita mistä olen ja minne olen menossa. Yksi naisista puhui pikkaisen englantia mutta yhdessä välissä hän alkoi pälpättämään venäjää ennen kuin huomasi sen. Kun nainen huomasi että en ymmärrä sanaakaan ja tajusi oman erheensä niin siitähän se naurun remakka tuli.

Kun moottoritie loppuu nikn tie muuttuu vuoristo tieksi. Se seuraa joenvartta. Se on paikoin kapea eikä se ole helppo ajettava koska uutta tietä rakennetaan joen molemmilla puolilla. Pöly on aivan hirveää paikoin. Kuorma autoja menee letkoittain ja minulle ei tahdo jäädä tilaa ajaa asfaltille vaan ajan koko aikaa sen vieressä.

Olen pysähtynyt juttelemaan useasti tien rakentajien kanssa. He ovat uteliaita ja hirveän ystävällisiä. Pysähdyin yhden ruukkumyymälän kohdalle koska siinä oli juoma paikka. Ruukut ovat tienvarressa puoliavonaisen puuhökkekin alla. Niitä on useasti ollut tämän päivän aikana. Pesin vähän hiuksia samnakon suusta tulevalla vedellä , en ehtinyt olla kuin minuutin kun läheisestä autosta tuli kaksi mies jotka olivat töissä tietyömaalla. He olivat lippumiehiä jotka vastasivat liikenteen sulkemisesta räjäytysten ajaksi .

Leiripaikka oli tiukassa, tietyömaat sekä joki aiheuttivat ongelmia. Kylät ovat myös aika lähekkäin . Kun auringonlaskuun oli enää 1 tunti niin meinasi tulla hätä. Olen monesti lähettänyt yläkertaan leirirukouksen hädän tullen. Kyllä se taas auttoi. Kylän keskellä , joen varressa oli jalkapallo kenttä jonka näin sillalta . Käännyin takaisin ja kysäsin vielä paikalliselta että saako laittaa teltan kentälle. Lupa tuli joten ilta oli pelastettu.

Matka 68.92km, aika 5.03h, keskinopeus 13.5h

Eilen en meinannut löytää millään löytää leiripaikkaa koska kylät on rakennettu yhteen. Löysin kuitenkin sattumalta joutomaata minkä ympärillä ei ollut aitoja ja löysin sopivan paikan riippumatolle. Kun lähdin hakemaan pyörää ja olin työntämässä sitä eteen päin niin huomasin puun alla hyvän teltta . Ison kuusen alla oli juuri teltan kokoinen paikka.

Yo meni hyvin. Ainoastaan joen toisella puolen olevat koirat pitivät jonkin verran meteliä mutta nekin rauhoittuivat kun tuli pimeää. Myös kova tuuli aiheutti telttakankaan lepattamista mutta sitten kun nukahdin kaikki oli ok.

Päivällä oli jo lämmintä. Tiellä oli vilkas liikenne. E692 on aika tasainen tie. Siinä ei ole isoja nousuja joten sitä on mukava ajaa. Tien kunto vaihtelee paikoin suuresti. Eräs mies vinkkasi minulle ja kysyi tarvitsenko vettä. Pian Istuin heidän terassilla juomassa teetä ja syömässä pullaa.

Pysähdyin Kutasin lentokentän kohdalla tien varteen syömään leipää. Muuta minulla ei sillä hetkellä ollut ruokalaukussa. Ennen Kutasia meni kaksi moottoripyöräilijää todella kovaa vastakkaisella puolella kaistaa. Vaisto varoitti jo minua että kun ne tulevat takaisin minun pitää olla hereillä ja poistua tieltä sivummalle. Ajoin noin puoli tuntia kun kulin niiden tulevan takaa. Olin jonkin verran väsynyt joten juuri kun oli menossa tien sivuun kuului humahdus kun ensimmäinen moottoripyöräilijä meni 20 cm päästä vasemmalta 250km tunnissa ohitseni. Sekunti ja toinen pyöräilijä humahti ohitseni. Voi vittu sanon minä. Ei olisi tarvinnut paljoa kun olisi lähtenyt henki. Sanat ei riitä siihen mitä haluaisin sanoa tuollaisille älykääpiöille . Ei maantietä, varsinkaan kaupunkialueella ole kilparatoja. Eipä tuo paljoa kunnioitusta lisännyt ulkomaalaisiin moottoripyöräilijöihin. No, kuten sanotaan ei kaikkia pidä syyllistää jos muualta puuttu aivot.

Myös tänään oli vaikeuksia löytää yöpaikkaa. Pyörin ympäri kaupunkia etsien hostellia. Suurin osa oli suljettu. Kutasissa on paljon hotelleja sekä muuta majoitus muotoja mutta niitä on vaikea löytää. Osassa ei ole kylttejä tai sitten niitä on vaikea löytää. Tarkoitan nyt hostelleja.

Suurin osa hostelleista on vuoren rinteessä joten sinne joutuu kiipeämään jonkin verran. Löysin sellaisen paikan kuin Orange hostel . Talo on maalattu oranssin väriseksi joten sen kyllä huomaa muista taloista. Kun etsin paikkaa niin huomasin talon mutta siinä ei ollut kylttiä. Kuikuilin pihalle mutta en uskaltanut mennä sinne koska pihalla oli susikoira. Kysyin muutamalta ihmiseltä mutta he eivät olleet varmoja paikasta. Huone maksoi 30 laria. Huone itse on siisti, mutta wc on pieni ja sinne on laitettu suihku. Kun kävin suihkussa niin koko wc oli märkä.

Matka 78km. Kutasi. Georgia