Kolme viikkoa meni nopeasti  Batumissa. Tein kirjaa melkein koko ajan ja nyt se on melkein valmis lähetettäväksi tarkistukseen. Minulla on ystävän kautta mahdollisuus tarkistuttaa kirjoitusvirheet joten teksti on sitten siltä osin kunnossa..kävelin myös batumissa todella paljon.  En tarvitse enään karttaa kun liikuin siellä. Vanhakaupunki ja uudempi on minulle nyt tuttuja paikkoja. Kun seuraavan kerran menen sinne niin se on kuin toinen koti. Ystäviä en saanut valitettavasti hankittua vaikka yritin mutta kirja on tärkeämpi tällä hetkellä.

Minun piti lähteä jo 28.3 mutta koko päivän satoi joten en halunnut lähteä kastumaan kylmään sateeseen. Niinpä sitten lähdin käymään kahviossa syömässä kakkua ja hörppimässä teetä. Kirjoittelin samalla kirjaa. Poikkesin myös vanhassa ruokapaikassa missä olen käynyt syömässä jo viikon ajan. Henkilökunta alkoi olemaan jo tuttu minulle.

Laitoin kellon soimaan 7.30 että ehtisin käydä suihkussa. En kuitenkaan jaksanut nousta ylös joten löhöilin 8 asti. Menin ekana käymään suihkussa ja sen jälkeen pakkailin tavarat kasaan. Vein ensin polkupyörän alas koska se oli kaikkein vaikein vietävä. Kun tavarat oli alhaalla niin lämmitin baarissa olevalla vedenkeittimellä tee vedet valmiiksi. Söin ja pakkasin polkupyörän valmiiksi. Kävin vielä istunnolla ja sen jälkeen olikin jo aika lähteä eteen päin.

Päivä oli aika erikoinen.  Heti aamusta lähdin ajamaan väärää tietä vaikka katsoin kartasta suunnan.  En ole liikkunut tällä puolen kaupunkia kovin usein. En jaksanut lähteä ajamaan takaisin päin koska pääsin kiertämään myös sitä kautta päätielle. Niinpä ajoin Gogolis kucha pitkin kunnes se tekee 90 asteen mutkan ja muuttuu Noneshivilis kuchaksi. Tie menee rautatien yli ja liittyy sitten päätiehen.

Päätiellä on aivan hirveä liikenne. Rekkoja meni solkenaan pitkissä letkuissa. Niiden välissä oli henkilöautoja joten vilskettä riitti. Tänään sattui myös paha onnettomuus. Kaksi koiraa lähti tien toiselta puolen juoksemaan perääni . Huomasin kun harmaa Mersu tuli vastaatulevalla kaistalla kovaa vauhtia ja sitten kuului rysäys. Toinen koira jäi auton alle. Mersu meni vielä 10 metriä ennen kuin se alkoi jarruttamaan. En jäänyt katsomaan miten siinä loppujen lopuksi kävi. Tunsin vähän syyllysyyttä koiran kuolemasta mutta ei se minun vika ole jos ovat noin tyhmiä koiria.

Minun piti tänään mennä Poti nimiseen kaupunkiin rannikolla mutta toisin kävi. Pysähdyin noin 20 km ennen ostamaan ruokaa koska suunnittelin myös teltta yötä. Ostin kanamunia ja leipää yhdestä pikkukaupasta. Seuraavasta kaupasta oli 20 metrin päässä mistä kävin ostamassa vettä. No, jatkoin matkaa kunnes saavuin risteykseen mistä lähti tie Tbilisi kaupunkiin (E692)Risteyksen kohdalla on kauppa mistä kävin ostamassa keksejä illaksi. Kaupan eteen oli pysähtynyt poliisi auto. Pakkailin keksit rauhassa laukkuun ja katselin sen jälkeen karttaa ja Tbilisikseen menevää tietä. Päätin kysyä poliisilta minkälainen tie se olisi. Toinen poliiseista sanoi että tie on tasainen, mitä se ei ole mutta nousut eivät ole isoja. Tbilikseen pääsee myös Potin kautta. Sieltä menee myös yksi tie mutta poliisi näytti että ei kannata mennä sitä kautta. Joten siinä kävi sitten niin että lähdin ajamaan E692 .

Leiripaikka oli tänään tiukassa. Kylät on rakennettu yhteen ja kun toisella puolen on rata niin en meinannut löytää leiripaikkaa sitten millään. Kävin jopa kysymässä kirkosta saanko laittaa teltan kirkon viereen. Ei käynyt,. Näin muuten todella kauniin nunnan keneltä Kysyin telttapaikkaa. Ajoin kirkosta ehkä 200 metriä kun näin joutomaata radan toisella puolella. Samassa kohtaa oli myös ylikulku radasta joten pääsin tutkimaan sitä. Löysin lopulta paikan ison kuusen alta. Jouduin katkomaan piikkiköynnöskasveja pois että ne eivät tekisi reikiä telttaan.

Matka 73.32km ,aika 4.49h, keskinopeus 15.1kmh Jurukveti, E692, Georgia

Hei kaikki lukijani ja seuraajani. matkani jatkuu näillä näkymin ylihuomenna 29.3. sää on menossa parempaan suuntaan joten ajattelin vaihtaa kaupunkia. Minulla menee 2-3 päivää ajaa Kutasin kaupunkiin. Sinne on matkaa 140km.

Hello all my readers and followers. my journey will continue with these prospects the day after tomorrow, March 29th. the weather is going for a better direction so i was thinking of changing town. I have a 2-3 day drive to Kutas town. There is a distance of 140km.

Sadekausi näyttäisi pikku hiljaa heikkenevän. Muutamana päivänä ei ole satanut kuin nimeksi. Olen katsellut pitkän ajan tiedotusta ja näyttäisi siltä että viikonpäästä olisi jo mahdollista jatkaa matkaa. Minulle pitäisi aueta 4 päivän sateeton aika joten ehdin siirtyä seuraavaan kaupunkiin eli kuvasin kaupunkiin. Sinne on matkaa noi 120 km joten se on kahden päivän tai yhden yön siirtymä. Ihan kuinka sen haluaa laskea.

Olen ollut nyt puolitoista viikkoa sateen takia jumissa. Ei sen puoleen, ei minulla ole minnekkään voin olla vielä Georgiassa 2.2 kuukautta ennen kuin menin pitää vaihtaa maata.

Olen käyttänyt aikaani kirjan tekemiseen sekä yrittänyt hioa valokuvaustaitojani paremmaksi vaihtelevalla menestyksellä. Majapaikkaa en ole vaihtanut vaikka meinasin jo tehdä sen. Hostellin alakerrassa on baari . Täällä on viikonloppuisin bileet joten musiikki pauhaa todella kovaa. Sanoin viime maanataina johtajalle että etsin uuden paikan koska en pysty nukkumaan hostelin huoneessa. Managers antoi minulle 3 kerroksesta hotellihuoneen koko viikonlopuksi samaan hintaan kuin hostellin sänky. En joutunut maksamaan yhtään ylimääräistä siitä. Joudun maanataina eli huomenna siirtymään takaisin hostellin puolelle.

Jos kaikki menee hyvin niin pääsen jatkamaan matkaa viikon päästä. Silloin ilmat ovat lämmenneet eikä yöllä pitäisi olla pakkasta. Palaan taas linjoille kun asiat etenevät.

Komuna Hotel, & hostel . Batumi. Georgia.

Olen ollut kohta viikon samassa hostellissa. Pari päivää meni hyvin kunnes tuli perjantai ja ilta. Hostellin alakerrassa on baari ja siellä oli perjantaina bileet. Musiikki alkoi vasta 11 aikaan illalla kovenemaan kunnolla. Ja se jatkui aamu 6 asti. Joten sen yön unet jäivät vähiin. Hostellin pitäjä sanoi että 2 vuotta on mennyt todella huonosti covidin takia. Siksi hän joutuu pitämään yhden illan viikossa juhlat, vaikka asukkaat joutuvat kärsimään siitä. Kaikki eivät kuitenkaan ole alakerrassa ja osa haluaa nukkua. Sanoin että seuraavaa perjantaita en meinaa valvoa joten etsin uuden paikan. Hotellin omistaja sanoin että saan perjantaina yhden kerroksen ylempää huoneen käyttööni että pystyn nukkumaan paremmin. Musiikki ei kuulu sinne niin hyvin. Sanoin että siinä tapauksessa pysyn täällä niin pitkään kuin olen.

Päivisin olen istunut eräässä kahviossa kirjoittamassa puhtaaksi uutta kirjaani. Kahviosta on tullut minun olohuone. Olen ollut siellä joka päivä ja olen jopa saanut lisää ystäviä sitä kautta. Eräs nainen käy myös siellä joka toinen päivä tekemässä työtä. Hän on rakenneinsinööri. Hän suunnittelee laivoja ja taloja sekä muita vastaavia tuotteita. Hänellä on englantilainen ystävä joka käy myös kahviossa. Mies tekee tällä hetkellä kirjaa eläimistä. Hän on ottanut 60000 kuvaa ja on aloittanut sen tekemisen. Mies kyselin minulta neuvoja, joten autoin mitä voin. Sitten on vielä kolmas ihminen joka on nainen. En ole päässyt juttelemaan hänen kanssa vielä mutta aina kun hän käy tervehdimme aina toisiamme. Nainen lukee yleensä kirjaa ja viivaa lauseita tai sanoja yli yliviivauskynällä. Sitten hän kirjoittaa vihkoon jotakin ylös. Olen muutaman kerran nähnyt hänellä pitkiä viivottimia. Ne ehkä liittyvät siihen mitä hän tekee.

Kaupunki on jollakin tasollax alkanut tulemaan tutkii. No ainakin nämä hostellin nurkat. Kiersin alussa kun olin tullut paljon vanhan ja uuden kaupungin välillä. Etsin itselleni uutta majapaikkaa huonolla tuloksella. Kiersin monet hostellit läpi mutta Komuna hostel&hotelli on Batumin paras paikka jos ei lasketa perjantai illan huumaa mukaan.

Sää tiedotus ei ole luvannut mitään hyvää joten joudun olemaan ainakin viikon vielä täällä. Pitää katsoa sen jälkeen jatkanko matkaani bussila vai lentokoneella . Euroopassa on jo kevät kun täällä sataa vielä lunta joten .. katsotaan käännynkö takaisin ja lähden ajamaan Afrikan suuntaan vai mitä teen.

Pakkasin loput tavarat aamulla laukkuihin heti aamusta. Kävin nopeasti suihkussa, sen jälkeen söin aamupalan ja siivosin huoneen. Kello oli 11.30 kun olin alhaalla laukkujen kanssa. Hotellia ylläpiti vanha pariskunta, heillä on poika joka on kyllä mies nyt . Miehen nimi on Gio, hän osallistuu hotellin pyörittämiseen koulun ohella. Muistaakseni hän opiskelee insinööriksi teknillisessä korkeakoulussa.

Pariskunnan mies oli respassa istumassa kun tulin hissillä alas . Tervehdin häntä iloisesti, menin sen jälkeen hissin vieressä olevan lasioven kautta sisäpihalle aukaisemaan pyörän lukot sekä laitoin pyörän oven lähellä seisomaan jaloilla. Mies oli sillä välin aukaissut sisäpihan portin että pääsen ulos pyörän kanssa hotellista

Kun pyörä oli pakattu ja olin valmis lähtemään niin kävin vielä ikkunan takana vilkuttamassa pariskunnalle. Hotellin sisäpihan alueella oli erillisiä sisätiloja sekä erillinen 4 asunnon erillinen talo joten paikka on monipuolinen hotelli.

Vettä satoi kohtalaisesti kun lähdin ajamaan kohden seuraavaa majoituspaikkaa. Sinne oli matkaa 800 metriä joten se oli aivan nurkan takana. En oikeastaan edes ehtinyt kastua kun olin jo perillä.

Löysin aika helposti hostelin koska olin eilen käynyt siellä. Tuttu nainen oli respassa kun saavuin sinne. Kysyin häneltä voinko tuoda polkupyörän sisälle koska ulkona satoi vettä. Olimme jo eilen sopineet että voin tuoda pyörän sisälle turvaan joten halusin vielä varmistaa asian.

Työnsin pyörän muutaman askeleen rappusia ylös baarin sisälle. Baarissa oli 6 pientä pömytää , iso baaritiski sekä kristallipallo katossa. Hoidimme ensi paperityöt ja maksun pois alta ennen kuin aloin kantamaan tavaroita ylös. Otin oven vierestä alapunka ja kaapin mikä sattui olemaan vapaana .

Huoneessa on minun lisäksi 2 henkilöä vaikka sinne mahtuisi 6. Hyvä niin, on enemmän tilaa eikä ole tungosta. Koska oli keskiviikkonakin alakerran baarissa oli porukkaa joten musiikki kuului myös yläkertaan. Pääsin kuitenkin nukkumaan enne 2 yöllä.

Matka rajalta kaupunkiin oli vaikea. Rekkaliikenne oli vilkasta, tien kunto oli huono. Turkin tiet ovat hyvä kuntoisia verrattuna Georgian puolen teihin. Ensimmäinen vaikutelma kaupungista oli hämmästys. Suurin osa taloista oli korkeita, uusia taloja rakennettiin myös lisää.

Katselin silmät pyöreänä korkeita taloja ajaessani liikenteen seassa. Mieleeni ei edes tullut hotellin etsiminen tai muukaan siihen liittyvä. Uusi maa ja uusi kulttuuri. En kuullut enää rukouskutsua joten Georgiassa oli vähemmän muslimeja.

Kun olin aikani hämmästellyt korkeita taloja niin aloin etsimään kartasta hostellia. Kun sopiva vaihtoehto näkyi kiikarissa niin lähdin ajamaan sinne päin. Kävin ensin yhdessä hostellissa katsomassa mutta se ei ollut mieleinen minulle. Huone oli pieni ja lattiat olivat kiveä. Toinen paikka oli kallis. Kun olin aikani seikkaillut niin pysäytin pari nuorta miestä. Kysyin heiltä olisiko heillä mahdollisesti tietoa mistä löytäisin hostellin tai vastaavan joka olisi edullinen.

Nuoret kaverukset auttoivat minua monessa asiassa. Yritimme aluksi löytää sim kortin puhelimeeni. Kävimme kahdessa paikassa mutta ne olivat jo kiinni. Seuraavaksi lähdimme katsomaan hotellia. Toinen näistä nuorista oli soittanut yhdelle kaverilleen jonka piti tulla meitä vastaan erään kadun varteen. Kävelimme varmaan 20 min kunnes saavuimme kapealle kadulle. Odotimme siinä miehen saapumista varmaan toiset 20 minuuttia. Kun hän lopulta saapui niin kuulin vasta silloin että mies oli tulossa aukaisemaan suljetun hotellin. Olisin saanut huoneen sieltä 45 lailla. Kun mies ĺopuöta saapui oli ilta jo alkanut hämärtymään. Sanoi heti suoraan että en taida tulla tähän hotelliin koska en halua olla yksin. Saan matkustaa muutenkin yksin joten pitääkö minun mennä sitten tyhjään hotelliin ja olla taas yksin. Ei käy. Kiitin kaikkia osallisia lämpimästi ja lähdin matkoihin.

Seikkailin sen jälkeen monen hotellin ja hostellin sisällä kysymässä hintoja. Mikään ei tuntunut hyvältä . Joko hinta oli liian iso tai sisäänkäynti oli ainut tila mihin polkupyörä ei olisi mahtunut.

Kello oli 8 illalla ja oli pimeää. Työnsi polkupyörääni pitkin kapeita katuja etsien edelleen yöpaikkaa. Lopulta vain päätin että seuraava minkä näen niin menen yöksi . Maksoi mitä maksoi. Hotelli minkä löysin oli napakymppuä. Se putkahti kuin taivaan lahjana, sain pyörän sisäpihalle turvaan. Sovimme myös himnoista. Jos olisin pidempää niin hinta tippuisi joka viikko 100 lailla. Viikko hinta oli 450 laria joka on aivan liikaa niin päätin jäädä sinne muutamaksi päiväksi.

Seuraavana aamuna taivaan hanat olivat auennut. Vettä tuli kuin saavista kaataen. Olin jo illalla miettinyt että tänään 8.3 lähden katsomaan uutta paikkaa. Niinpä heti aamusta aloin etsimään edullista hostellia. Aikani tutkittuani Booking.com sivua löysin sellaisen. Söin ensin aamiaisen , sen jälkeen puin sadevaatteet päälle. Hostellin oli 6.3 km päässä joten lähdin kävelemään reipasta vauhtia. Olin onneksi saanut sateenvarjon lainaksi hotellista joten en kastunut aivan kokonaan kun kävelin kaupungin toiselle puolelle.

Hostel California oli hirveä mörskä, ja kaiken lisäksi siellä ei ollut tilaa tarpeeksi minun varusteilleni. Niinpä lähdin etsimään kahvilaa tai jotakin muuta paikkaa että voisin katsoa toisen paikan itselleni. Vesisade oli yltynyt aika kovaksi joten menin ensimmäiseen ostoskeskukseen mikä tuli vastaan. Tuntui oudolta mennä sisälle kun oven edessä ei ollut vartioita eikä minulta kysytty Hes koodia. Saati sitten että olisi joutunut kävelemään metallinpaljastuskone läpi.

Ostoskeskuksessa oli pankkiautomaatti joten kävin ensin nostamassa rahaa . Pankkiautomaattia vastapäätä oli pikaruoka paikka joten menin sinne. Ostin teen ja menin pöydän ääreen istumaan. Pian olin löytänyt uuden hostellin, se näytti jo valokuvissa hyvältä. Se oli myös edullinen.

Hostelli oli parempi kun kuvissa oli mutta keittiö sieltä puuttui eikä sieltä löytynyt jääkaappia. Talossa oli viisi kerrosta, ensimmäisessä kerroksessa oli baari sekä reception. Toisessa kerroksessa oli hostelli sekä saniteetti tilat. Kolmannessa hotellintilat, neljännes pesukone . Viides kerros ei vielä ollut valmis

Sain sovittua hinnat niin että olin tyytyväinen. 20 laria päivä, normaalisti se olisi ollut 25 laria mutta kun olin pidempään niin hinta tippui.

Sovimme että tulen huomenna joten minulla oli edullinen ja hyvä paikka tiedossa. Kävelin hyvillä mielin hotelliin. Kävin ostamassa ruokaa lähikaupasta . Ilmoitin palatessani hotelliin että lähden seuraavana päivänä pois. Maksoin myös laskun samalla kertaa pois. 2×70 laria. Aika paljon kun viikko maksaa 140 hostellissa.

Matka Batumiin on ollut sekava. Minulla on ystäviä ukrainassa ja olen ollut niin ajatuksissani ja huolissani heistä että en ole edes jaksanut kirjoittaa. Muistan vain pätkiä matkasta koska en ole ollut täällä vaan jossakin muualla.

Ennen kuin tulin georgiaan yövyn matkalla vuoren rinteellä Ilma oli kylmä mutta plussan puolella kuitenkin. Etsiessäni ( 6.3) leiripaikkaa se oli vaikeaa. 010-23 tien on monesta paikkaa aidattu kaiteella joten se yli on vaikea mennä.

Onneksi metsätie katkaisi kaiteen , pääsin siitä etsimään leiripaikka. Metsätie nousi jyrkästi ylös joten jätin pyörän alas. Kävelin 200 metriä tietä ylös etsiessäni paikkaa riippumatolle. Rinteen yläpäässä oli hyvä paikka mutta siellä oli vanha kuorma auto. Niinpä etsin vähän alempaa toisen paikan. Raivasin ensi puukolla polun metsikköön koska muuten sinne ei pääsisi pyörällä. Liaani kasvit joissa kasvaa piikkejä tarttuvat ja pistävät joka paikkaan. Ne myös pystyvät puhkomaan jopa swabelit vaikka niissä olisi pistosuojattu kumi. Nim: kokemusta on.

Juuri kun oli saanut raivattua polun ja työnnettyä pyörän metsään kuulin kuinka kuorma auto oli lähdössä. Olin jo ehtinyt purkaa takatarakalta osan tavaroista kun auto meni rinnettä alas. Päätin vielä vilkaista yöärinnettä miltä se näytti. Niinpä siinä kävi sitten sillee että kannoin irtotavaran rinnettä ylös, noin 30 metriä ja työnsin pyörän perässä samaan paikkaan mihin olin jättänyt irtotavarat.

Viritin riippumaton sekä tarpin ennen kuin valmistin ja söin iltapalan. Kun sammutin otsalampun ja melkein nukahdin niin sain seuraa. Kuulin kun pyörälaukkuja nuuhkittin , sain toisen käden pois makuupussien sisält. Sytytin otsalampun joka roikkui kannatin langassa ja suuntasin sen pyörääni kohden. Iso koira eläin jolla oli harmaaturkki seisoi metsätiellä. Se näytti aivan suden ja susikoira risteytykseltä, mutta kaksikertainen isommalta. Kohdisti valon sitä kohden ja huudahdin muutama kerran. Koirakas ei reakoinut mitenkää. Se seisoi keskellä tietä kunnes tuli vähän lähemmäksi. Tässä vaiheessa aloin tuntemaan itsensä vartaaksi joka riipoui kahden puun välissä. Tilanne jähmettyi hetkeksi kunnes koira tuli aivan lähelle ja laittoi maaten puolen metrin päähän riippumatosta. Se haukahti hiljaa ja laitto päänsä tassujen päälle. Vasta silloin tajusin kuorma auton ja koiran yhteyden. Se olikin lammaskoira. Jossakin on lampaita tai vastaavia eläimiä joita se vartio. Ilmeisesti se oli joko kuullut tai haistanut minut joten se vartioimaan minua. Paimen koirat huolehtivat laumasta. Nukahdin hyvällä mielellä koska minun ei tarvinnut enään olla huolissani turvallisuudesta.

Kun aamu tuli niin kuorma autokin tuli. Kello oli 6.22. Kuulin määkimistä joten olin illalla ollut oikeassa, se koira oli lammaskoira. En jaksanut nousta vaan torkuin kunnes kello oli 8.30.

Kun lopulta pääsin matkaan kohden Georgiaa niin aloin saamaan viestiä Ukrainasta. Osa oli hyviä toiset taas huonompia. Onneksi ketään ei ollut kuollut. Pysähdyin muutamaan kertaan bussiasemalle koska meinasin keskeyttää reissuni mutta sain järkeiltyäni asiat niin että jatkoin matkaani kohden Georgiaa.

Rajan ylitys sujui hyvin. Juuri kun olin päässyt viimeisestä passitarkastuksesta ja työnsi pyörääni pitkin käytävää niin rajavartija tuli viereeni ja puhui suomea. Kesti hetken aikaa kun tajusin että kaveri puhui suomea. Mies oli suomalainen rajavartija. Hän kertoi että olisi Georgiassa kuukauden. Hän kertoi myös että oli ollut myös Albaniassa ja Afganistanissa. Juttelimme varmaan 10 minuuttia ennen kuin lähdin jatkamaan matkaa.

Batumiin oli matkaa 14 km rajalta. Pysähdyin ottamaan valokuvia eräästä vesiputouksesta. Putouksen lähellä oli iso patsas , sen vieressä oli iso kivinen kyltti missä oli tekstiä.siinä luki että ”path through Georgia”

Päivä ei loppunut vielä siihen. Minun piti etsiä hostelli tai jokin yöpaikka mutta siitä lisää huomenna.

55km Batumi, Georgia

Nousin aikaisin ylös pakkaamaan tavaroita pois. Kävin vielä pikaisesti suihkussa koska seuraavasta kerrasta  ei ole tietoa. Olin suunnitellut että kannan tavarat hissiin kello 10.30. Toimitusjohtaja tulisi 11 aikaan konttorille tuomaan rahat yhdestä päivästä.

Mies Istui jo konttorissa kun pääsin alakertaan. Siirsin laukut hissistä seinä viereen ja menin hakemaan konttorista avaimen.  Pyöräni oli kerrostalon katutasossa olevassa tyhjässä liiketilassa Pian minulla oli pyörä konttorin edessä. Pääsin pakkaamaan hyvällä mielin

Tie oli tasainen joten vauhtikin oli sen mukainen. Pysähdyin ostamaan matkalla suklaa patukoita sekä join yhdessä pienessä kylässä teetä kun tarjosivat.

Rizessä aloin etsimään yöpaikkaa. Kävin kolmessa otellissa ennen kuin  tärppäsi . Sain huoneen 200trl . Hintta-taso oli liian korkea monessa paikassa.Vein tavarat yläkertaan   vaihdoin  vaatteet ja laitoin läppärin reppuun

Lähdin sen jälkeen tutkimaan keskustaa. En löytänyt sopivaa kahviota mihin olisin voinut mennä istumaan ja kirjoittamaan kirjaan.

75.22 km,aika 4.17h , Rize, Turkey

Å

Asunto oli oikeastaan aika hyvä. Siinä oli olohuone/makuuhuone samassa. Iso parveke ja wc:e. Kaasulla toimiva liesi mistä en pitänyt. Olin ottanut asunnon sunnuntaihin asti, silloin minun pitää lähteä pois.

Kulutin aikaani päivisin kahviossa. Otin läppäri mukaan ja aloin työstämään uutta kirjaani. Tein samalla videoita. En oikeastaan tehnyt muuta. Kävin torstai iltana sanomassa että lähden Lauantaina pois. Säätiedoitus on luvannut hyvää säätä joten voin lähteä eteen päin.

Olin eilen käynyt ostamassa lipun Trabzon kaupunkiin. Kaupunki sijaitsee toisella puolen Turkkia mustan meren rannalla. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan niin kuin suunnittelin. 

Olin ollut paripäivää jo hotellissa järjestääkseni asioita. Olin ostanut repun että saan läppärini mukaan bussin sisälle.  Saisin myös ruuat sekä veden helpommin mukaan.

Nousin aikaisin ylös että saisin varusteet kasaan ja pääsisin syömään aamupalan. Aamupala tarjottiin hotellin yläkerrassa terassilla. Terassi oli katettu joten sade eikä tuuli pääsyt sisälle. Söin aamiaisen hyvällä ruokahalulla, juoden lopuksi muutaman mukin teetä . Ulkona satoi vettä joten en pitänyt kiirettä. Olin katsonut puhelimesta säätiedoituksen mutta tein itse virhearvion, olin katsovinani sadetutkasta että sade loppuisi 12 pintaan. Niin ei kuitenkaan käynyt.  Kello tuli kaksitoista , olin istuskellut alakerrassa odottamassa sateen loppumista juoden samalla teetä. Receptionin mies oli ystävällinen ja avulias kun hän toi minulle teetä.

Koska sade ei loppunut 12 minun piti lähteä eteen päin. Vesisade oli kohtalaista mutta tilanteelle ei voinut mitään. Lähdin ajamaan kohden 4 kilometrin päässä olevalla bussiterminaalia.  Poikkesin matkalla rengasvarikolla missä olin pysähtynyt teelle kun etsin viimeksi bussiterminaalia.

Työnsin polkupyörän suoraan bussiterminaalin sisälle kun pääsin lopultakin perille.  Tuttu lipun myyjät oli paikalla joten jätin polkupyörän lähelle lipunmyyjiä. Kiertelin ympäri bussiterminaalia katsellen myyntikojuja  katsellen  samalla mitä söisin. Ostin jonkinlaista pullan ja leivän sekoitusta matka evääksi. Kävin välillä kyselemässä lipunmyyltä mihin aikaan bussin pitäisi tulla laiturille.

Kello lähestyi 16.30 kun aloin olla levoton. Jokin ek oikein täsmännyt joten kävin jälleen kyselemässä lippuluukulla. Miehet olivat luvanneet että hoitaisivat minut bussille. No , tässä kävi sitten niin että bussi ek lähtenytkään tältä terminaalissa vaan aivan muualta. Yritimme saada minulle kyytiä huonolla onnella. Lopulta minut tungettiin pieneen bussiin laukkuineen ja pyörineen. Matkustin seisaalleen pitäen pyörää pystyssä, nojaten samalla penkkiin minkä päälle laukut olivat. En tiedä kuinka monta kilometriä me menimme mutta matka kesti 30 minuuttia. Kuski ajoi todella kovaa, muut matkustajat luovat aluksi vähän ihmeissään mutta vähän ajan päästä he eivät enää edes huomanneet minua.

Lopulta bussi karsia pienemmän terminaalin eteen . Purimme pyörän ja laukut pois kyydistä. Siirsin ne katoksen alle suojaan sateelta. Minulla ei ollut mitään hajua mihin aikaan bussi lähtisi. Oliko se myöhässä vai olinko itse jo myöhästynyt.  Niinpä kävin sisällä kyselemässä oliko Trabzonin bussi jo lähtenyt.

Bussi saapui lopulta laiturille 2. Saimme tavarat bussin sisälle. Otin polkupyörästä etupyörän pois että saimme sen paremmin mahtumaan kyytiin.

Bussimatka kesti 18 tuntia. Nukuin välillä, kun pysähdyimme kävin kävelyllä ja WC :ssä. Kello oli 12 päivällä kun olimme vihdoin Trabzon kaupungissa. Bussi ajo ohi keskusta ja pysähtyi lähelle suurta kampusta missä oli koulu ja asuntolat.

Kasasin nopeasti pyörän ja laitoin laukut pyörän päälle. Työnsin pyörän suoraan terminaalin sisälle missä laitoin sen rauhassa ajokuntoon. Uteliaisuuttani pyöri ympärillä mutta en välittänyt niistä vaan keskityin omaan hommaan . Jun pyörä oli pakattu oli aika lähteä eteen päin. Lähdin etsimään yöpaikkas eli hotellia tai asuntoa.

Seikkailin monessa paikassa. Kävin ensi etsimässä hostellia mutta se oli muuttanut pois uuteen osoitteeseen . Sain taksikuskin avulla selville uuden osoitteen jonne sitten suunnistin . Paikka oli todella hankala löytää. Kun lopulta löysin asunnon niin vuokran antaja taivas koko ajan montako päivää aion olla. Ukko haisi vielä viinalle joten en ottanut asuntoa.

Kävin myös hotellissa mistä olisin saanut 185trl huoneen. Kävin kuitenkin katselemassa vielä muita paikkoja. Lopulta valitsin asunnon . Sain tiputettua hintaa 180trl, kun mies pyysi 200. Otin sen 3 yöksi.