Olimme eilen löytäneet kovan päivän jälkeen mukavan leiripaikan. Männikköä oli isojen veden jakelu betonikourujen takana. Pääsimme männikköön vain kourujen alitse. Leonardin pyörä oli matalampi joten hän sai työnnettyä polkupyörän niiden alitse. Itse jouduin purkamaan kaikki tavarat pois pyörän päältä että sain pyörän kourun alitse.  Maa oli todella kosteaa mutts se ei haitannut. Männikön maa oli havun neulasten peittämää.  Vaatteet eivät sotkeutuneet enää enepää multaan

Yö oli mukavan lämmin mutta aamu oli kolea. Heräsin aikaisin mutta odottelin että aamuaurinko alkaisi valaisemaan taivasta.  Lenard nousi tänään aikaisin, ehdin laittamaan vain makuupussit ois kun hän jo oli keittämässä kahvia. Lenatd oli ostanut Turkkilaisen  kahvin valmistus kipon, se on kuulema perinteinen astia millä tehdään Turkkilaista kahvia. Laitoin rauhassa riippumaton pois ennen kuin aloin itse tekemään ruokaa.  Kokkailin munakkaan ja tein teetä. Ruuan jälkeen olikin jo aika laittaa tavarat laukkuihin ja kantaa ne betonisten vesikourujen luokse.

Matka Osmaniye ei ollut kuin 30 km jos sitäkään. Tiemme erosivat pian kun saavuimme  kaupunkiin. Minulle tuli heti orpo olo mutta päätin vakaasti jatkaa eteen päin. Halusin ensin päästä bussiasemalle katsomaan aikatauluja sekä samalla tietäisin missä se olisi. Paikka löyti kysymällä tietä. Erään rengasliikkeen työntekijä tai omistaja pyysi minut teelle. Rengasliikkeen oli kerrostalon alakerrassa joten pian minulla oli ystäviä niin kolmannesta kerroksesta kuin alakerrasta. Yläkerran parvekkeella oli koko perhe kuikuilemassa reunan yli mita maan pinnalla tapahtuu. Huudeltiin sieltä muutama englannin kielinen kysymyskin.

Työnsin pyörän bussiaseman sisälle koska en halunnut jättää pyörääni pois silmien alta. Katselin ensin puhelimesta. Obilet.com aikatauluja. Kyseisellä appsila voi katsoa lento ja bussien aikatauluja. Menin ensin kyselemään halvan bussikyydin edustajalta paikkoja. Kaikki oli täynnä seuraavalle päivälle mutta minut ohjattiin seuraavalle luukulle. Huom, kukaan ei puhunut englantia. Sam juttu mutta kolmannella luukulla löytyi seuraavalle päivälle yksi vapaa paikka kello 17 lähtevään bussiin. Se olisi ollut takapenkillä ja aivan keskellä. En ottanut lähtöä Kysyin 1.3 lähtevistä busseista. Sieltä löytyi istuma paikkoja. Otin lähdön ja otin kaksi paikka . Halusin että minulla olisi tilaa. Kun homma oli hoidossa lähdin pois etsimään kaupungilta yöpaikkaa.

Olin kiertänyt kaupunkia jo tovin ja käynyt monessa paikassa katsomassa otellien sijainteja. En ollut tyytyväinen niiden sijaintiin koska moskeija oli aivan vieressä. Sitten aivan sattumalta tapasin kolme nuorta kaveria jotka alkoivat auttaa minua. Yksi heistä oli nähnyt saksalaisen ja minut pyöräilemässä päivällä. Hän oli kavereiden kanssa liikenteessä kävellen . Yksi heistä puhui englantia joten se auttoi asiaa.

Kiersimme kävellen melkein samat paikat missä olin jo käynyt. Löysimme kuitenkin lopulta mieluisan paikan mihin jäin yöksi . Kaverit tarjosivat illalla minulle ruuat ja teetä paikallisessa ravintolassa. Pääsin pitkästä aikaa auto ajelulle koska ravintola sijaitsi laita kaupungilla.

Osmaniye, Turkey.

On se vaan kumma että ihminen ei opi koskaan elämään rauhassa. Aina joku höyrypää haluaa päteä ja aloittaa sodan. Ukrainan ihmiset jotka tekevät Ukrainasta maan ovat hienoja ihmisiä. Olen ollut siellä monta kertaa, Rakkauteni sen ihmisiin ja maahan on vilpitön. Sota ei ole koskaan oikea ratkaisu, se tuo tuskaa ja kuolemaa ja ajaa vain diktaatorin sairaita ajatuksia.

Mutta sitten tähän päivään ja menneeseen. Olemme leonardin kanssa olleet hostellissa Maanantaista lähtien ja hauskaa on ollut. Olemme kiertäneet ympäri kaupunkia ja käyneet syömässä monessa paikassa. Adanan lähellä on iso järvi. Kävimme siellä pyöräilemässä ja katsomassa Lunaparkkia. Adanassa on vanha kaupunki. Se on auki vielä silloinkin kun muu kaupunki jo nukkuu. Tapasimme vanhemman miehen joka esittelee meille vanhaa kaupunkia. Myös hotelliin saapui yksinäinen nuori mies reppu selässää. Hän oli myös pyöräilijä. Pyörän hän oli jättänyt Istanbuliin. Hän kertoi että oli liikenteessä 3 kaverin kanssa jotka olivat myös jättäneet pyöränsä samaan varastoon. Miehet olivat päättäneet seikkailla ympäri Turkkia, kuka mihin sitten menikään meininkillä. Kaikki olivat Ranskalaisia.

Hostellin itsessään ei ole kovin hyvässä kunnossa. Wc ; tä on kolme ja huoneita viisi joten niitä riittää asiakkaille.. Suihkuja on 2. Ahmed oli koko ajan töissä kun olimme ne 5 päivää hostellissa. Kaveri on kyllä aikamoinen kettu joka ymmärtää rahan päälle hyvin.

Lähdimme liikenteeseen 11 aikaan. Matkamme suuntautunut Osmaniye kaupunkiin. Sinne oli 100 km joten yövymme maastossa yhden yön. Kaupunki meni nopeasti ohi koska tie oli tasaisia. Teimme matkalla yhden pahan virheen . Lähdimme oikaisemaan oikopolkua joka meni pellon halki. Olimme nähneet kaukana tulevan yöpaikan. Se oli ison mäen juuressa missä kasvoi männikköä. Näimme että pellon poiki meni Tie . Olin jo väsynyt henkisesti joten en jaksanut miettiä tarpeeksi asiaa. Niinhän siinä kävi että puolessa välissä peltotietä pyörämme renkaat eivät enää pyörineet. Muta oli tutkinut minun lokasuojat kokonaan. Ja vaikka Lenardilla ei ollut edes lokasuojia niin senkin pyörän pyörät olivat jumissa. Jouduimme taistelemaan pitkän aikaa ennen kuin pääsimme puoleen väliin tietä. No, jotta kaikki ei sujuisi ihan nappiin niin tien katkaisi rautatie. Olimme jo tässä vaiheessa aikaa kypsiä miehiä. Muta oli sellaista purukumia että kun se tarttui de ei lähtenyt irti, muuten kuin kepillä.

Meidän ei auttanut muu kuin kahteen mieheen työntää ja kantaa minun pyöräni raiteitten yli. Saimme pyörän yli mutta eturattaat saivat kolauksen. Sen verran pahan että sen joutuu korjaamaan. Rautatien jälkeen oli vielä 300 metrin purukumi muta tietä. Kun pääsimme lopulta asfaltille niin pyörämme olivat todella likaiset, kuten olivat myös kenkämme. Saimme tosissaan tehdä töitä että pyörät alkoivat pyörimään edes vähän.

Kun lopulta pääsimme eteen päin niin mink pyöräni ei toiminut kunnolla. Renkaat ottivat edelleen kiinni mutaisiin renkaisiin. Kitkuttelimme eteen päin pienellä vaihteella kunnes lopulta saavuimme metsän luokse. Kävin nopeasti katsomassa paikan. Aivan täydellinen hamokkille. Tien ja metsän välissä oli kastelukanava . Pääsimme kulkemaan sen ali joten päätimme jäädä sinne yöksi.

Matka 60.13km, aika 3:39h. Turkey

Hotelli missä olin yötä ystäväni kanssa ( Saksalainen pyöräilijä) oli hyvä. Aamulla kun heräsimme, söimme ensi omia ruokiamme lähdimme kuitenkin katsomaan alakertaan olisiko hotelli järjestänyt myös aamiaisen. Kyllä oli, pitkä seinä vierasta oli täynnä erilaisia ruokia. Kananmunista oliiveihin, sieltä löytyi myös juustoja sekä makkaraa., unohtamatta muroja.

Kun aamupala oli syöty kahteen kertaan oli aika siirtää tavarat alakertaan. Kävimme hakemassa ostoskärryn samasta kerroksesta keittiön sekä pesulan läheltä. Myös pyörämme olivat niiden lähellä, nojaamassa seinää vasten.

Kärry oli isompi kuin tavallinen ostoskärry joten epäilimme aluksi mahtuisiko se hissiin. Lernad meni kärryn kanssa hissiin, itse menin rappusia pitkin ensimmäiseen kerrokseen missä huoneemme oli.

Tavarat tulivat kärryllä mukavasti alas. Kun aloimme pakkaamaan polkupyörää niin meillä oli yleisöä ympärillämme. Kokki ja muutama henkilökuntaan kuuluva seurasi toimiamme mielenkiinnolla.

Kun pyörät oli saatu pakattua niin työnsimme ne hotellin aulan läpi ulos.

Olimme eilen etsineet halvemman majapaikan koska muutamaksi päiväksi oli luvattu sadetta. 900 metrin päästä löytyi hostelli. Olimme varanneet huoneen 4 päiväksi. Vaikka matka olikin lyhyt niin liikenne teki siitä vaarallisen. Hostelli oli aika huonossa kunnossa mutta se oli kuitenkin siisti.

Turkkilainen työntekijä oli meitä vastassa . Hän istuskeli terassin katoksen alla, polttaen tupakkaa. Työnsimme pyörät kapean portin läpi terassin sisäpuolelle. Mies näytti meille että pyörät voi laittaa nojaamaan seinän viereen. Samaan hengen vetoon hän sanoi englanniksi että huone ei ole vielä valmiin. Hänen pitää ensin siivota se ennen kun sinne voi mennä. Sanoimme että voimme odotella sen aikaa. Mies sanoi että lähellä on muutama kahvila minne voisimme mennä odottelemaan. Polkupyörää emme voineet jättää terassille koska mies menisi sisälle niin niitä ei vartioi silloin kukaan.

Työnsimme polkupyörät uudestaan portista ulos. Ajoimme jonkin matkaa kunnes näimme kahvilan. Joimme kupit teetä ja päätimme palata takaisin odottamaan hostellin terassille että saisimme huoneen.

Jouduimme odottelemaan 15 minuuttia terassilla ennen kuin pääsimme huoneeseen. Huoneessa oli kaksi parvisänky, Olimme kuitenkin saaneet koko huoneen omaan käyttöömme.

Tänään on 24.2. Olemme ollee nyt hostellissa jo jonkin aikaa. Sää tiedotus ei lupaile hyviä ilmoja vasta kuin lauantaiksi. Olemme kiertäneet kaupungissa ja käyneet tutustumassa lunapark huvipuistoon. Huvipuisto itse laitteineen ei ole kovin kummoinen. Puisto ja ison vuoristo järven maisemat ovat upeat. Kaverini on myös yrittänyt etsiä itselleen dry bagiä. Tuloksetta.

Matka jatkuu lauantaina jos mitään ihmeellistä ei tapahdu. Tänään on vuorossa pyörien huolto, myös tavarat pitää katsoa läpi.

Täytyy kyllä myöntää että riippumatossa on mahtava nukkua. Olen aikaisemmin aina käyttänyt telttaa mutta taidan tästä lähtien käyttää riippumatto kunhan sää vain sen sallii.

Olimme eilen etsineet leiripaikkaa vilkkaasti liikennöidyn tien varrelta. Olimme etsineet jo yhden appelsiinitarhan läpi mutta siitä ei tullut mitään. Eräs vanhempi turkkilainen mies tallusteli puutarhan läpi ja tuli meidän luokse. Kysyimme häneltä lupaa mutta emme olleet varmoja hänen vastauksesta. Niinpä päätimme lähteä pois. Ajoimme 15 min kun löysimme toisen puutarhan mihin pysähdyimme. Ei sekään ollut kovin rauhallinen paikka mutta jäimme siihen kuitenkin. Eräs mies kypärä päässän tuli keräämään puista hedelmiä. Hän kyllä huomasi meidät mutta ei välittänyt siitä ollenkaan. Toisen kerran yksi kaveri vähän kauempana teki tulen puutarhan reunamille. Kun pimeä saapui niin puutarha rauhottui.

Aamu oli taas viileä, tai ainakin se tuntui siltä. Nousin 8:lta ylös ja vaihdoin yövaatteet pois ajovaatteisiin. Lernad nousi myös tässä vaiheessa myös. Pian Olimme jo valmistamassa teetä ja kahvia.

Matkaa Adana kaupunkiin oli 50 km . Matka taittui hyvää vauhti koska tie oli tasainen. Noin 10km ennen kaupunkia oli tarkastuspiste. Kaikki autoilijat tarkastettiin sumun avulla. Puikkelehdimme sulun luokse, pääsimme siitä helposti läpi. Ehdimme ajaa muutaman minuutin kun eräs autoilija ajoi meidän rinnalle ja heilutti kättään. Auto pysähtyi erään lihakaupan luokse. Mies oli noussut autosta ja heilutti meitä pysähtymään.

Miehen nimi oli Hassan, hän kertoi että kuului Abi pyöräilykerhooon ja halusi tarjota meille ruuat ihakaupan vieressä olevan krillin ruuasta. Pian istuimme syömässä lihalla täytettynä leivän puolikkaan kanssa ja juttelimme miehen kanssa. Jotta yllätykset ei tähän lopu niin mies kyseli mihin olimme menossa yöksi. Kun kerroimme että etsimme hotelli asuntoa niin hän sanoi että hänen ystävä omistaa hotellin keskustassa. Voimme mennä sinne yöksi eikä se maksa meille mitään. Olimme jo tässä vaiheessa kuin puulla päähän lyötyjä. Ruuat maksoivat 300 trl jonka mies maksoi. Hotelli oli 500 trl . Kun mies teki lähtöä niin kiitimme häntä. Mies sanoi vielä että hotelli on yhden yön meille ilmainen.

Ajoimme 10km kunnes saavuimme keskustaan. Löysimme hotellin helposti koska se oli tie N;D400 vieressä.

Matka 50.38km, aika 2.36h , Adana ,Turkey

Olimme jälleen yötä puutarhassa. Tällä kertaa edustettuona olivat appelsiinit. Yö oli todella viileä mutta en tuntenut sitä makuupussien läpi. Aamulla hengitys huurusi ja oli muutenkin kylmä.

Olimme laittamassa aamupalaa kun mies henkilö käveli leiripaikan ohitse. Hän sanoi jotakin turkiksi ja käveli pois. Pian tuli toinen mies jolla oli tuimempi ilme. Näytin hänelle pantomiimilla että olimme olleet yötä ja olemme juuri lähdössä pois. Mies katsoi meitä jonkin aikaa ja käveli pois. Söimme aamupalan rauhassa loppuun ja pakkasimme sen jälkeen tavarat pois eli keittimen.

Aurinko paistoi lämpimästi kunntyönsimme pyörät pois appelsiini tarhasta. Lähdimme ajamaan Mersin kaupunkia kohden. Liikenne oli aika vilkasta, kuorma autoja sekä rekkoja oli paljon tien päällä.

Mersin kaupunki on todella iso. Esikaupunki alue alkoi jo 18km ennen kuin saavuttiin ruuhkaiseen keskustaan. Ajoimme aluksi päätietä mistä siiryimme lopulta rantatielle koska pääkatu oli hengenvaarallinen . Rantatie kulki meren lähellä ja siellä oli myös pyörätie. Lämmin ilma oli tuonut miljoona kaupungin asukkaita istumaan tuoleille, monet olivat lasten kanssa liikenteessä. Monet leikkipaikat olivat käytössä kuten myös urheilupaikat. Pysähtelimme aina silloin tällöin ottamaan valokuvia.

Ystäväni oli katsonut netistä missä päin on retkeilyliike Mersin kaupungissa. Seikkailimme vilkasliikenteisen kaupungin katuja pysähdellen välillä liikennevaloissa , oikoen sieltä mistä pystyimme. Turkkilainen liikenne sääntö on se että liikemnevaloissa pitää pysähtyä, muuta ei sitten olekaan. Eli sen mukaan mekin ajoimme

Retkeilyliike löytyi, jätimme pyörät nolaamaan pääoven lähelle ja menimme käymään kaupassa. Lernad etsi sieltä tarppia sekä mahdollisesti uutta riippumattoa. Molempia siellä oli mutta vääränlaisia.

Kello meni sen verran nopeasti eteen päin. Meidän oli vielä ehtiä kaupungista ulos joten katsoimme suoran reitin pääkadulle. Emme lähteneet kiertämään samaa reittiä mistä olimme tulleet.

Ajoimme tunnin verran ennen kuin etsimme kaupan. Kaupan löytäminen oli vaikea. Kaupungista ulospääsy on vaikea. Vaikka olisit jo sieltä pois niin kaupunki jatkuu kuitenkin teollisuus alueena. Löysimme kuitenkin kaupan sivutien varresta.

Mleiripaukka oli tänään haaste. Pysähdyimme yhden appeksiintarhan kohdalle. Olimme jo työntäneet pyörän puiden joukkoon ja Olimme juuri suunnittelemassa riippumatoille paikkoja kun eräs mies käveli tarhan poikki. Hän tuli suoraan meidän luokse. Esiin hänelle pantomiinilla kysymyksen ,voisimmeko olla yhden yön puutarhassa. Mies heilutti päätään ja heilutti kättään ja lähti pois. Emme olleet varmoja mitä se tarkoitti joten lähdimme pois. Löysimme 15 minuutin ajon jälkeen toisen tarhan.

Matka 51.54km, aika 3.18h, Evclosb, Mersin, Turkey

Aamu oli todella viileä. Lämpömittari ei näyttänyt kuin 2 astetta plussaa. Kylmyys johtui ilman kosteudesta, ei niinkään lämpötilasta. Olin jo ollut pidemmän aikaa hereillä muta loikoilin lämpimässä makuupussissa ,antaen ajatusten lentää. Yksi syy miksi heräilin aikaisin oli ilmanlaatu. Nenääni tuoksu koko ajan pakokaasu ja piipuista tuleva savun haju.

Päivä ei ollut tänään kovin kummoinen. Vuoristo on madaltunut huomattavasti joten nousut ovat kutistuneet aika paljon. Vauhti on kasvanut keskimäärin 18kmh. Aurinko paistoi koko päivän ja tuuli oli sivuttainen, osittain takaa. Ajoimme muutaman vanhan linnoituksen ohi sekä bongasimme yhden amfiteatterin tien varresta.

Pysähdyimme syömään ennen Erdemlin keskustaa burek leipää. Siinä oli makkaraa ja juusto. Minusta se ei ollut burekkia vaan ihan Turkkilaista grilli ruokaa. Mies kuitenkin paistoi sen puulämmitteisessä uunissa

Koska meillä oli muutama tunti ylimääräistä aikaa ennen yöpaikan etsimistä niin kiertelimme Erdemli kaupungin keskustassa. Ajoimme ensin ranta Bulevardin melkein puoleen väliin ennen kuin päätimme mennä katsomaan pikkukujia keskustassa. Pääkatu on tylsä mitta sivuķujilta löytyy yleensä parhaat liikkeet.

Kävimme muutamassa kenkäliikkeessä etsimässä minulle uusia ajokenkiä mutta turhaan. En tahdo löytää sellaisia sandaaleita missä kärki on suojattu nahkalla. En tahdo murskata varpaitani tien pintaa tai kivetykseen.

Kävimme vielä kaupassa ennen kuin lähdimme kaupungista ulos. Löysimme jälleen leiripaikan tarhasta. Puutarha oli tällä kertaa sekatarha missä kasvaa sitruuna sekä appelsiini puita osa hedelmistä on jo pudonnut puusta. Osasta on sato kerätty, osassa se vielä on oksissa. Luulen että ne tulevat sinne jäämäänkin.

Matka 44.82, aika 3.14h, Erdemli, Turkey

Aamu oli kylmä mutta se oli tyyni. Männikö mihin olimme laittaneet riippumatot ei ollut kummoinen. Sen vieressä oli oliivitarha, se oli erotettu metsiköstä kiviaidalla. Kiviaita oli jo nähnyt parhaat päivänsä, se oli sieltä täältä romahtanut .

Olimme juuri laittamassa tavaroita laukkuihin kun kuulimme lampaitten ääniä yhtälkiä. Lammaslauma mennä lampsi pitkin hiekkatietä, koirien vaatiessa niitä. Lampaiden hoitaja käveli pitkässä punaisessa takissa niiden perässä. Katselin niiden menoa lämmitellen samalla itseäni pomppi alla.

Matkaan lähtö ei ollut tänään helppoa. Tavarat piti ensin kantaa mäkeä ylös. Mäki oli kivikkoinen ja hankala nousta. Tie oli vielä kaiken lisäksi vähän korkeammalla kuin Rinne. Se oli paikoin 30 senttiä yli normaalia

Kun lopulta olimme tienvarressa ja laittaneet itse mme lähtö valmiiksi niin edessä oli jo seuraava koitos. 2 km päässä näkyi tunnelin aukot. Ensin meidän piti nousta ylämäkeä 1km verran.

Tunnelilla oli pituutta 1570m. Sen nimi on Boģsak Taneli. Matka jatkui tunnelin läpi vauhdilla. Pyörässäni on valot mutta etuvalo toimi ainoastaan, takavalon liitäntä oli ilmeisesti irronnut tai siinä oli huono kontakti koska se ei toiminut

Tie oli sen jälkeen melko tasaista vauhti säilyi hyvänä joten matkakin taittui hyvin.

Pysähdyimme Silifik kaupungissa vähäksi aikaa syömään. Kaupunkia koristaa iso linnoitus kukkulan päällä. Olin maininnut lernad ystävälleni burekista joten päätin etsiä leipurin. Kysyin eräältä mieheltä että mistä löydän leipurin. Mies vinkkasi nurkan taakse .

Kävin hakemassa 6 burekin viipaletta ja sen jälkeen vielä 2 pullollista appelsiini tuoremehua. Istahdimme joen varteen syömään ja katselimme samalla paikallisia ihmisiä. Vähän matkan päässä oli puidenhoito partio töissä. He katkoivat oksia ja keräsivät niitä kasoiksi. Kun burekit oli syöty kiersimme vielä pienen lenkin kaupungilla. Pysähdyimme erään sivukujan teepaikkaan teelle. Otimme pöydän ulkoa missä muutkin miehet istuivat. Suurin osa miehistä pelasi lautapeliä.

Seikkailimme kaupungista lähdön jälkeen puutarha alueella. Olimme juuri käyneet ostamassa ilta ruuat . Katsoin kartasta suunnan mutta katsoinkin sen väärin. Ajoimme monta kilometriä puutarha alueelle ennen kuin huomasin sen.

Kun pääsimme sieltä pois olikin jo kiire etsiä leiripaikkaa. Ajoimme kun tuulispäät monta kilometriä. Löysimme lopulta itsemme sitruuna tarhasta. Kylät on rakennettu yhteen eikä paikkoja tahtonut löytyä.

Matka 47.83km, aika 3.11h, karadedeli-Atakent jossakin niiden välissä. Tie n D400 Turkey.

Yö oli jälkeen tuulinen. Pohjoistuuli puhaltaa aina viileästi ja sen huomaa. Riippumattoni oli laitettu väärin päin joten kylmä viima puhalsi suoraan kasvoihini reunan yli.

Olin illalla ottanut kunnon painimatsin makuupussieni kanssa . Minulla on kaksi makuupussia koko ajan mukanani joita myös käytän kun sää on kylmä. En saanut niitä mitenkää kunnolla asentoon ja päälleni joten jouduin vääntämään tosissani, mahalihakset krampissa ennen kuin pystyin lepäämään kunnolla.

Sain nukuttua kuitenkin jokusen tunnin. Tiesin se siitä että näin unia, muuten minulla menee välillä sekaisin unen ja valveilla olon raja. Jokainen tietää sen tunteen kun olo on aamulla sellainen että” tulikohan sitä oikeastaan nukuttua ollenkaan”.

Tuuli ei rauhoittunut oikeastaan yöllä ollenkaan. Aamulla en olisi halunnut nousta ollenkaan. Katselin makuupussista sisältä kun aurinko alkoi vaalentamaan taivaan rantaa. Näin kun auringon ensimmäiset säteet osuivat vuoren rinteeseen ja alkoi siitä pikkuhiljaa etenemään kohden vuoren juurta missä olimme. Kun aurinko lopulta pilkisti metsikön takaa niin nousin ylös. Ehdin laittamaan makuupussit pois ja melkein riippumatonkin ennen kuin toisesta riippumatossa kuului liikettä

Päivä oli jälleen rakas. Vaikka eilen emme ajaneet kuin 10km niin se tuntui kuitenkin jaloissa. Niistä 10 km työnsimme pyöriä 8km. Sama homma jatkui myös tänään. Ajoimme muutaman tunnelin läpi joiden yhteispituus oli 1360m. Eli 1km ha 360m päälle. Myös tuuli oli koko päivän kova. Puuskat riepottelivat pyörää kunnolla.

Luulisi että tunnelissa olisi helppo ajaa. No, Turkissa on onneksi tiet aina nelikaistaisia. Kaksi kumpaanlin suuntaa. Yleensä tunnelissa ovat tasaisia tai laskuvoittoisia, luulisin. Tänään ne olivat vasta mäkeä , olin jo muutenkin poikki joten viimeinen tunnelissa joka oli 1008 metriä pitkä, kävi voimille.

Iltapäivästä ohitimme Yeşilovacik kaupungin. Sen vierestä menee D400 tie jossa tehdään peruskorjausta. Toisen puolen kaksikaistaa on suljettu ja liikenne on ohjattu toiselle kaistalle. Ajoimme osan matkaa jo valmiiksi tehdyn asfaltin päällä joten meillä oli privaatti tie käytössä.

Ohitimme kaupungin ja pysähdyimme pikkukylässä, toivoen että löytäisimme sieltä kaupan. Näimme jo kaukaa moskeijan tornin. Päätimme suunnistaa sen suutaan, saisimme ainakin sieltä vettä. Käännyimme kylään vievälläe tielle. Päätin kysyä kaupasta erään korjaamon pihalla olevalta mieheltä. Ei mennyt kuin hetki kun meillä oli opas. Mies lähti pihasta mopolla näyttämään tietä. Kauppa sijaitsi 50 metrin päässä korjaamosta. Emme olisi varmaan huomanneet sitä ilman mopomiehen apua. Ostimme sieltä iltaruuat. Onneksi sieltä löytyi leimaa ja maitoa . Valikoima ei ollut kovin kummoinen mutts löysimme sieltä tarvittavat ruuat.

Ajoimme sen jälkeen noin 5 km kun näin metsikön minne pystyi menemään yöksi. Sinne pääseminen oli vaikeaa. Jouduimme laskeutumaan jyrkän rinteen alas mikä oli vielä kaiken lisäksi irto kiveä ja hiekkaa mikä lähti helposti irti. Sen jälkeen piti vielä työntää pyörää kivikkoisen pellon halki. Mutta se kannatti, löysimme leiripaikan mihin voi laittaa riippumatot roikkumaan.

Matka 43.56km , aika 3.36h, Andersson, Turkey

Olimme eilen päättäneet mennä rannalle yöksi vaikka olisimme voineet jäädä myös satamaan. Kävimme katsomassa huvivene sataman ympäristöä mutta tulimme siihen tuloksee että katsotaan. Olimme tavanneet aikaisemmin sataman vartijan, hän oli kertonut paikasta ja kutsui minut ja saksalaisen teelle toimistoon. Saimme siellä vihiä että muutaman kilometrin päässä olisi ranta minne voi mennä yöksi. Siellä olisi myös puita mihin voi ripustaa riippumaton .

Kun lopulta pääsimme lähtemään toimistosta joka oli muuten aika mahtava. Siinä oli kaksi kerrosta. Alakerrasta lähti rautaiset kierre portaat yläkertaan. Yläkerrassa oli sitten keittiö sekä sohvat ja pöytä. Kaikkein parasta oli kokonaan aukeaa liukuovi joka oli lasia. Kun sen aukaisi niin seinä lähti puoliksi pois. Alakerran kahvion ja toimiston sisäänkäynnin katto näkyi kun liukuovi oli aukaistu. Yläkerrassa oli sen jälkeen aivan upea näköala.

Menimme suoraan rannalle pienen kiertotien kautta. Aloimme tutkimaan vesitilannetta ja tulimme siihen tulokseen että sitä pitää hankkia lisää. Niinpä Leonard lähti käymään km päässä ja minä aloin tekemään ruokaa.

Kun olimme saaneet riippumatot viritettyä ja aloimme valmistautua menemään niihin niin tuuli alkoi puhaltamaan kovaa. Välillä puuskat olivat niin kovia että puut taipuivat. Sitä jatkui pitkälle aamuun.

Herätys olikin sitten kylmä. Kun vaihdoin yövaatteet pois riippumaton vieressä niin tuuli oli kylmä. Se mikä ei tapa, se vahvistaa

Emme ajaneet tänään kuin 10 km. Kävimme katsomassa isoa tippu kivi luolaa. Se sijaitsee 5.7 km päässä Aydinick kaupungista. Sisään pääsy oli 12 trl. Luolasto on 450 m pitkä. Aivan sen pohjalla oli upea puhdasverinen järvi. Paikan nimi on Gilindire Mağrasi.

Emme ajaneet sen jälkeen paljon . Kun pääsimme takaisin päätielle jonne oli luolasta 3 km niin etsimme leiripaikan.

Löysimme eilen telttapaikaksi mäen huipun joka oli kaupungin laidalla. Moskeijan oli 15 metrin päässä joten rukouskutsut kuuluivat selvästi. Olimme eilen vielä samalla korkeudella missä .egafonit olivat .

Olin eilen mennyt aikaisin nukkumaan joten heräsin myös aikaisin. Rukous kutsu kajahti 7 pintaan mutta ulkona oli vielä pimeää niin en viitsinyt nousta ylös. Kun aurinko alkoi nousemaan 7, 40 niin laitoin tavarat kasaan ja menin ulos sytyttämään keittimen . Lernad nousi myös kun aurinko oli noussut taivaanrannan reunalle. Kokkailin aamupalan rauhassa ja söimme sitten sen katsellen samalla maisemia.

Päivä oli tänään nousujohteinen. Tie oli kapea ja siinä oli kova rekkaliikenne. Vuoristotietä ollaan tekemässä paremmaksi tunneleiden avulla. Työnsimme pyöriä moneen kertaan kun nousu kaltevuus alkoi olemaan paikoin 15% ja senkin yli. Tänään ei kuitenkaan ollut vaaratilanteita mutta ei se leikkimistäkään ollut kun yritti pysyä hengissä ylä sekä alamäissä. Tie on huonokuntoisia Bozyazi- Aydinick välillä. Varsinkin vuoristotiet.

Kun saavuimme Aydinick kaupunkiin pysähdyimme ostamaan kaupasta ruokaa. Olin aikaisemmin saanut viesti Turkcell puhelin yhtiöltä että puhelin pakettini menisi vanhaksi tänään. Niinpä Kysyin kaupassa eräältä mieheltä joka laittoi hyllyille tavaroita että missä on lähin Turkcell liike. Hän neuvoi meitä juuri siihen suuntaan sitä olimme tulleet . Kun ostokset oli maksettu niin lähdimme ajamaan tulosuuntaan. Turkcell liike löytyi joten menin sinne. Uusi paketti maksoi 100 trl , viimeksi se maksoi 90 trl .

Olimme nähneet erään miehen tien varressa, joka tervehti meitä kun ajelimme hänen ohi. Mies oli tullut Turkcell puhelin liikkeen luokse ja jutteli lenardin kanssa. Mies pyörähti myös toimistossa missä olin. Hän tuli sen takia sinne että olisi toiminut tulkkina tarvittaessa.

No kun pääsin toimistosta pois selvisi että hän on sataman vartija luonnonsuojelun puolesta. Mies vahti sataman kalojen turvallisuudesta niin että siellä ei kalastella. Satamassa oli myös ankkoja joiden perään hän katsoi. Ankoilla oli myös pesät siellä joihin ne munivat. Mies keräsi munat pois et niitä ei kerättäisi ja syötäisi pois.

Hän sanoi että voisimme leiriytyä satamaan jos haluaisimme. Siellä oli kuulema ollut muitakin pyöräilijöitä yötä. Kävimme katsomassa satamaa. .its pyysi meitä toimistoon kahville tai teelle ku n Olimme ensi käyneet katsomassa löytyisikö satamasta leiripaikkaa.

Kävimme katsomassa sataman ja menimme sitten käymään miehen toimistossa joimme teetä ja juttelimme hänen työstään. Mies ei saanut siitä palkkaa mutta hän teki sitä kuitenkin. Mies neuvoi meitä myös toisesta paikasta mihin voi leiriytyä. Se oli hiekkaranta minkä rannoilla kasvoi puita. Niitä ei muuten kasvanut sillä tiellä mitä olimme tulleet. Metsätien olivat palaneet pois tulipalossa.

Leiriydyimme hiekkarannan metsikköön yöksi. Nyt kun kello on 22 ja olen riippumatossa yötä niin täällä on kova tuuli. Se riepottelee puita ja riippumatta jonkin verran.

Matka 42.15km ,aika, 3;10h.