9.12
Päivät menevät nopeasti. En ehdi kirjoittamaan koska aika menee selviytymiseen. Yöpaikkan etsiminen on välillä työlästä. On puhuttava ihmisille että löydän turvallisen telttapaikan. Joskus pääsen sisätiloihin yöksi. Olen sen jälkeen kun lähdin Rabatista nukkunut yhden yön  asunnossa sekä teltassa.
Asunnon löysin poliisien kautta Tii mellel kaupungista. Pysähdyin tarkituspisteen luona kysymässä turvallista yöpaikkaa. Paikalla oli myös joitakin siviilipukuisia jotka tarkistivat passini.
Pienen kopin ympärillä oli vilskettä, myös autoilijoita joiden tietoja tarkistettiin. Kun minun paperini olivat kunnossa niin poliisit alkoivat miettimään minne minut pitäisi laittaa. Lopulta lähdin seuraamaan erästä miestä. Hän oli liikenteessä autohinurilla jonka kyytiin lastattiin ensin skootteri.  Mies ajoi 400 metriä eteenpäin missä pysähdyttiin. Olimme pysähtyneet ison rakennuksen eteen päätien varrella. Rakennus oli matala ja siinä oli pieniä liikkeitä. Kahvilaa sekä lihanmyymälä. Lihat olivat avotiskin ulkopuolella riippumassa ,saaden näin mukavan pölykuoren päälleen autoliikenteestä.
Jouduin odottelemaan jonkin aikaa ennen kuin yöpaikkani selvisi. Minulle osoitettiin monta erilaista nukkuma paikka ennen kuin eräs mies tuli autolla rakennuksen eteen ja sanoi että hänellä on asunto rakennuksessa mihin voisin mennä yöksi.
Asunto oli iso, siinä oli uima-altaita jotka olivat nähneet parhaat päivät aikoja sitten. Laatat oli osittain irti sekä terassin halki kulki railo mistä laatat olivat irti.
Asunto oli iso, sen kunto oli parempi . Siellä oli jopa 2 levyinen hella millä sain kuumennettu tee sekä pesuvedet.
Laitoin petini pitkälle olohuoneen sohvalle vaikka olisi voinut laittaa sen makkaran isolle sängylle.
Telttapaikan etsiminen kulki sattumien kautta.  Oli juuri ajamassa pikkukylä ohi kun näin kaksi miestä teurastamassa jänistä. Toinen miehistä tervehti joten kaarsin katsomaan heidän touhuja.
Kun miehet saivat jäniksen teurastettua niin kysyin mieheltä kääntäjän avulla telttapaikkaa sekä muita vastaavia yöpaikka mahdollisuuksia.  Lopulta kun mies oli soittanut muutaman puhelun ja paljastui että hän oli juuri eläkkeelle päässyt armeijan päälikkö niin yöpaikka alkoi järjestymään. Sain telttapaikan erään rakennuksen takaa ja sen lisäksi sotilas tai joku ammattisotilas  kävi tarkistamassa välillä että kaikki on hyvin.
Tutustuin sotilaaseen illan mittaan ja aamulla hän oli tehnyt myös aamiaisen meille molemmille. Söimme sen telttani vieressä  , minä istuin retkituolissa ja sotilas katukiven reunalla. 
Matka jatkui siitä eteenpäin kohden seuraavaa kaupunkia missä otin hotellin muutamaksi päiväksi.
Tässä oli lyhyt selostus näistä päivistä.

Olen  yrittänyt hakea motivaatiota aivosumun takia. Jostakin syystä epäröin mennä syvemmälle Africa n mannerta. Tiedän että mitä pidemmälle menen sitä hankalampaa sieltä on tulla pois. Okei, moni varmaan ajattelee, miksi toi hölmö ei sitten lennä takaisin. Ehkä joudunkin lentämään osan matkaa takaisin päin. Polkupyörä on vain se suurin kynnyskysymys minulle. Tiedän suunnilleen mitä pitää tehdä mutta jotenkin asia vain tökkii vastaan. Oikea matkapyöräilijä ei lennä vaan se ajaa matkat. Myönnän että käytän laivoja sekä busseja että junia aina silloin tällöin mutta vain pakon edessä.
Aamulla en taaskaan oikein ollut  kunnossa. Olin kuitenkin paremmassa mielentilassa ja aloin suunnittelemaan lähtö hostellissa. Katselin karttaa ja mietin facebook vastauksia mitä olin saanut. Laitoin ilmoituksen sinne ja kysyin olisiko täälläpäin maailmaa ketään reissaajaa liikenteessä. Sain muutaman vastauksen joista yksi vaikutti lupaavalta.  Kaksi miestä oli matkalla marokossa , heillä oli sama suunta mutta eri reittiä. Heidän reitti kulkisi bèni mellalin kautta. Se sijaitsee Atlasvuoriston länsipuolella . Heidän tarkoitus olisi mennä siitä yli ja ajaa aavikolla jonkin aikaa.
Olon lähettänyt heille viestiä ja he toivottivat minut joukkoon mukaan. Olen vielä kahden vaiheilla mutta luulen että lähden Heidän mukaan reissuun halki Atlasvuoristob sekä aaviko, mitä sitten riittääkin jokunen tuhat kilometriä aina Dakariin asti.
Illalla pakkasin tavarat valmiiksi jos aamulla päätän lähteä liikenteeseen

Porukka vaihtuu joka päivä. Kansalaisuuksia on on laidasta laitaan aina Intiaan sekä Kiinaan asti. Olen jutellut erään amerikkalaisen kanssa monena päivänä . Mies on työskennellyt arkkitehtinä sekä ollut USA armeijassa. Hän pyrki lentäjäksi mutta värisokeus tuli esteeksi. Nicolai on korealais amerikkalainen mies. Hän kertoi että hänellä oli ja on edelleen vaimo mutta he erosivat kerran.Heillä on lapsi joka saa kohta puolin Sveitsin kansalaisuuden koska äiti asuu Sveitsissä.

Puhuimme monista asioista, politiikasta josta Olimme yhtä mieltä sekä uutisista mitä luemme lehdistä mutta jääköön ne salaisuudeksi .

Aamulla aivosumu joka on vaivannut minua jo monta päivää oli väistynyt vähäsen. Toinen puoli aivoista alkoi jo pikku hiljaa heräilemään. Toinen oli edelleen jossakin muualla. Päätin lähteä heti puolen päivän jälkeen kävelylle lähialueelle. En aikaisemmin ollut huomannut kauppoja pääkadun toisella puolen koska kadunvarteen oli laitettu seinä kauppojen eteen. Seinä oli tehty vanerista ka siinä oli joitakin mainoksia sekä muita julisteita.

Aloin kiertämään järjestelmällisesti kauppoja. Yhdestä löytyi sellainen takki minkä olisin voinut ostaa mutta sen hinta ei ollut kohdillaan. Liikkeessä ei kelvannut muu kuin käteinen, koska minulla ei ollut sitä tarpeeksi niin sanoin että käyn nostamassa sitä lisää.

En palannut sinne enää vaan lähdin tutkimaan muita liikkeitä. Sitten aivan kuin jokin olisi johdatellut minua niin näin ikkunassa Lacosten takin mitä olin aikaisemmin katsonut.  Se oli alennuksessa, joten ei muuta kuin sisälle. Kaikki meni muuten hyvin mutta tässä mallissa oli vuori. Myyjä kaivoi jostakin erittäin hyvälaatusen juoksuasun. Olin lopultakin löytänyt sen mitä etsin. Takki oli ilman vuorta, se hengitti ja kaiken lisäksi siinä oli huppu. Ja se oli ainut mitä oli jäljellä. En yhtään epäillyt sitä koska laatu oli ihan eriluokkaa kuin halpatuotteilla. Kaikkein huvittavinta oli vielä se että se oli halvempi kuin se mitä oli katsonut edellisessä paikassa.

Kokeilin takkia ja tein kaupat. Pidin takkia 2 tuntia päällä kun kävelin ja kävin kaupassa hakemassa ruokaa. Takki ei hikoiluttanut, päinvastoin. Minulle tuli melkein kylmä vaikka lämmintä oli 21 astetta ja seisoin auringossa eikä tuullut.

Iltapäivällä sattui ikävä välikohtaus erää asukkaan kanssa. Hän yritti nukkua enkä ajatellut sitä. Hän tekee öisin töitä enkä tiennyt sitä. Mies ärähti minulle ja lähti tuvasta pois. Saimme sovittua asian hänen kanssaan illemmalla. Hän oli käynyt kävelemässä lenkin ja pyysi myös minulta anteeksi ärtymystään. Lupasin hänelle että olen vastaisuudessa hiljempaa että hän voi nukkua rauhassa päivällä.

Hostellin sänky on hyvä. Se on kova ja siinä ei tule selkä kipeäksi. Hostelli on viihtyisä ja aika siisti. Kayzer hostellin  pitäjä on mukava ja ystävällinen.  Joten jos pidät hostelli elämästä niin suosittelen kyllä tätä paikkaa.
Päivällä lähdin  kokeilemaan onneani polkupyörällä. Liikenne on todella vilkasta, joten silmät  sekä korvat saivat olla auki koko ajan.
Tarkoitukseni oli ajaa decalong kauppaan mutta sinne oli liian pitkä matka. Jäin miettimään ja katselemaan ympärilleni kunnes huomasin urheiluliikkeen aivan vahingossa erään risteyksen luona. Menin käymään kaupassa mutta huonolla tuurilla. En löytänyt sieltä sopiva takkia. Sain kuitenkin tietää  että lähistöllä olisi kauppakeskus mistä voisin mahdollisesti löytää urhelutakin.
Ostoskeskus on iso. parkkeerasin pyörän vartijan osoittamaan paikkaan ja lähdin tutkimaan ostoskeskusta. Sisälle päästyäni kysyin sisällä olevasta neuvonnasta urheiluliikkeitä. Kävin molemmissa mutta en löytänyt sopivaa takkia. Urheilu liikkeen vieressä oli LW wakiki liike. Se on kait vastaava täällä kuin Suomessa on tarjoustalo. Löysin sieltä mahdollisen takin joten ostin sen pitkän harkinnan jälkeen.
Pyörämatka hostelille sujui hyvin pienempiä katuja pitkin. Koululaiset sekä tavalliset ihmiset käyttivä katuja joten välillä oli ahdasta.
Päästyäni hostelliin suunnittelin että otan  vuoren pois takista mutta ennen kuin otin vuoren pois, kävin ostamassa ompelulankaa.  Eräs tumma kaveri lähti oppaaksi vaikka en pyytänyt,  hänestä ei kyllä ollut mitään apua kunhan käveli mukana. Mies oli tehnyt oppaan töitä jo 6 vuotta näillä kujilla.
Kun lanka oli hommattu poistin takista vuoren mutta se oli silti liian kuuma joten se päätyi roskikseen. Takki ei maksanut oikeastaan mitään mutta en voinut ottaa sitä mukaan kun lähden.
Harmittelin asiaa koska menetin 25 euroa matkarahaa. Päätin että pitää yrittää hankkia takkia huomenna.



Hostelli kayzer.  Rabat. Maroco

Hostelli on hyvä missä olen. Kävin eilen myös toisessa hostellissa katsomassa paikkoja. Siellä ei ole pesukonetta eikä pyykkiä saa edes pestä käsin. Makuusalit olivat kuin sillipurkkit, sängyt olivat tiiviisti ja ne olivat kerros sänkyjä. En myöskään pitänyt paikan fiiliksestä. Rabat kaupungissa taitaa olla vain kaksi hostellia, bookingin mukaan. On paljon mahdollista että siellä on myös muita hostelleja mutta ne löytyvät vain kysymällä.
Minun oli tarkoitus tänään löytää uusi ajotakki joka suojaa auringolta.  Olin jo eilen käynyt katsomassa paikallista tarjontaa mutta en löytänyt sopivaa . Kaikissa takeissa on liian paksu kangas. Kaikki myyjät keiden kanssa juttelin suosittelivat minulle käyntiä decalong kauppaa. Muuten hyvä mutta se on 10 km päässä toisella puolen kaupunkia joten katson asiaa huomenna.
Palasin takasin hostellin luokse. Lähdin iltapäivästä etsimään ruokaa. Ostin leipää yhdeltä mummolta , hänellä oli iso kärry , aivan samanlainen kuin amerikkalaisissa elokuvissa mistä myydään hodareita. Tämä kärry oli tehty vain puusta. Ostin mummelilta 5 leipää . Leivät ovat kuin lettuja mutta niiden rakenne on samanlainen kuin creen crackkärillä ja ne ovat rasvaisia . Eivät kuitenkaan eläinrasvaa vaan jotakin muuta. Rasva ei sotke eikä tahraa kuten normaali voi tai vastaava.
Kun leipä sekä jogurtti oli hankittu niin loppu ilta meni syödessä kattoterassilla. Kävin kuitenkin vielä illalla syömässä keitto ravintolassa. Se maksoi 10 din eli  1 € .

Rabat.  Maroco

Olin yöllä joutunut lähtemään pois telttapaikasta koska vartijat tulivat sanomaan minulle, että täällä on vaarallista nukkua.  Niinpä jouduin pakkamaan tavarat ja sain lähteä rannalta pois.
Sain tänään osittain selville syyn. Alueen ihmiset ovat suku merirosvoille ja Sale alueen̈ ihmiset ovat, ei kaikki, mutta osa on  vaarallisia. Illalla sinne ei pidä mennä jos ei ole tarpeeksi iso ja vahva.
En ajanut tänään kuin kuin muutaman tunnin joten  pääsen etsimään hostellia ajoissa. Rabat on iso kaupunki , sen jakaa joki. Kuulin tarinan että joen toisella puolen  oleva Saĺé ja Rabat olivat sodassa aikoja sitten keskenään. Se liittyy jotenkin merirosvoihin. Bonapartin tuki kohta oli Salè kaupungin osassa. Sinne on matkaa 20 kilometriä , Rabat kaupunki yritti ajaa merirosvoja pois joten joki oli jakajana näiden kahden yhteisön välillä.
Tarinan loppua en tiedä mutta tiedämme
Kuulin tämän tarinan Illalla hostellissa mihin olen majoittunut. Kävin kahdessa hostellissa joistaxlöysin sopiva. Itselleni. 13 e yöltä ei ole paha hinta. Paikka on keskellä vilskettä , se on siisti sekä omistaja on mukava . Kayzer hostelli on hyvä joten voin suositella sitä blogissani. Plussa on vielä se, että siellä voi keittää kaasulla kuumaa vettä . Sitähän voi taas käyttää moneen tarkoitukseen, teehen, nuudeliin.
Olen tavannut tavannut hostellissa monta kansalaisuutta. Usa on edustettuna hyvin, sitten on italialaisia, ranskalaisia, korea, Kiina.
Niin kuulin myös tarinan naisesta joka lähti vaeltamaan autiomaahan eteläisessä Saharassa,  Atlasavuoren läheisyydessä. Naista oli varoitettu villikoirista joita alueella on. Hän ei ollut välittänyt varoituksesta vaan oli mennyt alueelle. Kun naista alettiin etsimään aikanaan niin hänestä ei löytynyt muuta kuin pieniä paloja vaatteista sekä kenkä.  Koirat olivat ilmeisesti syöneet naisen.
Matka 16km, aika 1.14h.
Hostelli Kayzer. Rabat. Maroco

Olin eilen ajanut pois päätieltä koska en olisi muuten löytänyt leiripaikkaa.  Kävin kysymässä kalastajalta eräästä paikasta mutta,hän ei oikein ollut suostuvainen. Hän neuvoi minua menemään kylän suuntaan missä oli ilmeisesti hotelli. No, hotellit saavat olla omissa oloissaan. Lähdin jatkamaan matkaa , olin katsonut jo valmiiksi kartasta minne päin menisin.
Tie muuttui kapeammaksi ja huonommaksi. Pysähdyin seuraamaan poikien jalkapallo ottelua. Kenttänä toimi rantahiekka ja maalitolppina oli pitkät riut. Kun pojat huomasivat minut he vinkkasivat minua pelaamaan. Kieltäydyin kohteliaasti ja jäin vielä vähäksi aikaa katsomaan ottelua.
Löysin lopulta paikan kun olin ajanut 15 minuuttia ja työntänyt pyörää 10 minuuttia. Paikka oli pusikkojen takana, rannalla. Ranta on ehkä väärä sana koska siellä kasvoi mättäitä sekä paikallista kasvillisuutta, ja se oli ilmeisesti myös lampaiden läpikulku paikka.
Aamulla hyttysten armeija odotti taas minua. Kun aurinko nousi, hyttyset hävisivät kuin taikaiskusta.
Pakkasin tavarat , en tehnyt edes aamupalaa. Lähdin ajamaan kohden kohden kaupunkia. Tie oli vilkas , yritin parhaani mukaan mahtia joukkoon. Kaupunkii mentäessä ylitetään kapea silta minkä jälkeen käännytään jyrkästi oikealle. Olin katsonut jo valmiiksi kaupan mihin menisin. Minun pitää saada uusi ajotakki, sellainen joka suojaa auringolta.  Tie mikä veisi kaupunkiin oli väärään suuntaan menevän liikenteen suunta. Ehdin ajaa sitä muutaman kymmenen metriä kun eräs mies pysäytti minut. Hän neuvoi minulle reitin kaupunkiin.
Pian olin vilkkaan kaupungin keskustassa. En löytänyt etsimääni vaikka kyselin monelta ihmiseltä.  
Suuntasin sen jälkeen kaupungista ulos. Olin käynyt ostamassa ruokaa joten pysähdyin erään bussipysäkin lähellä olevan metsikön luokse syömään. Yritin ottaa myös pienet unet mutta en pystynyt .
Ilta saapui nopeaasyi. Katsoin kartasta rantapaikka. Löysin paikkaan mutta sinne piti mennä peltotietä 500 metriä ja sen jälkeen laskeuduttiin alaspäin. 
Yö ei mennyt hyvin . Olin juuri saanut unen päästä kiinni kun kaksi miestä tuli herättämään. He sanoivat että ranta ei ole turvallinen, joten minun pitäisi lähteä . He katsoivat passini ja  sanoivat että lähellä on Shell huoltamo minne minun pitäisi mennä yöksi. He olivat soittaneet sinne ja ilmoittaneet että tulen sinne.
Leirin purkaminen pimeässä, otsalampun valossa ei ole mukavaa.
Kun lähdin työntämään pyörääni mäkeä ylös ja laitoin valot päälle ne eivät toimineetkaan. Sain ne kuitenkin pian kuntoon. Otin vain patteripaketin mitä lataan pois järjestelmästä niin valot tulivat.
5 km pimeässä ajoa sujui hyvin. Valot toimivat loistavasti ja Shelli löytyi. Sain telttapaikan huoltamon takaa pesupaikasta.
Matka 45.20km, aika 3.39h.

Maroco

29.11

29.11
Hyttyset kiusasivat illalla sen verran että söin teltan sisällä ja pesin hampaat myös siellä. En tiedä kuuluuko alue missä olen malaria alueeseen joten huoli on minulla suuri. En ole edes aloittanut malarian esto lääkitystä koska en ole hankkinut lääkkeitä.
Aamulla hyttysiä ei näkynyt joten sain touhuta rauhassa. Perheen koirat katselivat vähän kauempana touhujani mutta eivät tulleet jalkoihini pyörimään.  Talonnrouva tuli yhdessä välissä pyytämään minut aamiaiselle. Sain palan leipää sekä kakkua ja teetä. Se kelpasi minulle aivan hyvin. Olin itse keittänyt teetä joten kun olin syönyt niin hörpin teetä telttani luona ja samalla pakkasin pyörääni..
En eilen ollut nähnyt tyttö joka ilmaantui pihalle  aamulla. Hän leikki koirien kanssa ja tuijotti välillä kun toijusin teltan kanssa . Kun talon nuori poika tuli luokseni , tyttökin uskalsi tulla näkyville.
Koulua köyhä vanhempi poika tuli sanomaan hyvästit kun hän lähti kouluun.
Kun tavarat oli pakattu niin hyvästien jälkeen lähdin ajamaan kohden Rabat kaupunkia. Maisemat alkoivat muuttumaan kun aloin pääsemään pois kasvatusalueelta. En oikein pitänyt koko alueesta. Se vaikutti enemmän orjapaikalta kuin miltään muulta.

Leiripaikka löytyi rannalta läheltä Kenitran kaupunkia. Paikka ei ollut hyvä mutta parempi kun ei mitään. Hyttysiä paljon mutta ihmisiä ei.
Matka 63.29km, aika 4.10h.

28.11
Huoltamon takana oleva rakennus sekä sen kaksi huonetta olivat varasto huoneita. Sain toisen niistä itselleni yöpaikaksi. Laitoin teltan huoneen nurkkaan mutta putsasin ensin telttapaikan puhtaaksi pölystä.
Huoltamolla oli kaksi vuoroa töissä, aamu sekä iltavuoro. Iltavuorossa oli yksi kaveri joka puhui  englantia joten pääsin juttelemaan hänen kanssa.  Emme keskustelleet paljoa henkilökohtaisita asioista joten juttelu jäi aika pintapuoliseksi.   Nuori mies kertoi että oli oppinut englantia videopelien kautta . Ĥänen kielitaito oli hyvää luokkaa.
Huone oli lämmin koska oli tottunut olemaan viileässä. Pariviikkoa eteenpäin niin 15 astetta tuntuu kylmältä kun kehototuu taas lämpimään. Nyt yöllä oli suunnilleen sen verran lämmintä.
Heräilin normasliin aikaan eli 6.30. Kirjoittelin aluksi päiväkirjaa ennen kuin pakkasin pikkuhiljaa tavaroita kasaan. Laitoin keittimen huoneen ulkopuolelle lämmittämään vettä. Englantia puhuva nuorikaveri oli ollut koko yö töissä, hän kaverina oli vanhempi mies joka toimi vartijana. Huoltamolla on myös vaskausasema missä hedelmäkuormassa olevat autot käyvät punnitsemassa kuormansa.
Kun tavarat olivat kasassa ja olkn syönyt niin oli taas aika jatkaa matkaansa. Vaihdoimme instagram tietoja sekä hyvästelin porukan.
Päivä oli kuuma. Ajoin monen työläiskylän läpi. Muutaman kerran nuoret kouluikäiset lapset aiheuttivat pientä ongelmaa mutta selvisin niistä kuitenkin  pois. Myös nuoret naiset pysäyttivät minut, yksi heistä halusi mennä naimisiin kanssani. Onneksi eräs mies pysähtyi vähän matkan päähän mopolla ja alkoi seuraamaan tilannetta. Lopulta naiset laskivat minut lähtemään.
Pysähdyin yhdessä kylässä ostamaan leipää. Leipä on kuin ylisuuri lettu johon on kaadettu paistettaessa liikaa taikinasta. Leipä on hyvää ja sitä on helppo syödä. 
Kun päivän kuumin hetki koitto niin pysähdyin syömään sekä pitämään taukoa. Torkuin puolituntia puun varjossa ollen samalla piilossa tien liikenteeltä. Tuntuu että mitä syvemmälle pääsen Marocossa rannikkoa pitkin niin sitä vaikeampaa on löytää omaa rauhaa.
Kun tauko oli ohi niin en ajanut kuin vajaat 8 km kun löysin yöpaikan. Kysyin eräältä mieheltä että tietääkö hän turvallista paikkaa mihin voin pystyttää teltan. Mies sanoi että voin pystyttää teltan vaikka hänen pihalle. Näin jälkikäteen olisi vain pitänyt jatkaa matkaa. Ihmiset olivat mukavia mutta illalla alueella on moskiittoja. En tiedä kuuluuko alue malaria alueeseen. Minulla ei ole lääkitystä päällä  joten ..
Löysin telttapaikan avokado puiden välistä. Maa on punaista multaa missä kasvoi vähäsen ruohoa. Täytyy toivoa että yöllä ei sada eikä ole Yö kosteutta koska multa tarttuu kyllä joka paikkaan.
Juttelin perheen pojan kanssa joka on myös koulussa. Hän toi minulle illalla lautasellisen ruokaa. Siinä oli kanan lihaa sekä papumuhennosta.
Matka 45.53km aika 2.57h

Maroco

Day 74.

Illalla ollut  tuuli oli laantunut aamuun mennessä. Kuivasin teltan koska se oli jonkin verran kostea.
Tehdessäni aamupalaa eräs mies tuli leirilleni. Hän asui vastapäisen rinteen talossa. Mies kertoi että turistit eivä käy tässä laaksossa vaan pysyvät kaupungissa.
Päivä oli heti aamusta mäkinen. Lämpötila nousi päivän mittaan sekä aurinko alkoi polttamaan ihoa. Ajoin aamupäivän ilman suoja takkia joten kädet saivat rusketusta. Laitoin takin päälle Larace kaupungin edustalla.
Kaupunki oniso. Se on rakennettu osittain rinteeseen. Autoliikenne on todella vilkas joten ajatukset pitää olla liikenteessä.
Ajoin loppupäivä ison kasvimaa alueen halki. Silmäkantamattomiin oli kasvihuoneita ja liikenne oli myös vilkasta. En lähtenyt ajamaan päätietä vaan löysin oikotien joka kulkee tämän alueen läpi.
Pysähdyin huoltamolla joka on yhden mutkan kohdalla. Huoltamon yhteyteen rakennetaan hotellia sekä muita palveluja. Kysyin sieltä yöpaikan. Sain nukkua rakennuksen takana olevaa rakennuksen yhdessä huoneessa ilman maksua. Miehet olivat mukavia ja he asuvat lähikaupungissa.
Matka 60.24 aika3.49h
Maroco