7.12

Olin illalla katsonut valmiiksi säätiedoituksen että osasin varautua aamuun. Märkähän se oli mutta ei tähän aikaan vuodesta voi olettaa että täällä etelä-romaniassa paistaisi aina aurinko.

Koska olin mennyt aikaisin nukkumaan heräsin jo viiden aikaan aamusta. Sade ropisi välillä tarpin pintaan, loppuen välillä kokonaan. Sade oli kuuroluontoista, onneksi. Sen piti loppua ennen kymmentä.

Minun pyöräni on kokenut kovia matkan aikana. Toinen tuki jalka on mennyt rikki. Se on tehty alumiinista ja se asennetaan sivuputkeen. En ole vielä ottanut sitä pois koska siitä on vielä apua jos maa on pehmeää. Eilen tuo jalka antoi periksi, pyörä kaatui nurin ja osui telttaan. Onneksi teltta säilyi ehjänä, mutta pyörän peili irtosi kokonaan varresta. Peili on kiinni varressa pallonivelellä, se irtosi nivelen kohdalta. Korjasin sen aamulla uudella virityksellä. Sain kuitenkin muljautettua pallonivelen takaisin kuopaansa joten peili toimii taas.

Aamu päivä ei ollut kaikkein parhaimpia pyöräilyn suhteen. Märkä tie ja sade eivät oli hyvä yhdistelmä.kuorma autot sekä isot pakettia autot nostattivat vesipilven kun ajoivat ohi. Onneksi minulla ei ollut kovin pitkä matka risteykseen mistä pääsin pois päätieltä. Costinestin risteyksestä pääsi rantatielle, sieltä oli tie myös Mangaliaan kaupunkiin asti. Ei suoraa vaan monen lomakylän läpi.

Ajaessani pitkin rantatietä huomasi että sesonki oli ohi. Joka ikinen kylä oli tyhjä. Kaikki hotellit olivat kiinni, puhumattakaan ruoka tai ravintoloista. Myös apteekit olivat kiinni. ⁹ Monessa paikassa rakennettiin tai peruskorjattiin vanhoja sekä uusia hotelleja. Sitten ovat me tiet, ne ovat lomakylissä, varsinkin pikkuisissa, aika rupisia ja kuoppaisia. Mitä isompi paikka sitä parempi kuntoisia tiet ovat

Kun lopulta saavuin mMngalian kaupungin lähelle alkoi ihmisten vilinä. Olin noissa pikkukylissä myös paikallisia mitta hymyä heitä ei saa.

Tuntui hyvältä kun näki ihmisiä eikä tyhjiä kyliä missä on vain koiria. Huomasin jopa hotelleja jotka olivat auki.

Bulgarian rajanvartujat päästivät minut nopeast6läpi. Kysyivät rokotustodistuksen ja katsoivat passin.

Kävin seuraavassa kylässä jonne oli matkaa 10 km kaupassa. Kauppabei ollut kummoinen mutta se oli siisti. Jokainen purnukka ja ruokatarvikkeet oli siististi laitettu paikoilleen. Kaupan pitäjä, ilmeisesti nainen joka oli kaupassa, piti paikat järjestyksessä.

Matka 45.91km, aika 3:12, keskinopeus 14.28kmh. Shabila, Bulgaria.

6.12

Olin juuri saanut unenpäästä kiinni kun heräsin poikajoukkon kovaan meteliin. En osaa sanoa montako heitä oli. Myös yksi tyttö oli mukana. Pojat kiersivät muutamissa taloissa ja heittelivät kiviä niihin harvoihin ikkunoihin jotka olivat ehjiä. Kuuntelin kun välillä kilahti ikkuna rikki. Pääjoukon ääni alkoi loittonemaan mutta poika ja tyttö jäivät yhteen taloon vähäksi aikaa. Tyttön ääni kuului kun hän hoki yhtä sanaa kunnes hiljeni. Pian poika huusi pääporukan perään. Pojat tulivat uudestaan talojen luokse. Hetken aikaa kuului kun he potkivat seiniä rikki. Olin jo tässä vaiheessa varautunut kaikkeen jos olisi tarve Olin teljennyt oven kiinni joten sen läpi ei heti pääsisi. Ikkunan kautta pääsi mutta sen edessä kasvoi puita. Ne eivät ikävä kyllä estä ketään mutta ehkä ne estävät suurimpien uteliaden tulon ikkunan luokse. Pikkubhiljaa äänet rauhoittuivat , kävin kurkistamassa ikkunasta ulos ennen kuin menin takaisin nukkumaan

Asnulla tuli lähetettyä yläkertaan kiitos siitä että kaikki oli mennyt hyvin yöllä. Sen enempää en asiaa enää miettinyt, kaupungit o at yöllä vaarallisia matkalaiselle, siksi tykkään nukkua metsissä.

Tänää oli Constant kaupungin läpi ajo edessä. Alumatkan sain ajaa upeassa rantabulevaardissa. Uusia hotelleja nousee kuin tatteja vesisateen jäljiltä. En voi muuta sanoa että sillä kadulla haisi vahvasti raha. Ei taida olla kovin halpaa rakentaa isoja komplekseja missä voi olla parhaimmillaan 1000 huonetta.

Constantin kaupunki on vertaansa vailla. Sillä on tuhatvuotinen historia aina Rooman aikoihin ennen ajanlaskua. Näin tänään ensimmäiset mineriitit islaminuskoon liittyvät rukouskutsuun olevat tornit. Vielä on Bulgarian läpi ajo ennen kuin ollaan Turkissa missä niitä on paljon.

Loppujen lopuksi pääsin aika sujuvasti kaupungin läpi. Ajoin suurimman osan aikaa tiellä. Ajoin paljon yksisuuntaista liikennettä vastaan. Omasta mielestäni ajo meni niiltä osin sujuvasti. Muutama ihminen pysähtyi juttelemaan valitettavasti kieliongelmat haittasivat jutustelua .

Tänään sattui hassu tapaus kun hain bensaa keittimeen . Toisella puolen oli mies juuri tankannut autonsa. Tulin juuri bensiini pumpun luokse . Mies käveli lähemmäksi ja kysyi mihin tarvitsen bensiiniä koska liikun pyörällä. Sanoin että boileriin. Mies sanoi jotakin ja nousi pakettiauton kyytiin.

Kävin Tulzassa minimarkerissa kaupassa. Kylässä olisi ollut Lidli mutta sieltä ei saa irtomunia joita tarvitsin.

Yöksi on luvattu sadetta, aamuksi myös. Saa nähä miten huomenna käy joutuuko pitämään lepopäivän.

Rakenteilla oleva hotelli Navodarin rantakadulla.

5.12

Yö meni levottomasti nukkuen. Halusin päästä pellolta pois heti kun vain on mahdollista. Aamu koetti joten kun kello pirsi olin samana ylhäällä. Keitin päälle , makuupussin kuivaus. Sisempi oli kuiva mutta ulomman jalkapää on aina kostea. Johtuen teltan kostumisesta sisältä.

Pakkasin ensimäisenä tarpin pois, niin ja totta kait unohdin ottaa kuvia virityksestäni. Kun tee vesi vielä kiehui oli jo purkanut teltakin pois. Söin nopeasti ja heitin hyvästit paikalle. Minulla oli aamulla sinänsä hyvä onni kun ei tuullutt, tuulen suunta oli kääntynyt.

Mietin pitkään viitsinkö mainita eräästä asiasta. No, jos Moldovassa oli pelto aivan riittämiin niin kyllä sitä on Romaniassakin. Moldovan pellot olivat siitä hyviä että siellä sentään kasvoi jossakin paikoin puita. Mutta nää Romanialaiset ruudin keksijät ovat hakanneet koko saakelin maa puut nurin. Ajoin 20 kilometria peltoaukeat enkä nähnyt kuin kolme puuta koko matkalla.on siinä ollut maajussille järkeä. Ja sitten vielä pitäs pelastaa tää planeetta

Kun lopulta pääsin siitä painajaismaisemasta pois pikku kylään olin helpottunut. Matkalle mahtui paljon nousua mutta myös pitkiä laskuja.

Pysähdyin Säcelen (tien 226)( tie alkaa Tariverde kylän kohdslta tien 22 ) kylässä kysymässä hotellia. Minulla oli apteekkiin asiaa, kävin ostamassa multivita/mineraali vitamiini poretabletteja . Kysyin samalla majoitus asiasta. Navodarin kaupungista joka on Constantin esikaupunkia, pitäisi löytyä.

Vaan eipä löytynyt. Kyllä täällä on hotelleja ja vaikka mitä mutta ne on kiinni. Matkailu sesonki on loppunut, melkein joka paikassa oli remonttia päällä. Olin vähän aikaa ihmeissäni. En voinut kuitenkaan lähteä ajamaan pidemmälle koska ilta oli pikku hiljaa käsillä.

Navodarin rantakadun alkupäässä on paljon vanhoja autioita taloja. Kiinnitin heti niihin huomion, kävin jopa nopeasti katsomassa niitä jos en löydä muuta yöpaikkaa. Ajoin päätietä, joka kulki lähellä rantatietä , katsellen jos lähistöllä olisi jokin paikka auki. Erään bensa aseman vieressä oli motelli. Kävin äkki pyörähtämässä siellä, huononi tuloksin. Sain kuitenkin vihjeen yhdestä hotellista. Olin jo aikaisemmin ajellut siellä. Niinpä nytkin tuli turha reissu, kiinni. Olin jo ennen hotellille lähtö käynyt kaupassa, jos se on auki minun ei tarvitse erikseen lähteä kauppaan.

Kun siitäkään ei tullut mitään menin vielä uudestaan pikkukauppaan ostamaan lisää muonaa koska autiotalon kutsuivat.

Kun ruokakassi oli tungettu täyteen lähdin autiotalojen suuntaan. Koska minulla oli vielä hetki aikaa kävin pienen lenkin rantakadulla päästäkseni lomatunnelmaa.

Autiotalon olivat huonossa kunnossa. Onneksi löysin kuitenkin yhden huoneen missä oli ovi, kattoa päällä sekä yksi ikkuna ehja. Toisesta oli lähtenyt jo ikkuna sekä osa karmia. Lattiajin oli aika puhdas, ilmeisesti tässä on muutkin leirytyneet. Seinässä on saksankielistä teksti ja vuosiluku. Loppou ilta meni kun tarkkaili ympäristöä sekä laittoi leirin pystyyn.

Matka 63.63km, aika 4.:29h, keskinopeus 14.14kmh, Navodari, Romania.

4.11

Eilinen iltapäivä ei ollut kaikkein parhaimpia lähiaikoina. Jouduin leiryitymään keskelle kumpareissa maasto ja pellolle. Peltotie meni mäkeä loivasti alas ja kulki ruohikkoisen kumpareen vierestä, kaikki muu oli viljeltyä peltoa. Silmän kantamattomiin,  kaukana näkyy 40 tuulivoimalaa yhden harjateen päällä, voi niitä olla enemmänkin. Löysin kyllä tasaisen paikan mihin sain teltan pystyyn. Mutta kun minun piti alkaa laittamaan suojaa teltan päälle tulikin ongelma. Koska puita ei ollut en saanut tarppia kiinni mihinkään. Joten laitoin toisen pään kiinni maahan, toiselle puolelle sivua laitoin polkupyörän nostamaan kangasta. Toinen puoli oli aluksi ongelma koska en löytänyt edes keppiä minkä olisi voinut laittaa siihen. Ympäristössä oli kuivuneita puolentoista metri mittaisia kasveja. Olisiko koiranputkelle sukua mutta näissä oli kiinteä runko. Löysin koko kukkulalta 2 kpl sopiva rankoja jotka kelpasivat tuiksi. Ne olivat niin vahvoja että kannattelivat pressun painoa. Sidoin kaksi rankaa yhteen ja viritin tarpin sen varaan .

Kun ilta oli jo pitkällä alkoi tuuli nousemaan kovaksi. Jouduin käymään kaksi kertaa tarkistamassa kiinnitykset että tarppi pysyi tukevasti kiinni. Jouduin menemään yövaatteissa teltasta ulos ja voin sanoa että siellä oli kylmä ja hiton kova tuuli. Viima meni suoraan merinovilla vaatteiden läpi joten en viipynyt ulkona kuin muutaman hetken.

Kun tuuli oli voimakkaimmillaan alkoi sade. Sade tuli voimalla tarpoia vasten. Koska tarppi nojasi telttaan seinät taipuivat sisälle päin. Olin onneksi laittanut tuulen puolelle kaksi telttanarua kiinni tukemaan telttaputkia.

Heräsin monesti yöllä kuulostelemaan tilannetta. Sade jatkui pitkälle päivään, samoinen tuuli. Niinpä en edes noussut ylös vaan jatkoin torjumista melkein 1 asti. Kun tuulibslkoi iltapäivästä heikkenemään kävin katsomassa kiinnitykset . Ne olivat pitäneet ja pysyneet hyvin maassa.

Matka jatkuu huomenna kohden Constant kaupunkia.

3.12

Lammaspaimenen hahmo näkyi lampaiden joukossa kaukana vuoren päällä. Olin eilen nähnyt myös samassa paikassa lampaita kun oli  laittanut leiriä pystyyn. Lammaspaimen oli kävellyt aamulla polku pitkin ylös vuorelle. Lampaat ovat huipun toisella puolen yöpyneet jossakin turvallisessa paikassa.

Olin yöllä herännyt siihen että joku nuuski telttaa. Luulin äänen olevan myyrän aiheuttamaa mutta kun löin kämmenellä teltan pohjaa alkoi koira haukkumaan teltan lähellä.  Koira haukkui muutaman kerran ja lähti. Puolen tunnin päästä alhaalla, 400 metrin päästä missä oli maatila, alkoi kuulumaan haukkumista.  Piannsiellä haukkui kaksi koiraa. Sitten kuului koiran vinkaisu kaksikertaa, sitten olikin jo hiljaista.

Päivä oli jälleen raskas. Monta pitkää nousua peräkkäin söi voimia.  Väli Horia-Cicurova on todella raskas. 2:si 30 min työnnettävää mäkeä peräkkäin. Myös muutakin oli matkalla mutta pienempi. Laskutkin ovat pitkiä joten paitakin ehtii kuivua mukavasti.

Kun lopulta saavuin  Tulcea-Constant tielle oli aurinko jo aika matalalla. Baian pikku kaupunki oli seuraava mistä voin ostaa ruokaa.  Ennen Baian kaupunkia on kohtalainen nousu joka ei ole liian jyrkkä. Sen pystyy ajamaan ylös. Kävin kaupoilla  ja jatkoin matkaa.  Heti kun kaupungista pääsee ulos alkaa uuvuttava 1.5 km nousu.  Ajoin sen ylös asti koska oli pakko. Leiripaikat ovat todella vähissä kun lähtee kaupungista ull. Ympärillä eikä lähmaillakaan ole puun puuta. Ennen kaupunkia kyllä on mutts kun lähtee Constantin suuntaa niin siellä ei ole muuta kuin peltoa. Nyt jouduin kyllä venyttämään mielikuvitusta pitkälle että sain edes leiripaikan . Tarpin kanssa oli at ongelmat mutta nekin selvisivät  kun käytti mielikuvitus ja järkeä.

Matka 66.52km, aika 4:50h, keskinopeus 13.73kmh. Baia, Romania.

2.11

Olin juuri tehnyt aamupalan ja aloin syömään sitä. Istuin retkituolilla ja katselin samalla pyörän kuntoa kun söin. Aluksi en huomannut mitään erikoista mutta kun hetken aikaa olin katsellut, kiinnitin huomiota etupyörän kumiin. Se oli tyhjentynyt yön aikana. Söin ruokaa ja toljotin etukumia. ”Että tällainen aamu tällä kertaa” ajattelin. Menetin ruoka halut samoin tein. Söin kuitenkin pakolla koska iltapäivästä minulla olisi kuitenkin nälkä. Eilinen vartija oli palannut töihin ja tuli pyörähtämään teltan luona. Katselimme yhdessä eturengasta hetken ennen kuin aloin vaihtamaan sisukumia. Rengasrikon syyllinenkin löytyi, okapensaan piikki. Se oli mennyt juuri paksuimmasta kohdasta läpi. Kaivoin piikkiä aluksi puukolla pois mutta se ei lähtenyt, niinpä otin pihdit laukusta joilla sain sen pois. Piikki oli niin pitkä että sillä olisi naulannut laudan kiinni seinää. Minulla on allani Swabelin maratoon plus 6 suojakerroin joten se kertoo aika paljon piikin pituudesta. Sisärenkaan vaihtoon ei mennyt paljoa aikaa, renkaan puhdistamiseen meni enemmän.

Menin lautalla Tonavan yli. Lähdin ajamaan kohden Macin kaupunkia tie n 22. Reitti menee joen varressa joka erkanee Tonavasta. Tien toinen puoli on tulva aluetta mistä myös varoitetaan kyltillä. Nyt se oli kuiva. Macin kaupunki on pieni. Kaupunkiin saapuessa onon iso kauppa, sen jälkeen alkaa nousu jonka varrella varsinainen kaupunki on rakennettu. Tie on siitä eteen päin vaihtelevaa. Pitkät suorat ovat loivasti nousevia tai laskevia. Maasto on vuorimaista mutta ei täytä sitä kriteeriä. Tie on paikoin huono kuntoista. Ennen Cernaa on iso nousu, 3 kilometrin uuvuttava mäki. Se alkaa loivana ja jyrkkenee loppua kohden. Tietä korjataan juuri nousun kohdalta. Siitä on jyrsitty toiselta kaistalta 30 metrin siivuja. Niitä on koko nousun ajan. Aivan yläpäässä olivat asfaltti miehet töissä.

Kun saavuin Cernaan pysähdyin ensin huoltamolla. Juuri kun sain pyörän jalalle ja käännyin, se kaatui. Ihmettelin miksi se niin teki, kun nostin pyörän pystyyn huomasin että toinen jaloista oli kääntynyt. Koska en saanut pyörää pysymään pystyssä työnsin sen läheisen rauta-aidan viereen ja laitoin sen siihen nojaamaan. Korjasin jalan pikaisesti koska aurinko lähestyi jo taivaan rantaa . Saatuani bensat ja tiudusteltuani samalla kaupan sijainti jatkoin matkaa. Kaupalle oli matkaa 200 metriä. Se sijaitsee jyrkän laskun, joka oli lyhyt, sen lopussa. Kauppa oli monipuolinen, sieltä löytyi vaatteista ruokaan. Kun kysyin onko kylässä hotellia, ei, mutta hostelli on. Se on samassa rakennuksessa mutta viereisen kaupan kautta pääsee sinne.

Jätin hostellin väliin. Lähdin etsimään leiripaikkaa. Sainkin ajaa jonkin aikaa kunnes huomasin tornimaisen rakennuksen rinteessä. En vieläkään tiedä mikä se on mutta laitoin rakennuksen taakse teltan pystyyn.

Matka 44.23, aika 3: 20, keskinopeus 13.25kmh. Cerna, Romania.

1.12

Heräsin yöllä pieneen viluun, jalkaterät tuntuivat hetken viileiltä mutta sen meni ohi kun liikuttelin varpaitani. Aamulla selvisi syykin, yöllä oli ollut kylmä.

Tarppi oli jäässä kun laitoin sitä kasaan. Sormet kohmeissa sain pakattua tavarat lähtö kuntoon.

Tänään tavoitteena oli ajaa Romaniaan. Joutuisin ajamaan Giurgiulesti kaupungin kautta. Kun saavuin sen rajalle sieltä lähti 2 tietä . Toinen menin radan yli ja toinen kaupunkiin. Koska radan yli menevän tien puolella oli jokin rajakyltti ajattelin että sieltä pääsee myös rajan yli. Kävi kuitenkin selväksi, kun olin ajanut jonkin matkaa että olin väärällä tiellä. Näin rekksjonon kun olin ajanut 1 km. Yksi kuski aukaisi oven hyvissä ajoin ennen kuin olin kohdalla. Emme puhuneet samaa kieltä mutta sain selville että rajalle pitää mennä kaupungin kautta.

Rajan ylitys sujui yllättävän helposti. Moldovan rajamuodollisuudet olivat muutama kysymys, mitä kasseihin oli laitettu. Sen jälkeen leima passiin. Romanian rajamuodollisuudet olivat vielä helpommat. Covid todistus rokotuksista , sen jälkeen juteltiin missä olen pyöräillyt ja minne menossa. Sitten ei muuta kuin heippa.

Ajoin Galatian läpi rantatietä. Muutaman kerran koirat tykkäsivät juosta perässä mutta luovuttivat lopulta. Kävin Galatiassa kaupassa koska seuraavaa kaupunkia en enään ehtisi ajaa läpi. Braila oli 5 km päässä, olisin voinut mennä lautalla tonavan yli mutta jätin väliin. Näin olisin päässyt ajamaan rannikkotietä. Pitää huomenna katsoa jos menisi yli. 3 km ennen Brailia aloin katsomaan leiripaikkaa. Koko matkan Galatiasta Brailiaan asti on hankalabajaa. Tien kummallakin puolella on kaide tie on kapea. Kun en löytänyt metsää menin katselemaan Tien varresta joutomaats jos sieltä löytyisi sopiva paikka. Ei löytynyt. Oli jättänyt pyörän seisomaan jalalle ja mennyt katsomaan vähän kauempaa paikkaa. Kun tulin takaisin joku mies lähestyi pyörääni. Yhteistä kieltä meillä ei ollut mutta sain selviää puheesta että hän oli Italiasta, kolme lasta ja hän oli vartija. Tien varressa oli joitakin isoja venttilejä aidatulla alueella. Hänen vartoi koppi oli niiden vieressä. Kysyin mieheltä telttapaikkaa pantomiinilla. Mies ymmärsi että halun nukkuma paikan. Hän pyysi minua seuraamaan, koppien ja joutomaa välissä oli hökkeli ja sen pihamaalla sohva. Hän näytti sitä ja laittoi kädet poskelleen ja pään kallelleen.

Kun aikamme vaihdoimme ajatuksia sain laittaa teltan hökkelin taskse. Alue on kuitenkin vartijan näköpiiristä joten jäin siihen. Päätie on aivan lähellä, onneksi teltta on kuitenkin pimeässä.

Matka 43.44km, aika 3:12h, keskinopeus 13.57kmh. Braila, Romania.

30.11

Päivä oli rankka. Menin laskuissa sekaisin kuinka monta nousua työnsin ylös. Viimeiset 5 kyllä muistan koska ne olivat todella haastavia. Ei tainut 30 astetta enään riittää. (Facebook kuva)

Aamulla oli kylmä. Ilma ei kuitenkaan ollut pakkasen puolella vaan 0 tietämillä. Ilma virtaus oli kääntynyt ja se puhalsi todella kylmästi. Teltta oli märkä kondessio veden takia. Pitää ilmeisesti alkaa pitämään tuuletus luukkuja raollaan että kosteus lähtee teltan sisältä pois. Tarppi oli myös märkä vaikka vesisadetta ei ollut yöllä.

Huomenna, jos kaikki menee hyvin, olen Romanian puolella. Yritin illalla täyttää kaavaketta joka pitää tehdä ennen maahan saapumista. Se jäi yrittämiseksi . Ensin pitää laittaa puhelin numero sivuille. Sen jälkeen painetaan lähetä. Sinun pitäisi saada SMS viesti missä on koodi jolla jatkat eteen päin. No sitä SMS viestiä ei tullut vaikka yritin monta kertaa. No , siinä on sitten taas huomiseksi jännitettävää miten käy.

En tiedä mitä eläimiä tässä metsikön pahasessa on mutta lauma ulvovia ķoiraelämiä ne kuitenkin ovat. Ei kuitenkaan koiria. Tuolla ne pimeydessä selvittelevät ääni jänteitään ja pitävät kuoroa. Yksi tuli tuohon nurkille ilvomaan kun tein ruokaa. Heitin kepillä sinne suuntaan mistä ääni tuli, ja hiljaisuus palasi. Kunnes 10 min päästä kauempana kuului ehkä 4 ulvojan ääni.

Matka 56.27km, aika 4:21h, keskinopeus 12.92kmh. Vănători Moldova.

29.11

Ilta ei mennyt aivan niin kuin suunnittelin. Leiriytyminen meni taas täpärälle. Koska moldovassa ei ole metsiä joudun katselemaan peltoteiden varsia missä kasvaa puita. Niin, ei niitä sielläkään kasva kuin jonossa. Yksi tai maxs kaksi puuta rinnakkain. Puita kasvaa kummallakin puolella, jos toisella puolen on pelto niin sitten vain toisella puolen.

No joka tapauksessa kun olin juuri saanut ruuan syötyä alkoi alhaalla oleva usva nousta ylös päin. Aurinko oli juuri laskeutunut. Punainen taivaan ranta alkoi jo tummumaan. Sumu tuli tunnettu ylös todella nopeasti. Oli pessyt juuri hampaat ja olin menossa pikku hiljaa telttaan. Näin kun usva alkoi käymään otsalampun valossa. Pieniä pisaroita leijailin valokeilassa. Sumu oli niin tiheää että se ehti kostuttaa hupparin sekä tarpin ennen kuin olin teltassa.

Jossakin välissä tuuli alkoi yltymään. Olin juuri menossa nukkumaan . Tarppi paukkui kun helmat läpättivät tuulen voimasta. En voinut muuta kuin lähteä tarkistamaan kiinitylser. Yö vaatteet päällä ja sadetakki suojana sekä otsalampun otsalla lähdin ulos. Tuuli oli todella voimakas, viima sai minut toimimaan nopeasti. Onneksi tuuli oli vienyt sumun pois. Laitoin muutaman kiinnityksen lisää sekä tarkistin kaikki solmut ja lisäsin pari telttan kiinnitys rautaa teltan kulmiin. Näillä toimilla sain nukuttua yön rauhassa.

Aamulla ei tuullut kovin paljoa mutta sen sijan alkoi satamaan. En pitänyt kiirettä vaan söin rauhassa odotellen sateen taukoamista. Kun sade lopulta loppui otin tarpin pois. Teltan oli jo purkanut aikaisemmin pois. Eniten minua huolestutti peltotien kunto. Olin jo eilen miettinyt miten käy jo tulee sade.

Peltotien pintaan näytti kovalta vaikka oli satanut. Heti kun siihen astui multa tarttui kengänpohjaan kun iilimato. Saati sitten jos siinä ajoi polkupyörällä. En voinut muuta kuin kokeilla. Lähdin luottavaisin mielin ajamaan eteen päin. Pinta oli nuljakas, melkein sliksit renkaa eivät pitäneet kunnolla. Multa pakkautui lokasuojiin. Kun lokasuojat olivat täynnä, mutta alkoi lentelemään sieltä mistä pääsi. Onneksi matkaa ei ollut kuin 200m. Sain ajettua pätkän ilman suurempia haavereita.

Loppu päivä oli rankka. Vesisade sekä nousut eivät sovi yhteen. Jatkoin sitkeästi eteenpäin, pysähdelleen välillä. Sade taukosi 13 aikaan päivällä. Myrskypilvet hävisivät kumpuilevan maaston taakse. Aurinkokin pilkisti välillä hävitäkseen hetken kuluttua pilven taakse.

Kävin yhdessä välissä ostamassa bensa. M3 ja Cabuliin menevä liikenneympyrän vieressä on huoltamo. Kävin siellä mutta en saanut sieltä bensa. Syytä en tiedä joten Kävin toisella huoltamolla joka oli Cabulikn menevällä tiellä, 50 metrin päässä.

Ajoin sen jälkeen muutaman kylän ohi ennen kuin aloin etsimään kauppaa. Aluatu kylästä löytyi pieni kauppa. Vesisade oli alkanut uudestaan kun menin kauppaan. Sisällä oli jo pariskunta. Naisella oli musta silmä, mies lähti melkein heti kun tulin. Kauppa oli tosi pieni, sieltä kyllä löytyi kaikki tarvittava, paitsi kananmunat. Ulkona satoi edelleen kun tulin kaupasta. Kauppa oli tavallisen harjakattoisen talon yhdessä huoneessa, eli sadsuojaa sen ulkopuolella ei ollut.

Ennen leiriytymistä edessä oli vielä vuoren ylitys. Liikennemerkkissä oli varoitus. 30 asteen nousu. Pystyin ajamaan alussa pyörällä nousua. Tie oli täysin ajokelvotonta asfaltti tietä. Työnsi kuitenkin suurimman osan matkasta. Minulla meni 45 minuuttia että päädi pahimmasta noususta. En onnistunut ylittämään koko vuorta tänään. Etsin jälleen peltotien minkä varrella oli puita.

Matka 37.77km, aika 3;03h, keskinopeus 12.32kmh, Vinogradovca, Moldova

28.11

Nukuin erittäin hyvin kahden makuupussin voimin. Kylmä ei päässyt hiipimään sisemmän makuupussin sisälle koska ulompi toimi stopparina. Kun kömmin aamusella pussista pois totuus iski heti, kuinka kylmään ulkona todellisuudessa oli. Kun keitin alkoi toimimaan ja teltta lämpiämään, aloin pakkaamaan tavaroita.

Tuntui masentavalta mennä lämpimästä teltasta ilos. Paksu sumu leijui kuin huntu laakson yllä. Aurinko oli juuri nousemassa taivaanrannan yläpuolelle kun aloinkuivaamaan telttaa. Kun veden pyyhkäisi pois siihen jäänyt loppu vesi jäätyi valkoiseksi kuoreksi. Yritin kuivata telttaa parhaan mukaan sormet kohmeissa. Kun aamupala oli syöty pääsin lopultakin lähtemään eteen päin.

Paksu sumu oli tämän päivän riesa. Tie nousi koko ajan ylemmäksi joten sumukin tiheni sitä mukaan.  Vesi tiivistyi hupparin pintaan ja imeytyy siihen pikku hiljaa. Kaiken lisäksi paita sekä ohkasempi huppari joka oli paksumman hupparin  alla olivat hiestä märät.  En uskaltanut pysähty lepäämään koska olisin voinut vilusta helposti.

Kun lopulta pääsin Comrat kaupunkiin huokaisin helpotuksesta. Olin päässyt jälleen yhden ison ezteen yli. En sen kummemmin pysähtynyt koska sumu ei ollut hävinnyt mihinkään, eikä paistamaan ollut sen kuivempi.

Tie oli tasaista, sitä oli mukava ajaa koska siihen oli tehty parannuksia.  Kylä toisen jälkeen jäi taakse kunnes oli aika alkaa valmistautumaan iltaan. Olin katsonut kartasta kaupungin missä pysähdynkäymään kaupassa. Congss kaupunki oli kuin lännen kylä. Päätie olibhyvä mutta jos erehtyi kääntämään pään ja katsoi sivuteiden kuntoa, niin järkyttyi.

Kun kauppa reissu oli tehty, vähän huonolla menestyksellä, palasin pyörän luokse.  Pakatessani kassia, tuli kulku koira pyörimään lähistölle. Se Istuin metrin päässä ja katseli mitä teen. Välillä se tuli lähemmäksi häntä koipien välissä.  Heitin sille yhden karkin jonka Victorin vaimo oli tehnyt . Olin saanut pussillisen niitä mukaan. Niin , en löytänyt kaupasta sipulia enkä punaista paprikaa joten joutuisin ostamaan ne muualta.

Kun lähdin ajelemaan eteen päin kävin ensin pankkiautomaatilla nostamassa rahaa.  Kävinnyhdessä pikkukaupassa kysymässä onko heillä irtosipulia mitta turhaan. Nainen kaupassa neuvoi menemään takaisin keskustan suuntaan

En lähtenyt ajamaan takaisin koska olisin menettänyt kallisarvoista aikaa siihen  Onneksi en lähtenyt, vastaan tuli vihannes puoti joka oli kadulla. Karsin kojun luokse ja ostin sipulin ja paprikan.

Kun kaupunkkn jäi taakse huomasin olevani sellaisessa ympäristössä joka oli vähintäänkin haasteellinen. Kaikkialla oli pelto,  ainoastaan tienn varressa oli puita. Sain ajaa tovin ennen kuin näin puita sivutien varrella. Kun lopulta olin löytänyt tien minkä varrella oli puita menin heti tarkistamaan tilanteen

Sain ajaa luulemaan tietä, joka olikin peltotie, 300 metriä ennen kuin löysin sopivan telttapaikan.

Matka 58.53km, aikacon 4.05h keskinopeus 14.30kmh. Congaz . Moldova.