17.11

Ilta menin nopeasti.  Söin ja katselin puhelimen kautta jalkapallon liittyvää haastattelu ohjelmaa. Areenan kautta tuli staduonin edestä live streemiä. Menin aikaisin nukkumaan koska herätys oli ennen kukon laulua.

Nousin 6.25 ylös. Mahasta kouraisi jo etukäteen mitä päivä toisi tullessaan oli ollut mukava levätä muuama päivä lämpimässä. Luutkin ehti sulaa , munuaista puhumattakaan. Olin jo eilen laittanut suurimman osan tavaroista valmiiksi joten sain aamulla keskittyä syömiseen ja muuhun lähtöön liittyviä valmisteluja. Kävin viemässä roskat ensin vähän matkan päässä olevaan keräily pisteeseen. Sen jälkeen olikin jo aika alkaa kantamaan tavarat alas. Juuri kun sain kannettua laukut ja irtotavarat alas, saapui avaimen hakijan. Luulen että tuntematon pariskunta oli asunnon siivoojia, he ottivat samalla avaimen kunntulivat töihin.

Ennen kuin lähdin kaupungista pois kävin vielä sanomassa viereisen kaupan myyjille jäähyväiset. Olin ehtinyt jutella heidän kanssa jokusen kerran, joten olihan se mukava ilmoittaa että lähden.

Matka keskustan ja sieltä lentokentä vierestä kulkevan tien läpi oli hidas. Liikennettä oli paljon, tie oli todella huonokuntoinen ja liikenne valot hidastivat muutenkin vaivaloista etenemistä. Mutta sitten kun pääsin näiden ohi   vauhti oli koko ajan 20km h. 20 km jälkeen tuli ensimmäiset jyrkät nousut, niitä tuli kolme peräkkäin.  Sen jälkeen olikin pitkä lasku. Se oli niin loiva että sain ajaa 30km loivia alamäkeä . Joissakin kohdissa oli pientä vastaista mutta niitä tuskin huomasi.

Pysähdyin Sheparivtsi  kaupungissa ostoksilla. Kun kaupunkiin tulee aluksi on monta kilometriä pitkää nelikaistaista katua. Se on huonossa kunnossa. Rytyytim pitkän matkaa sitä eteen päin. Aluksi näyttää siltä että kadun varrella ei ole kuin siellä täällä taloja, muutama yrityskin siellä oli. Ihmettelin että milloin kaupunki alkaa. Pysähdyin kysymään eräältä mieheltä automaatia bussipysäkiltä. Miehen muutama kultahammas välähti suussa kun hän vastasi. Yhteistä kieltä meillä ei ollut mutta pantomiinilla ja pankkikortilla sain näytettyä mitä hain. Mies näytti että sieltä mistä olin juuri ajanut oli iso ostoskeskus missä on automaattinen. Olin nähnyt kyllä ison rakennuksen mutta siellä myytiin rakennustarvikkeita.  Eteen päin mentäessä 3 km päässä on automatteja ison marketin luona. Ennen markettia oli iso liikenneympyrä.

Jouduin käymään kahdessa kaupassa että löysin tarvittavat ruokatavarat illaksi. Ensimmäinen kauppa oli jokin terveysruoka kauppa. Siellä oli jogurttia mutta purkit olivat pieniä ja niitä oli vain 4 kpl. Toinen olikin sitten iso marketti. Löysin kaikki tarvittavat helposti. Pakatessni niitä laukkuihin muistin että kananmunia ei ollut kovin monta. Niinpä jouduin lähtemään uudestaan kauppaan. Ukrainassa myydään irtomumia joka kaupassa. Niitä on helppo ostaa mutta munapakkauson on hyvä olla itsellään.

Leiripaikan etsiminen oli työlästä. Metsää ei ole, kylät ovat lähekkäin. Näin kaukaa erään autiotalon mutta sinne oli hankala päästä. Kun jatkoin matkaa näin erään auton kääntyvän sivutielle, päätin että käyn sieltä katsomassa mitä löytyy. Tie meni radan yli, aivan ylikulun vieressä näkyi rakennuksia. Menin kurkkaamaan niitä .yksi rakennus oli sopiva joten jäin siihen.

Paikka ei ole kovin rauhallinen mutta olen kuitenkin saanut olla rauhassa,  ainakin toistaiseksi.

Matka 72.16km aika 4:43h, Sheparivtsi , Ukraina

13.11

Sumu leijui puiden lomassa kuin huntu kun aukaisin teltan oven. Sumu teki ilmasta koleamman kuin se oli. Otin ensimmäisenä keittimen teltan välitilasta pois että sain pannu tulille. Kun vesi ehti kuumeta olin jo ehtinyt laitaa teltan nurin.

Katselin oksistoa ja huomasin muutamassa kuivassa lehdessä liikettä,tuuli oli heräilemässä vuoristossa . Sumu alkoi pikku hiljaa liikkumaan, kun se törmäsi puiden oksistoon se tiivistyi. Pienet vesi pisarat tippuivat satunnaisesti tarpin päälle. Osa niistä osui laukkuihin sekä pannuun.

Matka ivano-frankivsk kaupunkiin ei ollut kuin 19 km. Paksu sumu toi siihen oman erikoisuutensa. Laitoin pyörän valot toimimaan koska näkyvyys tiellä ei ollut kovin hyvä. Matka jatkui siitä mihin se illalla jäi. Aloitin päivä työtämällä pyörää tien sivussa ylämäkeen. Tie nousi sen verran jyrkästi että siihen oli tehty hitaiden kaista. Liikenne on sen verran holtitonta Ukrainassa että viitsinyt kokeilla onnea miten käy jos siirryn tien varteen.

12 kilometrin jälkeen tie muuttui nelikaistaseksi. Koska kaupunki alkoi lähestymään niin kylät sekä esikaupunki olivat kasvaneet yhteen. Teoollisuus alueet olivat ensimmäinen merkki siitä että olin kaupungin lähellä. Puikkelehdin välillä tien laidassa olevien autojen lomassa. Välillä pyörätiellä.

Kun lopulta olin ajanut iso sillan yliolin jo lähellä vuokra asuntoa. Olin ottanut 4 päiväksi asunnon että pääsen pesemään vaatteet sekä lepäämään.

En ensin meinannut löytää oikeaa taloa. Vuokraemäntä oli asunnolla joten laitoin viestiä hänelle. Olin juuri ajanut korttelin ympäri ja pysähdyin kysymään eräältä mieheltä missä kyseinen talo voisi olla. Vuokraemänyä näki minut ja tuli luokseni. Talo oli ollut melkein vieressä, sen julkisivua remontoitiin joten siksi talon numeroa ei näkynyt.

Kävimme ensin katsomassa asuntoa, sen jälkeen kannoin, nainen auttoi , tavarat sekä pyörän ylös. Sen jälkeen menimme hakemaan rahaa pankkimaatilta. Asunto maksoi 4 päivältä 2000hyrn. Eli noin 73 e.

Matka 22.92km, aika 1.44h. Ukraina.

12.11

Olin saanut olla kuitenkin koko yön rauhassa, vaikka nukuin keskellä kylää. Illallinen lehmä joka vaelteli kentän nurmikolla. Syöden koko ajan ruohoa oli ainut häirikkö ennen kuin tuli pimeää. Vanha mies kävi hakemassa sen pois mutta mies ei huomannut leiriäni.

Yöllä joku kävi pyörähtämässä nurkalla lampun kanssa. En tiedä minne lampunkantaja meni mutta sen jälkeen oli rsuhallista.

Aamu oli kylmä, heräsin kun kylmä yritti hiipiä puolustukseni läpi. Makuupussin, kahden merinovilla kerraston , silkkilakanan ja fleece viltin. Sain kuitenkin jatkettua unia, kun heräsin seuraavan kerran puhelimen herätys herätti minut unesta. Laitoin keittimen puhisemaan lämmön vuoksi. Kun tulin lopulta teltasta pihalle niin vasta silloin huomasin, kuinka kylmä ulkona oli. Näpit menivät nopeasti kohmeeseen kun käsittelin varusteitani. Kenttäkin oli valkoinen huurusta joten sekään ei piristänyt aamua.

Huomasin kaksi hevosta laitumella kun kasailin telttaa. Hevoset söivät koleassa aamussa heinää laitumelta. Aurinko oli juuri nousemassa vuoriston takaa. Kun seuraavan kerran katsoin hevosia, niin ne seisoivat turpa auringon suuntaan. En yhtään ihmettele jos niilläkin oli viileää.

Lähdin jatkamaan matkaa kunnolin saanut syötyä ja pakattua pyörän. Ilma oli sumuinen ja viileää. Olin kaivanut rukkaset esille ajohanskoiksi, ne eivät olleet kovin lämpimät mutta ne estivät viiman tulemasta sormiin. Tie nousi vielä jonkin matkaa ennen kuin alkoi laskuvoittoinen osuus.

Rohatynskyi raionilla pysähdyin vähäksi aikaa keskustorille. Kaivoin powerpankin esille ja laitoin puhelimen lataukseen. Olin ottanut entiseen apartment vuokranantajaan yhteyttä. Olimme chattailleet eilen illalla. Hänellä oli hyvä asunto minulle 4 päiväksi missä olisi kaikki tarvittavat. Sain ilokseni uutisia että pääsisin siihen heti kun saavun 13.11 ivano-frankivsk kaupunkiin. Pääsisin pesemään kaikki vaatteet, lepäämään sekä syömään kunnolla. Ei sen puoleen , en ole kyllä nytkään nähnyt nälkää.

Halytskyi raionissa joka on noin 20 km päässä edellisestä. Pysähdyin etsimään kauppaa sen keskustasta. Keskusta on todella pieni, ison tori laidassa on 2 kerroksinen ostoskeskus. Ostoskeskus ei ole kuitenkaan mega luokkaa, mieluummin lilliputti luokkaa. En lähtenyt etsimään sieltä ruoka kauppaa vaan ajelin muutaman korttelin verran ympäri. Kun sieltäkään ei näkynyt markettia palasin torille. Sen kulmassa oli pieni minin markettiin.

Markettia voisi kuvailla pienen R kioskin kokoiseksi. Odottelin rappusilla että edellinen asiakas sai ostokset kassiinsa ennen kuin menin sisälle. Nuori nainen oli myyjänä marketissa. Minulla on muistikuva että kun 2019 ajoin Odessaan niin kävin silloinkin tässä samassa paikassa ostamassa ruokaa. Joka tapauksessa nainen ymmärsi enkkua jonkin verran joten pääsin tekemään ostokset. Nainen oli mukava, hänellä oli hyvä huumori vaikka emme aivan ymmärtäneet toisiamme.

Kun kaupungista lähtee ajamaan ivano-frankivsk suuntaan niin tie on tasaista. Sitten alkaa piitkä nousu. Se jatkuu ja jatkuu, tässä vaiheessa minä löysin metsätien mistä etsin leiripaikkan. Ja nousu senkun jatkuu. Onneksi se alkaa pikku hiljaa loivenemaan kun huomenna jatkan matkaa.

Matka 57.70, aika 3:49h, Halytskyi raion, ukraina. Ivano-frankivsk .

11.11

Olen tällä hetkellä vuoristossa. Tie on mäkistä kuten arvata saattaa. Poliisit ovat muutaman kerran kysellyt tekemisiäni. Olen kertonut että olen turisti ja pyörällä liikenteessä. Kieli ongelmia on ollut jonkin verran paikallisten kanssa. Täksi päiväksi löysin pukukopin fudiskentän laidalta. Koppi on pieni talo missä on kaksi osaa. Ikkunoita ei ole eikä ovia.

Ruuan suhteen ei ole ollut ongelmia. Melkein jokaisessa pikkukylässä on jonkinlainen kauppa mistä saa ruokaa ja vettä.kun pääsin kauemmaksi Livistä niin on ollut vaikeuksia löytää leiripaikkaa. Metsiä ei ole, ojan varsilla voi olla pusikoita sekä nuoria puiden alkuja. Kun niissä ei ole lehtiä ei niiden taakse kannata edes leiriytä. Täällä on simänkantamattomiin pelkkää peltoa.

Kävin pikkukylässä kaupassa. Nyt voi sanoa että paikassa oli sellainen fiilis että aika oli pysähtynyt. Kaupan luona oli nakkikioski ja siellä oli kyllä asiakkaita. Kaupassa tuli ongelmia löytää jogurttia. Onneksi erä nainen osasi englantia joten sekin asia hoitui.

Koska metsiä ei löydy niin leiriydyin keskelle kylää. Pukukoppi on ränsistynyt mutta siinä on kuitenkin katto. Yhdessä välissä kun vielä laittelin telttaa sisälle pystyyn tuli fudiskentälle kävelemään lehmä. Tietä pitkin meni lehmälsuma mistä yksi lähti omille teilleen. Isäntä kävi hakemassa sen ennen pimeää. Kenttä on vilkasliikenteinen tien varressa. Kopin lähellä on levike missä rekat pysähtelevät välillä.

Paikka ei ole rauhallinen mutta kukaan ei ole tullut häiritsemään rauhaan.

10.11

Matka Lviviin oli tuskainen.19 km matka oli aluksi tasaista. Kun kaupunkiin oli matkaa enää 12 km alkoi mäkisessä osuudet. Mäet olivat niin jyrkkiä että niissä oli ohituskaista. En uskaltanut mennä omaa kaistaa koska meno on sen verran hurjaa täällä Ukrainassa. Työnsin pyörääni vastaan tulevien kaistalla

Eilen näin 2 hevosta kävelemässä tien varressa. Ne oli sidottu etujaloista kiinni toisiinsa. Toisen oikea ja toisen vasen jalka. Tien puoleinen hevonen piti kurissa toista hevosta. Ne kävelivät hitaasti eteen päin tien vartta, olivat ilmeisesti karanneet tai muuten vaan päivä kävelyllä.

Kun saavuin kaupunkiin oli meno sielläkin aika vauhdikasta. En mennyt keskustan läpi vaan oikaisin suoraan kahden kukkulan yli. Voi perse, ette usko kuinka jyrkkiä ne olivat, varsinkin ensimmäinen. Mäet erottaa myös jos katsoo kartasta. Ne näkyvät S mutkina kaupungin vasemmalla puolella. Toinen mäki on heti sen perään. Ensin lasketaan mäkeä alas , ajetaan vähän matkaa tasaisella, mutta sitten on se toinen. Se on pidempi kuin nälkä vuosi, vaikka sekin oli pitkä. Aluksi on jyrkempää mutta sitten se loivenee ja jatkuu kuin venyvä räkä loputtomiin ennen kuin katkeaa.

Kuten arvata saattaa, päivä oli raskas. Huomasin kuitenkin yhden asian. En ollut väsynyt illemmalla joten kunto on alkanut nousemaan.

Koska minulla oli ruuat, bensa sekä vesi vähissä yritin arvioida milloin minun on mentävä kauppa. Katsoin kartasta koska olin poistumassa kaupungista. Muutenbarvio osui kohdalle mutta kauppa oli pieni, bensa asema oli kaupan vieressä. Löysin mini kaupasta kuitenkin juuri sen mitä tarvitsin elääkseni. Jogurttia, kananmunia, makkaraa sekä vettä. Nuudeleita siellä ei ollut.

Kun kauppa reissu oli hoidettu oli bensan vuoro. Minulla oli jo kiire joten menin normaalisti bensapumpulle hakemaan bensaa. Ihmettelin miksi ei, pian siihen saapui mies joka alkoi puhumaan 2 litrasta. No joka tapauksessa sain lopulta sitä bensaa monen mutkan kautta. En vaan tahdo ymmärtää miksi yksinkertainen asia tehdään niin monimutkaiseksi.

Kun bensa asia oli hoidettu tuli minulle tulipalo kiire etsiä metsä ja leiripaikka. Kun lähdin huoltamolta en päässyt tien yli liikenteen takia. Niinpä lähdin ajamaan vastakkaisella puolella tietä liikennettä vastaan. Tien vieressä kulki pyörätie mitä pääsin ajamaan. Onneksi vastaan ei tullut pyöräilijöitä. Jossakin välissä vaihdoin puolta Kun liikenne hiljeni. Löysin puolentunnin kovan ajon jälkeen metsän mihin majoituin.

9.11

Jokus suunnitelmai ovat hyviä, joskus ei. En tällä kertaa oikein osannut odottaa mitään kun aamulla heräsin. Olo oli tyhjä, kuuntelin 4 aikaan aamusta kun tarppin pintaan ropisi sadepisaroita sekä puista että taivaalta. Sade oli kuitenkin lyhty aikainen. Koska minulla oli vielä ylösnousuun aikaa en viitsinyt nousta

Teltta oli hikoiluttaa yöllä joten jouduin kuivaamaan makuupussin jalkopään että sain sen kuivana pussiin. Sade kuuro olivat lakanneet kun kömmin teltasta pihalle. Laitoin ensimmäisenä tee veden kiehumaan. Kun vesi kuumeni olin jo pakannut tavarat, kuivannut sen ja pakannut sen pussiin.

Mäntymetsä oli tiheä mihin olin laittanut eilen leirin. Onneksi olin jo eilen vähän raivannut polkua telttapaikkaan joten pääsin hyvin myös sieltä pois. Suuri nelijalkainen voimajohtojen kannatin tolppa oli minua vastassa kun tulin metsästä ulos. Pitkä ruohikko oli mennyt jo lakoon koska kesä oli ohi. Ruohikko kiilsi vielä aamuisen sateen jäljiltä. Maa oli epätasainen ja se vietti jonkin verran ylös päin. Työnsin raskasta pyörää hissukseen tolpan jalkojen välistä peltotielle. Tie vei suoraan 20 metrin päässä olevalle joutomaa parkkipaikalle. Parkkipaikka ei ollut iso, sen reunalle oli kipattu iso multakasa minkä joukossa oli betoni murskaa sekä lohkareita.

Ajomatka Ukrainan rajalle oli 19 km. Tie oli tasaista, alaspäin viettävää ensimmäiset 10km. Tuuli auttoi mukavasti matkan teossa.

Kun raja lopulta lähestyi, rekkojen jono tuli vastaan. Kun ajoin rajakoppien lähelle sieltä tuli rajamies luokseni. Hän kysyi millä asialla liikun siellä. Kun kerroin että olisin menossa Ukrainaan niin hän sanoi että täältä pääse vain autolla. No, minä kysyin että kuinka kaukana seuraava paikka on. Rajamies vastasi ” 40km,”

Seuraavaksi hän kysyi passia. Siitä alkoivat sitten asiat rullaamaan. Hän meni koppiin ja soitti jonnekkin. Sitten tarkistettiin rokotustodistus, vakuutus. Ja, pian olinkin seuraavan tarkistuspisteen luona. Rajanainen katsoi passin ja meni koppiin. Pianbhän tarkisti muut asiakirjat. Sitten minun piti odottaa 5 minuuttia. Paikalle tuli mies joka oli menossa pakettiautolla Ukrainan puolelle. Mies otti minut kyytiin , pyörä nostettiin pikkubussin taakse. Mies ei ollut kovin tyytyväinen mutta suostui kuitenkin ottamaan. Sitten menimme vielä yhden rajapisteen läpi. Huumekoira kävi auton takana nuuskimassa laukkuja, kävin välillä näyttämässä naamaani kopin luona. Lopou ajan Istuin autossa, pian kuski tuli passien kanssa autoon ja lähdimme eteen päin. Kysyin kuskilta onko hän menossa Rava-ruskaan.

Pääsin miehen kyydissä Rava ruskaan asti. Annoin hänelle auttamisesta vähän puolan rahaa. Koska tarvitsin simkorttia , Kysyin heti lähelläni olevalta mieheltä joka sattui seisomaan kaupan rappusilla puhelin liikettä. Luonnollisesti hän ei ymmärtänyt englantia mutta kun internet ja sincard hän tiesi. Mies sanoi että 2 min niin hän tulee näyttämään. Mies kävi kaupassa ja tuli ulos naisen kanssa. Mies ja nainen opasti minut liikkeen eteen.

Sain simkortin sekä internet yhteyden liikkeestä. Liikkeessä palveli 2 naista. Koska käteisvarat meni sinne niin etsin automaatin. Se ei kuitenkaan toiminut Koska rahat oli loppu. Niinpä lähdin ajamaan kaupungista pois kohden Lviviä.

Tie kulkee rautatien vieressä, se on aluksi leveää mutta kapenee 15km päästä. Senkin jälkeen se on ajettava. 20 cm jäi vielä valkoisen viivan toiselle puolelle.

Päivä oli loppujen lopuksi mukava. Rajan ylitys sekä maan vaihtuminen piristi mieltä. Lviviin on huomenna matkaa 45km.

Matka 43.64km, aika 2:35h, Zhovkivskyi raion, Ukraina.

8.11

Olin eilen jäänyt mäen nousun puoleen väliin kun oli pakko etsiä leiripaikka. Kello oli 15.30 vanhaa aikaa. Niin, elän täällä auringon mukaan. Nousen ennen auringon nousua ja menen nukkumaan aikaisin. Koska pimeää alkaa tulemaan 18 jälkeen , silloin ei ole enään järkevää olla pyörän päällä. Kun pimeä tulee olen jo teltassa peseytymässä sekä sen jälkeen muut iltatoimet.

Aamulla matka alkoi reippaalla ylämäki harjoituksella. 15 min pyörän työntöä, reippaasti eteen päin kumartuneena. Sen jälkeen olikin vastaavasti reipasta alamäki laskua. 2 km pelkää hurmosta. Hiki ehti kuivua kylmässä aamu viimassa kun meikä poika antoi mennä sydämmensä kyllyydestä. Ei se vauhti kova ollut mutta sopivasti kuitenkin.

Kun reipas alamäki loppui alkoi reipas nousu. Onneksi se oli loiva joten se nousi ajamalla ylös. Mutta pahin oli vielä edessä.

Vaikka Zamosciin oli leiripaikasta vain alle 20 km niin sillekin matkalle mahtui monta kärsimystä. Pidin nousu oli 3 km, ja sekin oli aidattua tietä. Minun puolellani oli onneksi ohituskaista joten pääsin ajamaan keskittyneesti koko matkan ylös. Siihen ne voimat sitten menivät, jouduin työntämään aika monta mäkeä ylös ennen kuin päivä oli ohi.

Ohitin Zamoscin kehätietä pitkin. En viitsinyt lähteä seikkailemaan keskustaan.jos olisi ollut kesä olisin varmaan lähtenyt katselemaan minkälaisia puistoja keskustassa on. Niin ja ihmisiä on myös mukava seurata Jun on viettänyt pitkiä aikoja metsässä ja tien päällä.

Pysähdyin Tomaszow Lubelski kaupungissa kaupassa. Menin keskustan läpi ja pidin kaupungin yöeiskuvasta. Hyvin huomasi että Ukrainan raja alkaa lähestymään, ihmiset eivät ole enään kuin maansa myyneet.

Kauppa missä kävin on juuri ennen Lidliä. Tien varressa on kyltti 50m sitten o n kaupan nimi. Syy miksi halusin alkaa kirjoittamaan juuri tästä kaupasta on se että ” voi hitsi että on siisti kauppa”. Kaikki tuottee ovat hyvässä järjestyksessä ja valikoima on hyvä, vihannekset ovat tuoreita, lihatiski on valaistu hyvin. Liha on puhtaan ja tuoreen näköistä. Henkilö kuntaa on ystävällistä . Vaikka Lidli on siinä vieressä, menisin kyllä mieluummin tähän pikkukauppaan uudestaan kuin Lidliin.

Kun lopulta pääsin kaupungista ulos, jouduin ajamaan 5 km että löysin sopivan männikön leiripaikaksi. Huomenna on tarkoitus mennä Ukrainan puolelle. Koska minulla ei ole sinne vielä sim korttia niin en pääse internettiin. Menen kuitenkin päivällä kaupunkiin” Rava ruska ” josta yritän saada sellaisen. Mutta matka jatkuu kuitenkin, palaan linjoille heti kun voin.

Matka 56.27km, aika 4:18. Tomaszow Lubelski , Puola.

7.11

Yöllä oli ollut pakkasta mutta en ollut huomannut sitä. En ole enään palellut yöllä kun aloin käyttämään silkkistä makuupussi lakanaa. Sillä on lämpö arvo muistaakseni +6.  Eli kun se lisää makuupussin omaan lämpöarvoon nikn alkaa tarkenemaan paremmin.

Minulla oli leiripaikasta matkaa tielle 50å metriä. Olin eilen ajanut peltotietä lehtipuumetsikköön minne olin sitten majoittunut. Aurinko oli noussut ja tuulikin alkoi heräilemään pikkuhiljaa kun ajoin peltotietä pitkin. Ruohikko oli vielä sellaisissa paikoissa  huurassa mihin aurinko ei vielä lämmittänyt.

Chelm kaupungista jäi tunkkainen oli ajaessani sen laita puolelta.  Ehkäpä  en vaan nähnyt sitä tarpeeksi. Pysähdyin käymään Lidlissä kun sellaisen näin. Minulta oli jo aikoja sitten loppuneet energia patukat laukusta joten oli aika täydentää varastoa. 

En ottanut edes koria kun menin sisälle.  Yleensä kun menee Lidliin tulee ensimmäisenä lasikaapi osasto.  Sieltä löytyy kaikki leivästä aina herkkuihin asti. Eihän sen ohi voinut mennä että jotakin ei olisi jäänyt käteen. Omena herkku, omenahilloa lehtitaikinan sisällä. Yritin löytää myös patukoita mutta ne eivät heti sattuneet silmään.  Kävin myös maito osastolta etsimässä kaakaojuomaa, aivan turhaan. Kait niitä jossakin oli mutta aika ei riittänyt niiden etsimiseen. Talon keskellä on rompeosasto mistä löytyy vaateista työkaluihin asti. Yritin löytää t-paitoja mutta niitä ei ollut. Katsoin myös verkkareita mutta L kokoa ei ollut.

Matka jatkui kun olin saanut patukat laukkuun. Söin ensin herkun pois pyörän luona. Olin jättänyt pyörän ostoskärryjen luokse, kun söin piirakkaa eräs mies tuli kärryn kanssa aivan lähelle. Hän kysyi jotakin mutta kun vastasin Eng, hän oli hiljaa sen jälkeen.

Lopou päivä oli raskas. Jouduin työntämään pyörää suurimman osan päivää. Mäet olivat pitkiä ja jyrkkiä, vasta tuuli oli paikoin kova.

Tie n 843 on mäkinen, matkalla on pikkukyliä joissa ei kaikissa olen kauppoja. Ainakaan tien varressa,  ehkä jos poikkeaa kylällä niin sieltä löytyy. Yhdestä löytyy ainakin huoltamo . Pysähdyin käymään kaupassa SkierBieszow kaupungissa. Koska oli sunnuntai niin suurimmat kaupat olivat kiinni. Ihmiset ovat jumalan palveluksessa kuuntelemassa Herran sanaa. Menit minne tahansa Sunnutaina niin yleensä kylät ovat tyhjiä, kaikki ovat kirkossa. Vasta kello 13 aikaan kun palvelus loppuu niin alkaa näkyä liikennettä.

Leiripaikkan löytäminen oli kiven alla tänään. Seutu on mäkistä joten metsien pohjat ovat myös kalteva. Myös kylät ovat tiukassa joten sekin vaikeuttaa löytämistä. Kun en enään jaksanut ajaa enkä työntää pyörää katsoin eräältä penkereeltä tasaisen paikan ja laitoin majan pystyyn. Paikka on tietä korkeammalla joten olen jonkin verran katseilta piilossa.

Matka 55.48km, aika 4:19h. Tie 843 , Zrab, Puola

6.11

Tuuli vinkuu korvissa kun sivutuuli heitteli pyörää satunnaisesti. Onneksi liikennettä ei sivuteillä ole. Joskus satunnainen harhailija tai paikallinen kaahaa ohi. Tuntuu välillä siltä että poliiseja on enemmän tien sivussa kuin autoilijoita on liikenteessä. Lauantai taitaa olla ratsia päivä myös täällä Puolassa.

Aamulla tuuli jo kohtalaisesti. Leiripaikkani oli  tuulen suojassa mutta puiden latvoissa kävi jatkuva humina. Pienet pilvet liikkuivat taivaalla kovaa vauhtia tuulen viemänä.  Aurinko kuitenkin alkoi paistamaan kun aamu eteni kohden päivää.

Päästyäni pois pikkuteiltä päätielle 819 joka meni kohden Towcza pikkukylä. Pikkukylä oli suuremman tien varressa mihin 819 liittyi. Koska tuuli oli myötäinen niin matka taittui mukavasti. Vauhti pysyi 21km nopeudessa kevyellä polkemisella.

Kun lopulta saavutin Wtodawa- chelmin tien niin pysähdyin risteyksen kohdalla olevan kaupan pihaan. Jälleen kerran näin poliiseja työssään. Tällä kertaa he olivat päätien toisella puolen. Tie mitä olin ajanut jatkui eteen päin isontien yli. Mietiskelin kaupan pihalla suunnitelmaa. Chelmiin oli 20km matkaa, Tuuli oli vastainen joten se tekisi pyöräilemisestä kaksin verroin hitaampaa. 10km päässä oli isompi kylä, siellä olisi myös kauppa sekä huoltamolta. Kello oli silloin 13.30 pintaan. Minulla olisi 2-3 tuntia aikaa käydä kaupassa ja löytää leiripaikka. Aika ei kuitenkaan riitä ison kaupungin ohittamiseen jos en aja kuin tuulispää.

Tulin siihen tulokseen että pyrin 10km päässä olevaan Sawin kylään. Olin jo katsellut kaupan pihalta tietä enkä pitänyt siitä ollenkaan. Matkani jatkui ensin nousu johteisena. Mäki jyrkkeni aluksi kunnes tuli taitos kohta. Sen yleensä erottaa kun pyöräilee mäkeä ylös, siinä kohtaa mäki alkaa loivenemaan. Itse sanon sitä mäen selkärangaksi joka murtuu juuri siinä kohtaa. Tien molemmin puolin oli metsää joka esti kovan tuulen tulemasta tielle. Metsä jatkui melkein kylään saakka. Muutama peltoaukea aiheutti hankaluuksia mutta pienellä vaihteella pääsi eteen päin.

Sawim kylästä löytyi kaipaamani kauppa.  Kävin hakemassa jogurttia, vettä , nuudeleita sekä herkkuja. Jouduin käymään vielä toisenkin kerran koska unohdin ostaa sipulia. En mennyt suoraan päätielle, kylästä lähti samaan suuntaan pikkutiet joten päätin ajaa sitä. Kiersin keskustan kautta , sieltä löytyi myös keskuspuisto. Puiston laidalla oli korokkeella WWII panssarivaunu. Menin katsomaan sitä tarkemmin. Nappasin muutaman valokuvan ennen kuin jatkoin reissua eteenpäin.

Pikkutietä oli aluksi mukava ajaa mutta sitten katosivat talot, metsät ja pusikot. Alkoi peltoaukea, tuuli tarttui kaksin käsin pyörääni kiinni. Vasta nyt huomasin kuinka kovaksi tuuli oli äitynyt päivän mittaan. Jurnutin pienellä vaihteella eteen päin, pysähdyin katsomaan milloin minun piti kääntyä vasemmalle että pääsen päätielle. Tie mihin minun piti kääntyä olikin peltotietä, se oli juuri sopivasti kohdallani kun pysähdyin. Katselin kauhuissani syviä uria pellossa, onneksi pelto oli kuiva ja se oli kova. Olin monesti ajanut samanlaista peltotietä reissujeni aikana joten se ei ollut minulle mitään uutta.  300 metrin päästä peltotie teki jyrkän käännöksen päätien suuntaan. Matkalla oli vielä yksi este, kaukaa se näytti ojalta. Lähemmäksi tultuani se olikin vain traktorin aiheuttama iso monttu. Pääsin kiertämään sen sivusta, samoja jälkiä mistä muutkin olivat ajaneet.

Kun pääsin päätielle en ajanut sitä kuin 50m. Pysähdyin tien viereen, sivutien risteystä vastapäätä oli peltotie mihin parkkeeraasin  Päätie näytti nousevan loivasti pitkän matkaa kunnes alkoi sitten nousta enemmän. Aurinko heijasti tien pinnasta valoa pahasti silmiini. Vastaan tuleva liikenne näkyi valoa vasten hyvin. Katsoin kartasta, sivutie minkä kohdalle olin pysähtynyt näytti hyvältä. Pääsisin sitä kautta kohden Chelmia. Se kiertäisi jonkin verran.

Ajoin sivuteitä jonkinnaikaa kunnes kello lähenteli kolmea. En ehtisi ohittaa isoa kaupunkia joten aloin katselemaan yöpaikkaa. Näin yhden talon vierestä lähtevän tien joka meni metsän suuntaan. Ajoin ensin sen ohi mutta aloin miettimään että mikä ettei. Käännyin ja lähdin katsomaan minne se vie. Ohitin yhden talon minkä pihassa oli pari autoa. Ihmisiä ei näkynyt. Tie muuttui pian peltotieksi, sitten se muuttui metsätieksi. Jee, olin löytänyt leirimetsän. Koska Tuuli oli kova tein tarkista tuulisuojan/sadesuojan. Huomenna jatketaan jos puita ei kaadu pyörän päälle.

Matka 60.29km, aika 3:51h, Cheim, Puola

5.11

Saavuin jälleen yhteen monista pikku kylistä matkani aikana. Yksi kerroksiset talot olivat mikin missäkin kunnossa. Toiseen oli juuri tehty pintaremonttia, yhdessä oli jo katto mennyt sisään. Vanhimmat talot olivat varmaan viime vuosituhannen alkupuolelta. Yksi yhteinen piirre kaikilla kuitenkin oli. Niiden ympärille oli laitettu aitaus. Yleensä uusimmissa taloissa on verkko tai betoni/teräs aita. Vahoissa on lauta-aita.

Tämä katu olikin aika erikoinen. Heti kadun päästä lähtien alkoivat koirat yksi toisensa jälkeen haukkumaan kun ajoin talon ohi. Rotuja oli monia, puudeleista verikoiraan. Välillä näytti että jotkin koirat olisivat halunneet hypätä aidan yli ja päästä herkuttelemaan minun sääriluuta. Mutta kun saavuin kadun viimeisen talon kohdalle puoli kuurona koirien räksyttämisestä, niin aidan takaa kuului kvaak. Minun piti oikein heristää korvia ja hidastaa vauhtia. Kuuntelin ja mietin , olinko kuullut väärin. Ei, pian kuului sama uudestaan, kvaak. Minulta pääsi pieni hörähdys, koko katu on täynnä veren himoisia verikoiria mutta tällä kaverilla oli vahtikoiran Ankka. En viitsinyt mennä kurkistamaan kuinka hurja se Ankka on, mutta minuun se ainakin tehosi. En mennyt katsomaan , hehe.

Nousin normaaliin aikaan ylös, eli 5.25 paikallista aikaa. Aamu ei ollutkaan kylmä vaan harvinaisen lämmin. Laitoin kuitenkin keittimen taas päälle että sain kuivattua makuupussin jalkopään. Teltta oli hikoillut vähän sisäpuolelta ja kastellut pussia.

Aamutoimet kestivät taas tovin että pääsin liikenteeseen. Jouduin ajamaan metsän vieressä olevaa peltotietä jokusen sata metriä. Maalaistalo oli vajaan 100 metrin päässä, päätien varressa , peltotiestä. En nähnyt pihalla liikettä joten jatkoin tyytyväisenä matkaa tielle asti.

Wisznicen kaupunki oli tänään tavoitteena. Matka sinne oli leiripaikkasta 39km. Tuuli oli voimakas joten se haittasi etenemistä. Liikenne oli ajoittain vilkasta mutta mukaan mahtui mukavasti.

Päätin käydä ostoksilla kun saavuin kaupunkiin. Kaupunki on, tai voisin sanoa, on rakennettu muutaman kadun varteen. Pääkadun varressa on tärkeimmät liikkeet. Menin kuitenkin ensimmäiseen kauppaan minkä näin. Se oli pikkukauppa sivukadulla . En saanut ostettua sieltä kaikkea joten kysyin naiselta joka ei ymmärtänyt englantia supermarkettia. Sen sana hän tiesi, joten sain neuvon mennä pääkadulle.

Supermarketti löytyi helposti, no menin ensin rompekauppaan joka oli kaupan mainoksen vieressä. Nurkan takana oli pääovi. Löysin lopultakin myös sukkia mitä oli kaivannut. Tarttui minulle mukaan myös uusi pipo. Nyt saan heittää vanhan likaisen pipon pois.

Minun oli tarkoitus ajaa Wtodawan kautta mutta löysin kartasta oikotien. Näin säätyn 50 km ehkä enemmänkin, lenkiltä. Kuten arvata saattoi oikotie ei ole kovin hyvässä kunnossa. Onneksi satula on jousitettu ja pyörä on kestänyt niin pääsee eteen päin. Jän matkavarrelle yöksi metsään.

Matka 49.69km aika 3:28h. Puola.