4.11

Näin joka kaukaa kirkon tornin ajaessani kylää kohden. Pyhän Marian kirkko yksikerroksinen, harjakattoinen ja vaalean ruskea. Sen edustaa koristi puolaksi kirjoitettuna Pyhän Marian kir

kko. Viimeisestä sanasta en ole varma mutta luulen että se on kirkko. Jatkoin matkaa pysähtymättä kirkon kohdalle. Vähän matkan päässä tien sivussa oli kivistä tehty alttari. Sen keskellä seisoi valkoinen patsas ja sen vasemmalla puolella, edessä oli polvistuneena nainen valkoisessa kaavussa. Hänen päässään oli valkoinen huntu. Alttari oli pyhitetty Marialle.

Minkälainen tämä maailma olisi jos Jeesus ei olisikaan syntynyt. Vaan olisikin syntynyt Pyhä Maria. Tyttö lapsi, jonka harteilla olisi meidän kaikki synnit. Olisiko hänet ristiinnaulittu? Siinä vasta kysymys, ei olisi ukkovalta enään kirkoissa paasannut että” voi teitä syntisiä, viinaa olette taas juoneet ja huorissa käyneet” hehe kyllähän tuolla saarnalla jos pääsee vaikka Vatikaaniin. Miettikääs, olisiko silloin ollut noitavainoja sekä muuta keertiläisyyttä jos naiset olisivat johtaneet kirkkoa. Olisi siinä ukot olleet kovilla kun viinan juonti olisi kielletty.

Päivä sujui tänään kohtalaisen hyvin. Aamulla oli viileää ja tuulista. Tuuli puhalsi suoraan pellolta joten en ottanut tarppia pois vasta kun viimeisenä. Sen suojassa oli hyvä tehdä aamupalaa.

Yhden päivän lepo sekoitti aamurytmin mutta siitä päästiin yli. Tie oli alaspäin viettävää leiripaikasta eteen päin Biala Podlaskaan asti. Tuntui kuin olisi ajanut eri planeetalla kun vertaa matkaa Balttian maiden läpi. Tallinnasta aina leiripaikalle oli ollut vastatuulta ja loivaa nousua melkein koko matka. No ainakin siltä tuntui.

Biala Podlaska kaupunkiin oli matkaa 39 km. Matka taittui mukavasti koska rekkoja ei liikkunut aamulla kovin paljoa. Pysähdyin vähän ennen kaupunkia bussipysäkille katsomaan karttaa. Samassa paikassa oli myös poliisi auto pitämässä ratsiaa. Iso pakettiauto oli joutunut syyniin, poliisit tutkivat mitä miehellä oli auton kyydissä. Vilkaisivat vain nopeasti takaovien välistä , ei sen kummempaa. Lähtiessäni jatkamaan matkaa moikkasin poliisi setiä reippaasti. Sain moikata takaisin ) eivätkä pysäyttäneet minua sen kummemmin.

Kaupunkiin saapuessani jouduin vaihtamaan muutamaan otteeseen pyörätien puolta koska katuja korjataan. Kivimiehet latoivat betonikivistä uutta pintaan jalkakäytäviin.

Yritin löytää keskustasta vaateliikettä mistä saisin ostettua T paidan sekä alkkareita. Näyttää siltä että Puolassa on vain naisten liikkeitä, mistähän miehet ostavat sitten vaatteitaan. Olisi kiva tietää.

Koska en löytänyt mitä hain , Kysyin sitä yhdeltä torimyyjältä. Mies ei puhunut enkkua , hän osoitti info pistettä torin toisella puolella. Kävin siellä mutta yhtä huonoin tuloksin . Sielläkään ei puhuttu enkkua. Niipä ajoin kaupungista pois , pysähdyin muutamaan kertaan matkalla kaupassa ennen leiriytymistä.

Ostin paksun palan porsaan kylkeä missä on myös läskiä. Se näyttää aivan isolta beconilta. Siitä riittä 2 päiväksi syötävää. Kun laittaa sipulia, paloittelee possua ja ruskistaa pannulla. Sitten vielä muutama muna joukkoon niin pärjää jonkin aikaa.

Matka 55.23km, aika 3:46h, Dubow, Biala Podlaska- Wisznice, tien n 812, Puola.

3.11

Yöllä alkanut sade jatkui myös aamulla. Katsoin 6 aikaan aamulla puhelimesta että sateen pitäisi tauota 10 pintaan aamupäivästä. Liian myöhään. Minulle ei jäisi oikeastaan kuin muutama tunti ajoaikaa ennen kauppareissua sekä leiripaikan pystyttämisen välille. Niinpä käänsi kylkeä ja jatkoin siitä mihin jäin.

Nousin 8 paikallista aikaa ylös, eli 9 finska aikaa. En muistakkaan koska viimeksi nousin niin myöhään. Ensimmäinen ongelma oli se mitä laitan päälle. En viitsinyt laittaa likaisia ajovaatteita päälle joten kaivoin puhtaa vaatteet päiväksi päälle, ihan vai sen kunniaksi että oli vapaapäivä. Ei tarvinnut kilpailla rekkojen kanssa ajo oikeudesta eikä hengittää pölyä.

Kuten yleensä lepopäivänä , kun ne tulevat yllättäen teen inventaarion ruokakassiin. Tänäänse näytti hyvältä, joskus joutuu säästämään että riittää myös syötävää seuraavaksi aamuksi. Vedestä ei tänään tarvinnut olla huolissaan. Ehdin kerätä 3.5 litraa sadevettä+ 3 litraa oli vielä kaupan vettä. Minulla on 1.5 litran titaani kattila mitä käytän moneen tarkoitukseen. Välillä säilytän siinä ruokaa, joskus kerään siihen vettä. Ruuan valmistukseen on eri kattila trangian sisällä. Titaani on siitä hyvä että sillä voi tehdä ruokaa myös nuotiolla, kunhan ei paista pihtejä. Se palaa aivan varmasti kiinni pannuun, luultavammin.

Päivällä tuli otettua torkut, sen mitä viileässä teltassa voi. Iltaisin pidän keitintä pienellä tulella joten olot ovat hyvät. Huomenna jatketaan kohden Ukrainaa. Ajan sen läpi Romaniaan. Niin moldovakin olisi siinä vieressä. Siellä en ole vielä käynyt. Se olisikin jo 32 maa missä on vieraillut pyöräilemään.

2.11

Yö olisivat varmaan lämpimiä tai ainakin jonkin verran, jos ilmapatjassa pysyisi se tärkein, ilma. Olen joskus hankkinut kalliin patjan joka on tarkoitettu kylmiin olosuhteisiin. Ilma laitetaan siihen erikseen pussilla. Ilman pitää siinä sisällä vihreä taipuisa läppä. Itse asiassa niitä pitäisi olla 7. En ala selittämään sen kummemmin sen toimintaa. Olen käyttänyt vain yhtä läppää patjassa koska siinä on ilmanjakaja muihin 6 reikään. En ollut vielä asentanut muita läppä koska yksiläppä hoiti asian.

Heräsin yöllä siihen että lonkkaa palelin. Ilmaa oli hävinnyt sen verran että takapuoli otti maahan. Joudun kuitenkin nousemaan pitsalle joten päätin kokeilla toista konstia. Kun pissa oli hoidettua alta pois , tyhjensin patjan ja laitoin sen kaksin kerroin ja tiiviin että pystyisin nukkumaan tämän yön loppuun.

Aamu oli kylmä, kun keitin lämmitti bungalowaani päätin että asennan illalla loput läpät paikoilleen. En halua kärsiä enään kylmästä maasta, enkä huonoista unista. Kaikki vaikuttaa mielialaan.

Olen jo monen aamun ja iltana toistanut mielessäni erästälausetta kun pakkaan tai purin tavaroitani. ” paskan määrä on vakio” . On aivan sama miten varovasti ja siististi yritän lautaa tavaroita laukkuihin tai telttaan koska kädet likaantuvat kuitenkin jossakin välissä. Jos olisin koko ajan puhdistamassa niitä, niin tarvitsisin toisen mokoman laukkuja pyörään millä kuskata kosteuspaperia käsien puhdistukseen. Eli siis, tavarat likaantuvat teit sitten kuinka tahansa. ” paskan määrä on vakio”

Päivä oli muuten tavallisen rankka. Kilpailin ajo oikeudesta rekkoja kanssa. Yleensä jään toiseksi, henkilöautoja ei tarvitse niin varoa, paitsi jos ne tulevat toiselta suunnalta ja vielä väärällä kaistalla.

Väli Bielsk Podlaskin-siemiatycze (tie n 19) on karmea ajaa. Tiessä ei ole reunuksia viivan jälkeen. Liikenne ei ole kuitenkaa niin paha kuin aikaisemmilla osuuksilla, mutta kyllä tuo Väli vastaa 100km lenkkiä. Kun pompit ojan ja tien väliä se alkaa käydä raskaaksi. Kun lopulta pääsin Siemiatycze kaupunkiin kesti vähän aikaa ennen kuin ajatukset alkoivat toimia. Koko matka oli kylmä Itätuuli puhaltanut takaa viistosti niskan seudulle. Vaikka minulla oli hupparibja sadetakki päällä tuntui siperian tuulessa olevan potkua.

Ajoin vielä sarnakkiin asti ennen kun menin kauppaan. Tällä kertaa en pitänyt kiirettä kaupassa. Pysähdyin kuuntelemaan hylkyjen väliin musiikkia joka tuli kwskusradiosta. Tuntui hyvältä olla välillä aivan normaali ihminen, vaikka se olikin vain hetkellistä.

Kauppareissu ei kuitenkaan kestänyt kuin tovin. Ilta alkoi käymään päälle. En lähtenyt ajamaan Lublinin tietä vaan sen rinnalla kiertää pienempi tien 811. Se menee Biala Podlaska kaupunkiin ja siitä eteen päin.

Ajoin vain muutaman km kun näin männikön johon pysähdyin.

Matka 57.14, aika 4.05h. Sarnaki, Puola.

1.11

Eilinen kellojen siirto sekoitti herätyksen. Eivsen puoleen, en elä Kellon mukaan vaan auringon nousun ja laskun mukaan. Pimeässä kun on vain kaikki hankalaa tehdä mitään, vaikka olisi otsalamppu käytössä.

Olin laittanut herätyksen tuntia liian aikaiseksi. Raskas päivä takana niin lanttu ei oikein tahtonut toimia. Löhöilin tunnin tunnin verran makuupussissa ennen kuin nousin ylös.

Minun pitäisi pikkuhiljaa päästä pesemään vaatteita . Joten kun olin noussut ja saanut makuupussin sekä ilmapatjan pois aloin katsomaan couchsurfingista paikkoja. No ensin siihen pitäipäästä blogautumaan sisälle. Olin jo unohtanut salasanan, sitten siinä oli jokin maksu joten jätin sen siihen.

Aamu oli kylmä, ei kuitenkaan pakkasella. Jouduin kuitenkin laittamaan kevyt untuvatakkin päälle. Sen päälle vielä sadetakin. Kokkailin kaikessa rauhassa, kuivatella välillä telttaa sisältä. Siksi sadetakki.

Matka Bielsk Podlaskin kaupunkiin oli helppo mutta vaarallinen. En mennyt päätietä kun vasta loppupuolella. Sivutie oli normaalin asfalttitie mutta valkoisen viivan toisella puolen oli hiekka ja syvä ura. Joten ajoin asfaltille vaikka se oli liikenteen takia vaarallista. Autot kyllä väistivät hyvin.

1.11 on jokin pyhäpäivä Puolassa. Kaikki on kiinni paitsi aivan pienet kaupat ja huoltamot. Ihmiset olivat keräntyneet kirkkoihin ja hautausmaille pitämään messua. Liikennettä oli mutta rekat puuttuivat kokonaan, ainakin siellä missä liikuin. Muutama maito kuorma auto meni ohitseni.

Kun saavuin lopulta Bielsk Podlaskin olin tyytyväinen. Jälleen yksi kurja tien pätkä takana. Pysähdyin pyörätielle saadakseni laitettua sadetakin pyörälaukun läpän alle . Huomasin erään miehen kävelevän rennon näköisesti tupakkaa poltellen lähemmäksi minua. Tervehdin miestä ja hän pysähtyi. Mies sanoi englanniksi hey. Kysyin puhuuko hän englantia. Yes hän sanoi.

Kun lähdin työntämään pyörää, mies käveli samaa matkaa eteenpäin. Yhtäkkiä hän kysyi haluaisinko kahvia. Mietin vähän aikaa koska kaveri näytti rantarosvolta. Kävelimme jonkin matkaa kun hän kysyi uudestaan, lähdenkö kahville, hän asuu 10nmetrim päässä toisella puolen katua. Miehen kielitaitoa olivsurkea. Jouduin arvaamaan puolet hänen sanoista. Okei, sanoin. Mies käveli suojatien yli toiselle puolen katua. Pian hän oli portin edessä.

Pihamaa oli siisti kuten oli myös talokin. Sen takana oli toinen talo mutta en nähnyt sitä tarkemmin. Laitoin pyörän nojaamaan seinää vasten ja seurasin miestä portaita pitkin talon sisälle. Pian mies oli hävinnyt talon sokkeloihin, ääni kuului kun hän puhui jollekin.

Talossa oli myös hänen vanhemmat. Äiti hyöri keittiössä, olin sanonut että juon teetä joten vedenkeitin oli pian porisemassa. Isä istui pienessä olohuoneessa katsellen tv:tä. Tervehdin häntä tullessani olohuoneeseen. Äiti alkoi kokkailemaan jotalin keittiössä. Kysyin mieheltä mitä hän tekee työkseen, kun en muuta keksinyt. Mies kertoi huonolla englannilla että hän on judo opettaja. Hänellä on oma dojo. Hän myös sanoi että oli ollut Austraaliassa olympialaisissa kilpailemassa. Hänellä oli olympialaisten renkaat tatuointi niskassa.

Miehen äiti oli tehnyt keittiössä minulle 3 munan munakkaan missä oli beconia mukana. Söin hyvällä ruokahalulla lautasen puhtaaksi. Hörpin samalla teetä ja yritimme katsoa paperikartasta missä asun.

Olin noin tunnin verran heidän vieraana. Sain mukaani vielä termospulloon teetä sekä 2 isoa kinkkusämpylää. Mies olisi antanut minulle mukaan villapaidan mutta jouduin kohteliaasti kieltäytymään koska se ei olisi mahtunut mukaan. Hän antoi minulle myös uudet pitkävartiset sukat jotka otin mukaani. Vanhat taitaa jo sen verran tuoksahtaa.

Kiitin heitä ennen lähtöäni. Seuraavaksi suuntasin kohden Lublinia. Kävin matkalla pikkukaupassa ostamassa vettä sekä jogurttia iltapalaksi, vaikka minulla oli ne sämpylät. En ajanut kuin 10 km ennen kuin aloin etsimään leiripaikkaa.

Matka 49.50km, aika 3:31h, Bielsk Podlask, Puola

31.10

Tuuli humisi illalla puissa kun aloin nukkumaan. Viritin tarpin leirytyessäni tuulisujoaksi pellon ja teltan väliin. Yö olisi ollut aika viileä ja äänekäs ilman sitä. Olin laittanut myös teltan kiinni yhdestä kulmasta juuri tuulen takia.

Aamu oli mahtava, olin mennyt aikaisin nukkumaan joten olin jo hereillä tunti ennen Kellon soimista. Ainut mikä aamua häiritsi oli ilmapatjan hidas tyhjeneminen. Kun nousin ylös vaihdoin siihen uuden ilmaläpän , jospa vika korjaantuisi sillä.

Mutta parasta aamussa oli katsella auringon nousua. Pääsin näkemään sen ilman puiden aiheuttamaa häiriötä. Kun aurinko oli melkein noussut kokonaan näkyville niin kurkiaura lensi auringon edestä. Olisipa ollut parempi kamera mukana.

Tiesin jo aamulla että tänään minun on pystyttävä parhaaseen suoritukseen mitä tällä matkalla tähän asti on ollut. Reitti olisi raskas, minun pitää pystyä ajamaan 40km mäkistä ja kuoppaista tietä, sen jälkeen olisi vielä 30 km.tiukkaa vääntöä. Tie olisi kapea ja siinä olisi kova liikenne. Kaiken lisäksi se olisi nousua. Välillä jyrkempää, välillä loivempaa. Alamäet olisivat nopeita laskea.

Reitti kulki ” Suwatki, katpowice, 670 pitkin, käännytään vasemmalle jaswity suuntaan. Ajetaan kalinowka koscieina asti. Tie liittyy 671 mistä päästään knyszyn kaupunkiin. Siitä päästäänkin 65 tielle mikä menee Bialystok kaupunkiin.

En aöa sen kummemmin kertomaan tiestä mutta jos ajatte tuota reittiä saatte varata aikaa että pääsette Bialystokiin. Itse ajoin kovaa vauhtia, työnsin osan mäistä, myös päätiellä.

En mennyt keskustan kautta, käytin kehätietä . 65 jatkuu suoraan kehätienä kaupungin ohi. Kehätien loppuessa , etsi huoltamo. Se näkyy kun ohitat tietäpitkin stadionin. Vasemmalla puolella näkyy pitkä parkkipaikka tie. Sen toisessa päässä näkyy huoltamo. Voit ehkä joutua ajamaan muutaman metrin parkkipaikalle että näet valotaulut. Huoltamoa vastapäätä on kauppa. Näin sinun ei tarvitse olla huolissasi ruuasta eikä vedestä jos et mene yöksi kaupunkiin.

Kun itse yritin käydä kaupassa se oli kiinni. En tiedä miksi, ehkä nyt on joku juhlapäivä. Kävin kuitenkin hakemassa huoltamolta vedet. Ostin myös keksipaketin varmuuden vuoksi. Minulla oli syötävää kassissa jos kävisi huono tuuri enkä löydä auki olevaa kauppaa.

Suuntasin pois kaupungista kohden Lublinia. En lähtenyt päätielle vaan vaan lähdin ajamaan pienempiä teitä. Heti parkkipaikka tietä vastapäätä lähtee risteys joka menee Hryniewicze kaupungin osaan. Niin muuten siinäkin on kauppa, risteyksen oikealla puolell kerrostalon alakerrassa. Kävin siellä hakemassa jogurtti sekä muuta pientä lisää ruokavarastoon.

Kun kaupasta lähtee ajamaan kohden Hryniewicze joutuu metsäalueelle. Metsikköön on juuri riittävän iso että sieltä löytyi leiripaikka, vaikka puissa ei ole lehtiä.

Matka 71.49km , aika 4:58h Bialystok, Puola.

30.10

Aamusumu oli sakeaa kun kömmin teltasta ulos. Olin eilen pessyt vaatteita ja menin vielä aamu hämärässä katsomaan tilannetta. Olin elänyt toivossa että ne kuivuisivat aamuksi edes vähän, turhaan. Otin narulta alkkarit ja pitkät kalsarit mukaani telttaan. Kuivattelin niitä sen aikaa keittimen lämmössäettä taivas vaaleni kunnolla. Koska en halunnut laittaa merinovillaisia pitkiä jalkaani vetäisin kosteat alkkarit ja fleece pitkät jalkaani. Niiden päälle sitten vielä sadehousut. Vaihdoin ne sitten verkkareihin kun lähdin liikenteeseen. Nekin olivat tosin kosteat mutta kuivuivat kyllä ajossa.

Laitoin ruokaa ihastellen auringon nousua metsikön takaa. Aamu kosteus näkyi selvästi kun se leijaili puiden lomassa. Muutama talitintti tuli pyörimään leirin ympärille. Ne pyrähtelivät pusikoita toiseen, suunnaten pian metsän laitaan ja sirkuttaen mennessään.

Tänään oli kaikkein haastavin osuus edessä. Augustow – Suchowola. Saapuessani Augustowiin joudun pysähtymään koska eturengas oli tyhjentynyt jonkin verran. Tarkistin venttiilin ja pumppasin siihen lisää ilmaa. Jos se nyt vajoaa muutaman päivän sisällä pitää vaihtaa siihen uusi. Ehkä tähän nykyiseen on tullut jokin reikä tai repeämä jossakin välissä.

Augustowin kaupunki ei ole yleiskuvalta siisti sen jakakäytävät ovat osittain rikkinäiset. Monissa paikoissa puunjuuret ovat nostaneet laattoja ylös. Tätä ei pidä yleistää koko kaupunkiin, vain sen mitä olen ajanut. En ole käynyt keskustassa joten kuvaus ei välttämättä pidä siellä paikkaansa. Näin muutamia komeita kirkkoja sekä veneitä matkan varrella.

Suchowola tien numero on 8. Se alkaa leveänä ja jatkuu sellaisena aina stabini asti. Tiellä on aivan käsittämätön rekka liikenne. Riippuu Kellon ajasta mutta ei ne rekat tee tiestä vaarallista vaan bemari kuskit sekä muut hurjastelijat. Näin yhdet jäljet missä henkilöauto oli mennyt ojaan. Omalla oli syvyyttä 4 metriä. Arvatkaa minkä merkkisen auton merkki oli tiellä jälkien lähellä. BmW.

Stabini jälkeen tiessä ei ole yhtään ylimääräistä reunusta. Paksu valkoinen viiva ja sen jälkeen joko nurmikkoa, asfaltin palasia, irtohiekkaa tai 20 cm syvä ura asfaltin ja hiekkapengereen välissä. Vesi on uurtanut reunukset uria sekä tehnyt siihen nimismiehen kiharaa. Aina kun rekkoja tuli edestä ja takaa, oli minun mentävä pois asfaltilta. Ylämäet olivat kaikkein pahimpia ja jos siinä oli vielä mutka. Jouduin monesti ajamaan pitkiä pätkiä pois asfaltille.

Selvisin jälkeen tuosta osuudesta hengissä. En edes muista kuinka monta kertaa olen ajanut tuon välin. Ja aina vannon mielessäni että tämä oli viimeinen kerta.

Kävin Suchowolassa kaupassa. Paikka on minulle jo tuttu. Leiripaikka löytyi 670 tien varresta. Hyvä kangasmaasto ladon takaa, peltojen kupeesta.

Matka 67,53km, aika 4:26h, Karpowicze, Puola.

29.10

Yö oli rauhallinen kummitustalossa. En kuullut askelia eikä ovet narisseet. No eihän siellä ollut edes ovia joten se ei olisi onnistunut edes kummituksista. Muutaman kerran alkoi mielikuvitus laukkaamaan, joten menin vaeltamaan otsalampun valossa pimeää taloa ympäri.

Oli minulla kuitenkin puukko mukana, koska talossa oli patja toisessa huoneessa.Sitä ei vaan oltu käytetty enää pitkään aikaan. Joku asunnoton kait, en löytänyt neuloja .

Aamu sujui hitaasti , koska yritin varoa pölyistä lattiaa. En halunnut että pöly tarttuisi joka paikkaan, se kulkeutuisi mukana seuraavan telttapaikkaan teltan mukana. Jos teltan seinät on pölyssä, no jokainen kyllä osaa päätellä mitä siitä seuraa.

Aamulla kyllä tapahtui outoja. Kun pakkasin pihalla tavaroita pyöräpäälle minulle tuli outo tunne. Vähän matkan päässä oli sisään käynti taloon. Siihen oli rakennettu ulkoporstua. Eli kylmä eteinen mistä pääsi sisälle. Olin näkevinäni mielessäni naisen ja kaksi 10 vuotiasta tyttölasta. Nainen viittoi minua katsomaan taakseni katonrajaan. Kun käännyin näin pyörän lukkoni nojamassa seinään. Olin unohtanut sen siihen, ja siihen se varmaan oli jäänyt. Juttelin ääneen naiselle, vaikka en nähnyt ketään. Kiitin naista turvatusta yöstä ja majapaikasta. Ajattelin vielä lähtiessäni että jos tuo oli totta mitä kuvittelin niin tahdoin jonkinlaisen todisteen että en ollut kuvitellut kaikkea.

No, jotta juttu ei lässähtäisi tähän. Kun pääsin pihapiiristä pois tielle ja nousin satulaan. Polkaisin poljinta, kuului metallin kilahdus ja kun katsoin ketjua, näin että ketju hyppäsi rattaalta pois ilman syytä. Ketju oli kuitenkin takarattalla joten siitä se ei johtunut. Oli miten oli, aika outoa.

Matka puolan rajalle oli yhtä helvettiä. Rekkaliikenne on aivan hirveä. Tie pölisi, oli paikoin kapea, siis tiennreuma. Onneksi penger oli leveä. Siinä oli hieno hiekka joka oli kovettunut hyvin. Tasainen se ei ollut, mutta eteen päin pääsi. Puolan raja-asemalle oli täysin sääli kiitos päällä, tietyömaa sekoitti liikennettä. Puolan puolelle tehdään kait uutta tietä joten sen tekeminen vaikutti kaikkeen. Pääsin kuitenkin ajamaan läpi. Jouduin välillä työntämään pyörää koska tie oli liian kapea . Kaiken lisäksi tietyömaa sijaitsi vielä rinteessä ja nousu oli pitkä.

Siitä eteen päin olikin helpompaa. Pääsin ajamaan Suwatkiin asti ilman kolareita. Kaupunki on jo minulle tuttu, olen lukemattomia kertoja ajanut pyörällä sen läpi. Kaupunki on siisti, se kadut ovat hyvät sekä siellä on kaunis ja iso puisto keskellä kaupunkia.

Kuten tähänkin asti pysähdyin puistoon lepäämään vartiksi. Katselin kahta naista jotka ottivat kuvia toisitaan. Viereiselle penkille istu harmaa partainen sekä tuskainen mies. Kuuntelin kun hän puhui sujuvaa englantia puhelimeen. Istuskelin ja nautin auringon paisteesta, ilman pipoa. Se on ollut päässä päivällä koko balttian läpiajon ajan. Kun olin lähdössä mies viereisellä penkiltä oli noussut seisomaan ja kysyi puhunko englantia. Vastasin että kyllä. Mies oli kotoisin Newyourkista, en kysynyt mitä hän Puolassa teki. Mies kertoi että hän oli ajanut nuorempana Austraaliassa reissun. Hän oli ajanut itärannikolla lenkin.

Päivä oli kokonaisuudessaan erikoinen. Kävin vielä kaupassa ja lähdin ajamaan Augustow kaupunkia kohden. Ajoin n 10 km kunnes leiriydyin metsään puhelin tolpan sekä hirviaidan lähistölle. Pesin nopeasti vähän vaateita mutta epäilen että ne ovat märkiä myös aamulla.

Matka 50.92km, aika 3:42h, Suwatki , Puola

28.10

Ei taida tuo forectan säätiedotus ukkeli osata lukea sääkarttoja. Aamulla piti paistaa aurinko mutta sää olikin päin vastainen. Taivaalta tihkui vettä ja ilma oli muutenkin sumuinen ja harmaa. Ei siinä auttanut mikään, jos eteen päin halusi mennä niin ajettava oli. Onneksi olin päivittänyt tarpin ja sillä oli kokoa 4×4 metriä.sen suojissa llibhybä lsittaa teltta kasaan ja kokkailla ruuat. Ainoastaan tarpin kasaaminen on vetistä hommaa, no sitä varten on nuo sadevaatteet.

Matka jatkui kohden Marijampolea. Vettä tihkutti koko matka kaupungin rajalle asti. Tiekään ei ollut kovin hyvä. Jos suomen teistä sanotaan että bne ovat uraisia, niin tällä pätkällä Kaunas – Marijampole ne vasta uraisia ovat. Pikku räksy( puudeli) hukkuisi uraan jos sataisi kunnolla

Marijampole läpi ajoi meni nopeasti. Ajoin tutun hotellin ohi, vähän kävi mielessä että mitä jos. En kuitenkaan mennyt, minun pitää ottaa sellainen asunto pariksi päiväksi missä voi pestä pyykkiä.

Marijampolen jälkeen alkaa maailman tylsin tien pätkä, jos ne eivät jo ehtineet olla. Tie alkaa laivalla ja pitkällä nousulla. 5km. Sen jälkeen ne lyhenevät mutta jyrkkenevät. Kaiken lisäksi tie on aivan suora. Juuri kun luulet ett nousu loppuu, mäen päällä näet jo seuraavan. 10 km kohdalla nousut senkun jyrkkenevät. Taas kun luulet että tuo on viimeinen, niin ei kun saakutti, vielä yksi. Mansikkana kakun päällä, kun jalat huutaa leipää, tulee lopulta se viimeinen nousu kun puskan takaa. Ja kaikkein jyrkin.

Lopultakin olin päässyt Kalvarijaan. Täällä on viimeinen kauppa ennen Sulawakia,Puolaa. Koska Liettuassa on tiukemmat säännöt coronan takia, sen huomaa joka asiassa. Kauppaan joutui jonottamaan koska sinne pääsi vain määrätty määrä asiakkaita. Niinpä itsekin jouduin jonoon. Onneksi en menettänyt kuin 10 min ajoajasta. Kävin nopeasti ostamassa jotakin purtavaa ja vettä. Koska en löytänyt kaupasta multivitamiini pillereitä niin kävin apteekista hakemassa ne. Kaupan sisällä oli apteekki. Jouduin taas jonottamaan jonkin aikaa ennen kuin oli vuoroni. Nätti apteekkari kävi hakemassa putkilon hyllystä. Sen jälkeen pyyhälsin pakkaamaan pyörän

Olin koko päivä miettinyt mistä löydän Yö sijan . Sulawakiin mentäessä niitä ei ole kovin monta. Nyt vielä vähemmän kun puissa ei ole niin paljoa lehtiä. Ajelin hissukseen katsellen kaikkea mahdollista. Yksi metsän läntäre heti kaupungin jälkeen alkoi kiinnostamaan minua. Toinen puoli metsästä näytti tyhjältä, eli ei ole asuttu. Ajoin hissukseen toiselle puolelle. Näin talon katon mutta pihaan menevä tie näytti ruohikkoiselta eikä kovin käytetyltä.päätin tarkistaa tilanteen. Ajoin pyörän talon tielle, 10 metriä. Huomasin että talon yläkerran ikkuna oli poissa.kävelin hissukseen lähemmäksi. Sama juttu kaiki talon ikkunat olivat poissa. Nyt menin jo nopeammin katsomaan taloa. Etuovi puuttui , hyvältä näytti. Menin varovasti sisälle ja huilin englanniksi onko täällä ketään. Nopea vilkaisu ja löysin telttapaikan.

Kävin hakemassa pyörän ensin tien varresta ettei se kiinnittäisi liikaa huomiota.sen jälkeen menin tutkimaan taloa tarkemmin. Toinen puoli taloa oli huonossa kunnossa. Osa kattoa oli romahtanut, toinen oli jonkinlaisessa kunnossa. Löysin myös patjan tyyppisen eräästä nurkasta . Limupullo oli jätetty puoliksi juomatta ikkunalaudalle. Katselin tarkemmin patjaa, sen päälle oli tippunut maalia seinästä joten patjalla ei oltu nukuttu vähään aikaan. Se oli myös märkä.

Tein talon toiselle puolelle telttapaikan. Jouduin puhdistamaan lattian tiilista sekä muuraulaastista. Käytin apuna pientä muovipurkkia millä otin laastia pois lattialta. Pidin koko ajan kasvomaskia pölyn takia. Vältin nopeita liikkeitä koska se olisi nostattanut turhaan pölyä ilmaan. Sain 2 tunnin uurastuksen jälkeen lattialle puhtaan ja tasaisen paikan. Kaikkea pölyä en pois saanut mutta suurimman osan.

Matka, 62,52km, aika 4:18h, Marijampole, kalvarija, Liettua.

27.10

Eilinen ilta oli kamala. Kun olin saanut leirin pystyyn ja olin syönyt kunnolla. Keittelin ilta pesua varten vedet , pesten samalla hampaita, kun niitä vielä on. Mitä sitä enään sitten pesee kun niitä ei enää ole, ikeniä.

Kun kömmin teltaan ja aloin riisuutumaan pesua varten tunsin jalassani piston. En vielä reagoinut siihen, mutta kun tunsin toisen aloin tutkimaan tarkemmin syytä.

En ollut tutkinut maata ollenkaan vaan olin tallonut ruohikon ja nokkoset läjään ja pistänyt teltan siihen päälle.

No, kun tutkin mikä aiheutti pistokset, löysin teltanpohjasta kolme pientä reikää. Kun tunnustelin sormella maata telttapohjan läpi niin sieltä löytyi terävä okan piikki. Niin ainakin luulen. Joka tapauksessa, muljuttein oksaa, missä piikki oli, niin ettei se ollut enään pystyssä. Peseydyin sen jälkeen , mutta varovasti. En kohdistanut painoa yhteen pisteeseen vaan yritin jakaa se toiselle rajalle myös. Pidin myös polvien alla pehmyttä tavaraa ettei tulisi uusia reikiä. Paikkasin illan päätteeksi reiät umpeen liimalla ja telttakankaan palasella.

Aamulla tein sitten maavaatteeseen uuden ilmareiän Kun kuivasin makuupussin päätä. Makuupussin reuna hipaisi keittimen päällä olevaa tuulisuoja/kattilan kannatinta. Sillä seurauksella että keittimen päällä oleva pronssinen polttopää/äänenvaimennin tippu ja putosi maavaatteen päälle. Reagoin tilanteeseen nopeasti, pukkasin mötikän nopeasti pohjanpäältä pois nurmikolle. Mötikkä ehti kuitenkin polttaa pari pientä reikää maavaatteeseen. No paikkasin ne kun leirydyin illalla.

Kaunasin läpi ajo sujui tällä kertaa hyvin. Pyyhälsin joenvartta seuraten, Jurbarko gatve sillan kautta kohden Garliavaa . Se on kaupungin osa kun mennään Marijampole menevälle A5 tielle. Pysähdyin Garliavassa kaupassa, kävin ensin hakemassa jogurttia sekä muuta pientä syötävää. Kun olin pakannut laukut, kävin vielä toisen kerran hakemassa banaania. Pitäähän se päivän vitamiinit jostakin saada, tosin otan kyllä aamulla pari poretabletti multivitamiinia lisäksi.

Vanha leiripaikka A5 varrella Mauruciaissa oli vielä tallella. Nyt en vain voinut käyttää samaa paikkaa koska puissa ei ole niin paljoa lehtiä. Onneksi löysin uuden samalta alueelta. Jouduin tosin ensin puhdistamaan maan hanskat kädessä. Otin kaiken irtonaisen ensin pois niin että maa oli paljas. Näin ehkäisin sen ettei alle jää lasinpaloja. Sitten kävin hakemassa pitkää ruohoa teltan alle. Peitn koko alueen heinällä niin että sitä oli joka paikassa. Näin multa ei tartu maavaatteen pohjaan.

Ilta on toistaiseksi mennyt hyvin. En ole ainakaan vielä ehtinyt tuhota telttaani, tai polttanut sitä maantasalle. Huomenna jatketaan. Öitä.

Matka 50.25km, aika 3:43h, Mauruciai, A5 varrella. Liettua.

26.10

Yöllinen Tammimetsä oli hiljainen. Vaikka olin odottanut että villisiat olisi juoksennelleet villinä vapaasti pitkin pusikoita, niin ei. Taulussa oli varoitettu villipossuista kun oli tullut metsäalueelle.

Aamulla oli kylmä kun nousin ylös. Kaikki vaatteet heti päälle kun pääsin teltasta ulos. Ruuanlaitto sujui sutjakkaasti, koska viileys piti huolen että turhia ei istuskeltu. Kun kamat oli saatu teltasta pihalle, niin välillä piti käydä syömässä että pääsin jatkamaan leirin purkua.

Eilinen vastatuuli oli rnään muisto kun pääsin takaisin päätielle n.1906. Täytyy kyllä sanoa että en ole koskaan ajanut näin tylsää tietä. Kaikki metsätien on nurin, pelkkää peltoa . Siellä täällä oli kyllä puita, enimmäkseen talon ympärillä. Pusikoita sekä pieniä metsäkkeitä kyllä oli. Oikeaa metsää näkyi kaukana horisontissa, jos se ei ollut sitten harhaa.

Kendainiai kaupunki tuli lopulta näkyviin piiitkän suoran jälkeen. 8 km. Ja sekin oli lyhyt mitä tässä muutaman päivän on tullut ajettua. En mennyt keskustan kautta vaan Vilainiai kautta. Se on kaupungin osa sivussa. Katsoin kartasta näkyisikö huoltamolta matkalla, ainoastaan yksi, missä pysähdyin ostamassa bensaa.

Ruokaa en vielä ostanut vaan ajoin seuraavaan kylään. Pelednagiai. Kauppa on aivan päätien lähellä. Jyrkän nousun päällä. Se on ainut kauppa päätien varressa vähään aikaan. Sitä en tiedä onko pikkukylissä kauppoja. Kannattaa myydä katsomassa jos liikkuu ja on tarvis saada täydennystä.

Leiripaikat on tiukassa. Löysin aivan Pagyne kylän lipeiltä leiripaikan. Sähkömuuntaja keskus oli tien varressa. Se on aidattu isolta alueelta. Se vierestä menee peltotie, tie kiertää muuntajien taakse missä kasvaa pajukkoa. Pajukkojen edessä on peltoa, tai oikeastaan sitä on joka puolella mutta tämä on ainut paikka mihin taloista ei näe.

Kaikki muut asiat sujuivat hyvin paitsi tarpin laitto. Jouduin vähän virittelemään puista oman häkkyrän että sain ripustettua sen roikkumaan.

Kun illalla touhusi teltassa sain tehtyä pohjaan reiän. Terävä okapensaan piikki pisti kolme reikää ennen kuin sain käännettyä sen sormella toiseen asentoon. Onneksi sain korjattua reiät umpeen.

Matka 64.46km, aika 4:36h, Kačerginė, Liettua