25.10

Täytyy sanoa että en ole koskaan kokenut niin nopeaa sään muutosta kuin tänä aamuna.

Nousin normaalisti ylös 6 .30. Kurkistin pimeän aikaan ulos, taivas oli kirkas eikä tuullut. Kylmä kyllä oli mutta luulisin että 1 tai 2 astetta lämmintä. Sytytin keittimen että sain kuivattua makuupussin jalka sekä pääpuolen kosteuden pois. Aloin kuuntelemaan kun tarppi heilahti silloin tällöin kun tuulen puuska otti siihen. Aamu aurinko alkoi punertamaan taivaanrantaa joten aloin siirtymään pikkuhiljaa teltasta ulos.

Päästyäni pihalle harmaa sumu sekä todella kylmä tuuli alkoi puhaltamaan suoraan isoilta pelloilta. Aurinkoa ei enään näkynyt, tunnelma oli aavemainen, katsoi kun sumu tai usva meni aaltomaisesti peltoa pitkin. Kaivoin nopeasti kevyt untuvatakkin esiin sekä vedin sadetakin sen päälle, kun päässä oli pipo sekä kolme huppua niin tarkeni kummasti. Kun ruoka valmistui laitoin sillä välin teltan pois. Heti kun olin saanut sen pois, alkoi tuuli puhaltamaan suoraan leiriin. Sormet alkoivat olla jo jäässä , lämmittelin niitä välillä keittimen kyljessä. Kaivoin laukusta vanhat nahkasormikkaat lämmittämään käsiä.

En ollut yhtään sekuntia pidempää leirissä kun oli pakko. No, olin eilen tullut peltotietä enkä halunnut enää mennä sitä kautta. Pääsisin toistakin reittiä pois. Lähdin aluksi ajamaan traktorin jälkiä pitkin. Alusta oli täynnä pitkää heinää joka oli laonnut jälkien kohdilta. Jouduin kiertämään metsän missä olin yötä. Pääsin hyvin melkein kaksi mutkaa kun peltotie muuttui vetiseksi. En enää tässä vaiheessa alkanut kääntymään takaisin. Aloin työntämään pyörää väistellen mutaisia lammikoita. Multa sekä kura tarttui joka paikkaan.

Lopultakin pääsin loppusuoralle. Se ei ollut kovin mukavaa nähtävää. Kurainen peltotie joka meni keskeltä peltoa, päättyen 400 metrin päässä asfalttitiehen. Onneksi pelto oli puitu joten se oli sängyllä. Muutkin olivat ajaneet mutaisen peltotien vierestä, joten ei kun perässä. Työnsi pyörän pellon halki, raahasin samalla kenkiä sängessä että sain puhdistettua niitä. Kun lopulta pääsin pois siitä helvetistä nikn huokaisin helpotuksesta. Ilma oli edelleen kylmä, taivas oli teräksen harmaa ja tuuli kovaa. Metsä oli suojannut minua kun kömmin peltotiellä sen kylmyydeltä mutta ei enään.

En oikein osaa sanoin kuvailla sitä tunnelmaa kun katselin sitä maisemaa. Kun pääsin asfalttitielle oli 50 metrinbussipysäkin päässä bussipysäkki. Pysähdyin siihen. Bussipysäkin tolpan vieressä oli betoninen nelikulmainen roskis. Ruohikko reunusti bussipysäkin asfaltin ja ojan väliä. Ruohikkoon olin kertynyt tammen sekä vaahteran lehtiä kasottain. Otin niitä kourallisen ja putsasin niillä kenkiä. Vilkuilin välillä kahta taloa jotka olivat tien toisella puolen. Talon ja tien välissä oli kuusiaidat. Pihat olivat hiljaisia eikä tielläkään ollut liikennettä. Ainut ääni mikä kuului oli tuulen vinkuminen sadetakin hupussa.

Loppu päivä ei ollut sen helpompaa. Ajoin 11km hiljaista maantietä harmaassa säässä. Puskin tuulta vasten kiroillen mielessäni koko paikkaa. 3111 tie päättyi lopulta pumpenai kylään. Pääsin siitä päätielle A10.

Panevezys kaupunki tuli lopulta vastaan kovan urakan jälkeen. En saanut hetkeäkään helpotusta tuulesta. Ainut hyvä puoli oli se että sumu ja harmaa taivas muuttuivat auringon paisteeksi. Ehdin ahaa 10 km päätietä kun pilviverhon reuna tuli.

Ajoin keskustan läpi vauhdilla. Muutama tietyömaa hidasti vauhtia. Pyöräteitä remontoitiin, eli kivimiehet laittoivat uusia kiviä pyörätielle.

En ajanut kaupungin jälkeen enää kuin seuraavaan kylään. Upyte, kävin siellä pikkukaupassa ja jatkoin matkaa. Viimeiset km olivat tuskaa, työnsin välillä pyörää koska tuuli oli sen verran kova. Pitkät peltoaukeat sekä suuret pellot olivat hitaita ajaa. Metsiä ei ole joten ei ole suojaakaan.l

Kun lopulta näin metsää ja siinä oli tie niin käännyin sinne. Tien alkuun oli laitettu pyöräiljän merkki. Tie meni jonnekkin nähtävyys paikkaan, tai ulkoilualueelle.

Matka 62.83km, aika 4:45h. Tien n 195. Naujamiestis, Liettua.

24.10

Sain loppujen lopuksi nukuttua hyvin elisessä paikassa. Hirvi joka meinasi tulla kyläilemään jolkotteli metsän toiseen päähän. Vähän myöhemmin se tuli takaisin. Kuulin sen hengityksen aiheuttaman murinan kuulostavan äänen kauempaa. Se on niin matala ääni että vaikka Hirvi oli kaukana, mörinää kuului. Voihan se myös olla uroksen kutsu ääni naaraille. Onneksi se ei hyökännyt pyörän kimppuun. ) Ei olisi ollut enää kulkuvälinettä sen käsittelyn jälkeen.

Mutta, se aamu ei ollut kovin mukava. Koko yön oli satanut pieniä kuuroja. Ilma oli kylmän kosteaa. Ensimmäisen piti tietysti saada lämmitys toimimaan. Sen jälkeen oli makuupussin kuivaus.

Kun normaalit toimet oli tehty, olikin aika siirtyä ulos. Päälle piti tietysti laittaa melkein kaikki lämmin. Se mikä ei ollut laukussa. T- paita, huppari, kevyt toppatakki, sekä sadetakki. Sadetakki suojasi toppatakki, näin se ei kastuisi eikä likaantumiselta.

Olin jo illalla maalallut piruja seinille. Kun ajattelin ,minkälaisen sotkun musta multa aiheuttaisi teltan maavaatteelle. Ja aivan turhaan. Olihan se likainen mutta ei paha. Kädet olivat ruskeat mutta sain pestyä ne vedellä puhtaaksi.

Eilinen päivä päätyi hiekkatiehen, päivä alkoi myös samanlailla. Onneksi tälle päivälle ei tullut kuin 17 km rytyytystä. Kun asfaltti ilmaantui erään loivan nousun päätteeksi pompin riemusta. Riemu oli tietysti liian aikaista. Asfalttissa oli enemmän paikkoja kuin alkuperäistä asfalttia. Joten samanlaista rytyytystä eteenpäin meno kuitenkin oli.

Kun Bauskan kaupunki lopulta tuli näkyviin , oli helpottunut. Olin etuajassa suunnitelmastani joten hiljensi pikkaisen vauhtia. Näin muutamia tuttuja paikkoja menneiltä vuosilta. Olin yhdessä mäen rinteessä lökötellyt ja syönyt herkkuja. Silloin oli ollut lämmin päivä.

Bauskisya oli Liettuan rajalle tunnin ajomatka. N 20km. Pysähdyin busdiåysäkille 5 km ennen rajaa miettimään mitä sanon jos joudun tarkastukseen maahantulo ilmoituksen takia. Olin yrittänyt saada tehtyä sitä puhelimella mutta en onnistunut. Kokeilin kaikki mahdollisuuksia mutta ei.

Kun raja lähestyi niin en nähnyt mitään tarkistuksia. Ajoin kuin ennen vanhaa, näin yhden poliisi auton sekä fajan toisella puolen toisen. Poliisi katsella kiikarilla vastaantulevia autoja.

Loppu päivä oli helppo. Myötä sivuttainen antoi mukavan vauhdin. Vähän ennen Pasvalys kaupunkia näin nuoren kaverin kävele än minua vastaan. Hän alkoi puhumaan jo kauempana ennekuin tulin hänen kohdalle. Kysyin puhuuko hän englantia. Mies kysyi minulta, että onko minulla antaa hänelle vettä. Totta kai, otin juomapullo korkin kokonaan pois. Annoin aukaistun pullon hänelle. Miehen juodessa Kysyin minne hän oli matkalla. Rigaan, hän vastasi. Miten verkkarit olivat risaiset ja hänellä oli huppari sekä pipo päässä. Seuraavaksi hän kysyi tupakkaa mutta sitä minulla ei ollut. Näin jälkeen päin ajatellen minä olisin voinut antaa hänelle ruokaa mukaan. Ja heittää muutaman lantinkin.

Kävin Pasvalys kaupungissa kaupassa. Yksi mu.meli tuli juttelemaan venäjksi kun pakkasin vesiä pyörään. Ei siitä paljoa käteen jäänyt mutta hauskaa oli. Mummeli osasi sanoa että turist. Juu, minä sanoi. Cyclist turist.

Leiri hakeminen on välillä hankalaa. Niinpä katsoin kartasta sivutien mistä käännyin ja lähden etsimään metsää. Tie oli hiekkatietä ja se kulki ison maalaistalon kupeesta. Tien varressa oli traktori ja pellolla oli mies. Hän käveli hitaasti ja katseli maahan. Hän vilkaisin minun suuntaan kun ajoin ohi. 800 metrin päässä tie kääntyi 90bastetta vasemmalle, oikealle lähti kaksi peltotietä. Kummatkin veivät metsien suuntaan. Kokeilin ajaa ensin toista., maa oli märkää ja pellon multa oli liukasta. Ajoin 40 metriä kun lokasuojat alkoivat mennä tukkoon. Niinpä käännyin takaisin. Työnsin pyörän takaisin tukevalle hiekalla. Päätin katsoa ja kokeilla toista peltotietä ,joka lähti samaan suuntaa mutta ojan toiselta puolelta. Peltotiellä oli traktorin jättämät urat. Ei syvät. Ajoin ojan puoleista renkaan jälkeä koska se oli kova, toisella renkaa jäljellä oli paikoin vettä. Yhdessä välissä pyörä ohjautuu väärälle puolelle ja upposi vetiseen lätäkköön. Pyörä pysyi pystyssä ilman pitämistä. Nostin pyörän takaisin toiselle puolen ajouraa missä ei ollut lammikoita. Pääsin etenemään hyvin aivan reunassa koska siinä oli ruohoa.

Peltotie päättyi metsän luokse. Olin ajanut päätiestä monta kilometriä keskelle peltoa missä oli metsikköä. Pyörä oli kurassa mutta kengät ei. Se oli jo paljon se. Pystytin tammimetsikköön leirin. Illalla joku mies ajoi autolla metsätietä pitkin. Tie kyllä jatkuu mutta ruohikon keskellä. Mies näki otsalampun valon ja pysähtyi. kysyin häneltä puhuuko hän englantia. Juu, kuului vastaus. Kerroin että olen suomesta ja olen laittanut teltan metsään. Lähden huomenna pois. Mies ei sanonut mitää vaan kaasutti pois.

Kello on 21 eikä muita kulkijoita ole kuulunut. Joten jatketaa huomenna.

Matka 80.33km, aika 4:45h. Liettua.

23.10

Tänään oli taas huono päivä. Aamu meni jotenkuten, ei satanut vettä. Pääsin hyvin lähtemään matkaan. Tie oli raskasta asfalttia koko matkan Kegumsiin asti. Joen yli mentiin padon päältä .

Padon jälkeen ajoin 10 km ennen kuin käännytään oikealla kohden Bauskaa. Sitten alkaa se hauskuus. Asfaltti on poistettu joten siitä eteenpäin on hiekkatietä. Pysähdyin Vecumniekossä kaupassa. Jouduin olemaan katoksen alla jonkin aikaa koska sade kuuro pyyhälsi yli. Kävin myös hakemassa bensaa.

Kello me nopeasti eteenpäin. Tie jatkui kaupungin jälkeen hiekkatietä. Vasta tuuli koetteli pitkillä peltoaukeilla jalkoja. Tie rytyytti pyörää vaikka yritin ajaa mahdollisimman tasaisella koko ajan.

Moni asia meni tänää pieleen. En saanut täytettyä Liettuan maahantuloilmoitusta. Joko niiden softa ei toimi tai , koska minulla ei ole osoitetta niin siksi se ei annan minulle QR koodia. Saa nähä miten käy. Joka tapauksessa löysin taas viime hetkellä telttapaikkaa. Nyt on pohjanoteraus paikassa. Ei ollut valitaan varaa.

Hitto, joku eläin meni teltan ohi. Se piti kumeaa mörinää mennessään ohi. Piti ottaa puukko käteen jos tulee samoille patjoilla.

Matka 68,41km aika 4:59 , tie p88, lähellä Nizer risteys, Latvia.

22.10

Yö oli pitkästä aikaa mukava. Liikenne rauhoitui 10 jälkeen. Aina silloin tällöin meni joku auto mutta rekat eivät ajaneet enään niin tiheään.

Aamulla oli mukava laitaa tarppi kasaan koska se oli kuivunut yön aikana. Paikka oli aika tuulinen vaikka olinkin metsässä.

Pääsin hyvissä ajoin matkaan. Ensimmäisenä oli pienet ylämäki harjoitukset, sen jälkeen olikin aika tasaista. Nousut olivat loivia mutta pitkiä.

Matka taittui muutaman pienen vesikuuron säestämänä hitaasti mutta varmasti. Vastatuuli oli paikoin kova. Kun tumma sadepilvi lähesty se puski voimakkaan tuulen edellään. Rekkoja tuli ja meni tasaisesti. Jouduin aina menemään asfaltille pois ja ajamaan hiekalla, kun rekka tuli takaa päin. Yritin yhdessä välissä ajaa kiertotietä mutta se päättyi juuri kun sen olisi pitänyt liittyä päätiehen. Junaradan ylityspaikka oli purettu ja tie olivsuljettu isoilla betoni möhkäreillä. Niitä ei pystynyt kiertämään koska kummassakin päässä oli syvä oja. Korkeutta nillä oli sen verran että pyörää ei saanut yli. Joten jouduin palaamaan takaisin. Kaiken lisäksi kertoi tiellä oli tietyömaa. 300 metrin matkalla oli kurainen multa hiekka. Keskellä oli yksi ajoura. Jos jouduit siitä pois päädyit sellaiselle hiekalla missä ei voinut ajaa. Täytyy sanoa että aina sitä oppii uutta. No ei tuo ollut mitää uuttaa, eikä Ensimmäinen kerta kun käy näin. Älä luota karttaan.

Tarkoitukseni oli päästä A2 pois Sigulda kaupungin kohdalta. Sieltä lähti P8 suoraan alaspäin. Kiertäisin Riikan vasemmalta ohi. Ajan Kegums nimiseen paikkaan ja ylitän joen padon kohdalta. Muistaakseni joki on padottu , mutta asia varmistuu huomenna kun menen yli.

Kävin kaupassa Siguldassa. Ostin kerralla myös vedet. Loppu päivästä tulikin sitten pitkä. En meinannut löytää telttapaikkaa koska kylät ovat kiinni toisissaan. Kun kylästä äsi pois oli juuri metsän kohdalle tehty talo tai sen vieressä oli maatila.kello oli 16.30 ennen kuin pääsin lopultakin eroon kylistä ja kaupungeista. Suntazin pikku kylä oli viimeinen mi kä jälkeen alkoi metsäosuus. En alkanut sen kummemmin etsimään paikkaa vaan työnsin pyörän metsään ja vasta sitten etsin sieltä paikan.

Matka 72, aika 5:19h, Suntazi, P8 tie,Latvia.

21.10

Heräilin muutamaan otteeseen yötä sateen ropinaan. Kuten yleensä siitä joutuu myös käymään pissiläkin joskus. En mene kuitenkaan ulos, sitä varten on omat juttunsa .

Vaikka kello soikin 6.15 jäin vielä pötköttelemään makuupussiin. Koska Yö oli ollut lämmin, ajattelin ettei minun tarvitse sytyttää keitintä heti aamusta.

Laittelin tavarat hissukseen kasaan, välillä menin selälleni ja sammutin otsalampun.  Katselin teltan seiniä pimeässä , odotellen että taivas alkaisi valostumaan. Vasta sitten oli aika mennä ulos.

Saatuani teltan purettua istuskelin retkituolillani keittimen ääressä . Join teetä ja kuuntelin kun muutama pikku kuuro pyyhälsi ohi. En ottanut trappia kokonaan pois vaan jätin sen puoliksi roikkumaan keskilangan varaan.  Sää tiedotuksen mukaan vesisateiden pitäisi loppua 9 jälkeen. Uuden  saderintaman pitäisi tulla joskus iltapäivästä 4-5 välillä Valmieran korkeudelle.  Suunnilleen siellä missä ajelisin.

Olin laittanut jo valmiiksi sadevaatteet päälle kun lähdin metsästä.  Tie oli märkä joten rekat sekä henkilöautot nostattivat ohi ajaessaan vesipilven joka kastelisi minut. Onneksi suurin osa väisti, jos oli mahdollista, reippaasti toiselle kaistalle.

Leiripaikaltani ei ollut kuin 12km Valmieraan. Matkalla tuli muutama reippaanlainen vesi kuuro. Laitoin valot pyörästä päälle että autot näkisivät minut paremmin. 

Olin jo matkalla miettinyt että ostan jo nyt ruuat valmiiksi, vedet sitten toisesta paikasta. Kun vastan tuli kauppa, kävin siellä pikavisiitillä.  Ajelin keskusta läpi, pysähdyin ottamaa videopätkän kamerallani että saisin matskua Youtub kanavalleni.

Tie on ollut tähän asti aika tasaista. Kun lähdin ajamaan Cesis nimi kaupunkia kohden, niin hupi loppu siihen. Seuraavat 27 km olivat pelkää nousua ja laskua. Pysähdyin välillä venyttelemään jalkoja koska ne menivät niin jäykiksi että polkemisesta ei tullut yhtikäs mitään.

Huokaisin helpotuksesta Cesis kaupunki tuli näkyviin. Koska ensimmäisenä näin huoltamon, niin menin  sinne ostamaan keittimeen bensaa.  Tien toisella puolen oli kauppa mistä hain vedet.  Kaupan takana ja tien varressa oli taloja. Talot oli 2-3 kerroksisia huonokuntoisia kerrostaloja. Kaupan lähellä oli urheilukenttä, se näytti hyvin hoidetulta.  Eikä alue ollut mikään pieni, siihen kuulu rakennuksia sekä jonkinlainen tornikin.

Kaupunki oli rakennettu suuren vuoren  päälle. En yhtään ihmettele kun nousua oli aika paljon. Nousut jatkuivat kun poistuin kaupungista.  Olin aikaisemmin ajanut A3, nyt suuntasin A2 joka kulki melkein rinnakkain A3 kanssa. Ne yhtyivät toisiinsa ennen Riikaa.

Pääsin A2 asti . Poikkitie Cesisn kautta oli rankka. A2 näyttää tappaja tieltä. Siinä on vilkas liikenne, ei reunaa . Tien reunoihin on nousuissa ja laskuissa laitettu betoniset vesikourut.  Niiden päällä voi ajaa mutta säännöllisin väliajoin niissä on syvennys missä on vesikaivon.

Kellon lähestyessä 15.20 tuli ensimmäiset vesipisarat. Olin yrittänyt muutaman kertaan jo löytää leiripaikkaa,  huonolla onnella. Tiesin heti että nyt ei ole aikaa kovin paljoa kun sade rintama tulee. Pysähdyin kesken jyrkkää laskua , laitoin pyörän seisomaan 2 jalalle ja menin katsomaan vierestä metsää. Metsään oli jyrkkä Rinne joka oli pitkää lakoutunutta ruohoa täynnä. Metsä oli kuusikkoa. Löysin sopivan paikan joten.menin takaisin tielle ja ohjasin pyörän rinnettä alas metsikköön.kiersin sen jälkeen tutkimassa ympäristöä tarkemmin.   Asumuksia ei näkynyt, löysin vielä tien mistä pääsen takaisin päätielle. Loistava paikka.

Matka 56.94km, aika 4: 12, Latvia.

20.10

Virittelin eilen tarpin sen verran hyvin että pystyn viettämään yhden sadepäivän sen suojassa. Olin myös ostanut ruokaa ettei tarvitse olla nälissään. Vedestä ei ole tarvinnut olla huolissaan, koska sitä on tullut taivaalta. Ei koko aikaa mutta sopivasti.

Näin illan saavuttua olen vähän huolissani tuulesta. Se on yltynyt, ei myrskyksi mutta puuskaiseksi. Ehkä se on vain sadepilven aiheuttamaa tuuli joka tulee sen edessä .

Päivä on kulunut varusteita huoltaessa. Latauspatteristossa on ollut johto ongelmia. Onneksi olen rakentanut tupla järjestelmän siihen, jos toinen pettää niin toinen on idiootti varma ja pelaa.

Istuin suurimman osan päivästä retkituolissani. Kokkailin ja hörpin teetä. Turhaa sitä on hötkyillä märässä metsässä, meinaa jos haluaa pysyä kuivana.

Vaikka huomiseksi on luvattu kuurottaista sadetta niin se ei hidasta huomista lähtöä. Kuten siinä kuuluisassa sarjassa sanotaan. ” Talvi on tulossa” niin se on kyllä tulossa aivan oikeasti. Olen sitä ripauksen edellä joten ketjujen pitää liikkua jos ei halua jäädä lumen ja pakkasen kouriin.

19.10

Eilinen ilta oli kiireinen. Kun saavuin otepäähän niin ensimmäisenä oli pyykin pesu. Kun pyykit likosi lasten ammeessa niin sillä valin vaihdoin päällyskumit pyörästä ristiin. Takakumi oli kuluneempi kuin edessä joten vaihto oli paikallaan. Illan päälle lämmitin vielä saunan.

Aamu meni tavaroiden kanssa touhutessa. Osa pyykeistä oli vielä kosteat joten ripustin kosteat pyykit kuivumaan ilmalämpöpumpun lähelle. 

Kello oli 9.30 pintaan kun lähdin ajamaan Valgaa kohden. Alussa 195 tie on mäkistä.  Kun lähestytään Sihva kylää niin tie profiili muuttuu. Nousut ovat loivia. Sihvan jälkeen tie jatkuu loivilla nousuilla . Muutama äkäinen nousu mahtuu matkalle mutta enimmäkseen tie on mukava ajaa 49 asti.

Kun valaga kaupunki alkoi näkymään , pysähdyin katsomaan kartasta minne päin pitää mennä. Muistelin että kaupunhgin läpi pääsee Latvian puolelle. Toinen reitti on kaupungin ulkopuolella.  Ajoin keskustan läpi kunnes aloin lähestymään rajaa. Kaivoin passin valmiiksi jos minut pysytetään. Olin eilen jo tehnyt ilmoituksen että saavun tänään Latviaan.

Ylitin rajan ilman pysäytyksiä. En nähnyt ristin sieluakaan tarkistamassa covid passeja, tai tarkistamassa oletko tehnyt ilmoituksen netissä saapumisestasi Latviaan.

Pysähdyin heti rajan jälkeen, katsoakseni karttaa. Seuraava kauunki6olidi Valmiera.  Sinne oli matkaa 50 km. Ei mikään mahdoton matka mutta ilta pimenee nopeasti joten keskityin ruokaan ja veteen.

Ruokaa minulla oli kassissa mutta vesi ei riittäisi kovin pitkälle illalla. En ostanut Valagasta mitään. Luotin siihen ettäjossakin välissä matkalla tulisi huoltamo tai kauppa vastaan .

Ehdin ajella tovin ennen kuin näin huoltamon.  Pysähdyin pihamaalle katselemaan löytyisikö sieltä vesipistettä pihalta. Ei mutta sen sijaan ihmiset jonottivat sisälle pääsyä. Huoltamo oli sen verran pieni että sisälle ei saanut mennä kuin yksi ihminen kerrallaan. Ovessa oli lappu, covid rajoitukset, 1 person only.

Seisokelin pihalla seuraten tilannetta,  kun jono oli hävinnyt pois menin hakemaan sisältä 3 1.5L pulloa vettä. Ostin vielä muutaman tupla patukan jos matkalla alkaa hiukomaan.

Ulkona aloin katselemaan puhelimesta säätä . Mitä se lupasi huomiseksi.  Sadetta. Voi pirskatti.  En uskonut että minulla on hädän päivää vaikka pitäisikin luppopäivän huomenna. 

Jossakin välissä matkalla aloin miettimään että olisi hyvä saada munia sekä juusto laukkuun huomista varten. Katsoin kartasta löytyisikö matkalla kylää, vaikka sivummaltakin. Ei mutta 20 km ennen Valmiraa oli isompi paikka, Strenti.

Kello oli 15 kun saavuin Strentiin.  En pysähtynyt heti ensimmäisen pikkukaupan kohdalla vaan jatkoin matkaa. Pian vastaan tuli isompi kauppa.kävin sieltä hakemassa täydennystä ruokakassiini. Kananmunat sekä juusto että makkara olivat hyvä lisä sadepäiville.

Illan hämärtyminen ei ollut kuin muutamia tunteja. Seuraavaksi oli löydettävä hyvä leiripaikka. Kävin tutkimassa muutamia metsiä mutta maa oli liian kuhmuraista. Aurinko alkoi olemaan jo vaarallisen alhaalla, leirin pystyttämiseen, ruuanlaittoon sekä  muut toimet olisi hyvä tehdä ennen pimeää. Vaikka minulla on otsalamppu niin pimeässä kaikki on tuplasti hankalampaa.

Löysin kohtalaisen leiripaikan. Ainut mikä tuo harmia on mäntyrunko joka on katkennut noin 5 metrin kohdalta. Se on kallellaan ja  kasvanut kiinni toiseen puuhun.  Puu on puoliksi laho ja siinä kasvaa lahottaja sieniä. Yritin kaataa sitä mutta en saanut sitä poikki. Niinpä otin kaksi telttanarua ja sidoin sen parhaani mukaan. Jos tukki alkaa kaatumaan niin se jää narujen varaan roikkumaan.

Eli jos huomenna sataa kunnolla  niin se tarkoittaa luppopäivää. Katsella taas huomenissa.

Matka 84.32km , aika 5;14h, tie n A3, 15 km Valmieraan. Latvia

Rauniot mihin jäin yöksi oli rauhallinen. Ei kummitukset eivätkä ihmiset häirinneet Yö uniani. Nousin normaalisti eli aikaisin, heti 6 jälkeen. Tuuli oli jo aamusta puuskittainen. Raunion seinät tekivät leiripakastani tuulitunnelin joka korosti tuulen voimaa. Yö oli kuitenkin tuuleton.

Päivä oli raskaanlainen. Aurinko kyllä paistoi mutta pyörän kanssa oli ongelmia. Rolhoff on aika ajoin pitänyt ääntä ajaessani. Sitä tapahtuu silloin tällöin varsinkin jos ajan pitkän rupeaman. Kun pysähdyn vähäksi aikaa lepäämään, ääntä ei kuulu enään sen jälkeen. Olisiko jotakin ongelmaa voitelussa.

Tie oli tänään karheaa asfalttia, ei koko ajan mutta pitkiä pätkiä kuitenkin. Asfaltti on myös hidasta ajaa, se pureutuu kumiin kuin täi tervaan.

Väli Rongu -Otepää on mäkinen. Nousut ovat loivia mutta pitkiä. Muutama jyrkkäkin nousu mahtuu matkalle mutta ne ovat lähempänä Otepäätä.

Otepäässä kävin kaupassa . Muka mahtuileipää, ruis. Löysin Maxim kaupasta Suomalaista ruisleipää. Ruispaloja. Mukaan lähti myös kananpalat pihvejä missä on kuoritusta ja juustoa sisällä. Herkkuja myös.

Veljeni ja hänen avovaimon mökillä tein pyörään remonttia sekä saunoin. Huomenna matka jatkuu Latviaan. Minun pitää vielä aamulla tehdä maahntuloilmoitus mutta se on vasta silloin.

Matka 60.77km, aika 3:49h. Otepää, Viro.

17.10

Olin koko päivän ajanut myötä tuulessa. Ensimmäinen etappi oli Pöltsanmäki. Saapuessani kaupunkiin minut otti siellä vastaan linnoitus. Pysähdyin vähäksi aikaa katselemaan ja ihailemaan sitä.

Matka jatkuu ihailun jälkeen kohden keskustaa ja kauppoja. Ruokakassi oli tyhjä.siellä ei ollut muuta kuin mausteita ja teepusseja. Niitäkin van 6 kpl. Kauppa löytyi kun kysyin vanhemmalta mummolta tietä. Yhteistä kieltä ei löytynyt mutta kun sanoi kaupan nimen niin heti tuli neuvoja. 

Matka jatkui Seuraavaksi kohden Viljandia. Pysähdyin ostamaan bensaa kun huomasin huoltamon. Poliisitkin oli pihamaalla parkissa. Tervehdin poliisi setiä reippaasti ajaessani huoltamon pihalla.

Vaikka olin ostanut vettä sitä ei ollut iltaa varten tarpeeksi. Joten kun saavuin Leie nimiseen paikkaan huomasin pienen huoltamon. Niinpä menin sinne ja kävin huoltamolta ostamassa juomavettä lisää Ostin myös marspatukan koska alkoi olla nälkä. Söin patukan,samoin tein . Istuskelin pyörätelineen päällä. Siihen oli hitsattu korkea kaide, ilmeisesti juuri istumista varten. Aurinko paistoi mukavasti, muutamia pilviä lipui taivaalla

Leie on vörtsjärven päässä. Se sijaitsee risteysalueen lähellä. 92 tie menee sen vierestä . Toiseen suuntaan pääsee Tarttoon ja toiseen suuntaa pääse Viljandiin.

Lähdin itse ajamaan Tarton suuntaan koska pääsisin nopeammin otepäähän järven sitä puolta. En ajanut kuin muutaman sata metriä kun näin talon rauniot. Työnsin pyörän pihalle parkkiin ja aloin katselemaan löytyisikö sieltä Yö paikkaa. Vaikka kello oli vasta 15 niin aina kannattaa vilkaista jos löytyy hyvä paikka. Talon katto olibromahtanut aikoja sitten kasaan. Sisällä kasvoi isoja puita. Näin kauempana navetan joten menin vilkaisemaan sitä. Joku oli putsannut toisen puolen joten lattia oli puhdas. Päätin jäädä sinne yöksi.

Matka: 62.56km, aika 3.55h, Leie, Viro.

16.10

Vai oliko se toistepäin. No joka tapauksessa pääsin jatkamaan matkaa kohden Turkkia. Monta maata on vielä välissä ennen kuin olen edes lähempänä.

Heräilin 6 15 aamusella. Pötkötin vielä muutaman minuutin ennen kuin nousin. Laitoin ensimmäisenä keittimen tohisemaan että sain lämpöä tupaan. Taivas näytti kirkkaalta kun aukaisin oven. Keitin suostui syttymään ensimmäisellä kerralla. Jouduin kuivaamaan makuupussin jalko päätä sekä pääosaa.

Aurinko alkoi juuri vaalentamaan taivaan rantaa kun kömmin teltasta ulos ilma oli kylmää ja kosteaa. Kokkailn rauhassa aamupalaksi munakkaan. Laitoin teltan sillä välin kasaan kun munakas valmistui. Toimin .ahdollisimman ripeästi että pääsisin matkaan. Minulla on yksi luppopäivä välissä joten jalat toimivat varmaan hyvin..

Lopulta kun oli valmis lähtemään minun piti vielä löytää reitti pois metsiköstä. Olin tullut ison ja jyrkän ojan kautta metsään. En jaksa nousta pyörän kanssa ojan vartta ylös. Niipä lähdin työntämään traktorin jättämiä jälkiä pitkin kohden metsikön toista päätä. Iso mainostaulu näkyi aivan metsän laidassa. Metsikköön myös harveni sinne päin. No ei se ollut kovin tiheä muutenkaan. Siellä täällä heinikössä oli mäntyjä mutta harveni se kuitenkin vähäsen.

Metsikköön vieressä oli pelto, eikä siinä ollut ojaa. Pääsin sitän kautta pellolle. 50 metrin päässä oli tien pätkä yli ojan ja se meni päätielle.

Matkaani avitti hyvä myötä Tuuli. Matka taittui mukavasti. Moottoritien vieressä kulki maalaisitie, asfaltoitu , mitä pitkin ajoin kunnes se päättyi..jouduin kiertämään reittiä” kose, paukut, röösakuta, ardu, ja vöödukuta. Tien numero on sama kuin sen vieressä kulkeva 2 tie. En tiedä miksi.

Kun pääsin vöödukutan risteykseen sitä ei oikeastaan ollut. Se liittyi puolivalmiiseen moottoritiehen. Pälyilin ihmetyksen vallassa mitä teen. Koska liikenne soljui vastakkaisella kahdella kaistalla, tpinen kaksikaistaa eivät vielä olleet valmiina. Se oli suljettu liikenteeltä, niin minä lähdin ajamaan sitä pikin kohden Maoa. Tie muuttui välillä normaaliksi tieksi kunnes ennen Maoa Se muuttui jälleen 4 kaistaseksi moottoritieksi. Tai ehkä se oli vain levennetty Maon kohdalla.käämnnyin Maon keskustan suuntaan liittymästä. Koko kaupunkia tai edes kylää ei ollut. Muutama tehdas, grilli ja huoltamo. Siinä kaikki, ei kauppoja. No, ajelin sivuteitä pitkin takaisin päätielle kun näin toisen grillin erään kylmäaseman pihalla. Kävin ostamassa sieltä kolme hampurilaista, sain tytöiltä myös 4.5 litraa vettä. Ennen kuin lähdin vetäisin vielä yhden puolen litran pahvimukin kylmää maitoa kurkusta alas. Ai että oli hyvää.

Ajelin 10 km eteen päin kun ilma muuttui radikaalisti. Sade rintam ylläti minut. En ollut tarkkaillut taivasta tarpeeksi tarkkaan. Koska liikenne oli vilkasta päätin kääntyä takaisin päin mistä olin tullut. Juuri kun sade alkoi pysähdyin bussipysäkille. Nappasin nopeasti sadeviitan tarakalla ja vetäisin senlleni. Suojasin viitalla myös pyörääni että laukut eivät kastuin aivan kokonaan.

Kun sade meni ohi kaivoin laukkujen läppien alta sade takin ja housut. Olihan se temppu vetää pöksyt jalkaa kun piti vielä yrittää seisoa välillä yhdellä jalalla. Sain kuitenkin vedetty vaatteet päälleni. Alla minulla oli jo verkkarit sekä fliisihuppari. Jatkoin vielä jonkun kilometrin kunnes päätin että päivä oli siinä. Taivas lli muutenkin sateisen näköinen. Huomasin mukavan näköisen metsän läntäreen pellon keskellä, sen vierestä meni vielä tie joten sinne.

Metsikköön olikin ollut joskus jonkun puutarha, tai omena tarha. Sen keskellä oli pieni hirsinen mökki josta ei ollut enään paljoa jäljellä. Paikka lli villiintynyt aivan täysin. Kävelin metsikössä, joka oli 200×200 läntti ,etsin sopivaa paikkaa teltalle. Olin jo antamassa periksi kun huomasin aivan pyörän takana pienen aukean. Se oli piilossa tiheän kuusi aidan takana. Koko metsikköön kiersi tiheä kuusiaita. Tämä oli kuin seinän puolikas. Sen takan oli loistava paikka. Katsoin oksia pois kuusista sekä muutamasta muusta puusta että sain sopivan aukon sinne. Oksat mitkä katkoin olivat jo niin kuivia että ne olisiva kelvanneet jo uuniin.

Kuutti kun sai aukon raivattua alkoi uusi sadekuuro . Odottelin sen ohi menoa sadeviitam alla, heti kun oli mahdollista viritin tarpin puiden varaan roikkumaan. Narun kanssa oli vähän ongelmia koska kuuset olivat oksaisia mitta onnistuin jotenkuten.

Aurinko laskeutui nopeastib18 jälkeen. Pedi nopeasti illan hämärässä hiukset ja söin hampurilaiset mitkä olin ostanut grilliltä.

Huomenna jatketaan. Toivotaan että on hyvä sää.

Matka 74.92km, aika 4.30h, teltta. Viro.

0