Kello oli soimassa 6.15 aamulla. Tarkoitukseni oli lähteä aikaisin liikenteeseen. Iltapäivällä oli luvattu sadetta. Kun kello soi tarpin pinta ropisi vesipisaroista. Kuuntelin vähän aikaa, sitten totesin mielessäni että ”ei tuu mitään”. En viitsi nousta ylös , ulkona oli pimeää, märkää ja satoi tihuuttaa. Niinpä jatkoin unia 10 asti. Pötköttelin vielä tunnin ennen kuin nousin ylös.
Päivä sujui ruuan laitossa sekä teen juonnin merkeissä. Laitoin ylimääräisen kattilani myös töihin ettei se kulje turhaa mukanani. Se sai alkaa keräämää vettä tarpin reunan alta. Näin saisin lisä vettä käyttööni.
Varsinainen myrsky pyyhälsi ohi varsin nopeasti. Se ei kestänyt kuin pari tuntia. Tuuli puhalsi välillä voimakkaasti. Vesi kasteli vähäsen myös teltan liepeitä mutta hyvin tuli selvittyä tästäkin koettelumuksesta.
Lämmitin pesuveden teltan sisällä välitilassa, vaikka se toi lisää kosteutta telttaan. Peseyden yleensä siten että kastelen käsipyyhkeen ja pyyhin sillä itseäni. Minulle riittää juomspullollinen vartalon pesuun. Tukan pesuun menee toinen mokoma. Päivä alkaa olla pulkassa. Huomenna jatketaan matkaa koska pitäisi olla parempi ilma. Nyt toivotan hyviä öitä kaikille, tai päivää. Riippuu mihin aikaan luette tarinaa.
Kello oli soimassa aamulla 5.15. Olin eilen illalla laittanut jo kaiken valmiiksi lähtöä varten. Ruuat oli mikrossa valmiina sekä tee pannu valmiina levyn päällä. Nyt minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin kääntää nappulaa niin vesi että ruoka valmistuivat ajallaan.
Olin laskenut aikataulun aamuksi. Minulla oli 1h35 min aikaa H hetkeen. Silloin minun piti olla alhaalla pakkaamassa pyörääni. Juna lähti 7.29. Syötyäni istuskelin ja mietin kumpaa tietä lähtisin ajamaan Latvian suuntaa. Toinen kiertää jonkun verran, toinen olisi aivan suora reitti. Päätin lähteä pidempää reittiä, poikkean matkalla veljeni mökillä. Saisin siellä pestyä jonkin verran pyykkiä sekä voisin käydä pesulla.
6.35 lähdin alakertaan. Varusteeni olivat ystäväni Kämärisen kanakopissa kerrostalon varastossa. Hain ne ja siirsin laukut sekä muut rompeet käytävälle. Pyöräni oli erillisessä varastossa ettei sitä rikottaisi. Kävin hakemsssen ja aloin pakkaamaan pyörää rappukäytävästä. Aika meni nopeasti, kämy tuli vilkaisemaan alakerrassa tarvitsenko apua.
Kävin vielä yläkerrassa ennen lähtöä. Ystäväni saatoi minut vielä alas, vaihdoimme vielä muutaman sanan ennen lähtöä.
Olin asemalla 20min ennen junan lähtöä. Kuvasin muutaman videopätkän aikana kuluksi. Kun juna sitten saapui niin en taaskaan meinannut uskoa silmiä. Taas samalainen vanha juna mikä minulla oli kun tulin välin Hämeenlinna- Riihimäki kuukausi sitten.
Sain pyörän junaan muiden matkustajien avulla. Kiitos heille oikein paljon. Juttelin erään naisen kanssa junassa. Hän kertoi että oli menossa Wieniin viikon lomalle. Ensin hänen piti kuitenkin käydä työpaikalla ennen lentokentällä menoa. Nainen oli utelias ja kyseli pyörämatkastani. Kerroin hänelle suunnitelmastani sekä entisistä matkoistani.
Juna saapui aikanaan Helsinkiin. Nainen kenen kanssa olin jutellut auttoi minua pyörän kanssa. Paljon kiitoksia hänelle. Toivottavasti kätesi eivät likaantuneet pyörän kanssa.
Kävelimme yhdessä jonkin matkaa kunnes tiemme erosivat. Lähdin tietysti ensi väärään suuntaa ennen kuin löysin itseni kartalta. Tapasin juttukaverini vielä matkan aikana koska hän oli menossa samaan suuntaan.
Kysyin matkalla eräältä mieheltä tietä että löytäisin nopeasti Länsisatamaan paikka löytyi loppujen lopuksi helposti . Etsin ensin oikean maihinnousu portin, sen jälkeen menin terminaaliin. Kävin wc ssä ja menin istuskelemaan oven lähelle ajan kuluksi. Istuin noin puoli tuntia terminaalissa, ennen kuin lähdin ulos..
Ajoin suoraan odotus alueelle, jonottamaan muiden kanssa lippuluukulle pääsyä. 20 min päästä jono alkoi liikkumaan. Kun minun vuoroni tuli ojensin passin ja sanoi että olen tehnyt lähtö selvityksen jo aikaisemmin. Nainen pyysi minua näyttämään Qr koodin puhelimesta. Kaivoin puhelimen ja näytin Qr koodin siitä. Kysyin naiselta voisinko saada myös liput vaikka olinkin tehnyt lähtö selvityksen netissä. Kerroin että teen reissuista eräänlaisia muistotauluja kun materiaalia kertyy tarpeeksi. Sain liput, juttelimme hetken pyöräilystä koska takanani ei ollut autoja. Olisin mielelläni jutellut pidempäänkin mutta oli aika lähteä eteen päin.
Pääsin laivaan normaalisti ajamalla autojen kanssa sisälle ruumaan. Istuskelin koko matkan erään baarin pöydässä ikkunan luona. Torkuin vähän aikaa pöydän ääressä. Katselin erästä naista joka istui vähän matkan päässä minusta. Täytyy kyllä sanoa että olipa pirun kaunis nainen. Oikein viimeisen päälle))
No matkan jatkui kun laiva saapui satamaan. Löysin nopean reitin läpi Tallinan. Puikkelehdin pikkuteitä pitkin läpi kaupungin, kunnes saavuin moottoritien läheisyyteen. Koska päätie oli vaarallinen etsin muun reitin mitä pitkin ajoin. Tie seurasi moottoritietä . Katsoin välillä karttasovellusta missä menen. Yhden kerran ajoin harhaan.
Olin eilen ostanut ruuat nyt minun piti vielä löytää vesi että voisin leiriytyä. Kävi yhdellä huoltamolla katsomassa minkälaista vettä siellä on. Vesi maistui ruosteisella, mietin vähän aikaa mitä teen. Vaikka vesi ei ollut juomakelpoista sillä voi kyllä peseytyä. Täytin yhden pullon, en enempää. Hakisin loput kaupszta kunhan sellainen tulee vastaan.
Lopu hyvin , kaikki hyvin. Löysin kaupan mistä sain vettä. Leiripaikka on tuttu paikka. Olen ollut tässä muutaman kerran. Nyt on sen verran väsy että menen nukkumaan. Jatketaan huomenna. )
Matka: 47.83km, aika 3.29h,
Megastar saapuu juuri Heldingin satamaan Tallinazta.
Eli lähden etenemään 14.10. Laiva lähtee 10.30 satamasta kohden Tallinnaa. Matkani suunta on Turkki. Talvi on lähestymässä joten matkasta tulee rankka. Tervetuloa matkalleni mukaan. Olen Instagramissa sekä Youtubosss. Päivitän Youtub videoita kun pystyn. Matkatarinat päivittyvät joka päivä, aina kun on nettiyhteys. Turkki voi olla haasteellinen mutta parasta yritetään.
Hei kaikille. Matkani jatkuu 14.10 . Suunta on vielä pikkaisen epävarma muttA se on joko Ruotsi tai Viro. Siitä lisää ensiviikolla. Olen korjaillut tavaroita sekä pessyt pyykkiä sen jälkeen kun saavuin Järvenpäähän. Kaksi ensimmäistä päivää meni toipumiseen matkan rasituksesta. Yleensä kun saa syötyä hyvin ja nukuttua niin voimat palaavat nopeammin.
Olin illalla leiriytynyt tien risteyksen kohdalla olevaan metsikköön. Ojan reunat olivat kasvaneet täyteen kuusen taimia. Niistä oli muodostunut tiivis kuusiaita. Kuusten taimien korkeus vaihteli 2metristä 4 metriin. Niiden väliin oli kasvanut pienempiä kuusen alkuja jotka tekivät ” aidasta” tiiviin.
Liikenne tiellä oli vilkasta. Kauempaa kuului jatkuvaa meteliä. Aivan kun täryllä olisi ajettu koko ajan maata tiiviimmäksi. Välillä ääni heikkeni mutta kohta se alkoi uudestaan. Liikenne alkoi hiljenemään kello 21 aikaan, samoihin aikoihin myös täryn ääni vaimeni kokonaan pois.
Heräilin aamusella 7 pintaan. Autoliikenne vilkastui tiellä sen verran että en saanut enään unta. Niinpä nousin ylös ja aloin valmistelemaan keittimen sytyttämistä. Kuten tähänkin asti, en saanut sitä toimimaan ensimmäisellä kerralla. Jouduin puhdistamaan suuttimen 3 kertaa ennen kuin onnistuin saamaan tulet. Kuivasin makuupussin päät, sukat sekä kengät.
Aamupalaksi oli nuudeleita ja tonnikalaa, yksi tomaatti, litran jogurtista puolet sekä teetä. Sillan välin kun vesi lämpeni keittimessä, kuivasin teltan. Kun vesi alkoi olemaan kiehumispisteessä kaadoin sen termospulloon missä oli jo valmiina tee pussi. Sitten uusi vesi kiehumaan. Pian leiri oli purettu , ainoastaan laukut sekä muut irtotavarat olivat vielä levällään metsän pohjalla.
Päästyäni lopultakin metsästä pois, oli minua tiellä vastassa pitkä loiva nousu. Lähdin puurtamaan sitä ylös päin. Nousun huipulla näkyi puhelin masto. Päästyäni sitä lähemmäksi tunnistin paikan entiseksi leiripaikaksi. Maston lähellä kulki metsätie. Metsätie on suljettu puomilla, mutta minua se ei silloin haitannut. Olin pujahtanut puomin vierestä ja työntänyt pyörää 150 metriä tietä pitkin. Majoitunut silloin aivan metsätien varteen , metsätraktorin jälkien päälle.
Ajaessani Hämeenlinnan suuntaan en oikein osannut päättää nousisinko Hämeenlinnassa paikallisjunaan , vai ajaisinko eRiihimäelle ja vasta siellä nousisin junaan.
Tuuli oli vastainen koko 16 kilometrin matkan Hämeenlinnaan. Olin katsonut kartasta suorimman reitin asemalle. Reitti kulki puiston läpi mikä on lähellä Sokos Hotellia. Huomasin puistossa vanhoja raunioita . Kysyin yhdeltä vanhemmalta naiselta joka tuli vastaan, puistossa olevista raunioista. Hän kertoi että ne olivat vanhojen lastauslaitureiden perustuksia. Puisto oli ennen ollut tukkien varastointi sekä lastauslaituri alue. Siellä oli ollut raiteet sekä vaihtee Junia varten.
Juna lähti Hämeelinnasta kello 12:22. Olin istuskellut jonkin aikaa aseman penkillä kun eräs mies tuli juttelemaan kanssani. Hän kertoi että oli ammatiltaan kokki ja harrasti myös pyöräilyä. Puheista päättelin että hän oli myös kulinaristi , eli tykkäsi ruuasta .
Kun juna lopulta saapui , en ensin meinannut uskoa silmiäni. Vanhan ajan paikallisjuna. Kirosin kuin turkkilainen koska oviaukko oli kapea, siinä oli kaksi rappusta jotka olivat vielä jyrkässä kulmassa. Eikö VR saa noita vanhoja Junia pois liikenteestä vai mikä siinäkin mättää.
Eräs nainen oli tullut pyörän kanssa juna asemalle. Hän nousi samasta oviaukosta, ennen minua junaan. Kun yritin raahata pyörää rappusia ylös , se jäi yrittämiseksi. Pyörä oli niin raskas että en meinannut saada edes etupyörää ylös. Onneksi nainen tuli auttamaan minua , hän otti ohjaustangosta kiinni ja auttoi minua nostamaan sen junan kyytiin . Autoin pyörän perästä työstämällä ja nostamalla samaan aikaan. Saimme yhteistyöllä pyörän junaan. Kiitin naista moneen kertaan, kiroillen välillä vanhaa junaa.
Nainen oli yhden pysäkin kyydussä, hän nousi Turengin asemalla pois. Kun juna saapui lopulta Riihimäelle pyysin yhtä nuorta kaveria auttamaan minua pyörän kanssa. Saimme pyörän rappusista ehjänä alas loten kaikki oli hyvin. Vaihto juna lähti samalta laiturilta. Se oli jo valmiina odottamassa joten työnsi pyörän junaan ilman ongelmia..
Matkan Ensimmäinen osuus päättyi Järvenpäähän. Lepäilen täälä 2 viikkoa ennen kuin lähden Eurooppaan. Olen sen verran selvitellyt jo jatkoa että laivalla Saksaan on suljettu tällä hetkellä pois. En pysty nukkumaan yhtä ylimääräistä yötä Travemündin satamassa laivan sisällä. Laiva saapuu 22 Saksaan joten on Yö. Joutuisin ajamaan pimeässä enkä pidä siitä,
Eilinen leiripaikka oli oikeastaan hyvä. Se sijaitsi aika lähellä Oriveden kaupunkia. Minulla oli ongelmia veden hankinnan kanssa joten se aiheutti vastaavasti aikatauluni kanssa viivästystä.
Hämärä alkaa tulemaan 19 jälkeen joten leiripaikan olisi hyvä löytä viimeistään kello 17.
Kello oli jo yli 17 ja olin vielä asutuksien keskellä taajamassa. Näin oikealla puolellani kalliota ja metsää. Pysähdyin pyörätielle katsomaan tarkemmin. Tiellä oli bussipysäkki jonne pääsi pyörätieltä suoraan. Paikka näytti lupaavalta. Menin suoraan tien yli toiselle puolelle pyöräni kanssa. Siinä kohtaa oli pellolle menevä tien pätkä. Jätin pyörän parkkiin levityksen kohdalle ja menin metsään. Metsä oli vanhaa kuusikkoa harvakseltaan, ylempää kasvoi haapaa ja koivua. Puusto oli siellä nuorempaa. Löysin yhden tasaisemman paikan yhden vanhan kuusen juuresta, joten menin hakemaan pyörän pois tien varresta. Odotin sopivaa rakoa liikenteestä että voin rauhassa työntää pyörän metsään.
Saatuani pyörän metsään ja parkkiin sinne lähdin tutkimaan sitä tarkemmin. Löysin polun kymmenen metrin päästä pyörästäni. Kävin katsomassa ensin polun toisen pään mikä meni syvemmälle metsään. Sieltä ei löytynyt ainakaan asutusta mikä oli hyvä. Polun toinen pää meni tielle. Polun poikki oli kuitenkin kaatunut iso puu. Vanha kuusi oli tukkinut sen perusteellisesti.
Eli löysin sopivan paikan. Se oli kaiken lisäksi rauhallinen paikka.
Aamulla nousin normaalia aikaisemmin ylös. Keitin toimi ensi yrittämällä. Vastaavasti akkupaketti mitä lataan ajaessa oli kaput. Olin illalla laittanut puhelimeni lataukseen mutta olikin käynyt toisin päin. Puhelun oli tyhjentynyt aivan kokonaan. No, en jäänyt surkuttelemaan sitä. Pystyin kuitenkin lataamaan puhelinta ajaessani. Korjaan sen sitten kun ilen päässyt Järvenpäähän.
Pääsin liikenteeseen kello 10:25. Olin normaalia aikaisemmin päässyt lähtemään koska sain aamutoimet tehtyä nopeasti.
Orivesi ja Kangasalan välinen tie osuus moottoriliikennetien risteykseen asti on mäkinen. Osa nousuista on isoja mutta pystyy ajamaan ylös jos on kevyempi kuorma.
Oriveden tie 58 liittyy kantatie12 Eli Lahti Tampere tiehen. Lähdin siitä ajamaan Lahden suuntaan. Liikenne on vilkasta kuten osasin odottaa. Pälkäneen kohdalla näin K kaupan joten karsin sinne ostoksille. Kaupan pihamaalla, pää oven lähellä oli leivän myyjän koju. Päätin jättää pyörän nojaamaan kauppan ikkunan eteen, myyjän lähelle . Myyjä sekä hänen seuranaan ollut Vanhempi mies tulivat juttelemaan kanssani. He olivat uteliaita ja kyselivät mistä olen tullut. Kerroin että Oulusta tullaan. Puhe siirtyi pyörässäni oleviin msidenlippuihin joita olen laittanut siihen. Pian Olimme jo Napolissa sekä Pizassa että Roomassa.
Ivon lepomon myyjä kävi yhdessä välissä hakemassa minulle tuoretta ruisleipää, hän sanoi että tämä on heidän puolesta pientä sponsorointia . Hänen mielestään jo pelkästään minun tarinoista voi antaa jo herkkuja kun pääsee kuulemaan niitä.
Kävin yhdessä välissä hakemassa kaupasta jogurttia sekä hernekeittoa . Palattuani jäin vielä juttelemaan vähäksi aikaa. Sain mieheltä vielä mukaani lihapiirakan jonka koko on aivan toista luokkaa kuin kaupan pikkupiirakat. Otin vielä valokuvan miestä ja myynti pöydästä ennen lähtöäni. Pitää vielä kiittää ivon leipomon myyjää hyvästä leivästä ja lihapiirakasta.
Seuraava etappi oli Hämeenlinnan risteys. Olin aikaisemmin suunnitellut ajavani Lahteen. Mutta laskeskelin, että minulla on puolet lyhyempi matka Hämeenlinnaan, ja sieltä Riihimäelle, kuin mennä Lahteen. Joten kun saavuin Hämeenlinnan risteykseen käännyin sinne. Kello alkoi olla jo sen verran että minun pitäisi alkaa etsimään juomavesi illaksi. En ehtinyt ajaa kuin 200metriä niin näin huoltamon valot. Mielessäni kiittelin hyvää tuuria mutta kun sain huoltamon näkyville niin pettymys oli iso. Huoltamo oli kiinni, siinä oli kait ollut joskus kahvila mutta nyt se oli suljettu. Seinässä oli vesipiste mutta minulla ei olut avainta siihen.
Olin juuri alkamassa kaivamaan pihtejä laukusta kun eräs nainen ajoitankkamaan auto. Kysyin häneltä eikö hänellä sattuisi vahingossa olemaan vesipisteeseen sopivaa avainta. Ei ollut mutta hän sanoi että asuu noin km päässä. Hänellä on viinitila , jos ajan sinne hän voi antaa sieltä vettä.
Kiitin naista, lähdin ajamaan kohden Rönnyvikin viinitila, naisen ädessä vielä tankkaamaan autoa.
Nainen saapui melkein samaan aikaan viinitilan risteykseen kuin minä. Ajoin hiekkatietä noin 150metriä kunnes saavuin auton luokse missä nainen jo oli. Täyttäessäni pulloja juttelimme pyöräilystä. Nainen kertoi että oli juuri tullut 4 viikon lomalta Lapista. Lapissa on kuulema upea ruska kun hän oli siellä.
Kiitin häntä vielä vedestä ennen lähtöä. Ajelin sen jälkeen 15 km ennen kuin leiriydyin tien varteen
Ylempi. Kuva kaukaa viinitilasta. Alempi :Ivon leipomon myyjä
”Mikähän hulluus saa ihmisen pyöräilemään satoja, tuhansia kilometrejä ympäri maailmaa”
Aamu oli normaalin kylmä ja kostea. Vaikka olen tehnyt vasta viikon matkaa , se tuntuu ikuisuudelta. Muistan yhden reissun minkä aloitin aikaisin keväällä, kun lumet olivat vielä maassa. Palelin 10 yötä teltassa vaikka minulla oli hyvät varusteet. Kylmä hohki maasta selkään niin että munuaiset olivat aamulla jäässä. Se matka tuntui ikuisuudelta. Minulla kesti 2 viikkoa että munuaiset suli, kuukausi meni että luut alkoivat tuntua normaalilta.
Kuten muinakin aamuina keitin ei toiminut heti ensimmäisellä kerralla. Toisella se onnistui. Sain teltan nopeasti lämpimäksi joten aloin kuivattelemaan makuupussia sekä sukat ja kengät.
Kello oli 11 kun pääsi lähtemään tienpäälle. Ennen lähtö vilkaisin vielä leiripaikkaa olinko unohtanut jotakin jälkeen. Pidin metsätien leiripaikasta. Hyvä, voin käyttää sitä joskus toistekin, jos tulee tarvetta.
Tämän päivän ensimmäinen etappi oli Ruovesi. Matka alkoi kankeasti, jalat eivät oikein toimineet kunnolla . Ilma oli hyvä, aurinko paistoi mukavasti mutta tuuli oli viileä. Selkä puoli oli kostea hiestä kun etupuoli palelin. Meno oli mukavan rapsakkaa vaikka ei ollutkaan pakkasta.
Tien reunukset olivat kapeat , osassa matkaa oli tien reunus myös murentunut kun sen päältä oli ajettu raskailla ajoneuvoilla. Haaveilin jo matkalla että pääsisin Ruovedellä käymään kaupassa. Mutta toisin kävi, minin olisi pitänyt ajaa päätietä muutama kilometri sivuun. Aikani ei olisi siihen riittänyt. Niinpä päätin jatkaa matkaa orivedelle. Sinne oli matkaa 42 km.
Jos Ensimmäinen etappi oli raskas niin seuraavat 42 km oli tuplasti raskaampi. Yli puolet matkasta tuntui olevan nousua. Tie kiipesi kumpuilevaa maastoa ylöspäin, välillä tultiin pieni pätkä alas ja taas ylös.
Jalat alkoivat olemaan poikki kun lopulta saavuin Orivedelle. Osti kuiva asemalta bensaa . Keskustassa olevalt bSokokselta kävin häkemassa ruokaa. Veden hakureissu jäi hautuumaa keikaksi.
Minulle meinasi tulla hätä kun hautuumaa vesipisteen vesi oli ruskeaa. Huomasin yhden naisen työntävän polkupyörää hautarivien välissä. Kysyin häneltä veden laadusta. Nainen sanoi että vesi oli välillä poikki koska oli ollut pakkasöitä. Ilmeisesti se oli kytketty uudestaan koska vesipisteeseen tuli vesi. Vedestä hän sanoi että se tuskin on juotavaa
Ei auttanut, lähdin ajamaan takaisin keskustaan. Huomasin kukkA/hautaustoimiston. Ei muuta kun sinne. Juuri kun pysäköin pyörän yksi mummeli meni ennen minua liikkeeseen. Jouduin odottelemaan jonkun minuutin että tuli vuoroni. Kerroin huoleni miehelle, mies sanoi että hän voi antaa jonkin verran vettä mukaani. Ihmettelin hänen vastausta, sanoi hänelle että minulla ei ole mukanani tankkiautoa.
Kun vedet oli saatu alkoi vimmattu polkeminen pois kaupungista. Seurasin pyörätietä , mitä harvoin teen. Ja, kuknkas ollakaan se päättyi juuri kun olin kiivennyt erittäin jyrkän mäen ylös. Pyörätie oli erkaantunut päätiestä. Se kulki asuinalueen läpi missä tehtiin kadun uudistusta sekä vedettiin kaapeleita. Siksi koko katu oli poikki.
Palasin takaisin päätielle. Jouduin uudestaan nousemaan samab mäen ylös mutta erikohdasta. Jalat olivat aivan hyytelöä. Päästyäni edes vähän matkaapois kaupungista katsoin metsän minkä lähellä ei ollut taloa. Kävin äkki vilkaisemassa saisiko sinne leiriä. Kun telttapaikka löytyy työnsin pyörän metsään. Huomasin vasta myöhemmin että 15 metrin päässä kulki polku.
Loppujen ilta oli rauhallinen. Polulla ei näkynyt ristin sielua.
Olen monen aamuna joutunut vääntämään kättä keittimen kanssa, että saan sen toimimaan . Tämäkään aamu ei ollut sen parempi. Ulkona ei ollut kuin muutama aste lämmintä, teltan seinäkankaat olivat sisäpuolelta aivan märät. Onneksi sisäteltta oli suhtkoht kuivana. Olin juuri kömpinyt makuupussista ulos, aukaisin teltan oven että saisin keittimen ulos. Laskin bensaa keittimeen kuppiin ja sytytin bensan. Liekki lepatti jonkin aikaa, savuttaen mukavasti. Sitten ei mitään. Kun yritin saada keittimen toimimaan mitään ei tapahtunut. Suutin oli tukossa. Putsasin sen , yritin uudestaan mutta ei. Kun seuraavan kerranb kiersin suuttimen auki se tipahti suoraan keittimen bensakuppiin. En saanut sitä sormilla pois joten jouduin kääntämään koko keittimen ylösalaisin. Heti kun keitin oli ylösalaisin suutin tipahti ohi käden , suoraan nurmikolle. Että se siitä suuttimesta. En löytänyt sitä vaikka kuinka etsin. Suutin oli palanut tuummaksi, ruohikko oli pitkää ja maa oli mustaa multaa.
No, etsin uuden suuttimen joka oli sopiva. Sattumalta löysin sen toisella yrittämällä. Sain keittimeen jonkinlaisen liekin että pääsin aloittamaan varusteiden kuivaamisen.
Ulos lömpiessäni tunsin pitkästä aikaa epätoivoa. Aamu oli niin masentava , se jatkuikin samanlaisena jonkin aikaa. Kuvailin teltaa, tehden samalla ruokaa. Välillä laitoin tavaroita pyörään, sitten syömään ja vesi kiehumaan.
Pääsin kuitenkin pois kosteasta metsästä aikanaan. Oli ihana påästä aurinkoon ja kuivalle asfaltille. Elämä alkoi taas hymyillä. Matka Virroille oli kuitenkin mäkinen. Eilinen uurastus vaikutti tämän päivän suoritukseen.
Pysähdyin Virroilla ostamassa välipalaa. 30km pikapyrähdys ja liian pieni aamupala vaativat lisäenergiaa koneistoon. 2 purkkia kaakaota sekä 2 omena viineriä auttoivat asiaan kummasti.
Viduvedellä päästyäni menin uudestaan kauppaan. Kysyin kaupassa kassalta, missä voisin täyttää vesipullot . Olin pyörällä liikenteessä , sanoin kassalle. Nainen kaivoi kassan alta avaimen ja sanoi ” ulkona seinässä on vesipiste” kiitin ja kumarsi ) vesi ongelma oli sillä ratkaistu.
Täytin pullot ja vein avaimen takaisin. Olin ostanut välipalakeksi eloveena paketin missä oli 10 keksiä. Istuin pyörän vieressä olevalle puiston penkille, tyhjensin paketin ja vein pahvin roskikseen.
Aurinko paistoi lämpimästi joten päätin viettää hiljaisen 10 minuuttia penkillä. Laitoin silmät kiinni ja nautin lämmöstä. Olin viettänyt jo 6 päivää kosteissa olo suhteissa joten välillä näinkin päin.
Laukut täynnä ruokaa, tarkalla oli vettä 3 1.5L pulloissa, enään puuttui leiripaikka. Ajoin ehkä 4km kun aloin etsimään yöpaikka. Kävin muutamassa paikassa jotka kaikki olivat hyviä. Halusin aurinkoisen paikan että voisin kuivatella varusteitani sen aika kun aurinko lämmitti. Sellainen löytyi metsätien varresta missä oli tehty hakkuita. Aurinko pääsi paistamaan pienen taimikon yli suoraan leiriin. Levitin märän trapin kuivumaan naruun sekä teltan laitoin aurinkoiseen paikkaan. Huomenna jatketaan .
Lapuan tie 19 ja 63 tien risteys oli vain sadan metrin päässä leiristä. Heti aamusta alkaen 63 pitkin, joka tuli Evijärven suunnasta, alkoi moottoripyörä liikenne. Jossakin on ilmeisesti kokoontuminen koska moottoripyöräilijöitä oli liikenteessä normaalia enemmän. Myös ralliauto kisat olivat käynnissä läheisellä radalla.
Aamu meni kuivaus hommissa. Teltta oli märkä, sisältä. Sen kuivaamiseen meni oma aikansa. Kun teltta oli kasassa oli litimärän trapin vuoro. Kiroilin välillä myös huonoa onnea, mitä on aina joskus. Olin illalla unohtanut matkamittarin ohjaustangon kiinikkeeseen. Hakiessani sitä pimeässä olin ottanut vahingossa näytöstä kiinni ja puristanut sitä liian kovaa. Nyt mittarissa on viiva missä ei toimi mikään. Onneksi nopeus toimii , saan kuitenkin selvää myös muista lukemista . Huonosti kuitenkin.
Ilma oli tänään loistava, aurinko paistoi koko päivän pilvettömältä taivaalta, muutamia harso pilviä kulki siellä täällä. Käännyin Lapuan kohdalta Road 66 suuntaan. Alkupätkä oli loistavaa, tie oli tasaista. Isot pellot korostivat aavaa maisemaa. Siellä täällä oli maalaistaloja sekä muuta asutusta. Tuulikin oli suotuisa osan matkaa. Tuulta voisi kuvailla miedoksi puhallukseksi.
Kuortaneen Urheiluopisto vilahti näkökentässä kun pääsin Kuortaneelle. Meinasin ajaa kolarin kun nuori , varmaan 12 ikäinen ajoi sähköpotkulaudalla miten sattui. Ei tainut olla liikenne säännöt hallussa. Meinasin aluksi että olisin ottanut ilta vedet ja sapuskat sieltä mutta kun en nähnyt kauppaa enkä huoltamoa niin jätin ostokset väliin. Vasta myöhemmin in huoltamon mutta se oli toisessa kaupunkiin menevässä liittymässä.
Aöavuudelle oli matkaa 27 km Kuortaneelle. Matkalla oli muutamia isompia nousuja. Tie on mukava ajaa. Reunus on leveä eikä Sunnutaina ollut rekkaliikenttä muutamaa lukuunottamat. Vastaan tuli jopa pari sunnuntai polkupyöräilijää . Ei paha.
Olin nähnyt mainoksen tien varressa että Alavuudella on ABC huoltamolla kaupan yhteydessä. Tapasin ennen kaupunkiin saapumista paikallisen harraste pyöräiljän. Hän oli eläkkeelä ja harrasti pyöräilyn lisäksi amatööri radioliikennettä. Mies kertoi että oli saanut joskus yhteyden Marokoon asti. Hän ajeli kanssani ABC /S marketin lähelle ennen kuin lähti omille teilleen.
En varsinaisesti pidä isoista kaupoista mutta mikäs teet kun ei ole pieniäkään. Jätin pyöräni kaupan sisälle pullokoneen viereen. Kävin pikaisesti hakemassa pientä lisää varastoon ennen veden hakemista.
Ilma ja vesi piste oli Hesburgerin lähellä olevassa bensanotto paikassa. Juuri kun sain pullot täyteen tuli eräs nainen kyselemään kuulumisia. Hänellä oli flunssainen ääni joten aluksi en meinannut saada selvää hänen puheesta. Korva kuitenkin tottuu nopeasti joten juttu alkoi luistamaan. Kertoilin naiselle matkoistani. Nainen kysyi olenko käynyt joskus matkamessuilla. Vastasin että olen hiljainen reissaaja, en pidä paljoa meteliä matkoista kello kävi joten sanoin että minun on aika jatka matkaa.
Poljin kuin vimmattu pois kaupungista. Kello meni nopeasti ja aurinko alkoi olemaan jo alhaalla. Näin ensimmäisen mahdollisen leiripaikan joten karsin sinne katsomaan. Ei hyvä joten jatkoin matkaa, toisella tärppäsi. Vetinen metsä tie missä meni tuoreita traktorin jälkiä. Jätin pyörän parkkiin ja kävin tutkimassa ympäristö. Löysin paikan heinikkoisesta kohdasta. K
Loppu ilta oli kiireinen että ehdin tehdä kaikki tarvittavat ennen pimeän tuloa.
Kulkijan matkassa maailmalla.. 