Kallio minkä päälle olin laittanut leirin ei ollut kovin hyvä paikka. Sammaleet jotka olivat sen päällä olivat niljakkaita. Myös itse kallio oli vielä kolea talven jäljiltä. Ehkäpä siksi myös sammal oli niljakas koska sen ja kiven välissä oli kosteutta.
Yö meni muuten rauhallisesti. Aamulla normaalit toimet, söin aamupalaksi munakkaan ja teen kanssa kismetin.
Olin eilen joutun kantamaan tavarat kallion päälle , sama oli nyt toistepäin. Tielle ei ollut kuin yksi reitti , ja sekin kulki muurahaispesän läpi. Muurahaiset asustivat juurakossa, minkä päälle jouduin aina astumaan. Aina välillä oli joku ahkera purija oli varpaan välissä järsimässä reikää.
Matka taittui mäkisessä tieprofilissa kohtalaisen nopeasti. Siegfild vaihtoi pyörääni uudet etu sekä takarattaan Sauvossa. Nyt välitys on kevyt ja oikea. Jos Rohloffin välitykset eivät ole oikeat saattaa se rikkoutua, mutta ei kovin helposti.
Reitti kulki Ylöjärven kautta Kankaanpäälle. Pysähdyin ABC kiikoisella joka on Pori ja Tampereelle kulkevan tiennristeyksessä. Olin aikaisemmin käynyt Kiikassa olevassa pikkukaupassa ostamassa suklaa juomaa sekä herkkuja jotka söin huoltamon pihalla. Löysin aurinkovarjon suojaaman penkin missä oli mukava olla suojassa auringolta.
Koska minulla ei ollut tänään tarkoitusta ajaa hirveän myöhään kävin kankaanpään ABC llä kaupassa.
Päivä venyi kuitenkin aika pitkäksi koska Kankaanpää jälkeen kohden Kauhajokea oli paljon asutusta. Onneksi huomasin jo kaukaa tuulipuiston minne suunnistan suoraan. Siellä löytyi laavu sekä Isohiekka kenttä mihin asettua yöksi.
Matka 94.42km, aika 5:57h. Kooninkallion tuulipuisto. N 20km kaupungista Kauhajoen suuntaan.
Aamupalaksi oli puuroa sekä hilloja. Perheen emäntä teki aamupuuron ennen kuin menin töihin. Poiken lähdettyä kouluun aloimme Siegfieldin kanssa ottamaan valokuvia vanteista sekä työpisteestä.
Kellon lähestyessä 10 minun piti päästä lähtemään eteen päin. Siegfild lupasi ajaa minut Paimioon mistä jatkan matkaa pyörällä.
Otimme vielä pihalla muutaman kuvan minusta kun seisoin pyörän kanssa yrityksen edessä. Ne julkaistaan sitten aikanaan esittelyssä yrityksen sivuilla.
Päästyämme Paimioon pakkasin pyörän , vaihdoimme vielä muutaman sana ennen kuin lähdin eteen päin.
Reitti kulki kohden Paimiosta 181 tietä 10 tielle mistä käännyin vasemmalle. Sillan yli ja 2250. Horinen nimisestä paikast kohden Auraa 224 tie. Aurasta pieni matka E63 oikealle ja sitten käännytään Kuusankosken suuntaan. Tein 2255. Sitä ajetaan Oripäähän asti. Tie on tasaista, vähän liikennettä. Loppumstka 41 ohi Huittisten . Huittisissa kävin kaupassa, hain myös vedet. Leiri oli hakusessa, löysin kuitenkin kallion päältä paikan.
Päivä ei mennyt tänään aivan niin kuin suunnittelin. Olimme eilen ottaneet pyöränrenkaat irti että vanteiden pinnoitus voidaan tarkistaa. Suurin syy oli kuitenkin vaihteiston tarkastaminen. Siitä ei kuitenkaan löytynyt ongelmia.
Minulla oli ollut myös ongelmia Rohloffin kanssa mutta ongelma ei ollutkaan siinä vaan minussa. Olin laittanut vanha öljyruuvin takaisin paikoilleen josta vaihteistoöljy oli pikku hiljaa tihkunut ulos. Kun öljyä oli alkanut olemaan liian vähän, oli siitä alkanut kuulumaan ääntä polkaistessa. Ongelma poistui kun vaihdoin öljyt.
No palataan sitten niihin vanteisiin. Paikan omistaja on todella hyvä kiekkojen tekijä. Hän alkoi tarkistamaan takavanteen pinnojen kireyttä siihen soveltuvalla laitteella. Yksi pinna kerrallaan hän mitta sen kireyden , lukemat otetaan ylös ja pannaan Eveliina ylös. Näin hän tekee myös kun valmistaa kiekon. Syy siihen on se että kun kiekko lähtee maailmalle ja jos se joskus tulee huoltoon. Hän pystyy katsomaan pinnojen kireyden muutokset suoraa exel taulukosta kun ne mitataan uudestaan. Näin hän pystyy päättelemään mitä vanteelle on voinut tapahtua, sen lisäksi hänellä on teline mihin kiekko laitetaan. Siinä on kaksi jotka mittaavat sivuttais sekä ympyrä mitta. Näiden kaikkien asioiden yhteistyönä syntyy joko uusi vanne tai vanha vanne saa uuden elämän.
Tänään asiat eivät kuitenkaan sujunut kuin piti. Sigin ( omistajan lempinimi) tarkisti takavanteen ja sanoi että se on hyvä mutta hän halusi tehdä siitä vielä paremman. Mittausten jälkeen hän laittoi vanteen telineeseen missä mittalaitteisto oli ja aloitti pinnojen kiristämisen sekä pinnojen jännityksen mittaamisen pinnatyökalulla.
Lähdin tässä vaiheessa ulos puhdistamaan pyörän ketjua. Otin matkalla laukusta ketjun katkaisijan , mukana minulla oli jo siegfildin tekemiä rättejä. Otin ketjun vaihtajan pois sekä katkaisin ketju että ne olisivat helpompi puhdistaa. Sain työni tehtyä aina nopeasti. Läivin muutaman kerran sisällä katsomassa miten vanne projekti edistyy.
Siegfield tuli eräässä vaiheessa ulos ja istahti lähellä olevien maalipönttöjen päälle. Hän manasi hetken itsekseen ennen kuin alkoi kertomaan englanniksi mikä oli vikana.
Hän kertoi että vanne on valmis mutta yksi asia pitää vielä tehdä. Yksi nippa oli katkennut juuri kun hän oli saamassa sen valmiiksi. Menimme sisälle ja hän koetti ensin saada sen auki siihen tarkoitetulla välineellä. Koska pinna oli noussut kiristessä nupin sisällä ylös ei työkalulla pystynyt aukaisemaan nippaa. Seuraavaksi Siegfield alkoi tekemään erikoistyökalua. Kun silläkään ei nippa auennut hän sanoi että ei oli kuin yksi mahdollisuus. Hän otti vannetelineen millä kasataan vanteita, siinä oli jo valmiina minun vanne . Siksi nippa kerrallaan hän alkoi löysäämään pinnojen. Kun kierros oli täynnä hän kokeili aukeaisiko katkennut nippa.
Ette muuten usko kuinka kova työ on yhden nipan vaihtamisessa. Kun nippa oli lopulta saatu vaihdettua löytyi vielä yksi pinna mikä piti vaihtaa. Se oli vääntynyt nippan alapuolelta. Ilmeisesti vannelukko oli tehnyt sen. Joku oli yrittänyt viedä pyörääni tai sitten olen itse vahingossa tehnyt sen.
Koko projektiin meni 8 tuntia. Pinnojen löysääminen, nippojen reikien puhdistaminen vanupuikolla. Kun uusi nippa laitetaan vanteen reikään sen juuri rasvataan ennen laittoa. Sitten on kiristäminen pinnojen kiristämisen tarkoitetulla välineellä. Kun pinnat ovat sen verran kireät että tällä työkalulla ei enää pysty vaihdetaan vähän kapeammalla raollaan oleva pinnan kiristin. Sitten alkaa vasta työ.
Jokainen pinna kokeillaan erikoistyökalulla. Laita kuvan siitä. Työkalu kokeilee pinnan jännitystä. Kun oikea jännitys on saatu pinnoihin niin se ei vielä ole valmis.
Työvaiheita oon välissä muutamia. Pinnat pitää napsauttaa aina välillä. Eli otetaan vanne , pannaan se keskiöpultti laudankappaleen päälle missä on reikä sitä varten. Painetaan molemmista puolista vannetta alaspäin , pyöräytetään vannetta vähän ja tehdään uudestaan. Kumpikin puoli käydään näin läpi. Siegfild teki sen 6 kertaa työvaiheiden välissä.
No lopulta takavanne oli valmis. Hän tarkisti myös etuvanteen mutta siinä ei ollut sen kummempaa tekemistä. Seuraavaksi otimme pinnojen jännityksen (N) luvut ylös kummastakin vanteesta Exeliin
Kun työt oli tehty siltä illalta niin juttelin perheen kanssa sekä söimme iltapalan.
Leirytyessäni eilen olin vähän skeptinen paikan rauhallisuudesta. Tie kulki 10 metrin päässä. Paikka mihin laitoin teltan oli hirven tai kauriin kulkureitin päällä. Viiden metrin päässä oli 4 metriä syvä kuru. Sen pohjalla oli jonkin verran vettä. Kuru alkoi aivan tien varresta metri levyisenä. Se leveni hitaasti sekä mataloittui mitä pidemmälle se metsässä meni. Lopulta se näytti aivan pieneltä soramontulla joka oli päällystetty sammaleella sekä ruholla.
Yö oli kuitenkin rauhallinen. Liikenne hiljeni pikkuhiljaa kello 22 pintaan.
Heräsin aika huonosti nukutun yön jälkeen 7 aikoihin. Yö oli ollut aika viileä. Olin illalla ollut jo sen verran väsynyt että unohdin sulkea toisen verkko oven kankaan. Niinpä sitä kautta pääsi tulemaan kylmää.
Laitoin tavarat teltassa kasaan pikapikaa. Ei mennyt kuin hetki kun olin purkanut jo teltankin kasaan. Laittelin ruokaa sekä kantelin tavaroita pellon laitaan valmiiksi laukku kerrallaan.
Aamiaiseksi oli tänään munakasta. Harmittelin sitä ettei minulla ollut suolaa mukanani. En antanut sen haitata vaan söin hyvällä ruokahalulla munakkaan pois.
Olin eilen leirytynyt pellonlaidassa olevaan metsikköön, metsikön ja pellon välissä oli oja jonka jouduin ylittämään. Oja oli kuitenkin sen verran syvä että jouduin kantamaan tavarat sekä pyörän ojan yli. Saman jouduin tekemään myös kun olin lähdössä pois.
Matka Sauvon oli raskas. 6 isoa nousua sekä muutama pienempi alkoivat tuntua jaloissa. Pysähtelin välillä juomaan vettä, laitoin myös aurinkorasvaa käsivarsiin ettäkasvoille koska aurinko porotti kuumasti.
Sauvon iso risteystä tuli lopulta näkyviin. Laskettelin pikän alamäen ennen kuin olin sen lähellä. Katselin kauhusta vilkasta liikennettä koska toisella puolen oli Turun moottoritielle vievä tie.
Onnistuin välttämään risteyksen koukkaamalla tarpeeksi aikaisin tien yli vastakkaiselle puolelle. Ajoin liikennettä vastaan pienen matkan ennen kääntymistä.
Sauvon oli 10 km risteyksestä. Matka sujui liikenteestä huolimatta hyvin. Muutamia kuorma autoja sekä tankkirekkoja pyyhälsi ohi. Matkalle mahtui myös pari nousua. Suurin oli juuri ennen kuin saavuin Sauvoon.
Pysähdyin S marketin luona. Se on aivan risteyksessä mistä käännytään Sauvon keskustaan johtavalle tielle. Soitin ensin paikkaan mihin olin menossa. Kerroin että olen kaupalla ja tulen noin puolen tunnin päästä.
Bikestation rakennus löytyi helposti. Loppuilta menikin sitten jutellessa sekä pyörää laittaessa. Emme saaneet tehtyä kaikkea illalla joten tekemistä jäi myös huomiseksi. Sekä etu että takavanne pitää tarkistaa koska niissä on pientä heittoa.
Kaksiviikkoa kului nopeasti ystäväni luona. Tuloni Oulusta ja viimeinen etappi eivät sujuneet niin kuin piti. Pyöräni takakumi ja sen venttiili alkoivat reistailemaan Mäntsälässä. Kumi tyhjeni kokonaan kun yritin pumpata siihen ilmaa. Kaiken lisäksi satoi vettä. Olisin joutunut purkanmaan kuorman että olisin saanut tarkistettua takakumin tilanteen. En voinut olla varma oliko siihen tullut reikää. Kumi oli lyönyt muutaman kerran pohjaan asti ajaessani kun ajoin Mäntsälän keskustaan .
Tilasin taksin joten homma hoitui sillä. Minulla oli myös muita ongelmia matkalla. Rohloff piti ääntä ajaessa , ongelma ei kuitenkaan ollut siinä vaan muualla. Kun tarkistin öljyt niin ne olivat päässeet melkein loppumaan. Normaalisti siellä pitäisi olla 23ml mutta kun vaihdoin ne siellä ei ollut kuin 4 ml joten se oli kuiva. Ongelma korjaantui kun vaihdoin öljyn.
Olin aikaisemmin sopinut erään tapaamisen ennen kuin lähdin reissuun. Olin sopinut Rohloffin edustajan kanssa että poikkean hänen luona kun tulen käymään etelässä. Miehellä on yritys Sauvossa, Turun lähellä.
Olin laittanut tavarat kasaan jo Sunnuntaina että minulla on aikaa käydä veljen luona. Minulla on myös hyvä ystävä järvenpäässä jonka luona piipahdin myös. Hän lupautui lähtemään mukaani saattamaan osan matkaa kun lähden tiistaina.
Sovimme että tapaamme 10.30 Prisman edessä. Nousin samaan aikaan ylös kuin kaverinikin. Hän lähti töihin joten herätys oli 7.
Kävin ensimmäisenä hakemassa varastosta aamutuimaan teltat ja muut romppeet pois. Vein ne erilliseen varastoon missä pyöräni oli. En pitänyt sitä pyörävarastossa missä muiden polkupyörät ovat.
Katselin syödessäni tv; stä historiikki kanavaa mistä tuli puukkojunkkarit. Ohjelmassa kilpaillaan kuka tekee parhaimman veitsen raudanpalasta. Miehet takovat ja kuumentavat ahjossa hiiliterästä mistä he sitten muotoilevat teräaseita.
Kello lähestyessä 10, olin jo pakkaamassa pyörääni. Kuvasin muutaman videopätkän lähdöstä.
Ystäväni oli jo odottelemassa kun saavuin Prisman luokse. Lähdimme polkemaan Hyrylän suuntaa mistä pääsisi Nurmijärven tielle. Ajoimme vanhaa rantatietä pitkin. Poikkesimme Aleksis Kiven kuolin mökin luona. Tie Nurmijärvelle on osittain mäkinen. Kaksi isoa nousua sekä muutama loivempi hidastivat matkan tekoa.
Pysähdyimme syömään evästä Nurmijärvellä. Sen keskustassa on Aleksis Kiven patsas jonka läheisyydessä on rakennettu kiinteät istumapaikat.
Syödessäni siihen ilmaantui 30 mies jolla oli tummat pitkät hiukset. Hänen hiukset olivat nutturalla päänpäällä. Toinen käsi oli tatuoitua täyteen kuvia , myös kaulassa oli tatska. Mies kyseli mistä olen tulossa ja mihin olen menossa. Kerroin että olen tullut Oulusta jokusen viikko sitten. Nyt olen matkalla Turkuun.
Syötyämme oli aika jatkaa matkaa. Ystäväni lähti ajamaan takaisin Järvenpäähän ja minä jatkoin kohden Etu-Siippoa. Kuten arvata saattoi tie oli mäkinen. Etu-Siiposta Matka jatkui Vihtiin.
Pysähdyin siellä käymään kaupassa sekä kävin hakemassa ilta vedet. Koska en löytänyt huoltamoa mistä olisi saanut vettä ajoin kukkakaupan luokse. Sen pihalle oki pysäköity pakettiauto . Mies nostele kukkalaatikoita alas kuormasta. Kysyin häneltä että voisinko saada juoma vettä jostakin hanasta sanoin että ABC huoltamolla ei ollut ilma/vesi pistettä mistä olisin hakenut juotavaa. Mies näytti ystävällisesti paikan missä voi täyttää pullot.
Juttelin miehen sekä hänen kaverin kanssa muutaman sana matkailusta ja pyöräilystä.
Saatuani pakattua pyörän istahdin kaupan katoksen alla olevan pöydä ääreen. Söin viinerit sekä join kaakaot pois.
Sain myös juttuseuraa kun söin viinerit. Vanhempi nainen tuli autolla pöydän lähellä olevaan pysäköinti ruutuun.
Hän kertoi että oli nuorempana oli suunnitellut pyörämatkaa erään ryhmän kanssa Utsjoelle se oli kuitenkin jäänyt.
Päivä on ollut pitkä. Pääsin vanhalle Turun tielle. Alueelt oli vaikea löytää leiripaikkaa mutta löysin sellaisen pellon laidasta. Jouduin purkamaan laukut pois että sain pyörän ojan yli. Matka jatkuu huomenna Sauvon suuntaan. Uskon että olen huomenna perillä.
Matkani jatkuu huomenna 1.6 kohden Turkua. Menen käymään Bikestation pääpaikassa. Bikestation edustaa Rohloffia eli toimii sen edustajana sekä jälleenmyyjänä. Sieltä matkani jatkuu kohden Oulua kunhan olen tehnyt mutkan siellä. Kuvaan matkalla materiaalia jotka julkaisen sitten YouTube kanavalla. Alempana , englannin kielellä tehdyssä jutussa on linkki sivuille. Olen julkaissut sinne jo muutaman videopätkän . Lisään sinne tavaraa kunhan ehdin takaisin Ouluun . Nyt toivotan hyvää kesän alkua sekä mukavia luku tuokioita.
Hey everybody. I’m published and make YouTube channel. You found my channel name is ” Kulkijan matkassa maailmalla” there is my first video. I make more when I get them ready.
Leiriytyessäni eilen minulla oli onnea . Juuri kun sain trapin ja teltan viritettyä alkoi sade. Kokkailin trapin alla, katsellen välillä minne asti vesisade ylsi trapin reunojen alle. Olin laittanut keittimen juuri sopivaan paikkaan. Kyykin sen edessä, teltta oli takanani. Ainut kuiva alue oli juuri siinä. Teltan liput kastuivat jonkin verran koska sade tuli välillä voimalla alas tuulen kanssa. Sytyttäessäni keitintä sen suutin meni tukkoon. Vaikka keitin olikin kuuma sain irrotettua suuttimen työkalulla. Jouduin putsaamaan suuttimen muutaman kerran ennen kuin minulle sattui vahinko. Suuttimen irrotus työkalussa on myös suuttimen puhdistus lanka. Se on yleensä pianon lankaa. Se on ihan hyvä mutta katkeaa liian herkästi jos se taipuu muutaman kerran. No minulle kävi juuri niin. Olin joskus aikaisemmin puhdistanut suuttimen polkupyörän pumpulla. Olin väsynyt päivän mäki rumbasta, satoi vettä sekä minulla oli nälkä. Nämä kolme tekijää aiheuttivat virhearvioinnin kun aloin käyttämään pumppua. Siinä kävi sitten niin, että kun lähtisi sen suuttimen joka on pikkurillin kynnen pituinen sekä pään paksuinen pumpun päähän. Pumppasin ilmaa, ei kuulunut kuin suhahdus, niin messinkinen kappale teki mitä sen pitikin. Kun suurempi voima puskee pienempää kappaletta suuremmalla voimalla mitä sitä pidetään niin sehän lähtee eikä meinaa. Juuri kun helpoin painetta pumpun varresta tunsin kuinka suutin lähti. Ehdin nähdä vain suunnan minne se meni, pienten kuusten taimien suuntaan.
Onneksi minulla oli varaosia mukana. Vaihdoin toisen , tämä suutin ei ollut yhtä hyvä mutta riittävä. Se vei enemmän bensaa eikä polttanut niin puhtaasti kun pusikkoon lentänyt.
En vielä aamusta osannut arvata miten päivä päättyisi. Iltainen sade oli enää muisto Aamulla. Maa oli märkää, sammaleet sekä lyhyt ruoho mitä kasvoi siellä täällä pitkin metsätien vartta, olivat kosteita kylmän yön sekä sateen jäljiltä.
Teltassa oli mukavan lämmintä siihen asti kunnes aukaisi teltan vetoketju oven. Kostea ilma syöksyi lämpimän teltan sisälle kuin hyökyaalto. Yritin lohduttautua sellaisella ajatuksella että hyvä aamupala sekä lämmin tee auttavat kunhanbsaan keittimen tulille.
Tyhjensin teltan ja purin sen ensimmäisenä pois. Näin sain tilaa kokkailla trapin alla vaikka kuuro yllättäisi.
Kello näytti 9.30 kun pääsin jatkamaan matkaa. Normaalisti olisin laittanut lyhyet ajoshortsit jalkaan kun lähden ajamaan mutta nyt oli laittanut pitkät kevyet verkkarit jalkaan koska oli viileää. Myös sateen mahdollisuus oli suuri.
Ensimmäinen etappi tie N:24 oli Hevosenpään jälkeen lähtevä tie N: 3174 joka meni Sairakkala nimiseen paikkaan 12 tien varrella. Kuten tähänkin asti oli tien profiili erittäin mäkinen. Päästyäni Sairakkalaan jatkoin suoraan päätien yli, alikulku tunnelin kautta. 2953 tie meni Kärkölän kk mistä pääsi Pappilan kautta 54 tielle. 2953 tietä oli mukava ajaa , alku matkasta tie kulki harjanteen päällä ja vietti loivasti alamäkeen. Joitakin nousuja tuli mutta ei pahoja.
295 tie joka lähti suoraan 54 tien toiselta puolen meni suoraan Mäntsälään. Tiennristeyksessä on hyvät kyltit.
Matka sujui mukavasti ajaen välillä loivia mutta pitkiä nousuja ja laskiessa mäkiä alas. Liikenne oli aika harvahkoa vaikka kello oli yli 16.
Päästyäni lopulta 140 vanhalle Lahden tielle mistä oli vielä matkaa n 20 km Mäntsälään huokaisin jo vähän helpotuksesta. Ajelin muutaman kilometrin ennen kuin pidin tauon. Olin katsellut jo pidemmän aikaa kauempana näkyvää pilvirykelmää josta näkyi laskeutuvan harmaa pilviusva. Niiden suunta näytti risteävän reittini joten lähdin jatkamaan matkaani. Ehdin ajella 5km kun ensimmäiset pisarat alkoivat tippua. Kun sade rankkeni pysähdyin bussipysäkille vaihtamaan takkia.
Saavuin lopulta kaupungin rajalle, vettä satoi jo reippaammin. Pyörän paino nousi sitä mukaa kun laukut ja muut varusteet keräsivät kosteutta. Lähestyessäni keskustaa takapyörän kumi otti parikertaa kontaktin monttujen kansaa niin että pelkäsin että siihen tuli reikä
Niinpä päätin pysähtyä Mäntsälän K-citymarketin luokse pumppaamaan renkaaseen ilmaa.
Kaivoin pumpun esiin etulaukusta ja aukisin takakumin pistoventtiilin. Yritin pumpata siihen ilmaa mutta sepä ei mennytkään siihen. Siinä kävikin toisin päin , kumi tyhjeni. Lopetin pumppaamisen ja suljin venttiilin. Totesin kuitenkin että kumin oli jo liian tyhjä matkan jatkamiseen joten kokeilin uudestaan. Tällä kertaa se tyhjeni kokonaan. En saanut kumiin enää ilmaa koska pumpun letku , mikä ei ole kuin 30cm pitkä ei taipunut tarpeeksi venttiilib päälle. Polkupyörän takalaukut olivat tiellä joten en saanut suurinta tarpeeksi syvälle enkä suoraan. Tästä johtuen kierrettävä ilmasuutin otti pumpun suuttimen seinään ja oli auki.
No joka tapauksessa koska rengas oli tyhjä ja vettä satoi kaatamalla päätin mennä loppu matkan tilataksilla. Soitin keskukseen ja sain taksin. Siihen meni noin 35 min koska tilataksi tuli vähän kauempaa.
Matka Järvenpäähän meni mukavasti . Juttelimme kuskin kanssa niitä näitä.
Pidän nyt pienen tauon. Lähden taas liikenteeseen kun siitä tuntuu. Suuntana on pohjoinen, ajelen mahdollisesti sinne Länsirannikon tuntumassa. Siitä sitten lisää. Yritän tässä välissä tehdä matkallani kuvaamani materiaalin katsottavaan muotoon. Julkaisen sen sitten youtub kanavalla.
Voi että, että oli makee paikka nukkua. Olin illalla pessyt vaatteet ja laittanut ne roikkumaan ainoaan paikkaan mihin vielä paistoi aurinko. Vaatteet ehtivät olla auringonpaisteessa muutaman tunnin. Ai että miksi paikka oli makee , no kun sinne ei kuulunut autojen äänet. Leiri oli korkealla mäen päällä, ja koska rinteet olivat metsän peitossa ne eristivät ääniä hyvin.
Heräsin aamusella 8 pintaan. Yö oli ollut viileä joten kosteutta oli tiivistynyt teltanbseinien sisäpintaan. Aamuaurinko kuitenkin paistoi jo mukavasti telttaan joten toinen puoli oli jo kuivunut ennen kuin menin teltasta ulos.
Tein aamu rutiinit hissukseen koska mihinkä minulla olisi kiire. Eilen pesemäni ajovaatteet olivat ehtineen kuivua melkein kokonaan. Saatuani pyörän pakattua päivän ensimmäinen etappi oli päätie. Sinne oli jonkin verran matkaa ,se ei haitannut, koska se oli alamäkeä.
Päästyäni lähelle risteystä, sen läheisyydessä oli kaksi vanhempaa miestä puusavotassa. Luulen että he eivät edes huomanneet kun sujahdin heidän takaa maantielle.
Ensimmäinen etappi oli Kuhmoinen, matkaa sinne oli 30km. Mutta, se on mäkinen. Poljin, työnsi ja kiroilin vastatuulta joka oli puuskittainen. Välillä se yltyi niin että en meinannut päästä eteenpäin.
Kuhmoinen tuli kuitenkin lopulta eteen. Käännyin keskustaan ja suuntasin kauppaan. Kävin ostamassa herkkuja. 2 Kampaviineriä sekä kaakaomaitoa. No, ostin mie yhen banaanin että tuli se vihreäkin ruoka mukaan. Ai niin, siis keltainen piti sanoa.
Etsin läheisen puiston penkin ja herkuttelin pienen hetken. Sain samalla vetää henkeä rauhassa.
Kun herkut oli syöty ja juotu, ampaisin uudella innolla seuraavan etapin kimppuun. No se lopahti aika nopeasti kun pääsin päätielle. Tuuli sen kun yltyi ja mäkien rytmi tiheni. Seuraavat 25 kilometriä oli sitten sitä. Mietin jo matkalla että joudun käymään Padasjoen keskustassa olevassa kaupassa mutta onneksi ei kuitenkaan tarvinnut. Padasjoen risteyksessä oli Iso ABC huoltamo missä oli myös kauppa. Valikoima ei kuitenkaan ole niin kattava mutta riittävä.
Karsin pihamaahan tyytyväisenä, jätin pyörän nojaamaan etuoven lähellä olevaan seinään missä oli ikkunat.
Ostin kaupasta munia, kaakaomaitoa, piimää, jogurttia sekä purkin tonnikalaa.
Huoltamon seinässä oli lasiovien takana vesi/ilma pisteen. Menin vielä sitä kautta että sain haettua iltavedet.
Ajoin sen jälkeen vielä jonkun km ennen kuin aloin katselemaan leiriä. Kävin muutamassa paikassa katsomassa ennen kuin löytyi sopiva metsä. Hakkuunalueen laidalta löytyi hyvä.
Olin katsonut säätiedoitusta ja se oli luvannut sadetta. Niinpä ensimmäisenä virittelin trapin . Vasta sen jälkeen oli teltta. Juuri kun oli saanut kamat telttaan ja olin virittelemässä keitin sade alkoi.
Sain juuri sytytettyä keittimen kun se alkoi reistailemaan. Lämmitin sillä kuitenkin vedet ennen kuin aloin tekemään remonttia. Halusin peseytä ensin ja vaihtaa paidan ja takin ennen keittimen huoltoa. Pesin ylävartalon trapin alla ja laitoin lämmintä päälle. Jouduin purkamaan koko keittimen että sain puhdistettua sen. Hävitin samalla yhden osan mutta onneksi minulla on aina varaosia mukana
Vesisade lakkasi tunnin päästä. Se on kuitenkin jatkunut aina silloin tällöin.
Ilta meni rauhallisesti metsätien varressa. Yksi traktori painoi kovaa kyytiä leirin ohi niin että kärryn renkaat ovat enemmän ilmassa kuin maassa. Myös pari sadekuuroa sattui kohdalle mutta ne kestivät vain muutaman minuutin. Vesisadetta säesti kaukainen ukkonen.
Aamulla tihkutti muutaman pisaran vettä. Kun tulin teltasta ulos trapin pinnassa näkyi pieniä pisaroita , kuin helmiä.
Lämmintä ei tanut olla kuin 5-6 astetta, päättelin sen siitä että teltan sisäpinnat olivat kosteat. Kylmä Yö.
Tämän päivä reitti oli alkumatkasta aika tasainen. Keuruun jälkeen olikin laskua pitkälle Mänttään suuntaan.
Aurinko alkoi paistamaan Keuruun kohdalla. Ajelin vanhan kaupungin kautta joten menin sataman läheltä. Huomasin vanhan siipirataslaivan joka oli nostettu maihin. Kaarroin katsomaan sitä. Laivan nimi oli ”Elias Lönnrot” otin laivasta valokuvia sekä videopätkän toiminta kamerallani.
Oli nautinto ajaa välillä suhtkoht tasaisella tiellä. Päästyäni Keuruun ohi tie jatkui laskuvoittoisana jonkin matkaa. Nousut mitkä tulivat vastaan olivat loivia verrattuna pariin viimeiseen päivään. Maasto oli aluksi mäntykangasta.
Käännyin 58 tieltä 56 joka vei Jämsään. Tie profiili oli oikealle kaartuvaa, en jotenkin pitänyt koko tiestä. Se mutkitteli koko ajan. Nousut ja laskut olivat lyhyitä mutta eivät kuitenkaan koskaan saman mittaisia tai edes lähelle.
No, Jämsässä etsin kaupan että saisin iltaruuat. Ajoin keskustan läpi kunnes huomasin K kaupan. Ostin 2 kpl siskon makkarakeittoa sekä tonnikalaa tomaattikastikkeessa aamupalaa varten. Nuudelit ja tonnikala on hyvä aamiainen. Kysyin naiselta, joka oli kassaneitinä että onko päätien varressa oleva huoltamo Kylmä asema ja onko siellä mahdollisesti ilma/vesi pistettä. Hän ei ollut varma. Kun tuli ilmi että olen pyöräilijä nainen lupasi täyttää pullot kaupassa. Minulle se sopi koska näin minun ei tarvinnut lähteä etsim6vettä muualta.
Kello oli jo yli 17 ennen kuin pääsin kaupungista ulos. Etsin kuumeisesti leiripaikkaa koska ilta alkoi olemaan käsillä. Kävin muutaman metsätien läpi ennen kuin löysin oikean tien. Jouduin työntämään pyörää 500 metriä mäkeä ylös. Mäki olisi jatkunut vielä ylöspäin mutta metsätie loppui kesken kaiken. Metsätien loppuun oli tehty kääntymispiste. Paikka on hiekalla tasoitettu , tie on jonkin verran kalteva rinteen suuntaisesti. Onneksi sinne oli tehty muutama tasainen kohta mihin laitoin leirin pystyyn.
Kulkijan matkassa maailmalla.. 