Puhelinmaston luona oli rauhallista, edes porot eivät tulleet häiritsemään unia. Aamulla korppi pariskunta poti omanlaistaan ääntelyä kun ne keskustelivat keskenään.
Yö oli ollut viileähkö koska teltta oli sisältä päin kostea. Hengitys ilma oli tiivistynyt ovikankaisiin näkyen siinä pisaroina. Tullessani teltasta ulos käänsin ovikankaat kokonaan pois. Ne tarttuivat teltan päätykankaaseen kiinni koska sekin oli kostea. Tyhjensin teltan nopeasti tyhjäksi että sain kannettua sen kokonaisena auringonpaisteeseen. Ruoka valmistui keittimellä kun laittelin tavaroita kasaan.
Tämän päivän reitti kulki seuraavasti. Saariselkä, Kakslauttanen, Tankavaara, Vuotso , Peurasuvanto. Tie oli aina Tankavaaralle asti nousujohteista. Välillä oli myös laskuja, Vuotson jälkeen alkoi tie tasaantumaan. Nousut olivat pitkiä ja loivia.
Kävin Saariselällä kaupassa koska vuotson kauppan aukioloajat olivat epämääräiset. Leiripaikka lötyi puhelinmaston läheisyydessä .
Katselin eilen illemmalla, kun olin jo leirytynyt erästä hyljättyä valkoista naisten kesä kenkää joka oli maassa. Se oli jätetty vanhan, jo lahonneen ja sammalta kasvavan tukkipinon luokse. Sen vieressä kasvoi pieni männyn taimen. Kengän kärki oli jo puolillaan havun neulasia, muuten kenkä oli ehjä. Mietiskelin miten se oli eksynyt tänne tien varressa olevaan paikkaan. Viiden metrin päässä oli vanha kaasupatruuna keittimeen. Sen sininen väri oli vielä nähtävissä umpiruostuneen kyljen väriskaalasta. Mietin onko näillä kahdella esineellä jotakin yhteistä vai ovatko ne eksyneet voimalinjojen läheisyyteen eri tarinoina vai onko niillä yhteinen tekijä.
Ajelin tänään Inarin ja Ivalon kautta lähelle Saariselkää. Pysähdyin Inarissa käydäkseni kaupassa. Vein sinne myös matkalla keräämäni tölkit. Ostin sieltä kaakaojuomaa muutaman tölkin. Istuin kaupan edessä olevien multasäkkien päällä, nauttien auringon paisteesta. Eräs mies jutteli kanssani vähän aikaa. Hän kyseli olinko matkalla Nordkappiin. Sanoin että se paikka ei minua kiinnosta, eihän siellä ole mitään. Jos joskus käyn siellä, menen autolla. Mies ihmetteli myös mikä siinä paikassa kiinnostaa. Onhan se tottakait pohjoisin paikka mihin pääsee pyörällä.
Tie Ivaloon on myös raskas, nousuja riittää. Utsjoki Inari väli oli rauhallinen mutta Ivalon tie oli jo vilkasliikenteinen. Pysähdyin ivaloon ostamaan ruokaa koska seuraavan etapin kaupat ovat vähissä tai ne ovat auki miten sattuu. Juttelin paikallisen miehen kanssa kaupan kulmalla juuri tästä aiheesta. Hän sanoi että kannattaa ottaa selvää Luoston kaupan aukioloajoista.
Ajoin vielä 17 km ennen kuin aloin katselemaan leiriä.sellainen löytyi puhelin maston vierestä.
Matka 82km, aikaa en saanut kun mittari nollaantui kauppareissun aikana.
Käytyäni eilen Utsjoen kaupassa olin tyytyväinen ostoksiini. Olin lopultakin löytänyt itselleen uudet syömävälineet. Entinen muovinen lusikka haarukka yhdistelmä napsahti poikki jo 8 päivää sitten. Olen siitä asti syönyt kauhalla . Kyllä se silläkin onnistuu, kauha on sen verran pieni että se mahtuu suuhun. Tai sitten minulla on vaan valtava suu. Leiripaikan löysin jonkun kaatopaikka/soramonttu yhdistelmän luota. Kaiken huippu oli tunturipuro joka virtasi sopivasti lähellä. Huono puoli oli mäkäräiset joita taas riitti. Tässä paikassa ei kuitenkaan ollut vielä yhtäpaljon kuin Lappojärven leirissä Norjassa.
Aamulla sain syötyä aika hyvin kunhan liike ei vaan pysähtynyt. Nuudelit ja kananmunat menivät suuhun muutaman mäkäräisen kera. Proteniinia, proteniinia. Porokin kävi 2 metrin päässä katsastamassa leirin. Sillä oli komeat sarvet. Teltan editse kulki polku, ilmeisesti porot ja joku moottoripyöräilijä käytti sitä. Poro lähestyi leiripaikkaa hiljakseen. Välillä se pysähtyi ja kuikuili kukas se minä oikein olen. Lopulta minun ja poron välissä ei ollut kuin pieni männyn taimen. Puhuin sille jospa se tulisi ihan kosketus etäisyydelle, ei kuitenkaan tullut. Koska minulla oli lautanen kädessä lähdin kävelemään toiseen suuntaan ettei örkit syö minua hengiltä. Poro tuli samoihin ajatuksiin ja säntäsi toiseen suuntaan päätään heiluttaen ja jalat eri suuntiin harottaen juosten
Tie oli tänään nousujohteinen. Yhdessä välissä noin 48 ja 38 km tolppien välillä on neljä nousua. Ne jatkuvat yhtenäisenä portaana, heti niiden jälkeen tulee vielä muutama nousu. Nämä nousut päättyvät kun P-paikka tulee vaaran päällä näkyviin. Sen jälkeen tie jatkuu lievemmillä nousulla mutta matkalla Kaamaselle on myös tasaisia osuuksia sekä laskuja.
Pysähdyin Kaamasen Tarmo kyläkaupassa ostoksilla. Valikoima ei ole päätä huimaava mutta riittävä. Sieltä löytyy maitotuotteista lihatuotteisiin asti. Ostin munia, jogurttia juustoa, piimä sekä mehua ja jätskin koska kaakaojuomaa tästä kaupasta ei saanut.
Ajelin vielä jokusen aikaa ennen kuin löysin leiripaikan sivutieltä.
Näin myös pyöräilijän joka oli tullut Sloveniasta asti. Oli matkalla Nordkappiin.
Leiriydyin eilen mäen päälle koska olin jo väsynyt ja se oli ainuita paikkoja missä ei ollut asutusta. Tie kulki muutamien metrien päästä, toisesta suunnasta näki hyvin leiriin mutta toisesta ei. Vähän matkan päässä oli jo mökki. Niin, se eilinen pyörän korjaus sujui näin. Minun piti laittaa rasvaa( kettinkiöljyä) ohjaustangon yläpään liukulevyjen väliin. No, sain purettu ohjaustangon kokonaan pois, otin sen jälkeen metallisen suojaosan pois joka toimi myös yhteen liukulevynä. Huomasin tässä vaiheessa että ohjaustangon sisällä oleva käpy oli aika ylhäällä. Niinpä minä suuressa viisaudessa aloin paukuttamaan käpyjä alemmaksi enkä katsonut kuinka paljon sitä oli varaa laskea. Siinä kävi sitten niin että se meni liian alas. Yritin nostaa sitä eri tavoilla onnistumatta siinä. Olin tehnyt ruokaa samalla ja päätin pitää miettimistauon. Tulin lopulta siihen tulokseen että en tarvitse erillistä kiristystä ohjaustangon vaan luotin siihen että ruuvikiristys pitää kaiken kasassa. Kuten pitääkin.
Aamulla satoi vähän vettä, odottelin että sade loppui. Onneksi kuuro oli lyhyt. Teltan pinnassa oli jonkin verran vettä. Otin roinat sisältä pois että saisin ensimmäisenä sen kasaan. Kuivasin viledalla teltan pinnan, sen jälkeen otin kolme telttakeppiä pois . Pian olin saanut teltan kasaan. Tein nopeasti aamupalan että pääsisin lähtemään kohden Utsjokea .
Matka Utsjoelle on mäkinen. Välillä jouduin työntämään pyör än mäet ylös koska jaloista loppuivat voimat. Vähän ennen kun saavuin perille autoilija hidasti kohdallani ja nainen sanoi että tielle oli tippunut jokin vaate. Kävin nopeasti mielessä mikä olisi voinut tippua. Katsoin vielä etulaukkua onko kaikki tallella. Ajoin muutaman kilometrin ennen kuin huomasin että minulta puuttui takalaukun keltainen lippu, eli suoja.olin niin väsynyt pitkistä päivistä sekä kilometreistä että en huomannut puuttuvaa suojaa vaikka katsoin laukkua.
Kävin Utsjoella kaupassa, päätin että käännyn ajamaan pikku hiljaa kohden Oulua. Niinpä suuntasin Ivalon suuntaan. Ajoin joitakin kilometrejä ennen kuin löytyi sopiva leiri.
Voi sitä mäkäräisten määrää mitä illalla jouduin listimään. Siivosin telttaa sisältä pitkän toivin ennen kuin siellä yleensä pystyi alkamaan mitään. Ja aina kun vähänkin raotti teltan sisäovea niin heti tuli muutama lisää.
Aamulla minun piti taas henkisesti valmistautua seuraavaan erään. Yö oli ollut viileä, joten ehdin livahta ulos ennen kuin ne huomasivat minut. Pian niitä ötököitä taas pörräsi ympärilläni. Aamupalan laitto ja syöminen olivat oma lajinsa mäkäräisten kanssa. Siihen ei pysty valmistautumaan.
Pääsin kuitenkin lopulta järvenrannasta pois. Teltan kanssa kesti kun sitä piti kuivata auringossa.
Olin polkenut Juoksengista asti melkein jatkuvaa nousua. ( Pello, Muonio, Palojoensuu, Hetta, Kautokeino ) Nyt se helpotti kun 50 km oli enään matkaa Kaarasjoelle. Tie seurasi joen vartta ja se oli alavirtaan menevä minun näkökulmasta.
Karasjoelta ei ole kuin13 km Suomen puolelle. Matka alkoi jo tuntua jaloissa. Kun tuli kyltti Suomi niin sen jälkeen oli vielä jyrkkä nousu raja-asemalle. Pysähdyin käymään K kaupassa joka on Karigasniemessä. Jouduin käymään peräti kolme kertaa sisällä että olin saanut kaikki tarvittavat ostettua. Vedet piti hakea eri reissulla sisältä. En ottanut turhaan mukaan yhtään ylimääräistä vettä koska löytäisin sitä varmaan matkalla lisää. Pähkäilin pitkän aikaa kumpaan suuntaan lähtisin. Olin jo keskustellut ajatuksella että ajaisin Ivalon kautta pikku hiljaa kotiin. Toisaalta Utsjoki olisi 100 km päässä. Lähtiessäni jo ajamaan Ivalon suuntaan käännyin kuitenkin toiseen suuntaan. Utsjoella pitäisi olla parempi sää kuin Ivalossa, joten sinne. Ajoin noin kymmenen kilometriä kun aloin katselemaan leiriä. Pysähdyin tutkimaan erästä tien vartta. Tapasin tämän metsätien varrella pariskunnan. He sanoivat että voisin jäädä sen varteen yöksi. En kuitenkaan jäänyt koska siellä oli turhan paljon hyttysiä.
Ajoin 2 km kun huomasin tunturipuron. Kävin täyttämässä kaksi pulloa vettä. Ajoin seuraavan nousun ylös mistä löysin heti tien varresta leiripaikan.
Korjasin illalla pyörälläni . Se meinasi mennä ihan poskelleen. Meinasi jäädä tämä reissu tähän. Sain kuitenkin järkeiltelyä korjauksen niin että voin huoletta ajaa kunnes löydän varaosaliikkeen tai pùöräkorjaamon.
Matka jatkuu huomenna kohden Utsjoella. Voi olla että heitän vielä lenkin jäämeren kautta.
Matka 118.83km aika 7:04h tie 970, Kargasniemi- Utsjoki
Jälleen kerran kun olin saanut tavarat melkein pyörän päälle tuli leiripaikkani läheisyyteen henkilö auto. Sen katolla oli anopin kotelo joten ne taisivat olla vain turisteja. Joten autoilijat kävivät pyörähtämässä vähän oudossa paikassa, ainakin minun mielestä. Ehkä hekin etsivät leiripaikkaa koska joki oli ihan lähellä, kalamiehiä
Jos tähän astinen matka oli ollut raskas niin nyt se muuttui vielä raskaammaksi. Monen päivän vaarojen ylitykset alkoivat painaa jaloissa. Ensimmäisenä kartalla oli Kautokeino. Alkumatka taittui vauhdikkaasti, kolmen ajotunnin jälkeen alkoi matkan teko tuntua tahmaiselta. Puursin eteen päin kunnes lopulta Kautokeinon kaupunki tuli näkyviin.
City Kautokeino
Seuraava etappi oli silta. Sieltä kääntyisin kohden Suomea ja Karigasniemeä. Laskeskelin koko ajan mielessäni mökkiinneköhän pitäisi näkyä. Yhtäkkiä näinkin sillä kaukaa mutta se olikin väärä silta. En ollut huomannut sitä kartalla. Nousut sekä pienet laskut vuorottelivat tien profiilissa. Sitten, aivan yhtäkkiä näkyi kyltti sen perään tuli alamäki jonka keskellä oli risteys . Jarrutin minkä pystyin ja samalla näytin suuntamerkkiä oikealle. Takaani tuli moottoripyörä kovaa vauhtia enkä tiennyt kääntyisikö sekin myös samalle tielle. Ajettuani sillan yli alkoi hervoton nousu. Työnsin pyörää pikku hiljaa että voimat riittäisivät vielä jonkin aikaa. Minun pitäisi löytää sopiva leiripaikka missä olisi myös vettä. Poljin vielä 10 kilometriä kun huomasin järven jonka luokse meni jonkinlainen mönkijän tekemä tie. Paikka oli melkein täydellinen, ainut huono puoli oli ötökät.
Suuntanani on Kaarasjoki. Videossa on virheellinen nimi. ))
Olin juuri saanut leirin kasaan aamulla kun sain yllätys vieraita. Kaksi paikallista vanhempaa näistä saapui autolla leiripaikan läheisyyteen. Naiset arastelivat ja jättivät auton tien alkuun vaikka leiripaikan luona olisi ollut tilaa. Juttelin naisten kanssa muutaman sanan. He olivat tulleet poimimaan hillaa läheisen suon luota.
Päivä oli tänään tasaista puurtamista. Nousu jatkui tasaisesti Palojoensuuhun asti. Käännyin siitä Hetan suuntaan. Pysähdyin jättämään roskapussin risteyksen kohdalla olevaan roskalaatikkoon. Pysähtelin muutenkin aika usein koska matkanteko tuntui tahmaiselta vastatuulen ja tien takia.
Hetassa kävin kaupassa. Vein myös matkalla kertyneet tölkit pois. Olin taas saanut kerättyä 2 euron edestä tölkkejä. Poikkesin myös huoltamolla hakemassa vettä. En kuitenkaa ottanut vettä kuin kahteen pulloon. Toinen on varsinainen juomapullo, toinen on 1,5 L varapullo mistä lisään juomapulloon vettä kun se on tyhjä.
Olin ostanut kaupasta soijakaakao juomaa sekä kaksi viineriä. Risteys mistä käännytään Norjaan, sen lähellä on rakennuksia missä on muutama liike. Näiden lähistöllä, kadun varressa oli puistonpenkki mihin jäin syömään herkkuja. Syötyäni heittäydyn penkille selälleni. Aurinko paistoi lämpimästi mutta tuuli oli kylmä. Penkin selkänoja oli sopivasti tuulen tiellä joten penkillä oli mukava pötkötellä. Lepäisin ja muistelin ulkomaan matkojani missä olin myös laiskotellut samanlailla, aah se vasta on elämää.
Minulta puuttui leiriytymisvedet joten jouduin ajamaan niin pitkään että löysin sopivan joen. Tammukkaoja laski Palolommol järvestä. Pysähdyin sillan vieressä olevalle parkkipaikalle ja otin pullot sekä vesipuhdistimen mukaani. Vesi oli kirkasta joten juotavaa se varmasti oli.
Saatuani vedet, palasin takaisin päin polkupyörällä 200 metriä. Olin nähnyt sopivan hiekkatie liittymän joka nousi koivikkoista rinnettä loivasti ylös. Kävin ensin tutkimassa tietä ennen kuin työnsin pyörää tietä pitkin ylös. Löysin sopivan paikan jänkäkoivikossa olevan tien keskeltä.
Hiekka alusta teltalle ei ole kaikkein paras. Ensinnä se on kylmä ja se imee helposti lämmön. Kun yö lämpötila laski alle 10 niin heräsin viileyteen yöllä. Pyörin kuin se kuuluisa puolukka siellä.
Nousin aikaisin aamulla että saisin syötyä sekä laitettua tavarat kasaan. Kello oli 9.30 kun pääsin lähtemään liikenteeseen. Tien profiili jatkui aivan samana mihin se oli eilen jäänyt. Pitkät nousut jatkuivat ilman suurempia laskuja. Koska seurasin jokea yläjuoksulle niin luonnollisesti tiekin nousi koko ajan. Ojalan laskuopin mukaan.
Kuten aina keräilin nytkin tölkkejä matkan aikana. Vaikka etenin muutenkin hitaasti tölkkien keräily hidasti sitä vielä enemmän. Lähestyessäni Muoniota alkoivat tunturit näkyä vaarojen huipuilta kun tie kulki niiden yli. Olisi luullut että kun näkee tuntureita niin saa ahaa elämyksen. Valitettavasti kun on ajellut kaikkien Euroopan vuoristojen solissa niin suomalaiset mäet ovat aika pieniä, mutta kauniita. Sitä en kiellä.
Saavuttuani Muonioon, menin ensin ostamaan keittimeen bensaa. Minulla on mehupullo mitä olen käyttänyt bensakanisterina. Siihen mahtuu 1L nestettä. Laitoin siihen 8 dl 98 ja menin maksamaan sen kassalle. 1, 15€ . Onhan se kallista mutta halpaa jos vertaa sitä kaasuun tai johonkin toiseen polttoaineeseen. Palatessani pyörän luokse päätin ottaa vielä vettä vesipulloon sekä vara 1.5 L vesiputeliin. Saatuani vedet, juttelin muutaman sanan vesi ja ilmapisteelle saapuneen matkailuauton kuskin kanssa. Hän oli tullut täyttämään sen vesitankin ilma ja vesi pisteen luokse. Letku ylittyi juuri ja juuri kyljessä olevaan reikään. Kuten mainitsin juttelimme muutaman sanan matkailusta . Äkkiä joku toinen mies tuli myös rinkiin joten katsoin paremmaksi poistua paikalta pois.
Menin seuraavaksi K kaupalle. Sinne ei ollut kovin pitkä matkakaan. Päästyäni kaupan sisälle, keittojen luokse, niin huomasin että hyllyt olivat melkein tyhjät. Pyörin kuin hyrrä, katsellen ympärilleni näkyisikö myyjiä jotka tulisivat täyttämään hyllyt.. 1 pinaatti keitto, monta kanakeitto sekä liha keittoa. Hetken pähkäilyä otin kaksi lihakeittoa koriini. En vielä ollut ehtinyt syömään noita, kaikkea muuta kyllä. Kävin nopeasti hakemassa vielä jogurtin piimän, kaakaojuoman, kismettiä, nuudeleita. Sitten kassalle, nuori ja nätti kassaneidillä ei nokka tuhissut kun hän vilautti tuotteiden viivakoodia koneessa. Kohta puolin olin jo pakkaamassa ruokia pyörälaukkuun.
Koska en ollut hakenut vettä huoltamolta niin seuraavaksi oli veden etsiminen matkan varrellta. Ajoin Yli Muonio ohi ennen kuin löysin sopivan paikan joelta. Olin jo aikaisemmin käynyt erään P paikan luona mutta siellä oli liikaa porukkaa.
Kello oli vähän yli 18 kun löysin vaaran päältä leiripaikan. Huomenna jatketaan Kohden Norjaa ja Hettaa.
Juttelimme Joonaksen kanssa pitkälle puoleen yöhön pyöräilystä ennen kuin menin nukkumaan. Heräilin pitkin yötä kun muutama hyttynen tuli inisemään korvan juureen, juuri silloin kun olin nukahtamassa.
Nousin kahdeksan aikaan tekemään aamupalaa koska tarkoitukseni oli päästä 10 aikaan liikenteeseen. Keitin kananmunia sekä tein nuudeleita. Niiden kanssa oli jogurttia sekä leipää. Söin tuhdin aamupalan ennen kuin Joonas tuli myös keittiöön. Aloin pakkaamaan tavaroita heti kun olin syönyt. Pian minulla oli jo pyörä lähtövalmiina pihalla. Juttelimme vielä muutaman sanan pihamaalla ennen kuin lähdin.
Päätielle oli matkaa 12 km. Tie oli mäkistä mutta suuri nousuja ei tullut vastaan. Onneksi tie oli asfalttia, jos se olisi ollut soratietä olisi matkan teko ollut hidasta.
E8 kulkee Sieppijärven kautta Kolariin. Koska olen tullut jo sen verran pohjoiseen alueet ovat vaarojen ja tuntureiden peittämiä, sen myös huomaa tien profiilista. Mäet ovat pitkiä sekä.nousut ovat loivia. Poljin pienillä vaihteilla nousuja ylös. Tuntui että tie ei muuta tehnytkään kuin noussut. Sieppijärven jälkeen alkoivat vaarat. Saavuin lopulta Kolariin pitkän puurtamisen jälkeen. Kävin kaupassa ostamassa iltasapuskat. Vein myös pullot kauppaan. Olin saanut kerätty 3€ edestä tölkkejä sekä muovipulloja.
Poikkesin tällä kertaa tavanomaisesta rutiinista niin että en ottanut vettä ollenkaan huoltamolta mukaan. Minulla on vedenputsari mukana joten päätin kokeilla sitä.
Ajoin noin 20 kilometriä kunnes huomasin tulin Äkälompolan risteykseen. Mietin pitkän aikaa lähdenkö ajamaan sitä kautta Kittilään vai jatkanko matkaa Muonioon. Katsoin kartasta että vähän matkan päässä on toinen tie joka yhtyy tähän samaan tiehen vähän ennen hannukaista. Päätin että ajan seuraavan risteyksen luokse ja päätän sitä ennen mitä teen.kun pääsin toiseen risteyksen luokse en vieläkään osannut tehdä ratkaisua. Lähdin kuitenkin ajamaan pikkuhiljaa Äkäslompolon suuntaan. Tien vieressä virtaa Äkäsjoki, huomasin polun joka vei sen rantaan. Pysähdyin ja kaivoin vefeputsarin laukusta, otin kolme 1,5 pulloa takatarakalta ja menin joen rantaan. Pumppasin kaikki kolme pulloa täyteen ja lataisin ne pyörään. Päätin tässä vaiheessa kääntyä ja ajaa takaisin Muhoksen tielle. Sinne ei ollut matkaa kuin 400 metriä.
Ajelin vielä vähän aikaa kun huomasin tien varressa lupaavan leiripaikan.kävin tutkimassa sen. En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa jäänyt leiriytymään siihen vaan päätin ajaa vielä jonkin matkaa eteen päin. Ajelin 3 km Muhoksen suuntaan kun käännyin takaisin . Maasto oli soista, en halunnut leiriytyä suolle. Niinpä ajelin pikku hiljaa takaisin päin.
Leiriydyin lopulta ensimmäiseen paikkaan mitä oli käynyt katsomassa.jouduin kaivamaan maata että sain paikasta tasaisen
Päivät eivät ole veljiä keskenään, vai miten se nyt olikaan. Illat ja aamut kyllä ovat jos puhutaan hyttysistä ja mäkäräisistä. Aamulla oli onneksi viileää eikä satanut. Se oli jo iso plussa. Hyttyset sekä mäkäräiset eikä vielä liikkuneet kun tulin teltasta 8 jälkeen . Sain purettua leirin, ainoastaan trappi jäi roikkumaan narujen varaan.
Olen näillä reissulla syönyt kaikenlaista ruokaa mutta en koskaan niin huonoa maksalaatikkoa kuin tänä aamuna. Atrian maksalaatikko on yhtä kittiä, se ei lähde edes kauhasta irti. Sääti sitten kattilasta. Kun yritin sekoittaa sitä se mulju liisterin tavoin pitkin kattilan sisäsivuja, saati sitten pohjaa. Yritin ruskistua sitä, se onnistui aivan hyvin. Maku oli mitään sanomaton, joten en suosittele sitä ainakaan retki muonaksi.
No kun tästä piinasta oli selvitty ja kamat oli pyörän päällä niin kaikki oli hyvin. Ajoin lyhyen matkan läheiselle P pysäkille missä riisuin suojavaatteet pois. Pysäkillä oli myös tukkirekka. Pian sinne saapui toinen joka ajoi sen rinnalle. Ehdin huomata sen että kuskien oli tarkoitus tyhjentää toista rekkaa tyhjemmäksi nosturilla. En ehtinyt nähdä tekivätkö he niin koska lähdin ajamaan kohden Juoksunkia ja Pelloa.
Olin katsonut sadetutkasta että 12 jälkeen pitäisi sataa. Niinpä ajoin tai yritin ajaa mahdollisimman nopeasti eteen päin. Tie oli koko matka Juoksungista Pelloin asti ( 30km) nousu johteista. Tuuli puhalsi vastaisesti joten se ei helpottanut pyöräilyä sen enenpää.
Päästyäni Pelloin menin suoraan S markettiin ostamaan ruokaa. Juttelin muutaman ihmisen kanssa pihalla pyöräilystä. Tapasin myös rauhanturvaajan jonka kanssa juttelimme hänen menneestä sotilasurasta.
Seuraavaksi suuntasin huoltamolla hakemaan vettä. Olin ehtinyt täyttää yhden 1.5L pullon kun paikalle ajoi toinen matkapyöräilijä. Kyselin minne hän oli matkalla ja mistä hän oli lähtenyt liikenteeseen. Mies kertoi että oli tulossa Rovaniemen suunnasta ja käsivarteen oli matkalla. Mahdollisesti tulisi takaisin päin Ruotsin puolta. Ensin hänen pitäisi käydä kaupassa.
Juttelimme vielä hetken kun tuli puhetta yöpymisestä sekä minne asti itse aion mennä. Olin jo kertonut että suuntaa käsivarren suuntaan, mutta mahdollisesti käännyn Kittilän suuntaan Kolarin tai Muonion kohdalla.
Mies kertoi että hän oli menossa yöksi mökilleen. Hän kertoi myös muutamista laavupaikoista jos haluan mennä niihin yöksi. Voisin, tai jos haluan ja se sopii suunnitelmiin voisin tulla hänen mökille yöksi. Mietin hetken ja sanoin että mikä ei.
Joonas kävi kaupassa, minun odotellessa kaupan ulkopuolella. Ajoimme 25 km hänen mökille, juttelimme pyöräilystä, hänen Intian matkasta sekä muuten vaan elämästä. Mökki Oulujoen rannassa joten kalastaminen kuului myös illan ohjelmaan. Itselläni ei ollut onkea eikä virvelillä mutta oli mukava seisoskella ja katsella koskea sekä maisemia.
Sauna oli mukava lisä päivän ohjelmaan. Pesin myös pyykkiä koska se oli mahdollista.
Huomenna matka jatkuu, mutta suunta on vähän epävarma vielä.
Kulkijan matkassa maailmalla.. 