Saavuin ystäväni luokse eilen 15 aikoihin. Kävin saunassa sekä pesin joitakin vaatteita puhtaaksi. Olin nukkunut kuivaniemen rannalla todella huonosti joten menin aikaisin nukkumaan.

Nousin 8 pintaan ylös. Olin jo aikaisemmin hereillä joten mietiskelin päivä matkasuunnitelmaa jota ei kuitenkaan ollut. Eli suunta pohjoiseen. Päivä olisi sateinen joten siitä tulisi vesipitoinen pyöräily päivä. Isäntä oli jo lähtenyt töihin mutta lapset ja vaimo olivat kotona. Nousin tekemään aamupalan itselleni koska muu perhe nukkui vielä. Kävin hakemassa laukustani nuudeleita sekä banaani alkupalaksi. Ei sen puoleen olisin saanut syödä kaapista mitä sieltä löytyy mutta nuudeleita siellä ei ollut. Tein muutaman leivän ja keitin teetä. Pian muutkin ilmaantuivat aamupalalle alakertaan.

Lähdin 9 aikaan liikenteeseen. Poljin aluksi reipasta vauhtia mutta muutaman päivän kova vauhtia alkoi tuntumaan jaloissa. Tiputin keskinopeus jonkin verran. En voinut kuitenkaan ajaa liian hitaasti koska saderintama oli lähestymässä. Olin laskeskellut että pääsisin pahinta sadetta karkuun jos ehtisin kolmessa tunnissa Yli-Tornion kylälle.

En ehtinyt kun ajaa kuin muutaman kilometrin kun alkoi tihkuttamaan vettä. Välillä sade taukosi ja jatkui pienen hetken päästä uudestaan. Yli-tornioon oli matkaa 50 km. Koko matka tihuutti vettä, välillä rankemmin ja välillä sateessa oli taukoja. Sade oli sen verran pientä että ajohousut kostuivat ihan vähän, kun sade taukosi housut ehtivät kuivua ennen seuraavaa kertaa.

Kävin Yli-torniolla S marketissa kaupassa. Ostin kerralla vähän enemmän ruokaa koska jos huomenna sataa koko päivän niin pidän lepopäivän teltassa. Ajoin vielä 30 km eteen päin kunnes jalat ilmoittivat että päivä on täys. Etsin telttapaikka 15 pintaan mantykankaalta. Pellon kunnan raja sekä tolppa missä lukee Pello ovat majapaikan vieressä alhaalla. Olen rinteeseen leiriytynyt. Virittelin trapin pienessä vesisateessa puiden väliin ennen kuin laitoin teltan sen alle. Kokkailin ja ihmettelin mäkäräisten sekä hyttysten kanssa elämää hyvässä sovussa.

Yö oli todella kurja. Olin juuri pääsemässä unen päästä kiinni kun auto saapui rannalle. Hyppäsin kurkistamaan teltan ovi aukosta mitä rannalla tapahtuu. Auto ajoi lähelle telttaani joka oli puuliiterin takana. Puu liiteri takaseinä oli parkkialuetta kohden joten telttakin oli myös näkyvällä paikalla. Auto peruutti ja lähti yhtä nopeasti pois kun oli saapunut. Yritin saada uudestaan unesta kiinni. En ollut laittanut ilmapatjaani ollenkaan täyteen vaan makasin sen päällä sellaisenaan. Maa oli soraa joten pienet kivet tuntuivat pikkaisen läpi. Oli minulla tottakait muutakin siinä alla mutta ilmeisesti ei riittävästi. Nukahdin kovasta alustasta huolimatta mutta heräsi uudestaan 4 aikaan yöllä. Olin ehtinyt nukkua 4 tuntia siitä kun auto vierailla yöllä rannalla. Oli alkanut satamaan. Kuuntelin ja harmittelin sitä, että en pistänyt sade suojaa teltan päälle. Ympärillä kun ei ollut puita joten mihinkäs sitä trapin olisi voinut virittää. Torkuin ja käänsin välillä puutunutta kylkeä toiselle.

Lopulta nousin ylös vaikka kello ei ollut kuin 7.30. Olin laittanut puhelimen hälyttämään 8 aikoihin. Laitoin pikaisesti tavarat kasaan, katsellen välillä märkää teltan oviaukkoa. Mietin miten pääsisin kuivin nahoin ovesta ulos. Märkyydellä oli myös hyvä puolensa, kun oviaukon kankaan heilautti reilusti kulman taakse se tarttui seinään kiinni, näin minulla oli vapaa pääsy ulos. Idea toimi loistavasti, pakkasin ensin makuupussin ja muut tavarat laukkuihin. Kaivoin sen jälkeen laukusta wiledan ja kuivasin sillä teltan. Pakkasin ensin teltan pois Engren kuin aloin laittamaan aamupalaa. Tein 6 munan munakkaan, söin jogurttia sekä join piimää. Uskoin että noilla eväillä pärjään koko päivän. Kuten pärjäisinkin.

Tämän päivän etappi oli päästä Ylä-voijakkalaan, missä ystäväni asui. Ensin minun piti selvitä Kemiin. Tiellä oli isot tietyömaat. Onneksi väli Kuivaniemi Kemi oli melkein koko matkan turvallinen, vain pienen pätkän joutui ajamaan liikenteen joukossa. Ohitin Kemin ajamalla ensin maxniemen vanhaatietä Lapintullin ohi, mistä jatkoin kohden Ritikkaa kaupungin osaa. Sieltä Syväkankaalle, Kivikolle . Vainion vieressä kulkee Lapintie mitkä menee Tornion suuntaan. Voimalaitoksen padon päältä menee tie joka jatkuu padon jälkeen 921 tienä. Niin muuten, tapasin Kemin lähellä Ranskalaisen pyöräilijän. Hän oli matkalla myös pohjoiseen.

Tornio kiersin Kyläjoen kohdalta lähtevän tien kautta. Se menee ala-raumolle ja siitä sitten ylä-raumolle . Tie kulkee vielä Isopalon läpi ennen kuin se päättyy Kivirannana kohdalla risteykseen. Tie Kilpisjärvellä kulkee kivirannana edestä.

Ajoin vielä 11 km pyörätietä ennen kuin käännyin Ylä-voijakkalan risteyksestä ystäväni kotia kohden. Olen hänen luona yhden yön. Huomisesta en taas tiedä mihin suuntaan lähden. On kaksi mahdollisuutta, Rovaniemi tai Kilpijärven suunta. Se selviää sitten huomenissa.

Matka 79.26km, aika 4.33h

Olen pitänyt viikon verran lepoa kotona. Aika meinasi tulla pitkäksi joten päätin lähteä ajamaan uuden reissun, tällä kertaa pohjoisen suuntaan. Pakkailin sunnuntaina tavarat pyörälaukkuihin, miettien samalla mitä otan mukaani. No, kuten arvaatte, pähkäilyksi se kuitenkin meni.

Aamulla kaikki oli kuitenkin valmista. Riippumattokin oli päässyt pitkän arpomisen jälkeen varusteisiin mukaan. Aina sille on löytynyt käyttöä, vaikka vain muutama tunti, niin sittenkin sille on oma paikkansa.

Herättyäni ennen 8 aloitin aamun aamupalalla. Olin illalla miettinyt että lähtisin Pudasjärven suuntaan mutta suunta ei vienyt suoraan pohjoiseen. Niinpä kun lappasin makkarakeittoa suuhuni ja katselin karttaa päätin suunnata Tornion suuntaan. Sieltä pääsisi myös Rovaniemelle..

Pakkasin tavarat pyörän päälle ja lähdin matkaan vähän ennen klo 10. Suuntasin ensin Haukiputaan suuntaan. Jouduin ajamaan Kuivasjärven kautta koska se oli lyhyin reitti Haukiputaan tielle.

Haukipudas jäi vasemmalle puolelle tietä joten en joutunut ajamaan keskustan läpi. Jatkoin päätietä pitkin Parrumäkeä ja sen ohi aina 4 tielle. Viimeksi kun olin ajanut samaa reittiä polkupyörällä, vuonna yks ja kaks, 4 tien vieressä kulkenut pyörätietä. Nyt se jatkui melkein Iihin asti.

Pysähdyin ostamaan ruuat valmiiksi koska seuraavalla etapilla ei olisi ruokakauppoja kuin Nelosparkilla, Nesteen huoltamolla. Sinne oli matkaa 40km. Parempi aikaisin kuin liian myöhään. Pysähdyin Iin siltojen kohdalla juttelemaan paikallisen miehen kanssa. Hän kertoi että oli menossa kalaan illemmalla. Meillä tuli myös juttua pyöräilystä. Hän ihmetteli kun minulla ei ollut aurinkolaseja silmien suojana. Ne myös estäisivät kaiken lentävän silmiin menoa. Sanoin hänelle että en ollut ottanut niitä mukaan. Mies otti aurinkolasi ja ojensi ne minulle. Olin hämmästynyt ja kiitin häntä. Mies sanoi että hänellä on toiset lasit autossa.

Matka taittui mukavasti auringon paisteessa. Pysähtelin välillä bussipysäkeillä hörppämässä vettä. Löysin myös muutaman tölkin joten korjasin ne talteen.

Merihelmen kohdalla kävin pyörähtämässä tankkaupisteen luona etsimässä vesipistettä. Olin huomannut kylmäaseman kupeessa ilma sekä vesi pisteen. No, siitä tuli turha reissu. Koppi oli lukittu, se johtui siitä että mMerihelmi ei enään ollu toiminnassa. Ainoastaa camping on auki. Merihelmen luota lähtee pyörätie joka jatkuu hiekkatietä eteen päin. Ajelin tietä pitkin aika pitkälle kunne pysähdyin katsomaan kartasta missä olen. Samaan aikaan eräs mies tuli pappatunturilla tietä pitkin. Heilautin kättä, mies oli jo muutenkin tulossa luokseni. Hän pysähtyi eteeni, tiedustelin häneltä että minne hiekkatie jatkuisi. Hän sanoi että se päättyisi Nelosparkin luokse. Meillä tuli samalla juttua vedestä ja telttapaikoista, mies sanoi että tässä lähellä, muutaman kilometrin päässä oli uimaranta ja kota. Vedet saisin hänen luotaan. Mies hyppäsi tunturin kyytiin ja lähti ajamaan kotia päin. Päästyämme pihalle hänen vaimo antoi minulle vettä kun mies kertoi samalla että hänellä on joskus yöpynyt pyöräilijöitä. Eräs ulkomaalainen pariskunta oli ollut kovassa vesisateessa syksymmällä samalla tiellä. Mies oli jutellut heidän kanssa ja oli päästänyt heidät yhdeksi yöksi kuivattelemaan ja yöpymään pihamökkiin.

Lähdettyäni jatkamaan matkaa, ajoin suoraan Nelosparkkiin ostamaan makkaraa. Nesteen pihamaalla oli myös kahden muunkin matkaajan polkupyörää. Yksi mies oli laittamassa pyöräänsä lähtö kuntoon kun saavuin heidän luokse. Toinen miehistä oli vielä kaupassa. Ehdimme jutella pitkän toivon ennen kuin toinen saapui paikalle. Juttelimme pyöräilystä kunnes toinen heistä lähti Kemin suuntaan ja toinen Oulun suuntaan. Kävin ostamassa makkarapaketin sekä sinappituubin ja suuntasin rannan suuntaan. Matka ei ollut pitkä mutta sitäkin mutkikkaampi. Tapasin matkalla kirkon luona pariskunnan joka näytti minulle reitin. He itsekkin olivat menossa sinne.

Olen viettänyt kodassa joka on uudenaikainen, aikaani. Kello lähentelee 22 joten aloitan pikkuhiljaa ilta touhut kodassa. Ranta on rauhallinen, ainakin viellä.Huomenna suuntana Kemi ja Tornio.

Matka 89.34km, aika 4.48h , hyvä myötäinen

19.7
Illalla 22 jälkeen olin kuulevinani ääniä teltan ulkopuolelta. Kurkistin oviaukon raosta jonka olin jättänyt juuri sitä varten. Näin nuoren parin kävelemässä koiran kanssa vähän matkan päässä tien mutkassa. Matkaa sinne ei ollut kuin parikymmentä metriä. Pariskunta oli juuri kääntynyt takaisin päin joten näin heidät ainoastaan takaa päin. Nainen sanoi miehelle että ei mennä häiritsemään, loppua en kuullut.
Aamulla nousin aikaisin koska tänään oli reissuni viimeinen päivä. Puin teltassa valmiiksi suojavaatteet hyttysten takia, vedin vielä päähäni hyttyshatun ennen kuin uskaltauduin hyttysten saaliiksi.
Laittelin samalla ruokaa kun purin telttaa pois. Paistoin munakasta sekä keitin sen jälkeen pesuvedet.
Päivän viimeinen etappi ei ollut kuin 83 km. Minulla oli hyvä myötäinen tuuli joten matka taittui rivakasti. Minun oli tarkoitus käydä Vihannissa kaupassa mutta kun ajoi kylän läpi, en löytänyt sellaista. Erää risteyksen kulmassa taisi olla jokin huoltamo, siinä kaikki.
Tie on tasaista aina Ouluun saakka. Matkalla on loivia nousuja, ehkä muutama lyhyt jyrkempi.mutta ei mitään vaativaa. Keräilin matkalla tyhjät tölkit tien varresta pois omaksi iloksi, ehkä myös lompakon iloksi.
Tämän kesän matka oli tynkä matka Suomessa. Matkani Oulu-Järvenpää-Oulu oli ilmojen puolesta hyvä. Olin kolmeviikkoa Järvenpäässä, pyöräilin siellä 400km vähän siellä sun täällä. Kokonais kilometrejä kertyi 1741km. Viimeinen etappi 88 km ja siihen meni aikaa 4.46h.

Turvekentän tienvarren valitseminen eilen illalla oli hyvä päätös. Olin käynyt sitä ennen katsomassa monenlaista metsätien vartta. Onneksi kuitenkin jaksoin etsiä paremman paikan kuten eilen. Olen monesti huomannut sellaisen asian joka kannataa pitää mielessä. Juuri kun tuntuu siltä että voimat on loppu, eikä jaksa uskoa enään mihinkään niin silloin yleensä kohtalo ottaa asiat hyppysiin. Olen joutunut reissuillani monesti sellaiseen tilanteeseen että olen todennut tilanteen epätoivoiseksi enkä löydä mitään ratkaisua tilanteeseen. Juuri silloin aivot toimivat ylikapasiteetillä, aina on löytynyt jokin ratkaisu, tai sitten ovat korkeammat voimat puuttuneet tilanteekseen. No, jokainen uskoo mihin haluaa, eikös vaan.

Päivä kului tänää tölkkejä etsiessä. Aika kuluu paremmin kun tiirailee tienpenkereitä ajaessa. Samalla tulee tienattua muutama kolikko.

Pysähdyin ensimmäisen kerran Toholammella koska halusin käydä kaupassa. Vein tyhjät tölkit samalla kauppaan. Sain niillä rahoilla kaakaojuoman sekä kroisantteja. Tölkki rahat eivät ihan riittäneet niihin. Jouduin maksamaan 1€ omista.

Seuraava etappi oli Sievi. Tein saman manöveerin, eli kävin kaupassa ostamassa lisää purtavaa ja jatkoin sitten matkaa. Maantie oli välillä Sievi-ylivieska korjauksessa. Sen molemmat sivupenkereet oli revitty auki asfaltin valkoista reunusviivaa myöten. Kävin katsomasa matkalla vastaan tullutta  tuulivoimala puistoa. Pakukosken tuulipuistoa

Ylivieskassa pysähdyin syömään sievistä ostamani ruuat. Löysin hienon koskipaikan missä oli myös vanha mylly. Söin ja lepäisin 5 minuuttia puistonpenkillä selälläni.

Seuraavaksi oli Oulainen. Päätin käydä siellä kaupassa hankkimassa iltaruuat sekä vedet.  Tarkoitukseni oli ottaa huoltamolla vedet mutta keskustan Teboil olikin muuttunut kylmäasemaksi.  Sen ilma sekä vesipiste olivat vielä paikoillaan mutta hanasta ei tullut mitään. Niinpä jouduin hakemaan vedet hautausmaalta. Sen toimii aina, oli kotimaassa tai ulkomailla. Kysyin vielä varmuuden vuoksi pyöräilijä kolmikolta hautausmaan luona tuleeko vesi kunnan putkesta vai onko se joen vettä.

Jouduin ajamaan vielä 20 km ennen kuin löysin leiripaikan. Puhelin tolpan juuresta. Hyttysiä on aika paljon, sain kuitenkin tehtyä ilta touhut ilman pahempaa joukko teurastusta. Muutama hyttynen kuitenkin tuli lässäytettyä.

Matka 114km, aika 7:10h

Yö oli rauhallinen vaikka olinkin vähän epäillyt että mitenköhän käy. Leirini oli tielle tehdyn lentokoneiden hätälasku paikan toisessa päässä. Metsään on tehty asfaltoitu alue mitä hyödysin.

Päivä lähti normaalisti käyntiin. Aamupala, teltta kasaan, hampaan pesu. Olin illalla pessyt vaatteita jotka eivät olleet vielä kuivuneet. Alushousut olivat märät joten heitin ne pois, sanan mukaisesti. Niissä oli jo reikiä eivätkä ne sovellu oikein pyöräily hommiin, juuri sen kuivumisen takia. Paita oli myös kostea mutta se kuivui nopeasti päällä.

Reitti oli tänään seuraavanlainen: Asunmaa-laukkonen-evijärvi. Pysähdyin Evijärvellä pitämään taukoa. Kävin hakemassa kaupasta suklaajuomaa sekä herkkuja. Päästyäni kaupasta etsin sopivan puiston penkin mihin jäin vähäksi aikaa herkuttelemaan. Matka jatkui puolen tunnin päästä kohden Kaustista. Kaustisilla kävin hankkimassa valmiiksi iltaa varten ruuat sekä vedet.

Leiripaikan löytäminen oli tänään haastavaa. Kävin monet metsätien läpi kunnes lopulta löysin turvesuolle johtavan tien minkä varrelta löytyi paikka. Suolta on nostettu turvetta mutta nyt se on paketissa.

Tie rauhottui 11 jälkeen illalla. Tien ja teltta välissä ei ollut kuin 15 metriä joten äänet kuuluivat hyvin. Makailessani teltassa aloin kuuntelemaan kun jostakin kuului musiikkia. Ääni lähestyi hissukseen kunnes se oli kohdalla. Ilmeisesti pyöräilijä ajoi ohitse mankka mukana. Suomalainen musiikkia raikui kovaäänisesti pitkin metsiä. Tosin paikka missä olin oli avohakattu, sen jälkeen se oli raiskattu ja lopuksi vielä kynnetty. Minun kohdallani musiikki kuului vaimeasti.

Aamulla oli taas mukava kömpiä teltasta ulos. Aurinko paistoi pilviharson takaa joten sain aloittaa leirin purkamisen viileämmässä. Ehdin touhuta puolisen tuntia kun viileys oli pelkkä muisto. Aurinko helpotti täydeltä taivaalta, päätin kaivaa helle hatun laukusta helpottaakseni oloani. Lippalakki oli valmistettu Thaimaassa . Sen väri on valkoinen ja siinä on niskassa pitkä helma. Olette varmaan nähneet muukalaislegioonalaisia joilla on hattu ja sen sivuille ja taakse on tehty yhtenäisestä kankaspalasesta roikkua suoja auringon paahdettua varten. Lippalakki on saman mallinen.

Päätin myös samalla kaivaa suurimmillekin esille ja virittää sen lataamaan virtapankkia. Eilinen lataussysteemin rikkoutuminen ja siitä johtuva puhelimen virran vähyys pakottivat minut käyttämään virtapankkia. Laitoin aurinkopanelin roikkumaan puuhun, patterin laitoin polkupyörän tarakalle koska se sattui olemaan saman puun juurella. Usb piuha riitti juuri sopivasti tähän.

Lähdin hyvä tuulisena ajamaan 66 tietä kohden Alavusta. Pysähdyin muutaman kerran poimimaan tyhjiä tölkkejä saadakseni niistä sitten apuja kun käyn kaupassa. Tien on aika tasaista, erittäin loivia nousuja on joitakin. Ne ovat pitkiä joten jouduin vaihtamaan pykälän pienemmälle kuin normaali matkavaihde on.

Alavuudessa etsin kaupan, parkkeerasin polkupyörän kaupan seinän viereen ja kävin ostamassa banaani ja 2.5dl kaakaomaidon. Etsin sen jälkeen puistonpenkin ja istahdin siihen suuren huokauksen kera. Penkki oli kirkkoherran viraston edessä, en kuitenkaan nähnyt oven käyvän kertaakaan sinä aikana kun olin siinä. Muistellen syödessäni samalla Portugalin matkaa, missä pidin aina kello14-16 välillä siestan. Lämpötila pyöri 38-42 välillä joten puistonpenkki sielläkin oli oiva lepopaikka, Suomessa on vain liian viileää siestaan.

Seuraava etappi oli Lapua. Aurinko paahtoi lämpimästi, liikenne oli välillä aika kovaa joten tarkkana sai olla. Matkalla tuli yksi matkapyöräilijä pariskunta vastaan. Mies kysyi pysähtymättä tien toiselta puolelta reittinäni. Huusin hänelle että Ouluun olen menossa. Pariskunta oli jo ohitseni kun mies huusi pää vinossa Utsjoki-hanko. Sen enempää emme ehtineet juttelemaan. Päätin käydä ostamassa iltaruuat valmiiksi kun pääsin perille. Huomasin sopivasti ison ostoskeskuksen saapuessani kaupunkiin. Mennessäni kauppaan minun piti etsiä ensin pullopalautus koska olin löytänyt muutaman tölkin tien varresta. Samalla katsoin saisinko vedet samasta paikasta.

Päivästä tuli odotettua pidempi. Ruuat ja vedet lisäsivät pyörän painoa jonkin verran. Ehdin ajaa vielä Kauhavan ohitse ennen kuin löysin leiripaikan. Kauhavan jälkeen on yhdessä välissä kiitorata tehtynä tielle. Heti sen jälkeen löytyi asfaltoitu alue metsän siimeksessä heti tien vieressä. Siitä löytyi syvennys johon teltta mahtui sopivasti.

Matka 114km, aika 7,27h

Aamu oli kaiken puolin mukava. Mäntymetsä ja kangasmaasto ovat parhaimpia leirytymispaikkoja mitä minä tiedän. Nousin 7.45 ylös, olin ehtinyt jo lukea uutiset joten paikkasikin tavarat kasaan teltassa ja menin ulos. Kokkailin aamupalaksi maksalaatikkoa sekä hörppäsin teetä.

Olin illalla pessyt vaatteita joten puin ne päälle ennen kuin lähdin matkaan. Pienoinen kosteus tuntui vielä vaatteissa mutta se ei haitannut.

Virroille oli leiripaikasta matkaa 70 kilometriä. Tie on aika tasaista, loivat nousut sekä tietyöt antoivat oman mausteen matkan tekoon. Muutama rivakampi nousu tuli matkalla myös vastaan. Suunnilleen puolessa välissä matkaa Virroille minulta hajosi patteripaketti millä lataan ajaessa puhelinta. Patterit saavat virran etudynamosta mistä lähtee sitten diodin läpi piuha puhelimeen. Löysin vian illalla, eräs liitos oli hajonnut piuhoista

Kävin Virroilla ruokakaupassa , kävin myös etsimässä RCA piuhaa elektroniikka liikkeestä , jätin sen kuitenkin ostamatta.

Matkamittari nollaantui kun kurkottelin etulaukulle ohjaustangon yli. Joten tarkkoja lukemia tälle päivälle ei saatu. Laskeskelin että matkaa kertyi 94km. Aikaa meni se 6-7h.

On muuten törkeää avohakkuuta tehty metsälle.

Laitoin kellon soimaan koska minun piti saada tappi kuivumaan heti aamusta. Toivioin että aurinko paistaisi heti aamusta. En alkanut heti 7 paikkanaan tavaroita vaan katselin puhelimesta uutisia. Lopulta minun oli kuitenkin noustava ylös.

Laittaessani telttaa kasaan huomasin miehen kävelevän metsässä, metsätien toisella puolella lähellä puhelin anteenia. Seurasin sivusilmällä mitä ukkeli touhusi. Hänellä oli marjankeräin kädessä joten asia oli sillä selvä, hän oli mustikassa 8 aamulla.

Pakkasin tavarat nopeasti kasaan ja odottelin trapin kuivumista. Lopulta en enään jaksanut odotella vaan kasasin se ja pakkasin pyörän lähtökuntoon.

Päivä oli todella raskas.Reitti Immola- Laitikkala-
Iltasmäki -Pälkäne- Kaivanto- (Tie 12) tien profiili on loivaa nousua sekä laskua. Käännyin (58) alku matka on Ponsaan asti siedettävää mutta sen jälkeen alkaa mäkinen osuus. Se kestää koko matkan Orivedelle asti. Mäet ovat jyrkkiä ja välillä pitkiä. Kävin Orivedelle ostamassa iltaruuat. Hain myös samasta paikasta vedet. Pullokoneen lähellä oli käsienpesupaikka joten sekin hoitui sujuvasti S-marketissa.

Oriveden jälkeen ajoin Onnistaipaleelle, kylä jälkeen tulee Viroille kääntyvä risteys mistä pitkän harkinnan jälkeen lähdin ajamaan. Keuruu olisi ollut toinen vaihtoehto.

Matka 88 km, aika 6.15h

Alku peräinen suunnitelman mukaan minun piti lähteä Balttian maihin ajelemaan. Päätin kuitenkin jättää sen väliin koronan takia. Niinpä suuntasin takaisin Oulun suuntaan. Jos ilmat pysyvät hyvinä niin jatkan Oulusta matkaa pohjoiseen aina Utsjoelle saakka. Kierrän sieltä sitten jotakin kautta takaisin Ouluun.

Tänään lähdin ajelemaan Järvenpäästä 10 aikoihin. Iltapäiväksi oli luvattua sadekuuroja pitkin etelä-suomea. Ystäväni lähti saattamaan minua Riihimäelle saakka. Jälleen kerran säätiedoituksesta ei voinut luottaa. Vähän ennen Jokelaa ensimmäinen sadekuuro yllätti meidät. Ystävälläni ei ollut kunnon sadeviitta vaan kertakäyttö sadeviitta. Minulla oli uusi sadeviitta jonka oli saanut veljen vaimolta.

Ajoimme sateessa kohden jokelaa kunnes se lakkasi juuri ennen kaupunkia. Päästyämme Jokelaan jäimme K-marketin lipan alle päivystämään seuraavaa sadekuuroja joka saapuikin muutaman minuutin jälkeen.

Loppu matkan Riihimäelle saimme ajaa ilman sadekuuroja. Juttelimme vielä vähän aikaa Riihimäen aseman lähellä ennen kuin ystäväni Arja lähti takaisin kohden järvenpäätä.

Matkallani kohden Hämeenlinnaa jouduin muutaman kerran menemään sateen suojaan kun rankkasade tuli kohdalle. Minulla oli onnea matkassa mukana. Kun ensimmäinen kuuro sattui kohdalle olin juuri silloin huoltamon kohdalla. En muuten ole nähnyt Gulf nimisiä huoltamoja missää päin Suomea kuin nyt Hämeenlinnan lähellä. Kävin hakemassa sisältä teen. Sain kysyttyä kauniilta myyjältä santsi kupin samaan hintaa. Menin ulos istumaan kun sade yltyi rankka sateeksi.vesi tuli yli rännien joten jouduin siirtymään keskemmälle katosta että en olisi kastunut. Siirsin samalla myös pyörää koska sekin meinasi saada osansa rännin yli tulevasta vedestä. Sade kesti puolisen tuntia .

Pääsin seuraavan etapin kuivin nahoin. Ajoin halki Hämeenlinnan keskustan kohden Parkanon tietä. Kävin ison risteyksen kohdalla olevassa Lidlissä hakemassa iltaruuat. Vedet hain ABC-tiiriöstä joka on Y risteyksen lähellä. Tie 57 kohden Pälkänettä ja Tamperetta lähti E12 kupeesta. Ajoin sitä vielä 20 kilometriä. Leiripaikan löytäminen oli kiven alla. Metsä oli märkää joten sopivaa paikka ei tahtonut löytyä. Ruohikko oli liian pitkää tai taloja oli liian lähellä. Lopulta kello oli jo sen verran että minun piti etsiä näkisin leiripaikka. Sellainen löytyi lopulta metsätien varresta. Tie on suljettu portilla joten turhat hiipparit eivät eksy sinne.

Matka 95.81km, aika 6.31h

Alin: sadetta karussa huoltamolla