19.6
Lahti 69 kilometrin tolppa vilahti silmieni ohi kun pysähdyin eilen erään risteyksen kohdalla. Olin muistavani että risteyksen lähellä olisi leiripaikka. 40 metrin päässä oli bussipysäki, sen takaa lähti metsätien alku. Ajoin katsomaan miltä siellä näytti. Sen alku oli lupaava mutta 10 metriä bussipysäkistä metsän suuntaan tie oli pusikoitunut umpeen.
Ajoin takaisin päätie varteen. Tien toisella puolella näkyi puhelinmasto. Olin kahden vaiheilla mitä teen. Lähdin aluksi ajamaan kohden Lahtea, mietin ainoastaan välimatkaa mikä minun olisi huomenna ajettava. Liikenne oli vastaan tulevalla kaistalla kova. Juhannusaaton aaton menoliikenne oli yhtenäinen. Pysäytin polkupyörän ja jäin odottamaan liikenteessä taukoa että pääsisin tien yli. Jouduin odottamaan 5 min ennen kuin pääsin tien yli. Puhelinmasto näkyi 250 metrin päässä, ajelin sinne menevän tienristeyksen kohdalle. Jälleen kerran jäin vähäksi aikaa katselemaan miltä tilanne näytti. 30 metrin päässä päätiestä, sivutien varressa oli tien alku joka näytti menevän metsän siimekseen, puhelintolpan suuntaan. Ajoin nopeasti katsomaan miltä paikka näytti. Paikka oli täydellinen, ison kopin vieressä oli tasainen paikka mihin voi laittaa teltan. Se riitti minulle. Laitoin pyörän seisomaan jalalle että pääsin tutkimaan ympäristöä tarkemmin. Kopin päädyn takana oli sopivasti tilaa jos tuli tarvetta käydä isommalla hädällä.
Aloin samoin tein puhdistamaan telttapaikkaa. Siihen ei mennyt kuin 10 min. En kuitenkaan halunnut heti laittaa teltta pystyyn koska oli vielä liian aikaista siihen. Sen sijaan aloin syömään, purin ensin kuorman polkupyörän päältä pois. Vasta sen jälkeen aloin syömään.
Sivutie minkä varrella olin , oli aika lähellä. Sen takia en voinut kävellä kovin vapaasti ympäri pihamaata. Syötyäni aloin laittamaan telttaa pystyyn. Kiroilin välillä sitä, että olin hävittänyt pitkälahkeiset tuulihousut. Hyttyset tykkäsivät jaloistani joten niitä riitti niin pitkään kunnes pääsin teltan sisälle suojaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsin vähän yli seitsämän aamulla. Sen enempää aikailematta aloin pakkaamaan tavaroita kasaan. Pian olin jo teltasta ulkona. Pakkasin laukut että pääsisin laittamaan teltan kasaan. Söin vasta sen jälkeen kun kaikki oli melkein valmista lähtö varten.
Tänään oli juhannusaatto, eilinen päivä oli, toivottavasti kaikkein vilkkain päivä liikenteessä. Aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Tuuli oli paikoin vastainen kun pääsin lähtemään. Matkaa Lahteen oli 69 km. Poljin tasaista vauhtia, jouduin välillä työntämään pyörää koska halusin kävellä välillä, takapuoli vaati lepäämistä. Heinolan jälkeen alkoi rankin osuus. Mäet olivat todella jyrkkiä. Työnsin suurimman osan niistä ylös. Erään nousun yläosassa seisoskeli kaksi naista, toisella naisella oli läskipyörän eturengas hajonnut kokonaan.
Saavuin heidän luokse hikisenä koska oli työntänyt polkupyörää pitkän mäen huipulle missä naiset olivat. Kysyin heiltä että tarvitsetteko apua. Totesin heti perään että eturengas taitaa olla hajonnut aika katastrofallisesti. Toinen nainen sanoi, että kyllä, sanoin vielä että teille on varmaan jo apu tulossa. Kyllä on, sanoi sama nainen. Toivoton hyviä juhannuksia heille ja jatkoin matkaa.
Loppumatka Lahteen ja sen rautatieasemalle sujui hyvin. Jouduin kysymään kerran neuvoa mutta muuten osasin mennä asemalle ilman apuja. Jätin polkupyörän aseman oven lähistölle seinän viereen. Oven vieressä seiso miehiä sekä yksi nainen tupakalla. Katselin aseman sisällä mistä löytäisin lipun myynnin, R kioski oli kiinni joten lippua ei saisi sieltäkään. Päätin lopulta kysyä kahviosta onko Lahden asemalla lipun myyntiä. Ei ole, ainakaan tänään. Lippu pitää ostaa automaatista. Niinpä kävelin automaatin luokse, pian minulla oli junalippu Z junaan joka lähti kello 14.00. Se olisi Haarajoella 14.35.
Juna tuli ajallaan. Sain polkupyörän siististi junan sisälle ilman kommelluksia. Mäntsälän kohdalla junaan nousi nainen lastenvaunujen kanssa. Mietin hetken miten pääsen raskaasti varustellun polkupyörän kanssa hänen ohitse. Päätin lopulta ehdottaa vaihtokauppaa. Hän siirtyisi minun paikalle eli polkupyörä syvennykseen ja minä tulisin käytävälle . Vaihto sujui näppärästi, kun Haarajoen asema tuli pääsin sutjakkaasti junasta ulos. Ajoin vielä viimeisen etapin kaverini luokse. Olin yrittänyt tavoittaa häntä puhelimella mutta turhaan.
Asia selvisi lopulta kun soitin hänen ovikelloa. Näihin sanoihin päätän tämänm osuuden tarinat. Jatkosta ei vielä ole varmuutta. Balttian maat houkuttelevat joten eiköhän sinne mennä muutaman viikon sisällä. Minun pitää korjata ensin lataus systeemi sekä hankittava uudet pitkälahkeiset ajohousut.

18.6
Heräsin viiden aikaan aamulla ukkosen jylinään, kuristin teltan oviaukosta ulos. Taivaalla ajelehti tummia pilviä ja ne liikkuivat leirin suuntaan. Menin takaisin lepäämään joksikin aikaa, aloin kuitekin miettiä miten käy jos tulee kunnon sade. Siltä istumalta aloin pakkaamaan tavaroita kasaan. Yritin toimia mahdollisimman nopeasti että saisin tavarat teltan sisältä laukkuihin. Ukkonen jyrisi uhkaavasti jokusen kilometrin päässä. Sain teltan juuri kasaan kun ensimmäiset pisarat tippuivat maahan. Kaikki laukut sekä muut tavarat olivat samassa kasassa joten suojasin ne teltan pohjakankaalla. Itse vetäisin sadeviitta päällei. Sade alkoi hiljalleen, ukkonen hiipi pikku hiljaa leirin päälle. Sitten taivas aukeni, vesi sade iski kuin muurin murtaja. Minun oli mentävä pienen männyn alle suojaan, suurempaa puuta ei ollut vähän matkan päässä. Vesisade tihkui sadeviitan läpi koska sitä tuli niin paljon. Mänty pelasti minut aluksi, sitten tapahtui katastrofi , pyörä kaatui. Tankolaukun kansi aukesi iskun voimasta. Jouduin lähtemään suojastani pois. Tässä vaiheessa kastuivat kengät sekä ajohousut. Maahan oli kertynyt jo isoja vesilammikoita sinä 10 minuutin aikana mitä sade oli kestänyt. Nostin pyörän nopeasti pystyyn ja siirsin sen kovemmalle maalle. Soramontun maapohjaan oli kasvanut kauttaaltaan vaaleanruskeaa sammalta. Tämä sammalkerros oli veden peitossa, joten se oli pehmeää ja antoi helposti periksi.
Yritin kävellä ripeästi takaisin mänty alle etten kastuisi enempää. Vesisade ei näyttänyt rauhoittuvan sitten millään. Paikka mihin oli kasannut varusteet oli sammaleen peittämä pieni syvennys. En ollut huomannut sitä eilen, olin kait jonkin verran väsynyt. Katselin kauhuissani kun veden pinta nousi ja nousi. Tässä vaiheessa polkupyörä otti ja kaatui toisen kerran. Voi perkele. Tällä kertaa rojut pysyivät laukun sisällä. Siirsin pyörän aivan männyn lähelle koska siinä näkyi selvää soraa ilman sammalta. Ukkonen meni vauhdilla yli. Sade hiljeni sitä mukaa kun ukkosen ääni hiljeni. Yritin pysyä positiivisena vaikka tiesinkin mitä tulisin näkemään kun siirtäisin pohjakankaan laukkujen päältä pois.
Siinä kävi sitten niin että jouduin kuivattelemaan trapin koska se oli maannut keskellä lammikkoa. Aurinko pilkisti silloin tällöin pilven lomasta.

Kello oli 9.30 ennen kuin pääsin lähtemään liikenteeseen . Reittini kulki Leivonmäen kansallispuiston vierestä 6134 pitkin. Jatkoin sitä niin pitkälle kunnes 610 tuli vastaan. Risteyksessä oli kylttejä ”paippinen” sekä ”Joutsa”.
Joutsassa kävin hakemassa kaupasta pientä purtavaa sekä juotavaa. Yritin katsoa kaupan lähistöltä paikka missä olisin voinut syödä rauhassa. Koska sellaista ei löytynyt istuin kaupan lipan alla syöden sekä lukien uutisia puhelimesta.
Matkani jatkui seuraavaksi Hartolaan. Kävin sieltä hakemassa iltaruuat sekä vedet.

Päivä on ollut pitkä ja raskas. Jotta päivästä ei olisi tullut täydellinen, hävitin jossakin välissä tuulihousut. Ne olivat vielä märät koska pesin ne soramontulla. Olin laittanut ne kuivumaan pyörän takatarakalle. En edes huomannut koska ne ovat tippuneet.
Nyt on aika mennä nukkumaan.

Matka 72.07, aika 5: 17 h Onkiniemi

17.6
Eilinen leiripaikka , joka oli uusi , vaikutti mukavalta. Syy siihen oli suljettu tie . Vanha kylätie menee Vehniään sekä moneen muuhunkin paikkaan. Tie on katkaistu väliaikaisesti 4 tien remontin takia.
Heräsin jo 4 aikaan aamusta, 4 tiellä alkoi kulkemaan rekkoja sekä muuta raskasta liikennettä. Vetkuttelin nousua, torkahdellen välillä kunnes kello lähenteli 7.30. Sain aika nopeasti tavarat teltan sisällä kasaan koska ilmapatjan oli valmiiksi tyhjä. Teltan alla oli pehmeyttä maata joten jätin ilmapatjan tyhjänä pehmusteeksi. Ilmapatjan on Exped synmat TT 9M. Siinä on itsessään paksut lisälämpö eristeet joten se käy niinikkään patjana.

Aamupalaksi tuli tehtyä nuudeleita. Juomana oli jogurttia sekä piimää. Koska nuudelit tarvitsevat kuumaa vettä, silla välin kun keitin tohisi laitoin teltan sekä muut tavarat melkein lähtö kuntoon. Ne tarvitsi ainoastaan laittaa pyörän päälle. Söin nopeasti ja huuhtaisin välineet puhtaaksi kahvipannu pohjalla olevalla lopulla kuumalla vedellä.
Sitten olikin jo aika lähteä. Olin kuunnellut kun liikenne lisääntyi 7-8 välillä , onneksi se rauhoittui sopivasti kun pääsin 4 tielle n. kello 9.30

Vasen jalka alkoi tuntua paremmalta , oli saanut pari päivää sitten uimareissulla tikun päkiään. Sain otettua sen pois illalla joten sekin asia oli kunnossa.
Aurinko paistoi ohkaisen hutuharson läpi joten se ei käristänyt enää lisää minun palannut ihoa.
Matka Jyväskylään oli mäkinen. Mäet eivät olleet kovin jyrkkiä mutta kun sillä on pituutta sekin käy pidemmän päälle jalkoihin.
Kun 4 tie muuttuu moottoriliikennetieksi alkaa myös pyörätie. Ajoin pitkä pätkän Saarijärventietä kunnes se muuttui Taulumäentieksi. Tien nimet vaihtuivat sitä mukaan kun eteni kohden vanhaa nelostietä. Kun vanha ja uusi eroavat toisistaan niin risteyksen kohdalla on ABC Vaajakoski huoltamo. Pysähdyin siellä ostamassa ilta ruuat. Ostin myös välipalaksi kroisantin sekä wiinerin missä oli kahta eri hilloa. Niiden kyytipojaksi ostin mehua sekä vicyä ison pullon. Menin istumaan varjoissaan paikkaan ulkoterassille. Katsoin sellaisen paikan aidan vierestä mihin sain pyörän viereen. Söin siinä pikku-hiljaa välipalan pois. Aurinko ehti siirtyä jo sen verran että pöydässä alkoi tulemaan kuuma. Niinpä olikin jo aika jatkaa matkaa.

Pysähdyin vesi ja ilmaotto paikassa tankkaamassa juotavaa. En kuitenkaan ottanut vielä iltavesiä mukaan. Toivoin että matkalla saisin haettua sitä jostakin.
Vanha Jyväskylä-lahden tien on mäkinen. Se on koko matka yhtä nousua ja lasku siihen asti kun uusi tie muuttuu moottoriliikennetiestä normaaliksi tieksi.
Pysähdyin miettimään lähdenkö ajamaan päätietä vai menisikö kiertotietä. Päätin lähteä ajamaan Rutalahtea suuntaan.
Koko 10:nen kilometriä oli raskasta ylä sekä alamäkeä. Jälleen kerran en voi muuta kuin todeta että reittivalinta ei osunut nappiin.

Ajelin hitaasti Rutalahden kylän halki etsien katseella kauppaa tai jotakin paikkaa mistä saisin vettä. Aivan kylä toisessa päässä oli korjaamon ovi auki. Päätin kokeilla jos saisin pyydettyä vettä sieltä. Rinkutin polkupyörän kelloa ja hymyilin ovelta. Pian mies henkilö saapui ovelle. Kerroin hänelle että minun pitäisi saada vettä joten kysyin onko kylässä kauppa tai huoltamolla. Mies kertoi että kauppaa ei enää ole. 500 henkilöä asuu Rutalahdella joten sen väkimäärä ei riitä ylläpitämään kauppaa. Mies tarjoutui antamaan vettä tien toiselta puolelta olevasta pihakaivosta. Kävimme täyttämässä 3 1.5L pulloa ja palasimme takaisin korjaamolle. Juttelimme hetken aikaa matkoistani ja sen jälkeen kävimme korjaamon sisällä. Miehellä oli työnalla -68 luvun Trapatti. Mies kertoi että hänellä oli jarruremontti tekeillä. Lopulta minun oli taas jatkettava matkaa. Mies halusi ottaa valokuvan pyörästä ja minusta. Kuva session jälkeen lähdin eteenpäin.

Seuraavaksi aloin etsimään leiripaikkaa. Ajoin vielä jokusen kilometriä kunnes löysin soramontun. Päätin jäädä sinne yöksi.

Matka 71.06, aika 5:23h Rutalahti

16.6
Aamulla laittaessani telttaa kasaan kauris piti mekkalaa lähistöllä. Olin ajatuksissani, kun se eepeli alkoi pitämään kipakkaa aasin hirnumista. No, sellaiselta se ainakin kuulosti minun korvissa. Vähemmästäkin sitä säikähtää. Onneksi ääni oli tuttu joten osasin yhdistää sen nelijalkaiseen kauriiseen. Ryminä vai kuului kun se kipaisi satametriä ja taas hirnui niin että metsä raikui.

Aamupala oli aika laihanlainen, banaani, piimää sekä maustamatonta jogurttia. Saatuani pakattua pyörän työnsin sitä 100 metriä hirviaidan suuntaa. Kulkureitti mistä tultiin metsään , tai siis minä tulin, oli tukittu kolmella isolla hiekkakasalla . Kiersin niiden takaa että pääsin portin luokse. Portti oli kiinni kahdella muste kalalla sekä rautahäkkyrällä joka oli L muotoinen. L oli kiinni pultilla sekä mutterilla aidassa. Päästyäni aidan toiselle puolelle, otin suojavaatteet pois ajovaatteiden päältä, joten pääsin lähtemään heti ilman sen kummempia manoveerejä liikenteeseen.

Tämän päivän tavoite oli Hirvaskankaan ABC huoltamo. Siellä oli kaikki mitä tarvitsisin iltaa varten.

Olin jo eilen suorittanut puolet 80 km mäkisestä osuudesta. Toinen puoli on haastavampi kuin ensimmäinen osuus.
Liikennettä oli tänään enemmän kuin eilen. Ollaan ilmeisesti palattu uuteen normaaliin , joka myös tarkoittaa liikennettä.
Keräilin matkalla tölkkejä kuten olin tehnyt nyt joka matkapäivä. Matkalla oli muutama isompi nousu jotka työnsin suosiolla ylös.
Äänekosken kohdalla jouduin ajamaan teollisuualueen kautta koska päätiellä pyöräily ei ollut sallittua. Lenkistä tuli noin 15 km pitkä.

Vanha tie seurasi uuden tien vieressä. Alkumatkasta se oli asfalttia mutta muuttui pian sorapintaiseksi. Syy siihen oli tietyömaa. Sora pintaa jatkuikin sitten 8 km ja se päättyi Hirvaskankaan huoltamon rekkaparkkiin.
Pysäköin pyöräni ABC huoltamon pääoven eteen. Vein ensin tölkit joita oli jälleen kertynyt kassillinen, alkon vieressä olevaan pulloautomaattiin. Sen jälkeen menin shoppailemaan S markettiin. Ostin sieltä perustarvikkeita sekä välipalaa jotka aioin syödä jossakin varjoisassa paikassa huoltamon lähellä.

Pakattuani ruokatarvikkeet laukkuun työnsin pyörän talon toiselle puolelle missä oli ABC ravintolan ulkopöydät. Valitsin sellaisen pöydän jonka vieressä oli aita että sain pyörän nojaamaan siihen.
Vietin pöydässä tunnin verran syöden sekä juoden vicyä sekä mehua johon oli lisätty vitamiineja. Kävin vielä sisällä hakemassa aurinkovoidetta. Kävin ostamassa sen apteekista, suojakerroin 50. Juttelin mies myyjän kanssa pyöräilystä. Myyjä kertoi että hän on harrastanut 16 vuotta kalliokiipeily mutta hän oli hankkinut täksi kesäksi Saksasta itselleen retkipyörän. Hän halusi myös kokeilla jotakin uutta tänä kesänä.
Palattuani pyörälle laitoin aurinkovoidetta kasvoihin ja käsiin. Seuraavaksi kävin täydentämässä verivarastot leiriytymistä varten.
Jouduin hakemaan uuden telttapaikka koska tietyömaat 4 tiellä ovat tuhonneet entiset leiripaikat totaalisesti. Aika mennä nukkumaan, rankka päivä.
Matka 70.16km, aika 4:58h. Tikkakoski

15.6
Vanha leiripaikka ei tuottanut pettymystä, mäkäräisiä ei ollut yhtä paljon kuin edellisenä kesänä. Olihan niitä mutta nyt minulla oli paremmat suojavarusteet kuin 2019.

Paistoin illalla, keittimen päällä pannulla makkaroita. Olin ihan sitä varten ostanut sinappia että pääsisin herkuttelemaan käristettyä makkaraa. Laitoin vielä joukkoon juustoa lisämauksi. Katselin illan päätteeksi auringon viimeisiä säteitä teltta verkko oven läpi ennen kuin aloin nukkumaan.

Heräsi erittäin aikaisin, koska koko yön yli jatkunut metsätyökoneiden äänet herättivät minut. Olin illalla sen verran väsynyt että nukahdin heti kun suljin silmät. En sen kummemmin syönyt aamupalaa, join jogurttia sekä piimää aamupalaksi. Pakkasin pikavauhtia tavarat pyörän päälle ja painuin metsästä tielle. Kello näytti silloin 7.45.

Päivä oli todella kuuma. Aamusta oli mukava ajella koska aurinko oli vielä matalalla. Päivän ensimmäinen tavoite oli Pihtipudas. Keräilin matkalla tölkkejä lisätienistin toivossa. Pysähdyin käymään kaupassa Pihtiputaalla.
Laittaessani pyörää nojaamaan kaupan seinää vasten, vähän matkan päässä oli thaimaalainen nuori mies, luullakseni . Hän katseli parkkipaikalle odottaen jotakuta . Pian saapui isompi ryhmä nuori kavereita hänen luokseen. Seurailin heidän touhuja kunnes he menivät kauppaan. Seurasin heitä samoin tein kaupan sisälle ja menin suoraan pullokoneen luokse. Ostin pullo rahoilla maalaiscrosantteja, juotavaa jogurttia sekä jätskin. Palatessani pyörälle nuoret thaimaalaiset miehet tulivat heti perässäni ulos. Miehet katselivat minun touhuja, hitaasti he kävelivät ohitseen ja naureskelivat jollekkin asialle.

Katselin ympäristö löytyisikö jostakin sopiva varjoisa paikka mihin pääsisin istumaan ja syömään jäätelön. Talon päädyssä oli varjoisa paikka, siellä oli myös pyöräteline jonka päälle voisin istahtaa. Työnsin pyörän sinne ja laitoin sen nojaamaan seinää vasten. Otin jäätelön ja istahdin pyöräteline päälle. Sama mies joukkio oli ahtautunut pieneen valkeaan autoon. Se seisoi parkkipaikalle tyhjäkäynnillä, äkkiä ovet aukesivat kummaltakin puolelta. Miehet alkoivat kurkkia auton alle. Hetken he keskustelivat keskenään kunnes auto lähti liikenteeseen. Kuski heitti pienen lenkin parkkialueela. Pian se pysähtyi jälleen miesten eteen.
Olin kuulevinani oikeasta takajarrusta ääniä. Aivan kun sieltä olisi jotakin ollut irti. Miehet änkesivät autoon ja lähtivät pois.

Söin jäätelön rauhassa pois ja lähdin jatkamaan matkaani kohden Viitasaarta. Matkaa sinne oli 38 km. Aurinko porotti armottomasti suoraan kasvoihin vaikka kuinka yritin suojautua lippalakin alle. Liikenne vaihteli pitkin matkaa. Pysähtelin välillä kävelemään kun tuntui siltä.
Viitasaaressa menin jälleen kaupoille. Olin taas saanut kerättyä pussillisen tölkkejä. Kävin pikaisesti ostamassa iltaruuat valmiiksi. Kello oli vasta 15 joten lähdin katselemaan löytyisikö jostakin paikasta veden ääreltä puistonpenkkiä että voisin levätä siinä muutaman hetken. Haapasalmen rannasta vanhansillan läheltä löytyi penkki mihin majoituin pieneksi hetkeksi. Söin siellä kroisantit sekä join jogurtin pois.
Hännilänsalmensilta oli remontissa. Olin viimekesänä katsellut sen rantoja ja käynyt koluamassa yhtä rantaa leiripaikka mielessä. Pysähdyin keskelle siltaa katselemaan näkyisikö rannasta hyvää paikkaa, koska sellaista ei löytynyt, jatkoin matkaa. Päästyäni sillan yli, lähdin katsomaan veneen laskupaikkaa jonka oli nähnyt sillalta. Kävin kokeilemassa veden lämpötilaa ,päätin siltä seisomalta käydä uimassa. Kävin kaivamassa toiset alushousut kassista että saisin kuivaa päälle jälkeen päin. En ihan uinut mutta kävin kaksi kertaa kaulaa myöten vedessä. Ette usko kuinka mahtavalta vesi tuntui kun koko päivä on hikoillut ja ollut auringon paisteessa. Lopulta minun oli kuitenkin lähdettävä ja ajettava vanhalle leiripaikalle hirviaidan luokse.
Matka 72.54, aika 5.11. Viitasaari.

14.6
Eilinen leirin pystytys ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. Olin auringon pehmittää sekä myös väsynyt. Metsässä oli todella paljon hyttysiä, eikä kello ollut kuin vähän ylin 18. Koska en vielä viitsinyt pystyttää telttaani, päätin virittää riippumaton ja mennä sen suojiin hyttysiä karkuun. Ensinnä katsoin kaksi puuta mihin voisin kiinnittää riippumaton. Kaksi ranteen paksuista leppää päättyi kohteekseni. En vielä tässä vaiheessa laittanut pitkä lahkeisia tuulihousuja jalkaani koska oli niin piirun kuuma. Hyttyset järsivät jalkojani ja minä yritin suoriutua tehtävästäni mahdollisimman nopeasti. Sain vietettyä riippumaton puiden väliin ja minä sain huokaista helpotuksesta. Iloisin mielin aukaisin riippumaton vetoketjun ja istahdin riippumaton päälle. Puut antoivat periksi sen verran että takapuoli osui melkein maahan. Kävin kiristämässä nauhoja jotka olivat kiinni puussa. Jälleen sama juttu, puut taipuivat liikaa. Tässä vaiheessa oli jo niin hikinen sekä hyttysten syömä että pakokauhu meinasi iskeä. Päätin yrittää vielä uudestaan. Lähellä oli kaksi miehen paksuista puuta joten päätin ripustaa maton niihin. Otin ensin riippumaton pois ja aloin virittämään sitä uudestaan kiinni miehen paksuisiin puihin. En vieläkään ollut laittanut pitkiä housuja jalkaan. Minulla oli kyllä pitkähihainen juoksustakki päällä joka esti puremat ylävartaloon mutta se ei estänyt kuitenkaan kaikkea. Hikoilin kuin pieni sika, siitähän ne hyttyset vasta innostuivat ja alkoivat puremaan kuin viimeistä päivää.
Olin ottanut jo valmiiksi riippumaton sisälle kosteusliinoja että voisin puhdistaa jalkojani kun pääsen riippumaton sisälle. Eihän siitä tullut yhtikäs mitään, hyttyset kyllä pysyivät ulkopuolella hyttysverkon takia mutta itseni puhdistaminen ei kyllä onnistunut. Tässä vaihessa iski pakokauhu. Telttapaikka ei kuitenkaan ollut kaikkein paras, olin kyllä turvassa riippumatossa mutta en ulkona.
Vedin muutaman kerran henkeä ja mietin mitä minun tulisi tehdä. Ensin minun pitää laittaa suojavarusteet päälle, housut sekä hyttyshatun.

Sen jälkeen pystyin hoitamaan leiriasiat kuntoon. Tämän jälkeen minulla ei ollut enää hätää. Paitsi aivan ennen nukkumaan menoa. Tunsin kun nenän päältä sekä leuasta alkoi iltapesun jälkeen valumaan jotakin nestettä. En saanut selville mitä se oli koska minulla ei ollut peiliä.

Mutta sitten tähän päivään, nousin normaaliin aikaan eli vähän ennen 8. Olin nukkunut yöni aika hyvin, kylmäkään ei vaivannut koska olin pukeutunut paremmin edellisen yön jäljiltä. Laitoin tavarat kasan teltan sisällä sekä pukeuduin pitkähihaisiin paitaan sekä housuihin. Ensi töikseni menin katsomaan polkupyörän peilistä miltä naamani näytti. Nenän toinen puoli oli keltaisen mönjän peitossa, leuassa oli samaa tavaraa. Eihän siinä muu auttanut kuin pestä naama ja laittaa bebanttiini laastarit pilaantuneiden naama kohtien päälle. Avot, vanhakin alkoi näyttämään uudelta.
Sitten ei muuta kuin vesi kiehumaan että sain aamiaista. Purin samalla teltan pois ja laitoin muutenkin tavarat lähtö valmiiksi. Kun vesi kiehui kaadoin sen valmisruoka purkkiin missä oli makarooni ja valkosipuli ruskea kastike. 5 minuutin päästä se oli valmista.
Päästyäni metsästä pois , suuntana oli Vaskikello. Pysähtelin muutamia kertoja keräämäkseni tölkkejä sekä huilatakseni jonkin aikaa. Eräällä P-paikalle kun pidin lepotaukoa sinne kurvasi auto peräkärryn kanssa. Juttelimme miehen kanssa pyöräilystä sekä hänen kesämökki matkasta ja tietysti hyttysistä. Mies oli menossa tyhjentämään kesämökin kuiva wc;tä. Hän mietti myös minkälainen hyttyskanta siellä olisi.
Vaskikellossa kävin kaupassa. Ihmettelin heidän valikoimaa joka minusta oli matkailijan näkökulmasta aika suppea. Irtoteriä partahöylään siellä ei ollut, olisin tarvinnut pienet sakset kynsien leikkuuseen ,ei ollut. No löysin kuitenkin syötävää, hyvä niin. Kaupan jälkeen ajoin tien toiselle puolelle missä on Wc talo. Kävin siellä pesemässä pitkähihaiseen ajoltakin sekä tuulihousut. Kuvittelin niitä ulkona pyörän päällä tunnin verran. Sen jälkeen ajoin takaisin kaupalle koska tarvitsin laastaria sekä käsipaperia.
Olin päättänyt mennä vanhalle leiripaikalle silläkin uhalla että mäkäräiset syövät minut siellä hengiltä. Pysähdyin Kähkönniemenä P-paikalle lepäilin siellätunnin verran. Siitä ei ollut enää kuin 2 km leiripaikkaan. Sain leirin pystyyn ilman suurempia taistelu haavoja. Muutama mäkäräinen pääsi taivaiden laulukerhoon . Kokkailin makkarasta maukkaan iltapalan.

Matka 47.91km, aika 3:50

13.6
Eilinen Ilta leirissä oli pelkkää hyttysten juhlaa. Onneksi olin ottanut hyttyshatun mukaani, ilman sitä tästä hommasta ei olisi tullut yhtikäs mitään. Syöminenkin piti tehdä harkiten. Kun sitten lopulta pääsin nukkumaan niin heräsin yöllä 4-5 aikaa kylmyyteen. Ilmeisesti halla oli saapunut yön aikaan .
Aamu oli samanlaista taiteilua. Nousin 7.30 aikoihin. Toivoin että yöllinen kylmyys olisi jäykistänyt hyttysten aivotoimintaa sen verran, että pääsisin lähtemään ilman suurempi taisteluja metsästä pois. Turha toivo, heti kun vähänkin liikahdin teltassa, alkoi semmoinen ininä sekä surina teltan ympärillä. Ei siinä auttanut muuta kuin vetää suojavaatteet päälle kun olin ensin laittanut varusteet kasaan teltan sisällä.
Huokaisin helpotuksesta siinä vaiheessa kun pääsin tien varteen suojaan. Hyttysarmeija seurasi minua tielle asti. Pääsin siitä vasta lopullisesti eroon kun nousin pyörän päälle ja lähdin ajamaan kohden Siikalatvaa.
Tänään on paljon kuumempi päivä kun eilen. Olin eilen käristänyt jo käsivarret melkein punaiseksi joten jouduin käyttämään pitkähihaista takkia koko päivän.
Yhdessä välissä tuli asfaltti työmaa vastaan. Miehet eivät kuitenkaan olleet töissä. Keräilin matkalla tölkkejä tien varresta että saisin vähän kustannuksia poispäin. Eilen sain kerättyä 1,30€ edestä tölkkejä. Aloitin sen verran myöhään keräämisen mutta kaikki on kotiin päin.
Pysähdyin Kärsämäellä käymään kaupassa. Hain iltaa varten vedet huoltamolla. Olin löytänyt pari 1.5 L pulloa tien varresta joten pesin yhden hyvin ja otin yhden omaan käyttööni. Loput vein kauppaan. Tämän päivän saldo oli 6.50€.
Ajoin jonkin matkaa Kärsämäellä kunnes vastaan tuli P- paikka. Pysähdys paikka oli metsän siimeksessä ja sinne oli rakennettu laitoksella oleva levähdyspaikka. Söin siellä sekä suunnittelin ja katselin puhelimesta entisiä telttapaikkoja missä oli aikaisemmilla matkoillani pysähtynyt. Sain myös vähäksi aikaa juttu seuraa katoksen alle. Mummeli tuli polkupyörällä leiripaikalle. Hän kertoi omasta elämästään ja kyseli minun pyöräily harrastuksesta. Juttelimme puolisen tuntia ennen kuin hän lähti jatkamaan matkaa. Samoin tein myös minä. Ajoin näin muutaman minuutin eteenpäin kun huomasin sopivan leiripaikan. Kävin kuitenkin tutkimassa muutaman lähimetsään varmuuden vuoksi ennen kuin palasin takaisin jo valitsemaani paikkaan.
Matka 70km, aika 4.17h, Venepalo.

Valokuva lepopaikasta.

12.6.2020
Kaikilla tarinoilla on aina alku ja loppu. Niin myös tälläkin. Tarinani alkaa jo 20.6, eli edellisestä päivästä kun aloin valmistautumaan lähtöön.
Minun pitkä käydä ensin Torniossa pyörähtämässä että pääsisin lähtemään matkalle. Olin yötä Tornio kaupungissa. Minulla oli jo mennessä ongelmia auton kanssa. No , takaisin päin tullessani ongelmat vain lisääntyivät sen verran että Haukiputaan kohdalla nostin kädet ylös. Minun oli tarkoitus ajaa moottoritietä pitkin kotiin asti mutta auto alkoi tukehtumaan Haukiputaan risteyksen kohdalla joten katsoin parhaamaksi kääntyä kohden Haukipudasta. Pääsin ajamaan Haukiputaan Salen kohdalle kun auto sammui liikennevaloihin. Sain autosta vielä sen verran potkua irti että pääsin Salen pihaan. Sen jälkeen soitin hinuria ja vein auton kotin parkkipaikalle odottamaan seuraavaa siirtoa.
Päästyäni kotiin minun oli tarkoitus ommella muutama laukkupussi mutta jätin sen tekemättä. Olisin joutunut käyttämään siihen sen verran paljon aikaa että jätin koko touhun kesken. Käytin loppupäivä, mitä oli jäljellä, varusteiden kasaamiseen. Vaatteet, työkalut sekä muut tarvittavat löytyivät, kunhan kaivoi tarpeeksi syvältä kaapista.
Sitten tähän päivään. Heräsin aamusella 7.45 tarkalleen. Aamu alkoi asunnon siivoamisella, kävin myös tonkimassa varastosta muutamia romuja jotka vein autoon odottamaan kaatopaikalle vientiä.
Koko aamupäivä meni järjestelyasioissa, saatuani lopulta syötyä, oli aika pakata pyörä lähtö kuntoon. Kello näytti 11.45 kun pääsin starttaamaan.
Säätiedoitus oli luvannut myötä tuulta sekä auringon paistetta joten kaikki oli siinä mielessä kohdillaan. Ajoin ensin Maikkulan kautta Kaakkurin mistä jatkoin matkaa Kempeleen suuntaan. Kävin matkalla moikkaamassa ystäviäni jotka ovat töissä eräässä autopesulassa. Kempeleen jälkeen käännyin kohden Liminkaa. Muutama kilometri ennen käännytään liikenne ympyrästä kohden Jyväskylää.
Liikenne oli tähän asti ollut aika vilkasta. Autoilijat antoivat hyvin tietä , he myös huomioivat hyvin minut kaikissa tilanteissa.
Päästyäni Jyväskylän tielle, pääsin ajamaan pyörätietä pitkän matkaa. Pysähtelin välillä lepuuttamaan jalkoja sekä nauttimaan auringonpaisteesta.
Vähän ennen Temmestä, noin 2 kilometriä on tien vasemmalla puolella kota sekä ulko wc. Vessassa on kuivakäymälä, jos tuo on nyt sille oikea nimi. Se on siisti, Pihamaan pinta on jotakin puuhaketta, en tiedä miksi. Alueella on myös lentopalloverkko joka roikkui maassa kiinni.
10 km ennen Rantsilaa on P paikka. Pysähdyin siellä vähäksi aikaa juttelemaan kolmen miehen kanssa. He olivat parkissa siellä kun saavuin P-paikalle. Eräs heistä hihkaisi kun saavuin alueelle. Hän tiedusteli mistä oli tulossa. Jäin juttelemaan heidän kanssa 15 min. Kerroin miehille entisistä matkoistani Euroopassa. Mainitsin siitä kun sain sakot junassa Espanjassa sekä kerroin Ukrainan matkoistani.
Rantsilan jälkeen aloin etsimään leiripaikkaa. Pysähtelin muutaman kerran katselemaan peltoja jospa sieltä olisi löytynyt heinäpaalien takaa suojaisa paikka, mutta ei. Lopulta löysin metsätien varresta paikan. Tuossa vieressä on palanut jotakin, ilmeisesti talo tai lankkukasa. En osaa sano koska paikka on jo raivattu.
Raivasin pelipaikan viereen tien päälle telttapaikka mihin laitoin leirin pystyyn. Kokkailin ja samalla kävelin aina välillä pienen lenkin että pääsin hyttysiä vähäksi aikaa karkuun. Saatuani syötyä, lämmitin pesuveden sekä teeveden. Sitten olikin jo aika siirtyä teltan suojaan hyttysiä karkuun.
Nyt on aika siirtyä unten maille. Matka 76.62km, aika 4.30h

Olen juuri saanut työstettyä uuden kirjan ( Polkupyörällä Odessaa) ja olen lähettämässä sen pian painoon. Kirjaa voi tiedustella Adlibris kirja kaupasta tai muista nettikaupoista lähiviikkoina. Helpoiten se löytyy kun nimen laittaa google hakuun. Kirja kertoo matkastani 2019

This year is about to end, plans for next year have already begun to form. I’ll come back to them later this spring.

Christmas is just about half way through the door so it’s time to calm down to spend it. I thank all the readers for the past year. Next year will be interesting once spring arrives to the north.