Yö oli aika rauhallinen, liikenne tiellä rauhoitui sitä mukaa kun hämärä laskeutui päälle maan.

Aamulla nousin kello 7:15. Laitoin tavarat teltassa nopeasti kasaan. Ulkona oli viileää joten laitoin päälleni punaisen flease paidan sekä  juoksutakin ennen kuin menin teltasta ulos. Tuntui oudolta laittaa keitin kohisemaan sekä kasata teltta pois koska tiesin että tämän on taas viimeinen matka päivä tälle kesälle.

Söin hyvällä ruokahalulla aamupalan sekä hörppäsin teetä sen päälle. Sitten olikin jo aika pakata polkupyörä. Pesin vielä nopeasti hampaat ennen kuin suljin viimeisen laukun ja laitoin sen takatarakalle.

47 km pikamarssia alkoi hyvässä säässä.Aamupäiväksi oĺ luvattu aurinkoista, iltapäiväksi oli tiedossa sadekuuroja.

Tie oli aluksi yksikaistaista tietä mutta muuttui Ääsmäe kohdalla kaksikaistaseksi. Liikenne oli vilkasta, rekkoja ei minun kaistalla ollut enään niin paljoa. Tallinnan läpi ajo sujui hyvin. Pääsin ajamaan suurimman osan matkasta pyöräteitä pitkin. Sataman läheisyydessä oli tietyömaa joten liikenne oli järjestelty paikoin uudestaan. Menin kerran harhaan mutta löysin D- terminaalin helposti.

Olin tällä kertaan ottanut eri laivayhtiön kuin normaalisti joten jouduin etsimään d portin. Tallink laiva lähti jonkin matkan päästä Eckerö portista. Terminaalin vasemmalta puolelta lähti opastettu tie lastausalueelle.

Ajoin lippuluukulle jonka jälkeen minut käskettiin ajoramppi numero 4:lle.

Kaksi moottoripyöräilijää sekä lukuisia autoja oli jo alueella. Ajoin moottoripyöräilijöiden taakse odottamaan lastausta. Pyöräilijät olivat norjalaisia, he tutkivat pyöriään kurkien välillä niiden alle.

Pian alueelle saapui vielä yksi moottoripyöräilijä. Hänellä oli kustomoitu pyörä. Heti kun hän oli saanut pyörän jalalle hän otti kassi ja meni läheisen wc sisälle. Hetken päästä hän tuli vaatteet vaihdettuna pyörän luokse. Kävelin alueella odottaen pääsyä laivalle. Viimeksi saapunut moottoripyöräilijä istu poikittain satulan päällä, hän räpläsi puhelinta ja käveli myös välillä pienen lenkin.

Punainen valo ylhäällä syttyi lopulta vihreäksi. Ensimmäinen jono nytkähti liikenteeseen. Meidän jono oli vasta neljäs. Jonkin ajan kuluttua pääsimme lähtemään. Minut ohjattiin erikseen alemmalle rampille, moottoripyöräiljät joutuivat menemään yläramppia pitkin toiseen kerrokseen.

Päästyäni laivaan menin suoraan yläkannelle koska aurinko paistoi välillä pilven lomasta.sain istua rauhassa, kahta naista lukuun-ottamatta kannella. En tiedä tarkaan heidän touhuja mutta vaikutti siltä että he tekivät blogi juttuja keskenään.

Matka taittui mukavasti menin lopulta alakertaan istumaan. Löysin eräästä baarista live bändin. Coverbändi soitti hyvin, heidän valikoima oli Elton Johnista zz toppiin.

Menin ajoissa ruumaan odottamaan Helsinkiin saapumista. Kun luukku aukesi pääsin ensimmäisenä ulos ruumasta. Eksyin aluksi suunnasta mutta eräs pyöräilijä pysähtyi kysymään tarvitsenko apu kun katselin puhelimesta suuntaa. Hän lähti myös näyttämään missä juna-asema on. Jäimme vielä sen jälkeen keskustelemaan pyöräilystä puoleksi tunniksi aseman lähelle.

Kävin ostamassa lipun aseman sisällä olevasta R-kioskista junaan. Seuraava etappi oli Järvenpää mihin tarinani nyt päättyy.

Matkani on tällä kertaa tässä. En osaa vielä syvemmin analysoida matkaani. Sen verran jo nyt voin sanoa että se oli kaikkein raskain matkani henkisesti tähän asti. Näin monia uusia kaupunkeja sekä olin yhdessä uudessa maassa, tosin pikaisesti.

Nyt kiitän kaikkia lukijoitani matkani seuraamisesta. Ehkäpä jo ensi keväänä on uuden seikkailun vuoro.

Km 4800

Sade mitä odottelin illalla ei saapunut, vasta kun olin teltassa alkoi ropina kuulumaan trapissa. Sade jatkui ajoittaisena jonkin aikaa, ehdin nukahtaa joten sen päättymisestä en osaa sanoa.

Aamu näytti hyvältä, olin jo ehtinyt levittää tavarat pitkin metsää kun yhtäkkiä alkoi satamaan. Olin jopa ehtinyt purkaa muutaman narun pois trapista. Minulle tuli sellainen tulipalo kiire että meinasin revetä kahtia.

Sateesta selvittiin pienin taisteluvammoin. Matka jatkui tarkkailen taivasta mustat pilvet kulkivat tuulen viemänä roikottaen sadeverhoa perässään. Hidastin vauhtia kun näytti että ajaisin sen alle.

Tallinnan oli matkaa 110 km joten päätin ajaa Marjamaan kautta. Ostaisin sieltä ruokaa ja menisin vanhalle leiripaikalle mitä olen käyttänyt viimeksi 2016.

Noin 8 kilometriä ennen Märjamaata Konuveren kylältä lähtee tie mistä pääsee kaupunkiin. Päätin ajella divutietä pitkin koska halusin päästä pois rekkojen täyttämältä päätieltä. Tuuli oli osittain vastainen mutta kun tie kääntyi pikkuhiljaa pohjoisen suuntaan tuulikin muuttui myötäiseksi.

Lähestyessäni keskustaa ohitin yhden Rimi nimisen kaupan, en mennyt sinne ostoksille vaan ajoin lähemmäksi kirkkoa olevan kaupan luokse. Kaupan lähellä tien toisella puolen oli puiston penkki. Jäin siihen vähäksi aikaa istumaan ja nauttimaan auringon paisteesta. Istuin ja aloin miettimään mitä ostaisin kaupasta, toisaalla mielessä pyöri myös mahdollisuus ajaa tänään Tallinnaan. Tiesin kyllä että se ei olisi mahdollista, matkalla ehtisi tulla pimeää enkä halua ajaa vilkkaalla tiellä silloin.

Ostin kaupasta syötävää illaksi sekä seuraavaksi aamuksi.

Tultuani kaupasta ulos ajattelin mennä itsuskelemaan vielä vähäksi aikaa puiston penkille, mutta se oli jo varattu. Vanha mies oli vienyt sen. Miehellä oli kävelykeppi, hän näytti huojentuneelta kun oli päässyt istumaan. Miehellä oli jo tupakka kädessä ja hän oli juuri viemässä sitä huulilleen sytyttääkseen sen. Ei auttanut, päätin etsiä toisen paikan matkalla. Ajoin noin sata metriä kun näin bussipysäkin ja sen vieressä oli puiston penkki. Ajoin sen eteen ja istahdin sille. Katselin taivaalle minkälaisia pilviä siellä oli. Osa näytti tummilta mutta ne olivat liian pieniltä sade pilviksi.

Palasin takaisin A1 päätielle. Ajoin sitä vielä 14 km ennen kuin aloin katselemaan tienvieruksia. En tunnistanut vanhaa leiripaikkaa muuten kuin GPS merkistä kartalla. Metsäke oli 10 m päässä tiestä ajetun nurmikon takana. Ensin mini piti ylittää pieni oja. Se oja ei ollut kuin 20 cm syvä ja saman leveä. Odottelin että liikenteeseen tuli pieni tauko ennen kuin ylitin niityn pahasen.

Metsä oli puoliksi ryteikköä. Jätin pyörän nojaamaan puutavasten, kävin sen jälkeen katsomassa miltä metsän siimeksessä näyttää. 30 metriä metsän reunasta oli kaksi isoa puuta kaatunut nurin. Sen ympäristö oli pusikoitunutta joten puiden ohi en päässyt, en edes kiertämällä.

Aikani katseltua metsän pohjaa löysin entisen paikan mitä olin käyttänyt viimeksi. Siihen oli kasvanut muutamia puiden taimi. Poistin ne sekä muuta kasvit ympäristöstä mitkä olisivat haitanneet toimintaani.

Viritin aluksi trapin mutta otin sen kuitenkin pois kun oli jo saanut teltan sen alle pystyyn. Joutuisin lähtemään aikaisin aamulla liikenteeseen eikä sadetta oltu luvattu yöksi joten näin säästin aikaa aamusta muuhun touhuun. Lopuksi vielä naamion teltan edustaa koska tieltä oli liian hyvä näkyväisyys leiripaikkaan.

Huomenna on 47 km pikataival edessä, se on myös viimeinen matka päivä tälle kesälle.

Matka, 66.86, aika 3:51

Eilinen rankka päivä ei aiheuttanut sen kummempia ongelmia jaloissa. Sain muutaman krampin illalla mutta niistä selvittiin kunnialla. Aamu alkoi normaalilla rutiinilla, söin ja pakkasin.

Olin eilen katsellut tarkemmin säätiedotuksia jotka eivät luvanneet hyvää tälle päivälle. Illalla pitäisi sataa vettä, ei ehkä kovin rankasti mutta se aiheutti minulle kuitenkin päänvaivaa.

Tuuli oli jo aamusta puuskittainen ja se yltyi pikkuhiljaa päivän edetessä. Pärnun kaupunkiin oli matkaa 84 km. Ajoin aika reipasta vauhti joten pääsin sinne reilussa 4 tunnissa. Liikenne oli alkumatkasta vilkasta. Vastaan tuli pari armeijan saattuetta jotka aiheuttivat liikenteessä sekaannusta.

Pääsin kuitenkin jälleen kerran ehjin nahoin tavoitteeseen. Olin jo jonkin aikaa miettinyt matkalla jäänkö yöksi Pärnun kaupunkiin. Asiassa oli kaksi puolta, jos sade ei tule, käytän turhaa rahaa hotelliin. Jos se taas tulee, niin onhan minulla sitä varten varusteet että selviän myös yön yli teltassa.

Istuin puolisen tuntia puiston penkillä ja tulin lopulta siihen tulokseen että jatkan matkaa. Ajoin keskustan läpi ylittäen sillan. Silta oli aika kapea joten jouduin taluttamaan pyörän sen yli. Jalankulkijoille sekä pyörille tarkoitettu tila sillalla oli liian kapea minun pyörälleni, varsinkin jos vastaan tuli kävelijä.

Pysähdyin käymään myös kaupassa. Tuntui mukavalta olla ihmisten ilmoilla. Katselin kaupassa ihmisiä kun he laittoivat kärryihin ruokia ja mietteliäänä kävelivät käytävillä.

Tuuli yltyi päästyäni kaupungista ulos. Katselin taivaalle mitta pilvet eivät sade pilviltä. Ajoin pärnusta vielä 23 km eteen päin ennen kuin löysin leiripaikan.

Metsässä kulki polkuja joka suuntaan joten sienestäjät olivat käyneet ahkerasti metsässä. Laitoin teltan sekä sadesuojan erään tällaisen polun varteen. En jaksanut turhaa etsiä syrjäisenpä paikkaa koska sellaista tuskin täältä löytyisi.

Söin ja odottelin hirvikärpästen kanssa pimenemistä ja sadetta. Tapoin aikani kuluksi kärpäsiä kun ne laskeutuivat iholle. Ovat muuten sitkeitä pirulaisia, niitä saa oikein tosissaan puristaa peukalon ja etusormen välissä ennen kuin ne rauhoittuvat.

Matka 104,56km, aika: 5:33 h

Estonia

Ajaessani eilen Jelgavan läpi se ei näyttänyt enää niin vieraalta kaupungilta kuin aiksempina vuosina. Pysähdyin erääseen puistoon tauolle, viereisellä penkillä oli nuori poika ja ilmeisesti mummo. Poika kurkki uteliaana välillä mummon takaa ja meni takaisin sitten piiloon.

Kävin ostamassa iltasapuskat Jelgavan jälkeen ennen Ozolnieki kaupungin osaa.

Leiripaikan haku sujui tällä kertaa mallikkaasti. Pysähdyin bussipysäkille katsomaan karttaa kun huomasin juuri valmistuneen metsätien. Tien alussa oli ajokielto merkki. Minähän hyökkäisin tottakait tutkimaan metsää ja löysin sopivan paikan läheltä metsätietä ja päätietä.

Aamu ei sitten alkanutkaan hyvin. Tuntui kuin kaikki meni päin mäntyä teki sitten mitä tahansa. Pääsin kuitenkin lähtemään ajoissa vaikka asiat jarruttavat koko ajan.

Olin suunnitellut että ajaisin tänään 130 km päässä olevalle entiselle leiripaikalle. Ensin minun täytyy selvitä Riikaan ja siitä läpi.

Liikenne oli heti aamusta lähtien vilkasta. Painoin rekkojen ja henkilö autojen kanssa kilpaa nopeudesta. En voittanut mutta matka taittui rivakammin kun ajoi kovempaa. Saavuin Riikaan kolmen tunnin ajon jälkeen. Tein uuden ennätyksen läpiajossa. Minulta meni tasan tunti kun saavuin kaupungin rajalle ja olin ajanut kaupungin läpi. Olin jo siinä vaiheessa Tallinan menevällä A1 tiellä.

Jos liikenne oli vilkasta Jelgava-Riika tiellä niin se oli viellä pientä kun pääsin A1:selle.

Tänään tuli aivan oikeasti pari vaarallista tilannetta. Yleensä ne tulevat silloin kun ajetaan leveällä tiellä missä on tilaa ajaa neljä autoa rinnakkain. Jos vastaan tuleva auto on ohittamassa rekkaa ja minun kaistalla on joku ohittamassa rekkaa niin eihän siihen Ojalan laskuopin mukaan mahdu enään pyöräilijää.

Päivä oli todella paska, ensinnäkin matkalla Riikasta eteen päin ei ole kuin alussa yksi kauppa. Sen jälkeen on muutama huoltamo sen jälkeen on muutama majapaikka. Sen jälkeen ei olekaan enään mitään. Olin muistavinani että minun olisi pitänyt ostaa ruuat 80 km aikaisemmin jos olisin halunnut mennä vanhalle leiripaikalle. Olisin tietysti voinut käydä huoltamolla mutta se oli jo siinä vaiheessa myöhäistä kun se viimeinen huoltamo ehti mennä. Sitä oli siinä uskossa että kun se seuraava sitten tulee käyn siellä. 30 km myöhemmin on turha enään kääntyä takaisin.

Jalat olivat vanhan leiripaikan kohdalla jo ihan makaronia. Kirosin kun turkkilainen hääyönä. Minulla oli tänään myös onnea jos sen voi kääntää niin. Ajoin noin8 kilometriä mereen päin kun käännyin vahingossa päätien vieressä kulkevalle pikkutielle. Salacgrivas pagastas kylässä on kauppa. Se näkyy myös päätieltä mutta huonosti. Olin niin puutunut ajamiseen että en osannut edes iloita löydöstä. Olen joskus aikaisemmin käynyt kaupassa, aivan samasta syystä. En ole ostanut evästä Riikasta, olen joutunut polkemaan saman matkan löytääkseni tämän pikkukaupan.

Muistin myös sen että olin leiriytynyt läheiseen metsään joten menin sinne päästyäni kaupasta.

Leiripaikan kanssa oli ongelmia. Ehdin teltan pystyyn ja kamat sisälle ennen kuin aloin katselemaan puita. Yksi vanha tammi oli kuollut pystyyn. Sen päärungosta kasvoi kaksi runkoa, päärunko oli haljennut keskeltä melkein maahan asti. Hakemasta pystyi jo näkemään läpi. Olin laittanut teltan juuri toisen rungon kaatumia suunnan alle. Niinpä jouduin siirtämään teltan turvallisemmalle alueelle kymmenen metrin päähän.

Matka. 138,59km , 7:17 h Latvia

Olen joskus miettnnyt miksi ihminen kuvittelee, että jos hän on jonkin huoneen sisällä niin äänet eivät kantaudu toiseen huoneeseen. Majapaikasta oli 2 ranskalaista miestä jotka aloittivat kovaäänisen keskustelun 6 aikaa aamulla. Välilä he kävivät parvekkeella tupakalla. Yrtin epätoivoisesti saada viellä unesta kiinni, ukot pitivät tasaista meteliä kunnes, tuli hiljaista. Ukot olivat päättäneet lähteä huoneesta pois, ilmeisesti aamupalalle. Miehet hiipivät puisia rappusia hiljaa alas aivan kuin varkaat. En voinut muuta kuin naurahtaa ja nousta ylös. Laitoin ensin tee veden porisemaan. Ai niin olin saanut oman keittimen kun olin tullut taloon. Vedenkeitin ei kuulu huoneen varustukseen mutta respan tyttö oli antanut sellaisen kun kysyin.

Söin hyvin ja menin sen jälkeen puoleksi tunniksi vielä mietiskelemään päivän ohjelmaa. Kun kello oli vein laukut alas ja pakkasin pyörän. Vietyäni avaimet pois poistuin rakennuksesta takaoven kautta. Pyöräni oli talon takan olevan hätäulos käytävän kuinka sisällä.

Matka jatkuu aika hyvässä säässä. Sateita ei pitäisi sattua kohdalle tämän päivän aikana joten nahkan pitäisi pysyä kuivana.

Suuntasin kohden Riikaan menevälle tielle. Ajoin aluksi żemaitès gatvè katua pitkin joka meni päätien vieressä. Neljän kilometrin jälkeen tule risteys mistä pitää kääntyä oikealle että pääsee A12 joka vie Riikaan. Liikenne ei ollut kovin haittaavaa päätiellä. Jouduin muutaman kerran ajamaan pyörän hiekalle koska vastaan tulevat halusivat väenväkisin tulla samalle kaistalle missä ajoin.

Joniśkiś kaupungissa pysähdyin vähäksi aikaa kirkon vieressä olevalle aukiolle. Istahdin puiston penkille nauttimaan auringonpaisteesta . Enää ei ollut helle joten pienikin lisälämpö oli hyväksi.joi jogurttia sekä surffailin puhelimella. Istuin noin puolisen tuntia, katselin välillä kun kaiken ikäistä porukkaa käveli ohitseni. Suurin osa oli kuitenkin opiskelijoita joita oli liikenteessä.

Seuraava etappi oli Jelgava. Katselin booking sivuilta majapaikkaa mutta en löytänyt mieleistä, niinpä suuntasin kaupungista pois. Kävin laitakaupungin kaupassa ja jatkoin matkani. En ajanut montakaan sataa metriä kun löysin metsikön joka oli tarpeeksi tiheä mutta sieltä löytyi harvempia kohtia mihin sain leirin pystyyn.

Matka 91,86km, aika 5:10h

Latvia

On se mukava herätä välillä sängystä, paitsi yksi paha puoli, selkä tulee aina kipeäksi. No, pääsin ainakin käymään suihkussa, se on iso plussa.

Söin aluksi aamupalaa ja pötköttelin puoleen päivään asti sängyssä surfaillen puhelimella. Sen jälkeen olikin aika lähteä keskustaan. Sää tiedoitus oli luvannut sateita iltapäiväksi joten nyt olikin sopiva aika lähteä kaupungille.

Kävelin noin 10 minuuttia kun pääsin ostoskeskuksen luokse. Sinnehän piti tottakait päästä. Kiertelin ristiin rastiin isoa kolmikerroksista kauppakeskustaa. Kävin katselemassa läppäreiden sekä tv-hintoja. Jäin ihailemaan tv: eitä vähäksi aikaa. On niissä vaan pirun hyvä kuva nykyään.

Lopulta lähdin pois ostosparatiisista takaisin kadulle. Näin kauempana kirkontornin joten päätin lähteä katsomaan minkälainen rakennus sinne oli tehty. En päässyt koskaan kirkolle asti. Löysin kävelykadun joten päätin kävellä sitä jonkin matkaa. Sekin jäi yrittämiseksi koska taivas päätti aloittaa sateen. Menin ovensyvennykseen suojaan. Sade kesti jonkin aikaa, kävin sen tauottua katsastamassa kävelykatu jonkin matkaa. Pian sade alkoi uudestaan, suojauduin tällä kertaa historiallisen rakennuksen suojiin.

Päätin lopulta lähteä takaisin majapaikkaan koska sade näytti jatkuvan. Odotin sopivaa taukoa sateesta, lähdin heti kävelemään ripeästi keskustasta pois. Menin kuitenkin ostoskeskuksen kautta, minun piti hankkia iltapalaksi sekä aamuksi jotakin murkinaa.

Jäin vähäksi aikaa seisoskelemaan pääoven luokse. Katselin vastapäätä olevaa rakennusta. Yhtäkkiä huomasin että rakennuksessa oli musiikki kauppa. Siellä oli instrumentteja myytävänä. Olin ollut huimaavinani pianon liukuoven luona kun eräs asiakas tuli ulos.

Ei mennyt kuin se kuuluisa hetki kun oli jo pianon luona. Olin viimeksi harjoitellut pianon soittoa 3 kuukautta sitten. Eihän siitä tullut mitään, löysin kyllä tuttuja sointuja mutta olin unohtanut paljon näin lyhyessä ajassa. Löysin kuitenkin wookibookn rytmejä joten edes jotakin.

Palasin takaisin kaupan luokse, kävin pikaisesti ostamassa ruokaa ja kävelin sen jälkeen kohden majapaikkaa. Jouduin vielä kerran odottelemaan pienen sadekuuro menoa pikkukaupa lipan alla. Sama paikka missä eilen oli käynyt kaupasa.

Ilta meni valmistautumiseen sekä löhöilyyn.

Pysähdyin aika aikaisin etsimään leiripaikkaa. Maasto oli pelkää peltoa joten sain jälleen käyttää mielikuvitusta että löysin sopivan paikan. Pysähdyin muutamassa paikassa katsastamassa mahdollisuuksia. Huomasin tien varressa kulkevan vesistön ja sen rantaan menevän polun. Käännyin tielle, vaikka sinne olikin pysäköity auto. Ajoin aivan rantaan katsomaan miltä siellä näytti. Yksinäinen mies seisoi virveliongen kanssa kalassa. Tervehdin häntä, mies ei puhunut Englantia mutta se ei haitannut. Seurasin kalastajan touhua vähän sivummalla. Mies heitti kohon keskelle lampea ja odotti vähän aikaa. Kohta koho meni veden alle, mies nykäisi virvelistä mutta tuloksetta. Pikkukalat olivat jo ehtineet syödä syötin. Mies laittoi koukkuun uuden syötin ja kokeili uudestaan. Sama toistui useamman kerran. Lopulta tulin siihen tulokseen että paikka ei sovi leiriksi.

Seuraava paikka olikin sitten lupaavampi. Peltojen väliin oli jäänyt jonkun hehtaarin pusikkopaikka. Pusikon keskeltä meni traktori ura jota ei oltu käytetty vähän aikaan. Ura päättyi aukiolle jossa oli hylättyjä kuorma sekä traktorin renkaita. Kävelin pitkän aikaa tutkien ympäristöä löytääkseni sopivan paikan. Lopulta päädyin tekemään traktorin uralle telttapaikan. Revin maasta pitkät köynnöskasvit sekä ruohot. Näin sain maanpinnan näkyviin, halusin nähdä mitä teltan alle jää.

Raivasin myös viereiseen pusikkoon paikan riippumatolle. Löhöilin rippumatolla tunnin verran ennen kuin aloin ilta puuhat.

Aamu meni mukavasti. Nousin aikaisin koska minun piti ehtiä seuraavaan kaupunkiin ajoissa. Tarkoitukseni oli pysähtyä muutamaksi yöksi Siauliai kaupunkiin. Pesisin siellä vaatteita, sateita oli myös tulossa joten löisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Teltta oli koostunut yö kasteesta joten kuvailin sitä samalla kun laitoin ruokaa.

Ajelin tie 144 pitkin joka liittyi A9. 144 tiellä ei ollut paljoa liikennettä. Sain rauhassa nauttia kesän viimeisestä lämpimästä päivästä. Huomiseksi oli luvattu jo sadetta sekä viilenevää.

A9 oli vilkkaampi. Se on päätie välillä Siauliai – Panevezys. Risteyksessä oli matkaa Siauliai kaupunkiin 40 km. Onneksi Radviliśkis kaupungin läpi ja siitä eteen päin aina Siauliai kaupunkiin pääsee ajamaan päätien vieressä kulkevaa pienempää huoltotietä pitkin.

Olin varannut booking sivuilta tutusta Turne guesthouse paikasta huoneen 2 päiväksi.

Respan nainen tervehti minua kuin tuttua. En muistanut että olisimme nähneet. Nainen kertoi että hän muisti minut 4 vuoden takaa kun olin käynyt viimeksi. Hän oli ollut 2 vuotta pois töistä koska oli äitiys lomalla. Tänään oli hänen ensimmäinen työpäivä 2 vuoteen.

Vein tavarat huoneeseen ja kävin vähän matkan päässä olevassa pikkukaupasta ostamassa ruokaa. Sen jälkeen olikin kiva mennä pitkästä aikaa suihkuun ja olla tekemättä mitään

Matka; 66.67km, aika 3:54 , Siauliai, Liettua.

Vanha tuttu leiripaikka oli eilen vastassa kun pysähdyin. Kello oli sen verran vähän että laitoin pyöräni betonilaatan taakse piiloon. En osaa tarkkaan kertoa mikä tämä paikka on joskus ollut. Aluksi luulin tätä kotimaaksi mihin on unohdettu betonilaattoja. Nyt kun olen täällä jo toista kertaa niin huomasin että kattojen alle on jätetty tilaa. Tila on tehty myös betonista, niitä on kaksi tällä alueella. Toinen näistä on täynnä mustaa tavaraa. Se tuoksahtaa tekevälle. Kävin kurkistamassa tähän kuopaanä tai uima altaaseen. Ensimmäisenä tuli mieleen että jos tuonne tippuu niin siellä pysyy. Ei meinaa kukaan eikä ketään löytäisi minua enää koskaan. Oli se sen verran maailman lopun näköinen paikka.

Maa oli vielä märkä sateen jäljiltä. Ajaessani päivemmällä olin seurannut erästä isoa saderintamaa joka oli juuri menossa leiripaikan suuntaan.

Ilta meni puuhatessa normaaleja töitä. Eli pesu, ruoka sekä päiväkirjan naputteli.

Aamu tuli aikanaan. Sain nukuttua aika hyvin, heräsin vai joka kerta kun käänsin päätä tai kylkeä, 5 minuutin välein. Nousin aikaisi koska leirin oli osittain näkyvässä paikassa. Vedin jälleen aamu herätykseksi märät ajovaatteet päälle. Olin taas pessyt ne illalla.

Pääsin lähtemään 9 aikoihin. Ensimmäisenä minulla oli Kaunas ohitettavana. Tarkoitukseni oli kiertää koko kaupunki. Alku kesästä kun olin tullut sen läpi tuntui että joka katu oli revitty auki. Sain kulutettua monta tunti sen läpi ajoon. Ei kiitos tällä kertaa.

Käännyin Juragiai kohdalta Mitkunai suuntaan. Tie päättyi joen suuntaisesti kulkevaan tiehen. Pääsin sitä pitkin isolle tielle joka meni Kaunasiin ja joen yli. Pääsin näin kiertämään keskustan. (Päivitän teiden numerot tarkemmin kun olen joskus kotona)

Suuntasin seuraavaksi Romainigý kaimele kylän kautta Bahrain suuntaan. Sieltä ajoin Kedainiai kaupungin läpi Siauliai suuntaan menevälle tielle. Koko matka on ollut mäkistä. Maasto kumpuilee tasaisesti joten nousuja on. Nousut ovat aika loivia joten hyvällä vasta tuulella niistä voi saada tienkin pintaan.

Leiriydyin vähän ennen gudziunai kylää. Tien varrelta ei tahdo löytää metsää joten löysin peltojen välistä pusikootuneen alueen minkä läpi menee traktori polku. Laitoin teltan keskelle polkua ja naamion sen niin ettei tieltä näy kovin paljoa leoripaikalle.

Matka 100 km, aika 6.00h

Juuri kun sain laitettua tarpin sekä teltan sen alle alkoi hirveä sade. Ensin alkoi tuulemaan, sen jälkeen kuului kauempaa lehtien rapinaa kun sade rintama lähestyi telttaani. Tämä tapahtui eilen illalla kun oli leiriytynyt (29.8)

Vaikka telttasuojani on iso rankassa sateessa se tuntui pieneltä. Yritin parhaani mukaan lämmittää vettä sekä pestä vaatteita trapin alla. Laitoin vaatteet roikkumaan naruun joka piti suojaa ylhäällä. Heti kun sain lämmitettyä pesuvedet itseäni varten menin teltan sisälle suojaan. Vesisade jatkui pitkälle iltaan.

Aamulla kun työnsin pääni ulos näky ei ollutkaan niin karmeaa kun ajattelin. Teltta oli periaatteessa kuiva, myös teltan ympäristö oli kuiva joten kaikki oli siinä mielessä kunnossa.

Vaatteet eivät luonnollisesti ollet kuivuneet sitten yhtään. Puristelin niistä pahimmat vedet pois ja vetäisin ne niskaani. Aika nopeasti ne kuivuivat kun laittelin leirin pois.

Lähtiessäni jatkamaan matkaa päätietä pikin, ei se rekkaliikenne ollut muuttunut mihinkään. Tasaiseen tahtiin niitä valui kumpaankin suuntaan. Pääsin aika nopeasti leirpaikasta Liettuan rajalle. Poliisi auto oli väijymässä epäonnisia matkustajia rajalla. Yksi auto pysäytettiin juuri nenäni edestä, se pääsi kuitenkin.hetken päästä jatkamaan matkaa.

Marijampolen kaupunki on minulle jo tuttu paikka. Olen ollut siellä monesti yötä. Tällä kertaa en jäänyt vaikka olisi tehnyt mieli. Olin jo viikon ollut teltta majoituksessa, päätin kuitenkin jatkaa matkaa kohden Kaunasia. Kaunasiin kulkeva tie on hyvänlaatuinen, no ainakin alussa. Tie kulkee kumpuilevassa maastossa moottoritien läheisyydessä. Suuria mäkiä matkalla ei tule vastaan,. Matkalta löytyy ainakin kaksi kauppaa jos täytyy yöpyä.matkan varrella. Kaunas-Marijampole väli on noin 53km. Yksi kauppa on Sasnava nimisestä kylässä. Se löytyy lähempänä Marijampolea missä 230 tie on juuri irronnut moottoritiestä. Ehkä noin 5 km. Kylä on pikkaisen irti 230 tiestä, noin 1 km.

Toinen on taas toisessa päässä(Kaunas, rinkunai ) 230 tietä Veiveriai niminen paikka, se löytyy suoraan 230 varresta. Matkaa sinne on 11.9km moottoritien päästä mistä alkaa sivutie myös .

Matka 84.75km, aika 5:26h

Ilta oli todella lämmin, hiki valui jo pelkästä ajattelusta. Olin leirytynyt eilen Sulawakin lähellä olevaan mänty metsään. Metsä oli oma saareke tien vieressä. Sen molemmilla puolilla oli peltoa, toisessa kasvoi maissia. Muista pelloista en tiedä mitä niissä kasvoi.

Laittaessani leiriä pystyyn jouduin valitsemaan tarkasti paikan mihin laitoin teltan. Muurahaiset olivat vallanneet koko metsän. Katsoin sellaisen paikan missä ei ollut murkkujen valtatietä. Totta kait niitä vipeltäjiä oli joka paikassa, aina oli joku puremassa nilkkaa tai varvasta. Kumma juttu, mutta teltan kimpussa ne eivät ähränneet. Muutaman näin, enemmän niitä kiinnosti minun likaiset jalat.

Aamu tuli aikanaan. Nukuin todella huonosti, ” tyynyni” ei ollut mukava. Teen joka ilta tyynyn ilmapatjan suojapussista. Tungen siihen vaatteita kunnes se on täynnä. Liikenteen melu oli tällä kertaa häiritsevää. Raskaat rekat pitivät meteliä kun ne nousivat mäkeä ylöspäin. Taisin torkahtaa jossakin välissä mutta heräsin aina kun piti kääntää kylkeä.

Ajoin koko päivän päätietä pitkin. Liikenne oli kova koska tie menee Augustovin kautta Sulawakin ja se on pää tie kuorma-autoille. Pysähdyin muutaman kerran syömään ja nauttimaan jouten olosta. Ohitettuani Sulawakin ilma alkoi olemaan hiostava. Olin katsonut puhelimen säätiedoituksesta että ukkoskuurot olivat suurella toden näköisyydellä mahdollisia juuri kello 19 jälkeen.

Aloin heti etsimään leiripaikkaa kun olin käynyt kaupassa. Pysähtelin ja kiersin muutamia metsäteitä. Monet paikat olivat ryteiköitä joihin en enää mene. Ne on vihon viimeisiä hyttys sekä kaiken maailman purijoiden tyyssija.

Lopulta minua tärppäsi. En aikaisemmin ollut käynyt tutkimassa tätä metsää missä nyt olen.Olin seurannut isoa ukkosrintamaa edessäni sekä takanani. Muutama pisara oli tippunut jo nenälle nenälle. Laitoin ensimmäisenä tarpin suojaksi, vasta sen jälkeen aloin laittamaan teltan pystyyn. Telttapaikka ei ollut oikein tasainen joten sekään ei tullut ensiyrittämällä oikein.

Matka 87.39 km, aika 5:21