Olen lepäillyt Odessassa jonkin aikaa. Vaihdoin kerrostalo asunnon jälkeen paikkaani hiekkarannikon suuntaan. Paikka sijaitsee 10km keskustasta Moldovan suuntaan. Vuokrasin pienen asunnon 10 päiväksi missä olen kuluttanut aikaani. Olen kiertänyt aluetta pyörällä. Eräs tuttu kertoi minulle että lähellä on WW II memorial park missä on sukellusvene sekä muuta sotakalustoa. Olen käynyt siellä näin päivinä joka päivä lenkillä. Paikka ei ole pelkkä koneiden säilytyspaikka. Siellä on myös museo mutta sinne en ole mennyt. Paikasta löytyy myös pieni huvipuisto lapsille. Aikuisille siellä on ehkä seikkailu rata, köysirata.

Olen käynyt myös muutaman kerran myös huvipuistossa. Kävin katsomassa uutta kummitustaloa. Ei se kovin pelottava ollut mutta mukavaa vaihtelua .

Matkani tulee jatkumaan piakkoin.

Meno haluja ei tahdo löytyä mutta olen kuitenkin päättänyt vaihtaa maisemia 9.8. Hyppään bussiin.ja siirryn seuraavaksi lviv kaupunkiin. Bussi matka kestää noin 12 tuntia, onneksi se on yö bussi. Käyn pienen lenkin Sambir kaupungin kautta. Voi olla että jätän pyöräni sinne talteen ensikevättä varten

Nämä olisivat tämän hetken suunnitelmat

Ukraina, Odessa, Kyivskyi raion.

Matkapyöräilijän elämä on yhtä ylä ja alamäkeä. Aamut ovat yleensä pahimpia. Tarkoitan nyt hotelli aamuja, teltta aamut ovat yleensä mukavia jos ei ole hyttysiä.

Hotellissa sinun on noustava tarpeeksi aikaisin että pääset lähtemään liikenteeseen myös aikaisin. Laukut sekä muut tavarat on yleensä kannettava alas monta kerrosta alas. Se vie aikaa mutta siihenkin tulee oma tottumus.

Heräsin aikaisin myös tässä paikassa. Ensimmäisenä menin suihkuun, sen jälkeen söin toisen hampurilaisen.

Tänään olisi muutto lähemmäksi Arcadian rantaa. Paķkasin pyörän nopeasti ajokuntoon ja lähdin ajamaan 9 km päässä olevaa majapaikkaani kohden. Vaikka olen suurkaupungissa, kadut eivät ole täällä kovin hyvässä kunnossa. Monttuja, koloja, myös tien pinta on paikoin epätasainen, siinä on myös paikoin ura.

Liikenne on painajasmaista, autot tööttäilevät keskenään mutta väistivät aika hyvin raskaasti lastattu pyörääni. Ajoin välillä jalkakäytävällä kun siihen oli mahdollisuus. Välillä talutin koska ihmisiä oli liikaa, pysähdyin muutamaksi kerraksi istumaan puiston penkille tutkimaan karttaa sekä hengähtämään ja rauhoittumaan pois liikenteen seasta.

Matkaan meni toista tunti ennen kuin saavuin lopulta huoneiston sijaintipaikalle. 4 korkeaa 25 kerroksia kerrostalo nökötti ympyrän muotoisessa kaaressa. Sisäpiha oli varmaan aika tuulitunneli kun sattuu oikein tuulinen ilma.

Talot oli suojattu korkealla aidalla sekä tietysti portilla. Portin vieressä oli vartijalle tehty oma koppi. Kopin vasemmalta puolelta meni maan alle tunneli, siellä oli ilmeisesti autoja varten suojat. En ollut oikein varma miten saan avaimen asuntoon. Katselin pienestä portista kulkevia ihmisiä, lopulta pysäytin erään keski-ikäisen miehen ja kysyin häneltä miten pitää toimia. Onnekseni tämä kaveri ymmärsi englanti joten se oli taas pelastukseni. Mies kävi juttelemassa vartijan kanssa. Olin aikaisemmin antanut osoitteen joten hän kysyi mikä talo se on. Pian vartija laski minut portista sisälle. Mies ohjasi minut oikean talon luokse. Jätin pyöräni nojaamaan talon hienoja rappusia vasten. Menin sisälle ensimmäisenä tuli vastaan vartijan pöytä, siinä ei tosin istunut ketään. Odottelin vähän aikaa kunnes päätin soittaa asunnon omistajalle joka vuokraa kämppää. Puhelimeen vastasi mies joka ei osannut englantia. Onneksi vartija saapui juuri parahiksi. Hän ymmärsi nopeasti mistä oli kysymys joten annoin hänelle puhelimeni. Pian hän antoi sen takaisin, hän kertoi että minun pitäisi odottaa puolisen tuntia niin saisin avaimen asuntoon. Vartija viittasi minua menemään ulos odottamaan. Hän itsekkin tuli ulos, ei mennyt kuin hetki kun meillä alkoi juttu luistamaan. Hän kyseli mistä olin tullut ja mitä tein täällä Ukrainassa. Kerroin matkastani halki Europan sekä Romanian. Talon edustalla oli vilkas liikenne, osa pysähtyi katsomaan pyöräni. Vartija kertoi muutamalle uteliaalle tarinaani. Yksi mies lapsen kanssa halusi ottaa valokuvan kun seisoin pyörän vieressä.

Puolen tunnin jälkeen avaimen haltija saapui. En ollutkaan oikean talon edessä kuten olin aluksi luullut, lähdimme kävelemään toisen talon luokse. Jätin pyöräni vartijan luokse. Hän lupasi että pyörä sekä tavarat kyllä säilyvät.

Asunto oli yhden huoneen kämppä. Se oli mustavalkoisesti sisustettu, ikkunasta aukesi näköala rakennustyömaalle sekä merelle. Otin kämpän koska en jaksanut enää lähteä etsimään uutta.

Maksoin neljän päivän vuokran pois. Menimme vielä katsomaan talon sivulla olevan parvekkeen. Se oli tupakoitsijoita varten.

Olin aikaisemmin jutellut toisen talon vartijan kanssa kannattaako minun kysyä asunnon omistajalta saanko tuoda pyörän huoneeseen. En kysynyt. Työnsin pyörän oven lähelle liuskaa pitkin. Tämänkin talon oven sisäpuolella oli vartija. Hän katseli hitaasti kun kannoin laukkuja sisälle hissin luokse. Ei mennyt kuin hetki kun vartija näytti kädellä tavarahissin oven vierustaa. Siirsin kaksi laukkua pois tavallisen hissin luota. Kannoin loput tavarat samaan paikkaan. Siiten kun työnsin pyörän sisälle Vartia ei oikein tiennyt miten siihen pitäisi reagoida. Työnsi pyörän tyynenä hissi luokse. Vartija tuli perässä ja painoi hissin nappia.

Talossa oli juuri samaan aikaan joku tavaran kuljetus kesken joten. Hissi saapui kerrokseen, sen sisällä oli kaksi miestä ja hemmetin isolaatikko. Aloimme sovittelemaan pyörää hissiin. Tuottaisit juuri silloin muutkin hissit saapuivat alas ja niistä tuli ihmisiä ulos. Olin juuri kääntämässä pyöräni toisin päin joten oli tottakait tukkona. Vartija meinasi hermostua mutta en välittänyt koko ukosta. Saimme lopulta pyörän hissiin. Ukko ojenteli laukkuja kunnes vilkaisi vielä viimeisen laulu melkein syliini. En välittänyt koko miehestä, ajattelin vain että tännehän jäät kun minä lähden.

Kanmpon tavarat asuntoon sekä työnsi pyörän paraatipaikalle. Olin tullessani nähnyt kaupan joten lähdin käymään siellä. Kauppa oli kallis, hyvin huomasi että olen turistialueella..

Ilta menikin sitten ihmetellessä.

Ukraina, Arcadia.

Olin viime kesänä käynyt tässä samassa majoituspaikassa kääntymässä, sanan mukaisesti. Se on kuitenkin eri tarina joten pysytään tässä kesässä.

Olin illalla yrittänyt löytää markettia mutta huonolla tuloksella. Lähtiessäni hotellista en ottanut mukaani puhelinta, iltakin oli jo alkanut hämärtämään joten en uskaltanut lähteä kovin pitkälle, eksymisen uhkan takia. Kiertelisämauateitalin kortteli kerrallaan palaten aina tuttuun paikkaan. Löysin etsiessäni vaikka mitä liikkeitä mutta en ruoka kauppa.

Hakiessani passia toisesta majoituspaikasta olin nähnyt hampurilaisen kuvan lähellä olevassa kioskissa. Suuntasin sinne lopulta koska alkoi tulemaan pimeää. Pimeässä kaupunki muuttu erilliseksi, varjot sekä katulamppujen valo muuttavat ympäristön tuntemattomaksi .

Kuulin musiikin jo kaukaa kun lähestyin hampurilais kioskia. Turkkilainen haukotteli ja oli kyykyllään säätämässä radiota tiskin alta. Katselin nopeasti hintoja, päätin ottaa kaksi isoa hampurilaista. Mies oli noussut tässä välissä noussut ylös tiskin takaa. Hän tansahteli muutaman askeleen ja katsoi sitten suuntaani. En tiedä ymmärsikö hän englantia mutta huusin hänelle musiikin yli että haluaisin kaksi hampurilaista. Mies kumartui laittamaan musiikkia hiljemmalle, sitten hän kääntyi selkä minuun päin, kaivoi kaksi valtavan kokoista sämpylää pussista ja leikkasi ne melkein halki.

Katselin kun mies pyyhkäisi tiskin alta kaivamallaan rätillä tiskiä, laittoi sämpylät siihen.

Hän laittoi kertakäyttö hanskan käteen, kouraisi valmiiksi leikattua kebab lihaa selkänsä takaa ja laittoi ensimmäisen kuorman leikatun sämpylän päälle. Painettuan lihan tiukasti sämpylän alimman siivun päällä hän kouraisi toisen annoksen lihaa ja survoi sen tiukasti sämpylän kiinni. Mies toisti työvaiheet samanlailla myös toisen sämpylän kohdalla. Pöydällä oli myös kurkkua, sipulia sekä muita mausteita pienissä kulhoissa. Mies laittoon kustakin kulhosta lihakasan päälle lisämausteita. Sen jälkeen hän kävi käsiksi muovipullo riviin. Niissä oli ilmeisesti majoneesi sekä muita mausteita nestemäisessä muodossa. Mies ruiskutteli pulloista kummankin lihasämpylän päälle reilusti mausteita. Sen jälkeen hän laittoi sämpylän kiinni, painoi sitä voimakkaasti kasaan. Ei mennyt kuin hetki kun sämpylät oli kääritty alumiinin ja laitettu kuumenemaan vohvelin raudan näköiseen krilliin. Myös toinen asiakas oli saapunut tällä välin tilaamaan ruokaa. Mies oli paikallisia, hänellä oli aika tumma iho, mustat hiukset. Mies tilasi kebab kääryleen. Katselin aikani kuluksi ympäristö katulamppujen sekä näyteikkunoiden valossa. Autoja meni tiheään tahtiin kadulla, ihmiset kantoivat erillaisia tavaroita käsissään. Lähellä oleva tori oli juuri menossa kiinni joten myyjät veivät tavaroitaan autoihinsa.

Sain lopulta hampurilaiseni. Suunnistin katuvalojen valossa takaisin hotellille. Omasta mielestäni olin saapunut oikeaan paikkaan joten yritin etsiä peltiovesta avaimenperän lukijaa. Avaimen perässä oli siru joka aukaistaisi oven. En kuitenkaan löytänyt sellaista koko peltiseinästä. Yritin muutaman kerran nykäistä ovea mutta turhaan. Kuulin oven toiselta puolelta kolinaa, pian ovi aukesi. Mies koiran kanssa tuli ovesta ulos. Ennen kuin ehdin laitaa jalkani oven väliin ovi oli paukahtanut jo kiinni. Yritin vielä löytää avaimenperä lukijaa uudestaan mutta en löytänyt. Niinpä aloin miettimään tarkemmin mistä päin olin tullut. Huomasin että olin väärässä kohtaa karua. Kiersin korttelin, löysin melkein samanlaisen peltiseinän jossa oli samanlainen ovi. Lukon korkeudella seinässä oli pieni kohouma missä paloi himmeästi punainen valo. Jee.. oli löytänyt oikean portin. Huokaisin helpotuksesta, olin joskus ollut aivan samanlaisessa tilanteessa joten ehkäpä siitä kokemuksesta oli jotakin apu. Ei pidä hätääntyä vaikka olisi vieraassa maassa missä et ymmäŕä kieltä eikä kukaan, ainakaan kaikki ymmärrä sinua. Järki käteen, muutama kerta syvään henkeä ja ei ku menoksi.

Söin hyvällä ruokahalulla yhden hampurilaisen, päätin jättää toisen aamuksi.

Olin laittanut couchsurfing sivuille ilmoituksen että tarvitsen muutamaksi päiväksi sohvan nurkkaa lainaksi. Olin saanut yhdeltä henkilöltä siihen myöntävän vastauksen joten aloin suunnittelemaan sinne lähtöä.

Olin juuri saapunut odessaan bussilla. Kello ei ollut edes 7 aamulla. Lähdin työntämään pyöräni kohden pääkatu. Deprybasviska vulytsi oli 500 metriä pitkä, ehkä pidempikin, se oli suljettu tie joka oli muutettu kävelykaduksi. Yleensä siellä on kova vilske mutta näin aikaisin turistit olivat vielä jossakin muualla.

Istahdin puiston penkille ottamaan joitakin valokuvia tien toisella puolella olevasta rakennuksesta.

Lähetin viestiä sohvasurfaajalle että olen saapunut kaupunkiin. Olin saanut häneltä viestejä joten hän oli tietoinen tulostani.

Lyhyesti kerrottuna lähdin ajamaan hänen luokse mutta lopulta totesin että hänen asuinpaikka oli liian kaukana kaupungista. En halunnut lähteä 25 km päähän Odessasta , joten jouduin perumaan menon sinne. Harmittavan se mutta syitä oli monia miksi en mennyt lopulta hänen luokse.

Niinpä jouduin sellaiseen tilanteeseen että oli vielä illalla ilman yöpaikka. Onneksi kysyin eräältä nuorelta mieheltä apua. Olin juuri etsimässä yhtä bookingista varattua hotellia. En kuitenkaan löytänyt sitä koska bookingin kartta näytti 100 metriä pieleen.

Nuori kaveri puhui hyvää englanti, ja yllätys myös Ruotsia. Hän oli työskennellyt Ruotsissa ja opiskellut puhumaan sitä. Tää kaveri on ukrainalainen. Hän pelaa myös kilpaa tietokone joukkueessa toisia pelaajia vastaan. No, tämä kaveri auttoi minua paikan etsimisessä. Paikka löytyi lopulta mutta respan tyttö ei tainut tykätä polkupyöristä koska minun olisi pitänyt jättää pyörä ulos. Niinpä peruin varauksen samoin tein. Tässä hässäkässä olin eräässä vaiheessa antanut passin tiskin takana olevalle naiselle. No siinä kävi niin että se passi jäi sinne tiskin taakse. 48 tunnin uneton jakso teki tepposia. Etsimme seuraavan paikan missä huomasin passin jääneen toiseen paikkaan. Olin jo kantanut tavarat huoneeseen mutta pyörä oli vielä pihalla. Lähdimme juosten hakemaan passia muutaman kilometrin päästä. Kun lopulta saavuimme paikalle minua jännitti aivan pirusti. Jos se passi ei olisi täällä silloin olisin lirissä. En pääsisi maasta ulos. Passi kuitenkin löytyi joten iso kivi putosi sydämeltäni. Kiitin kaveria avusta, ilman häntä tuskin olisin päässyt tähänkään paikkaan koska niihin joutui soittamaan ennen kuin pääsi sisälle. Yöpaikka oli porttin takana sisäpihalla, omistaja ei puhunut muuta kuin Ukrainaa.

Bussin odottaminen on joskus kärsivällisten työtä, varsinkin jos sitä pitää odottaa 9 tuntia. Siinä ajassa ehtii kiertämään kaupungin, kahteenkin kertaan. Minä en kiertänyt kuin kerran. Istuin samassa puistossa 5 tuntia, kävin vastapäisessä elokuvateatterissa olevassa kahvilassa istumassa aikaa tunnin verran. Otin vielä varmuuden vuoksi yhteyttä linja-auton palvelunumeroon whatsupin kautta ja kysyin pitääkö minun soittaa kuskille ja ilmoittaa että olen tulossa kyytiin. Minulle soitti sieltä nuori nainen joka puhui kimeällä äänellä. Hän kertoi että minun ei tarvitse tehdä muuta kuin katsoa, että olen paikalla kun bussi saapuu.

No, mitä muuta minä olisin voinut tehdä kuin odotella. Aurinko alkoi painumaan taivaan rannan tasolle, puistossa oli päivällä käynyt 3 tytön ja 1 pojan ryhmä. Tytöt olivat ihastuneet tummatukkaiseen hoikkaan poikaan. He ottivat ryhmäkuvia keskenään ja kiusasivat poikaa. Polka nosteli tyttöjä ilmaa, kiusaten takaisin minkä voi.

Bussin piti saapua klo 20.30. Olin kuitenkin saanut infoa että sen todellinen saapumisaika on lähempänä klo 21. Siirryin puistosta missä olin viettänyt melkein puolipäivää, lähemmäs hotelli tourism mistä sen oli tarkoitus lähteä.

Punavalkoinen bussi saapui lopulta klo 21 pintaan. Auto pysähtyi kadun varteen, kuskin apulainen meni tien puoleiselle kyljelle ja aukaisi luukun. Koska bussi oli jo myöhässä yritin laittaa tavarat mahdollisimman nopeasti sen tavaratilaan.

Apulainen melkein työnsi minut auton sisälle, hän ohjasi minut penkille ja tuli vähän ajan päästä vihkonen ja lappujen kanssa perimään maksua. Ensin hän pyysi passin, hän otti siitä tietoja ylös. Pian hän antoi sen takaisin ja minä ojensin hänelle rahaa kyydistä.

Bussi oli heti lähtenyt menemään eteen päin kun olimme tulleet sisälle. Emme ehtineet ajaa kuin 20 minuuttia kun saavuimme ensimmäiselle raja-asemalle. Kaksi miestä nousi bussiin, toinen heistä keräsi passit. Pian sen jälkeen bussi ajoi vähän matkaa eteen päin ja pysähtyi. Ihmiset menivät ulos, osa tupakalle, osa käymään wc:ssä. 10 minuutin päästä kaikki olivat jo takaisin bussissa. Pian kuski jakoi passimme meille takaisin. Hän oli käynyt hakemassa ne rajavartion kopista. Kävimme yhteensä neljä erillistä pysähdystä. Ei näköjään ollut helppoa mennä Moldovan läpi, matkaa ei ollut kuin 10 km. Bussi ajoi pienen kannaksen läpi ja ylitti rajan kaksi kertaa.

Kun raja show oli ohi yritin nukkua jonkin aikaa. Vieressäni ei ollut ketään joten saatoin laittaa jalkani toiselle penkille. Sain torjuttu muutaman tunnin, bussi heilui ja kolisi koska tie oli paikoin huono kuntoinen. Pysähtelimme välillä bensa asemien luona missä oli pieni tauko. Nousin yhdessä sellaisessa paikassa käymän wc puolella. Taivas oli musta, siellä täällä näkyi tähtiä. Pihamaalla käveli muutama kulkukoira jotka kärkkyvät ihmisiltä ruokaa. Kävin nopeasti wc:ssä ja menin hakemaan bussista jogurtin. Menin syömään sen ulos, pieni puudeli seurasi minua pihamaalla haukahtaen välillä. Olin kuin sitä ei olisi olemassakaan. Katselin kun muut matkustajat söivät chipsejä sekä polttivat tupakkaa.

Jatkoin kesken jääneitä uniani kun bussi pääsi lähtemääm huoltamolta. Kello oli 5 aamulla kun se saapui Odessaan. Oli vielä hämärää, aurinko oli kuitenkin jo nousemassa. Purin tavarat bussin rahtitilasta ja kasasin kuorman pyörän päälle. Kuski odotteli lähistöllä että olin saanut tavaratilassa tavarat pois. Mies sulki luukun, huomasin että olin jäänyt yksin laiturille. Laitoin viimeiset mustekalat paikoilleen, katsellen välillä vaalenevaa taivasta.

Kaupunki oli hiljainen, työnsi pyörää pikkuhiljaa pois asemalta. Bussi asema oli ränsistyneen näköinen hämärässä. Ajoin pieni matkan pyörällä tien toiselle puolelle olevalle monien ulkokahviloiden sekä ruokapaikkojen keskelle. Työnsin pyörää miettien samalla elämän saloja. Katselin kun muutama siivoaja lakaisi ulkoterassin lattiaa, samalla he nostelivat tuoleja pöydiltä alas.

Istahdin lopulta puistonpenkille, kaivoin puhelimen ja katsoin suunnan Odessan keskustaan. Läheisellä penkillä istui nuoripari he puhuivat hiljakseen, huomasin heidän seuraavan välillä mitä minä touhusin. Nousin ylös ja lähdin ajamaan keskustan suuntaan. Kaupungin tiet olivat autiota, ainoastaan taksit tai satunnainen bussi kulki pitkin tyhjiä katuja. Muutama aamuvirkku oli myös liikenteessä. Kadunlakaisijoita näkyi sielä täällä töissä. Muutama kännikalakin oli liikenteessä horjahdellen välillä suuntaan jos toiseen. Pysähdyin erään puiston penkille istumaan ja kaivoin kevyen juoksustakin esiin laukusta. Ilma tuntui viileältä. Vedin hupun päähän, suljin silmäni vähäksi aikaa, haistellen samalla kaupungin tuoksuja. Vasta päätä katua porttikongista tuli kadunkulkjia. Hänellä oli iso muovipussi kädessään, päällään hänellä oli nuhjuiset vaatteet. Mies vilkaisi suuntaani, pian hän oli puistossa tönkimässä roskakoreja. Aina kun löytyi pullo missä oli juotavaa hän tyhjensi sen. Laitapuolen kulkija käveli ohitseni nopeasti tutkien aina roskakorin mennessään sen ohi.

Aurinko alkoi jo näkymään taivaalla. Pikku hiljaa kaupunki alkoi heräilemään yön jälkeen. Ilma oli viileän kosteaa mutta sitä mukaa kun aurinko alkaisi lämmittämään sitä kosteus häviäisi.

Pysähdyin lähelle Deprybasviska vulytsia katua. Sitä hallitsivat päivällä turistit sekä katumyyjät että soittajat. Istahdin suihkulähteen reunalle lämmittelemään. Aurinko paistoi lämpimästi talojen yli. Nurkan takaa ilmaantui kadunlakaisukone siivoamaan mulkulakivetystä. Läheisessä ravintolan pöydässä istui vanha mummo kääriytyneen punaiseen vilttiin. Näytti siltä että hän oli koditon tai sitten hän oli vain tullut ulos nukkumaan. Lopulta minun oli lähdettävä pois suihkulähteen luota lakaisukoneen lähestyessä sitä.

Matka 65km.

Bussi matka: 30€, (4 laukkua x pyörä 20€) =50€ matkan kesto 8 h.

Luulin aluksi, hotelin nähtyäni, että tuolla tuskin saa sekuntiakaan unta. Hotellin ympärillä oli kymmeniä busseja. Talo seisoi keskellä asfaltoitua pihaa. Kiersin talon muutamaan kertaan ympäri. Talo oli aika iso joten sen joka sivulla oli joitakin yrityksiä. Yksi oli kuljetusliike, se hoito henkilökuljetukset lentokentälle. Yhdessä myytiin bussilippuja paikallisliikenteelle sekä kaukoliikenteelle.

Huone minkä oli eilen ottanut oli 20 neliön koppi. Sen keskellä oli hervottoman kokonen parisänky. Siinä olisi voinut vaikka virtahevot viettää lemmenyön. Olin yllättynyt kuinka hiljainen huone oli, bussien eikä asiakkaiden äänet kuuluneet ollenkaan huoneeseen.

Nousin taas aikaisin ylös. Heräsin ennen kellon soittoa koska joku lähti hotellista aikaisin liikenteeseen.

Olin illalla saanut tuoda pyöräni baarin nurkkaan. Siellä se oli vielä aamullakin. Huoneessa oli 6 pöytää selä muutama tuoli pyörän ympärillä. Huoneen takaseinä sekä osa sen sivuseinistä oli yhtenäisen penkin reunustama.

Kannoin laukut hissukseen alas yläkerrasta. Alhaalla ei ollut ketään joten jätin avaimen tiskille. Jouduin käymään yläkerrassa muutaman kerran että sain tuotua kaikki tavarat alas. Valmistelun pyörän baarissa käyttökuntoon, aivan loppuvaiheissa tuntematon nainen saapui respan luokse pyörimään. Hän sanoi jotakin mutta en kuullut aivan tarkkaan mitä. Vastasin kuitenkin ”good morning ”

Tie mitä lähdin ajamaan kohden Galatia oli kapea. 10 centin tienreunus ei jättänyt paljoa pelivaraa rekkojen suhteen. Taitelin välillä hiekkareunuksen ja sillankaiteen välissä. Aina kun oli mahdollista, menin ajamaan ojan toisella puolella olevaa kävelyreittiä pitkin. Kävelytie oli yleensä vain kylien kohdalla. Sitä ei oltu päällystetty asfaltilla vaan betonilaatoilla missä oli sauma 1,5 metrin välein. Kaiken lisäksi jokainen laatta oli yleensä erikorkeudella kuin sen molemmilla puolilla olevat joten meno oli myös sen mukaista.

Tecucista lähtiessä kylät ovat kasvaneet kiinni toisiinsa. Ihmisiä oli paljon liikenteessä kävellen sekä pyörällä. Taisin minä nähdä koko matkan aikana 4 mopomiestäkin. Se on jo paljon kun en ole nähnyt moottoripyöriäkään kuin alle 10 koko Romania halkiajon aikana. Nekin olivat matkalaisia.

Tie oli paikoin hyväkuntoinen, matkalla oli myös maalausporukka joka vahvisti suojatien merkkejä. Miehet maalasivat vain toisen puolen ajokaistan viivat ja laittoivat sitten sen ympärille muoviset tötsät. Maalattuja suojatien paikkoja oli matkan aikana muutamia. Autoilijat joutuivat kiertämään suojatien kohdalta toiselle kaistal. Tämä taas aiheutti pientä sumaa jommalle kummalle puolelle kaistaa .

Pysähdyin yhdessä välissä autiolle huoltoasemalle pitämään taukoa. Kävelin autiota pihamaat, katsellen samalla ikkunoista sisälle. Meni aivan huoltamon luokse koska muuten en nähnyt lasien läpi. Huoltamon sisäpuolella seinässä luki ” minimarket” . Marketti oli aivan tyhjä, sen seinät ammottavat tyhjyyttä. Edes hyllyjä eikä muutakaan kauppaan viittaavaa näkynyt huoneessa. Viereisessä huoneessa oli vanha kylmäkaappi. Sitä oli ilmeisesti käytetty joskus juomien pitämiseen kylmänä. Nyt kaappi oli tyhjä, sen oven lasi oli rikottu kuten myös osa huoltamon ikkunoista. Rakennuksen toisessa päässä, ulkopuolella oli 1.4 x1.4xx1.4 teräsverkko laatikko. Se oli puolillaan tyhjiä muovisia juomapulloja sekä pahviroskaa. Kävellessäni sen ohi aloin kuulemaan naukumista, kaksi pientä kissanpoikaa nousi laatikon uumenista ylös. Ne hyppäsivät teräsreunojen päälle kävelemään. Toinen alkoi makailemaan, toinen katsoi minua ja maukui.

Lähdin nopeasti niistä kauemmaksi koska en halunnut niitä pyörimään jalkoihini. Kävelin pyörän lähistöllä hörppien välillä vettä sekä luovutin myös sitä pois puskanjuuressa. Pensas aidan vieressä oli iso betoninen alusta. Siinä oli ilmeisesti ollut kiinni huoltamon tolppa sekä valokyltti. Kävellessäni sen luona nenääni tuoksahti mädäntyneen lihan haju. Päätin tällä kertaa jättää tutkimisen siihen, palasin pyörän luokse vielä vähäksi aikaa. Näkyminen oli jatkunut yhtäsoittoa, huomasin että poikaset olivat lähteneet kävelemään pyörään kohden maata pitkin. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi lähteä eteen päin.

(E85 sekä E854) liittyivät toisiinsa 10 km ennen Galatia. Pysähdyin risteyksen kohdalla tarkkailemaan tilannetta. Liikenne ei ollutkaan niin paha kuin aluksi pelkäsin. Vedin muutaman kerran syvään henkeä ennen kuin uskalsin lähteä matkaan. Heti ensimmäisenä oli sillan ylitys, tie kapeni sillalla vieläkin kapeammaksi. Sitä kavensi sen huono kunto. Raskaat rekat olivat tehneet tehtävänsä, sillan molemmilla kaistoill oli urat. Uran reunukset olivat kohonneet ja rikkoutuneet. Kaiken lisäksi reunat olivat ajoittain hiekan peittämät.

Jouduin muutaman kerran 10 km matkalla työntämään pyörää. Muutama nousu oli jyrkkien mutkien takia vaarallisia, en olisi jaksanut kuitenkaan veivata niitä

Olin varannut jo etukäteen yöpaikan eräästä kotimajoituksesta. Ennen sinne menoa minun piti käydä automaatilla nostamassa rahaa. Kun sellainen löytyi ja rahat oli kukkarossa , halusin lähteä kiertämään kaupunkia.

Olin jo matkalla huomannut isot ukkospilvet jotka lähestyivät kaupunkia uhkaavasti. Galatia pääkatu oli revitty auki pitkältä matkalta, iso tuulen puuska nostatti pölyä kadulta sokaisten kävelijät. Jouduin pysähtymään koska en nähnyt eteen päin. Pian tuulenpuuskan jälkeen tulivat ensimmäiset vesipisarat. Ajoin vielä jonkin aikaa katsellen kaupunkia. Pian minunkin oli etsittävä suojaa sateen yltyessä. Menin puun alle odottelemaan sateen tarjoamista. Saman puun alle tuli myös nuori nainen. Sade jatkui puolitoista tuntia. Vedin sadetakin päälle ja vaihdoin paikka mihin ei satanut. Vähän ajan päästä nainen käveli ohitseni välittämättä enää sateesta.

Odottelin että sade hiljeni sen verran että pääsisin ajamaan yöpaikka kohden. Yön reunat olivat sadeveden täyttämät, vesi roiskui kun autot ajoivat niiden päältä. Olin satavarma että kaatuisin kun rekka pyyhältäisi ohitse. Sain kuitenkin ajaa ilman suihkua kotimajoituksen eteen. Paikka oli sellaisessa kohdassa kaupunkia että lähistöllä ei ollut kauppoja. Niinpä peruin varauksen. Ajoin ensin keskustan suuntaan ennen kuin aloin metsästämään uutta paikka puhelimella. 500 metrin päässä oli huoneisto hotelli, nappasin sieltä huoneen ja lähdin ajamaan sinne.

Paikan päälle Päästyäni olin vähän ihmeissäni, en nähnyt kylttejä enkä muutakaan mistä olisin voinut päätellä missä toimisto on. Kiersin korttelin ympäri ja yritin tähyillä jotakin tekstiä mikä olisi vihjaissut paikan olemassa oloa. Juuri kun olin luopumassa näin tien yli tulevan naisen. Pysäytin hänet ja kysyin olisiko hänellä tietoa kyseisestä paikasta. Nainen sanoi huonolla englannilla että hän on töissä juuri tuossa paikassa. En voinut uskoa todeksi että minulla voi olla näin hyvä tuuri. Lähdin naisen perään työntäen pyörää vierelläni. Kerrostalon pihamaalla oli Audia, Bmwtä sekä muita kalliita autoja. Olin aikaisemmin työntänyt pyörän talon editse mutta en ollut huomannut pientä tekstiä ulko-oven lasissa.

Sain huoneen 3 kerroksesta. Kuinkas ollakaan, talon hissi ei toiminut. Onneksi nainen auttoi minua laukkujen kantamisessa ylös. Pyörän sain omistajan autotalliin turvaan.

Huomenna on bussimatka Galatia-odessa tiedossa. Bussi lähtee 24.7 klo 20.30 joten sitä odotellessa voi lukea vaikka vanhoja tekstejä tai vaikka tilata ihan kirjankin. ))

Matka 83.71km, aika 4:50 h

Vaikka hotelli on kolmen tähden se ei tarkoita sitä että naapurin koirat sen ymmärtävät. Kahden koira kuoro piti meteliä pitkälle yöhön, sain nukuttua 4 tunti kunnes aamukuoro alkoi.

Pyörin muutaman tunnin sängyssä auringon nousun jälkeen. Kello soi 6.45, nousin melkein heti ylös. Kävin suihkussa ja aloin sen jälkeen syömään aamupalan.

Huoneessani oli parveke tosin siitä ei ollut paljoa iloa. Olin eilen suunnitellut että menisin teekupin kanssa istuskelemaan vähäksi aikaa sinne. Kun aukaisin parvekkeen oven, siellä oli kaksi lämpöilmapumpun puhallinta nurkassa. Kumpikin puhalsi ilmaa sekä pitivät meteliä. No, se meteli oli aika hiljaista mutta kun naapurin setä rakasti trimmeriä. Hän oli ajanut sillä jo saapuessani aidan viruksia, pitäen välillä sen verran taukoa että luulin hänen jo lopettaneen. Juuri kun huokaisin helpotuksesta hän aloitti uudestaan. Lopulta kun mies sitten lopetti, alkoivat ystäväni haukkua jossakin talon takan naapurissa.

Yöstä kuitenkin selvittiin hengissä. Aamupalan jälkeen olikin laukkujen raahaaminen toisesta kerroksesta alas. Respassa oli nuorehko nainen, tervehdin häntä. Sain vastaukseksi puhdasta englantia ”good morning”. Miksi nainen ei voinut olla silloin kun tulin.

Pyöräni oli talon takana lukittuna siirtolavaan. Nurmikon kastelija ruiskutteli vettä hiljakseen, kun menin pyörän luokse. Sen suihkunkaari ylittyi juuri pyörän päälle. Olin illalla suojannut onneksi satulan sekä pyörän. Sininen sadeviitta toimii siinä hyvin, käytän sitä myös alustana jos istun tai makaan nurmikolla, eli monitoimi viittä.

Jouduin odottamaan muutaman sekunnin että vesisuihku palasi takaisin päin. Sain pyörän melkein vietyä pois kun suihku saapui takaisin ja kasteli paitani sekä kengät.

Päivän tavoite oli pysyä hengissä. (E85) oli jo eilen aika vilkas. Toivoin että aamusta sen liikenne ei olisi niin hurja. Ajoin rauhassa Adjudin kaupungin läpi. Tie kulki nelikaistaisena sen läpi. Liikenne oli pahoin ruuhkautunut muutamissa kohdissa kaupungin laidalla.

Lämmittin jalkojani muutaman kilometrin ennen kuin laitoin vauhdin päälle. Pääsin hyvässä myötätuulessa 30 km tuntinopeuteen, kuorma sekä henkilöautot antoivat hyvin tilaa. Muutama läheltä piti tilanne meinasi tulla, onneksi vauhtiini oli sen verran kova että se antoi kuskille sekunnin enemmän aikaa tehdä ratkaisuja. Kuorma autoilijat hidastivat vauhtia jos toisella kaistalla oleva ei joko nähnyt minua tai sitten henkilöauto oli BMW. Nämä kuskit kun ei välitä muusta kuin omasta navastaan, oli sitten kotimaassa tai ulkomailla.

Vähän ennen Tìsìtan risteystä on jokin monumentti/kirkko. Pysähdyin siinä ottamaan kuvia.

Vedin myös henkeä sekä katsoin kartasta käännynkö seuraavasta isosta risteyksestä vasemmalle, kohden Tecucin kaupunkin. Kaupunki on joen toisella puolella.

Liikenneympyrä tuli vähän matkan päästä vastaan. Lähdin aluksi ajamaan suoraan mistä olisi päässyt Focsani kaupunkiin. Olin aluksi suunnitellut meneväni sitä kautta Galatiaan. Muutin kuitenkin mieleni, (E 851) kulki joen toisella puolella, siellä oli myös Tecucin kaupunki.

Käännyin takaisin päin mutta minun oli vielä päästävä leveän nelikaistaisen tien yli. Tie oli vielä normaalia leveämpi siinä kohdassa. Odottelin sopivaa rakoa liikenteestä. Lopulta kun sitten pääsin yli huokaisin helpotuksesta.

Tie muuttui normaaliksi kun pääsin poikkitielle joka meni Tecucin suuntaan. Liikenne oli myös vilkasta mutta nyt minun ei tarvinnut pelätä miltä kaistalta se auto ajaa päälle. Nyt niitä oli enään 2 kpl.

Alkumatkasta oli suuria peltoja missä kasvatettiin auringonkukkia. Tien varsilla oli vesimelonien myyjiä. Heidän kojut oli kyhätty laudoista sekä aaltopellistä. Kojun edessä sekä kummallakin puolella sivuja oli isoja puulaatikoita täynnä vesi sekä muita isoja meloni kasveja. Osa niistä oli keltaisia osa vihreitä.

Matkalle mahtui yksi isohko nousu sekä pitkä silta

Tecucin kaupunki saapui 20 km ajon jälkeen.kävin ensin ostamassa syötävää, sen jälkeen etsin puiston mihin menin syömään sekä suunnittelemaan seuraavaa siirtoani.

Istuin puistossa 2 tuntia. Vaihdoin välillä paikkaa koska linnut tykkäävät paskoa istujan päälle, joko tahallaan tai vahingossa. Siirryin penkillä 1 metrin verran sivummalle, siinä kohtaa ei ollut lintujen jätöksiä eikä oksia yläpuolella.

Päädyin ottamaan yöpaikan edullisesta hotellista.

Matka 53.78km, aika 2: 47 h

Romania, Tucuni.

Illalla iso saderintama ylitti kaupungin. Makailin sängyllä kun yhtäkkiä tajusin että ulkona sataa aika rajusti. Ukkosrintama oli hiipinyt hitaasti päälle. En aikaisemmin kuullut jyrähdyksi vasta kun se oli aivan päällä. Hyppäsin sängystä ylös , menin alakertaan katsomaan miten pyörälle on käynyt. Olin jättänyt satulan ilman sadesuoja, onneksi pyörä oli räystään alla. Pennsiano omistaja oli ulkona kolmen miehen kanssa tupakalla. Miehet joivat kaljaa ja keskustelivat jostakin. Pyyhälsin heidän ohitse pyörän luokse. Otin satulan alta muovipussin mitä käytin satulasuojana. Katolta tuli vettä solkena, en välittänyt siitä vaan suojasin satulan. Asettelin vielä pyörän paremmin räystään alle että se ei kastuisi kuin toiselta puolelta. Kuivalla puolella oli ketjut sekä muut tärkeät osat. En halunnut että joutuisin heti aamusta alkamaan rasvaustöihin ketjujen suhteen.

Olin eilen sopinut aamupalasta 8 aikaan. Rouva oli eilen sanonut että heillä ei ole viikonloppuisin aamiaista. Olin kuitenkin sanonut että haluaisin sellaisen. No asia järjestyi ongelmitta.

Aamiaiseksi oli tutut paistetut kanamunat, juusto, tomaatteja sekä leipää. Kastikkeeksi vettä sekä teetä. Popin ruuat niistä sen enempää nautiskellen, minulla oli vielä omia eväitä aamiaisen jatkoksi. Katselin kuitenkin isoasalia aikani kuluksi. Sali oli toiselta puolelta remontissa, sen lattia oli peitetty osaksi, seiniä oli kittailtu sekä ilmeisesti myös maalattu. Samalla puolella salia missä istuin oli pöytiä laitettu tiiviisti yhteen keskelle lattiaa. Niide päällä oli jokin rautainen pitkä kaide. Syötyäni etsin omistajan käsiini ja maksoin aamiaisen pois.

Olin jo pakkaillut kaikki tavarat jo pois joten pesin hampaat ensin hampaat rauhassa ennen kuin oli aika lähteä eteenpäin.

En lähtenyt ajamaan suoraan päätielle löysin samaan suuntaan kulkevan sivuten. Ainut huono puoli oli se että se teki pienen ylimääräisen lenkin, muutaman kilometrin.

Päätiellä oli samanlainen vilske kuin eilen, ainut mikä puuttui olivat kuorma-autot. Muutamana yhdistelmä rekkoja kuitenkin kulki silloin tällöin. Pysähdyin muutaman kerran vetämään henkeä että jaksaisi eteen päin.

Ajoin tänään vain Adjud kaupunkiin. Se on (E85) varrella. Pysähdyin ensimmäiseen varjoissaan paikkaan etsimään yöpaikka. päätin ensin kuitenkin etsiä kaupan ja syödä jotakin. Kauppa ja puisto löytyivät kilometrin päästä. Söin puistossa jonkin verran, sen jälkeen nuokuin penkillä 20 minuuttia. Ilmeisesti ilman lämpötila oli sen verran korkea että luomet alkoivat painua kiinni.

Varsin hetken päästä hotellista huoneen. Ajelin sinne hissukseen. Lämpötila oli 32 C joten hiki tuli aika helposti. Kun saavuin paikalle ja menin hotelliin sisälle aulassa ei näkynyt ketään. Soitin tiskillä olevaa kilikelloa. Pian rappusia tuli alas pienehkö nainen. Hän vaikutti heti alusta asti kiukkuiselta.

Pienen bääntämisen jälkeen sain maksettua huoneen. Huone ei kuitenkaa ollut vielä valmis. Kello oli vasta 15.30, ilmeisesti siivoojia ei ollut tarpeeksi. Kävin odotellessani kaupassa ostamassa ilta sekä aamupala tarvikkeet.

Palatessani puolisen tuntia myöhemmin, kävin jättämässä pyörän takapihalle . Lukitsin sen puiseen siirtolavaan kiinni.

Menin aulaan istuskelemaan ja odottelemaan huoneen valmistumista. Istuin kymmenisen minuuttia, sen jälkeen menin katsomaan huonetta. Se oli valmis joten kannoin laukut sekä muut tavarat huoneeseeni.

Matka 72.21 km, aika 3: 45h. Nopea tie, tasainen.

Romania, Adjud

Pennsiano aamiainen pääsi yllättämään hyvällä tavalla. Olihan siinä yksi paistettu kananmuna , juustoa joka ei onneksi ollut jälkipolttoine. Leipää sekä voinokare alumiini kääreessä. Eihän sillä nälkä lähtenyt mutta hyvä alkupäähän se oli.

Muutin jälleen kerran suunnitelmia lähden ajamaan kohden Galati kaupunkia. Ennen kun pääsin matkaan minun piti heti aamusta tehdä jotakin ohjaukselle. Se jumittaa inhottavasti , eli se ei ole tarpeeksi herkkä ohjattavaksi. Tiukoissa tilanteessa ohjaus on yksi tärkeimmistä asioista pyörässä. Elämä voi olla joskus senteistä kiinni, jos sellaisessa tilanteessa ohjaus jumittaa ja teet vastakkaiseen suuntaan liian kovan korjausliikkeen niin se on sitten siinä.

Otin ohjaustangon pois ,sen jälkeen korotusrenkaat. Sitten pitkin jo ottaa puukko esiin että sain suojamuovin kitkalevyjen päältä. Iso pruuttaus vanhaa vaihteisto öljyä levyjen päälle ja paketti taas kasaan. Kokeilin pihamaalla kuinka pyörä toimii, olin tyytyväinen ohjaukseen.

Puolen tunnin korjaus kannatti. Ohjaus toimi kuin unelma, se oli herkkä eikä minun tarvinnut ohjata sitä rystyset valkoisena. Pystyin näin keskittymään tärkeämpään asiaan eli seuraamaan liikennettä.

Paşcani ja mircestin välillä oleva tie (208)on melko tasainen. Sen alussa on muutama nousu, ne ovat kuitenkin loivia. Matkan varrelle mahtuu monta pientä kylää. Osa taloista on rakennettu aivan tien läheisyyteen. Niiden ympärille on yleensä rakennettu korkea aidat. Ne ovat yleensä aaltopeltiä tai puhaltaa. Osa käyttää myös betonisia elementtejä joiden pinta on kuviollinen. Talojen edestä menee yleensä oja jonka yli on rakennettu silta. Se voi olla puusta tai sitten ojaan on laitettu betonin ojarumpu. Sen päälle on kaadettu betonia tieksi. Täällä voi törmätä mitä eriskummallisimpiin sovellutuksiin. Niin ja sitten on ne penkit joita on joka talon edessä. Kaivojakin on aika paljon tien varressa. Kylissä eikä pienemmissä kaupungeissa oli välttämättä vesihuoltoa joten kaivot ovat sen takia tärkeitä. Täällä ei ainkaan kuole janoon.

2 tie ( E85) on nelikaistainen tie, kaksi kumpaankin suuntaan. Ulompi kaista on matelukaista. Sisempi on ohituskaista kumpaankin suuntaan. Onneksi Mircestin kaupungista lähtee pienempi tie mistä pääsee myös Roman kaupunkiin. Suosittelen käyttämään sitä, se on rauhallinen ja hyvä kuntoinen.

Pysähdyin Roman kaupunkiin syömään vähäsen. Menin istuskelemaan pieneen puistoon minkä keskellä oli upea suihkulähde.

Vietin puolisen tuntia varjoisassa paikassa puun alla. Lämmintä oli 40 astetta joten lämmöt alkoivat olemaan kohdillaan. Tuuli saisi olla vähän lämpimämpi ettei tule vilu ajaessa.

Lähdin jännityksen vallassa kohden E85. Heti kun pääsin tielle tiesin että tästä päivästä tulee rankka sekä vaarallinen.

Ajoin normaalia kovempaa kuin yleensä. Yritin pitää vauhdin lähellä 25kmh että pääsisin mahdollisimman nopeasti pois villilännen meiningistä. Auto ajoivat aika kovaa, osa väisti hyvin keskimmälle kaistalle mutta muutama ei. Katsoin kokoajan takaapäin tùlevaa liikennettä peilistä. Aina kun näytti että nyt on liian monta auto on rinnakkain eikä matelukaistan auto voi väistää, vedin sivuun tai yritin ajaa mahdollisimman reunassa.

Paras yllätys oli toisen pyöräilijän näkeminen Romaniassa. Hän on ollut ainut matkapyöräilijä mitä olen nähnyt Ukraina, Puola, Romania sektorilla.

Mies oli Saksasta ja hän oli lähtenyt matkaa Belgradista. Päämääränä hänellä oli Moldovan Chnisnau. Hän oli minimi varustuksella liikenteessä eli kaksi takalaukkua. Toivoton hyvää kesän jatkoa sekä pitämään pyöräilyä hengissä. Meitä matkapyöräilijöitä ei oli koskaan liikaa.

Pysähdyin muutaman kerran vetämään henkeä että sain mielen rauhoitettua vaaratilanteen jälkeen. Sitten vain heti takaisin tielle. Olin huojentunut kun 10 km kyltti näkyi. Tie laski kaupunkiin joten pystyin pitämään hyvää vauhti. Lopulta kun pääsin kaupunkiin viemälle sillalle tiesin että olin selvinnyt tämän etapin.

Seuraavaksi minun piti etsiä majapaikka. Katsoin bookingin sivuilta halvan pennsiano paikan ja suunnistin sinne. Majapaikka on hyvä. Minut otti vastaan nainen joka puhui hyvää englantia, no ainakin pystyimme vaihtamaan ajatuksia.

Kaupassa käydessäni myyjä yritti joko tahallisesti huijata minua tai sitten sillä oli oikeasti huono näkö. Olin antanut hänelle 40 leitä, lasku oli 33. Hän väitti kivenkovaa että olin antanut 30 leitä ja kinusi minulta lisää rahaa. Lopulta sain hänet laskemaan rahat uudestaan. Kun hän huomasi erehdyksensä hän alkoi syyttämään huonoa näköä. No, selvisimme tilanteesta hyvällä huumorilla.

Matka 89 km, aika 4: 52 h

Romania, Bacau

Alin, Roman kaupunkia.

Hotelli aseman läheisyydessä oli oikeastaan loistava. Mennessäni eilen sinne, reseptioinin mies ei puhunut englanti mutta asiat sujuivat ihan hyvin. Hän auttoi minua pyörän kanssa että sain sen hotellin aulaan. Rappusten vieressä oli pieni luiska mitä pitkin sain työnnettyä pyörän. Luiska oli kuitenkin sen verran liukas että en saanut pyörää yksin ylös.

Sain ensin huoneen toisesta kerroksesta mutta kun pantomiinilla esitin laukkujen kantamista, hän antoi minulle huoneen etsimisestä kerroksesta. Pyörän sain turvaan resptionin vieressä olevasta entisestä baarista. Pulttasin pyörän varmuuden vuoksi patterin kiinni ennen kuin jätin sen sinne.

Aamulla kun vein laukut alas siellä.oli mies joka osasi englanti. Hän oli sen verran innokas auttamaan että yritti hakea pyöräni takahuoneesta. Onneksi hän ei repinyt pyöräni vaan otti siitä kiinni sievästi ja huomasi että pyörä oli kiinni patterissa. Juttelimme samalla eri reiteistä mitä kautta minun kannattaa lähteä ajamaan

Bosanci, liteni, dolhasca, paşcani. Reitti kulkee joen sekä rautatien varressa.

Saatuani pyörän pois hotellin tiloista ulos lähdin laskettelemaan rautatieaseman suuntaanHostelli oli 300 metrin päässä sieltä.

Olin eilen käynyt aseman sisällä etsimässä pankkiautomaatti. Asema oli sisältä remontissa. Kävelin sen päästä päähän mutta en löytänyt maattia. Lopulta kysyin sitä lipunmyyjältä.

Hotelli ei hyväksynyt muuta kuin käteistä joten näin asemakin tuli tutuksi. Kävin samalla reissulla ostamassa ilta murkinat. Kauppa oli pieni kioski, myyjäkään ei puhunut kuin romaniaa joten puhelin oli suureksi avuksi.

Reitin jo kerroinkin. Alussa oli nousuja mutta puolen välin jälkeen oli tasaista.

Päästyäni Paşcani kaupungin lähelle sen isot kerrostalot näkyivät varmaan kuuhun asti. Ainkin niillä oli kokoa. Kaupungissa oli jokin iso juhla. Siellä oli tivoli, iso alue oli suljettu ja siellä oli myyntikojuja. Pääkatu on suora, sen molemmilla puolilla oli asui taloja, samoja kerrostaloja jotka näkyvä kilometrien päähän. Huomasin yhden Las Vegas peliluolan sekä pankin. Muut liikkeet pääkadun varressa olivat maalausliikkeistä timantti liikkeisiin asti. Pääkatu oli todella siisti, sen yhdistetty pyörä sekä jalkakäytävä olivat värikkäät.

Pääkadun toisessa päässä oli hotelli. En mennyt sinne heti vaan menin istumaam jantutkimaan puhelimesta löytyiskö kaupungista muita vaihtoehtoja. Kävin myös kysymässä yhdeltä mieheltä vaihtoehdoista. Hän ei tiennyt kuin yhden, sekin olisi ollut 3 kilometrin päässä.

Niimpä menin hotellin kyselemään hintoja..27€. Sanoin että harkitsen ja katselen vielä muita vaihtoehtoja. Olin nähnyt herego kartasta että 900 metrin päässä pitäisin olla jokin majapaikka. Ajelin sinne mutta siellä ei ollut muuta kuin iso sähkönjakokeskus. Koska matkalla löytyi Lidl menin käymään siellä. Palasin takaisin hotellille mutta respan nainen oli käymässä kaupassa.

Niinhän siinä sitten kävi että hotelli olikin tässä välissä tullit jo täyteen. Luulen että nainen otti nokkiinsa siitä että olin joutunut odottelemaan häntä. Hänen esimies oli tällä välin tullut pyörimään aulaan. Kun kyselin häneltä missä nainen on hän huusi jonkun toisen takahuoneesta aulaan. Kun nainen sitten tuli, mies puhui hänelle ankaraan sävyyn.

Koska nainen ymmärsi englanti sanoinkin hänelle että eihä hotelli joka on näin iso tule puolessa tunnissa täyteen. Lähdin kuitenkin mutta sanoin lähtiessä että pidä hyvänäsi.

Ulkona katsoin jälleen puhelimesta uudestaan majoitusvaihtoehtoja. Löysin 1.1 km päässä olevan pessionati majoituksen.

Hinta oli tietysti korkeampi mutta otin silti huoneen.

Että sellainen päivä. Kuuma, 34 lämmintä, puolipilvistä. Tie oli paikoin todella huonoa.

Matka 80.52 km, aika 5:23h

Romania, Paşcani.