Päivä oli todella raskas. Heti aamusta kun lähdin liikenteeseen oli 200 metrin jälkeen jyrkkä nousu. Kaupunki missä olin oli rakennettu rinteeseen. Se valui isoa vuorta kummallekkin puolelle kuin, ”no jokainen saa keksiä tuohon oman sanansa.

Mihinkäs minä jäin, niin nousu ei ollut pieni. Sain veivata hiki otsalla 15 minuuttia ennen kuin olin sen nousun huipulla. Ajoa ei helpottanut tienkunto eikä vilkas liikenne. Niin se nousu oli kaupungin yksi pääteistä, tie kulki kaupungin vasemmalla puolella. No kun sen mäen hiki oli kuivunut alkoi toinen vähän pienempi heti perään. Katselin kun 50 luvun kuorma autot puuskuttivat mäkeä ylös. Kuskit heittivät pienenpää sisään, auton takapään lukkoperästä kuului kolahdus kun veto loppui vähäksi aikaa vaihdetta vaihtaessa. Sitten kuului toinen kolahdus kun moottori alkoi taas vetämään. Ihmeen hyvin nuo auto vanhukset vielä palvelevat kuskejaan.

Päästyäni kaupungista alkoi 10 km nousu. Sain kuulla vasta jälkeen päin nousun pituudesta.

Nousulla oli kolme vaihetta, ensimmäinen osuus oli sen verran pitkä että työnsin sen kokonaan ylös. Tie kaartui sen verran pahasti oikealle että siirryin kokonaan vastaan tulevien kaistalle. Näin vältyin auton alle jäämiseltä.

Olin aivan onnessani kun oli nousun huipulla. Pian sain kuitenkin todeta että olin iloinnut liian aikaisin. Seuraava pätkä alkoi pienen tasaisen jälkeen. Tällä kertaa pystyin olemaan omalla kaistallani mutta jouduin silti työntämään pyörää koko ajan.

Kolmannen alkaessa totesin että tien vieressä oli aivan turha yrittää ajaa. Rekkoja sekä henkilöautosta pakettiautoon kulki jatkuvasti mäkeä ylös. Ne vaikeuttivat polkemista sen verran että luovutin aika helposti ajamisesta.

Kuten alussa mainitsin päivä oli raskas. Vasta kun pääsin Suceavan kaupungin lähelle sain nautti pitkästä alamäestä. Muutama lyhykäinen oli myös ennen sitä.

Romanian rajmiehet sekä naiset olivat vähän ihmeissää kun katsoivat ensin passia sitten pyörää. Sain sellaisen käsityksen että taitaa olla suomalaiset harvinainen näky näillä syrjäseudun rajapaikoissa.

Rajan jälkeen on heti pieni kaupunki, Siret. Pysähdyin sinne vaihtamaan sim kortti kun nuori miehen alku tuli luokseni. Hän kysyi heti englanniksi tarvitsenko apua. Juttelin Vladin kanssa tunnin verran vaihtelevalla englannilla. Hän antoi yhteystiedot jos tarvitsen apua matkani aikana. Hän lupasi tulkata tarvittaessa puhelimen välityksellä. Mukava kaveri, hän oli kaiken lisäksi aivan vilpitön ja mukana täydestä sydämmestä.

Otin jälleen kerran hotelli huoneen. Halusin suihkuun sekä päästä aikaisin levolle. Hotellin henkilökunta ei puhunut enkkua. Heille ei kelvannut kortti joten jouduin hakemaan asemalta käteistä. Piipahdin rahahaku reissulla myös kaupassa. En löytänyt kunnon jogurttia enkä sulatejuustoa, maitoa sentään oli. Ostin myös makkaraa jotta saan vihannes kiintiön täyteen.

Polkupyörä on respan takana olevassa tilassa. Lukitsin pyörän kiinni patterin , toivottavasti se on vielä tallella aamulla.

Matka 93,18 km, aika 6.07 h

Romania, Suceava

Olin illalla miettinyt ja yrittänyt arvata minkälainen aamupala olisi tiedossa kun sen aika koettaa. Illalla oli jotkin porukkaa ryyppäämässä hotellin tiloissa. Huoneeni oli juuri tilojen yläpuolella. Onneksi miehet lähtivät ennen 24 joten pääsin rauhassa nukkumaan.

No, kun aamu koitti se olikin aika hyvä kun ottaa huomioon hotellin tason. 2 paistettua kananmunaa, 5 viipaletta suolakurkkua, 5 juustoviipaletta. Juusto oli aika tulista, maistoin yhdestä viipaleesta palasen. Jälkimaku oli polttava mutta kun sitä söi leivän kanssa tulisuus hävisi laen mukana. Leipäviipaleita sekä voita oli riittävästi. Sain myös teetä sekä sen mukana muoviin pakatun suklaakroisantin.

Olin eilen kantanut pyörän huoneeseeni koska muuten olisin joutunut jättämään sen ulos. En kysynyt siihen edes lupaa vaan kannoin sen lopuksi huoneeseen laukkujen ja muiden romppeiden jälkeen. Syömisen jälkeen otin pienet 5 min löhöt, pesin hampaat. Sen jälkeen aloin kantamaan tavarat alas. Pyörän vein vasta viimeisenä. Mitähän se kiukkuinen respan täti olisi sanonut jos se olisi tiennyt. ))

No kun pyörä oli pakattu vein avaimen talon toiseen päähän sisäkautta. Jos olisin viennyt sen ulkokautta olisin joutun kiertämään koko talon.

Työntelin pyörän rauhassa hotellin ympäri sen toiselle puolelle missä oli pieni aukio. Minun piti korjata ohjaustangon kiristystä. Nishikin suunnittelussa on käynyt pieni moka. Etuhaarukan sekä rungon välissä pitäisi olla laakerit mutta tässä mallissa sellaisia ei ole. No ei ainakaan yläosassa. Niitä hoitavat alumiininen kiilamainen holkki sekä muutama levy. En ala selittämään enempää rakenteesta mutta nämä komponentit olivat löystyneet. Aukaisin muutaman kiristyspultin sekä kiristin ohjausputkessa olevaa pitkää kiristyspulttia. Pultti oli taas kiinni kyvyssä joka oli putkessa. Että sellaista.

Saatuani työn tehtyä lähdin menemään kohden Tsernivtsiä. Matkalla oli yksi isompi kaupunki, Sniatyn. Kaupunki on rakennettu mäen huipulle. Ajaessani sen läpi sitä ei huomannut muuten kuin hulppeista näköaloista. Aina kun talojen välissä oli sopiva rako mistä näki läpi niin kauempana näkyi karpaatit sekä laaksoa. Kaupunkiin pääsy oli vaivalloista koska nousu oli pitkä sekä moni osainen. Sieltä päädy oli vauhdikas 54 km tuntinopeudella viilettäminen oli sen hauskin osuus. Onneksi liikennettä ei ollut koko aikaa. Liikennevalot katkoi sitä sopivasti joten pääsin aika rauhassa laskettelemaan mäen alas.

Tsernivtsi kaupunki on rakennettu osittain mäen rinteeseen. Sen pohjoisissa halkoo joki, etelän pää on loivassa rinteessä. No, se kait riippu katsojan silmistä mikä on loivaa ja mikä on tasaista tai jyrkkää.

Ajoin joen yli menevän sillan yli sekä vähän matkaa kohden kaupunkia. Tie oli mukulakiveä joten ajoin jalkakäytäviä pitkin koko ajan. Pysähdyin etsimään yhdessä välissä yöpaikka eli hotellia. Löysin hotellin mutta jouduin palaamaan takaisin samoja jälkiä sillan toiselle puolelle. Iso liikenneympyrä jakoi liikenteen kolmeen suuntaa. Yksi meni kaupunkiin mistä pääsi myös Romaniaa toinen meni Moldovan suuntaa, sieltä pääsi myös Romaniaan. Suurin osa rekkaliikenteestä meni sinne päin. Kaupungin läpi ei rekkoja laskettu,muutama rekka sinne meni mutta näin sillan toisella puolen ollessani että niitä varten on siellä vielä erillinen tie mistä ne ajoivat.

Eli hotelli löytyi, kävin kaupassa sen jälkeen kun oli asettunut taloksi. Englantia täällä ei kukaan normaalisti puhu. Tosin kun istuin illemmalla ulkona hotellin rappusilla eräs toinen asukas alkoi juttelemaan kanssani. Hänen englanti oli vielä pahempaa kuin Kankkusen rallienkku. Sain kuitenkin selville että hän oli lääkäri ja erikoistunut nenä ja kurkku leikkauksiin. Hän oli töissä Puolassa palkka on vaatimattoman pieni verrattuna hänen työhönsä. Hän oli opiskellut 8 vuotta+ 10 muita opiskeluja. Mies oli 42 vuotias.

Huomenna taas kahtellaan mistä sitä itsensä löytää. Alustavasti olen menossa Romanian puolelle.

Matka 63.84km, aika 4:07 h.

Tsernivtsi, Ukraina.

Nukuin yön aika levottomasti. Minun pitää päättää mihin suuntaan lähtisin. Näin myös outoa unta, näen harvoin painajaisia mutta jälleen kerran semmoinen eksyi uniin.

Olin laittanut normaalia aikaisemmin kellon soimaan. Ilmoitin eilen asunnon haltijalle että lähtisin 9 aikaan aamulla joten nousin jo klo 6.30.

Kävin ensin suihkussa että sain silmät auki. Heti sen jälkeen kaasulevy kohisemaan että sain aamuteetä. Olin eilen ostanut raakamakkaraa joka piti paistaa paistinpannulla. Makkara oli ollut sen verran hyvää että olin syönyt niitä 5 kpl, niitä oli 7. Olin jättänyt 2 aamua varten joten hain ne jääkaapista. Jääkaapissa oli myös puolikas vesimelooni, en kuitenkaan koskenut siihen.

Vein makkarat tiskipöydän luokse ja hain alkupalaksi jogurttia. Söin jogurtin rauhassa , seuraavaksi minun piti syödä makkarat mutta tällä kertaa se jäi tekemättä. Makkarat menivät lopulta roskikseen.

Ukrainalainen ruoka on ihan hyvää. Olen syönyt jonkin verran sitä mutta en tunne heidän ruoka kulttuuria tarkemmin joten en voi kertoa siitä sen tarkempaa. Toivottavasti voin joskus kertoa vähän enemmän. Makkara oli kuitenkin loistava. Se oli rasvaista mutta ei liian suolaista. Liha oli sopivan kokoisina makkarassa. Mausteet olivat jälkipolttoisia.

Syönnin jälkeen pakkasin loput tavarat laukkuihin. Siivosin asuntoa vähäsen, otin petivaatteet pois sekä vein roskat pois roskikseen. Pihamaalla seisoi mies kun tulin viemästä roskia. Pian, kun olin tullut sisälle oveen koputettiin. Sama mies oli oven takana, hän oli naisen aviomies. Mies puhui jonkin sanan englantia joten pääsimme juttelemaan.

Yritin ensin selittää hänelle pesukoneesta. Se oli täyttynyt vedellä muutaman kerran yön aikana vaikka kone oli kiinni. Mies ei ymmärtänyt joten annoin asian olla.

Kannoin tavarat käytävään ja kävin vielä vilkaisemassa asuntoa. Täytyy sanoa näin jälkeen päin että kämppä oli aika huonossa kunnossa. Pääasia oli se että sain tehtyä ruokaa, suihkusta tuli lämmintä vettä sekä sain nukuttua yöt rauhassa. Yläkerta piti kolinaa ja kolketta iltapäivisin, onneksi sekin loppui ennen puoltayötä.

Pakkasin pyörää ulkona jutellen samalla miehen kanssa. Mies oli myös intohimoinen pyöräilijä. Hän kertoi ajavansa yli 10000km vuodessa pyörällä. Minun täytyy sanoa että epäilin, hän oli sen verran lihava että olisihan tuommoinen km määrä näkynyt jossakin. Hän kertoi myös että joku ukrainalainen oli ajanut maan ympäri , 16000 km neljässä kuukaudessa. Mies oli kuulema ajanut joka päivä ilman lepopäivä.

No jääköön tuo omaan arvoonsa. Lähdin pihalta kohden keskustaa, päätin ajaa ensin puiston läpi kosla en vieläkään osannut tehdä päätöstä mihin suuntaan lähden. Ajelin vähän aikaa tutuksi tulleita katuja pitkin kunnes pysähdyin kuuntelemaan tuttua katusoittaja.

Istuskelin tuolilla kuunnellen surumielistä musiikkia, toivoen että saisin jostakin oivalluksen mitä teen. Lopulta lähdin vain ajamaan Moldovan suuntaan. En ollut vielä käynyt Moldovassa joten nokka kohden sitä.

Kaupungin eteläpäässä oleva lentokenttä oli kovassa käytössä. Sotilaskoneita laskeutui yhtenään kentälle. Niitä ilmeisesti nousi myös samaan tahtiin ylös. En tiedä oliko se vain sattuma vai oliko kentällä jokin harjoitu käynnissä. En jää yt ihmettelemään asiaa vaan keskityin liikenteeseen. Tie oli leveä, neljäkaistainen mutta muuten normaali tie. Tie oli harvinaisen hyvä kuntoinen.

Tälle päivälle sattunut tieosuus oli alkumatkasta tasainen. M10 ei lähde aivan keskustasta vaan se on enemmän ohitustie. Cherniivin jälkeen tulee ensimmäinen nousu joka johtuu rautatiestä. Myös toinen on siitä johtuva. Sen jälkeen pääsee ajamaan pitkän matkaa tasaista tietä. Karpaatit näkyvät upeasti oikealla puolella, niitä peitti hienoinen usva joka johtui enemmän ilman kosteudesta minun ja Karpaattien välillä.

Uhornyky ja Kolomyia välillä on ajo muutama pidempi nousu. Kolymia ohitettuani oli jälleen ilo ajella tasaista pitkän matkaa. Tienvarret ovat viljelymaata joissa kasvatetaan maissia sekä rypäleitä.

Olin varannut huoneen hotellista Khlibychyn kaupungista. Paikka on aivan kadun vieressä. Respan nainen oli kärttyisen tuntuinen. Hän näytti minulle ensin yhden huoneen missä ei ollut wctä eikä suihkua. Olin varannut vääränlaisen huoneen mutta asia hoitui kun nainen soitti jollekin joka osasi englanti. Sain lopulta huoneen missä oli tarvittava wc sekä suihku. Olisin joutunut jättämään pyörän ulos mutta huone oli sopivasti talon toisessa päässä missä pyöräni oli.

Huoneeni oli toisessa kerroksessa, talon takan oli autoille tila sekä takapiha. Takapihalta lähti rappuset sopivasti toiseen kerrokseen. Huoneeni oli juuri näiden rappusten alussa ylhäällä. Respa oli taas talon toisessa päässä. Kannoin tavarat sekä pyörän huoneeseeni, näin ratkaisin monta ongelmaa kerralla.

Huomenna taas jatketaan

Matka 84,37km, aika 5:12 h

Ukraina, Khlibychyn,

Olen näin muutamina päivinä kierrellyt kaupunkia. Historiallinen kaupunki. Kaupungin keskustaa halkoo kävelykatu minkä ympäristössä on pieniä aukiota sekä puistoja. Ihmiset viettävät aikaansa lukuisissa kahviloissa sekä puistoissa. Kaupungissa on myös useita hienoja suihkulähteitä, niiden ympäristössä viihtyvät niin aikuiset kuin lapset.

Matkani jatkuu huomenna. En ole vielä päättänyt minne päin. Sen näkee aamulla.

Ukraina, Ivano-Frankvist

Olin mahtavaa nukkua rankan eilisen jälkeen sängyssä. Eihän se telttayötä voita mutta huoneessa oli ainakin puhdasta.

Kuten rutiineihin kuuluu, ensin suihkuun, sitten vasta huvi, eli syöminen. Löysin laukun pohjalta mysliä sen verran että sain siitä oivan aamiaisen. Jälkkäriksi oli jogurttia, banaani sekä teetä.

Pakkasin rauhassa tavarat laukkuihin , vielä viimeinen vilkaisu huoneeseen että kaikki oli mukana. Kannoin sen jälkeen laukut alakertaan. Elinen nainen joka oli ottanut minut vastaan, oli vaihtunut illalla mieheksi . Alhaalla oli myös toinen mies. Hän oli tiskin takana tekemässä jotakin huoltotöitä tietokoneelle. Vastaava seisoi miehen vieressä, hän nosti päätään kun laskeuduin rappusia alas. Nyökkäsin ja näytin että menen sivuovesta pyöräni luokse. Mies nyökkäsi, vein ensin kaksi laukkua pyörän luokse, jouduin vielä hakemaan ohjaustanko sekä yhden sivulaukun huoneestani.

Eilen kun olin tullut motellin, oli respan nainen antanut minun viedä pyörän sivuovesta suureen ruokailusaliin. No, ehkä sitä voi kutsua myös juhlatilaksi. Olin laittanut pyörän lähelle ovea mistä pääsi suoraan resepan luokse.

Pakkasin pyörän viileässä salissa valmiiksi, kävin vielä katsomassa oliko vastaanotossa ketään paikalla.

Taivas oli ollut aamusta aurinkoinen mutta oli nopeasti mennyt pilviseksi. Matkaa ei ollut kuin 64 km joten lähďin luottavaisin mielin matkaan. Eilinen ei tuntunut kovin paljoa jaloissa joten pidin alkumatkasta hyvää vauhti. Ajoin kaupungin läpi väistellen monttuja, pysähdellen välillä katsellen taivasta sateen varalta. Kaupunki loppui ja mäet alkoivat. Tie muuttui mäkien kohdalla todella huonoksi. Yleensä kun mäki loppui, alkoi parempi asfaltti. Jouduin kuitenkin ajamaan tien vieressä suurimman osan matkasta Ivano-Frankvist asti. Tie oli paikoin kapea, tien reunus oli murtunut joten en aina voinut hyödyntää sitä.

Matka oli rasittava, työnsi suurimman osan mäistä ylös. Huokaisin helpotuksesta, kun kaupunki alkoi näkymään näköpiirissä. Olin korkealla joten näin kauas. Laskettelin pitkän aikaa vuorta alas kunnes olin jo melkein keskustassa.

Olin ottanut asunnon vähäksi aikaa että saisin pestyä varusteet kunnolla. Olin jo matkalla yrittänyt ottaa asunnon haltijaan yhteyttä mutta en ollut tavoittanut häntä.

Asunto sijaitsi kaupungin toisella laidalla tulosuuntaan nähden. Ihmiset katsoivat kun ajelin liikenteen joukossa, seikkailin välillä jalkakäytävillä liikennevalojen kohdilla. Tarkistin suunnan GPS kartasta että pysyin oikeassa suunnassa.

Saavuin lopulta ränsistyneen asuinalueen lähelle. Päätien varressa oli paljon myyntikojuja mistä ihmiset ostivat hedelmä sekä muuta tavaraa. Yrtin ottaa taas yhteyttä soittamalla numeroon mutta turhaan. Olin lähettänyt jo sähköpostia mutta en saanut vastausta. Lähdin kiertämään taloa etsien samalla jotakin liikettä mistä voisin kysyä apua. Näin naisten vaateliikkeen talon päädyssä. Menin rohkeasti ovelle ja kysyin englanniksi puhuisiko joku englantia. Ei puhunut, sen sijaan myyjä ymmärsi sanan help. Kun olin lähtenyt liikkeestä, nainen tuli perässäni ulos. Hän oli käsittänyt että tarvitsen apua joten hän tuli näyttämään missä suunnassa on apteekki. Kiitin häntä ja palasin takaisin rapun eteen missä asunto oli.

Taivaalla oli mustia pilvi, pian tuuli yltyi kovaksi. Olin katsonut ennakkoon säätiedoituksen ja se oli luvannut sadetta 14 pintaa. Pian alkoi ripottelemaan vettä. Onneksi rapun edessä oli syvennys. Syvennykseen oli tullut seisomaan myös mummeli. Hän näytti kädellä että tule suojaan. Niinpä siirsin rojuni sateen suojaan. Tarkistin mummelilta että olen varmasti oikeassa osoitteessa. Näytin hänelle puhelimesta osoitetta.

Mietin kuumeisesti miten saa asunnon vuokraajaan yhteyttä. Huomasin katsoessani puhelinta että olin saanut viestin viberiin. Lopultakin, ilmoitin että olen jo tullut ja odottelin oven luona.

Ei mennyt kuin 10min kun nuori nainen saapui kävellen luokseni, suojaten itseään sateenvarjolla. Hän ei oikeastaan puhunut Englantia kuin muutaman sanan.

Sain selville että asunto mikä minun piti saada oli varattu vielä muutaman päivän. Heillä oli vielä pari asuntoa kaupungissa joten lähdimme katsomaan seuraavaa. Nainen lähti kävellen mukaani. Kävelimme seuraavalle asunnolle. Asunto oli vähän lähempänä keskustaa, se oli 5 kerroksessa. Hirveä mörskä, sanoin että en hyväksy tätä. 3 asunto oli kaupungin toisella puolen. Nainen lähti bussilla sinne, minä ajoin pyörällä. Ehdin ennen häntä joten odottelin vähän aikaa.

Asunto oli pienempi mutta siistimpi. Keskustaan ei ollut kuin 15 min kävely matka. Päätin ottaa sen. Kello oli jo sen verran että en viitsinyt enää lähteä samaan ruliansiin uudestaan.

Asunto on vuokralla viikoksi. Matkani jatkuu jo mahdollisesti maanantaina. Palaan linjoille .

Matka 74.76, aika 5 h

Mittari. 2300 km

6.45 puhelin alkoi pitämään meteliä pääni vieressä patjalla. Ensimmäisenä tuli mieleen että nyt se on menoa. Tuntematon tie, kaupunki sekä ajan tällä kertaa syvemmälle Ukrainan sisämaahan kuin koskaan ennen. Ihmiset ovat erillaisia kuin rajalla.

Aloitin aamun suihkulla, menin sen jälkeen vielä 20 min pötköttämään sängylle. Olin 4 vuotta sitten tutkinut ivano-frankvist menevää tietä kartalta. Se on rankka reitti joten tiesin sen etukäteen. Pähkäilin näitä asioita maatessani sängyllä. Hitto, jos kerran pääsin Sofian, ( Bulgaria) vieressä olevan vuoren yli, kait minä nyt muutaman kukkulan yli pääsen. Näillä ajatuksilla nousin ylös ja aloin pakata. Söin välillä ja jatkoin sitten. Hammaspesun jälkeen olinkin valmis lähtemään.

Siirsin ensim pyörän respan eteen, sen jälkeen kannoin laukut sekä muut tavarat pyörän luokse.

Respan nainen oli taas vaihtunut. Tunsin heidät naaman perusteella kaikki koska menin aina samaan hotelliin yöksi, kun olen Sambirissa. Päivystävänä oli tällä kertaa mongolialaisen näköinen nainen. Moikkasin häntä pikaisesti koska minulla oli vielä huoneessa tavaroita. Kävin viimeiseksi hakemassa tv:n kaukosäätimen sekä avaimen.

Tällä kertaa tervehdin näistä kädestä pitäen. Hän ei puhunut englantia kuten ei muutkaan, ymmärsimme kuitenkin toisiamme ihan hyvin. Nainen muisti vielä minut kun kysyin häneltä. Hän nyökkäsi ja näytti kädellä että hän muisti.

Sain pyörän pakattua nopeasti joten pääsin lähtemään. Ajoin jälleen kerran haikein mielin keskustan läpi. Ensimmäiset kilometrit olivat tasaista. Tie oli , kuten aina hirveän monntuinen. Liikenne oli aluksi vilkasta mutta kun kaupungista pääsi ulos se hiljeni. Mäkinen osuus alkoi melkein heti kun kaupungin viimeiset hökkelit loppuivat. Tupla ässä mutka sekä muutama suora nousu olivet heti ensimmäisenä.

Kilometrit taittuivat monttuja sekä rekkoja väistellen. Drohobych kaupunki oli ensimmäinen isompi paikka. Kaupungin tiet olivat yhtä huonossa kunnossa kuin päätie. ( Tosin matkalla oli ollut myös uuttakin asfaltti joten sekin on jo edistystä.)

Osa kaduista oli mukulakiveä mutta onneksi aika vähän. Seuraava pätkä oli aika tasaista, oli siinä muutama nousu mutta hyvin ne ylös menivät kun laittoi vaihdetta pienemmälle.

Stryi kaupungin päätteeksi tiekin muuttui valtatieksi. Liikenne vilkastui huomattavasti. Tähän mennessä rekkoja ei ollut kovin paljoa liikenteessä mutta sekin muuttui .

Kävin Morshyn kaupungissa kaupassa. Kaupunki on vähän sivussa, sinne lähtee päätiestä sivuliittymä Stankiv kylän jälkeen.

Kauppa reissu ei mennyt ihan putkeen. Löysin kyllä tarvittavat tavarat, veden kanssa tuli ongelmia. En halunnut kivennäisvettä vaan aivan tavallista. Kaupan neiti ei osannut enkkua. Niinpä olin ottavinani pullon korkin auki ja sanoin ”shu” . Heti perään heilutin päätä ja sanoin neij. En sit tiiä tuliko se ”neij” Ruotsin vai Venäjän aksentilla mutta luultavasti hän ymmärsi. Tein kuitenkin saman toistona että hän ymmärsi varmasti. Lopulta kun pääsin kassalle ja aloin pakkaamaan ruokatavaroita muovikassiin niin sekään ei mennyt aivan putkeen. Olin juuri ottanut cus-cus pussin käteeni ja olin pyytämässä siihen lisäpussi että se ei hajoaisi niin se repesi kulmasta mistä pidin sitä kiinni. Pussi tippui lattialle mutta ei onneksi hajonnut kokonaan. Osa pussin sisällöstä levisi ympäri lattiaa. Kassa neiti katsoi minua ja jatkoi kuin mitää ei olisi tapahtunut. Kait täällä kaupassa oli normaalia että turisti tiputtelee cus cus pusseja lattialle. Saatuani maksettua laskun joka ei ollut iso, kassa lähti hakemaan rikkakihvelin ja harja takavarastosta.

Itse lähdin kaupasta ulos. Älkää mieltäkö kauppa samanlaiseksi mitä Suomessa on. Tämä oli kerrostalon alakerrassa.ovesta tullessa sisään vasemmalla puolella oli erikseen viinakauppa jossa myytiin myös muutakin. Heti toisella puolen käytävää, vähän viistosti eteen päin oli toinen pikkuliike missä myytiin puutarhatuotteita sekä muovitavaraa.

No, pakkasin tavarat laukkuun ja otin banaani pussin mukaani ja istahdin rappusille. Pihamaa oli 20 metriä pitkä. Sen oikealla puolella oli betoninen aita . Rappusten vasemmalla puolen oli luiska pyörätuolia varten. Ilma oli tuulinen, katselin syödessäni banaania läpinäkyvää muovipussi joka liikahteli välillä tuulen tarttuessa siihen.

Mutta, kun pääsin Morshyn paikasta pois ja aloin etsimään telttapaikkaa se ei onnistunutkaan niin helposti. Kylät ovat kasvaneet toisiinsa kiinni. Aina kun yritin etsiä sivutieltä hyvää paikkaa niin siellä oli joko peltoa ja yksityisiä istutuksia. Juuri kun alkoi näyttämään hyvältä että kylä loppui, niin alkoi uusi. 16 kilometrin jälkeen olin jo epätoivoinen.

Kello oli jo yli 19, auringon laskuun oli vajaat kolme tuntia. Jalat olivatko pikku hiljaa alkaneet väsyä. En ollut syönyt koko päivänä kuin banaanin ja muutaman leivän.

Huomasin Motellin mutta ajoin siitä ensin ohi. Päätin kääntyä ja käydä kysymässä huoneen hintaa.

580 hryniä. Se on 20 euroa. Otin huoneen koska en jaksanut enää ajaa raskaan vesikuorman kanssa.

Matka 103.75, aika 7:03 h

Ukraina, Dolyna.

Ps: tarinaa on päivitetty 14.7

Olen viettänyt nyt muutaman päivä lepoa. On aika jatkaa kohden tuntematonta. Tulevat päivät ovat kiinnostavia. Lähden seuraavaksi kohden ivano-frankvist kaupunkia. Sinne on matka 160+ . Yhtlään ei ole tiedossa mitä eteen tulee, parempi niin. Olette varmaan kuulleet Norjalaisen sanonnan ” Tieto lisää tuskaa”. Onneksi täällä ei ole kilometri tolppia joka kilsan välein.

Huomenna jatketaan

Nukuin loppujen lopuksi hyvin vaikka huoneessa oli kuuma. En viitsinyt pitää ikkunaa auki koska hyttyset tykkäsivät tulla siitä huoneeseen. Aloitin aamun suihkulla, sen jälkeen söin pienen aamupalan. Huoneen hintaan kuului myös aamupala. Pakkasin tavarat ja kannoin laukut alakertaan. Henkilökunta oli saanut juuri laitettua ruuat esille joten jätin laukut oven suuhun ja menin syömään aamupalaa. Pieniin kulhoihin oli laitettu sieniä, oliiveja, leikattua suolakurkku sekä pieniä luumutomaatteja. Taisi siinä olla vielä muutakin. Lautasilla oli lihatuotteita sekä juustoja. Sämpylöitäkin oli, muroja kahdenlaisia, hilloa sekä jogurttia.

Otin muutaman sämpylän, juustoa, leikkeleitä, muroja, jogurttia eli kaikkea mitä pöydästä löytyi. Söin hissukseen, huoneessa syöty alkupala oli tuhdimpi kuin aluksi kuvittelin.

Paikan omistaja lähti kanssani aukaisemaan ovia, pyöräni oli vanhassa ladossa joka haisi, navetalle. Pakkasin pyörän jutellen samalla Bozenan kanssa. Nainen kertoi että oli vain viikonloppuisin majatalossa, muut hoitivat sitä arkisin. Hänellä on päivätyö muualla arkisin.

Matka alku ei sujunut aivan kuten kirjoissa kirjoitetaan. Lähdettyäni majatalosta seikkailin pikkuteitä pitkin päätien suuntaan. Löysin itseni lopulta ratapihalta missä oli isoja nostureita. Onneksi tie kiersi alueen, pääsin loppujen lopuksi päätielle.

No, ajatuksissani lähdin totta kai ajamaan väärään suuntaan. Huomasin vasta 6 km jälkeen että akoin väärään suuntaan. Kyltti ”Premyzli” 6 km pysäytti minut. Olinkin vähän miettinyt ajaessani että tuulen suunta sekä aurinko eivät olleet oikein.

No, ei siinä auttanut harmitella. Käännyin ja lähdin ajamaan takaisin kohden Medykaa.

25 minuutin päästä olin jo raja-aseman lähellä. Näin tutun rakennuksen minkä vierestä alkaa ķulku kohden passin tarkastusta. Verkkoaidoilla suljettu kulkuväylä on joitakin satoja metriä pitkä.

Kävelijöille on oma ovensa, pyörällä pääsee sen oikealta puolelta. Seinässä on valokatkaiisijaa muistuttava katkaisin mitä piti painaa. Ensimmäine yritys ei onnistunut, vasta toisella painamisella ehdin tarttua kahvaan ja pääsin änkeämään oviaukosta sisään.

Minua ennen oli yksi asiakas. Kopissa istui nuori mies joka otti passini. Hän työnsi sen sähköiseen lukijaan, tässä vaiheessa aina mietti mitenköhän käy. Mies ojensi passin takaisin ja minä pääsin jatkamaan matkaani eteen päin.

Seuraavaksi on jälleen verkkoaidattua aluetta kunnes tulee seuraava passin tarkastus. Tämä on Ukraina rajatarkastus. Nyt ei tarvinnut enään mennä eri ovesta vaan pyörä mahtui suoraan ovesta sisään. Odottelin että edellä mennyt nainen pääsi läpi.

Ojensin passini tiukan näköiselle naiselle. Taisin vähän virnistää kun hän vilkaisi näytänkö samalta kuin kuvassa. Onneks ei käännyttänyt takaisin. Sain leiman passiini ja jatkoin eteen päin.

Vähän matkan päässä oli läpivalaisualue matkatavaroille. Kaksi miestä istui penkillä vastakkain. Kävelin heidän välistä ja pysähdyin. Katselin toista ja näytin meneekö ulos vai puranko laukut. Mies vilkaisi laiskasti ja sanoi sport man. Minä vastasin englanniksi että juu. Suomesta asti tullut ja menossa Sambir kaupunkiin. Mies sanoi ok ja heilautti kättään että menehän siitä häiritsemästä meitä.

Matka Sambir kaupunkiin oli 60 km. Tie on alkumatkasta aina Mostyskan kylään asti suhtkoht hyvää. Kylän kohdalta käännytään sitten sivutielle joka menee Sambir kaupunkiin. Tie on mäkistä. Mukaan mahtuu muutama iso nousu mutta muuten mäet pystyy ajamaan ylös.

Tuntui mukavalta saapua Sambir kaupunkiin. Siitä oli jo monta vuotta kun viimeksi kävin täällä. Kaupunki oli muuttunut paljon. Uusia taloja rakennetaan lisää, myös silloin kun lähdin viimeksi ovat valmistuneet. Kaupungin sydän, Torikahvila oli hävinnyt jonnekkin. Minulle oli kertynyt paljon muistoja sen ympärille. Minulle tuli omalla tavallaan ikävä sitä kahvilaa.

Istuin vähäksi aikaa torin laidalle miettimään mitä teen. Ensinnä minun piti saada nettiyhteys. Menin tuttuun puhelinkauppaan missä oli onneksi vielä yksi tuttu töissä. Hän ymmärsi englantia, mutta ei puhunut, joten kerroin huoleni hänelle. Minulla oli vielä viimevuotinen sim-kortti tallella joten kokeilimme sitä. Se alkoi toimimaan kun siihen ladattiin kuukauden raha.

Seuraavaksi menin pikkuhotelliin, se on noin 10 min kävelymatkan päässä keskustasta. Sain sieltä ison huoneen koska muut olivat varattuja . Huone maksoi 350 hyrn. 12.20€

Sovin että vaihdamme huomenna pienempään. Sain työntää pyörän huoneeseen koska se oli sen verran iso. Parempi se oli kaikkien kannalta koska se olisi tukkinut muuten varsinaisen hotellin käytävän.

Illemmalla kävin kävelemässä keskustassa, soitin myös Andreylle joka on hyvä tuttu täältä. Saimme sovittua että hän katselee minulle väliaikaista asunto että minun ei tarvitse asua hotellissa. Voi olla että sitä ei tarvita jos päätän jatkaa matkaa lähi päivinä. Se selviää aikanaan.

Matka 69.35 km, aika 4:29h Sambir, Ukraina.

Kuva Borek majatalosta.

Ei siitä kissanpennusta pääsyt eroon koko yönä. Se kiersi telttaa välillä kauempaa, välillä se häpyi jonnekkin , mutta aina se palasi maukumaan nurkille. Sain nukuttua jokusen tunnin, voi olla että kisu otti myös unet mutta heti kun tuli valoisaa, miuku alkoi maukumaan. Sain lopulta aivan tarpeeksi kissasta, syöksyin teltasta ulos, nappasin pisimmän kepin mitä löysin ja heitin sillä sitä. Keppi ei osunut koska puu oli välissä. Kissa otti kuitenkin hatkat ja painui toiseen metsään.

Päätin yrittää vielä otta torkkua, sain onneksi unen päästä kiinni. Heräsin puheen sorinaan. Yritin kuunnella mistä päin se tulee. Ääni kiersi vähäsen mutta tien suunnasta se kuului.

Kurkatessani teltan oviaukosta huomasin erään miehen olevan puun luona kepillisellä. Pian hän käveli kaverinsa kanssa viikatteet kädessä aidatulle pellolle. Tässä vaihessa minkin päätin nousta.

Miehet eivät reagoineet mitenkään siihen kun purin leiriä. Pakkasin laukut pyörän selkään ja poistuin metsätietä pitkin päätien suuntaan. Ohitin matkalla miesten polkupyörät, toinen pyöristä oli kauttaaltaan ruosteessa. Se näytti vanhalta jopolta.

Suuntasin ensimmäisenä Radymno kaupunkia kohden. Tie oli tasaista, loivaa nousua oli välillä pitkiä matkoja. Tuuli pyöri tien suunnasta riippuen vastaisesta sivutuuleen. Liikenne oli vähäistä verrattuna näihin kahteen ja puoleen viikkoon mitä olin ajanut. 96 tie on pikkutie jota ajetaan viimeisenä, kaikkien muiden pikkuteiden lisäksi, mutta tällä tiellä on sentään numero.

Pysähdyin ennen kaupunkia miettimään mitä teen. Aivan vierestä lähti tie Medykan pikkutie minne oli matkaa 23 km. Sieltä olisi lyhyt matka jos löytäisin majoituksen. Katsoin bookingin sivuilta ja löysinkin sopivan majoituksen. Varasin sieltä 24 € huoneen. Minulla ei olisi aamulla kuin 1.9 km rajalle.

Lähdin suoriutumaan tämän päivän viimeisestä etapista. Kävin kahdessa eri kaupassa matkalla. Eräs moottoripyöräilijä ajoi ohitseni käsi pystyssä . Hän olikin pysähtynyt bussipysäkille jonkin matkan päähän . Ajoin itsekkin samalle pysäkille, motoristi oli juuri lähdössä mutta kun hän näki minut, hän sammutti pyörän ja otti kypärän pois. Mies kertoi olevansa puolalainen. Hän oli kiertämässä Puolaa mahdollisimman lähellä rajoja . Szymon, miehen nimi, kertoi että eräs Puolan kauneimpia alueita sijaitsee Utzhorodin ja Sambir raionin välissä. Puolasta tulee terävä kärki Ukrainan maalle . Sieltä kuulema löytyy kaikkein kauneimmat maisemat Puolasta.

Majatalo löytyi aika helposti. Huone on pieni, ei ilmastointia, pihalla on koira joka haukkuu välillä. Huoneet ovat kuumia mutta tärkein kuitenkin on, suihku ja wc pönttö. Huoneen hintaan kuuluu aamiainen, jota vähän epäilen. Tuskin aamiaisella saa paistettuja kananmunia tai mysliä.

Huomenna menen Ukrainan puolelle. En ole vielä päättänyt minne päin lähden ensimmäisenä. Se selviää huomenna. Toivottavasti saan jostakin nettiyhteyden.

Matka 65.21km, aika 3:52 h Puola, Medyka.

Aamu alkoi ylämäki harjoituksella. Oli leirytynyt keskelle montun pohjaa joten pieni jalkojen herättely oli paikallaan. Tilannetta ei helpottanut vasta tuuli.

Siinähän se olikin päivän kuva. Olen ajanut 865 tietä koko päivän. Alkupäivä oli mäkisintä osuutta. Tienpinta on välillä aivan hirveää. Syvät urat sekä rikkoutunut tienreunus ei ole hyvä yhdistelmä varsinkaan raskaalla pyörällä. Ylämäet ovat hankalia, jos takaa tulee vielä liikennettä alkaa pyöräily olla melkein mahdotonta. Silloin ei jää muita vaihtoehtoa kuin työntää pyörää. Sekään ei ole helppoa koska pyörää joutuu työntämään soran tai hiekan päällä. Itse yrität taiteilla uran sekä rikkinäisen tien reuna päällä.

Pysähdyin jokaisen isomman kylän kohdalla. Kävin hakemassa kaupasta pientä naposteltavaa ja menin, jos siellä oli, keskus aukiolle istumaan ja syömään. Ciezanówan kylässä otin pienet nokoset puiston penkillä. Penkki oli aivan kirkon vieressä, sen kello kongahti tornissa aina puolen sekä tasatunnein.

Koko päivän taivaalla oli ollut vähän kaiken näköistä pilveä. Osasta riepotteli pieniä kuuroja. Sellainen minutkin laittoi nousemaan penkiltä ylös. Vilkuilin ympärilleni mitä siellä tapahtui. Kirkon eteen oli pysäköitynä monenlaista autoa. Aina välillä siihen saapui autonomistaja, hän aukaisi oven, pian hän lähti ajamaan autollaan kirkon edestä pois.

Olen monesti huomannut että ruokavalioni alkaa kutistumaan vain muutamaan tuotteeseen mitä pidemmälle reissu etenee. Ennen söin monesti kananmunia nyt sekin on jäänyt. Jogurtti sekä leipurin tuotteet eksyvät yleisemmin laukkuni. Yritän napata mukaani vihannestiskiltä jotakin vihreää mukaani, vaihtelevalla menestyksellä. Eräs kaveri neuvoi tuossa taannoin ostamaan knorin kuiva tuotetta. Ruoka on pahvipurkissa, se on kuivattua. Kun siihen lisätään vesi ja annetaan sen olla 3 minuuttia niin se on syötävää. Ostin tänään perunamuusi lihapullalla olevan purkin. Eihän se itse tehtyä voita mutta aivan kelvollista siitä tuli. Yksi hyvä puoli niissä on, purkki ei paina yhtää mitään koska ruoka on kuivattua.

Illalla kun olin jo saanut leirin pystyyn ja olin teltassa pesulla sain itselleni riesan.pieni kisaan pentu ilmaantui jostakin teltan ympärille pyörimään. Se maukuu koko ajan kuin kiimainen kissa. Yritin aluksi häätää sitä puhumalla pois mutta ei. Seuraavaksi heitin kepeillä sen lähistölle, koska sekään ei auttanut otin kovat keinot käyttöön. Lopulta pentu uskoi ja häpyi kauemmaksi. Jokainen varmaan ymmärtää että en voi alkaa auttamaan eläimiä jotka ovat villejä. Vaikka haluaisin, niin en voi.

Näihin sanoihin lopetan tältä illalta.

Matka 71.51, aika 5: 14h