19.10

Eilinen ilta oli kiireinen. Kun saavuin otepäähän niin ensimmäisenä oli pyykin pesu. Kun pyykit likosi lasten ammeessa niin sillä valin vaihdoin päällyskumit pyörästä ristiin. Takakumi oli kuluneempi kuin edessä joten vaihto oli paikallaan. Illan päälle lämmitin vielä saunan.

Aamu meni tavaroiden kanssa touhutessa. Osa pyykeistä oli vielä kosteat joten ripustin kosteat pyykit kuivumaan ilmalämpöpumpun lähelle. 

Kello oli 9.30 pintaan kun lähdin ajamaan Valgaa kohden. Alussa 195 tie on mäkistä.  Kun lähestytään Sihva kylää niin tie profiili muuttuu. Nousut ovat loivia. Sihvan jälkeen tie jatkuu loivilla nousuilla . Muutama äkäinen nousu mahtuu matkalle mutta enimmäkseen tie on mukava ajaa 49 asti.

Kun valaga kaupunki alkoi näkymään , pysähdyin katsomaan kartasta minne päin pitää mennä. Muistelin että kaupunhgin läpi pääsee Latvian puolelle. Toinen reitti on kaupungin ulkopuolella.  Ajoin keskustan läpi kunnes aloin lähestymään rajaa. Kaivoin passin valmiiksi jos minut pysytetään. Olin eilen jo tehnyt ilmoituksen että saavun tänään Latviaan.

Ylitin rajan ilman pysäytyksiä. En nähnyt ristin sieluakaan tarkistamassa covid passeja, tai tarkistamassa oletko tehnyt ilmoituksen netissä saapumisestasi Latviaan.

Pysähdyin heti rajan jälkeen, katsoakseni karttaa. Seuraava kauunki6olidi Valmiera.  Sinne oli matkaa 50 km. Ei mikään mahdoton matka mutta ilta pimenee nopeasti joten keskityin ruokaan ja veteen.

Ruokaa minulla oli kassissa mutta vesi ei riittäisi kovin pitkälle illalla. En ostanut Valagasta mitään. Luotin siihen ettäjossakin välissä matkalla tulisi huoltamo tai kauppa vastaan .

Ehdin ajella tovin ennen kuin näin huoltamon.  Pysähdyin pihamaalle katselemaan löytyisikö sieltä vesipistettä pihalta. Ei mutta sen sijaan ihmiset jonottivat sisälle pääsyä. Huoltamo oli sen verran pieni että sisälle ei saanut mennä kuin yksi ihminen kerrallaan. Ovessa oli lappu, covid rajoitukset, 1 person only.

Seisokelin pihalla seuraten tilannetta,  kun jono oli hävinnyt pois menin hakemaan sisältä 3 1.5L pulloa vettä. Ostin vielä muutaman tupla patukan jos matkalla alkaa hiukomaan.

Ulkona aloin katselemaan puhelimesta säätä . Mitä se lupasi huomiseksi.  Sadetta. Voi pirskatti.  En uskonut että minulla on hädän päivää vaikka pitäisikin luppopäivän huomenna. 

Jossakin välissä matkalla aloin miettimään että olisi hyvä saada munia sekä juusto laukkuun huomista varten. Katsoin kartasta löytyisikö matkalla kylää, vaikka sivummaltakin. Ei mutta 20 km ennen Valmiraa oli isompi paikka, Strenti.

Kello oli 15 kun saavuin Strentiin.  En pysähtynyt heti ensimmäisen pikkukaupan kohdalla vaan jatkoin matkaa. Pian vastaan tuli isompi kauppa.kävin sieltä hakemassa täydennystä ruokakassiini. Kananmunat sekä juusto että makkara olivat hyvä lisä sadepäiville.

Illan hämärtyminen ei ollut kuin muutamia tunteja. Seuraavaksi oli löydettävä hyvä leiripaikka. Kävin tutkimassa muutamia metsiä mutta maa oli liian kuhmuraista. Aurinko alkoi olemaan jo vaarallisen alhaalla, leirin pystyttämiseen, ruuanlaittoon sekä  muut toimet olisi hyvä tehdä ennen pimeää. Vaikka minulla on otsalamppu niin pimeässä kaikki on tuplasti hankalampaa.

Löysin kohtalaisen leiripaikan. Ainut mikä tuo harmia on mäntyrunko joka on katkennut noin 5 metrin kohdalta. Se on kallellaan ja  kasvanut kiinni toiseen puuhun.  Puu on puoliksi laho ja siinä kasvaa lahottaja sieniä. Yritin kaataa sitä mutta en saanut sitä poikki. Niinpä otin kaksi telttanarua ja sidoin sen parhaani mukaan. Jos tukki alkaa kaatumaan niin se jää narujen varaan roikkumaan.

Eli jos huomenna sataa kunnolla  niin se tarkoittaa luppopäivää. Katsella taas huomenissa.

Matka 84.32km , aika 5;14h, tie n A3, 15 km Valmieraan. Latvia