Vihdoinkin olen päässyt vähän tasaisemmalle maalle. Kyllä noita kukkuloita aina välillä tulee vastaan mutta nousut ovat ajettavia.

Olin illalla vähän kiireinen, koska leiriytyminen venyi myöhäiseksi. Sain kuitenkin tehtyä tarvittavat asiat, ennen kuin tuli aivan pimeää. Otsalampun valossa se kuitenkin onnistuu.

Heräsin mukavasti kun aurinko oli noussut. Laitoin makuupussin ja muut tavarat omiin laukkuihin, ennen kuin otin riippumaton pois.

Tie mitä pitkin olin suunnitellut ajavani olikin vaarallinen. Siinä ei ollut yhtään ylimääräistä tienreunaa missä olisi voinut ajaa polkupyörällä. Rekkoja tuli ja meni koko ajan.

Selvisin kuitenkin paljolti peilin avulla eteen päin. Näin takaa tulevan liikenteen joten pystyin ennakoimaan tilanteita.

Pysähdyin 14 aikaan pitämään siestaa. Ei täällä Puolassa liian kuuma ole mutta onhan se mukava katkaista päivä jollakin mukavalla asialla kuin että jos ajaisi koko ajan.

Pysähdyin erään kyläkaupan luona katsomaan karttaa. Eihän siinä mennyt kuin hetki, kun vanha mies tuli pölpöttämään puolaa luokseni. Ukkeli ei puhunut englanti, joten keskustelu lopahti aika nopeasti . Pian lähelleni tuli toinen ukkeli, hän oli vähän nuorempi mutta hän ymmärsi Enkkua mutta ei puhunut. Sain häneltä selvitettyä turvallisemman tieosuuden kohden Gotgow kaupunkia.

Pikkutie alkoi muutamia satoja metrejä päätietä eteen päin. Se oli sekoitus hiekkatietä ja metsätie. Tie olikin paikoin tosin monttuinen ja paikoin se oli pikkuisen pehmeä. Pääsin kuitenkin sujuvasti eteen päin.

Oli katsonut kartasta, että kaupunki minkä läpi olin menossa oli iso mutta ei kuitenkaan metropoli. Pääsin ajamaan sen suhtkoht hyvin läpi. Muutaman kerran tuli yllätyksiä mutta muuten ajo sujui hyvin .

Kävin kaupassa kaupungin toisella puolen . Leiriydyin tienvarteen metsää. Laitoin riippumaton ja siivosin ympäristöstä piikkikasvit pois koska en halua,niiden repivän jo muutenkin haavasia jalkoja lisää.