Olen todella iloinen kun pääsin lopultakin pois Saksasta. Saksa on kallis maa. Autoilijat ovat epäkohteliaita jos ajat tiellä, varsinkin jos sen vieressä kulkee pyörätien tapainen.

Olin eilen leiriytynyt pieneen metsikköön . Sen lähellä ei ollut taloja. Metsikön oli kasvanut pienen kukkulan ympärille, kukkulan huipulle oli kaksi isoa monttua joista oli betoni seiniä . Montun olivat ajaneet saatossa peittyneet eikä lattiaa tai muita seiniä näkynyt.

Nukuin aamulla pikkaisen pidempään, koska tuli valvottua myöhään . Tuntuu kuin aika ei riitä enää mihinkään.

Aamu päivä oli raska. Mäkiä tuntui riittävä joka päivälle. Aamusta vielä jaksoin ajaa raskaan pyörä mäen huipulle. mutta iltapäivästä jouduin jo työntämään mäkiä ylös.

Tuntu niin hienolta kun näin lopulta Görlitz kaupungin. Katsoin kartasta suorimman reitin joen yli. Aloin sen jälkeen etsimään puhelin liikettä että saisin sim-kortin. Jouduin kysymään eräältä mieheltä säästääkseni aikaa. Liikkeessä oli jonoa , nainen ja lapset olivat hankkimassa uusia puhelimia . Odottelin varmaan 15 minuuttia, kun kassaneiti lopulta kysyi minulta mitä asiaa minulla oli. Sanoin hänelle että tarvitsen sim-kortin . Sain sin kortin ja lähdin jatkamaan matkaa. Ajoin Luban kaupungin kautta Boleslawies kaupunkia kohden. Olisin varmaan päässyt suorempaan mutta koukkasin pienen lenkin. Leiriydyin metsikköön kylän lähelle. Kaupassa kävin Luban kaupungissa.

87km, 5,40h. Puola.