29.12

Yö meni levottomasti. Ilmalämpöpumppu pitää omanlaista ääntänsä joten se piti jonkin verran hereillä. Kun lopulta kello soi, totesin itseni sen verran raadoksi että käänsi kylkeä ja jatkoin torkkumista. Nousin 8 aikaan aamupalalle. Kävin pikasuihkussa ja totesin että minusta ei ole tänään lähtijäksi mihinkään. Niinpä kun kävin syömässä ja maksoin samalla yhden päivän lisää huoneestani.

Tunsin että en ole terve, minulla oli kuumeinen olo joten otin Buranan ja painuin nukkumaan. Minulla on jo viikon verran nokka vuotanut välillä kun putous. En ole välittänyt siitä koska se on vuotanut kylmässä jo monta vuotta.

Torkuin klo 14 asti , söin sen jälkeen jogurtin ja suklaalevitettä. Näin sain nopeaa energiaa . Pötköttelin vielä 16 asti ennen kuin sain itseäni sen verran irti että lähdin syömään ulos . Olo oli parantunut huomattavasti kun särkylääke alkoi vaikuttamaan. Lihakset eivät olleet enään niin kipeät eikä lonkkia koske. Polvetkin olivat melkein normaalit. 9 päivän kova kiipeäminen pyörän kanssa alkaa vaatimaan veronsa.

Istuin tutussa paikassa iltaa 5 tuntia. Söin ja join tuoremehua sekä hörpin teetä. Ravintolassa ei ollut kovin montaa asiakasta koska se on sen verran sivussa. Illalla paikalle tuli muusikko joka soitti rokahtavaa turkkilaista musiikkia.

Huomisesta en vielä tiedä. Voi olla että pidän lepoa koska minua alkaa oksettamaan jos ajattelen pyörällä ajamista vuoristossa. Sitä hauskuutta on riittänyt jo Ukrainan Ivano-frankivsk kaupungista asti,

28.12

Asunto minkä vuokrasin yhdeksi päiväksi oli kylmä. Lämpöpumppu seinällä oli päällä koko yön mutta sen teho ei riittänyt lämmittämään asuntoa tarpeeksi. Lattia oli kivilaattaa joten se imi tehokkaasti lämmön.

Aamulla kun heräsin olin kahden vaiheilla mitä teen. Kun vilkaisin ikkunasta ulos ja huomasin että taivas on kirkas niin niin päätös oli selvä.

Söin ja pakkasin loput tavarat laukkuihin. Kannoin pyörän toisesta kerroksesta alas . Kun kaikki romut oli alhaalla, pakkasin pyörän. Avaimen annoin pihalla istuvalle miehelle.

Olin katsonut kartasta tämän päivän reittiä. Tiesin että se olisi raskas koska eilinen päivä painoi vielä jalkoja. Maitohapot purskahtivat herkästi jalkoihin ja lihakset jäykistyivä nopeasti.

Lähdin kuitenkin toivekkaana matkaan. Ylämäki toisensa jälkeen tuli vastaan. Työnsin suurimman osan niistä ylös. Pisin mäki oli 20 min . Jotkut olivat lyhyitä mutta jyrkkiä, niissä minun piti pysähtyä aina silloin tällöin vetämään henkeä ja huilaamaan pohkeita.

Väli Cumhuriyet- Camikebir on hiton voimia vievä. Tie on kiviasfalttia, samanlaista käytetään Norjan tiestössä. Se on raskas ajaa. Koska täällä ei ole talvea niin irtokivet mitkä lähtevät tiestä kasaantuvat tien reunaan. Ja koska täällä ei aurata teitä niin kivimäärä on paikoin valtava. Kaiken lisäksi tie syö rengasta kun hiiri leipää.

Selvisin päivästä pelkällä tahdon voimalla” voima olkoon kanssanne ” jos saa siteerata Tähtien Sotaa. Löysin jonkinlaisen majapaikan isosta kaupungista. Kävin syömässä ravintolassa ja kävelin jonkin aikaa rantatietä. Sen varrella on baareja ja ruokapaikkoja, myös se missä olin syömässä.

Matka 59km , aika 4:46h, Camikebir, Turkey.

27.12

Hotelli missä olin oli pohjanoteeraus pitkästä aikaa. Ei se kyllä hinnalla ollut pilattu joten fifti fifti . Anna hotellille -3 tähteä. Hotellin sijainti on hyvä joten siksi se ei saanut -5 tähteä vaan -3.

Sää oli hyvä heti aamusta, lämmintä oli 13 , taivaalla oli kyllä pilviä ja tuuli oli aika reipas. Olin eilen joutunut ajamaan Balçovan satamasta Konak kaupungin osaan asti koska siellä oli kaikki hotellit. Seikkailin matkalla basaarissa, asuin alueella missä oli normaalia elämää sekä pienillä kujilla. Hotellin etsiminen oli omanlainen tarinansa. Kävin kuitenkin katsastamassa kolme hotellia, ensimmäisen hotellin aulassa oli valotaulu ja hinnat. 50€ standardi huone. Käännyin niiltä sijoilta ympäri ja lähdin ulos. Toinen oli täynnä, jos olisin odottanut 1 asti yöllä olisin saanut huoneen. Kolmannessa tärpöäsi, 100 trl. Loput jo tiedätte.

Ajoin tänään Balçovan kautta Guzelbahçe kaupunkiin. Pysähdyin välillä juomaan teetä ja lepuuttamaan jalkoja. Guzelbahçesta lähti kannaksen läpi poikkitie. 35-39 alkaa 8 km nousulla, nousu on lievä. Sen jälkeen on loivia laskua ja tasaista. Seferihisar kaupunki on lähin missä on hotelli, jos tykää olla niissä. Sen jälkeen ei ole , ainakaan talvi aikana , lähimailla hotelli majoitusta. Muita majoitusmuotoja voi löytä mutta niistä en tiedä mitään.

Kävin Hidirlik lomakylässä etsimässä yöpaikkaa mutta turhaan. Siellä ei ollut kuin muutama ihminen

Sitten pieni varoitus, jos olette ajaneet izmiristä asti Seferihisar jääkää sinne yöksi. Hidirlik lomakylässä eteen päin on rankka. Nousut ovat jyrkkiä ja pitkiä. Vastatuuli oli tällä kertaa kova, joten sekin vaikeutti etenemistä. Matkalla on muutama paikka mihin voisi laittaa teltan joten vesi sekä ruoka on hyvä ostaa Hidirlik lomakylässä. Huom, kesällä on eri juttu , silloin sieltä löytyy varmaan majoitus, talvella ei.

Jaksoin ajaa Cumhuriyet lomakaupunkikn ennen kuin aloin etsimään majoitusta. Lähinnä yhdessä hotellissa missä oli myös autonvuokraus piste 200 trl huone yhdeltä yöltä. . Sanoin omistajalle että mietin ja lähdin ulos. Seuraavaksi pysähdyin asunnon vuokraus toimiston luokse. Nuorehko kaveri oli toimiston hoitajana. Pyysin ensin että voisin käydä katsomassa asuntoa. Pian olinkin jo nousemassa rappusia ylös tämän nuoren kaverin kanssa. Hän aukaisi oven ja kurkisti sisälle. Asunto oli yksi huone ja wc suihkulla. Siinä oli myös isoparveke. Kkun menimme alas sanoin että minun pitää vielä miettiä. Pyörin pyöräni ympärillä miettien kuumeisesti. Lopulta meni sanomaan miehelle , 200 trl niin otan sen. Sen hetkinen hinta oli 250trl.

Mies sanoi että hänen pitää kysyä sitä että sopiiko se omistajalle. Kyllä, sain tiputettua hinnasta 50 trl pois. Seuraavaksi purin tavarat pois pyörän päältä ja kannoin be huoneeseen. Polkupyörää en suostunut jättämään ulos. Niinpä sain luvan viedä sen käytävään. Kannoin pyörä 1 kerrokseen turvaan .

Kävin tämän kaverin kanssa keskustassa rahanvaihto pisteessä, eli kultakauppiaan luona. Loppu ilta meni sitten ruuan merkeissä, eli ostoksilla, kävin syömässä keittoa ja vihannes salaatti, niiden päälle sitten teetä.

Matka 72.61km ,aika 5:09h , Cumhuriyet, Turkki.

26.12

Cígilin kaupunki alkoi näkymään jo kaukaa. Korkeita kerrostaloja oli rakennettu rannikosta aina vuorenrinteitä myöten.

Joudun kiertämään vähän kauempaa koska 0 aikuinen moottoritie tuli esteeksi reitille. Tie, mitä ajoin aluksi oli D alkuinen. Sitä voi ajaa polkupyörällä. Menemen kaupungin kohdalta lähtee asfaltti tie joka seuraa keinotekoista kastelukanavaa. Vettä tässä kanavassa ei kyllä ollut mutta roskia sitäkin enemmän. Tie on yksitoikkoista ajaa. Kaukana häämötti korkeita kerrostaloja ja niiden takan oli vuoristo. Ilma oli pilvinen joten vuorten huiput olivat sadepilvien peitossa.

Kaliç kylän läpi ajaessani totesin että siellä oli enemmän romahtaneita taloja ja keskeneräisiä kuin valmiita taloja. Ennen kylää on lentokenttä, se on aidattu koko matkalta eikä sitä saa kuvata.

Kun lopulta pääsin Ciglin kaupunkiin niin siellä vasta aloin tajuamaan kaupungin koon. Vaikka se oli yksi niistä monista kaupungin osista jotka ajoin tänään . Pelkästään liikenteen määrä ja ihmisten paljous osoitti että nyt ollaan miljoona kaupungissa.

Seurasin rannikkoa tuntumassa kulkevaa pyörätietä. Katselin silmät pyöreänä sitä ihmispaljoutta ja liikenteen vilskettä matkan varrella. Mitä lähemmäksi pääsin izmir kaupunkia sitä isommaksi se kasvoi. Vuoren rinteisiin oli jollakin ihmeellä saatu rakennettua isoja yhtenäisiä korkeita kerrostaloalueita.

Päivä oli ollut raskas , aloin jo katselemaan hotellia . En ehtisi tänään izmir kaupunkiin ajattelin. Aloin katselemaan merelle ja huomasin ferryboatin seilaavan merellä. Pysähdyin ja seurasin katseella minne se oli menossa . 500 metrin päässä oli niiden lähtöpaikka. Jippii käännyin siltä istumalta sataman suuntaan.

Autolauttaa oltiin juuri tyhjentämässä kun saavuin sinne. Kysyin yhdeltä työntekijältä mistä voi ostaa lipun. Mies vastasi englanniksi ja näytti läheistä rakennusta. Hänen vierellä seisoi nainen joka myös oli töissä laivayhtiöllä. Äkki mies sanoi naiselle jotakin ja viittoili minua menemään laivaan. En alkanut ajattelemaan asi sen kummemmin vaan työnsin pyörän laivaan.

Matka lahden yli oli mukava. Istuin sisällä tuulen suojassa. Kävin kannella muutaman kerran ottamassa valokuvia ja katselin samalla miltä rannikko näytti. En voinut muuta kuin hämmästellä näkemään. Koko rannikko katsoi kumpaan suuntaan tahansa,oli täynnä kerrostaloja.

Kun lautta lopulta saapui rantaa totesin että olen väärällä puolen ”kaupunkia” Balcovan kaupungin osassa. Löysin olevinani hotellin mutta se oli väärä merkintä kartassa. Ajelin tavallisilla asuin alueella missä ei ole majoituspalvelua. Kysyin eräältä mieheltä ja se vahvisti ajatuksen. Seuraavaksi löysin itseni basaarista. Työnsin pyörääni ihmisten joukossa etsien jälleen haamu majoitusta. Kun kysyin asiaa sain jälleen vahvistuksen ei basaarissa ole majoituspaikkaa.

Jouduin ajamaan vielä 30 min ennen kuin saavuin hotellialueelle. Kävin kysymässä 3 hotellista hintoja ennen kuin löytyi sopiva. Kun olin majoittunut niin lähdin sen jälkeen kävelemään kadulle . Kun aikanaan kävein löysin kaupan. Koska en kesinyt muuta ostin normaalin ruokalistan. Mysli, maito,mehu ja jogurtti. Sitten vielä mansikka hilloa jogurttiin ja mysliin.

Matka 68.16km, aika 4;40h , Izmir, Turkey.

25.12

Olin eilen aamuna tehnyt sen virheen että olin jättänyt tavarat lojumaan pitkin lattiaa. Joten lähtö myöhästyi sen verran että päätin pitää yhden lepopäivän. Tänä aamuna olin jalkeilla jo 6.30 joten ehdin tehdä kaikki valmiiksi ennen kuin lähdin aamupalalle. Vein laukut samalla kun menin alakertaan. Kun menin ravintolan puolelle aamupala ruuat loistivat poissa oloaan. Nuori tarjoilija/ respan hoitaja ilmoitti että menee istumaan niin hän hakee aamupalan.

Aamupala ei ollut kummoinen mutta riittävä. Olin syönyt jo huoneessani joten pieni lisä oli ihan hyvä.

Aamupalan jälkeen innokas tarjoilija auttoi laukkujen kanssa ja pyörän kanssa . Tyttö oli turhankin innokas auttamaan mutta hyvä niin. Kun pyörä oli valmiina kävin vielä sanomassa hyvästit henkilökunnalle.

Olin koko illan mittinyt reitti vaihtoehtoja muttacratkaosun tein vasta kun olin risteyskohdassa. Pitkä reitti olisi kiertänyt rannikkoa pitkin, lyhyt meni suoraan niemen halki. Tiesin jo etukateen että lyhyt reitti olisi mäkinen mutta valitsin sen kuitenkin.

Reitti lähti kaupungin länsipuolelta sataman jälkeen , kohden Candarlia. Tien n.53-81 on paikoin kapea mutta hyvin sinne mukaan mahtuu. Tien pinta on kiviasfalttia joten se on raskas ajaa. Noin 5 km ennen kaupunkia lähtee kapea asfalttitie 1105 sokak menee koko matka olivipuiden sartamana 35-81 tielle asti. Jos liikut Turkissa hyvä vaihtoehto jos haluaa oikaista. Kun poistut 35-81 tieltä ennen moottoritietä niin ole tarkkana että et lähde ajamaan väärää tietä. Yksi teistä menee niemen nokkaan. Mene siltaa pitkin joka ylittää 4 kaistaisen tien ja kaartuu sen jälkeen voimakkaasti vasemmalle.

Loppu matka Aliaga kaupunkiin on mäkinen. Tie on hyvä, paikoin reunassa on halkeamia sekä paikkauskohti mitä kannattaa varoa.

Otin tänään halvan hotellin , joka alkaa jo tuntua kalliilta vaikka ei maksa kuin 14€. Kävin syömässä ja kaupassa. Illemmalla kävin kävelemässä ja törmäsin turkkilaiseen mieheen joka oli ollut Suomessa 10 vuotta. Hän puhui suomea mutta oli jo unohtanut sanoja. Hyvin meillä juttu lensi, vaihdoimme välillä englanniksi ja takaisin suomeksi kun sanoja ei muistanut. Mies oli ollut naimisissa suomalaisen naisen kanssa ja hän oli työskennellyt rakennuksilla.

Hän lähti myös esittelemään lähellä olevan puistoa, sen keskellä oli iso patsas. Kun kerran ollaan Turkissa niin kansallissankirin patsas oli kunniapaikalla. Ataturkin iso patsas oli valaistu kohdevalisemilla jotka tekivät siitä vielä näyttävämmän.

Matka 47.11km. Aliaga, Turkey.

24.12

Tänään ei oikeastaan tapahtunut mitään. Vietän lepo päivää Joulun merkeissä. Kävelin päivällä pitkän lenkin kaupungilla. Istuskelin penkillä auringossa ja otin istuaalteni parit torkut kun aurinko lämmitti mukavasti. Iltapäivästä join teetä hotellin ravintolan puolella joka on suljettu. Reipas hotellin työtekijä keittää aina teetä kun käyn pyytämässä. Kyselin nuorelta naiselta mitä hän tykkää työstään. Hän kertoi että oli juuri valmistunut ravintolakoulusta ja ollut 2 kuukautta töissä.

Loppu ilta meni puhelimen kanssa surffatessa ja suunnitellessa.

23.12

Päivät kuluvat yllättävän nopeasti kun pyöräilee. Aamulla kun herää, riippuu onko teltassa vai hotellissa, on aina mielessä….ruokailu. Ilman aamupalaa isolla P ei tahdo jaksaa, vaikka illalla olisi syönyt hirven, ilman kavioita. Voi tulla ähky.

Hotelli missä olin, siellä ei ollut aamupalaa. Eikä veden keitintä joten teen juonti jäi vähiin.

Kävin eilen syömässä kahdessa paikassa. Ekana hampurilaispaikassa ja sen jälkeen menin suoraan pizapaikkaan. Tilasin suurimman pizan ja vetelin sen poskeen hyvällä ruokahalulla. Jyrkät nousut vievät sen verran energiaa että korvissa hurisee.

Olin ostanut aamiaiseksi jogurttia, ja mysliä. Pussi mysliä , joka mahtui lautaselle, meni hujauksessa Puhumattakaan jogurtista. Pakkasin sen jälkeen laukut ja kukkasin ne hissille. Pian oli jo pyörän kimpussa laittamassa sitä matka kuntoon.

Kun pyörä oli valmis menin juttelemaan respassa olevan naisen kanssa. Hän kertoi että ei ole enään töissä kuin kuukauden ja lähtee sitten pois.

Tänään oli hyvä ilma aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta mutta pohjoistuuli puhalsi kylmästi. Lämmintä llk 7 mutta se tuntui 1 asteen lämmöllä. Varjopakkoissa hengitys huurusi jonkin verran, varsinkin aamupäivällä.

Tie oli tasaista ,paitsi kun lähdin kaupungista koska se oli merentasossa, aina Dikiliin asti. Ajoin Baçelin ohi tien 550-07 kunnes liittymä lähti kohden rantaa. Lomakylän toisensa jälkeen meni ohitseni kun lähestyin Dikilin kaupunkia. Vanhoja saneerattiin ja uusia rakennettiin joka paikassa. Rannikko tie ei ole asfalttia se on tehty betoni paloista. Niitä käytetään paljon jalkakäytävillä mutta täällä niistä on tehty 13 km pitkä tieosuus. Tie oli paikoin jo huonokuntoinen mutta ajettava kuitenkin. Takapuoli joutuu koville jos ei ole kunnon penkkiä.

Dikilin kaupunki on jälleen satama kaupunki. Näin satamassa muutaman ison laivan jotka olivat purettavana. Sitä en tiedä mitä ne purkivat mutta alue oli täynnä kaiken maailman poliisia ja muuta vastaavaa virkamiestä.

Kiersin kaupunkia jonkin aikaa pyörän kanssa. Kun olin löytänyt hotellin , jatkoin tutkimista kävellen kävin syömässä kalliin hampurilaisen sekä lähin kaupassa. Matkalla hotelliin hamstrasin muutaman kebappi rullan mukaan kanalla.

Matka 41km aika 2:36h, Dikili, Turkki.

22.12

Aamupala oli aamulla kello 8-10 välillä. Suomalaisena roikuin jo 8 oven kahvassa, vaikka ovessa ei ollutkaan kahvaa.

Ei se nyt noin ihan mennyt, kävin ensin kysymässä respasta missähän päin se aamupala on. Respan mies näytti pariovet missä ei ollut kahvoja. Ovien yläpuolella luki ravintolaan viittaavaa joten lähdin kohden niitä. Ovet olivat heiluri ovia joten siksi niissä ei ollut kahvoja.

Aurinko alkoi juuri nousemaan kun olin syömässä. Reippaana miehenä otin ensin muutaman kuvan ruokasalin sisäpuolelta ennekuin ryntäsin ulos ottamaan kuvia. Sääli että en saanut kunnon kuvia auringon noususta. Aamupala oli oikeastaan paras tähän astisista hotelleista. Lähtiessäni hotellista respan mies toi minulle ulos pyörän luokse kasvomaskeja , hotellin käyntikortin sekä käsidesiä. Olin vähän yllättynyt mutta iloinen pienetä lahjasta.

Ajoin tänään Ayvalikin kaupunkiin asti. Tie oli tasainen koko matka Iskele kaupungista aina Burhaniye asti. Sen jälkeen alkaa mäkinen osuus, kaksi pitkää nousua välissä on lasku sekä tasaista jonkin matkaa.

Ayvalik ikaupunkiin on rakennettu rannikon suuntaisesti joten se on pitkä mutta ei kovin leveä. Sitä halkoo kaksi pääkatua .

Hotelli löytäminen on helppoa keskustasta. Niitä on pilvin pimein täällä. Itse valitsin nimen perusteella hotellin, niin ja tietysti ensimmäisen joka tuli vastaan. Respassa oli nainen, mitä hämmästelin. Yleensä siellä on mies. Nainen näytti huoneen kun pyysin. En oikein pitänyt siitä mutta otin sen kuitenkin. Huoneen keskellä on hiton iso parisänky , ehkä se olisi voinut olla vähän pienempi niin huoneessa olisi ollut enemmän tilaa. Pyörän sain jättää alas hissin luokse. Sitä ei pysty viemään ilman että kulkee respan ohitse.

Kun olin majoittunut lähdin kiertämään kaupunkia. Kävin kahdessa paikassa syömässä ja myös ruokakaupassa ostamassa aamupalaa.

21.12

Allah akbar, kuului moskeijan tornin kaiuttimesta. Olin majoittunut moskeijan vieressä olevaan hotellikn. Kello oli 25 yli 6 kun rukous kutsu kajahti ilmoille. Noustessani ylös mietin miksi se ei ollut 6.30 vaan 25 yli. Ehkä siinä annetaan 5 minuuttia armon aikaa että rukouksern tulevat ehtivät paikalle.

Aamupalalle pääsi 8 jälkeen joten en pitänyt kiirettä sinne menon kanssa. Söin aluksi omia ruokia ennen aamupalalle lähtöä. Pakkasin tavaroita ja suunnittelin päivä reittiä.

Aamupala oli 4 kerroksessa, itse oli 1 kerroksessa. Talossa ei ollut hissiä joten aamu kuntoilu tuli samalla kun kiipesin rappusia ylös. Aamupala sisälsi lautasen missä oli kananmuna, 10 olivia, kahta eri laatua, 5 kurkun viipaletta, juuston palasen, 5 tomaatin palasta ja 3 hilloa sisältävää pientä muovi rasiaa sekä voi rasian. Olin ainut syöjä aamupalalla. Johtui varmaan rappusista.

Tie oli tänään vaativa ensimmäiset 40 km. Ezine- Ayvacik, tie 550-05 , on koko matkan melkein nousua. Joitakin piekiä tasaisia osuuksia on mutta suurimmaksi osaksi ylämäkeä. Yksi lasku siinä oli, muistaakseni. Ayvacik pikkukaupunki minäkä läpi ajoin , tai se osa siitä oli autonkorjaus pajoja täynnä.

Ystäväni oli eilen neuvonut minua menemään Ayvacik kautta ja ajamaan sieltä vuoristotietä Sazlin kautta. Tie oli parempi sitä kautta. Jos olisin mennyt 550-05 pitkin olisin joutunut menemään vuoriston läpi. Kun käyttäisin Turkkilaisen ystävän reittiä joutuisin ylittämään vai yhden vuoren, en vuoristo jonoa.

Tie oli koko sanan muodossa vuoristotie. Vaikka jouduinkin työntämään melkein koko matkan se kannatti. En pitkään aikaan ole tuntenut seikkailun makua mutta nyt tuntui. Jokainen mutka toi yllätyksen, jokaisen nousun päällä oli jotakin silmiä hivelevää kunnon kauneutta. Tähän ei lasketa sitä roskan määrää mitä vuoristotien laitamilla oli. Jos nousu oli vaativa oli sitä myös lasku. Tie meni keskeltä Sazlin kylää ja puikkelehti talojen välissä. Kun kylän läpi selvittiin se muuttui osittain hiekkatieksi. Tähän asti tie oli asfalttia, kylän kohdalla betonikivetystä. Tie laskeutui jyrkästi spagetin lailla rinnettä alas. Nopeuteni ei ollut kova koska montut ja muu epätasaisuus tärisyttivät renkaita hidastaen näin matkaani.

Päästyäni vuorelta ajoin rannikkoa pitkin kohden Edremit kaupunkia. Sinne oli kuitenkin sen verran pitkä matka joten päätin 14 jälkeen etsiä hotellin. Jaksoin ajaa Iskele kaupunkiin asti. Siitä on n 25 km Edremitiin.

Matka 62.94km, aika 4;31h. Sazlin, Turkki.

20.12

Aamulla, kun pyörä oli jo pakattuna ja olin ulkona toimisto edessä katsomassa onko siellä ketään. Ei ollut. Kello oli 8.30, yöllä oli ollut pakkasta joten aamuun oli kylmä. Aikani kun siinä seisokelin, niin samassa talossa oleva viereinen kahvio alkoi aueta. Mies tuli kadun varteen autolla ja kävi aukaisemassa oven. Hän kävi sisällä pyörähtämässä ja tuli ulos. Aloin keskustelemaan hänen kanssaan. Aikani kun selvitimme niin hän ymmärsi että halusin palauttaa avaimen ja ilmalämpöpumpun kaukosäätimen toimistoon. Mies lupasi palauttaa ne.

Oln eilen käynyt lähellä olevassa kahviossa syömässä ja juomassa teetä. Siellä oli töissä eräs mies joka oli ilmeisesti home. Kun hän sai tietää että olen suomalainen niin hän laittoi samaan Erika Vikmannin musiikkia. Hän kertoi että oli suuri fani ja kuulema tunsi laulajan henkilökohtaisesti. No joka tapauksessa Kun menin sinne aamulla se ei ollutkaan vielä auki. Ajaessani baarin pihalle pyörälläni tarjoilija aukaisi oven ja ilmoitti että he aukaisevat tunnin päästä . En jäänyt odottelemaan vaan lähdin ajamaan kaupungista pois.

Kuten muinakin päivinä, ei tämäkään päivä ollut helppo.kolme julmatonta nousua jotka kaikki työnsin ylös. Vastaavasti laskutkn oli vauhdikkaita. Tein tänään ennätyksebnvauhdissa, 54 km. Alamäki oli sen verran pitkä että minulle tuli kylmä. Onneksi oin ostanut paksut nahkaiset sormikkaat jotka pitivät sormet sulana.

Maisemat olivat ennen Ezine kaupunkia upeat. Tie ( 4 kaistainen) kulki kahden vuoriston välissä. Rinteet olivat männikön peittämiä. Tien vieressä kulki joki. Näin matkalla japanin kurjen sekä kotkia.

Kun saavuin kaupunkiin suunnistin heti sen keskustaan. Sieltä löysin hotellin mihin majoituin. Hotellin hinta oli 100 Turkin liiraa. 5 e .

Kun olin saanut pyörän ja rojut turvaan menin viereiseen ravintolaa syömään pizan ja kanakeittoa. Sen jälkeen lähdin kiertämään lähikujia huvikseni. Löysin hotellin läheltä mukavan kahvion missä kävin illan mittaan toisenkin kerran.

Nyt on aika mennä nukkumaan. Hyvää yötä.

Matka 47.85km, 3:32, keskinopeus 13.32kmh. Ezine, Turkki.