Porukka vaihtuu joka päivä. Kansalaisuuksia on on laidasta laitaan aina Intiaan sekä Kiinaan asti. Olen jutellut erään amerikkalaisen kanssa monena päivänä . Mies on työskennellyt arkkitehtinä sekä ollut USA armeijassa. Hän pyrki lentäjäksi mutta värisokeus tuli esteeksi. Nicolai on korealais amerikkalainen mies. Hän kertoi että hänellä oli ja on edelleen vaimo mutta he erosivat kerran.Heillä on lapsi joka saa kohta puolin Sveitsin kansalaisuuden koska äiti asuu Sveitsissä.

Puhuimme monista asioista, politiikasta josta Olimme yhtä mieltä sekä uutisista mitä luemme lehdistä mutta jääköön ne salaisuudeksi .

Aamulla aivosumu joka on vaivannut minua jo monta päivää oli väistynyt vähäsen. Toinen puoli aivoista alkoi jo pikku hiljaa heräilemään. Toinen oli edelleen jossakin muualla. Päätin lähteä heti puolen päivän jälkeen kävelylle lähialueelle. En aikaisemmin ollut huomannut kauppoja pääkadun toisella puolen koska kadunvarteen oli laitettu seinä kauppojen eteen. Seinä oli tehty vanerista ka siinä oli joitakin mainoksia sekä muita julisteita.

Aloin kiertämään järjestelmällisesti kauppoja. Yhdestä löytyi sellainen takki minkä olisin voinut ostaa mutta sen hinta ei ollut kohdillaan. Liikkeessä ei kelvannut muu kuin käteinen, koska minulla ei ollut sitä tarpeeksi niin sanoin että käyn nostamassa sitä lisää.

En palannut sinne enää vaan lähdin tutkimaan muita liikkeitä. Sitten aivan kuin jokin olisi johdatellut minua niin näin ikkunassa Lacosten takin mitä olin aikaisemmin katsonut.  Se oli alennuksessa, joten ei muuta kuin sisälle. Kaikki meni muuten hyvin mutta tässä mallissa oli vuori. Myyjä kaivoi jostakin erittäin hyvälaatusen juoksuasun. Olin lopultakin löytänyt sen mitä etsin. Takki oli ilman vuorta, se hengitti ja kaiken lisäksi siinä oli huppu. Ja se oli ainut mitä oli jäljellä. En yhtään epäillyt sitä koska laatu oli ihan eriluokkaa kuin halpatuotteilla. Kaikkein huvittavinta oli vielä se että se oli halvempi kuin se mitä oli katsonut edellisessä paikassa.

Kokeilin takkia ja tein kaupat. Pidin takkia 2 tuntia päällä kun kävelin ja kävin kaupassa hakemassa ruokaa. Takki ei hikoiluttanut, päinvastoin. Minulle tuli melkein kylmä vaikka lämmintä oli 21 astetta ja seisoin auringossa eikä tuullut.

Iltapäivällä sattui ikävä välikohtaus erää asukkaan kanssa. Hän yritti nukkua enkä ajatellut sitä. Hän tekee öisin töitä enkä tiennyt sitä. Mies ärähti minulle ja lähti tuvasta pois. Saimme sovittua asian hänen kanssaan illemmalla. Hän oli käynyt kävelemässä lenkin ja pyysi myös minulta anteeksi ärtymystään. Lupasin hänelle että olen vastaisuudessa hiljempaa että hän voi nukkua rauhassa päivällä.

Hostellin sänky on hyvä. Se on kova ja siinä ei tule selkä kipeäksi. Hostelli on viihtyisä ja aika siisti. Kayzer hostellin  pitäjä on mukava ja ystävällinen.  Joten jos pidät hostelli elämästä niin suosittelen kyllä tätä paikkaa.
Päivällä lähdin  kokeilemaan onneani polkupyörällä. Liikenne on todella vilkasta, joten silmät  sekä korvat saivat olla auki koko ajan.
Tarkoitukseni oli ajaa decalong kauppaan mutta sinne oli liian pitkä matka. Jäin miettimään ja katselemaan ympärilleni kunnes huomasin urheiluliikkeen aivan vahingossa erään risteyksen luona. Menin käymään kaupassa mutta huonolla tuurilla. En löytänyt sieltä sopiva takkia. Sain kuitenkin tietää  että lähistöllä olisi kauppakeskus mistä voisin mahdollisesti löytää urhelutakin.
Ostoskeskus on iso. parkkeerasin pyörän vartijan osoittamaan paikkaan ja lähdin tutkimaan ostoskeskusta. Sisälle päästyäni kysyin sisällä olevasta neuvonnasta urheiluliikkeitä. Kävin molemmissa mutta en löytänyt sopivaa takkia. Urheilu liikkeen vieressä oli LW wakiki liike. Se on kait vastaava täällä kuin Suomessa on tarjoustalo. Löysin sieltä mahdollisen takin joten ostin sen pitkän harkinnan jälkeen.
Pyörämatka hostelille sujui hyvin pienempiä katuja pitkin. Koululaiset sekä tavalliset ihmiset käyttivä katuja joten välillä oli ahdasta.
Päästyäni hostelliin suunnittelin että otan  vuoren pois takista mutta ennen kuin otin vuoren pois, kävin ostamassa ompelulankaa.  Eräs tumma kaveri lähti oppaaksi vaikka en pyytänyt,  hänestä ei kyllä ollut mitään apua kunhan käveli mukana. Mies oli tehnyt oppaan töitä jo 6 vuotta näillä kujilla.
Kun lanka oli hommattu poistin takista vuoren mutta se oli silti liian kuuma joten se päätyi roskikseen. Takki ei maksanut oikeastaan mitään mutta en voinut ottaa sitä mukaan kun lähden.
Harmittelin asiaa koska menetin 25 euroa matkarahaa. Päätin että pitää yrittää hankkia takkia huomenna.



Hostelli kayzer.  Rabat. Maroco

Hostelli on hyvä missä olen. Kävin eilen myös toisessa hostellissa katsomassa paikkoja. Siellä ei ole pesukonetta eikä pyykkiä saa edes pestä käsin. Makuusalit olivat kuin sillipurkkit, sängyt olivat tiiviisti ja ne olivat kerros sänkyjä. En myöskään pitänyt paikan fiiliksestä. Rabat kaupungissa taitaa olla vain kaksi hostellia, bookingin mukaan. On paljon mahdollista että siellä on myös muita hostelleja mutta ne löytyvät vain kysymällä.
Minun oli tarkoitus tänään löytää uusi ajotakki joka suojaa auringolta.  Olin jo eilen käynyt katsomassa paikallista tarjontaa mutta en löytänyt sopivaa . Kaikissa takeissa on liian paksu kangas. Kaikki myyjät keiden kanssa juttelin suosittelivat minulle käyntiä decalong kauppaa. Muuten hyvä mutta se on 10 km päässä toisella puolen kaupunkia joten katson asiaa huomenna.
Palasin takasin hostellin luokse. Lähdin iltapäivästä etsimään ruokaa. Ostin leipää yhdeltä mummolta , hänellä oli iso kärry , aivan samanlainen kuin amerikkalaisissa elokuvissa mistä myydään hodareita. Tämä kärry oli tehty vain puusta. Ostin mummelilta 5 leipää . Leivät ovat kuin lettuja mutta niiden rakenne on samanlainen kuin creen crackkärillä ja ne ovat rasvaisia . Eivät kuitenkaan eläinrasvaa vaan jotakin muuta. Rasva ei sotke eikä tahraa kuten normaali voi tai vastaava.
Kun leipä sekä jogurtti oli hankittu niin loppu ilta meni syödessä kattoterassilla. Kävin kuitenkin vielä illalla syömässä keitto ravintolassa. Se maksoi 10 din eli  1 € .

Rabat.  Maroco

Olin yöllä joutunut lähtemään pois telttapaikasta koska vartijat tulivat sanomaan minulle, että täällä on vaarallista nukkua.  Niinpä jouduin pakkamaan tavarat ja sain lähteä rannalta pois.
Sain tänään osittain selville syyn. Alueen ihmiset ovat suku merirosvoille ja Sale alueen̈ ihmiset ovat, ei kaikki, mutta osa on  vaarallisia. Illalla sinne ei pidä mennä jos ei ole tarpeeksi iso ja vahva.
En ajanut tänään kuin kuin muutaman tunnin joten  pääsen etsimään hostellia ajoissa. Rabat on iso kaupunki , sen jakaa joki. Kuulin tarinan että joen toisella puolen  oleva Saĺé ja Rabat olivat sodassa aikoja sitten keskenään. Se liittyy jotenkin merirosvoihin. Bonapartin tuki kohta oli Salè kaupungin osassa. Sinne on matkaa 20 kilometriä , Rabat kaupunki yritti ajaa merirosvoja pois joten joki oli jakajana näiden kahden yhteisön välillä.
Tarinan loppua en tiedä mutta tiedämme
Kuulin tämän tarinan Illalla hostellissa mihin olen majoittunut. Kävin kahdessa hostellissa joistaxlöysin sopiva. Itselleni. 13 e yöltä ei ole paha hinta. Paikka on keskellä vilskettä , se on siisti sekä omistaja on mukava . Kayzer hostelli on hyvä joten voin suositella sitä blogissani. Plussa on vielä se, että siellä voi keittää kaasulla kuumaa vettä . Sitähän voi taas käyttää moneen tarkoitukseen, teehen, nuudeliin.
Olen tavannut tavannut hostellissa monta kansalaisuutta. Usa on edustettuna hyvin, sitten on italialaisia, ranskalaisia, korea, Kiina.
Niin kuulin myös tarinan naisesta joka lähti vaeltamaan autiomaahan eteläisessä Saharassa,  Atlasavuoren läheisyydessä. Naista oli varoitettu villikoirista joita alueella on. Hän ei ollut välittänyt varoituksesta vaan oli mennyt alueelle. Kun naista alettiin etsimään aikanaan niin hänestä ei löytynyt muuta kuin pieniä paloja vaatteista sekä kenkä.  Koirat olivat ilmeisesti syöneet naisen.
Matka 16km, aika 1.14h.
Hostelli Kayzer. Rabat. Maroco

Olin eilen ajanut pois päätieltä koska en olisi muuten löytänyt leiripaikkaa.  Kävin kysymässä kalastajalta eräästä paikasta mutta,hän ei oikein ollut suostuvainen. Hän neuvoi minua menemään kylän suuntaan missä oli ilmeisesti hotelli. No, hotellit saavat olla omissa oloissaan. Lähdin jatkamaan matkaa , olin katsonut jo valmiiksi kartasta minne päin menisin.
Tie muuttui kapeammaksi ja huonommaksi. Pysähdyin seuraamaan poikien jalkapallo ottelua. Kenttänä toimi rantahiekka ja maalitolppina oli pitkät riut. Kun pojat huomasivat minut he vinkkasivat minua pelaamaan. Kieltäydyin kohteliaasti ja jäin vielä vähäksi aikaa katsomaan ottelua.
Löysin lopulta paikan kun olin ajanut 15 minuuttia ja työntänyt pyörää 10 minuuttia. Paikka oli pusikkojen takana, rannalla. Ranta on ehkä väärä sana koska siellä kasvoi mättäitä sekä paikallista kasvillisuutta, ja se oli ilmeisesti myös lampaiden läpikulku paikka.
Aamulla hyttysten armeija odotti taas minua. Kun aurinko nousi, hyttyset hävisivät kuin taikaiskusta.
Pakkasin tavarat , en tehnyt edes aamupalaa. Lähdin ajamaan kohden kohden kaupunkia. Tie oli vilkas , yritin parhaani mukaan mahtia joukkoon. Kaupunkii mentäessä ylitetään kapea silta minkä jälkeen käännytään jyrkästi oikealle. Olin katsonut jo valmiiksi kaupan mihin menisin. Minun pitää saada uusi ajotakki, sellainen joka suojaa auringolta.  Tie mikä veisi kaupunkiin oli väärään suuntaan menevän liikenteen suunta. Ehdin ajaa sitä muutaman kymmenen metriä kun eräs mies pysäytti minut. Hän neuvoi minulle reitin kaupunkiin.
Pian olin vilkkaan kaupungin keskustassa. En löytänyt etsimääni vaikka kyselin monelta ihmiseltä.  
Suuntasin sen jälkeen kaupungista ulos. Olin käynyt ostamassa ruokaa joten pysähdyin erään bussipysäkin lähellä olevan metsikön luokse syömään. Yritin ottaa myös pienet unet mutta en pystynyt .
Ilta saapui nopeaasyi. Katsoin kartasta rantapaikka. Löysin paikkaan mutta sinne piti mennä peltotietä 500 metriä ja sen jälkeen laskeuduttiin alaspäin. 
Yö ei mennyt hyvin . Olin juuri saanut unen päästä kiinni kun kaksi miestä tuli herättämään. He sanoivat että ranta ei ole turvallinen, joten minun pitäisi lähteä . He katsoivat passini ja  sanoivat että lähellä on Shell huoltamo minne minun pitäisi mennä yöksi. He olivat soittaneet sinne ja ilmoittaneet että tulen sinne.
Leirin purkaminen pimeässä, otsalampun valossa ei ole mukavaa.
Kun lähdin työntämään pyörääni mäkeä ylös ja laitoin valot päälle ne eivät toimineetkaan. Sain ne kuitenkin pian kuntoon. Otin vain patteripaketin mitä lataan pois järjestelmästä niin valot tulivat.
5 km pimeässä ajoa sujui hyvin. Valot toimivat loistavasti ja Shelli löytyi. Sain telttapaikan huoltamon takaa pesupaikasta.
Matka 45.20km, aika 3.39h.

Maroco

29.11

29.11
Hyttyset kiusasivat illalla sen verran että söin teltan sisällä ja pesin hampaat myös siellä. En tiedä kuuluuko alue missä olen malaria alueeseen joten huoli on minulla suuri. En ole edes aloittanut malarian esto lääkitystä koska en ole hankkinut lääkkeitä.
Aamulla hyttysiä ei näkynyt joten sain touhuta rauhassa. Perheen koirat katselivat vähän kauempana touhujani mutta eivät tulleet jalkoihini pyörimään.  Talonnrouva tuli yhdessä välissä pyytämään minut aamiaiselle. Sain palan leipää sekä kakkua ja teetä. Se kelpasi minulle aivan hyvin. Olin itse keittänyt teetä joten kun olin syönyt niin hörpin teetä telttani luona ja samalla pakkasin pyörääni..
En eilen ollut nähnyt tyttö joka ilmaantui pihalle  aamulla. Hän leikki koirien kanssa ja tuijotti välillä kun toijusin teltan kanssa . Kun talon nuori poika tuli luokseni , tyttökin uskalsi tulla näkyville.
Koulua köyhä vanhempi poika tuli sanomaan hyvästit kun hän lähti kouluun.
Kun tavarat oli pakattu niin hyvästien jälkeen lähdin ajamaan kohden Rabat kaupunkia. Maisemat alkoivat muuttumaan kun aloin pääsemään pois kasvatusalueelta. En oikein pitänyt koko alueesta. Se vaikutti enemmän orjapaikalta kuin miltään muulta.

Leiripaikka löytyi rannalta läheltä Kenitran kaupunkia. Paikka ei ollut hyvä mutta parempi kun ei mitään. Hyttysiä paljon mutta ihmisiä ei.
Matka 63.29km, aika 4.10h.

28.11
Huoltamon takana oleva rakennus sekä sen kaksi huonetta olivat varasto huoneita. Sain toisen niistä itselleni yöpaikaksi. Laitoin teltan huoneen nurkkaan mutta putsasin ensin telttapaikan puhtaaksi pölystä.
Huoltamolla oli kaksi vuoroa töissä, aamu sekä iltavuoro. Iltavuorossa oli yksi kaveri joka puhui  englantia joten pääsin juttelemaan hänen kanssa.  Emme keskustelleet paljoa henkilökohtaisita asioista joten juttelu jäi aika pintapuoliseksi.   Nuori mies kertoi että oli oppinut englantia videopelien kautta . Ĥänen kielitaito oli hyvää luokkaa.
Huone oli lämmin koska oli tottunut olemaan viileässä. Pariviikkoa eteenpäin niin 15 astetta tuntuu kylmältä kun kehototuu taas lämpimään. Nyt yöllä oli suunnilleen sen verran lämmintä.
Heräilin normasliin aikaan eli 6.30. Kirjoittelin aluksi päiväkirjaa ennen kuin pakkasin pikkuhiljaa tavaroita kasaan. Laitoin keittimen huoneen ulkopuolelle lämmittämään vettä. Englantia puhuva nuorikaveri oli ollut koko yö töissä, hän kaverina oli vanhempi mies joka toimi vartijana. Huoltamolla on myös vaskausasema missä hedelmäkuormassa olevat autot käyvät punnitsemassa kuormansa.
Kun tavarat olivat kasassa ja olkn syönyt niin oli taas aika jatkaa matkaansa. Vaihdoimme instagram tietoja sekä hyvästelin porukan.
Päivä oli kuuma. Ajoin monen työläiskylän läpi. Muutaman kerran nuoret kouluikäiset lapset aiheuttivat pientä ongelmaa mutta selvisin niistä kuitenkin  pois. Myös nuoret naiset pysäyttivät minut, yksi heistä halusi mennä naimisiin kanssani. Onneksi eräs mies pysähtyi vähän matkan päähän mopolla ja alkoi seuraamaan tilannetta. Lopulta naiset laskivat minut lähtemään.
Pysähdyin yhdessä kylässä ostamaan leipää. Leipä on kuin ylisuuri lettu johon on kaadettu paistettaessa liikaa taikinasta. Leipä on hyvää ja sitä on helppo syödä. 
Kun päivän kuumin hetki koitto niin pysähdyin syömään sekä pitämään taukoa. Torkuin puolituntia puun varjossa ollen samalla piilossa tien liikenteeltä. Tuntuu että mitä syvemmälle pääsen Marocossa rannikkoa pitkin niin sitä vaikeampaa on löytää omaa rauhaa.
Kun tauko oli ohi niin en ajanut kuin vajaat 8 km kun löysin yöpaikan. Kysyin eräältä mieheltä että tietääkö hän turvallista paikkaa mihin voin pystyttää teltan. Mies sanoi että voin pystyttää teltan vaikka hänen pihalle. Näin jälkikäteen olisi vain pitänyt jatkaa matkaa. Ihmiset olivat mukavia mutta illalla alueella on moskiittoja. En tiedä kuuluuko alue malaria alueeseen. Minulla ei ole lääkitystä päällä  joten ..
Löysin telttapaikan avokado puiden välistä. Maa on punaista multaa missä kasvoi vähäsen ruohoa. Täytyy toivoa että yöllä ei sada eikä ole Yö kosteutta koska multa tarttuu kyllä joka paikkaan.
Juttelin perheen pojan kanssa joka on myös koulussa. Hän toi minulle illalla lautasellisen ruokaa. Siinä oli kanan lihaa sekä papumuhennosta.
Matka 45.53km aika 2.57h

Maroco

Day 74.

Illalla ollut  tuuli oli laantunut aamuun mennessä. Kuivasin teltan koska se oli jonkin verran kostea.
Tehdessäni aamupalaa eräs mies tuli leirilleni. Hän asui vastapäisen rinteen talossa. Mies kertoi että turistit eivä käy tässä laaksossa vaan pysyvät kaupungissa.
Päivä oli heti aamusta mäkinen. Lämpötila nousi päivän mittaan sekä aurinko alkoi polttamaan ihoa. Ajoin aamupäivän ilman suoja takkia joten kädet saivat rusketusta. Laitoin takin päälle Larace kaupungin edustalla.
Kaupunki oniso. Se on rakennettu osittain rinteeseen. Autoliikenne on todella vilkas joten ajatukset pitää olla liikenteessä.
Ajoin loppupäivä ison kasvimaa alueen halki. Silmäkantamattomiin oli kasvihuoneita ja liikenne oli myös vilkasta. En lähtenyt ajamaan päätietä vaan löysin oikotien joka kulkee tämän alueen läpi.
Pysähdyin huoltamolla joka on yhden mutkan kohdalla. Huoltamon yhteyteen rakennetaan hotellia sekä muita palveluja. Kysyin sieltä yöpaikan. Sain nukkua rakennuksen takana olevaa rakennuksen yhdessä huoneessa ilman maksua. Miehet olivat mukavia ja he asuvat lähikaupungissa.
Matka 60.24 aika3.49h
Maroco

26.11
Illalla saapui Paksu sumu joka kasteli kaiken. Teltta oli aamulla yhtä märkä kuin se olisi otettu pesukoneesta. Onneksi sisäteltta oli kuiva joten makupussi säästyi kaatumista.
Minulla ei ollut enää kuivausvälinettä joten otin päähuivin ja kuivasin seinät sillä. Päätin että käyn ostamassa uuden pyyhkeen ja kuivausrätn. Olin unohtanut pyyhkeen Arles kaupunkiin.
Muta oki pahinta leiripaikalla. Se sotki kaiken. Sain laitettua tavarat pikkuhiljaa kasaan ja tehtyä teetä. Söin aamupalaksi leipää ja keksiä. Kaivinkone porukka tuli töihin 8.30 joten en halunnut jäädä jalkoihin.
Hyvästulin mukavan porukan he olivat ystävällisiä. Ainut huono puoli oli se että heille maistui tupakka sekä eräs toinen tupakka liian hyvin.
Matkani jatkui läpi vuoristoisen kannaksen. Kun lopulta saavutin Atlantin valtameren ajoin kävin rannassa katsomassa sen aaltoja ja sekä huilimassa jonkin aikaa.
Tie on aika tasaista assilah kaupunkiin asti. Kävin siellä etsimässä polkupyörän varaosia. Kysyin neuvoa maantie porukalta. Vanhempi mies lähti näyttämään minulle sen paikan.
Jatkoin sen jälkeen pankkiautomaatin kautta läpi keskustan toiselle puolen kaupunkia. Iso basaari kadunvarrress oli mielenkiintoinen. Kävelin sen läpi ja ostin pähkinöitä sekä leipää. Kaupasta hain jogurttia ja maitoa.
Leiripaikka oli tänää tiukassa. Kysyin monelta ihmiseltä kunnes eräs nainen pysähtyi autolla kun oli juttelemassa kännykän välityksellä pienen kanssa. Hän neuvoi erään paikan jonne oli ranka nousu. Löysin lopulta sieltä hiekkamontun reunalta leiripaikan.
Matka 51.04km, aika 4.04
SidiMghayt. Maroco

Laiva saapui aamulla tangerin satamaan. Ei kuitenkaan kaupunkiin. Se saapui 40 km itään päin  ksar-el majaz kaupungin lähelle. Tarkempaa paikkaa en löydä.
Ihmiset pakkautuivat laivassa receptionin luokse sieltä lähti ovi lavan alakertaan missä oli autot. Kaksi päivää laivalla oli auttanut minua henkisesti että fyysisesti. Matka läpi euroopan oli ollut kova.
Kun pääsin pyörän luokse alakertaan niin siellä oli jo täysi tohina päällä. Autoja ajettiin ulos ja satamatyöntekijät olivat kiireisiä.
Pakkasin pyörän rauhassa valmiiksi ennen kuinnlähdin ruumasta pois. Olin asentanut kameran pyörän etutarakalle riippumaton päälle. Laitoin sen päälle kun lähdin ajamaan pois ruumasta. Otin muutamia ottoja kokeilin vuoksi. Unohdin vahingossa sen päälle kun ajoin marokon tulli ja tarkastuksen pläpi. Tullimiehet kysyivät minulta että onko minulla dronea ta I aseita . Aseita ei mutta lentäväkamera minulla oli. Sitä ei kait luokitella droneksi koska sitä ei pysty oikein ohjaamaan koska siinä ei ole kaukoohjainta
Viimeisessä  tarkastuspisteessä yksi poliisi huomasi kameran ja kysyi onko se päällä. Vasta silloin muistin että se oli jäänyt päälle. En pvoinut muuta kuin sanoa että.ei ole ja toivoa että poliisi ei ala tarkastamaan sitä. Mies kuitenkin sanoi että hyvä ja vinkkasi minua menemään.
Ajoin satamasta pois, kysyin muutaman kerran poliisilta turvallista reittiä pois satamasta. Ainut reitti oli seurata autoja päätielle. Noin  1-2 km.päästä alkoi rantatie. Tie olo todella mäkinen
Tie nousi aina vain ylemmäksi mutta ķun tarpeeksi noustaan tullaan sieltä joskus alaskin. Kuorma autot liikenne oli kova. Välillä niitä meni monta peräkkäin mutta sitten hiljeni.
Pysähdyimme eräässä pikku kylässä ostamassa ruokaa. Kylä ei kuitenkaan ollut mikään ”kaksi taloa’siinä se. Iso koulu oli sen keskipiste. Lapsia oli aika paljon ja eri ikäluokat erottuivat selvästi . Kävin huvikseni katsomassa mitä koululaiset ostivat kun heillä oli äikaa.
Kun vedet ja ruuat oli hankittu noin suunnistin matkani kohden seuraavaa  olin katsonut kartasta erään ulkoilualueen missä päätin käydä. Siellä olisi  lähde  jonka luona olisi ulkoilureitti
Kun saavuin tien risteykseen mikä lähti kohden lähdettä niin Aloin epäröimään. Tie näytti minusta todella huonolta, nousin sitä pyörällä parisataa metriä kunnes piti kääntyä. Tie jatkoi kulkuaan talon edestä ja kääntyi sen  metsään.
Käännyin takaisinnja menin takaisin alas risteykseen. Risteyksen kohdalla oli jauhotehdas. Sen takana ol kaivinkone sekä isoakue muunlaista toimintaa. Nuori kaveri oli juuri puhdistamassa kenkäänsä . Kun kaveri huomasi minut hän näytti pantomiinilla että etsintöjä yöpaikkaa. 
Sain lopulta leiripaikan tehtaan takaa. Hän tarjosi myös minulle ruuat tehtaan edessä olevassa pienessä kuppilassa.  Poika oli vartijana joten hän oli myös telttapaikan lähellä. Hän nukkui  yötä kaivurinkopissa.