17.5

Voi että, että oli makee paikka nukkua. Olin illalla pessyt vaatteet ja laittanut ne roikkumaan ainoaan paikkaan mihin vielä paistoi aurinko. Vaatteet ehtivät olla auringonpaisteessa muutaman tunnin. Ai että miksi paikka oli makee , no kun sinne ei kuulunut autojen äänet. Leiri oli korkealla mäen päällä, ja koska  rinteet olivat metsän peitossa ne eristivät ääniä hyvin.  

Heräsin aamusella 8 pintaan. Yö oli ollut viileä joten kosteutta oli tiivistynyt teltanbseinien sisäpintaan. Aamuaurinko kuitenkin paistoi jo mukavasti telttaan joten toinen puoli oli jo kuivunut ennen kuin menin teltasta ulos.

Tein aamu rutiinit hissukseen koska mihinkä minulla olisi kiire. Eilen pesemäni ajovaatteet olivat ehtineen kuivua melkein kokonaan. Saatuani pyörän pakattua päivän ensimmäinen etappi oli päätie. Sinne oli jonkin verran matkaa ,se ei haitannut, koska se oli alamäkeä.

Päästyäni lähelle risteystä, sen läheisyydessä oli kaksi vanhempaa miestä puusavotassa. Luulen että he eivät edes huomanneet kun sujahdin heidän takaa maantielle.

Ensimmäinen etappi oli Kuhmoinen,  matkaa sinne oli 30km. Mutta, se on mäkinen. Poljin, työnsi ja kiroilin vastatuulta joka oli puuskittainen. Välillä se yltyi niin että en meinannut päästä eteenpäin.

Kuhmoinen tuli kuitenkin lopulta eteen. Käännyin keskustaan ja suuntasin kauppaan. Kävin ostamassa herkkuja. 2 Kampaviineriä sekä kaakaomaitoa. No, ostin mie yhen banaanin että tuli se vihreäkin ruoka mukaan. Ai niin, siis keltainen piti sanoa.

Etsin läheisen puiston penkin ja herkuttelin pienen hetken.  Sain samalla vetää henkeä rauhassa.

Kun herkut oli syöty ja juotu, ampaisin uudella innolla seuraavan etapin kimppuun. No se lopahti aika nopeasti kun pääsin päätielle. Tuuli sen kun yltyi ja mäkien rytmi tiheni. Seuraavat 25 kilometriä oli sitten sitä. Mietin jo matkalla että joudun käymään Padasjoen  keskustassa olevassa kaupassa mutta onneksi ei kuitenkaan tarvinnut. Padasjoen risteyksessä oli Iso ABC huoltamo missä oli myös kauppa. Valikoima ei kuitenkaan ole niin kattava mutta riittävä.

Karsin pihamaahan tyytyväisenä, jätin pyörän nojaamaan etuoven lähellä olevaan seinään missä oli ikkunat.

Ostin kaupasta munia, kaakaomaitoa, piimää, jogurttia sekä purkin tonnikalaa. 

Huoltamon seinässä oli lasiovien takana vesi/ilma pisteen. Menin vielä sitä kautta että sain haettua iltavedet.

Ajoin sen jälkeen vielä jonkun km ennen kuin aloin katselemaan leiriä. Kävin muutamassa paikassa katsomassa ennen kuin löytyi sopiva metsä. Hakkuunalueen laidalta löytyi hyvä.

Olin katsonut säätiedoitusta ja se oli luvannut sadetta. Niinpä ensimmäisenä virittelin trapin . Vasta sen jälkeen oli teltta. Juuri kun oli saanut kamat telttaan ja olin virittelemässä keitin sade alkoi.

Sain juuri sytytettyä keittimen kun se alkoi reistailemaan. Lämmitin sillä kuitenkin vedet ennen kuin aloin tekemään remonttia. Halusin peseytä ensin ja vaihtaa paidan ja takin ennen keittimen huoltoa. Pesin ylävartalon trapin alla ja laitoin lämmintä päälle. Jouduin purkamaan koko keittimen että sain puhdistettua sen. Hävitin samalla yhden osan mutta onneksi minulla on aina varaosia mukana

Vesisade lakkasi tunnin päästä. Se on kuitenkin jatkunut aina silloin tällöin.

Matka 67.17km, aika 5:15h. Vakkila.

16.5

Ilta meni rauhallisesti metsätien varressa. Yksi  traktori painoi kovaa kyytiä leirin ohi niin että kärryn renkaat ovat enemmän ilmassa kuin maassa. Myös pari sadekuuroa sattui kohdalle mutta ne kestivät vain muutaman minuutin. Vesisadetta säesti kaukainen ukkonen.

Aamulla tihkutti muutaman pisaran vettä. Kun tulin teltasta ulos trapin pinnassa näkyi pieniä pisaroita , kuin helmiä.

 Lämmintä ei tanut olla kuin 5-6 astetta, päättelin sen siitä että teltan sisäpinnat olivat kosteat. Kylmä Yö.

Tämän päivä reitti oli alkumatkasta aika tasainen. Keuruun jälkeen olikin laskua pitkälle Mänttään suuntaan.

Aurinko alkoi paistamaan Keuruun kohdalla. Ajelin vanhan kaupungin kautta  joten menin sataman läheltä. Huomasin vanhan siipirataslaivan joka oli nostettu maihin. Kaarroin katsomaan sitä. Laivan nimi oli ”Elias Lönnrot” otin laivasta valokuvia sekä videopätkän toiminta kamerallani.

Oli nautinto ajaa välillä suhtkoht tasaisella tiellä. Päästyäni Keuruun ohi tie jatkui laskuvoittoisana jonkin matkaa. Nousut mitkä tulivat vastaan olivat loivia verrattuna pariin viimeiseen päivään. Maasto oli aluksi mäntykangasta.

Käännyin 58 tieltä 56 joka vei Jämsään. Tie profiili oli oikealle kaartuvaa, en jotenkin pitänyt koko tiestä. Se mutkitteli koko ajan. Nousut ja laskut olivat lyhyitä mutta eivät kuitenkaan koskaan saman mittaisia tai edes lähelle.

No, Jämsässä etsin kaupan että saisin iltaruuat. Ajoin keskustan läpi kunnes huomasin K kaupan.  Ostin 2 kpl siskon makkarakeittoa sekä tonnikalaa tomaattikastikkeessa aamupalaa varten. Nuudelit ja tonnikala on hyvä aamiainen. Kysyin naiselta, joka oli kassaneitinä että onko päätien varressa oleva huoltamo Kylmä asema ja onko siellä mahdollisesti ilma/vesi pistettä. Hän ei ollut varma. Kun tuli ilmi että olen pyöräilijä nainen lupasi täyttää pullot kaupassa. Minulle se sopi koska näin minun ei tarvinnut lähteä  etsim6vettä muualta. 

Kello oli jo yli 17 ennen kuin pääsin kaupungista ulos. Etsin kuumeisesti leiripaikkaa koska ilta alkoi olemaan käsillä. Kävin muutaman metsätien läpi ennen kuin löysin oikean tien. Jouduin työntämään pyörää 500 metriä mäkeä ylös. Mäki olisi jatkunut vielä ylöspäin mutta metsätie loppui kesken kaiken. Metsätien loppuun oli tehty kääntymispiste. Paikka on hiekalla tasoitettu , tie on jonkin verran kalteva rinteen suuntaisesti.  Onneksi sinne oli tehty muutama tasainen kohta mihin laitoin leirin pystyyn.

Matka 90km, aika 5:53h.

15.5

Eilinen iltapäivä oli todella raskas. Olin koko päivän työntänyt pyörääni mäki ylös. Osan jaksoin polkea ylös. Alas on aina helppoa tulla. Päästyäni Saarijärvelle huokaisin jo helpotuksesta. Kävin k-marketissa kaupassa. Kysyin kassaneidiltä mahdollista paikkaa mistä voisi ottaa juomakelpoista vettä. Hän sanoi että pullokoneen luona on kyllä hana mutta ei ollut varma sen mausta.  Siten hän sanoi että S marketin takana on bensan jakelu piste.  Siellä on myös ilma sekä vesi piste.  Kiitin häntä tiedosta.  Vein ostokset pyörälle ja laitoin ne edessä olevaan vasemmanpuoleiseen laukkuun. Siten etsimään toista kauppaa.

S market löytyi helposti,  ajoin vain pääkatua pitkin kunnes näin kaupan. Kiersin sen taakse , näin heti vesi/ilma pisteen.

Saatuani vedet lähdin suunnistamaan Saarijärveltä pois. Ajoin Paavontietä kunnes saavuin Mannilaan, jatkoin vielä eteenpäin kunnes tuli vastaan Pyyhkälä . Käännyin vasemmalle Ranta-hännilän tielle . Minun piti ajaa silta yli että pääsin Matusalmen yli.

Olin elänyt toivossa että pahin oli jo takana. Ei, ei mennyt kuin 500 metriä kun tie muuttui vanhaksi savi/sora tieksi. Jouduin työntämään vielä yhden ison mäen ylösmutta sitten oli jo paukut syöty. Huomasin tien vasemmalla puolella metsä tien , kävin katsomassa sitä mutta maa oli kuin pottupeltoa. Jatkoin matkaa muutan kymmenen metriä kun tien oikealla puolella oli sähkönjakelu koppi. Sen vierestä meni metsätrakrorin tekemä ura. Lopultakin löysin leiripaikan. Tie oli lähellä mutta en välittänyt siitä. Laitoin leirin pystyyn , pesin ensin ajovaatteet, sen jälkeen oli vasta ruokailu.

Heräilin ensimmäisen kerran kun joku vinguttaa moottorisahaa 5.15 aamuyöstä. Että sellaista, huvinsa kullakin. Sain torkuttua 7 asti mutta sitten oli jo aika nousta ylös. Yö oli ollut viileä, jouduin ensimmäisenä kuivaamaan wiledalla telttaa että pääsin ulos. Olin jo pakannut kamat joten sulloin ne ensimmäisenä laukkuun. Sitten kävin kokeilemassa ajovaatteita olivatko ne kuivat. Ihme kyllä, ajotakki joka oli ohkaista mutta kestävää kangasta oli täysin kuiva. No, ajokaprit ei. Se ei haitannut. Jätin ne vielä roikkumaan narulle. Aurinko paistoi pilvien lomasta lämpimästi joten uskoin että hosut kuivuvat vielä vähän sillä aikaa kun puran leirin.

Tie mikä lähti Saarijärveltä liittyi 633 tiehen joka meni Ähtäriin. Onneksi 633 on asfaltti tie. Mäet eivät tosin loppuneet. Ylitin neljä isoa vaaraa. Tie nousi pätkittäin, välillä se laskeutui notkon pohjalle mutta nousi sen jälkeen jyrkempää ylöspäin. Ohjelma oli sama kuin eilen. Mäet jatkuivat tiheästi 40km matkan.

Saavuin lopulta Väätäiskylään missä on iso risteys. Karstula – Jyväskylän tielle. Olin matkalla Multiaan missä kävisin kaupassa. Tie ei ollut sen tasaisempi kuin tähänkään asti. Pysähtelin välillä lepäilemään että jaksan seuraavan etapin.

Multiassa näin kyltin , huoltamo 600 metriä. Päätin ekana käydä siellä. Ajoin 150metriä , en ollut vielä nähnyt yhtään kauppaa joten katsoin puhelimesta missä päin ne ovat.  Aivan päin vastaisessa mihin olin menossa. Käännyin ympäri, kait minä saan ne vedet muualtakin kuin huoltamolla.

Olin jo tullessani nähnyt Apteekin kyltin. Käännyin sen pihamaalle, apteekin vieressä oli kahvila/posti. Näin sen seinässä vesiletkun minkä edessä oli kukkia myytävänä. Koska kraanassa ei ollut hanaa päätin kysyä kahviosta että voinko ottaa siitä juomavettä.

Eräs nainen tuli juuri sisältä ja alkoi katselemaan kärrystä parveke kukkia . Hän katseli hyvin hartaasti ruukkuja. Olin tällä välin  saanut pyörän nojaamaan kahvilan seinään.  Nainen oli tällä välin mennyt sisälle , ilmeisesti maksamaan kukkia mitkä oli valinnut. 

Kahvilan pitäjä oli takahuoneessa kun menin sisälle. Olin laittanut kasvomaskin kasvoille. Mies hihkaettä tulee kohta puolin. Pian hän saapuikin, kysyin häneltä voinko ottaa vettä puutarhaletkusta mikä on kahvilan edessä  Aluksi hän ehdotti että hän voisi keittiön hanasta, sanoin että minulle kelpaa ihan hyvin tuo letku vesi kunhan saan vain avaimen millä sen saa auki. Mies nappasi tiskin alta papukaija pihdit ja antoi ne minulla. Kävin täyttämässä pullot ja menin sisälle. Miehellä oli kahviossa myytävänä munkkeja.  Ostin pussillisen munkkeja ja teen. Menin ulos terassille juomaan teetä sekä söin 6 munkista 3. Loput oli tarkoitus syödä ilta ja aamupalan yhteydessä

Seuraavaksi suuntasin Saleen. Sale oli multia, kait ainut ruokakauppa. Muita en ainakaan nänähnyt. Kävin nopeasti ostoksilla. Menin sen jälkeen tienntoisella puolella oleva liikerakennuksen rappusille istumaan. Olin ostanut jäätelöä , joten se oli mukava syödä istuen ja nauttien auringon paisteesta. Syödessäni jäätelöä pari paikallista mopopoikaa pyristeli muutaman kerran liikerakennusta ympäri kuin tuulipäät.

Säätiedoitus oli luvannut ukkoskuuroja  joten päätin etsiä seuraavaksi leiripaikan. Ajelin hissukseen pois Multialta koska kello oli sen verran vähän. Kävin monessa paikassa kurkkaamassa telttapaikkaa mitta maa oli epätasainen.  Löysin lopulta hyvä leiripaikan metsätien varresta. Jouduin ajamaan 1 kilometrin päätiestä metsätietä pitkin ennen kuin tärppäsi.

Matka 70.19km  aika 5.03h , kummunmäki.

14.5

Eilen löytämäni leiripaikka ei ollutkaan niin kehno kuin aluksi luulin. Vaikka liikenteen meteli kuuluikin selvästi telttapaikkaa niin pystyin silti nukkumaan kohtalaisen hyvin. Aamulla oli mukava nousta ylös koska aurinko paistoi mukavasti telttapaikkaan ja lämmitti teltan sisältä sopivan lämpimäksi.

Aamupalaa tehdessäni muutin suunnitelmia.  Olin lopensa kyllästynyt 4 tien rekkaliikenteeseen sekä niiden nostattamaan pölyyn. Vaikka se olikin nopein reitti etelään niin Jyväskylän jälkeen reitit käyvät aika suppeaksi.

Päätin palata takaisin Viitasaaren suuntaan ja kääntyä vähän ennen salmen siltaa 77 tielle. 77 tietä ajelen sitten niin pitkälle kunnes tulee risteys missä lukee Vuorilahti, 6510 on tien numero.

No saatuani kaikki pyörän päälle lähdin tyytyväisenä ajelemaan takaisin päin . Rekkoja ei näkynyt muuta kuin vastaan tulevalla kaistalla. Käännyin 77 tielle sillan kohdalta,Aluksi tie oli tasaista sitten alkoi koko päivän kestävä nousujen ja laskujen rumba.  Tähän asti tie oli ollut asfalttia. Kun käännyin Vuorilahden tielle (6510)asfaltti katosi ja vanhan ajan savitie  alkoi. Tie oli juuri lanattu joten sen pinnassa oli peukalon pään kokoista soraa. Eikä siinä vielä kaikki. Tie oli todella mäkinen, työnsi verenmaku suussa mäkiä ylös, pysähdyin välillä vetämään henkeä kesken nousun. Tätä jatkui 25km, välillä tuli jonkun kilometrin pätkä asfalttia, yleensä se oli siltojen tai kylän kohdalla.

Tien pinta muuttui Pyhä-Häkin kansallispuiston kohdalla asfaltiksi. Meno helpottui jonkin verran sen suhteen mutta mäkien suhteen se ei helpottanut.

Sain raahattua itsen ja pyöräni Saarijärven kaupunkiin. Etsin kaupan mistä kävin hakemassa täydennystä. Tällä kertaa ostin vain kevyttä ruokaa koska jalat oli aika loppu. Kävin hakemassa vielä vettä S-marketin takana olevasta ilma-vesi pisteestä.

Huomenna pitää katsoa mitä teen, nämä pikkutiet tuovat aina yllätyksiä. Lahden hiekkasärkät sekä keskisuomen mäet ovat haastavia.

Ajoin jonkin matkaa 633 tietä ranta-hännilän suuntaan. Ei olisi pitänyt lähteä. Tie on savihiekka Tie ja mäet ovat isoja. Leiripaikka löytyi rinteessä, ei kovin hyvä mutta väsyneelle kelpaa huonokin.

71km, 5.06h.

13.5 Vanhaleiri

Eilinen iltapäivä oli aivan loistava, aivan kuin olisi ollut lomalla. )) Minulta oli puhjennut takarengas jotakin kilometrejä aikaisemmin. Jouduin pumppaamaan siihen muutamia kertoja ilmaa ennen kuin saavuin leiripaikalle. Leiripaikka oli huipulla. Maatietä pitkin tultaessa metsätie alka melkein siitä mihin ohituskaista päättyy päätiellä . Metsätietä noustaan 100 metriä kunnes näkyviin tulee iso aukea joka on sammalta.

Sain rengastyöt tehtyä aika nopeasti joten minulle jäi mukavasti aikaa harrastaa muutakin. Ripustin riippumaton roikkumaan kahden männyn väliin. Löhöilin siinä ja muistelin Euroopan matkaani missä minulla oli myös mukana  riippumatto. Aah, sitä tunnetta kun leiri on pystyssä, kupu täynnä ruokaa ja voi loikoilla riippumatossa. Katsella ja kuunnella lintujen laulua sekä unelmoida .

Aamulla oli myös hieno. Heräilin rauhassa nousin vasta sitten kun aurinko alkoi lämmittämään telttaa.  Oli tämän reissun eka kerta kun teltta oli sisältä kuiva. Oli ollut sen verran lämmin yö. Pakkasin tavarat kasaan teltan sisältä, sen jälkeen olikin jo aika pistää päänsä ulos.

Muistan kun viime kesänä pistin pääni ulos niin silloin oli sata mäkäräistä jo naamassa ennen kuin ehti räpäyttää silmiään. Nyt oli sen verran aikainen kevät että ne eivät vielä ole ilmantuneet maisemiin.

Laitoin ekana tavarat laukkuihin , sen jälkeen purin teltan. Etsin mahdollisimman varjoisan paikan missä aloin kokkailemaan aamupalaa. Tein pahvipurkissa olevan pikaruuan. Siihen kaadettiin vain lämmin vesi. Odotettiin 5 min ja se oli valmista pastaa kermakastkkeessa. Tai jotakin sinne päin.

Sitten olikin jo aika lähteä tien päälle. Tämän päivän osuus oli todella rankka. Tuuli puhalsi vastaan, aurinko helotti kuumasti ja kaiken lisäksi tie oli mäkinen. Ensimmäinen tavoite oli Pihtipudas. Jalat toimivat sinne asti hyvin, liikenne oli vilkasta. Rekat nostattivat pölyä tien keskikaistasta kun varoivat minua ja väistivät turhankin paljon toiselle kaistalle.

Pysähdyin Pihtiputaalla sen verran että kävin kaupan pihalla soittamassa puhelun ja hörppäsin vettä.

Seuraava etappi oli Viitasaari. 33 km yhtä nousua, ei siinä kovin montaa alamäkeä ollut. Tie nousi aluksi pitkän matkaa loivasti, sen jälkeen tuli ohituskaista mäki. Pääsi kuitenkin lopulta Viitasaaren. Keuhkot täynnä maantie pölyä. Kävin S marketissa ostamassa jogurttia, piimää, 2 pinaattikeittoa, sipulia sekä kanan munia. Vedet kävin hakemassa ABC huoltamolta pääväylän toiselta puolen. Huoltamo näkyy S marketin nurkalta. Ei sen ohi voi kyllä ajaa, on siinä niin isot mainoskyltit.

Seuraavan leiripaikkaan oli 15 km. Kun pääsin hirviaidan leiripaikalle huomasin ettei sitä enää ole. Koko metsä oli kaadettu juuri siitä paikasta pois. Voi hitsi, oli viettänyt siinä lukemattomia öitä kun olin mennyt etelän suuntaan. Ei siinä auttanut jäädä märehtimään , lähdin polkemaan eteenpäin. Löysin hätäleiripaikan 1 km päästä . Paikka ei ole suojaisa mutta saa kelvata. Katson huomenna paremman paikan valmiiksi kun lähden liikenteeseen.

Matka 73km , aika 5.10h,

12.5

Venetpalon uusi leiripaikka ei ollut kovin hyvä. Maa oli viettävä , selän kohdalla oli monttu sekä muurahaisten polku meni vierestä. Niistä ei ollut oikeastaan mitään harmia kunhan ei astunut niiden polulle. Seisokelin ja kokkailin metrin päässä polusta, silloin tällöin joku sinnikäs yritti purra minulta jalan poikki, mutta se yleensä päättyi ikävään ilmalentoon.

Yö oli kostea, teltta hikoili sisältä päin. Yö oli myös aika viileä joten kondesiovesi tuppasi tiivistyä pohjan tuntumaan. Nukuin kuitenkin kohtalaisesti.

Aamulla kun pakkailin tavaroita jouduin pyyhkimään teltan lattiaa wiledalla koska paikoin oli kosteutta. Myös makuualusta sekä makuupussi olivat kosteita.

Lähdettyäni ajelemaan kohden vaskikello huomasin 3.4km päästä todella hyviä paikkoja löytää paremman leiripaikan. Pitää yrittää muistaa kun seuraavan kerran lähtee reissuun 

Pysähdyin Vaskikellon ABC huoltamolle minkä yhteydessä on myös kauppa. Kauppaan tehtiin muutama vuosi sitten remontti joten sitä oli laajennettu vähäsen. Olin monesti etsinyt sieltä pientä suolapurkkia , turhaan. Ei siellä vieläkään ollut sellaista vaikka olin jo muutaman kerran siitä maininnut entisillä matkoillani. Huomasin miehen joka hoiti tuorepulla kaappia, menin hänen luokse ja kysyin onko kaupassa pieniä suolapurkkeja. Mies sanoi että jos suolaosastolla ei näy niin silloin niitä ei ole. Mies lähti kuitenkin katsomaan hyllyä. Sanoin hänelle että olen jo kahdesti tai kolmasti pyytänyt että jos kauppa hankkisi niitä  tuotevalikoimaan. En ollut varmaan ainut joka niitä kaipaili. Tämänkin paikan ohi menee varmaan monia pyöräiljöitä sekä moottoripyöräilijöitä jotka käyvät täällä kaupassa. Osa ei kuitenkaan halua ostaa kilon suolatynnyriä mukaansa koska se painaa. Mies lupasi että jättää sanan. Näin hänet vielä ennen kuin poistuin , hän sanoi että oli jättänyt lapun asiaa hoitavalle taholle. No, toivottavasti kun ensi kerralla menen Vaskikellon ABC huoltamolla sieltä löytyy se samperin suolapurkki.

Saatuani ostokset kasseihin kävin vielä tien toisella puolen moikkaamassa kelloja sekä Wc:tä.

Ajettuani 10 kilometriä  kohden Pihtipudasta takarengas alkoi tuntua lötköltä. Olin vähän aikaisemmin ajanut peltotien kohdalta missä oli sepeliä sekä multapaakkuja, lmeisesti takarengas oli saanut siinä kohtaa jonkun iskun. Olin vaihtanut eteen iskemättömän kumin mutta takakumia en ollut vaihtanut.

  Kumi ei kuitenkaan vuotanut kovin paljoa joten pääsin ajamaan aina 15 min kerralla ennen kuin tarvitsi pumpata ilmaa.

Tänään oli lyhyt päivä muutenkin joten en viitsinyt alkaa paikkamaan kesken matkan. Pumppasi parikertaa ilmaa kun oli jo lähellä leiripaikkaa. Pysähdyin P-paikalle joka on juuri ennen isoa nousua. Siinä on kunnollinen ruokailukatos sekä Leikkipaikka vähän matkan päässä. Paikan nimi on ( Leikki-hiitola) . Join katosen alla aamuista teetä jonka Olin laittanut termospulloon.

Kello oli 16 joten minulla ei ollut kiirettä leiriin. Työnsin 1.6km nousun hissukseen, jouduin aina välillä vilkaisemaan olan taakse koska tie oli muuttunut kaksikaistaseksi ohituskaistaksi minun puolelta.

 Jännitin vähäsen koska en tiennyt oliko leiripaikka enään olemassa. Se sijaitsee aivan mäen huipulla, vielä korkeammalla kuin itse tie. Käännyin pienelle metsätielle ja totesin että kaikki oli hyvin.

Pystytin leirin nopeasti koska minun piti vielä korjata pyörän kumi. Vaihdoin päällys kumit ristiin, uuden taakse, vanhan eteen. Näin minun olisi helpompi korjata se jos sisukumi puhkeaisi vielä uudestaan.

Virittelin myös riippumaton kun olin saanut pyörän korjattua. Löhöilin siinä jonkin aikaa, käytin sitä myös ruokailuun, istuin reunan päällä ja söin hyvällä ruokahalulla.

Päivä on ollut todella lämmin joten on aika ottaa välillä tirsat. Ei muuta kuin jatketaan huomenna

50km, aika n3.40h.

11.5

Eilinen leirin pystytys ei sujunut kovin mallikkaasti, asensin ekana trapin mutta se ei ollut aivan oikeassa kohdassa joten jouduin purkamaan sen pois. Siirsin kannattavaa narua seuraavaan puuhun joka oli 2 metrin päässä. Toista päätä jouduin siirtämään 3 metriä, en löytänyt lähempää puuta. Se sopi kuitenkin minulle hyvin. Nyt trappi suojasi telttaa hyvin.

Yö oli kurja vettä satoi koko yön. Sade alkoi puolelta öin ja jatkui aamu kymmeneen. Maa ei vielä ollut kovin lämmin. 100 metrin päässä näkyi vielä lunta joten routa oli vielä lähellä maanpintaa. Kylmyys johtamisen kaikkien suojien läpi niin että ilmapatja jonka lämpöarvo oli -35 hikoili sisältäpäin. Kangas oli paikoin kosteaa,  samoin oli koko teltta.

Nousin vähän yli yhdeksän ylös. Katsoin aikaisemmin sadetutkasta koska sateen pitäisi loppua. Kuvailin telttaa sisältä wc paperilla , en muistanut ottaa wiledaa mukaan joten wc paperi kävi tähän hommaan hyvin.

Päästyäni teltasta ulos suhtkoht kuivana otin tavarat ensin pois teltasta, sen jälkeen purin teltan pois. Kello oli jotakin 11 kun säässä tapahtui muutos. Ilma lämpeni kuin joku olisi kääntänyt lämmön päälle. Aurinko paistoi aina silloin tällöin pilven lomasta. Jätin trapin vielä roikkumaan narujen varaan että saisin sen kuivaksi.  Ehdin kokata aamupalan ja syödä sen kun trapin sai ottaa jo pois.  Tuuli ja aurinko oli kuivattanut sen todella nopeasti  .

Tänään oli tavoitteena Siikalatva sekä kärsämäen K kauppa. Matka taittui puuduttavan hitaasti. Pysähtelin usein. Heti alkumatkasta vasen polvi alkoi kipuamaan joten otin 800 mg Buranan.  Se auttoikin muttamajsi tunniksi.pilvi ei kuitenkaan vaivannut niin paljoa enää sen jälkeen että olisin tarvinnut lisää Buranaa.

Rekkaliikenne oli tänään vilkasta,  sina kun rekka tuli takaa ohi se ylitti keskilinjan ja nostatti pölypilven. Tuulikaan ei ole ollut kovin suotuisa minulle tänään. Koska Tuuli oli vastainen, se puski pölyt suoraan minua päin. Jossakin peltoaukea kohdissa Tuuli puhalsi sivusta joten pöly meni muualle eikä tunkenut suoraan nenään.

Pysähdyin siikalatvan tekojärven kohdalla lepäämään vähäksi aikaa. Otin sieltä videomateriaalia mukaan sekä napsin muutaman valkokuvan. Voimalan purkuvesi menee tien ali. Kävin kurkkaamassa aivan sen alapuolelta rannassa. Vesi tuoksui aivan särjelle joten siellä on varmaan myös kalaa.

Keräilin matkan aikana muutaman pullon. Vein ne lopulta kärsämäen K kauppaan. Kävin myös sitä enne bensa asemalla hakemassa 95 keittimeen että voi tehdä ruokaa.

Pakatessani ruokia kaupan edessä eräs mies tuli vaihtamaan muutaman sanan. Puhuimme satulasta sekä pyöräilystä muutaman sanan.

Ajoin vielä 10 km venetpaloon asti missä etsin vanhan leirin yöpaikaksi.

73.64km., aika 4:58,

10.5.2021 lähtö.

Talvi oli todella pitkä. Toivoin että korona ja rokotukset menisivät vauhdilla eteenpäin että rajat aukeaisivat Euroopassa.  Näin ei kuitenkaan tapahtunut joten ei tässä muukaan auta kuin ajella suomessa.

Olin päättänyt lähteä liikenteeseen 10.5 Maanataina joten aloin laittelemaan tavaroita kasaan Lauantaina . Sunnuntai oli sitten varsinainen tohina päivä. Kävin pariin otteeseen ostoksilla koska minulta puuttui muutama tärkeä tavara.

Olin hankkinut Sonyn toiminta kameran joten tarvitsin myös ulkoisen kovalevyn varastoksi kuvamateriaalille. Päätin kuvata tämän tulevan matkan kameralla , julkaisen sen sitten aikanaan jollakin media alustalla netissä.

Maanatai aamu alkoi hyvin. Heräsin 8 pintaan , ensin söin aamupalaa, vasta sitten aloin tarkistamaan viimeisen kerran tavaroita että kaikki olisi mukana.

Olen pitänyt uutta pyörääni sisällä koko talven. Aina kun olen käynyt lenkillä , olen tuonut sen takaisin asuntooni. Kannoin ensin pyörän pihalle , sen jälkeen laukut ja muut romppeet. Pakjailin pyörän rauhassa ennen lähtöä. Kuvailin samalla muutamia otoksia Sonylla.

Ilma ei ollut kaikkein paras pyöräilylle. Tuuli oli koko päivän vastainen, välillä satoi pientä tihkua . Onneksi sade jäi aika vähäiseksi. Ajelin Kempeleen kautta Liminkaan mista käännyin Jyväskylän suuntaan. Onneksi osan matkaa oli mahdollista ajella sivuteitä pitkin Temmekseen asti . Temneksestä on 16km Rantsilaan, se väli on jo päätietä pitkin. Liikenne ei ollut kuitenkaan kovin vilkasta, sain ajella melko rauhassa. Muutamia rekkoja  menin molempiin suuntiin nostattaen kaistojen välissä olevasta urituksesta.

Kävin ostamassa Rantsilasta iltaruuat. Mukaan tarttui juustoa, kananmunia , maksalaatikkoa (herrojen herkkua ))  kismettiä sekä piimää että jogurttia.

Ajettuani viitisen kilometriä löysin ihka uuden leiripaikan mäntymetsästä. Koska yöllä pitäisi sataa laitoin trapin teltan suojaksi. Sain virittää sen kahdesti ennen kuin se oli sopivan paikan yläpuolella.

Saatuani leirin pystyyn olikin jo aika tehdä ruuat. Syötyäni pesin hampaat sekä lämmitin pesuveden .

Päivä oli kokonaisuudessaan hyvä sekä mukava. Ainut mikä unohtui tavaroiden joukosta oli ketjuöljy. Onneksi voi käyttää sen tilalla Rohloffin kappaöljyä jota minulla on aina mukana .

Kello on nyt 22. Linnut laulaa mukavasti täällä metsän siimeksessä , tätä olen odottanut koko talven. Linnunlaulua.  Näihin sanoihin on hyvä lopettaa tältä päivältä.

70.km, 6.22h. Rantsila.

Kivinen maa ei ollut kaikkein parhaimpia alustoja nukkumiseen. Mietin illalla ajaisinko yhdellä kerralla loppumatka kotiin vai yöpyisinkö vielä Ylikiimingin lähistöllä. Tein aamulla sellaisen päätöksen että ajan loppumatkan yhdellä kertaa. Arvioin matkan pituudeksi 150km.

Ensimmäinen etappi oli Pudasjärvi. Sinne oli matkaa 56km leiripaikasta. Tie sinne oli kumpuilevan maaston takia mäkistä. Etsin kaupan kun pääsin Pudasjärvelle. Kävin ostamassa syötävää sekä vein muutaman tölkin jotka olin kerännyt ennen viime leiriytymistä. Istuskelin kaupan edessä olevalla puistonpenkkilä, syöden karjalanpiirakkaa sekä imin pillin kautta tripistä kaakaojuomaa.

Olin jakanut matkan mielessäni neljään etappiin. Ensimmäinen oli Pudasjärvi, seuraava oli Arkalan jälkeen lähtevä Yli-kiimingin risteys. Kolmas etappi oli Yli-kiiminki . Neljäs oli Päivärinteen risteys Laitasaaren ja Soson välissä.

Matka taittui hitaasti. Kun takapuoli alkoi puutumaan pysähdyin kävelemään bussipysäkille. Yleensä katselen mittarista kilometriä mutta nyt en tehnyt sitä. Tiesin katsomatta kuinka paljon olin ajanut.

Iltapäivällä lähestyin lopultakin Arkalan risteystä. Olin ajanut jo 7 tuntia melkein yhtä kyytiä. Mielessäni häämötti jo sauna sekä lepo. Käännyttyäni risteyksestä tie kapeni melkein yksikaistaiseksi tieksi. Tie oli mutkainen sekä mäkinen. Pysähdyin ajettuani muutaman kilometrin eteen päin. Päätin syödä muutaman kaurapatukan että jaksaisin seuraavaan etappin Yli-kiiminkiin.

Yli-kiimingin jälkeen tie muuttui vähän paremmaksi. Sain lisää energiaa kun lopulta saavuin Päivärinteen risteykseen. Pysähdyin vielä tarkistamaan olinko oikeassa risteyksessä. Ensimmäiset kilometrit olivat tasaista mutta sen jälkeen tie muuttui mäkiseksi. Olen monesti käynyt mustikassa tien varressa joten kun ohitin tutun metsätien risteyksen tiesin että nyt matkaa ei ollut enään paljoa.

Kesän 2020 Lapin matkani päättyi hyvin. Mäkäräiset saivat omansa matkalla mutta hengissä selvittiin. Oli mukava käydä välillä napapiirin toisella puolella katsomassa puhdasta luontoa. Sen vedet ovat vielä kirkkaita eikä turisteja ollut liikaa siellä missä liikuin. Nyt toivotan lukijoilleni hyvää loppuvuotta sekä mukavaa syksyä.

Olin illalla kahden eri leiripaikan vaiheilla. Toinen oli aivan tien varressa. Kiertelin metsikössä etsien tasaista paikkaa mutta sellaista ei löytynyt kuin tien läheltä. Se missä olin yötä oli 100 metrin päässä metsässä. Metsätie oli kovaksi tallantunut mutta sitä ei oltu käytetty vähään aikaan. Pieni hiekkakenttä, ilmeisesti kääntymä paikka näkyi suoraan telttapaikasta. Tie muuttui myös multaiseksi sekä vetiseksi leiripaikasta eteen päin.

Rovaniemelle oli matkaa 15 km.leiristä. Lähdin vähän jälkeen 9 ajamaan kohden Rovaniemeä. Matka sujui jouhevasti koska olin illalla tankannut beconia. Ohitin matkalla Rovaniemelle Joulupukin maan. Paikka näytti hiljaiselta kuin jouluyönä, kun kaikki ovat kotona. Rovaniemen ohitukseen ei mennyt kovin kauan. Ranualle oli matkaa 79km jonne oli tarkoitus päästä tänään. Matkalla oli muutama hiekka pätkä koska tietyömaat olivat käynnissä. Asfaltti oli otettu pois joistakin kohdista. Ranualla pysähdyin käymään K kaupassa. Ei sen puoĺeen minulla oli yksi pyörälenkin melkein puolillaan ruokaa. Kävin heittämässä tölkit joita oli kertynyt täysin pussillinen matkalla. Sain niistä 4.70.

Olin ostanut kaupasta myös naposteltavaa jotka söin kaupan edessä olevien penkkien luona. Poikkesin vielä hakemassa iltavedet huoltamon pihalta.

Innostuin pitkästä aikaa kuuntelemaan musiikkia ajaessani eteen päin. Laitoin rokkabilly musiikkia soimaan puhelimestani, musiikki vein matkaani mukavasti eteen päin. Ilta oli jo sen verran pitkällä joten etsin leirin puhelin maston juuresta.