8.1

Kello soi 6.45. Meidän piti nousta aikaisin koska bussi lähtisi kello 11. Olimme kaikki ylhäällä 7 aikaan. Söimme aamupalaksi vaaleata leipä, sipulia, tomaattia, suippopaprikaa ja sen kruunasi suklaalevitettä leivän päälle. Kait siinä oli vielä muutakin mutta hyvä ateria kuitenkin.

Olimme pakanneet suurimman osan tavaroista jo eilen joten aamulla ei tarvinnut tehdä muuta kuin hakea pyörät takapihalta ja pakata ne.

Matka bussiasemalle oli 2 km luokkaa. Kun saavuimme bussiasemalle jätimme pyörät bussikatoksien alle. Matkalla oli alkanut satamaan vettä. Hamid meni ensimmäisenä bussiasemalle olevien toimistojen luokse. Seurasin hänen perässä kun olin saanut pyörän parkkiin. Hamid ei osannut englantia, hän puhui ainoastaan persiaa.

Liput maksoivat 120trl, polkupyöristä he veloittivat 50 trl vaikka niistä ei kuulema mene maksu Turkissa. No, olisimme voineet mennä myös toisella bussiyhtiöllä mutta en jaksanut alkaa vääntämään kättä. No, kun sitten llkmme saaneet liput niin menin ensimmäisenä lataamaan pyörää bussiin. Vesisade ei helpottanut sitä ollenkaan. Bussin apukuski alkoi hermostumaan ja alkoi räksyttämään vieressä. En aluksi välittänyt siitä mutta päätin laitaa tavarat nopeasti bussiin että pääsisin sateen suojaan. Iran8ilaiset tulivat vähän myöhemmin lataamaan tavaroita bussiin. Menin auttamaan heitä koska sade oli kiihtynyt , näin pääsisimme nopeammin sateen suojaan. Apukuski räksytti vieressä koko ajan nostaen ääntään välillä.

Kun bussiin lähti lopulta eteen päin tämä samainen ukonkäppänä joutui tarjoilemaan meille kun oli välipalan aika. Bussissa tarjoiltiin teetä tai nescafeeta, niiden kanssa sai kakun palan. Miehe naama lli kuin se kuuluisa petolinnun p…. .

Matka Antalyaam bussilla on henkeä salpaava. En voi muuta kuin suositella sitä. Maisemat ovat upeat. Kävimme 1350 metrissä ylimmillään. Nousut ovat todella tappavia jos ne ajaa polkupyörällä. Matkalla näkee todellisia vuoristokyliä, pysähdyimme parikertaa 20 min tauolle. Kuski sekä miehistö käy kahvilla ja wc:ssä, kuten myös matkustajat jos on tarvetta.

Kun Antalyaan lopulta saavutaan on edessä pitkä alamäki 1300 metristä. Alamäki alkaa 30km ennen kaupunkia. Bussi saapui terminaalin luokse, toivoin loko ajN että se menisi katoksen alle. Niin ei kuitenkaan käynyt vaan se pysähtyi juuri sen eteen. Antalyassa satoi rankasti vettä, onneksemme katos duojasi vähän kun aloimme purkaa tavaroita pois bussin ruumasta. Apukuski oli ko siellä naama punaisena laukkujen kimpussa.

Menimme itse hakemaan tavaratilasta laukkuja ettei se pahvi olisi rikkonut pyöriämme. Huomasin kun ukkeli heitti pyörääni kerran sivummalle,ärjäisin ukolle että sen arvo on aika paljon jos kiinnostaa tietää. En tiedä ymmärsikö se puhetta mutta sain kuitenkin pyöräni pois autosta.

Pakkasimme pyörätä katoksen alla. Koska sade vai jatkui päätimme jäädä yöksi terminaaliin. Hamid löysi hyvä paikan terminaalin lipunmyynnin edestä. Siinä oli tuoleja joiden väliin saimme pyörät turvaan. Lähdimme hamindin kanssa etsimään kauppaa iltapalaa varten. Seikkailimme halki terminaalin ja bussien säilytysalueeiden läpi kunnes pääsimme lähemmäksi kauppoja. Hamid käyttä puhelimen karttasovellusta suunnistukseen. Kauppa löytyi ka saimme ruuat. Takaisin emme enään päässeet samaa reittiä koska olemme tulleet yhden Portin läpi missä oli vartija. Hän kyllä laski meidät ulos mitta ei enää takaisin. Jouduimme kiertämään koko terminaalin alueen että pääsimme takaisin lähtöpisteeseen.

Söimme hyvällä ruokahalulla iltapalan. Terminaalin ulkopuolella oli vedenotto piste minkä luona kävin pesemässä hampaat sekä kasvot. Kello oli vähän yli 23 kun aloin nukkumaan. Tuolit olivat kovia joten aamuyöstä kaivoin laukusta pehmustetta alleni. Laitoin myös kevyen untuvatakin lämmikeeksi päälle.

7.1

Yritimme lähteä aamulla eteen päin mutta se tyssäsi 15 km päähän. Kun Marmarista lähteen pois joutuu nousemaan 4.5 km ylämäen. Sen nousukulma on 5%. Ajoimme sen ylös , jouduimme pysähtymään muutaman kerran matkalla. Pidin pysähdys johtui sateesta. Kyhjötimme ison sadeviitta alla seisten vierekkäin että mahduimme sen alle.

Nousun jälkeen on 8 km.laskua,7% kulmalla. Ajoimme yhteensä 15 km ennen kuin jouduimme pysähtymään sateen vuoksi. Sade jatkui toista tuntia ennen kuin se laantui ja lakkasi. Päätimme palata takaisin Marmaris kaupunkiin koska sade tulisi jatkumaan vielä monta päivää.

Palasimme samaan majoituspaikkaan mistä olimme lähteneet. Saimme onneksi saman huoneiston missä olimme olleet jo pari päivää. Se oli siivottu ja lakanat oli vaihdettu. Päätimme että lähdemme huomenna jatkamaan matkaa bussilla. Loppu ilta meni syödessä ja surffatessa. Sade jatkui pitkin ilta, tauoten välillä, jatkuen sitten taas.

6.1

Lähdimme aamusta kävelemään kaupungille etsimään päällysrenkaita iranilaisille . Kävimme kahdesta liikkeessä mutta huonolla tuloksella. Kävimme myös muutamassa vaateliikkeessä katsomassa muuten vaan. Ilma oli tänään aika sateinen. Tuuli oli paikoin voimakas

Hamidin etsi myös primuskeitintä mutta sellaista ei löytynyt Marmariksesta. Itse kävin etsimässä powerpankkia koska patterit mitä latasin, olivat vajaatoimisia.  Kävimme monessa liikkeessä katsomassa mutta ne olivat liian suuria. Lopulta löysin pienen 4800 mPäivä meni mukavasti syödessä ja kaupungilla kävellessä.

Iltapäivästä teimme ruokaa ja söimme yhdessä. Ruokavaliomme on tällä hetkellä sipuli, kana, paprika ja leipä pitoinen. Käytämme kaasukeitintä sisällä koska meillä ei ole keittiötä. Kaasu on siitä turvallinen että se ei savuuta joten palohälyttimet eivät ala huutamaa.

Matkan pitäisi jatkua huomenna kohden Antalya. Joudumme palaamaan samaa reittiä takaisin päin 25km, siitä on 15 km nousua. Ensimmäinen nousu on 4.5 km ja se on spagettitietä. Tie kulkee vuoriston kylkeä pitkin seuraten sitä.

5.1

Olimme eilen todella onnekkaita löytäessämne hiekkatasanteen. Nousin kuten aina aukaisin. Olin jo laittanut tavarat kasseihin kun naapurin teltassa alkoi kuulumaan liikettä. Iranilaisille oli eilen ollut epäonnea. Polkupyörä oli kaatunut heidän teltan päälle ja katkaissut yhden telttakepin. Onneksi he saivat korjattua sen ja saivat teltan uudestaN pystyyn. Ainut mitä he eivät korjanneet oli telttakangas mihin tuli reikä.

Päivän kohokohta oli 9 km alamäki. Olimme ohittaneet kyltin missä luki korkeus Olimme 670 metrissä. Olimme jo ehtineet tulla alas päin muutaman mäen verran mutta emme olleet nousseet ylämäkeä. Lasku oli hulppea, tulimme spagettilaskua alas, pysähdellen välillä ottamaan kuvia. Kun lopulta Olimme alhaalla etujarrut alkoivat olemaan lopussa. Ainakin säädöt olivat loppuneet jarrukahvasta.

Ajoimme matkalla marmaris kaupunkiin parin poliisiin tarkistuspisteen läpi. Poliisi pysäyttivät jokaisen auton mutta meidät laskivat läpi käden heilautuksella. Ennen kui pääsimme Marmaris kaupunkiin nousimme pari suurta ylämäkeä mutta vastaavasti laskulla oli pituutta 4.5 km. Tie oli 7% laskulla joten vauhtia riitti.

Perillä kaupungissa kävimme muutamassa Pansiyonissa katsomassa asuntoa muutamaksi päiväksi.

Matka 49km, aika 3.26h, Marmaris , Turkey

4.1

Eilen kun löysimme leiripaikan niin aloimme pähkäilemään sadetta. Iranilaisten teltta ei ole kovin kummoinen. Jos sade sattuu kohdalle niin meidän oli tarkoitus siirtyä kamojen kanssa lähellä olevaan betoni asuntoon. Olimme löytäneet sen kun tutkimme ympäristöä.

Olimme myös löytäneet toisenkin mökin mutta se oli vähän ylempänä kuin betoni hörskä. Annoin iranilaisten mennä siihen yöksi koska itselläni oli paremmat varusteet. Iranilaiset sytyttivät illalla nuotion ja tekivät ulkona ruokaa. Jouduin sanomaan heille että eivät tee nuotiota liian lähelle koska telttani on herkästi viottuvaa mallia.

Aamulla kun nousin oli teltta märkä niin sisältä kuin ulkoa. Olimme sen verran korkealla että ilman kosteus oli korkea .

Kun pääsimme liikenteeseen oli ensimmäisen 15 km nousu. Olimme eilen puurtaneet puolet matkasta. Jaksoimme polkea sitkeästi loputkin kunnes pääsimme ylös.

Illalla meillä oli ongelmia löytää leiripaikkaa. Yritimme ensin päästä huoltamon takapihalle yöksi mutta se oli liian kivikkoinen. Jatkoimme matkaa ja ajoimme Menteşe/Mugla kaupungin läpi. Pimeä ehti laskeutua emmekä olleet löytäneet vielä leiripaikkaa. Jouduimme puurtamaan pimeässä ja väsyneen 2 km nousu joka oli 7% kulmalla. Kun pääsimme ylös oli meidän toiveemme kuultu yläkerrassa ja löysimme leiripaikan. Iso tasainen aukea mikä lli hiekka sekä kivikoa. Siellä täällä kasvoi 3 metrin mäntyjä joiden suojaan saimme teltan.

Matka 57.96km, aika 5:04h, Mantere. Turkey

3.1

Pyöräilijän elämä on loppujen lopuksi monien sattumien summa. Kun aamulla heräät metsästä nikn sitä ei tiedä minne painaa illalla päänsä.

Kun eilen haimme leiripaikkaa ja löysimme sellaisen , niin seuraavana saimmekin jo laittaa sitä kasaan.poliisibtulibajamaan meidät pois. En tarkemmin ala puuttumaan varsinaiseen syyhyn. Jouduimme ajamaan osan matkaa pimeässä kun etsimme leiriä. Onneksi etsiminen tuotti tulosta, 4:llä kerralla tärppäsi.

Aamulla nousin jälleen aikaisemmin ylös. Teltta oli märkä sisäpuolelta, Olimme sen verran korkealla että yö oli viileä ja kondessiota oli syntynyt lämpötilaerosta. Kun naapurit heräsivät viereisestä teltasta niin olin jo laittamassa ruokaa .

Aurinko paistoi heti aamusta alkaen. Ensimmäisenä meillä oli kilometrin verran nousua jonka jälkeen pääsimme nauttimaan 10km verran laskujohteisesta alamäestä. Milasin kaupungin läpi ajo sujui nopeasti. Yhdessä ympyrässä tuli ongelmia mutta siitä selvittiin loistavasti. Milasin jälkeen d330 pitkin alkaa nousujen nousi. Vuorella on korkeutta 1000m joten ylämäkeä on 8 km verran. Nousun kulma jyrkimmillään on 10%. Ennen kuin.sloimme kiivetä pidimme syömä tauon. Pysähdyimme erää ravintolan parkkipaikalle tekemään ruokaa. Kun söimme eräs auto ajoi ravintolan suuntaan parkkipaikan ohi.auto pysähtyi kohdallamme ja nuori mies tuli juttelemaan kanssamme. Hän oli todella ystävällinen kaveri. Hänen setä omisti ravintola / pitopaikan. Nuori mies oli töissä sedällä . Hän toi meille teetä ja tarjosi meille 2 leipää jotka otimme kiitollisena vastaan. Saimme myös 4 1L pulloa vettä mukaamme ennen kuin lähdimme.

Åiursimme mäkeä ylös 1.20 min. Pysähdyimme välillä ottamaan kuvia. Kun mäki oli voitettu aloimme etsiä leiriä. Olimme käyneet jo kaupassa Milasissa joten sen suhteen meillä ei ollut ongelmia. Löysimme lopulta leirin mihin jäimme yöksi.

Matka 42km , aika 3;39h., Tuzabat, Turkk

2.1

Heräilin aikaisemmin kuin iranilaiset ystäväni. Tiesin että minulla kestää vähän kauemmin laittaa tavarat kasaan kuin heillä. He nukkuivat samassa teltassa joten iranilaisille oli etu puolellaan. Kun rukous kutsu kajahti tornista 6: 20 nousin ylös. Pakkailin tavarat ja menin sen jälkeen laittamaan sapuskaa.

Yö oli ollut levoton , paikalliset koirat pitivät meteliä melkein koko yön joten olin nukkunut huonosti. En antanut sen haitata. Tein aamiaisen valmiiksi kun toisesta teltasta alkoi lopulta kuulua ääniä. Iranilaiset tekivät aamiaista kun minä laitoin jo tavaroita laukkuihin.

Pääsimme lähtemään liikenteeseen 9.30. Se oli ihan hyvin kun ajattelee että meitä oli kuitenkin 3 . Autiotalo oli ollut hyvä valinta. Siellä oli sähkö ja peltikatto.

Päivä oli raskas. Kolme suurta nousua väritti päivää. Vastineeksi saimme upeat maisemat. Ajoimme vuoristossa olevan järven vieressä kulkevaa tietä. Upeat vuoret tekivät hienot raamit järven ympärille.

Kun iltapäivästä 16 aikoihin aloimme etsiä kauppaa eräästä pikkukylässä niin siellä ei löytynyt kauppaa. Seuraavaan oli matkaa 4 km. Matkahan oli lyhyt mutta 1.5km oli nousua. Puursimme mahdollisimman nopeasti nousun ylös että pääsisimme kauppaan ja telttapaikkaa etsimään.

Löysimme kaupan seuraavasta kylästä. Niitä oli peräti kolme mutta valikoima oli huono. Ostimme mitä voimme ja lähdimme etsimään telttapaikkaa. Kova etsinmä tuloksena löysimme kylä perältä kiviaidan vierestä nurmikkoa minkä takana ei ollut taloa. Kun saimme teltat pystyyn niin virkavalta tuli jo paikalle. Passit katsottiin pian iranilaiset keskustelivat poliis0in kanssa kännykän välityksellä saadaanko me olla siinä. Koska minä oli suomesta niin olin turisti . Minuun ei kohdistunut mitään paineita mutta iranilaisille kohdistui. Koska he eivät olleet muslimeja niin saimme osittain sen takia lähteä. Muitakin syitä oli mutta niihin en puutu.

Joten jouduimme lähtemään aidan vierestä pois. Pimeän tuloon ei ollut enää kuin 40 min joten laitoimme teltat nopeasti kasaan. Meillä oli siinä mielessä onnea että emme ehtineet laittaa telttojen sisälle vielä paljoa tavaroitamne. Kin pääsimme lähtemään oli jo hämärää. Etsimme kuumeisesti yöpaikkaa jokaisen sivutien varresta. Ei siinä mitään vaikka tuli pimeää mutta kun jouduimme ajamaan nousua koko ajan ylös. Pimeä tuli nopeasti. Tiellä oli kova liikenne ja kaiken lisäksi se oli 4 kaistainen.

Löysimme lopulta 4 yrittämällä leiripaikan. Tien joka päättyi vuoren rinteen nousuun. Se oli tasainen ja suojassa. Mitään vaaraa en nähnyt siinä valossa mitä otsalamppu antoi. Laitoimme leirin pystyyn , söimme ja sitten jokainen touhusi mitä illalla tekee.

Matka 67.13km, aika 4:36, Bafa, 2 km milasin suuntaa tien. 525-02 , Vuoristotie. Turkey

1.1-22

Nousin aamulla sillä mielellä että olen vielä yhden yön hotellissa. Suunnitelmat kuitenkin muuttui . Lähdin aamupalan jälkeen kävelemään ulos ja päätin normaalista poiketen lähteä ensin keskustaan kävelemään. En päässyt kuin 50 metriä kun huomasin 2 matkapyöräilijää kadun toisella puolella. He laivat pysähtyneet tekemään ruokaa pieneen puistoon. Kipaisi tien yli ja menin juttelemaan heidän kanssa.

Kysyin ensin saanko tulla lähemmäksi koska heillä oli tavaroita levällään kadulla. Toinen miehistä puhui vähän englantia, joten sain luvan. Hetken juteltuamne sain selville että he olivat lähteneet Iranista ja polkeneet Istanbuliin kautta, seuraten rannikkoa Kusadasiin asti. Aloin miettimään mitä oikeastaan teen täällä Kusadasi enään. Kysyin mieheltä voinko lähteä heidän mukana ajamaan kohden Antalyan kaupunkia. Meillä oli kuitenkin sama matka.

Sanoin heille että minulla menee ehkä tunnin verran , jos he voivat odottaa sen verran niin hakisin polkupyörän ja tavarat. Sovimme että tulen puistoon.

Menin nopeasti hotelliin ja pakkasin tavarat laukkuihin. Kannoin laukut hissin luokse ja pyyhälsin 5 kerroksesta alas. Kannoin laukut respan lähellä olevan pääoven viereen ja menin hakemaan pyörän varastosta . Kun olin saanut pyörän pihalle menin sanomaan hyvästit respan naiselle. Olin jo aikaisemmin antanut avaimen naiselle . Nainen muisti minut ja kysyi mikä minun huoneen numero oli. 517. Koska olin aamulla maksanut jo seuraavan yön niin respan nainen sanoi että hän peruu maksun. Hän kysyi olinko maksanut kortilla vai käteisellä. Kun peruminen oli hoidettu, kortilla, niin menin pakkaampyörän pihalle.

Uudet ystäväni olivat tällä välin jo ehtineet syödä ja laittaneet pyörät valmiiksi. He halusivat käydä muutamassa paikassa kuvaamassa nähtävyyksiä joten lähdimme kiertämään kaupunkia. Kävimme kahdessa linnassa Keravansaray ja Pigeon Island. Ensimmäinen oli sulttaanin haaremilinna ja toinen pulusaari. Se oli kait ollut jonkinlainen viestikeskus joka oli tuhoutunut. Se oli juuri saatu peruskorjattua.

Loppu päivä meni sitten vuoren ylitykseen. Kaksi todella pitkää nousua joiden jälkeen jouduimme jo etsimään Yö paikkaa. Kello oli 5 kun näimme autiotalon pikkukylän keskustan tuntumassa. Majoitumme sinne. Olimme jo aikaisemmin käyneet kaupassa joten sen suhteen meillä ei ollut hätää. Löysimme sadevettä jota voi käyttää peseytymiseen. Kävin itse hakemassa juomavettä lähin ravintolasta että sitä oli riittävästi. 3L vettä maksoi 8 trl.

Matka 20km, Vãylãkõy Turkey.

29.12

Yö meni levottomasti. Ilmalämpöpumppu pitää omanlaista ääntänsä joten se piti jonkin verran hereillä. Kun lopulta kello soi, totesin itseni sen verran raadoksi että käänsi kylkeä ja jatkoin torkkumista. Nousin 8 aikaan aamupalalle. Kävin pikasuihkussa ja totesin että minusta ei ole tänään lähtijäksi mihinkään. Niinpä kun kävin syömässä ja maksoin samalla yhden päivän lisää huoneestani.

Tunsin että en ole terve, minulla oli kuumeinen olo joten otin Buranan ja painuin nukkumaan. Minulla on jo viikon verran nokka vuotanut välillä kun putous. En ole välittänyt siitä koska se on vuotanut kylmässä jo monta vuotta.

Torkuin klo 14 asti , söin sen jälkeen jogurtin ja suklaalevitettä. Näin sain nopeaa energiaa . Pötköttelin vielä 16 asti ennen kuin sain itseäni sen verran irti että lähdin syömään ulos . Olo oli parantunut huomattavasti kun särkylääke alkoi vaikuttamaan. Lihakset eivät olleet enään niin kipeät eikä lonkkia koske. Polvetkin olivat melkein normaalit. 9 päivän kova kiipeäminen pyörän kanssa alkaa vaatimaan veronsa.

Istuin tutussa paikassa iltaa 5 tuntia. Söin ja join tuoremehua sekä hörpin teetä. Ravintolassa ei ollut kovin montaa asiakasta koska se on sen verran sivussa. Illalla paikalle tuli muusikko joka soitti rokahtavaa turkkilaista musiikkia.

Huomisesta en vielä tiedä. Voi olla että pidän lepoa koska minua alkaa oksettamaan jos ajattelen pyörällä ajamista vuoristossa. Sitä hauskuutta on riittänyt jo Ukrainan Ivano-frankivsk kaupungista asti,

28.12

Asunto minkä vuokrasin yhdeksi päiväksi oli kylmä. Lämpöpumppu seinällä oli päällä koko yön mutta sen teho ei riittänyt lämmittämään asuntoa tarpeeksi. Lattia oli kivilaattaa joten se imi tehokkaasti lämmön.

Aamulla kun heräsin olin kahden vaiheilla mitä teen. Kun vilkaisin ikkunasta ulos ja huomasin että taivas on kirkas niin niin päätös oli selvä.

Söin ja pakkasin loput tavarat laukkuihin. Kannoin pyörän toisesta kerroksesta alas . Kun kaikki romut oli alhaalla, pakkasin pyörän. Avaimen annoin pihalla istuvalle miehelle.

Olin katsonut kartasta tämän päivän reittiä. Tiesin että se olisi raskas koska eilinen päivä painoi vielä jalkoja. Maitohapot purskahtivat herkästi jalkoihin ja lihakset jäykistyivä nopeasti.

Lähdin kuitenkin toivekkaana matkaan. Ylämäki toisensa jälkeen tuli vastaan. Työnsin suurimman osan niistä ylös. Pisin mäki oli 20 min . Jotkut olivat lyhyitä mutta jyrkkiä, niissä minun piti pysähtyä aina silloin tällöin vetämään henkeä ja huilaamaan pohkeita.

Väli Cumhuriyet- Camikebir on hiton voimia vievä. Tie on kiviasfalttia, samanlaista käytetään Norjan tiestössä. Se on raskas ajaa. Koska täällä ei ole talvea niin irtokivet mitkä lähtevät tiestä kasaantuvat tien reunaan. Ja koska täällä ei aurata teitä niin kivimäärä on paikoin valtava. Kaiken lisäksi tie syö rengasta kun hiiri leipää.

Selvisin päivästä pelkällä tahdon voimalla” voima olkoon kanssanne ” jos saa siteerata Tähtien Sotaa. Löysin jonkinlaisen majapaikan isosta kaupungista. Kävin syömässä ravintolassa ja kävelin jonkin aikaa rantatietä. Sen varrella on baareja ja ruokapaikkoja, myös se missä olin syömässä.

Matka 59km , aika 4:46h, Camikebir, Turkey.