Riippumatossa on vaan sitten hyvä nukkua. Ilta oli lämmin kun loikoilin siinä. Kun pimeys saapui loi mukava katsella kuuta joka pilkisti puiden välistä. Muutama tähtikin näkyi. Liikennettä ei ollut enään 23 jälkeen oikeastaan ollenkaan.

Pitkästä aikaa oli valinnut oikean leiripaikan. Näin riippumatosta käsin kun aurinko alkoi nousemaan alempana rinteen ja puiden takaa. Laitoin välillä silmät kiinni ja otin sekunnin torkut. Lopulta minun oli pakko nousta ylös.

Aukaisin riippumaton vetoketjun ja kurkistin hyttysverkon alta mihin olin laittanut läpsykkäät. Ne ovat siinä mielessä mukavat kun ne on helppo ottaa jalasta pois, ja laittaa taas vastaavasti takaisin jalkaa helposti.

Ensimmäisenä meni tarkistamaan oliko vaatteet jo kuivuneet. Olinnjo illalla toiveeksi koska tuuli oli lämmin ja pääsin tarpeeksi ajoissa pesemään me. Jees, oli Ensimmäisen sanat kun totesin että vaatteet olivat kuivat.

Kun vaatteet olivat päällä laitoin tee veden kiehumaan. Vasta sitten otin makuupussin ja muut tavarat pois riippumatosta pois.

Olin päättänyt että menen Dresdenin ohi pohjoisen puolelta. Jatkan siitä ,kääntyen pikkuisen takaisin etelän suuntaa kun olen ohittanut kaupungin. Puolan raja ja siitä Saksan samaahan ei tahdo löytyä sopivia teitä joten käytän päätien läheisyyteen hyväksi. Bautren kaupunki on Dresden itäpuolella, pääse sen kautta hyvin puolan puolelle.

Leiripaikan löysin kasvatusmetsästä. Paikka on niin hiljainen että kuilun kun korvat suhisevat koko ajan. Tie mitä pitkin tulin oli suljettu autoliikenteeltä joten edes auton äänet eivät häiritse ajatuksia. Sitä kun on niin tottunut jo liikenteen ääniin että hiljaisuus on jo häiritsevää.