Eilinen ilta oli todella vaikea. Sumu ja maasto aiheuttivat todella paljon päänvaivaa illalla.

 Olin ajanut koko eilisen päivän kumpuilevaa maastoa joka kulki peltoaukeiden keskellä. Kaiken lisäksi oli ajanut erästä tietä liian pitkälle joten en viitsinyt enää kääntyä takaisin.

Kun ilta alkoi saapumaan  10.11 niin én vaan meinannut löytää sopivaa pusikkoa minne laittaa teltta pystyyn. Auringon laskuun oli enää 45 minuuttia kun näin lopulta metsikön

Maa oli kuitenkin niin kuhmuraista sekä siinä oli aivan liikaa piikkikasveja joten siihen ei voinut laittaa telttaa. Niinpä etsin sopivan paikan riippumatolle.  

Tässä vaiheessa mielessäni kummitteli toissa iltainen ilta. Paksu sumu saapui kuin varkain ja metsä muuttui valkoiseksi otsalampun valossa.

Minun oli pakko purkaa kaikki ripustukset pois riippumatosta ja sen jälkeen vielä ottaa se pois ja laittaa teltta tarpin alle.

Nyt minulla ei ollut sitä mahdollisuutta koska maahan ei voinut laittaa telttaa. Aloin hämärässä laittamaan tarppia ja riippumatto metsikköön. Kuin varkain , se sumu alkoi ilmestymään uudestaan. Aloin melkein panikoimaan koska minulla ei ollut varasuunnitelmaa enkä voinut tehdä muutakaan.

Aloin miettimään mitä kaikkea olin aikoinaan katsonut netistä jä riippumatoista. Mieleeni tuli eräs mies joka laittoi tarpin riippumaton ympärille kuin se olisi teltta.

Omani oli tarpeeksi iso ja se oli juuri oikealla korkeudella. Otin laitinmaiset ,kulmia pitävät narut irti ja päästin ne  roikkumaan vapaasti.  Kun kulmat laittoi maahan kiinni ne muodostivat päätyseinän. Näin sain eristetty riippumaton ulkoilmasta melkein kokonaan.

Nukkumaan meno onkin sitten taas oma juttunsa.

Asunnoton nainen paleli illalla aika paljon. Kuulin kun hän pesi itseään ja kun ihmistä palelee niin hän ääntelee omalla tavallaan. Ääntely loppui kun hän pukeutui ja pääsi lämpimien vaatteiden sekä makuupussien sisälle. Itselläni ei ollut hätää koska teltta pitää lämpöä sisällään.
Aamu oli taas yhtä ankeaa kuin yleensä. Ainut hyvä puoli oli se että teltta oli kuiva sisältä sekä ulkoa.
Nousun aikaisemmin kuin nainen, laitoin varusteet kasaan ja pukeuduin ajovaatteisiin. 
Parakki oli kylmä koska siinä oli vain seinät ja katto. Ikkunoiden edessä oli jonkinlaiset ritilä mutta ei laseja.
Omat ajatukseni eivät enää oikein tahdon pysyä kasassa kun törmäsin tähän asunnottomasn naiseen. Hän ei puhunut englantia eikä muutenkaan halunnut keskustella. Niinpä tein päätöksen että olen kuin häntä ei olisi olemassakaan. Näin pääsisin takaisin ajatuksen juureen.
Kun tupa tyhjeni niin huokaisin helpotuksesta. Tein ruuat valmiiksi ja pakkasin pyöräni.
Olin illalla huomannut että lokasuojan roiskeläppä oli irronut toiselta puolen nippusiteistä. Minulla on rautalankaa kiedottuna juomapullon telineen ympärille, otin pätkän sitä ja korjasin vian sillä.
Metzin ohitin jokea pitkin joten en nähnyt kaupungista kuin vilauksen. Päivä kului katsellen jokivarren metsiköitä sekä siltoja että nousuportteja.
Matka 67.59km, aika 4.20h.
Custines. France

Ei olisi aamulla uskonut miten päivä päättyi.
Eilen illalla leirin löytäminen oli taas vaikeaa. Tiheä asutus sekä joki ovat yleensä haastavia. Kala altaiden rypäs jokivarressa sekä niihin liittyvät metsikön olivat taas minun pelastus. 
Maan vaihtumista ei oikeastaan huomannut mitenkään. Tai sen huomasi siitä että asfaltti huononi ja keskiviivaan ilmaantui mutkien kohdalla nuoli joka osoittaa kääntymis suunnan.

Thionville meni oikeastaan ohi silmien koska ajoin sen ohitse jokivartta. Kävin sen verran kaupungin suunnalla että ylitin joen siltaa pitkin.
Parhaiten jäi mieleen kauppareissu minkä jouduin tekemään  Richemont kaupungissa. Kadut olivat kapeita eikä pyöräteitä ollut. Liikenne oli paikoin kovaa.
Olin katsonut Carrefour kaupan jo  paljon aikaisemmin että tiesin milloin pitää nousta joelta pois.
Kauppa oli kadun varressa, eikä pyörää saanut mihinkään sivumalle suojaan. Kaupan vihannes osasto oli sananmukaisesti todella huono. Niinpä ostinkin kaksi pakkausta sieniä, niitä valkoisia, makaroonia, cuscus  paketin, 2 keksipakettia sekä 2 tonnikalapurkkia.
Niin sitten siitä miten päivä päättyi. Löysin kalalampien , tien varresta ison asfaltti alueen joka oli suljettu alue. Sen kauimmaisessa nurkan oli iso parakki. Siinä oli kaksi osastoa.  Toinen oli isompi joten päätin että jään siihen yöksi.  Portin ali pääsi kun pyörän kallisti tarpeeksi vinoon.
Juuri kun aloin purkamaan kuormaa pyöränpäältä niin nkuulin ulkoa ääniä. Parakissa ei ole ovi eikä ikkunoita mitta ikkunat on suojattu laukuilla. Kurkistin kulman taakse ja näin naisen kenellä oli ostoskärry mitä hän työnsi. Ostoskärry oli täynnä tavaraa, päällimmäisen hänellä oli paksu pahvilaatikko joka oli taiteltu siististi läjään ja laitettu sitten kärryjen päälle.
Nainen oli asunnoton ja parakki oli kait hänen yöpaikkansa. Olin jo työntänyt pyöräni sisälle , pian nainenkin oli saanut kärrynsä sisälle. Hän ei puhunut englantia joten emme käyneet paljoa keskusteluja. Laitoin teltan kahdella kepillä pystyyn kapean nurkkaa. Nainen teki omansa pahvista toiselle puolelle parkkia.
Ilta menikin sitten ruuan laittoa ja tukan pesussa. Nainen istui nurkassaan pahvin päällä ja döi jotakin ruokaa. Rapinasta päättelinbettä sipsejä.kysyin naiselta haluaako hän teetä tai ruokaa mutta hän ei ollut kiinnostunut.
Matka jatkuu huomenna kohden Metz kaupunkia joka on 6 km päässä.
Matka 67.59km, aika 4.33.
Maizierestes-Mert. France

Ðay 53
Yö riippumatossa sujui lämpimästi. Pää puoli oli vieläkin liian korkealla vaikka katsoin että den olisi pitänyt olla hyvä.
Aamu oli kylmä, seisoin riippumaton vieressä, vaihtaen ajovaatteit päälle. Mietin että mitä järkeä koko touhussa oikein on. Ehkä se on vain niin että harva pystyy kestämään kurjia oloja vapaaehtoisesti, ajaen päivästä toiseen pitkiä matkoja , osaten myös nauttia vapaudesta minkä se tuo.
Emme vain kerran, jokainen päättää miten sen haluaa käyttää.  Hyppää oravanpyörästä pois jos voit. Älä ole tapojasi orja, murra kahleet.
Trier kohdalla vaihdoin joen puolta.  Luxemburgin puoli on kalliimpi jos joutuu käymään kaupassa.
Päivä oli harmaa, usvainen sekä paikoin kylmä. Pidin tasaista 20 kmh vauhtia että pysyin lämpimänä. Heti kun alkoi tulemaan kuuma hiljensi vauhtia tai pysähdyin tarkistamaan takatarakan kuorman. Pumppsin myös yhdessä välissä etukumiin ilmaa koska se tuntui pikkaisen löysältä.
Joen varressa ei näkynyt enää pyöräilijöitä. Kaksi ihmistä tuli vastaan pyörällä kun ajoin Mosel jokea . Kylien tai kaupunkien kohdalla on aina vilskettä.
Eksyin yhdessä välissä Neningin kohdalla väärälle tielle,  koska yritin oikaista suorempaa reittiä Perl kaupunkiin. Seikkailin kala-altaiden ja  kesäpuutarhojen joukossa. Tienkunto oli kohtaisen hirveä.  Ajoin pienen kierroksen ja totesin että ei ole minun paikkani.
Neningistä kun ajaa eteenpäin jokusen  kilometrin niin saapuu teollisuuslueelle. Sieltä löytyy Aldi kuppa sekä bm liike missä myydään kosmetiikan tuotteita
Aldi oli pikkaisen suppeammalla tuote tarjonnalla kuin normaalisti. Siellä alkoi näkymään Ranskalainen käden jälki. Kävin  siellä kuiténkin ostoksilla. Ostin 3,  1.5l pulloa vettä sekä ruokaa. Myös muovipusseja tarttui mukaan.
Kun ostokset oli hankittu olikin sitten päivän vaikein tehtävä. Piti löytää leiripaikka. Äjoin ilman päämäärää välillä takaisin päin. En itse muuten olisi mennyt siihen suuntaan mutta tietyöt sekä muut esteet ohjasi ätminuy takaisin kala-altaiden luokse mistä lopulta löysin leiripaikkaa.
Matka 66.51km, aika 4.17h 

Besch. Germany

Day 52. 5.11
Eilinen leiripaikkaa oli surkea. Maa oli mutainen ja siinä kasvoi piikkikasveja. Sain raivattua ne pois aika hyvin. Laitoin teltan ajouralle koska sen päällä niitä ei kasvanut niin paljoa. Kaiken lisäksi mi jn ei tarvinnut katkoa kasveja vaan nostin ne sivuun.
Aamu oli yhtä juhlaa, teltta oli märkä niin sisältä kuin ulkoa. Ilma oli niin paksun sumun peitossa että sitä olisi voinut leikata veitsellä. Kun kuivasin teltan päältä se oli hetkessä taas kostea. Tein ruokaa sadetakki päällä ettei huppari ja kevyt toppatakki kastuisi.
Pääsin kuitenkin matkaan lopulta. Kengät olivat mudassa joten kun muta levisi sitä oli pian myös lahkeissa. Ajoin jonkin matkaa verryttelyhousut jalassa mutta vaihdoin sitten sadehousut jalkaan koska ne on helpompi pitää puhtaana kuvasta ja mudasta.
Trier oli tämän päivän tavoite. En enään edes jaksa ut katsoa kartasta kuinka monta mutkaa minulla olisi jäljellä ennen kuin olisin perillä.
Pyörätie vaeltelee viiniköynnös puutarhojen lomassa. Kesäisin siellä on vipinää mutta nyt kaikki paikat ovat aivan kuoleita. Kylien läpi ajaessani olen huomannut että suurin osa Hotelleista on kiinni, myös viinitehtaat missä rypäleitä puristetaan ovat myös hiljaisija. 
Olin katsonut valmiiksi kaupan missä kävisin. Minun pitää tietää jo 3 tuntia aikaisemmin mitä teen ennen kuin tulee pimeää.
Matkaa kauppaan ei ollut kuin 17 km joten Yritin ajella rauhallisesti mutta gei siitä tullut mitään. Vauhti kiihtyi aina 20km tunnissa joka on matka ajossa vähän turhan kovaa. Olen kuitenkin huomannut  et 2300km ajaminen vaikuttaa jo purevan jalkalihaksiin.
Koko päivän riivannut sumu oli huono juttu. Sähköjärjestelässänu on jokin vika joten en saa ladattua patteripakettia kunnolla. Olen kuitenkin saanut niihin parina päivänä virtaa, mutta kun tänään pysähdyin katsomaan onko viritykseni pysynyt kasassa niin ei ollut. Yksi johto oli lähtenyt irti hauehauenleuastten se ei ladannut. Koska en voinut korvata johtoa kiinni keksin toiselaisen ratkaisun. Kuorin johtoa 52 sentin verran ja työnsin sen sitten hauenleuan sisälle, takakautta. Sitten käänsi johdon pään,  mikä tuli niin sanotusta suusta ulos , suupielen päälle. Näin sain johdon taas toimimaan ja sitä virtaa patteriin.
Kun lopulta lähestyin kauppaa ja tarkkailin kelloa niin totesin että tiukoille menee. Olin jo tässä vaiheessa löytänyt leiripaikan kun oli ajanut erästä hiekkatien pätkää kohden cityä.
Edekan kauppa tuli kuin tilauksesta kun aloin olemaan jo huolissani ehtimisestäni leiripaikkaan. Kävin nopeasti hakemassa tarvittavat tavarat ja lähdin suunnistamaan takaisin päin kohden pyöräreittiä. Onneksi olin katsonut kiintopisteitä tullessani kaupungin läpi joten löysin nopeasti takaisin alikulun luokse mistä olikin jo lyhyt matka metsää .
Matka 62.43km, aika 4.23h.
Trier. Germany

Day 50
Kappelille pääsy oli rankka.  1 km yhtä nousua. Raskas pyörä ja vesilasti olivat munakkaan jaloille vaativa suoritus. Juttelin matkalla paikallisten asukkaiden kanssa. He katsoivat minua ihmeissään kun painuin reipasta vauhtia ylöspäin. Kun varsinainen käännös tulee kappelille niin siitä kävelee helposti ohi. Se on ainut risteys missä ei ole kylttiä että Matthiaskapellen. 
Onneksi eräs mopomies oli juuri tulossa saman paikkaan. Tervehdin häntä ja sanoin että enään 40å metriä matkaa. Mies näytti minulle että minun pitää kääntyä selkäni takana olevalle polulle.polku on päällystetty betonisilla lohkäreilla mitä käytetään yleisesti jalkakäytävillä.
Mies painoi mopolla menemään. Tavoitin hänet vähän enne. Kappelia olevalla ohitus levikkeellä.  Itsellä oli hieno kamera. Millä hän otti kuvia alhaalla olevasta kaupungista. Pysähdyin myös j otin puhelimen esiin ja menin Hänen viereen.  Mies näytti hienoa kameraansa.  Minä näytin Samsungia ja sanoin että hyvä kamera, riittää minulle.
Kun ilta alkoi saapumaan ja ihmiset lähtivät pois kappelin luota minulla oli jo valmiina valittu riippumatto paikka. Se oli aivan rinteen lähistöllä missä oli myös paljon puita. Iso risti oli vähän matkan päässä kukkula päällä. Katselin riippumatosta yöllä kaupungin valoja ja nautin siitä pienestä hetkestä ennen kuin nukahdin.
Aamulla ilma oli viileää . En olisi millään halunnut tulla pois makuupussista mutta oli pakko. Laitoin nopeasti ajovaatteet päälle kylmässä ilmassa ja sen jälkeen keittimen päälle. Sitten olikin jo aika alkaa ottamaa kuvia upeasta laaksosta. Sumu leijui kaupungin yllä ja aurinko oli juuri nousemassa.  En ole koskaan nähnyt niin upeaa maisemaa enkä ole ollut niin upeassa paikassa kuin nyt missä olin.
Alastulo oli helppoa. Korjasin ennen lähtöä jarrut koska niiden kanssa oli ollut ongelmia.
Päivä ei ollut sen kummoinen. Jokilaaksossa kun ei pääse luin yhteen suuntaan. Tietysti voi alkaa ylittämään vuoria mutta sekin voi pysähtyä jo ensimmäiseen nousuun.
Pysähdyin Rewe kauppaketjun kaupassa ostamassa ruokaa. En varmaan olisi maininnut sitä mutta kaupan koko hämmästytti. Kylä ei ollut suuri mutta kauppa oli. Ulos päin se on  tavallisen näköinen kauppa mutta kun menee sen sisälle niin silloin hämmästyy.kauppa kb kaksikerroksinen ka aiemp kerfos on ruokakerros.
Leiripaikan löytäminen oli saavutus sinänsä. Pysähdyin monessa paikassa mutta turhaan. Ne olivat muidenkin ihmisten suosiossa.
Löysin lopulta risteyksestä missä oli metsäsaareke.
Matka 66.14 aika 4.14h
Bremm, Germany

Day 51.
Eilen kun etsin leiripaikkaa niin se ei ollut helppoa. Pysähdyin eräälle leirintäalueelle joka oli suljettu talven ajaksi. Aurinko paistoi lämpimästi joten jäin siihen vähän pidemmäksi ajaksi. Kello oli jo sitä aikaa että aurinko alkoi jo painimaan vuorten taakse. Kosk joki kulkee vuoristossa on joen toinen varjossa riippuen minkä mutka kohdalla olet.
En osannut päättää mitä teen, kävelin 2 kerroksisen päärakennuksen edessä ja huomasin vesi pisteen. Kävin huvikseni kokeilemassa ovatko vedet vielä päällä.
Lähdin lopulta ajamaan eteenpäin koska paikka oli epävarma
Löysin lopulta sellaisen metsikön keskeltä risteystä minne sain laitettua majani. Olin muuten ollut samassa paikassa joskus aikaisemmin. Muisti se siitä kun vuorella on risti joka on valaistu kirkkaasti.
Aamulla kuuntelin kuinka teltan kangas rapisi siihen malliin kuin olisi satanut. Rapina ei johtunut sateesta vaan pisaroista jotka tiivistyivät sumusta, puiden lehtiin.
Yritin muutaman kerran oikaista joen mutkia mutta turhaan. Tiet ovat liian vilkkaita eikä vuorten yli ole pyöräteitä vaan ainoastaan vaellusreittejä. 
Vaihdoin  joen puolta koska pyöräreitti vaihtoi sitä myös.
Iltapäivästä oli tarkoituksena mennä kauppaan. Olin valmiiksi katsonut karttaohjelmasta mistä löydän seuraavan kaupan Bernkastel-Kues kaupungista.
Rewe centrum oli siitä isoimmista päästä mitä ruoka kaupoissa voi olla. En olisi uskonut  että näinkin pieneen kylänyhteisöön sellainen tehtäisi. Kiertelin kaupassa tovin että löysin tarvittavat ruoka tarvikkeet. Jouduin vielä käymään  erikseen veden haku reissun. En ostanut kuin 2 isoa vesi pulloa.
Löysin ennen pimeän tuloa jonkinlaisen telttapaikan .
Matka 63.29km, aika4.22h
Andel. Germany

Olen nukkunut nyt kolme yötä riippumatossa. Ajoi jo Köln ja bonnin ohitse  olen nyt matkalla kohden Luxemburgia.  Ajan jokilaaksossa missä on paljon viiniköynnöksiä.
En olisi aamulla uskonut että olisin seuraavan yön Kobern Gondorf  kaupungissa, Matthiaskapellen luona  olevassa metsässä yötä. Kappeli on 800 vuotta vanha , alempaa löytyy 1000 vuotta vanha kirkko.
Päivä oli suurimmaksi osaksi kaupunkiajoa. Osan matkaa kuljin  Neuwied ja Koblenz jokivartta pitkin.
Kävin Kobernin kaupungissa kaupassa. Ostin 2 päiväksi ruokaa koska Sunnuntaina kaupat ovat Saksassa kiinni.
Vettä en ostanut koska se oli kallista.  Päästyäni pakkaamaan ruokia eräs nuori pyöräilijä tuki kaupan luokse ja kysyi muulta että olenko vielä  pitkään  kaupan luona. Sanoin että minulla kestää vielä. Poika pyysi minua katsomaan pyörää kun hän käy ostoksilla lupasin odottaa sen aikaa.
Pian kaveri tuli kaupasta ja antoi minulle karkkipussin kiitokseksi odottamisesta.  .Kysyin häneltä että mistä saisin hankittua vettä koska kaupan vesi oli kallista. Poika sanoi että ylempänä on hautausmaa mistä voi hakea vettä.
Kun meni hautausmaan luokse,  huomasin miehen joka korjasi pojan pyörää.
Sain häneltä vedet ja hän neuvoi minulle kappelin ja sanoi että siellä voi ehkä olla yötä.
Niinpä päädyin kappelille yöksi.
Matka 57.73km aika 4.14h.
Kobern Gondorf.  Germany

Tammien ja pyökkien sekalainen metsikkö oli yöllä melkein  rauhallinen. Kuulin yöllä pöllöjen huhuilua sekä saksanhirven kiimahuutoja metsästä.
Illalla kun pimeys oli jo laskeutunut muutamia kävelijöitä menin polkua pitkin vuorta ylöspäin. Toinen kävelijöistä kuunteli musiikkia ja hän lauloi ja vihelteli mennessään. Vastaavasti toinen kävelijä oli hiljainen.
Aamulla nousin aikaisin laittamaan varusteita kasaan. No, ensimmäinen operaatio oli vaatteiden vaihto. Onneksi aamu oli lämmin joten alushousujen vaihto ei paleltanut niin paljoa kuin jos olisi pakkasia.
Vaikka nukuin riippumatossa niin sen laittaminen pois vei aikaa.  Minulla on alapuolinen untuvatäkki lämmittämässä selkä puolta, ja sen lisäksi tuuli sekä kosteus suoja  täkin alla.
Wuppertal kaupungissa kysyin liikennevaloissa eräältä mieheltä neuvoa miten pääsen nopeasti sieltä ulos.  Mies lähti näyttämään minulle pyörätien joka oli tehty vanhan rautatien pohjalle. Pääsin sitä pikin melko lähelle Kölnin kaupunkia. En kuitenkaan päässyt sinne asti koska eksyin reitiltä solingen kohdalla. Ajoin jonkin matkaa jokivarren muta teitä.  Tapasin siellä erään vietnamilaisen kävelijän keneltä kysyin neuvoa.
Reitti päättyi onneksi pian sen jälkeen. Olin katsonut kartasta kaupan valmiiksi minne menen käymään. Samalla kun lähestyin kauppaa huomasin ison tien toisella puolen metsää. Hyvä juttu koska pimeän tuloon oli 2 tuntia  joten ehtisin vielä leiriytyä ennen sitä
Kaupan jälkeen suuntasin  metsikön luokse. En aluksi meinannut päästä sen sisälle koska piikkikasvien armahda sulku netsän reunat.
Kun lopulta löysin sopivan kohdan niin  minun oli vielä raivattava maa kasveista pois, eli piikkikasvit sekä muut köynnöskasvit että sain riippumaton ja tarpin asennettua hyvin.
Kun riippumatto oli lopulta ripustettu kaikkineen tavaroineen niin oli jo pimeään. Otsalampun valossa kokkailin ruuat sekä tein muut ilta askareet.
Matka 68.34km, aika 4.48h
Leverkusen.  Germany

Leverkusen.  Germany

Jälleen sateen ropinaa herätti minut aamulla. Masennus meinasi iske päälle, ajattelin vain että kunhan saan teltan ja varusteet kasaan niin elämä alkaa taas hymyilemään.
Niinhän siinä kävikin, sade lakkasi mutta puista tippu silti vettä joka kasteli ilkeästi.
Tänään oli huono päivä suunnituksen suhteen. Ajoin 4 kertaa harhaan, ei se haitannut muuten mutta vuoristossa kyllä. Ymmärrätte sen jos työntää muutaman mäen ylös ja huomaa että turha reissu koska oikea risteys lähtee mäen alta.
Myös muutkin asiat menivät mönkään. Powerbank paloi mutta sain hankittua uuden.Lataus järjestelmä I ei toimi vieläkään, mutta uskon että se johtuu pattereista.1.2 v 2600 mah ovat liian pienet paristot. Niiden resistanssi syö kapasiteetin ladatessa ja purkaessa niitä.
Dortmundin ja Hagenin läpi ajo sujui mallikkaasti. Ei yhtään kolaria eikä vaaratilannetta. Kadut olivat Hagenin jälkeen kapeat joten jouduin ajamaan paljon jalkakäytävällä, mistä kävelijät eivät tykänneet .
Leiripaikan etsiminen oli kovan työn takana. Tiheästi rakennettu kaupunki, joki joka virtaa vuoristossa ja metsät kasvavat rinteissä.  Löysin kuitenkin, jälleen kerran oikean polun minkä päästä löytyi paikka, riippumatolle.
Matka 52.41km, aika 4. 44h

Dortmund.  Germany