Olin pysähtynyt kylän vieressä olevaan pikku metsikköön. Metsän toisella puolella on hautausmaa, ja toisella puolen on ruokakauppa. Oli niihin matkaa jonkin verran, joten en ihan seinän vieressä ollut. Kävin illalla ostamassa jäätelön kaupasta, ennen kuin tulin katsomaan metsikköön. Ruuat olin jo hankkinut muualta.

Kävin pyörähtämässä hautausmaalla, ennen kuin tulin metsikköön. Juoma pullo oli tyhjä, joten kävin sen takia siellä. Vettä minulla oli vaikka toisille jakaa, mutta kulutin samalla myös aikaa kun pistäydyin siellä. En ensin meinannut löytää vedenotto paikkaa, koska se oli hautausmaan aitojen toisella puolen. Kävelin lenkin siellä katsellen samalla hautakiviä.

Päivä oli aamusta helppo, mutta keskipäivällä kun jouduin kiertämään lenkin koska päätie Augustowiin on vilkas. Kuten arvata saattaa niin oikopolku oli sanan mukaisesti huono. Metsätien sekä peltotien yhdistelmä. Selvisin siitä kuitenkin vammoitta läpi. Muutamissa kohdissa tie oli todella pehmeää, monttujen kohdat oli peitetty pehmeällä rantahiekkalla. Raskas pyörä upposi siihen joten matkanteko tyssäsi siihen. Jouduin työntö mieheksi aina kun pyörä upposi pehmeään hiekkaan. Jossakin välissä saavuin peltoteiden risteykseen enkä ollut aivan varma minne päin minun pitäisi mennä. Oli keskellä peltoa, aurinko paistoi lämpimästi ja kaiken lisäksi juomavesi alkoi olla vähissä.

Tihrailin puhelinta ja yritin suunistaa karttasovelluksen avulla. Lopulta otin suunnan auringon perusteella ja jatkoin matkaani. Peltotie jatkui pehmeänä, joten jouduin työntämään polkupyörääni muutaman kilometrin, ennen kuin saavuin paremmalle tielle.

Augustowiin on matka 18 km. Sieltä pääsee sujuvasti sulawakiin leveää tietä pitkin. Puola.

Aamu oli rauhallinen. Heräsin mukavasta männikköä metsästä missä ei ollut kiusan kappaleita. Vaatteetkin olo kuivuneet mukavasti yön aikana. Alkanut olivat vähän kosteat joten kuivattelin niin keittimen kannen päällä, kun lämmitin samalla teeveden .

Matka oli tänään osittain haastavaa. Katsoin kartasta oikotien koska ajoin harhaan. Puolassa kannattaa aina harkita lähteekö ajamaan pieniä teitä. Ne eivät välittämättä ole ajokuntoisia. Sain todeta sen jälleen kerran kun otin riskin. Alkumatka oli asfalttia , sitten se muuttui hyväksi metsätieksi. Lopulta se muuttuu yhtä pehmeäksi kuin rantahiekka. Tie oli kuin rannalla sitä ei pystynyt ajamaan vaan jouduin työntämään. Tapasin samalla osuudella puolalaisen miehen joka työnsi polkupyörää. Hänellä oli koira mukana ja pyörän päällä oli kaiken näköistä laatikkoa sidottuna kiinni. Hän kysyi puolaksi viekö tie johonkin määrättyyn paikkaan. Hän oli matkalla erääseen pikkukylään, katsoin puhelimesta ja näytin että eteen päin vain.

Kun lopulta pääsin kovalle alustalle niin matka alkoi jälleen taittumaan. Olin katsonut kartasta, että kaupunkien välissä oli iso metsäalue mihin voisin leiriytyä. Metsäalueen reunassa oli pysähdyspaikka mihin oli rakennettu myös grillipaikka. Kaarsin sinne ja katselin voisinko leiriytyä sinne mutta en kuitenkaan jäänyt siihen. Ajoin muutaman kilometrin melkein metsäalueen toiselle puolelle ennen kuin pysähdyin etsimään leiripaikkaa. Metsään meni sopivasti pieni polku , työnsi pyörän metsän siimekseen suojaan ja jätin sen siihen. Lähdin kävellen katselemaan metsää. Sain sellaisen vaikutelman metsästä, että se oli aika vanha. Löysin kuitenkin paikan erään kumpareen päältä. Sen päällä kasvoi sopivasti mäntyjä ja sen maa oli peittynyt männyneulasisita. Näin myös muutaman muurahaispesän ,joten käärmeitä ei olisi lähistöllä.

Illalla kun leiri oli pystyssä ja olin laittamassa ruokaa, niin lauma pukkeja ja kauriita juoksivat henkensä edestä ajokoirat kintereillä. On paljon mahdoillista, että ne olivat villikoiria. Katsoin kun pukkilauma kääntyi kohden minua, koirat perässään. Läpsytin käsin muutaman kerran voimakkaasti, niin että ääni kuulosti aseen ääneltä. Lauman kääntyi ja ohitti viistosti leirin. Ehkä minulla oli taas onnea mukana. Jos se olisi ollut norsulauman, niin tuskin olisin enään tällä planeetalla. Olisin puolimetriä mullan alla, tallautuneena kanervaan.

Vihdoinkin olen päässyt vähän tasaisemmalle maalle. Kyllä noita kukkuloita aina välillä tulee vastaan mutta nousut ovat ajettavia.

Olin illalla vähän kiireinen, koska leiriytyminen venyi myöhäiseksi. Sain kuitenkin tehtyä tarvittavat asiat, ennen kuin tuli aivan pimeää. Otsalampun valossa se kuitenkin onnistuu.

Heräsin mukavasti kun aurinko oli noussut. Laitoin makuupussin ja muut tavarat omiin laukkuihin, ennen kuin otin riippumaton pois.

Tie mitä pitkin olin suunnitellut ajavani olikin vaarallinen. Siinä ei ollut yhtään ylimääräistä tienreunaa missä olisi voinut ajaa polkupyörällä. Rekkoja tuli ja meni koko ajan.

Selvisin kuitenkin paljolti peilin avulla eteen päin. Näin takaa tulevan liikenteen joten pystyin ennakoimaan tilanteita.

Pysähdyin 14 aikaan pitämään siestaa. Ei täällä Puolassa liian kuuma ole mutta onhan se mukava katkaista päivä jollakin mukavalla asialla kuin että jos ajaisi koko ajan.

Pysähdyin erään kyläkaupan luona katsomaan karttaa. Eihän siinä mennyt kuin hetki, kun vanha mies tuli pölpöttämään puolaa luokseni. Ukkeli ei puhunut englanti, joten keskustelu lopahti aika nopeasti . Pian lähelleni tuli toinen ukkeli, hän oli vähän nuorempi mutta hän ymmärsi Enkkua mutta ei puhunut. Sain häneltä selvitettyä turvallisemman tieosuuden kohden Gotgow kaupunkia.

Pikkutie alkoi muutamia satoja metrejä päätietä eteen päin. Se oli sekoitus hiekkatietä ja metsätie. Tie olikin paikoin tosin monttuinen ja paikoin se oli pikkuisen pehmeä. Pääsin kuitenkin sujuvasti eteen päin.

Oli katsonut kartasta, että kaupunki minkä läpi olin menossa oli iso mutta ei kuitenkaan metropoli. Pääsin ajamaan sen suhtkoht hyvin läpi. Muutaman kerran tuli yllätyksiä mutta muuten ajo sujui hyvin .

Kävin kaupassa kaupungin toisella puolen . Leiriydyin tienvarteen metsää. Laitoin riippumaton ja siivosin ympäristöstä piikkikasvit pois koska en halua,niiden repivän jo muutenkin haavasia jalkoja lisää.

Olen todella iloinen kun pääsin lopultakin pois Saksasta. Saksa on kallis maa. Autoilijat ovat epäkohteliaita jos ajat tiellä, varsinkin jos sen vieressä kulkee pyörätien tapainen.

Olin eilen leiriytynyt pieneen metsikköön . Sen lähellä ei ollut taloja. Metsikön oli kasvanut pienen kukkulan ympärille, kukkulan huipulle oli kaksi isoa monttua joista oli betoni seiniä . Montun olivat ajaneet saatossa peittyneet eikä lattiaa tai muita seiniä näkynyt.

Nukuin aamulla pikkaisen pidempään, koska tuli valvottua myöhään . Tuntuu kuin aika ei riitä enää mihinkään.

Aamu päivä oli raska. Mäkiä tuntui riittävä joka päivälle. Aamusta vielä jaksoin ajaa raskaan pyörä mäen huipulle. mutta iltapäivästä jouduin jo työntämään mäkiä ylös.

Tuntu niin hienolta kun näin lopulta Görlitz kaupungin. Katsoin kartasta suorimman reitin joen yli. Aloin sen jälkeen etsimään puhelin liikettä että saisin sim-kortin. Jouduin kysymään eräältä mieheltä säästääkseni aikaa. Liikkeessä oli jonoa , nainen ja lapset olivat hankkimassa uusia puhelimia . Odottelin varmaan 15 minuuttia, kun kassaneiti lopulta kysyi minulta mitä asiaa minulla oli. Sanoin hänelle että tarvitsen sim-kortin . Sain sin kortin ja lähdin jatkamaan matkaa. Ajoin Luban kaupungin kautta Boleslawies kaupunkia kohden. Olisin varmaan päässyt suorempaan mutta koukkasin pienen lenkin. Leiriydyin metsikköön kylän lähelle. Kaupassa kävin Luban kaupungissa.

87km, 5,40h. Puola.

Riippumatossa on vaan sitten hyvä nukkua. Ilta oli lämmin kun loikoilin siinä. Kun pimeys saapui loi mukava katsella kuuta joka pilkisti puiden välistä. Muutama tähtikin näkyi. Liikennettä ei ollut enään 23 jälkeen oikeastaan ollenkaan.

Pitkästä aikaa oli valinnut oikean leiripaikan. Näin riippumatosta käsin kun aurinko alkoi nousemaan alempana rinteen ja puiden takaa. Laitoin välillä silmät kiinni ja otin sekunnin torkut. Lopulta minun oli pakko nousta ylös.

Aukaisin riippumaton vetoketjun ja kurkistin hyttysverkon alta mihin olin laittanut läpsykkäät. Ne ovat siinä mielessä mukavat kun ne on helppo ottaa jalasta pois, ja laittaa taas vastaavasti takaisin jalkaa helposti.

Ensimmäisenä meni tarkistamaan oliko vaatteet jo kuivuneet. Olinnjo illalla toiveeksi koska tuuli oli lämmin ja pääsin tarpeeksi ajoissa pesemään me. Jees, oli Ensimmäisen sanat kun totesin että vaatteet olivat kuivat.

Kun vaatteet olivat päällä laitoin tee veden kiehumaan. Vasta sitten otin makuupussin ja muut tavarat pois riippumatosta pois.

Olin päättänyt että menen Dresdenin ohi pohjoisen puolelta. Jatkan siitä ,kääntyen pikkuisen takaisin etelän suuntaa kun olen ohittanut kaupungin. Puolan raja ja siitä Saksan samaahan ei tahdo löytyä sopivia teitä joten käytän päätien läheisyyteen hyväksi. Bautren kaupunki on Dresden itäpuolella, pääse sen kautta hyvin puolan puolelle.

Leiripaikan löysin kasvatusmetsästä. Paikka on niin hiljainen että kuilun kun korvat suhisevat koko ajan. Tie mitä pitkin tulin oli suljettu autoliikenteeltä joten edes auton äänet eivät häiritse ajatuksia. Sitä kun on niin tottunut jo liikenteen ääniin että hiljaisuus on jo häiritsevää.

Päivä oli harvinaisen lämmin. Olin muutaman päivänä pessyt vaatteet illalla ja laittanut ne märkänä päälle aamulla. Yöt olivat olleet viileitä ja kosteita joten lämpö ei riittänyt kuivaamaan niitä.

Kanaalin varret ovat hyviä maanteitä koska siellä ei liiku muita kuin pyöräilijöitä, joskus ei niitäkään. Maisemat eivät ole kovin ihmeelliset mutta ei ole ainakaan ylämäkiä. Tosin joskus niitäkin tulee kanavan varrella vastaan. Nousuportaiden kohdalla tie kiertämää padon joten silloin voi olla nousua.

Olin jo käynyt matkan varrella kaupassa koska en halunnut ohittaa vielä Nurnberg kaupunkia. Ajelin hiljakseen eteen päin katsellen samalla leiripaikkaa. Kun sellainen löytyi kanavan varresta niin jäin sen läheltä löytyneen penkin luokse istumaan ja kuluttamaan aikaani. Söin samalla iltapalan koska jouduin odottelemaan ajan kulumista.

Kun auringon laskuun oli enää 80 min lähdin leiripaikan luokse. Minun piti puhdistaa maa, siinä oli oksia sekä paljon muuta metsän tavaraa mikä piti saada pois.

Kun olin jo nukkumassa niin lähistöllä hiippailu kauris. Teltan takana oli verkkoaita joka suojelu lintujen suojelu aluetta. Sen toisella puolen kauris käveskeli hissukseen ennen kuin se säikähti telttaani ja sä tosi karkuun.

Matka 91.63km, aika 5:37h. Saksa nurnberg

Päivät sulautuvat toisiinsa aivan huomaamatta. Aamulla kun herää , päivän ajaa niin illalla onkin jo kaupan etsiminen sekä vedenotto hankkiminen.

Olin iltapäivästä saapunut jokilaaksoon . Ennen sitä oli hulppea alamäki. Monet pikkukylät olivat kasvaneet yhteen mutta kun aikami kun ajoinbeteen päin niin kylät muuttuivat maalaistaloiksi . Kello lähenteli 19 joten katselin leiriksi tien varressa olevan aukion. Laitoin teltan sen kulmaan ja tein ilta touhut kaikessa rauhassa. Näkymät olivat hulppeat. Joki ja vuoret olivat suoraan silmien alla kun istuskelin retkituolulla ja hörpin teetä

71.98km, 4.58h. Saksa

Olin illalla pessyt vaatteet mutta Yö oli ollut viileä joten ne eivät olleet kuivuneet kuin vähäsen aamuun mennessä. En antanut sen haitata. Kokemuksesta tiesin että kun märän vaatteen laittaa päälle niin se kirpaisee vain sen hetken. Niinpä laitoin ensi jalkaani ajoshortsit, caprit. En edes huomannut enää 5 minuutin päästä että ne olivat olleet kosteat. Purin teltan ja laitoin ruokaa niin huomio siirtyi pois capreista.

Märän paidan laitoin päälle vasta sitten kun olin lähdössä liikenteeseen

Saksalainen liikennenkulttuuri ja ajoitiet ovat melkein samanlaista kuin Suomessa. Ainut ero on polkupyöräily ja missä ajat sillä. Saksassa on paljon polkupyöräteitä mutta joillakin tieosuuksilla niitä ei ole joten joudut ajamaan liikenteen seassa. Autot antavat hyvin tilaa jos se on vain mahdollista. Jos vastaan tulevien kaistalla on liikennettä, autoilijat ajavat pyöräilijän takana ja odottavat että pääsevät ohitse. Aika hyvä tapa jos suomalainen on samassa tilanteessa niin se painaa kaasua ja toivoo että mahtuu pyöräilijän ja vastaan tulevan auton välistä. BMW, AUDI.

Mutta, seikkailin tänään pienempiä teitä kohden varsilla on pyörätie, ainakin suurimman osan matkaa. Tänään oli kaikki paikat kiinni , kaupoista lähtien. Olin jo osannut varautua siihen joten laukussa oli pikkaisen enemmän leipää ja muuta herkkuja.

Matka 92.78km, aika 5:54h. Saksa.

Löysin eilen kalaportti paikan mihin jäin yöksi. Jouduin virittämään erikoisen ratkaisun että sain puun haluavat kiinni.

Raskas päivä.  Yöllä alkoi mahakipu,  johtuu salaatista minkä valmistin illalla. Laitoin siihen maissia, päärynän, omenan seka sekalehti salaattia. Epäilen että maissi oli syypää mahakipuihin.

Mahaa särki välillä kovasti. Pysähdyin jalkapallokentälle lepäämään 28 km jälkeen. Otin siellä kipulääkkeen puolikkaan joka auttoi kun lepäilin sen jälkeen vähän aikaa .

Loppupäivä kului hitaasti edeten..kävin etsimässä hotellia mutta sekin oli täynnä. Pysähdyin käymään netto kaupassa . Huoltamolta hain bensaa ja kävin wc ssä. Vedet sain huoltamon sisältä. Leiripaikka pellon reunassa. Raivasin nokkoset ja muut kasvit pois. Koska maa oli multaa ja se oli epätasainen niin tein teltan alle nokkosista pehmusteen. Näin jälkeenpäin siinä oli hyvä nukkua.

Matka 64,70km. Aika 5.05h. Saksa

Olen päässyt jo saksan puolelle. Itävallan ylitys oli raskas, raskaampi kuin luulin. Lasku osuus innsbrugiin on hulppea, pituutta sillä on ainakin 15 km jos ei enemmänkin.

Innsbrugin jälkeen alkaa tasainen osuus. Pyöräreitti seuraa jokea, poiketen välillä pikkukylien lähellä.

Matkalle mahtuu monia, toistaan upeampia linnoja jotka on rakennettu lähelle jokea. Suurin osa on kuitenkin piilossa vuoren toiselle puolella.

Yksi upeimmista on Rosenheim kaupungissa, vuoren huipulla. Kävin hankkimassa kaupungista sin kortin että pääsen internetiin.

Matkani jatkui kaupungista kohden wassenburgia koska joku kulkee sen vierestä ja se on suurin reitti

Iltapäivästä pidin pienen siestan joenvarren varressa.

Etsiessäni leiripaikkaa olin tuudittautunut siihen olotilaan että tänään ei sada. Kun päätin lopulta tarkistaa asian niin huomasin kauhukseni että saderintama oli tulossa päälle. Onnekseni löysin kalapadon missä oli myös kalan laskenta rakennus. Tein sen sisälle riippumattoa varten naruvirityksen 3 puuruuvi kantaan. Laitoin kuvan siitä sivuillenu